Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Baldur’s Gate 3

Julkkarina aloitettu prokkis saatu päätökseen. 190h näytti tallennus, ja varmaan 25-50h saa lisätä kaikkee yritys erehdys säheltämistä mikä jäi tallennusten ulkopuolelle. Jos ei nyt ihan paras peli mitä olen koskaan pelannut, niin ainakin mitallisijoille päästään. Isoin ongelma edelleen bugit ja tietty viimeistelemättömyys monin paikoin. Varsinkin loppua kohden tuntuu että usein ei ihan kaikki keskustelut edenneet loogisesti ja joskus välivideot tuntuivat katkeavan kesken yms. pientä. Helposti viime vuosien paras peli.

Ainakin tässä nyt iha lopussa tuntui että tuo viimeistelemättömyys paistoi erityisen paljon lävitse. Esim Elder brainin tuhoamisen jälkeen itsellä näkyi välivideo missä Karlachin "sydän" oli kai tuhoutumassa, mutta sitten se loppui kuin seinään. Sitten se kuitenkin oli siellä leirissä morolla ja sanoi että hengaa helvetissä taas, missä sydän pelaa paremmin? Okei? Oma hahmo jatkoi kanssa seikkailuja Lae'Zelin kanssa, mutta sitten leirissä puhuivat välillä ikään kuin eivät tyyliin asuisu/eläisi yhdessä? Shadowheart kysyi että kerroppa mitä sä oot nyt puuhaillut, minkä jälkeen hänelle puheenvuoro taas "Don't be a stranger" :D No ei sitten kerrota. Yleensä tälläisissä peleissä tulee kanssa lopussa sellainen kertaava video millaiseen tilaan maailma jäi pelaajan jäljiltä. Nyt siellä oli kirjeitä laatikossa, mitkä ikään kuin ajoivat samaa asiaa. Vähän tuntui että tuo oli viimeisenä leivottu äkkiä peliin, eikä jotenkin niin hiottu kokonaisuus mitä muuten oli. Act 3:ssa jäi itsellä kanssa ihan pelin alkumetreillä tavattu "strange ox" puuttumaan kokonaan. Hahmot sanoivat dialogin tähän liittyen kun astuin navettaan, mutta ei näkynyt kettään. Wyllin pään päällä oli huutomerkki viimeiset 50h, enkä saanut sitä mitenkään pois. Se räjähti jotenki kun löysin aivan liian aikaisin sen lohikäärmeen baldurs gaten alta, ja siten lähdin pois sieltä kun oli liian paha vastus, ja myöhemmin sen isäukko kertoi meille siitä. Ihan ylivoimaisesti vaikein bossi oli Raphael. Meni kyllä ensiyrittämällä, mutta siinä sai meinaa vetää healt pottuja kaksin käsin ja revata joka vuoro jotain. Sen jälkeen lvl 12 kun tappoi ne 2 kiven kantajaaa, niin oli ihan haukottetelua koko homma. En tainnut Orinia vastaan ottaa siis yhtään damagea :D En tiedä bugittiko se taistelu jotenkin. Se lvl 6 spelli mikä laittaa tanssimaan, on kyllä aikamoinen. Bossi siihen ja sitten ukot hakkaa sitä ringissä. Ja vielä tälleen yli 200h myöhemmin mä en vieläkään aina ymmärrä miten jotkut interaktiot tässä pelissä toimii. Nyt tulikin tavaksi tallentaa ennen kuin käyttää lvl 6 spellejä, kun se tuntuu olevan ihan tuurikauppaa onko niillä aina mitään vaikutusta. Lukee 100% ja sitten tulee "immune". Missään ei lue mitään siihen viittaavaa etteikö se voisi toimia? Sama sitä Orinia vastaan lopussa, kun sillä oli aina 12 stackia että ottaa vaan 1 damagen iskusta, niin silti se välillä otti joku... 40? Varsinkin pomojen kanssa oli kyllä vähän kysymysmerkkiä alusta saakka että mikä toimii ja mikä ei.

Vaikka nyt menikin aika negailuks lopussa, niin törkeen kova peli kyseessä. Eiköhän tämä tule pelattua uudestaan vielä joskus lävitse.

E: Laitetaas vielä vähän lisää mietteitä lopusta:

Nyt kun on yön yli nukuttu ja isoimmat tunnekuohut mennet ohitse, niin vielä muutama sananen tuli mieleen. Siis lopun premissi oli se että voi ei se aivokimppu on liian nerokas, ja me epäonnistuttiin koska se ennakoi kaikki meidän liikkeet ennakolta ennen kuin ollaan edes tehty niitä! Eli meidän täytyy tasoittaa pelikenttää muuttumalla myös yhtä nerokkaaksi, AKA mindflayeriksi. Tai oletan että jos olisi ollut Emperorin kelkassa, niin sitten olisi riittänyt että hän on yhtä nerokas. (toki ei se hänen nerokkuutensa ollut tähänkään saakka riittänyt..?) Jaa sitten se suuri nerokkuus oli se että mentiin etuovesta sisään ja kirjamellisesti vedettiin turpaan kaikkea mikä ei juossut karkuun :D 200iq big brain nerookkuus kyllä kyseessä! Sitä ne aivot eivät varmasti odottaneet! Itse pidättäydyin myös syömästä lisää niitä matosia, ja nyt oli ensimmäinen kerta kun pääse niillä voimilla leikkimään sitten finaalissa. Ei nyt mikään tajuton voimafantasia tuntunut olevan, kun edelleen kovin tappokone (alkaen leveliltä 5) oli Lae'Zel, joka on kantanut koko remmiä selässään ison kahdenkädenmiekan lisäksi viimeiset ~150h. Emperor kuolla kupsahti myös ennen kuin sai edes vuoroa, että sellainen kovaluu sitten siinä. Mutta ehkä ne matovoimat olisivat olleet hyödyllisempiä pelin aikana, ennen isoja finaalia, ihan perus rivivihollisia vastaan. Nyt hyödyllisin tuntui olevan se syöksy eteenpäin, joka viskoi vihut pois tieltä ja teki kivasti damagea. Jos ja kun innostun joskus aloittamaan uuden pelin, niin sitten popsitaan kyllä matoja kaksin käsin, ja houkuttelen koko remmin mukaan tähän.

Summasummarum. Ihan loppuloppu tuntuu vähän jotenkin epäloogiselle ja kiirehditylle, vaikka ei nyt isossa skaalassa suuremmin haittaa. Pieni särö muuten monin paikoin täydellisyyttä hipovassa teoksessa.

Latasin aivojen tuhoamisen jälkeen tehdyn quick saven siinä toivossa jos Karlachin cutscene toimisi paremmin. Ei toiminut. Oma hahmonihan oli lähtenyt lohikäärmeellä ratsastaen tässä vaiheessa jo pois. En löydä tätä pätkää edes youtubesta? Että ehkä ei edes bugi, vaan jotenkin unohdettu viimeistellä. Karlach siis seisoo laiturilla, kuullaan hänen ajatuksen kuinka moottori taitaa vetää viimeisiää, ja nähdään kun muut kaverit juoksevat kohti, fade to black? Ilmeisesti tosiaan nyt kuitenki hengailee siellä avernuksessa taas ja Wyllkin siellä kuvioissa enemmän tai vähemmän.

10/10
 
Viimeksi muokattu:
Nytpä olen vihdoinkin päässyt tämänkin pariin ja on kyllä hyvä. Ainoa aikaisempi kosketus Larianin peleihin on ollut Divinity: Original Sin 2, mutta se ei oikein napannut. Jotenkin sen kanssa alkoi tuskastuttamaan taistelut liikaa ja varsinkin niissä se että aina oli joku yksi vihollinen hengissä jossain alueen toisella puolella ja sitten meni tuskaisen kauan liikutella kaikki hahmot vihollisen lähelle. Fire Emblemeissä tämä sama tuskastuttaa, mutta siinä voi sentään autoplayllä liikutella hahmot automaattisesti. BG3:ssa en ole kylläkään huomannut samaa ollenkaan ja taistelut soljuu oikein mukavasti.

