Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Castlevania DS traileri

Vastaus: Castlevania DS traileri

Bambuloosa sanoi:
Sen kevyehkön helppouden lisäksi,minua SoTN:ssä häiritsi se jatkuva valikoissa ramppaaminen.Peli keskeytyi aina ikävään siniseen varuste-valikkoon,kun tarvitsi esim käyttää parantavia liemiä.Pitää ottaa kilpi pois toisesta kädestä,selata järkyttävän laajaa tavara-valikkoa,asettaa potion käteen,takasin peliin ja käyttää se,takaisin valikkoon ja kilpeä etsimään jne.

Kiva kun löysit sen sinisen valikon. Tiesitkö että sen väriä voi muuttaa? Itse suosin joko neonväriä tai karmiininpunaista. Purppurakin on tosi jees. Konami on tosi paha firma kun fontteja ei voinut muuttaa. Toisen värisiksi.

Esinevalikossakin voi tehdä jännän kikan: painapa neliötä kun ennen kuin selailet käsillä käytettäviä kamoja. Yhdellä ruksin painalluksella saat kamat siistiin järjestykseen, jota voit sitten itsevalikosta säädellä helposti saman taikanapin, eli neliön avulla. Olkapäänappeja käyttämällä listan alapäähän meneminen kestää keskimäärin 2 sekuntia. On se valikko sitten hidas.

Parantavia liemiä ei välttämättä IKINÄ tarvinnut käyttää manuaalisesti en jälkeen, kun oli saanut heli-keijun itselleen. Tiedäthän ne pienet familiarit? TOP-vinkki Neolta: kun saat lepakon, lennä kirjastossa tallennuspisteen yläpuolella olevaan huoneeseen. Sieltä saat keijukortin, jonka löydät Relics-valikosta. Heli käyttää kaikenlaisia parannuskamoja Alucardin tarpeiden mukaan. Eiks ole huitsia!

Bambuloosa sanoi:
Olisi siis aika hyvä jos DS:än ylempää näyttöä käytettäisiin tähän tarkoitukseen.Tietysti sen lisäksi että muille napeille saisi asetettua tavaroita välittömään käyttöön,styluksella voisi napata loput varusteet ylä-ruudulta.Kartan ja valikon välillä voisi tietysti vaihdella myös.

Bambuloosa sanoi:
ps.SoTN kuuluu mun all time top 5 peleihin,vaikka omistan vain pal-julkaisun ps:lle

Good for you! Itselläni peli on ehdottomasti samoissa sfääreissä ja rispekti sen kuin kasvaa joka kerta kun pelin eteen palaan. Lähes 150 pelin kokoelmaa pyörittäneenä parrakkaana (mies-)pelaajana suurempaa kohteliaisuutta on hankalaa kuvitella. Ajaton peli, joka kokeilee pelien ja taiteen rajoja. Hyviä pelihetkiä sinnekin. :D

Naaahu sanoi:
GBA Castlevanioihin verrattuna vaikuttaa aika mehevälle.

Syystä X? Aika Xerox-kopiolta tuo minusta vaikuttaa Aria Of Sorrowista. Mikä on itsessään toki helkkarin hyvä juttu. Kosketusnäytön rooli on yhä avoin monilta osin.


Merri sanoi:
Nyt sitten miettimään että mitä ihmettä minä teen tässä keskustelussa: en pahemmin Castlevanioista ole välittänyt. Ja itseasiassa lähinnä kankealta tuntuvan ohjauksen takia ;)

Tai sitten siksi, että pelasit niitä viimeksi vuonna puukko ja skalpelli ennen esikeskiaikaa. Hommaa SOTN jenkkinä ja tunne voima.

Hex sanoi:
Mikä siitä ohjauksesta mielestäsi teki niin syvällistä? Erittäin hyväthän kontrollit ovat, mutta en ainakaan itse huomannut mitään erityistä syvyyttä. Asetta heilutetaan, kilpeä käytetään, hypitään ja käytetään spesiaaliominaisuuksia. Erittäin toimivaa, mutta varsinkin haasteen puuttuessa en kokenut niissä mitään opeteltavaa syvällisyyttä. Ehkä juttu on eri Belmontilla ja Marialla pelatessa, mutta se on jo aika toissijaista, kun varsinainen peli on suunniteltu Alucardin ympärille.

