Eiköhän se Aftermatchin teemaan sopivasti ole sellainen heleän kirkas sienipilvi taivaanrannassa
Vihdoinkin on aika jolloin sotilasurani on menossa kohti nousua. viime aikoina heikot esitykset ja jatkuvat luotien osumat olivat kaataa mielenkiinnon kokonaan sotapeleistä. onneksi on Battlefield 3 ja pääsee taas näyttämään taitonsa metsissä ja kaupunkiympäristöissä. ensin on vain tiedostettava faktat jotka ovat tärkeitä ennen matkalle lähtemistä. varsinkin taktikointiin ja ampumiseen liittyvät seikat on tiedostettava sekä pelattavuuteen liittyvä ympäristön tuhoutuminen ja erilaiset viholliset. ensin aloitan moninpelistä ja siinä sivussa kahlaan läpi myös yksinpeliä. saa nähdä kuinka käy kun kokoan joukkueeni ja lähden metsiin vaeltamaan. toisaalta myös kaupungeissakin voi hukkua väenpaljouteen ja näin voi käydä Hong Kongissa jos kadottaa kompassin eikä löydä tietä seuraavalle check pointille. lisäksi myös vihollisten määrä ja heidän tarkkuutensa oavt ennennäkemätöntä. jotkut saattavat osua jopa seinien läpi ja toiset liikkuvat ryhmissä yrittäessään tuhota vastustajansa liekinheittimillä. myös ajoneuvoja on monenlaisia ja panssarivaunut ovat edelleen tärkeitä varsinkin suuremmilla alueilla liikuttaessa.
seuraavana on tarkotus lähteä jatkamaan uraa ja nyt on tunne että muutoksia on havaittavissa. pitkään on mietitty sotakentille lähtemistä ja nyt on hyvä aika mennä suunnitelmista tekoihin. paljon on laitettu paperille taktiikoita ja monenlaisia asioita pohdittu strategiapeleihin liittyvistä seikoista. nyt on päivä kuin yksi parhaista ja tänään on vietetty katsomalla sanomalehdistä tekstejä monenlaisista tilanteista strategiapelien maailmassa. siellä ympäristö on haastava ja tieto on siitä että matkaa on jatkettava eteenpäin koko joukkueen voimin. vaikka itse voi vaikuttaa paljon tapahtumien kulkuun, se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta että muidenkin panos ratkaisee yhtälailla. sen vuoksi kannatankin asennetta jolla lähdemme kovia teitä vaeltamaan. tällä hetkelle on mietitty suunnitelmat joiden avulla etenemme alkukarikot ja lähdemme tekemään nousua kohti vuorenrinteitä. matkaa on kuljettavana mielettömästi ja tieto on siitä että paljon joutuu kokemaan sellaista jota ei ennen olisi edes nähnyt edes pahimmissa painajaisissaan. marssimalla alotamme ja ensimmäinen askel on historiallisesti merkittävä kuten sanontakin kuuluu. etenemme kuin suoraviivaisesti ja haasteita pelkäämättöminä lähdemme mukaan tulilinjalle ja paikkoihin joissa on vaaroja joka lähtöön. sen vuoksi päätinkin ryhtyä pohtimaan strategioitani ja miettimään urani kannalta merkittäviä ratkaisuja joita alkuvaiheessa on tiedostettava ettei turhia riskejä oteta metsissä marssittaessa. on vain pysyttävä polulla ja kuljettava sitä pitkin vaikka pitkä olisi matka ja tie kivinen ja epätasainen. siitä päätellen luotan jalkoihin ja kuntoon jonka on kestettävä kovatkin rasitukset.
