Vastaus: Dark Souls II [Hype]
Kertokaahan ensitunnelmia pelistä, mielellään ilman spoilereita kun olisi kova halu blindina peli vetää
Pieni pelko pelisarjan helpottamisesta henkilökohtaisesti todettu turhaksi. Tarkoituksena pelata peli läpi ilman netistä koluttuja vinkkejä, sillä itselleni Drake Swordit yms. ovat huijaukseen verrattavissa - ei tietenkään siinä tapauksessa että itse törmäät sellaiseen.
Hienot vibat kyllä, se tuttu fiilis on paikallaan jossa pelkää normivihuja aivan kuollakseen kun tasonnostoon verrannollinen sielumäärä mukana. Itselleni saa vain nauraa kun erästä vahvaa mölliä hakkasin, väistelin ja parantelin pitemmän aikaa hyvin kärsivällisesti ja kun viimeinen suiru oli HP:tä mököllä jäljellä niin ajattelin hoitaa sen kerralla tuplaiskulla; mökö ei ottanut itseensä ja katkaisi mut kuin hammastikun. A classic Dark Souls moment right there!
Käväisin myös aivan väärässä paikassa, jossa epätoivoisesti yritin selviytyä tunnin-pari. Tämän jälkeen uusi yritys tutkimisen merkeissä ja kappas, uusi alue joka on asteen verran käyttäjäystävällisempi.
Eräs asia joka painoi fiiliksiä itselläni alkuperäisessä DS:ssä oli haamujen kutsuminen apuun - pomoista tulee tuolloin yksinkertaisesti liian helppoja. Aikanaan Ornstein&S - ehkä koko pelin pelätyin pomoduo - kaatui one-shottina kun satuin tilaamaan muutaman haamun kyytiin. Pahimmillaan nämä "sunbrot" olivat juurikin Cooppaukseen erikoistuneita ja välineistö sen mukaista, ikävimmässä skenaariossa pomot kaatuivat ennen kuin ehdin ensimmäistäkään iskua antaa - missä on suuren saavutuksen tunne silloin?
Miten liittyy kakkoseen? Sama perusmekaniikka. Näin lähellä julkaisua ei haamuina tule viimeisen päälle optimoituja sotaratsuja mutta pelaaja+2 on jo sellainen tiimi, että pomot kaatuvat pienellä vaivalla; yksi antaa iskun selkäpuolella, saa huomion, väistää ja muut iskevät seuraavaksi. Repeat. Itse yritän pärjätä mahdollisimman pitkälle ilman apuja, katsotaan koska menee hermot.
Hieman näin alkutaipaleella huolettaa myös tahaton yligrindaus - sieluja on tipahdellut tasaisesti ja taso taitaa majailla parinkympin kieppeillä. Täytyy välillä investoida johonkin tyhjänpäiväiseen ettei vain lipsahda liian helpoksi.
Ulkoasusta: peli on hieno ja art direction jälleen kerran huippuluokkaa. Silti, ei ole epäilystäkään etteikö PC-versio piekse tämän sata-nolla, sen vertaa skarppausta olisi. Ja "lukitsematon ruudunpäivitys" hermostuttaa - toivottavasti ei tule vastaan ongelmina.