Oletko pelannut p-a-l-j-o-n nimimerkillä X-X!Q''V ? Suosittelen, koska se on oikeastaan ainoa oikea tapa todella nauttia SOTNista. Alucard on pirun heikko, mutta luckia on 99, mikä nostaa crittien mahdollisuutta ja kamojen tippumista sairaasti,tehden pelistäenemmän taitopohjaista ja motivoivaa. Pelin keskeisimpiä ideoitahan on se, että kamoja tippuu satunnaisesti ja satunnaisuus tuo peliin lisää vaihtelua. Paljon. Diablon suuntaan saamme siis jälleen kumartaa.

pakko myöntää ettäsainspontaanin naurukohtauksen luettuaniheittosi "en huomannut mitään erityistä syvyyttä". HAHAHA!!! :D :D :D

Okei, voimme tarkoittaa hieman eri asioita syvyydellä, mutta rajansa kaikella. Itse olen alkanut suosimaan vasta viime vuodesta lähtien kakkoskäden vaihtamista R1-napille. Ympyrälle pistän lepakon. *lisää tulossa*

Hex sanoi:
Eikä Super Metroid mitään tyhjyyttään kumise.... todellakaan. :D

Metroidhan on vain piilomilitaristinen tekosyy ohjailla teinien aivoja pakottamalla heitä kaivamaan ohjuksia joka kolosta ja männyn välistä. Pläkinselvää kuivaharjoittelua maamiinojen purkuun manuaalisesti ilman apuvälineitä.

Samusonminulle enimmäkseenmasentava, lopulta käytännössä kuolemattomaksi tehty ydinaseiden voimalla pahiksia omistava peltilehmä, joka vaatii useimpien kykyjensä käytön juuri tietynlaisen ympäristön. Vihollisten jäädyttäminen on itkettävää pelin ylihelpottamista. Kyvyt ovat rajoittuneita, aseet ovat rajoittuneita, Samus on rajoittunut, Nintendon kyvyttömyys lisätä peliin rope-elementtejäeihaitannut pätkääkään silloin, eikä haittaa juuri nytkään, mutta parantaisi peliä kun sitä verrataan Castlevania-sarjaan, joka kiiti luotijunalla ohi jo vuonna 1998. Sitten peltilehmälle voisi edes vilkuttaa ikkunasta.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: Castlevania DS traileri

Neonomide sanoi:
Esinevalikossakin voi tehdä jännän kikan: painapa neliötä kun ennen kuin selailet käsillä käytettäviä kamoja...

Eipä tuo silti poista sitä, että pomotappelujen hektiset rytmit rikkoutuvat tympeästi valikoissa ramppaamiseen. Tyhmä ratkaisu, kun esim. yhden liipaisimen mappaaminen (parannus)esineille olisi ratkaissut ongelman.

Heli käyttää kaikenlaisia parannuskamoja Alucardin tarpeiden mukaan. Eiks ole huitsia!

Entä jos keiju on minusta ihan tyhmä ja haluankin käyttää hienoa Sword Familiaria? Valikkoreissuja, mars.

Oletko pelannut p-a-l-j-o-n nimimerkillä X-X!Q''V ? Suosittelen, koska se on oikeastaan ainoa oikea tapa todella nauttia SOTNista.

Minusta on aika masentavaa, että pelistä saa kaiken irti vasta, kun sitä pelaa keinotekoisesti vaikeutettuna.

Samusonminulle enimmäkseenmasentava, lopulta käytännössä kuolemattomaksi tehty ydinaseiden voimalla pahiksia omistava peltilehmä, joka vaatii useimpien kykyjensä käytön juuri tietynlaisen ympäristön. Vihollisten jäädyttäminen on itkettävää pelin ylihelpottamista nirinari...

Ihan samalla tavalla Alucardista tulee tasonnousujen myötä massatuholoitsuja yms. heittelevä superjumala, jonka kykyjen hyötykäyttö jää melko tarkkaan Samuksen tasolle. Niin, ja jos jääpyssy on sinusta itkettävää pelin ylihelpottamista, niin mitä tuumaat Soul Stealista, Moon Rodista tai ehkä jopa Vorpal Swordista?

