Vastaus: Castlevania DS traileri
Kiva kun löysit sen sinisen valikon. Tiesitkö että sen väriä voi muuttaa? Itse suosin joko neonväriä tai karmiininpunaista. Purppurakin on tosi jees. Konami on tosi paha firma kun fontteja ei voinut muuttaa. Toisen värisiksi.
Esinevalikossakin voi tehdä jännän kikan: painapa neliötä kun ennen kuin selailet käsillä käytettäviä kamoja. Yhdellä ruksin painalluksella saat kamat siistiin järjestykseen, jota voit sitten itsevalikosta säädellä helposti saman taikanapin, eli neliön avulla. Olkapäänappeja käyttämällä listan alapäähän meneminen kestää keskimäärin 2 sekuntia. On se valikko sitten hidas.
Parantavia liemiä ei välttämättä IKINÄ tarvinnut käyttää manuaalisesti en jälkeen, kun oli saanut heli-keijun itselleen. Tiedäthän ne pienet familiarit? TOP-vinkki Neolta: kun saat lepakon, lennä kirjastossa tallennuspisteen yläpuolella olevaan huoneeseen. Sieltä saat keijukortin, jonka löydät Relics-valikosta. Heli käyttää kaikenlaisia parannuskamoja Alucardin tarpeiden mukaan. Eiks ole huitsia!
Good for you! Itselläni peli on ehdottomasti samoissa sfääreissä ja rispekti sen kuin kasvaa joka kerta kun pelin eteen palaan. Lähes 150 pelin kokoelmaa pyörittäneenä parrakkaana (mies-)pelaajana suurempaa kohteliaisuutta on hankalaa kuvitella. Ajaton peli, joka kokeilee pelien ja taiteen rajoja. Hyviä pelihetkiä sinnekin.
Syystä X? Aika Xerox-kopiolta tuo minusta vaikuttaa Aria Of Sorrowista. Mikä on itsessään toki helkkarin hyvä juttu. Kosketusnäytön rooli on yhä avoin monilta osin.
Tai sitten siksi, että pelasit niitä viimeksi vuonna puukko ja skalpelli ennen esikeskiaikaa. Hommaa SOTN jenkkinä ja tunne voima.
Oletko pelannut p-a-l-j-o-n nimimerkillä X-X!Q''V ? Suosittelen, koska se on oikeastaan ainoa oikea tapa todella nauttia SOTNista. Alucard on pirun heikko, mutta luckia on 99, mikä nostaa crittien mahdollisuutta ja kamojen tippumista sairaasti,tehden pelistäenemmän taitopohjaista ja motivoivaa. Pelin keskeisimpiä ideoitahan on se, että kamoja tippuu satunnaisesti ja satunnaisuus tuo peliin lisää vaihtelua. Paljon. Diablon suuntaan saamme siis jälleen kumartaa.
pakko myöntää ettäsainspontaanin naurukohtauksen luettuaniheittosi "en huomannut mitään erityistä syvyyttä". HAHAHA!!!
Okei, voimme tarkoittaa hieman eri asioita syvyydellä, mutta rajansa kaikella. Itse olen alkanut suosimaan vasta viime vuodesta lähtien kakkoskäden vaihtamista R1-napille. Ympyrälle pistän lepakon. *lisää tulossa*
Metroidhan on vain piilomilitaristinen tekosyy ohjailla teinien aivoja pakottamalla heitä kaivamaan ohjuksia joka kolosta ja männyn välistä. Pläkinselvää kuivaharjoittelua maamiinojen purkuun manuaalisesti ilman apuvälineitä.
Samusonminulle enimmäkseenmasentava, lopulta käytännössä kuolemattomaksi tehty ydinaseiden voimalla pahiksia omistava peltilehmä, joka vaatii useimpien kykyjensä käytön juuri tietynlaisen ympäristön. Vihollisten jäädyttäminen on itkettävää pelin ylihelpottamista. Kyvyt ovat rajoittuneita, aseet ovat rajoittuneita, Samus on rajoittunut, Nintendon kyvyttömyys lisätä peliin rope-elementtejäeihaitannut pätkääkään silloin, eikä haittaa juuri nytkään, mutta parantaisi peliä kun sitä verrataan Castlevania-sarjaan, joka kiiti luotijunalla ohi jo vuonna 1998. Sitten peltilehmälle voisi edes vilkuttaa ikkunasta.
Bambuloosa sanoi:Sen kevyehkön helppouden lisäksi,minua SoTN:ssä häiritsi se jatkuva valikoissa ramppaaminen.Peli keskeytyi aina ikävään siniseen varuste-valikkoon,kun tarvitsi esim käyttää parantavia liemiä.Pitää ottaa kilpi pois toisesta kädestä,selata järkyttävän laajaa tavara-valikkoa,asettaa potion käteen,takasin peliin ja käyttää se,takaisin valikkoon ja kilpeä etsimään jne.
Kiva kun löysit sen sinisen valikon. Tiesitkö että sen väriä voi muuttaa? Itse suosin joko neonväriä tai karmiininpunaista. Purppurakin on tosi jees. Konami on tosi paha firma kun fontteja ei voinut muuttaa. Toisen värisiksi.
Esinevalikossakin voi tehdä jännän kikan: painapa neliötä kun ennen kuin selailet käsillä käytettäviä kamoja. Yhdellä ruksin painalluksella saat kamat siistiin järjestykseen, jota voit sitten itsevalikosta säädellä helposti saman taikanapin, eli neliön avulla. Olkapäänappeja käyttämällä listan alapäähän meneminen kestää keskimäärin 2 sekuntia. On se valikko sitten hidas.
