Eikös BR pointti ole just: Sun elämä on kallis, et spawnaa pelikentällä takas 1-30s sisään, joten käyttäydy sen mukaan.
Jos BR pelaa, ettei mitään väliä kuoleeko ja kiroo sitten venailua, niin ei varmasti saa paljon irti tästä pelimuodosta. Venailu on se rankku kuolemasta ja kuuluu oleellisena osana pelimuotoon. Varovaisemmalla menemisellä ja taktikoinnilla ei toki olla tappotilastoissa ykkösenä, mut niin on paljon nautinnollisempaa leikkiä tränträniä virtuaalimetsikössä, imo.
Tässä rinki pienenee aikasta hyvällä syklillä ja nopeudella. Ei veny erät turhan pitkiksi, mut ei tarvii silti olla kusessa ringin kanssa, kun pelaajan juoksuvauhti riittää pysymään tulimeren edellä.
En minä ainakaan minnekään rynni vaan juurikin mielummin etsin vaikka snipun ja otan kauempaa rauhassa. Mutta kun tää pelimuoto ei (muissakaan peleissä siis) tarjoa yhtään mitään jännitystä tai merkitystä sille elämälle. Mitä siitä jos olen elossa 20min jälkeen tai en ole? Ku esim vaikkapa frontlinessa se merkitys tulee niistä pommeista, jolloin uhreista huolimatta ollaan oikeasti saavutettu jotain ja voitettu.
Mutta deathmatch ei tuo yhtään mitään. Se ei vain tarjoa kuin tappoa. BR on sama, mutta vähemmillä tapoilla, tolkuttomalla tuurilla ja odottelulla varustettuna.
Esim nyt vaikka joku Sniper Elite, kokoajan on joku tavoite miksi mennä rauhassa ja yksi elämä (toki yksinpeli) ja elämällä on merkitys.
Sama juttu vaikka moninpeleissä Siegestä. Yksi elämä ja sillä on iso merkitys tavoitteen kannalta.
Mutta pelkkä pienen ringin keskellä yksin seisoskelu ei tuo yhtään mitään. Kahden minuutin päästä taas mennään.
Normi peleissä vaikka spawnaa, tai siegessä jää katsele muiden pelejä..se harmittaa. Spawnin mahdollisuudesta huolimatta se elämä on arvokas ja sillä on merkitys ja se kirpaisee. BR peleissä se ei vain tunnu miltään, koska ei ole muutenkaan mitään oikeaa syytä miksi siellä olisi hengissä ja kuitenkin on vain tuuria mikä ase vastapuolella on ja onko sattunut tippumaan maastollisesti paremmin.
Eli ei meille jotka ei Br:stä välitetä ole siitä kyse et kaikki on jotain ADHD (jollainen muuten diagnoosin puolesta olen..) jonneja jotka rynnii ja haluaa pelata vain nopeatempoisesti. Päinvastoin noi rauhallisemmat pelit omaan makuun paljonkin parempia kuin pienet domination tyyppiset pelimuodot/kartat. Eikä kyse ole siitä miten niitä pelataan. Odottelulla täytyy olla palkinto joka houkuttaa. Ja odottelun täytyy tuntua jännittävältä ja pelottavalta. BR pelit ei ainakaan minulle tarjoa sitä yhtään. Vigor on hieman BR tyyppinen ja se tekee ainoan poikkeuksen näissä.
Mutta silti toivon Firestormille isoa menestystä. Ensinnäkin nähtiin, että kun Dice ei ole puikoissa, moni asia tehdään todella paljon paremmin. Lisäksi Firestormin menestys poikii varmasti motivaatiota panostaa perus bäfään, jolloin se on kaikille hyväksi.
Ja kevyenä lauantai-illan viihteenä tuo menee oikein leppoisasti, kun on tutu bäfän mekaniikat ja haluaa vaihtelua vähäisiin normi pelin mappeihin.
Toki olen aivan väärä ihminen sanomaan BR genrestä mitään, mutta kun esim PUGB:n omistan, niin en kyllä näe miksi kukaan haluaisi pelata sitä ennemmin kuin Firestormia. On Firestorm tehty kyllä niin poikkeuksellisen hyväksi BR peliksi graafisesti, fps osalta ja tekniseltä toteutukseltaan muutenkin.
BR genreeseen itsellä isoin kompastuskivi on 3rd Person ja heti kun kaikilla on pakotettu fps, niin maistuu kerta luokkaa paremmalta samantien.
Väitän kyllä BR pelien ystävien nauttivan tästä todella paljon. Kiikun kaakun olevat varmasti viihtyy jonkun verran ja niille joille BR ei uppoa, ei kyllä jaksa tätäkään.