ensinnä mietin tarvikkeita joita otetaan mukaan varusteiksi pitkälle marssille. tilaan kaupasta kypäriä ja suojanaamareita koska niitä tarvitaan kuitenkin eikä epäilystä että vihollisten keinot ovat tarkoituksellisesti tuhoisia joukkueellemme. varusteiden lisäksi mietitään joukkueen kesken aselaji ja ampumatarvikkeita otetaan mukaan panssarivaunuihin. metsisssä liikuttaessa ei pysty kaikkea tavaraa viemään mukanaan ja sen vuoksi päätimme lähteä ajoneuvoilla metsiin liikkumaan. on kuitenkin muistettava että hankalissa maastoissa on liikuttava jalkapelillä ja varsinkin yöllä on varottava turhaa metelöintiä koska viholliset liikkuvat samoihin aikoihin eikä heidän liikkeitään voi aina arvailla. tulituksiin varaudumme ja metsissä leiriydytään mahdollisimman rauhalliseen ja varjoisaan paikkaan. aukeilla alueilla liikutaan ryömimällä ja varovasti koska siellä meidät huomataan ilmasta, puiden takaa ja monelta suunnalta. on myös muistettava naamiovärejä käyttää kuten kasvot maalaan vihreällä ja kypärän varrelle laitan kuusenpalasia. näin teemme joukkueen kanssa ja yhteistyöllä jatketaan kulkemista. joukkueessani on periaatteena kuten monesti viikinkihengessä mukana olevilla että toveria autetaan tarvittaessa koska ketään ei jätetä taakse pulaan ja varsinkaan jätetä vihollisen tulilinjalle. pommituksissa varotaan sen mukaan ja parhaansa yrittäminen on parasta mitä yksittäinen sotilas voi tiiminsä puolesta tehdä. ampumistilanteita varten on tiedostettava riskit ja tulituksilta on suojauduttava mahdollisimman nopeasti. panssarivaunuista lähtevä epäsuora ampuminen on kohtalokasta ja sen sattumanvaraisuuden vuoksi on vältettävä virheliikkeitä. sellaiseen ei kannata vastata kiväärein tai muutenkaan kulkemalla kuin tulta päin koska haavoittumista varotaan viimeiseen asti. sen vuoksi yritän muistaa turvamääräykset ettei joukkotapaturmia sattuisi tulilinjalla tai missään aukealla jossa savua ja räjähteitä sinkoilee joka suuntiin. yhdestä tilanteesta selviäminen tietää hyvää kokemusta ja edistymistä kohti seuraavia tasoja. päähän on laitettava jäitä ja hermojen kestettävä koska niillä mennään pitkälle kun ampumataidot ovat puoliksikaan niin hyvät kuin parhaimmilla kiväärimiehillä. tähtäämiseen on keskityttävä tilanteen sitä vaatiessa vaikka usein joudutaan tykittämään suoraan päin eikä varaa ole hidastelemiseen tai muutenkaan miettimään minkäänlaisia taktiikoita. nopea reagointi on tarpeen tulilinjalla ollessa ja nopeus on valttia kun ketterästi syöksytään kuopasta toiseen ja torjutaan iskut vihollisilta joiden voimavaroja emme aina tiedosta tositilanteen ollessa käsillä.
metsissä on varottava sotilaiden ja epäsuoran tulen lisäksi myös villieläimiä koska niistä on haittaa etenemiselle ja tappavimmat syömähampaat vähentävät miehiä poissa riveistä. kaatuneet on jätettävä niille sijoille ja sen enempiä taakse katsomatta on kestettävä kovat rasitukset joita metsissä liikkuminen tarjoaa. sää on sellainen kuin se on ja muutoksiin on varauduttava kuten sateeseen tai kuumuteen. juomavettä annostellaan paljon eikä sitä säästellä missään vaiheessa kun puroista ja lähteistä hörpätään litroittain energiaa. ravinnon tarpeeseen tulevat metsänantimet joista mustikoita poimimme matkan varrella. rauhallisessa paikassa pysähdytään puiden juurellle lepäämään ja otetaan aurinkoa samalla puolukoita ja mesimarjoja popsiessa. nukkumapaikkoina toimii hyvin sammalet koska sänkyjä ei ole varaa raahata mukana tai muutenkaan pitää kuin lisärasitteena varustuksessa. muutenkin ne kelpaisivat pelkästään polttopuiksi kuten kylmässä säällä niin tekisimme. panssarivaunut ja muut ajoneuvot on muistettava piilottaa ja pitää vihollisilta tietämättömissä koska niiden rikkoutuminen tietää moninverroin tuskallisempaa matkantekoa ja hidastaa merkittävästi etenemistämme. ajoneuvoista otetaan hyöty irti ja niin kauan niillä ajetaan kuin maasto sen sallii. kivikkoisilla tai puiden täyttämillä mäkisillä teillä marssitaan jalkavoimin koska ajamalla eteneminen pysähtyisi liiallisen pujottelun seurauksena ja muutenkin joutuisimme kuin syötiksi vihollisille jos he havaitsevat meidät matelemassa näyttävästi vaikeakulkuisilla metsäteillä. mieluummin pysytään hiljaa eikä aiheuteta paljoa oksien tai metalliesineiden ääniä kulkiessamme kohti seuraavia teitä. matkaa jatkamme pääosin päivällä vaikka yölläkin joudutaan tinkimään poissa nukkumisesta ja liikkumaan pimeällä aukeiden ja peltojen poikki. vesistöt ylitetään joukkueen mukana ja varotaan joutumasta putoukseen keskellä kuohuvaa koskea. siltoja rakennamme pioneerien tavoin ja keinot keksitään rotkojen poikki etenemällä. kallioilla liikutaan rauhassa ja varsinkaan kymmenien metrien korkeudesta ei hypätä ellei kyse ole epätoivoisesta tilanteesta joutua vihollisten saartamaksi. metsissä liikkumisen aikana muistetaan että kovia teitä kulkemalla voidaan saavuttaa määränpää. se on kuitenkin pitkän työn tulosta ja sen vuoksi pysytään jatkuvasti liikkeellä ettei jämähdetä yhteen paikkaan moneksi päiväksi kuin laakereilleen lepäilemään. toinen vaihtoehto on majoittua kallioiden onkaloihin ja piiloutua. se on hyvä keino hätätapauksessa joskin sellainen tietää vain matkanteon hidastumista ja todennäköisempää leimautumista pelkureiksi. sellainen käy vain silloin kun on tarkotuksena latautua seuraavaa marssia varten...
liikkuminen on usein tasaista joskaan ei karttoja tai kompasseja tarvita kuin yön pimeinä tunteina. ympäristön vaarat ja reitit on tiedettävä ettei matkanteossa tapahdu yllätyksiä. esimerkkinä on joutua umpikujaan kuin sokkoloon ajautumalla. metsässä voi helposti eksyä jos päättömästi harhailee vailla suuntaa seuraavasta tiestä tai edes vihjeestä kohti uutta tehtävää. tilanteessa voi käydä niin että jäämme labyrintin uumeniin ja hukumme sokkeloiden syvyyksiin samalla kun tavoite karkaa entistä kauemmas meiltä tavoittamattomiin. toisaalta yhtenä keinona on ottaa suunta auringosta ja jatkaa etenemistä niin pitkälle kunnes päästään seuraavalle tielle. periaate on kuin entisaikana jolloin kaikki tiet veivät Roomaan ja silloin tavoite selvisi kuin tilauksesta. erämaalla metsäpolkuja on silmänkantamattomiin ja sen vuoksi kilometreistä kerrottaessa maratoneja voi joutua taittamaan kuin Pohjoisnavalle jalkavoimin kuljettaessa. vaellus on siltä osin haastava jos tuhansia kilometrejä on kuljettavaa ja metsätietä silmänkantamattomiin. pahimmillaan ollaan tilanteessa jolloin luovuttaminen on ainoa vaihtoehto. sellaista vältetään ja joukkueen kanssa teemme yhteistyötä kun suuria seinä on vastassa. on vain tiedettävä että syvimmätkin kuopat voidaan välttää pysymällä uskollisena päämäärää kohti vaeltamalla ja kohtaamalla haasteet miehen tavoin. kotiutumispäivä voi olla kaukana ja silloin ei ajatella kuljettuja maileja tai vuorokausien aikana vuodatettuja hikipisaroita. pääasia on että ravintoa saadaan aina tarvittaessa ja tärkeimmät varusteet ovat mukana. varsinkaan ampumatarvikkeiden hukkaaminen ei tiedä hyvää etenemisen kannalta koska niiden löytäminen on epätodennäköistä edestäpäin. talojen tai kauppojen näkeminen voi olla kangastuksena kuten monesti jos huomaa tanssivia naisia keskellä puiden täyttämää erämaata. parasta on pitää