Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Baldur’s Gate 3

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja DestiZ
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Julkkarina aloitettu prokkis saatu päätökseen. 190h näytti tallennus, ja varmaan 25-50h saa lisätä kaikkee yritys erehdys säheltämistä mikä jäi tallennusten ulkopuolelle. Jos ei nyt ihan paras peli mitä olen koskaan pelannut, niin ainakin mitallisijoille päästään. Isoin ongelma edelleen bugit ja tietty viimeistelemättömyys monin paikoin. Varsinkin loppua kohden tuntuu että usein ei ihan kaikki keskustelut edenneet loogisesti ja joskus välivideot tuntuivat katkeavan kesken yms. pientä. Helposti viime vuosien paras peli.

Ainakin tässä nyt iha lopussa tuntui että tuo viimeistelemättömyys paistoi erityisen paljon lävitse. Esim Elder brainin tuhoamisen jälkeen itsellä näkyi välivideo missä Karlachin "sydän" oli kai tuhoutumassa, mutta sitten se loppui kuin seinään. Sitten se kuitenkin oli siellä leirissä morolla ja sanoi että hengaa helvetissä taas, missä sydän pelaa paremmin? Okei? Oma hahmo jatkoi kanssa seikkailuja Lae'Zelin kanssa, mutta sitten leirissä puhuivat välillä ikään kuin eivät tyyliin asuisu/eläisi yhdessä? Shadowheart kysyi että kerroppa mitä sä oot nyt puuhaillut, minkä jälkeen hänelle puheenvuoro taas "Don't be a stranger" :D No ei sitten kerrota. Yleensä tälläisissä peleissä tulee kanssa lopussa sellainen kertaava video millaiseen tilaan maailma jäi pelaajan jäljiltä. Nyt siellä oli kirjeitä laatikossa, mitkä ikään kuin ajoivat samaa asiaa. Vähän tuntui että tuo oli viimeisenä leivottu äkkiä peliin, eikä jotenkin niin hiottu kokonaisuus mitä muuten oli. Act 3:ssa jäi itsellä kanssa ihan pelin alkumetreillä tavattu "strange ox" puuttumaan kokonaan. Hahmot sanoivat dialogin tähän liittyen kun astuin navettaan, mutta ei näkynyt kettään. Wyllin pään päällä oli huutomerkki viimeiset 50h, enkä saanut sitä mitenkään pois. Se räjähti jotenki kun löysin aivan liian aikaisin sen lohikäärmeen baldurs gaten alta, ja siten lähdin pois sieltä kun oli liian paha vastus, ja myöhemmin sen isäukko kertoi meille siitä. Ihan ylivoimaisesti vaikein bossi oli Raphael. Meni kyllä ensiyrittämällä, mutta siinä sai meinaa vetää healt pottuja kaksin käsin ja revata joka vuoro jotain. Sen jälkeen lvl 12 kun tappoi ne 2 kiven kantajaaa, niin oli ihan haukottetelua koko homma. En tainnut Orinia vastaan ottaa siis yhtään damagea :D En tiedä bugittiko se taistelu jotenkin. Se lvl 6 spelli mikä laittaa tanssimaan, on kyllä aikamoinen. Bossi siihen ja sitten ukot hakkaa sitä ringissä. Ja vielä tälleen yli 200h myöhemmin mä en vieläkään aina ymmärrä miten jotkut interaktiot tässä pelissä toimii. Nyt tulikin tavaksi tallentaa ennen kuin käyttää lvl 6 spellejä, kun se tuntuu olevan ihan tuurikauppaa onko niillä aina mitään vaikutusta. Lukee 100% ja sitten tulee "immune". Missään ei lue mitään siihen viittaavaa etteikö se voisi toimia? Sama sitä Orinia vastaan lopussa, kun sillä oli aina 12 stackia että ottaa vaan 1 damagen iskusta, niin silti se välillä otti joku... 40? Varsinkin pomojen kanssa oli kyllä vähän kysymysmerkkiä alusta saakka että mikä toimii ja mikä ei.

Vaikka nyt menikin aika negailuks lopussa, niin törkeen kova peli kyseessä. Eiköhän tämä tule pelattua uudestaan vielä joskus lävitse.