Kyllä Symphony of the Night on pirun hyvä peli, ei siinä mitään. Siihen pätee silti suurin osa Metroidiin kohdistamistasi valituksista. (Henk. koht. Metroid iskee lujempaa, sillä Zebes on miljöönä paljon Castlevaniaa kiinnostavampi.)
 
Vastaus: Castlevania DS traileri

Neonomide sanoi:
pakko myöntää ettäsainspontaanin naurukohtauksen luettuaniheittosi "en huomannut mitään erityistä syvyyttä". HAHAHA!!! :D :D :D
Minä taas sain vain hetkeksi hymynvirneen, kun kuvittelin, että joku pystyy nettifoorumia lukiessaan hirnumaan näppäimistön ääressä.

No, tunteita on tietysti hyvä näyttää.
 
Vastaus: Castlevania DS traileri

Neonomide sanoi:
Tai sitten siksi, että pelasit niitä viimeksi vuonna puukko ja skalpelli ennen esikeskiaikaa. Hommaa SOTN jenkkinä ja tunne voima.
Näh, en minä mitenkään tästä jenkiksi sanomalla muutu, suomalainen kun olen. Provoilu ei paljoa auta, varsinkin kun pelasin/kokeilin Castlevaniaa viimeksi juuri ennen kuin myin GBA-version pois. Pleikkariversiota en ole kokeillut, mutta pelityyppi ei todennäköisesti vain sovi minulle, vaikka sinulle näyttääkin maittavan.
 
Vastaus: Castlevania DS traileri

HuHu ViNu sanoi:
Eipä tuo silti poista sitä, että pomotappelujen hektiset rytmit rikkoutuvat tympeästi valikoissa ramppaamiseen. Tyhmä ratkaisu, kun esim. yhden liipaisimen mappaaminen (parannus)esineille olisi ratkaissut ongelman.

Ymmärrän yskäsi. Juju onkin siinä, että napit loppiuivat kesken. Tatit tulivat pädiin vasta jälkeenpäin. Ratkaisu olisi tietenkin näppis, jotta kaikki saataisiin pikanapeille. Yeah!

Itse rakastin ja rakastan valikoissa ramppaamista, etenkin kun se on näin kätevää kuin SOTNissa. Muuttujia on niin paljon että tuloksia ei voi kuin ihailla. Jos en halua immuniteettia jotain vastaan tai juuri tiettyä aseyhdistelmää, vaihdan vaikka viitan väriä. Tykkään siitä että kerrankin voi tehdä mitä huvittaa!

HuHu ViNu sanoi:
Entä jos keiju on minusta ihan tyhmä ja haluankin käyttää hienoa Sword Familiaria? Valikkoreissuja, mars.

Ei kun keiju on ihan kiva ja tytöt ei ole äklöjä. Minusta kummitus on paras, se ei turhia neuvottele: "Diplomacy is dead". Kaikki pitää toki saada 99-tasolle ja oppia tuntemaan ne kuin omat sporttisukat. nehän on mun kavereita!

HuHu ViNu sanoi:
Minusta on aika masentavaa, että pelistä saa kaiken irti vasta, kun sitä pelaa keinotekoisesti vaikeutettuna.

Vinoutunut logiikka. Ekalla kerralla tutustutaan juoneen ja muuhun klassiseen aristoteelis-esteettiseen sisältöön mitä peli tarjoaa, sen jälkeen aloitetaan interaktiivisen puolen syväluotaaminen. Anteeksi vain, mutta vaikutat siltä kuin et vielä ymmärtäisi mikä missä SOTNin hedelmäliha sijaitsee?

HuHu ViNu sanoi:
Ihan samalla tavalla Alucardista tulee tasonnousujen myötä massatuholoitsuja yms. heittelevä superjumala, jonka kykyjen hyötykäyttö jää melko tarkkaan Samuksen tasolle. Niin, ja jos jääpyssy on sinusta itkettävää pelin ylihelpottamista, niin mitä tuumaat Soul Stealista, Moon Rodista tai ehkä jopa Vorpal Swordista?