psyyke kunnossa ja olla välittämättä koetuista vaaroista ja ilmasta putoavista ohjuksista. lisärasitteena kesäaikaan on hyttysiä ja ne ovat kokonsa puolesta vähäisimpiä vihollisiamme vaikka niitä on miljoonittain kuin verenimijöinä yrittämässä pysäyttää matkantekomme. vaikka kuumina kesäpäivinä voi nauttia auringon paisteesta ja lumoavista metsän hienouskista niin parasta on ettei väsähdä janon puutteen tai liiallisen soilla rämpimisen seurauksena. suot ovat väistämättä vaaratekijöitä ja sellaiseen ansaan hukkumista varotaan tiedostamalla edessä päin olevat näkymät. katse pidetään seuraavan askeleen päässä ja maaston mukaan katsotaan liikkuminen. tämän mukaan tiedostamme upottavat paikat ja pystymme välttämään matkanteossa vaikuttavia hidasteita. jos kuitenkin sellainen tilanne tapahtuu, muistetaan pysyä rauhallisina ja nostaa hukkumassa oleva kaveri takaisin polulle. samojen virheiden tekemistä varotaan toistamasta ja riskejä ei oteta vaikka pimeällä kuljettaessa maasto näyttäisi kuin sienenpoimijoille sopivalta retkipaikalta.
maastoaukeilla liikkuminen on riskialtista ja vaarallisuuden vuoksi haastava tehtävä. vaikka tiedämme ettei vihollisia näy missään suunnalla, kuitenkin edessä voi olla upottavaa maata, kaatuvia puita, käärmeitä ja mahdollisesti ilmassa voi lentää samoihin aikoihin tiedustelujoukkoja tai hävittäjälentokoneita. yläilmoista on helppo seurata marssimassa olevien sotilaiden liikkeitä ja sen vuoksi helikopterit ja muut lentokoneet pyritään pudottamaan ahkeralla tulittamisella. ampumatarvikkeiksi tällaiseen sopivat kertasingot ja kiväärit joista pidämme huolta samalla tarkistamalla aina niiden kunnossa pysyminen ja panoksien riittävyys. koneiden ja tässä tapauksessa vihollisten joukkojen lennokkien pudottaminen ja ainakin niiden säikäyttäminen suoraan tulittamalla on vähintäänkin tavoteltavaa. sellaisen onnistuminen on lisävarmuutena etenemiselle ja samalla mahdollistaa vihollisten vähentämisen riskien minimoimisella. esimerkkinä Venäjän rajalla liikuttaessa on varottava rajavartijoiden haaviin jäämistä ja muutenkaan ei anneta henkilötietoja vastapuolen armeijalle. sen vuoksi käytetään kekseliäisyyttä peitenimien käyttämisellä ja muutenkaan ei tiedoteta asioita puhelimien vaan viestintäradioiden välityksellä. kielenä puhutaan englantia tai suomea jos ollaan samaa kansalaisuutta. kuitenkin vältetään taktiikoista ja sijainnista kertomista koska koordinaattien avulla paikantaminen onnistuu liiankin helposti. on vain sanottava asiansa ja kerrottava niitä asioita jotka eivät liity mitenkään maastoissa etenemiseen tai muutenkaan sotatantereella olemiseen. metsissä muistetaan että sää on myös tekijä jonka armoilla liikutaan. sen vuoksi on pidettävä mielessä muuttuvat olosuhteet ja käytettävä varoen myös tiedotusvälineitä. sähköantennien tai kaapelien rikkoutuminen on katastrofi jonka korjaaminen ei ole enää kannattavaa. ilman viestintävälineitä on tyydyttävä suunnistamiseen ja jatkuvalla tarkkailulla seurattava että joukkueen kaikki soturit ovat mukana eikä ketään olla jätetty kilometrien päähän tähystelemään vihollisten liikkeitä. maastoissa liikuttaessa on paljon tekijöitä joiden huomioiminen ja ennakoiminen on kuin itsestäänselvää. aina ei kuitenkaan voi tietää mitä on edessäpäin... sen vuoksi on unohdettava käsitys jonka mukaan metsissä ei ole muita kuin me. voidaan ajatella että luonto on silloin puolellamme ja pääasia että tiedämme mikä on matka jota pitkin kuljemme seuraavat askeleet. jokaisen esteen ylittäminen on asia jota voidaan jo pitää saavutuksena päämäärää kohti vaellettaessa.
voi olla että lisää kokemuksia kasaantuu Battlefieldin parissa ja se voi olla peli johon ei kyllästy pitkiin aikoihin. luultavasti jatkan siinä uraani ja tarvittaessa ostan siihen lisäosia ja myöhemmin Bf4:n jos sellainen joskus ilmestyy kauppoihin. ainakin tällä hetkellä urbaaniin kaupunkiympäristöön totutteleminen ja uusien aseiden ja räjähteiden valikoima on mieletöntä. valinannvaraa on paljon ja se on tie joka vie entistä kovempiin haasteisiin ja tilanteisiin joissa tapahtumat ovat muistettavampia kuin yksikään ensi-illassa näytettävä elokuva. siispä nyt vain kohti sotilasaluetta ja kohta on seuraava kohde jo tiedossa.
Tuloksellista on ajatella että ura ei ole ohi vielä muutamankaan huonomman erän jälkeen. monesti turnaukset ovat nopeatempoisia ja varsinkin kaupunkikentissä joutuu miettimään strategiansa moneen kertaan ennen tulilinjalle menemistä. vihollisia voi olla kymmeniä ja Battlefieldissakin törmää nrukan takan väijyviin campereihin tai torneista tähtääviin snipereihin jotka eivät armoa tunne edes hengenvaarassa olevia vihollisia kohtaa. mielenkiinnolla odotankin kuinka vaarallisia tilanteita koetaan kun aseet ja ympäristö ovat entistä modernimpia. kokemuksesta tiedän että pelityyli on erilainen kuin Call of Dutyssa ja sotatilanne on realistisempi toisin kuin kokoaikaisissa räiskinnöissä. tiedostan jo alkuvaiheessa vaaratekijät joihin alottelijat ja usein myös veteraanitkin sortuvat: vihollinen saatetaan arvioida väärin eikä aina tiedosteta minkälaisia Predatoreita on vastassa. jos ammattitasolla pelaavia ilmestyy joukkueellinen, silloin ei kannata miettiä häviötä vaan selviytymistä ja mahdollisesti lippujen valtaamista ja parhaansa mukaan yrittämistä. monesti voi joutua vaikeuksiin jos ryntää päättömästi huoneeseen jossa on kymmeniä vihollisia kahvilla ja huomaa etteivät panokset riitä tuhoamaan jokaista kaveria. tiimityötä ei sovi väheksyä koska joukkuetoverit voivat pelastaa monilta kuolemilta. kokemuksesta tiedänkin että lääkintämiehiä tarvitaan ja itse voisin myös toimia vastaavasti jos kaatunut sotilas tarvitsee ensiapua. sellaista koulutusta saa parhaiten käytännössä ja toimimalla nopeasti vaikka tietää että seinien tai muurien takana väijyy vihollisia. peleistä voin kertoa että toinen maailmansota on kaikessa näyttävyydessään ja historiallisuudessaan tärkeää harjoittelua tulevaisuuteen liittyvien ja uusimman Battlefieldin haasteita varten. metsissä liikkuminenkin on vaarallisempaa koska jatkuvasti puita kaatuu ja räjähteitä on heitelty pitkin alueita. yölläkin joutuu tositoimiin ja hälytyksiä on jatkuvasti kun väsymättömät viholliset kuten venäläiset ja Tyynenmeren japanilaiset hyökkäävät alueelle. panssarivaunut ovat luotettavia ja niillä voi hyvinkin tuhota kymmeniä vihollisia kerralla. kuitenkaan ei sovi unohtaa että niiden nopeus on rajallinen ja vaikeissa maastoissa ne jäävät helposti jumiin suohon tai kaupungeissa putoavat sillalta jokeen. ne on helppo tuhota jos niitä ei naamioida kunnolla ja muutenkin on vaarallista pitää meteliä hiljaisilla metsäalueilla koska ilmassa lentää paljon tiedustelukoneita ja helikoptereita jotka voivat tuhota vaunut huomaamatta. pahinta on jos leirintäalue poltetaan juuri silloin kun kaiken pitäisi olla rauhallista. vartioinnin merkitys korostuu pitkin vuorokautta ja onneksi on keksitty vuorojärjestelmä joka mahdollistaa jatkuvan valvomisen mahdollisilta hyökkäyksiltä.
