Vastaus: Bayonetta [PS3]
Niin olis ollu Tetrikseenkin. Joskus vaan itse pelattavuus riittää..
Tetriksessä sentäs tajuttiin jättää ne raivostuttavat latailut ja ylimääräiset muka-viileet välivideot pois.
Hoh, ei heti tulisi mieli itkeä Bayonettan hahmojen omalaatuisuuden puutetta. Jos jotain, niin siinähän mielessä juurikin joku Ninja Gaidenin helvetillisen tylsä Ryu ja vähäisemmässä määrin DMC:n tyypillinen "anime cool-boy" Dantekin ovat molemmat PALJON geneerisempiä tapauksia kuin Bayonetta, joka on kaikille sarkastisesti vittuileva noita. Kuinkas monta niitä onkaan peleissä?
Niin siis kuinka monessa pelissä on isotissinen eukko (tyypillinen anime cool-girl) ihonmyötäisissä vetimissä, joka on todella huonosti ääninäytelty.
Naurettavaa on myös itkeä juonesta, aivan kuin se olisi yhtään parempi Devil May Cry tai Ninja Gaiden -sarjojen peleissä. Mieluummin tuollaista kaikille - jopa itselleen - vittuilevaa parodiaa seuraa kuin jotain muka-vakavaa Ninja Gaidenmaista paskaa.
No minä en verranutkaan tätä suoraan noihin kahteen. Gaidenista en pidä, DMC:stä kylläkin.
Yhtä naurettavaa on hehkuttaa peliä pelkän pelimekaniikan puolesta.
Ja munatonta menoa? Tuossahan lentelee jättimäisiä nyrkkejä, jalkoja ja ties mitä ympäriinsä samalla kun viholliset räjähtävät kappaleiksi tuliaseiden vaikutuksesta ja puolittuvat samurai-miekan avulla, puhumattakaan kutsuttavista lohikäärmeenpäistä, jotka jauhavat viholliset palasiksi veren lentäessä ympäriinsä.
Okei myönnetään, korjaan: Yliampuvaa, mutta sangen munatonta menoa.
Tekesi mieli itkeä, kun välillä luulee joutuneensa takaisin ysärin alkuun. Tulee tosipaha flashback pelihallin arcade-automaattiin ja siinä pyöriviin, varsin geneerisiin, japanialaisiin "seikkailu"peleihin.
Bayonettan TYYLI voi jakaa mielipiteitä, mutta sen pelilliset ansiot ovat yksinkertaisesti kiistämättömät.
Minä kiistän. Noin, nyt ne eivät ole kiistättömät.
Ja kuka helvetti pelaa oikeasti näitä pelejä juonen takia? Intensiivinen toiminta on se mikä näitä pelejä ajaa eteenpäin ja sen Non-stop Climax Action Bayonetta hoitaa paremmin kuin yksikään edeltäjänsä, kiitos aggressiivista pelityyliä kannustavan pelimekaniikkansa (vihollisten iskut voi (aluksi) vain väistää + peli palkitsee jatkuvan hyökkäämisen = rohkaisee hyökkäävämpään pelaamiseen kuin kilpailijansa).
No, se juoni on siellä ja sitä on aika paljon, niin mielellään siitäkin yrittäisi nauttia. Hitsit, kun en huomannut pelin kannessa varoitus tarraa, missä kielletään pelaamasta juonen vuoksi.
Non-stop Climax Action? "loading.... ... ... .... ...... ..... onneksi olkoon olet löytänyt kukan!" "loading... ... ... ... ... olet löytänyt sydämen palasen". Jos tämä olisi todellista non stoppia, niin miksi sinne sekaan on heitetty sitä paikkojen koluamista?
Niin, kuten sanoin, Bayonettan pelilliset ansiot ovat ihan kiistämättömät. Taistelusysteemi on yksinkertaisesti aivan helvetillisen syvällinen ja peli heittää koko ajan jotain uutta ja ihmeellistä päin pelaajan kasvoja, olkoon se sitten uusien aseiden, massiivisten loppareiden tai jännien kenttäsuunnittelullisten seikkojen muodossa. Tämän lisäksi se sisältää aivan älyttömästi uudelleenpeluuarvoa kiitos lukuisten vaikeustasojen, palkintosysteemin ja avattavien (salaistenkin) ekstrojensa ansiosta. Ninja Gaiden on turhauttava (paska kamera, ruudun ulkopuolelta tulevat hyökkäykset yms.), Bayonetta on yksinkertaisesti viihdyttävä peli.
Okei, eli älytön uudelleenpeluuarvo löytyy vaikeustasoista, palkinnoista ja avattavista ekstroista. No joo, eihän noita ominaisuuksia kyllä
kovin monesta pelistä löydy...
Bayonetta on yksinkertaisesti tylsä ja mielikuvitukseton geneerinen japsi hack´n´slash, jonka ainoa meriitti on hyvä pelattavuus.
Itseni on vaikea käsittää tämän pelin saamia hyviä arvosanoja. En käsitä, että edes se Boksin versio olisi niin paljon parempi. Bayonettaa jaksaa pelata juuri ja juuri yksi chapter kerrallaan.