E: Laitetaas vielä vähän lisää mietteitä lopusta:

Nyt kun on yön yli nukuttu ja isoimmat tunnekuohut mennet ohitse, niin vielä muutama sananen tuli mieleen. Siis lopun premissi oli se että voi ei se aivokimppu on liian nerokas, ja me epäonnistuttiin koska se ennakoi kaikki meidän liikkeet ennakolta ennen kuin ollaan edes tehty niitä! Eli meidän täytyy tasoittaa pelikenttää muuttumalla myös yhtä nerokkaaksi, AKA mindflayeriksi. Tai oletan että jos olisi ollut Emperorin kelkassa, niin sitten olisi riittänyt että hän on yhtä nerokas. (toki ei se hänen nerokkuutensa ollut tähänkään saakka riittänyt..?) Jaa sitten se suuri nerokkuus oli se että mentiin etuovesta sisään ja kirjamellisesti vedettiin turpaan kaikkea mikä ei juossut karkuun :D 200iq big brain nerookkuus kyllä kyseessä! Sitä ne aivot eivät varmasti odottaneet! Itse pidättäydyin myös syömästä lisää niitä matosia, ja nyt oli ensimmäinen kerta kun pääse niillä voimilla leikkimään sitten finaalissa. Ei nyt mikään tajuton voimafantasia tuntunut olevan, kun edelleen kovin tappokone (alkaen leveliltä 5) oli Lae'Zel, joka on kantanut koko remmiä selässään ison kahdenkädenmiekan lisäksi viimeiset ~150h. Emperor kuolla kupsahti myös ennen kuin sai edes vuoroa, että sellainen kovaluu sitten siinä. Mutta ehkä ne matovoimat olisivat olleet hyödyllisempiä pelin aikana, ennen isoja finaalia, ihan perus rivivihollisia vastaan. Nyt hyödyllisin tuntui olevan se syöksy eteenpäin, joka viskoi vihut pois tieltä ja teki kivasti damagea. Jos ja kun innostun joskus aloittamaan uuden pelin, niin sitten popsitaan kyllä matoja kaksin käsin, ja houkuttelen koko remmin mukaan tähän.

Summasummarum. Ihan loppuloppu tuntuu vähän jotenkin epäloogiselle ja kiirehditylle, vaikka ei nyt isossa skaalassa suuremmin haittaa. Pieni särö muuten monin paikoin täydellisyyttä hipovassa teoksessa.

Latasin aivojen tuhoamisen jälkeen tehdyn quick saven siinä toivossa jos Karlachin cutscene toimisi paremmin. Ei toiminut. Oma hahmonihan oli lähtenyt lohikäärmeellä ratsastaen tässä vaiheessa jo pois. En löydä tätä pätkää edes youtubesta? Että ehkä ei edes bugi, vaan jotenkin unohdettu viimeistellä. Karlach siis seisoo laiturilla, kuullaan hänen ajatuksen kuinka moottori taitaa vetää viimeisiää, ja nähdään kun muut kaverit juoksevat kohti, fade to black? Ilmeisesti tosiaan nyt kuitenki hengailee siellä avernuksessa taas ja Wyllkin siellä kuvioissa enemmän tai vähemmän.

10/10
 
Viimeksi muokattu:
Nytpä olen vihdoinkin päässyt tämänkin pariin ja on kyllä hyvä. Ainoa aikaisempi kosketus Larianin peleihin on ollut Divinity: Original Sin 2, mutta se ei oikein napannut. Jotenkin sen kanssa alkoi tuskastuttamaan taistelut liikaa ja varsinkin niissä se että aina oli joku yksi vihollinen hengissä jossain alueen toisella puolella ja sitten meni tuskaisen kauan liikutella kaikki hahmot vihollisen lähelle. Fire Emblemeissä tämä sama tuskastuttaa, mutta siinä voi sentään autoplayllä liikutella hahmot automaattisesti. BG3:ssa en ole kylläkään huomannut samaa ollenkaan ja taistelut soljuu oikein mukavasti.

Taidan olla Act 1:n loppupuolella ja tiimini on ollut ehkä hieman epä-optimaalinen sillä itse pelailen Clericillä (ihan hauskasti sai muuten Clericillä valittua jumalakseen Mielikin, pakkohan se oli valita) ja mukana on myös Cleric Shadowheart. Karlach fyysisenä mättäjänä mukana ja neljättä olen vaihdellut jonkin verran... Wyll ja Lae'zel siinä yleensä tuppaa olemaan. Jotenkin tuli vähän sellainen "tässäkö se Act 1 oli?" kun tuli se hetki, jossa pitää mennä joko underdarkiin tai mountain passiin, mutta ainakin underdark on sen verran iso alue että se hienoinen pettymys katosi samantien.