Battlefieldin kolmas versio liittyy enimmäkseen maalla käytäviin taisteluihin ja merellä päästään harvemmin vierailemaan. toisaalta erikseen ovat laivastojoukot eikä erikoisryhmien merkitystä sovi vähekyyä kun vaihdetaan maisemia Atlantin syville vesille ja lähdetään purjehtimaan tuhansia merimaileja. laivoilla liikuttaessa on vain pidettävä joukkue kasassa ja varmistettava että laiva ei törmää jäävuoriin tai joudu vasarahaiden hyökkäyksen kohteeksi. tarvittaessa sukellusveneitä joudutaan käyttämään ja niitä on testattava moneen kertaan ennen kuin lähdetään käyttämään niitä tositilanteissa. merellä on vain vaarallista jos viholliset pääsevät pommittamaan ja tuhoamaan aluksen. laivan uppoaminen tietää hankalaa, vähnitäänkin entistä vaikeampaa etenemistä matkanteolle. jos sellainen tapahtuu niin käytän snorkkeleita ja yritän uida läheisimmälle saarelle asti. sukeltaminenkin on tarvittaessa hyvä jos ilmassa lentää vihollisten koneita ja lähellä tai kaukana näkee laivoja purjehtimassa. myöskin saarelle mentäessä varottava ettei merivartiosto huomaa. joukkueesta on pidettävä huolta vaikka tilanteet tuntuvat välillä hankalilta. tärkeintä on kuitenkin että sinko, ak47 tai jokin vastaava ase on lähettyvillä. muuten on peli käytännössä puukon varassa ja piiloleikit eivät kestä pitkään kun turnauksissa aika on rajallinen. selviytymisen eteen on tehtävä kaikkensa, joskus kaverin puolesta on tehtävä kaikkensa jopa henkensä uhalla. sellainen on tiimityötä joka kertoo enemmän kuin paljon sen joukkueesta. hyvä tiimityö kasvattaa parhaimmillaan myös pelaajien taitoja. kokemuksia voi jakaa aina jälkeenpäin ja varsinkin seuraaviin peleihin siirryttäessä.
Asiasta en mene takuuseen, sillä tutkimuksissa tai muissa vastaavissa en vielä käyny. pelikokemuksia kerron ja pohdin ajatuksiani nykyisestä Battlefieldista. aiemmat versiot olivat kaikessa hienoudessaan parhaita ja varsinkin Bad Company 2 oli realistinen sotakokemus. muistan parhaiten sen lisäosan jossa pääsi Vietnamiin kokemaan kovia. siellä oli paljon japanilaisen näköisiä vihollisia joita oli yllättävän paljon kyseisissä maisemissa. mielenkiintosinta oli kun pääsi lentokoneen kyytiin ja joutui ilmahyökkäyksen kohteeksi samalla yrittäen selviytyä haastavista tilanteista. monesti joutui varomaan kallioille törmäämistä ja putoamista piraijalampeen. vesistöissä ei kannattanut uida kovin pitkään sillä petokalat pääsivät hyökkäämään ja muutenkin oli tieto siitä että viholliset ovat lähistöllä. metsän sijasta alue oli viidakkoa ja varsinkin sateisissa kentissä oli hienoa kuunnella Vietnamin sodan aiheista musiikkia. se soi edelleen koneella ja ehkä joskus vielä palaan takasin vastaaviin paikkoihin. silloin tosin vain aurinkoa ottamaan.