KaksoisWee-Teekuppi-Fedorow!? Okei, pitää selittää vähän. Castlevaniassa on kymmeniä selvästi erilaisia aseita, joilla on eri ulottuvuudet, nopeudet, propertyt, erikoishyökkäykset ja salatoiminnot. Super Metroidissa pikkupommi, isopommi, ohjus, superohjus ja neljä sädeasetta(+se viimeinen ihan lopussa). Metroidilla ei mitään jakoa.

Unohdit SOTN:in ukkoylijumalan vasaroista Malburg Swordin, Alucard Shieldin ja, herranjestas, Crissaegrimin. Kukaan järjissään oleva olento ei hakkaa koko aikaa Crissaegrimillä. Pelissä, jossa on niin paljon mielenkiintoisia kamoja ja kokeiltavaa, ei ole mitään ideaa pilata kokemusta huoraamalla tavoilla, jotka menettävät ideansa nopeasti. Itse tykkään nauttia jäätelön hitaasti, nautiskellen ja kaikin aistein. En hotkaisemalla sitä kerralla saaden siitä vain mahanpuruja.

Eli ei SOTN ole kaikille pelaajille. Kaikki-tänne-heti-nyt -tyypit missaavat niin paljon olennaista siitä, mitä peli kykenee tarjoamaan. Kuvakirjapuoli on itsestäänselvää äärettömän hienoine hahmomallineen, tyylisuuntineen ja musiikkeineen. Ydin on silti minusta peliohjauksessa. Se pitää kokonaisuuden kasassa ja nostaa koko castlevania-konseptin genren muiden pelien yläpuolelle. SOTN on palkittu kaikkien aikojen parhaana actionpelinä, enkä ihmettele yhtään. Siinä ei ole mitää turhaa ja niin paljon ainutlaatuista.

HuHu ViNu sanoi:
Kyllä Symphony of the Night on pirun hyvä peli, ei siinä mitään. Siihen pätee silti suurin osa Metroidiin kohdistamistasi valituksista. (Henk. koht. Metroid iskee lujempaa, sillä Zebes on miljöönä paljon Castlevaniaa kiinnostavampi.)

Minusta Zebes on synkkä, yliorgaaninen ja tyhjyyttä kumiseva. Pelottava planeettamiljöö ei minusta millään korvaa tyylikästä, ylvästä ja satumaista, kakofonisin juontein ja eri taidemuotojen voimakeinoin toimivaa maagista linnaa, jossa on runollista syvyyttä ja rytmiä ja ennen aikaharppausta. Molemmat ovat tutkimusmatkoja, mutta toisin kuin ravintoketjua tuhoamaan menevä Samus, Alucard menee pitämään lupauksensa ja tekemään vaikeita valintoja. Harvassa tasoloikkaseikkailussa sitäpaitsi siteerataan osuvasti Raamattua.
 
Vastaus: Castlevania DS traileri

Merri sanoi:
Näh, en minä mitenkään tästä jenkiksi sanomalla muutu, suomalainen kun olen. Provoilu ei paljoa auta, varsinkin kun pelasin/kokeilin Castlevaniaa viimeksi juuri ennen kuin myin GBA-version pois. Pleikkariversiota en ole kokeillut, mutta pelityyppi ei todennäköisesti vain sovi minulle, vaikka sinulle näyttääkin maittavan.

Ei sinun tarvitse jenkiksi muuttua, riittää kunhan tilaat superhalvan Greatest Hits-painoksen. Itsekin omistan saman, esteettinen ero alkuperäispainokseen ei haitannut, möin vanhan sateessa kastuneen käytetyn pelin kaverille.

Jenkki kannattaa ehdottomasti hommata, koska silloin pääsee kunnolla toiminnan makuun eikä ne mustat palkit ärsytä niin paljoa. Jostain syystä myös grafiikka erottuu paremmin.

Ei kukaan pakota tykkäämään Castlevaniasta, etenkään pelkän "kokeilun" jälkeen, vaikka se onkin mahtava peli, totaalista taidetta ja pelattavuuden liturgia.

nallet sanoi:
"Opinions are like assholes... "


"...everybody has one" -Dirty Harry

Hex sanoi:
Minä taas sain vain hetkeksi hymynvirneen, kun kuvittelin, että joku pystyy nettifoorumia lukiessaan hirnumaan näppäimistön ääressä.