Itsellä on myös ollut hirveitä vaikeuksia pysyä päätöksessäni hahmoni suhteen. Koko ajan on sellainen fiilis että jos sitä vain aloittaisikin uuden hahmon ja tekisi siitä ihan erilaisen :D Kuitenkin tällä ekalla on jo sen verran pitkällä että vaikka olenkin jo 5+ eri hahmoa tehnyt, aina tulee palattua tuohon ensimmäiseen. Siellä omassa leirissä voisi muuttaa ainakin classiaan ja ulkonäköään, mutta jotenkin tuntuu väärältä muuttaa keskenkaiken.
 
Nytpä olen vihdoinkin päässyt tämänkin pariin ja on kyllä hyvä. Ainoa aikaisempi kosketus Larianin peleihin on ollut Divinity: Original Sin 2, mutta se ei oikein napannut. Jotenkin sen kanssa alkoi tuskastuttamaan taistelut liikaa ja varsinkin niissä se että aina oli joku yksi vihollinen hengissä jossain alueen toisella puolella ja sitten meni tuskaisen kauan liikutella kaikki hahmot vihollisen lähelle. Fire Emblemeissä tämä sama tuskastuttaa, mutta siinä voi sentään autoplayllä liikutella hahmot automaattisesti. BG3:ssa en ole kylläkään huomannut samaa ollenkaan ja taistelut soljuu oikein mukavasti.

Taidan olla Act 1:n loppupuolella ja tiimini on ollut ehkä hieman epä-optimaalinen sillä itse pelailen Clericillä (ihan hauskasti sai muuten Clericillä valittua jumalakseen Mielikin, pakkohan se oli valita) ja mukana on myös Cleric Shadowheart. Karlach fyysisenä mättäjänä mukana ja neljättä olen vaihdellut jonkin verran... Wyll ja Lae'zel siinä yleensä tuppaa olemaan. Jotenkin tuli vähän sellainen "tässäkö se Act 1 oli?" kun tuli se hetki, jossa pitää mennä joko underdarkiin tai mountain passiin, mutta ainakin underdark on sen verran iso alue että se hienoinen pettymys katosi samantien.

Itsellä on myös ollut hirveitä vaikeuksia pysyä päätöksessäni hahmoni suhteen. Koko ajan on sellainen fiilis että jos sitä vain aloittaisikin uuden hahmon ja tekisi siitä ihan erilaisen :D Kuitenkin tällä ekalla on jo sen verran pitkällä että vaikka olenkin jo 5+ eri hahmoa tehnyt, aina tulee palattua tuohon ensimmäiseen. Siellä omassa leirissä voisi muuttaa ainakin classiaan ja ulkonäköään, mutta jotenkin tuntuu väärältä muuttaa keskenkaiken.

Olinkin tulossa mainitsemaan että leirissä voi muuttaa hahmojen (myös companion) classia ja tehdä vaikka Shadowheartista jonkun eri tyyppisen, jos liikaa samaa oman hahmon kanssa. Mutta itsellä oli myös toi sama että tuntui VÄÄRÄLLE muuttaa valmiiden hahmojen classeja, joten jäi tekemättä. Loppu kohden respeccailin jonkun verran hahmojen statseja, kun huomasi että oli alkupuolella tehnyt kehnoja valintoja pisteiden jaossa.

Vähän itseäkin kuumottelisi palata uusintakierrokselle tämän kanssa, mutta sellainen savotta että täytyy kesälomiin saakka ainakin vetää henkeä, ennenkuin hyppää sinne taas sekaan.
 
Huhhuh, nyt 40 tunnin jälkeen tuli siirryttyä Act 2:n puolelle. Jäninästi PS5 sanoi niissä activity korteissa että olisin ollut jo Act 2:ssa kun meni sinne Mountain Passiin, mutta "leave act 1" trophy popsahti vasta monta tuntia myöhemmin.

Pelaamistahti on hieman hidastunut, mutta kyllä silti pidän tästä pelistä. Todella monesti käy silleen että käynnistää PS5:n lepotilasta aikeissa pelata jotain muuta, mutta BG3 onkin jo päällä ja jääkin vain pelaamaan sitä :D Tarinallisesti tämä on välillä ollut vähän rämpimistä kun itse olen aika sinisilmäinen tapaus niin minun on aika vaikea sanoa ketä uskoisi kun kaikki vaan hokee "älä usko sitä, se valehtelee sulle".

Vähän tässä kohtaa jo harmittaa että tässä pelissä on niin vähän noita hahmotasoja... Olin jo level 7 Act 1:n puolella niin varmaan aika pitkän pätkän saa sitten maksimitasolla vain pelata. Sama joskus Knights of the Old Republicissa häiritsi kun olitkin jo maximitasolla vaikka on pitkälti vielä peliä jäljellä.
 
Nyt vähän tympii se miten tämä peli on tehty. Act 2:ssa tapasin Jaheiran ja läpäisin kohtuu vaikean nopanheiton sillä seurauksella että minun ei tarvinnut paljastaa artefaktin olemassa oloa tai kertoa suunnitelmiani. Seuraavassa keskustelussa Jaheira kuitenkin puhui sekä artefaktista että aikeistani kuin ne olisi yleistä tietoa!

Eli aika lineaarisilta nämä keskustelut vaikuttavat vaikka minkälaista illuusiota sen päälle rakennellaan...
 
Nyt vähän tympii se miten tämä peli on tehty. Act 2:ssa tapasin Jaheiran ja läpäisin kohtuu vaikean nopanheiton sillä seurauksella että minun ei tarvinnut paljastaa artefaktin olemassa oloa tai kertoa suunnitelmiani. Seuraavassa keskustelussa Jaheira kuitenkin puhui sekä artefaktista että aikeistani kuin ne olisi yleistä tietoa!

Eli aika lineaarisilta nämä keskustelut vaikuttavat vaikka minkälaista illuusiota sen päälle rakennellaan...
Tämän huomasin itsekin monessa kohtaa. Se valinnanvapaus on enimmäkseen illuusiota ja pahimmillaan sotkee logiikan. Mulla kävi niinkin että hahmot alkoivat juttelemaan asioista joita ei ollut vielä edes tapahtunut.:)
 
Luulen että noi oli enemmän bugeja, tai ei oltu huomioitu jotain yhtä hyvin tiettyä dialogia suhteessa tapahtumiin, että välillä tapahtui noita epäloogisuuksia. Sanoisin että 95% kuitenkin toimii ihan loogisesti ja hahmot tietävät vain asioita mitä heidän pitäisi. Itsekin niitä huomasin muutamia läpipeluun aikana...
 
Luulen että noi oli enemmän bugeja, tai ei oltu huomioitu jotain yhtä hyvin tiettyä dialogia suhteessa tapahtumiin, että välillä tapahtui noita epäloogisuuksia. Sanoisin että 95% kuitenkin toimii ihan loogisesti ja hahmot tietävät vain asioita mitä heidän pitäisi. Itsekin niitä huomasin muutamia läpipeluun aikana...
Juuh, tuo johtui itseasiassa siitä että peli oletti mun tekevän tietyt tehtävät tietyssä järjestyksessä. Mä tein omassa järjestyksessä ja quest-chain meni rikki. Tämän takia en myöskään saanut paria sivutehtävää suorittua loppuun. Ne eivät edenneet mihinkään suuntaan vaikka olisi pitänyt. Jokatapauksessa tuollaista ei saisi tapahtua ja uskoisinkin että peli on noilta osin päivittety kuntoon.
 
Vihdoin meni läpi ja olipahan huikean vaikeita päätöksiä lopussa sekä hienoja twisteja.

Vaikka act3 ei aikaisempien tasolle yltänytkään, niin kyllä kokonaisuutena uskomattoman kova peli tämä on. Uudestaan tekisi mieli aloittaa heti pahismunkkina, mutta seuraavaksi Final Fantasy Rebirthin kimppuun!
 
Tulipa nyt vihdoinkin innostuttua jatkamaan 8 kuukauden tauon jälkeen. Aluksi oli kyllä vähän kujalla mitä on tullut aiemmin tehtyä ja kuka kukakin taas on, mutta hetken kankeuden jälkeen innostus iski kovaa ja olen maanantain jälkeen pelannutkin jo 18 tuntia... Pääsin Act 3:n puolelle tänään ja onpa kyllä ollut mielenkiintoista menoa tarinan puolesta. Uusia kumppaneitakin on tullut, mutta tuntuu jotenkin isolta hommalta miettiä niillekkin levelit ja varusteet sekä opetella käyttämään taistelussa niin olen sitten pitänyt tuota vanhaa tuttua porukkaa vain kasassa.

Sitähän täällä ketjussa ei olekaan vielä mainittu, mutta ainakin PS5:lle on nyt tullut modeja ladattavaksi. Oletettavasti myös Xboxille nämä ovat tulleet. Siellä oli useampikin modi, jotka kiinnostelisivat, mutta olen nyt malttanut pitää ne poissa päältä että saa edes yhden puhtaan pelikerran.
 
