Aluksi ryntäsin päätä pahkaa eteenpäin ja sain hyvät naurut, kun tipahdin jyrkänteeltä alas ja tuli ehkä se kaikkien aikojen nopein trophy missään pelissä "This is Dark Souls". Sopiva kevennys näin alkuun.
Noh, vaelsin siinä suoraan kauimmaisinta sumua päin ja päädyin johonkin laaksoon, jossa hoitelin pienen porukan ja yhden ison ritarin. Jostakin luolasta löytyi tulta syöksevä käärme ja matkalla sinne jouduin tuhlaamaan niin paljon soul arrow -loitsuja, että eihän ne enää siihen käärmeeseen riittäneet, se kun kärvensi hengiltä pahimmillaan yhdellä osumalla. Oli siis pakko opetella hieman lähitaisteluakin ja nopeasti iskuja jakava tikari oli ahkerassa käytössä, kunnes sain jonkinlaisen miekan viholliselta. Lopulta sain säästettyä tarpeeksi manaa kyseistä käärmettä varten ja tapoin sen, lisäksi sain jonkin hyödyllisen tavaran käärmeluolan päädyssä olevan oven takaa, en muista minkä.... ja koetin mennä aukosta, jossa käärme oli, mutta ei onnistunut.
Noh, takaisin alkumetreille, bongasin soihdun vankkureiden takaa, tutunnäköisen linnunpesän ja rannalla pari "möhköfanttia", joille kuolin muutaman kerran - ja päätin jättää ne toistaiseksi rauhaan. Mainittakoon, että palasin myöhemmin kostamaan näille otuksille ja kömmin arkkuun, joka kökötti rannalla, mutta ruutu meni vain hetkeksi mustaksi ja sitten astuin arkusta ulos. Olikohan jokin tarkoitus? Covenanttia siinä odotin.
Haravoin läheiset luolat ja päädyin lopulta Matulaan, ensimmäiseen valoisaan paikkaan. Nauroin suunnattomasti, kun löysin pyramidin, jossa oli kuolemat kautta aikain - 19 miljoonaa ja risat (tämän päivän pelit lopetettuani niitä oli jo 43 miljoonaa+). Eivät voi olla pelkästään pelaajien kuolemia, lasketaankohan tuohon myös kuolleet viholliset? Olin mielissäni, kun löysin naisen, jonka kautta levelit hoidetaan ja heti tuli mieleen tuttu soul farming ykkösosasta, etenkin, kun tasot olivat niin halpoja alussa. Saman alueen kaivosta löysin myös ensimmäisen Estuksen, peräti yksi kappale tutun viiden sijaan. Tällä hetkellä niitä on juuri se viisi, tuntuu suurelta. Life Gemit olivatkin alussa kovassa käytössä, kun Estusta ei vain riittänyt ja ei jaksanut koko aikaa ravata täyttämässä.
Hämmästykseni oli suuri, kun "farmasin" jossain jättiläisten laaksossa ja yllättäen vihollisia ei näkynyt ollenkaan... pelintekijät ovat siis todellakin ottaneet tämän huomioon, huhujen mukaan viholliset katoavat jos ne tappaa 15 kertaa. Mielenkiintoista.
Seuraavassa kohdatuista pomoista... en ole koskaan ollut mikään kovin hyvä väistelijä, mutta nyt oli pakko opetella - DS1:ssä omaksuin nimittäin sellaisen hahmonrakennuksen, että laitoin loitsuihin aivan törkeän paljon potkua ja oli helppo rakentaa superkova maagi, jolla oli intelligence jo 55 - spellit tekivät tuhoa jopa yli 400 vaurion verran heti alussa ja pomot kaatuivat 4-5 osumalla. Nytpä se ei onnistukaan, hahmon taiat eivät juurikaan kasva jos laittaa niihin paljon pisteitä. Ensimmäinen pomo, pyöreällä alueella oleva iso otus (?) huitoi keihäällään (?) ja työnsi monta kertaa minut alas. Silti vain yritin jääräpäisesti haastaa häntä. Noh, lopulta juoksinkin toiseen suuntaan, enkä mennyt pomon luokse, joten kappas vain, löysin vivun, joka kasvattaa alueen kokoa, jossa ensimmäinen pomo on. Tämä kasvatti kummasti elämänkaarta ja muutaman yrityksen jälkeen onnistuin.
Seuraavan pomon nimen muistan, Old Dragonslayer. Oli pakko opetella väistelemään ja oppia lukemaan kehonkieltä... tuli aluksi todella monta kertaa turpaan, kun en omistanut edes kunnollista kilpeä. