Castlevania: Belmont's Curse

[shamaniac]

Minä testasin demoa ja se ei kuitenkaan jotenkin iskenyt. Varsinkin hahmon "raskaus" oli asia, mikä itseäni harmitti. Olisin halunnut viilettää nopeammin ja sujuvammin. Varsinkin kun pohjalla oli ajatukset tekijöiden Dead Cellsistä, jonka muistelen olleen vauhdikkaampi, niin odotin enemmän uuden Prince of Persian kaltaista menoa kuin hitaampaa löntystelyä. Taistelu ei myöskään demon kautta tuntunut erityisen hauskalta ja siinä oli vähän samaa ongelmaa, että tuntui ettei hahmo ollut tarpeeksi "kyvykäs" tai vauhdikas.

Toki tuo voi johtua täysin siitäkin että hahmo on alussa "noobi" mutta vaikutti ainakin itsellä jopa niin paljon että näistä hyvistä arvosanoista huolimatta en taida tätä ihan heti sittenkään ostaa. Niin paljon tuo oma kokemus painaa.

Huvittavasti muuten testasin joskus myös Prey:n demoa enkä tykännyt. Sitten kun ostin alesta niin "paras peli ikinä"-tasoa. Ehkä tämän kohdalla käy sama.

 

[Murdoc]

Onko joku testannut miten Switch-versio pelittää kakkosella? Castlevaniani aina pelannut Nintendon laitteella, niin mieluusti hankkisin pelin Switchille kunhan ero ps5-versioon ei ole mikään tolkuton.

Testailin joo ja tosi hyvin pelas mun mielestä ainaki.

 

[HideoMiyamoto]

Demokin sai päivityksen että saa kokeilla valmiimpaa peliä.

 

[Kovacs]

Eli kaikille löytyy sopiva

Minusta tämä saisi olla kaikissa peleissä. Ärsyttää kun moni peli mikä kiinnostaa, on itselle ihan liian vaikea nykyään. En tiedä olenko vaan tyhmempi vai vanhuus ei tule yksin..

 

[templar]

Posti yllätti ja fyysinen formaatti osoitti taas ylivertaisuutensa. Kaupan päälle muutaman tunnin early access!

 

[templar]

Vähän vajaa 10 tuntia pelattu ja kartan prosentit lähemmäs 50%, eli voisi kai ajatella olevansa pelin puolivälissä. Tämän hetkiset fiilikset on positiiviset, hyvää metroidvania meininkiä ja haastetta on piisannut juuri sopivasti.

Pari nillityksen kohdetta on. Kenttäsuunnittelu on hieman itseääntoistavaa välillä. Tässä viljellään tosi paljon tietynlaista hyppely/reaktio/puzzleilua, mitä esim. pelit kuten Super Meat Boy, Celeste, Hollow Knight yms. on täynnä. HK:sta tuttuja vihollis-aalto-huoneita on myös mukana vähän liikaa. Itseään toistavaa suunnittelua mielestäni, olisin toivonut että tässä olisi enemmän sellaista vanhan koulukunnan metroidvania tutkimista. Siinä mielessä hyvinkin tyypillinen moderni indie metroidvania, eikä niinkään klassinen metroidCastelvania.

Soundtrackissa on joitain iskeviä taustamusia mutta myös tosi outoja ratkaisuja. Esim. kaikki pomotaistelu musiikit on ollut suorastaan aika huonoja. Jonkunlaista Castlevania fiilistä haettu yhdistettynä moderniin konemusiikkiin, mikä ei mielestäni toimi yhtään. Castlevaniassa musiikit on yleisesti pyhää ja yksi vahvimpia osa-alueita, joten siksi kiinnitän tähän niin paljon huomiota. Noh, olihan tuonne Draculan linnaan päästessä sentään ihan mukiinmenevä Bloody Tears remix. Fanservicea on muutenkin loressa aika paljon, mikä on just hyvä juttu.

Ei tämä miltään mestariteokselta edelleenkään vaikuta mutta sellainen vahva 8/10 näppärä metroidvania.

 

[templar]

Eilen meni läpi normal ending ja prosentit keikkuu jossain 80% paikkeilla. Peli on parantunut selkeästi loppua kohden kun on tottunut eri asioihin ja mielenkiintoisia bosseja tullut vastaan. Vielä olisi tehtävää että saa true endinging hankittua, kuten Castlevania perinteisiin kuuluu, tässäkin parhaimpaan loppuun joutuu tekemään muutamia extra asioita.

Belmonts Curse tuntui ihan alkupuolella huomattavasti vaikeammalta. Kun on saanut lisäkykyjä, loitsuja, reliccejä ynnä muuta niin useampi pomo on mennyt yllättävän helposti. Viimeinen pomo tuntui myös tosi helpolta. Mutta ennen viimeistä taistoa tuli eräs kellotornin pomo, joka pisti vastaan oikeen huolella. Taisi kestää yhteensä tunnin verran ennen kuin päihitin. Useampi phase, ja piti oikeasti väistellä tehokkaasti asioita. Välillä oli vaikea hahmottaa missä oma hahmo liikkuu mutta tähän vaikuttaa varmasti pelin graafinen ilme. Kun on paljon efektejä ruudulla ja useampi liikkuva kohde niin ainakin itsellä käy helposti niin että oman hahmon liike ikäänkuin katoaa, ja näin ollen on vaikeampi väistää asioita. Sikäli ehkä toivoisi että graafiset erikoistehosteet olisivat "maltillisemmat" vaikka toki hienon näköisiä ovat.

On tässä pari kovaa biisiäkin löytynyt, joiden tahtiin huomaan päätä nytkyttävän pelatessa, esim. Kellotornin ja Notre Damen musat. Ehkäpä myös muutenkin pelin parhaimmat alueet.

Elikkäs, fiilikset parantui loppua kohden ja voi nyt huoletta sanoa että on tämä mitä mainion peli, ja ennen kaikkea kohtuullisen hyvä Castlevania peli. Lament of Innocence referenssit sai vähän kutkuttelemaan että pitäisikö jossain vaiheessa palata myös tämän PS2 klassikon pariin, hmmm.