Taidan olla Act 1:n loppupuolella ja tiimini on ollut ehkä hieman epä-optimaalinen sillä itse pelailen Clericillä (ihan hauskasti sai muuten Clericillä valittua jumalakseen Mielikin, pakkohan se oli valita) ja mukana on myös Cleric Shadowheart. Karlach fyysisenä mättäjänä mukana ja neljättä olen vaihdellut jonkin verran... Wyll ja Lae'zel siinä yleensä tuppaa olemaan. Jotenkin tuli vähän sellainen "tässäkö se Act 1 oli?" kun tuli se hetki, jossa pitää mennä joko underdarkiin tai mountain passiin, mutta ainakin underdark on sen verran iso alue että se hienoinen pettymys katosi samantien.

Itsellä on myös ollut hirveitä vaikeuksia pysyä päätöksessäni hahmoni suhteen. Koko ajan on sellainen fiilis että jos sitä vain aloittaisikin uuden hahmon ja tekisi siitä ihan erilaisen :D Kuitenkin tällä ekalla on jo sen verran pitkällä että vaikka olenkin jo 5+ eri hahmoa tehnyt, aina tulee palattua tuohon ensimmäiseen. Siellä omassa leirissä voisi muuttaa ainakin classiaan ja ulkonäköään, mutta jotenkin tuntuu väärältä muuttaa keskenkaiken.
 
Nytpä olen vihdoinkin päässyt tämänkin pariin ja on kyllä hyvä. Ainoa aikaisempi kosketus Larianin peleihin on ollut Divinity: Original Sin 2, mutta se ei oikein napannut. Jotenkin sen kanssa alkoi tuskastuttamaan taistelut liikaa ja varsinkin niissä se että aina oli joku yksi vihollinen hengissä jossain alueen toisella puolella ja sitten meni tuskaisen kauan liikutella kaikki hahmot vihollisen lähelle. Fire Emblemeissä tämä sama tuskastuttaa, mutta siinä voi sentään autoplayllä liikutella hahmot automaattisesti. BG3:ssa en ole kylläkään huomannut samaa ollenkaan ja taistelut soljuu oikein mukavasti.

Taidan olla Act 1:n loppupuolella ja tiimini on ollut ehkä hieman epä-optimaalinen sillä itse pelailen Clericillä (ihan hauskasti sai muuten Clericillä valittua jumalakseen Mielikin, pakkohan se oli valita) ja mukana on myös Cleric Shadowheart. Karlach fyysisenä mättäjänä mukana ja neljättä olen vaihdellut jonkin verran... Wyll ja Lae'zel siinä yleensä tuppaa olemaan. Jotenkin tuli vähän sellainen "tässäkö se Act 1 oli?" kun tuli se hetki, jossa pitää mennä joko underdarkiin tai mountain passiin, mutta ainakin underdark on sen verran iso alue että se hienoinen pettymys katosi samantien.

Itsellä on myös ollut hirveitä vaikeuksia pysyä päätöksessäni hahmoni suhteen. Koko ajan on sellainen fiilis että jos sitä vain aloittaisikin uuden hahmon ja tekisi siitä ihan erilaisen :D Kuitenkin tällä ekalla on jo sen verran pitkällä että vaikka olenkin jo 5+ eri hahmoa tehnyt, aina tulee palattua tuohon ensimmäiseen. Siellä omassa leirissä voisi muuttaa ainakin classiaan ja ulkonäköään, mutta jotenkin tuntuu väärältä muuttaa keskenkaiken.

Olinkin tulossa mainitsemaan että leirissä voi muuttaa hahmojen (myös companion) classia ja tehdä vaikka Shadowheartista jonkun eri tyyppisen, jos liikaa samaa oman hahmon kanssa. Mutta itsellä oli myös toi sama että tuntui VÄÄRÄLLE muuttaa valmiiden hahmojen classeja, joten jäi tekemättä. Loppu kohden respeccailin jonkun verran hahmojen statseja, kun huomasi että oli alkupuolella tehnyt kehnoja valintoja pisteiden jaossa.

Vähän itseäkin kuumottelisi palata uusintakierrokselle tämän kanssa, mutta sellainen savotta että täytyy kesälomiin saakka ainakin vetää henkeä, ennenkuin hyppää sinne taas sekaan.
 
Ylös Bottom