Pikkuhiljaa alkaa päästä sinuiksi tämän pelin kanssa, sen verran hyvin on mennyt henkilökohtaisella tasolla. Tason 13 saavuttaminen ja Ghost-perkin avaamisen jälkeen meno on ollut erittäin rentoa. Ei mitään väliä UAV-hälytysten kanssa ja sellaisen tullessa pyrin seuraamaan tiimikavereitani, näitä suojellakseni. Todella moni myös vastapuolella käyttää Ghostia, niin harva näkyy tutkassa. Äänten paikallistaminen ja sopivissa kohdissa tähtäimen kanssa kulkemista, siinä parhaat eväät selviytymiseen. Lisäksi vältän avoimia paikkoja kuin ruttoa.
Ehkä olen hieman halpamainen, kun monesti lähden seuraamaan joukkuetovereita ja annan heidän juosta väijytyksiin - sitten rankaisen kyttääjiä toisena aaltona tai vähintäänkin viskaan kranaatin oletettuun kämppipaikkaan. Shrapnel on usein mukana yhtenä perkkinä, kaksi kovaa naattia + taktinen paukku kelpaavat mainiosti. Aseista assaultin M4A1 ollut käytössä jo todella kauan, levelit tapissa.
Ja tulihan sitä Ground Waria myös testattua muutaman erän verran. Onhan se varsin kivaa, mutta jotenkin liian avointa - eikä mikään ole toistaiseksi pärjännyt taannoiselle MAGin verkkomoninpelille, aivan loistavasti rakennettuja karttoja kaikille rooleille. Toki maastoa pitää muistaa hyödyntää, ettei jää niin helposti kyttääjien uhriksi. Sisätiloissa on usein niin kova pauke, ettei meinaa millään tunnistaa vihollisen ampumissuuntaa - ellei näe joukkuetoverin kupsahtavan. Lempipuuhaani on kytätä vihollisen APC:n lähellä ja ampua siihen spawnaavat viholliset.