Veipä todellakin mukanaan ja eilen heilahti läpi kahden viikon tehopelaamisen jälkeen. Yhteensä pelin parissa on kulunut 95 tuntia ja tein kaiken mitä vastaan sattui tulemaan. En kylläkään aivan kaikille puhunut, joten varmasti jäi paljon sivutehtäviä tekemättä.

Pelasin balanced vaikeusasteella ja Act 2:n loppubossin jälkeen peli muuttuikin aika helpoksi eikä tuon bossin jälkeen tainnut yhtäkään kuolemaa tulla matseissa. Vähän ehkä myös vaikuttaa se kun oli kaksi clericciä mukana niin sai vedettyä heroes' feastin ja lvl 6 Aidin niin kaikilla oli reilusti enemmän elämää ja sitten parannusloitsuja päälle.

Tarinallisesti peli ottaa kyllä huolella kierroksia Act 2:n loppupuolella ja sillä linjalla jatkuu myös Act 3:n puolella vaikka sivutehtävät aika paljon tämän päätarinan etenemistä hidastaa. Aivan pelin lopussa oli myös vaikeita päätöksiä tehtävänä ja meinasin jo pariin otteeseen ladata aiemman tallennuksen, kun en ollutkaan täysin tyytyväinen, mutta sain pysyttyä alkuperäisessä aikomuksessani elää valintojeni kanssa.

En ihan kauheasti välittänyt Emperorista hahmona, mutta viimeistään Wyllin tehtävän päätteeksi totesin etten halua hänen puolellaan pysyä. Vasaran olin jo aiemmin varastanut Raphaelilta ihan vain vaihtoehdoksi. Kuitenkin Orpheuksen vapautettuani jouduin pettymään että kuitenkin tarvitsee Mind Flayerin puolelleen ja Karlach halusi uhrata itsensä. En suostunut siihen, mutten myöskään suostunut itse uhrautumaan niin Orpheus uhrasi itsensä. Tässä kohtaa meinasin jo ladata tallennuksen kun tuli vähän fiilis että vaihdettiin yksi Mind Flayer toiseen, mutta sain pysyttyä päätöksessäni.

Olin kyllä aika tyytyväinen siihen että en antanut Karlachin uhrata itseään kun hänen viime hetkillä Wyll ehdotti että he voisivat yhdessä mennä Avernukseen. En ollut kauheasti mitään romanssiviboja huomannut heidän välillään kun eivät olleet kauheasti yhdessä mukanani, mutta oli kyllä hauska huomata että näinkin pystyi romanssi etenemään heidän välillään. Itse valitsin yllättäen Shadowheartin romanssikumppanikseni ja olihan se ihan suloinen pieni romanssitarina. Vielä ihan lopussa adoptoitiin Owlbearin pentu yhdessä.

Act 3 oli kyllä vielä ikävän buginen näinkin pitkään julkaisun jälkeen. Muutamat questit bugasi ihan täysin ja piti latailla vanhempia tallennuksia että pääsi niiden kanssa etenemään. Myös loppubossin jälkeiset kohtaukset bugasivat todella paljon enkä ole ihan varma missasinko jotain nyt sen takia, mutta luulisi että nuo olisivat olleet ensimmäisenä korjauslistalla kun kuitenkin pelin kulminoituminen kyseessä. Yleisesti kyllä ärsytti aika moneen otteeseen bugien ja pelin omien tyhmyyksien kanssa Act 3:ssa, mutta ehkä se ei näin loppupuolella niin paljoa haitannut kuin se olisi vaikka heti pelin alusta asti haitannut.

Meinasin kyllä parina päivänä lopettaa siihen kun pelin oma logiikka tuntuu tyhmältä näin yksin pelaavana. Eli jos olet jossain kielletyllä alueella koko porukan kanssa ja teidät löydetään, on mahdollista suostutella tämä löytäjä että sinun kuuluukin olla siellä. Suostuttelu onnistuu ja kaikki on hyvin? No ei tietenkään sillä löytäjä siirtyy sitten seuraavalle hahmolle puhumaan ja tälle hahmolle esitetään taas samat suostuttelu, lahjominen ja tappelu vaihtoehdot. Tuon voisi ymmärtää moninpelissä jos jokainen hahmo haahuilee vähän omilla asioillaan kyseisellä alueella, mutta yksin kolmen tietokonehahmon kanssa seikkaillessa tuntui todella tyhmältä ja turhauttavalta.
 
Ylös Bottom