Vastaus: Battlestar Galactica, Scifin aatelia.
Ärsyttävintä on se, jos näyttelijä vaihtuu, mutta roolihahmo pysyy. Star Trekin Next Generation oli vielä ihan tyylikäs keino hoitaa homma kotiin, vaikka tuossakin minun mielestäni alkuperäinen sarja on kiistatta parempi, eikä tuo mielipide ole sidoksissa styroksilavasteisiin ja paperimassa-kiviin
Kohtuuton nahistelu ei vaan edistä asian ymmärtämistä. Tosielämässä aletaan huutaa, jolloinka asian ymmärtäminen vaikeutuu
Alkuperäistä Galacticaa katsoo nostalgiasyista, mutta mielestäni myös näyttelijätyöt ovat hyvää tv-sarjatasoa ja juonenkuljetus ihan sujuvaa. Aivan Star Trekin tasoon ei päästä. Star Trekissä oli poikkeuksellinen tilanne, kun näyttelijät tykkäsivät työstään ja se jopa heijastuu ruudun tälle puolen. Myöhemmässä vaiheessa näyttelijät alkoivat enenvässä määrin muistuttaa roolihahmojaan myös tosielämässä. Ehkä näin käy, kun vetää tiettyä roolia kyllin pitkän ajan.
Jenkeissä on pitkä jatkumo tehdä näitä avaruusoopperoita, jotka kulminoituivat pienoismalleilla totettettuihin avaruustaisteluihin ja lähiotoksiin piloteista ohjaamossaan. Näistä vain se kaikista paras jäävuoren huippu ikinä saavutti Suomen television. Pitäkää siis mielessä, että näissä 80's sarjoissa on retosteltavina alan ehdottomat kliseiset kärkinimet. Galactica oli kutakuinkin parasta, mitä siloisella tekniikalla saatiin aikaan.
Ärsyttäviä maneereita näissä toki riittää:
-Samat erikoistehosteet toistetaan yhä uudelleen eri yhteyksissä, joten ne vanhenevat hyvin nopeasti.
-Hollywoodismit: Avaruusaluksista kuuluu muhkea jyminä avaruudessa
-Päähenkilöt eivät koskaan häviä taistelua tai haavoitu, saatikka kuole ->yllätyksettömyys
-Fyysiikan lakien vastaiset härpättimet ja tapahtumat
-Hurja ja ylivoimainen vihollinen, joka on ylivertainen, mutta ei osu lähitaistelussa edes ladon seinään
-Kliseinen sentimentaalisuus ja päähenkilöitten perhesuhteiden turha vatvominen