Vastaus: Call of Duty 3
Noniin, yksinpeli läpi. Kyllä pitää pelintekijöitä kiittää laadukkaasta peliviihteestä ja graafisesta ilmaisusta, jota ei kyllä aiemmin ole näin hienona esityksenä päässyt näkemään.
Peli sijoittuu tällä kertaa yksinomaan Ranskaan. Perinteistä maihinnousua ei nyt nähdä laisinkaan, joka ainakin itselle oli lievä pettymys. Olisivat voineet aloittaa vaikka näistä maihinnousun yhteydessä takalinjoille tiputetuista laskuvarjomiehistä. Operaatioita suoritetaan usein yhdessä Ranskan vastarintaliikkeen kanssa. Onpahan mukana myös kanadalaisia ja puolalaisia joukkoja, perinteisten englantilaisten ja jenkkien lisäksi.
Nyt pelistä puuttui kokonaan aikaan sidotut tehtävät, joita kakkososassa oli esimerkiksi se kypsä kranunheittin-ryhmien sniputtaminen. Putkessa mennään, mutta pelintekijä on jättänyt muutamiin kohtiin pelaajalle näennäisesti useamman vaihtoehdon edetä. Matkan varrella pääsee ratin taakse ajamaan maastoajoneuvoa, tankin puikkoihin, tykinvipuihin ja kranaatinhettimen käyttäjäksi. Nyt niin muodikasta tehtävien osittamista toimintanäppäinten taakse (a, b, x, y ja tatit päälle) näkee myös tässä; räjähteiden asennus ja eräässä kohdassa sorkkaraudan käyttäminen hoituu sarjana oikein osuneita painalluksia ja tatin vääntöjä. Näilläkään ei kuitenkaan kiusata pelaajaa vaan ovat helpot suorittaa.
Meno on rankkaa ja paikoin taistelun tunnelma on osattu tuoda erittäin hyvin pelaajan ympärille. Kuolo korjaa nopeasti jos ei ymmärrä suojautua. Rambo-huivit voi siis jättää kaapinpohjalle
On upeaa nähdä kymmenien sotilaiden rynnivän kohti joukkojasi, kun samaan aikaan maastossa liikkuvat vielä tankit ja muut ajoneuvot ja saattaapi ilmassa lentokoneet tehdä vielä matalalentoja. Kaikki pyörii sulavasti. Pelissä on hienoin metsä mitä nähnyt missään pelissä.
Se mikä pisti puolestaan ikävänä asiana esille oli paikoittain ilmeiset bugit joissa vihollisotilaat näkevät sinut elementtien läpi ja kuolet 'jostain' ammuttuun laukaukseen (alun juoksuhautojen vyörytyksissä). Puskatkaan eivät anna sellaista näkösuojaa minkä savu tekee. Välillä myös tallennusväli on pitkähkö. Lopun tarina etenee liian suoraviivaisen nopeasti ja välillä tulee tunne, ettei pelajalle ole käsikirjoituksessa kovin merkittävää roolia annettu. Olisiko taas liian kunnianhimoiset tavoitteet kaatuneet aikatauluongelmiin?
Joel Goldsmith on osannut loihtia peliin mahtavan musiikin, jonka esittää Slovakian Radion sinfoniaorkesteri.
Jo nähdyksi väitetyn toisen maailmansodan ja sen sotapelien ystävien pakkohankinta. Yksinpelistä:
8