No, tunteita on tietysti hyvä näyttää.

Vaikka olisi mies. Ja retropelaaja.

Mitä tulee siihen Castlevanian syvyyteen, pitää hieman jatkaa mihin jäin. Hahmosta voi tehdä ihan mieleisensä, mitä muista rope-elementtejä täyteen sotketuista genrepurilaista jää totaalisesti kaipaamaan. Meille retromiehille on varmaan tuttua yleisimmät pelimekaniikat tasoloikkapeleissä? SOTN:nissa aseet on jaettu RPG-tyyliin eri luokkiin. Tämä selvä. Epäselvemmin käy ilmi, että yhden käden aseilla voi lyödä 360 astetta horisentaalisesti, niin että isku päätyy joko ylös tai alas. Liike vaatii tarkkuutta ja muistuttaa Ocarina Of Timen pyörähdyslyöntiä. Alucardin aseissa on myös ominaisuus, että niillä voi maassa käytettäessä tehdä vahinkoa myös selän taakse, tai rikkoa esineitä. Nuijilla tämä näkyy ehkä selvimmin.

Hitaiden mutta loistavien aseiden, kuten Jewel Swordin käyttämiseen täytyy opetella käyttämään tarkoja hyppylyöntejä, ja vahvempia vastustajia vastaan jotain nopeaa apuasetta, kuten nyrkkiä tai puukkoa. Siksikin vaihdan itse ympyrän kakkosaseen R1-napille, (kilvellä en useinkaan tee mitään). Hyppylyöntitaktiikoihin kuuluulyöntien ajoittaminen ilmalentoon, jolloin nopeasti liikkumalla ja hyppimällä saa paljon enemmän vahinkoa vihollisiin kuin perinteisillä metodeilla, ja nopeammin. Maahan tullessa Alucardin toipumisaika on hyvin pieni, joten backstepillä voi vaivattomasti väistää hyökkäyksiä. Tai sitten voi tehdä lyönnin maassa jollain nopealla aseella, pistää kolmio pohjaan ja sitten tehdä viimeinen isku hitaalla aseella.

Hitaampien aseiden animaatioden aikana voi puskuroida erilaisia juttuja. Erikoisaseita voi laukaista lyöntien aikana, taikoja voi ladata, voi leikkiä druidia. Tätä kautta Alucardin kombinaatioiden määrä voi helposti kohota tähtitieteelliseksi. Alucardista tulee hullu ninja, kun hänelle pistää chakramit, heaven swordin ja agunean. Kyseisessä yhdistelmässä voi mm. ladata tetra spiritsin valmiiksi, mistä voikin sitten jatkaa millä haluaa.

Jos minulta kysytään, koko Alucardin ketterys riippuu pitkälti tuplahypystä, peli pääsee kunnolla vasta sitten vauhtiin. Kyky tuplahypätä ja tehdä "mariopomppu" enkelin siipien välähtäessä tekee hahmosta ilmojen herran. Siis muutamaan metriin asti. Kynttilöiden ja vastustajien päällä pomppiminen on oma taiteenlajinsa. "Hyppypotkun" voi tehdä myös tuplana kun käyttää nyrkkiä ilmassa, kungfu-Alucard! Nokkelat pelaajat voivat saada hyppypotkulla ensimmäisen iskun sisään ennen muita laakeja.

Taikoja voi, kuten edellä mainitsin, puskuroida. Mahdollisuuksia on paljon. Ruudunpuhdistajana tunnettu soul steal vaatii sorminäppäryyttä, jotta sen saa tehtyä tiukassa paikassa ja molemmista suunnista. Taikaa ei saa keinotekoisesti lisää kuin nostamalla recuperation ratea, joten taioilla ei tee mieli huorata. Tetra spirits on ilmeinen kuningastaika jota voi ladata hyvinkin yllättävissä paikoissa, tulipallotaika on hidas mutta sillä saa kahdenlaista liekkiä munille. Todellinen etu on ehkä teleportti, jonka voi aktivoida painamalla alaspäin pohjassa liikkumisen jälkeen. Veritaialla saa verta irti LUOVALLA tavalla(paras parannuskeino ikinä, aikanaan saatava miekka vaatii myös osansa!). Summon spirit voi tuntua nuhapumpulta, mutta on kiva esteettinen lisä hyökkäyksiin, myös varsinainen last resort. Sen saa parhaiten tottelemaan kun hyökkää itsekin, eikä juokse pakoon. Lisähuomiona täytyy aina mainita, että sehän on katolisten ristinmerkki väärin päin!

Familiarit saavat lisää kykyjä ja voimaa leveleiden mukana. Niillä saa komboihin lisää puhtia. japsiversiossa on 7 familiaria, muissa 5. Piru äksyilee ääneen ja saa tankoonsa elementtihyökkäyksiä, kummitus oppii 80-tasolla imemään energiaa ja lepakko kutsuu kavereita apuun kun Alucard muuttuu emolepakoksi. Tulipalloa munille! Miekasta saa 50-tasolla opiekan miekan, joka kehittyy sitä lähtien käytössä(familiarina). Miekalla saa oman taiankin, jolla pääsee SOTNin käsittämättömän laajoihin bugimaailmoihin, mutta muistaakseni vasta kun elukka on 99-tasolla. Hyökkäysmielessä toimivien pikku-ystävien apu on aika rändömiä, mutta pirun hauskaa ja tervetullutta. Eikä kukaan pakota pitämään niitä päällä, kuten ei mitään muutakaan. Heli-Keiju on automaattiparantaja, jonka pettäessä(ja taikojen pettäessä) kuolen yleensä suosiolla, koska kuka piru nyt vaivalla kerättyjä ruokia syö!? Niitähän keräillään! Kuin postimerkkejä! Alucard on kulinaristi, perhana!

Alucard on druidi! Susi on miltä tuntuu, nopea ja raaka. Huoneenpuhdistaja. Myös loistava uimari(kolmio!), jonka kykyjä tarvitaan ehdottomasti karttaprosenttien maksimointiin. Lepakolla pääsee leikkimään tietenkin eniten. Lataushuoneen läpi pääsee salamannopeasti muuttumalla lepakoksi juuri väistöstepin jälkeen, juju väistää myös viholliset ja ammukset, valmistaen tyylikkäästi syöksyyn ja muihin hyökkäyksiin. Sonarilla ja tulipalloilla voi leikkiä hävittäjää niin kauna kuin taiat sallii, sikahauskaa. Sudella juoksusta voi muuntua suoraan lepakoksi, mikä on myös pirn kätevää. Sumu väistää kaiken, muttei muuta Alucardin paikkaa kuin vähän. Kätevää käyttöä sumulle on peruuttaa lepakon syöksy, jolloin voi muuttua uudestaan lepakoksi ja syöksyä takaisin. Mahtava taktiikka monissa pomoissa. Myrkkysumu on tylsä vitsi, joka kuuluu minusta samaan luokkaan kuin ne muutamat teurastusaseet ja Alucard Shield. Ikärajoitin mukaan noille kamoille jatko-osaan, kiitos.

Sori pieni off-träcking, mutta useat noista jutuista ovat mukana myös Aria Of Sorrowissa tavalla tai toisella. Olisi enemmän kuin mukavaa, jos näemme samanlaista herkkyyttä myös uudessa DS-pelissä. "SOTN is still one of the best games ever". Siksi se on pyhä. Peace, out.

*Menee meditoimaan rukouskappeliin suuren odotuksen vallassa*
 
Vastaus: Castlevania DS traileri

Neonomide sanoi:
Syystä X? Aika Xerox-kopiolta tuo minusta vaikuttaa Aria Of Sorrowista. Mikä on itsessään toki helkkarin hyvä juttu. Kosketusnäytön rooli on yhä avoin monilta osin.

Grafiikkaa lähinnä tarkoitin, kun sanoin näyttävän mehevämmältä kuin GBA edeltäjänsä.
Castlevaniat on minustakin ollut aina mukavaa pelattavaa, mutta 2D Metroidit ovat kolahtanut kyllä kovemmin.... :rolleyes:
 
Vastaus: Castlevania DS traileri

Metroid-fanit piirittävät minut! Apua, kutsukaa apuun varsta, Raamattu ja bibuti! Pitäkää myös bumerangi valmiina....
 
Ylös Bottom