Parantavia liemiä ei välttämättä IKINÄ tarvinnut käyttää manuaalisesti en jälkeen, kun oli saanut heli-keijun itselleen. Tiedäthän ne pienet familiarit? TOP-vinkki Neolta: kun saat lepakon, lennä kirjastossa tallennuspisteen yläpuolella olevaan huoneeseen. Sieltä saat keijukortin, jonka löydät Relics-valikosta. Heli käyttää kaikenlaisia parannuskamoja Alucardin tarpeiden mukaan. Eiks ole huitsia!
Bambuloosa sanoi:Olisi siis aika hyvä jos DS:än ylempää näyttöä käytettäisiin tähän tarkoitukseen.Tietysti sen lisäksi että muille napeille saisi asetettua tavaroita välittömään käyttöön,styluksella voisi napata loput varusteet ylä-ruudulta.Kartan ja valikon välillä voisi tietysti vaihdella myös.
Bambuloosa sanoi:ps.SoTN kuuluu mun all time top 5 peleihin,vaikka omistan vain pal-julkaisun ps:lle
Good for you! Itselläni peli on ehdottomasti samoissa sfääreissä ja rispekti sen kuin kasvaa joka kerta kun pelin eteen palaan. Lähes 150 pelin kokoelmaa pyörittäneenä parrakkaana (mies-)pelaajana suurempaa kohteliaisuutta on hankalaa kuvitella. Ajaton peli, joka kokeilee pelien ja taiteen rajoja. Hyviä pelihetkiä sinnekin.
Naaahu sanoi:GBA Castlevanioihin verrattuna vaikuttaa aika mehevälle.
Syystä X? Aika Xerox-kopiolta tuo minusta vaikuttaa Aria Of Sorrowista. Mikä on itsessään toki helkkarin hyvä juttu. Kosketusnäytön rooli on yhä avoin monilta osin.
Merri sanoi:Nyt sitten miettimään että mitä ihmettä minä teen tässä keskustelussa: en pahemmin Castlevanioista ole välittänyt. Ja itseasiassa lähinnä kankealta tuntuvan ohjauksen takia
Tai sitten siksi, että pelasit niitä viimeksi vuonna puukko ja skalpelli ennen esikeskiaikaa. Hommaa SOTN jenkkinä ja tunne voima.
Hex sanoi:Mikä siitä ohjauksesta mielestäsi teki niin syvällistä? Erittäin hyväthän kontrollit ovat, mutta en ainakaan itse huomannut mitään erityistä syvyyttä. Asetta heilutetaan, kilpeä käytetään, hypitään ja käytetään spesiaaliominaisuuksia. Erittäin toimivaa, mutta varsinkin haasteen puuttuessa en kokenut niissä mitään opeteltavaa syvällisyyttä. Ehkä juttu on eri Belmontilla ja Marialla pelatessa, mutta se on jo aika toissijaista, kun varsinainen peli on suunniteltu Alucardin ympärille.
Oletko pelannut p-a-l-j-o-n nimimerkillä X-X!Q''V ? Suosittelen, koska se on oikeastaan ainoa oikea tapa todella nauttia SOTNista. Alucard on pirun heikko, mutta luckia on 99, mikä nostaa crittien mahdollisuutta ja kamojen tippumista sairaasti,tehden pelistäenemmän taitopohjaista ja motivoivaa. Pelin keskeisimpiä ideoitahan on se, että kamoja tippuu satunnaisesti ja satunnaisuus tuo peliin lisää vaihtelua. Paljon. Diablon suuntaan saamme siis jälleen kumartaa.
pakko myöntää ettäsainspontaanin naurukohtauksen luettuaniheittosi "en huomannut mitään erityistä syvyyttä". HAHAHA!!!
Okei, voimme tarkoittaa hieman eri asioita syvyydellä, mutta rajansa kaikella. Itse olen alkanut suosimaan vasta viime vuodesta lähtien kakkoskäden vaihtamista R1-napille. Ympyrälle pistän lepakon. *lisää tulossa*
Hex sanoi:Eikä Super Metroid mitään tyhjyyttään kumise.... todellakaan.
Metroidhan on vain piilomilitaristinen tekosyy ohjailla teinien aivoja pakottamalla heitä kaivamaan ohjuksia joka kolosta ja männyn välistä. Pläkinselvää kuivaharjoittelua maamiinojen purkuun manuaalisesti ilman apuvälineitä.
Samusonminulle enimmäkseenmasentava, lopulta käytännössä kuolemattomaksi tehty ydinaseiden voimalla pahiksia omistava peltilehmä, joka vaatii useimpien kykyjensä käytön juuri tietynlaisen ympäristön. Vihollisten jäädyttäminen on itkettävää pelin ylihelpottamista. Kyvyt ovat rajoittuneita, aseet ovat rajoittuneita, Samus on rajoittunut, Nintendon kyvyttömyys lisätä peliin rope-elementtejäeihaitannut pätkääkään silloin, eikä haittaa juuri nytkään, mutta parantaisi peliä kun sitä verrataan Castlevania-sarjaan, joka kiiti luotijunalla ohi jo vuonna 1998. Sitten peltilehmälle voisi edes vilkuttaa ikkunasta.
Viimeksi muokannut moderaattori: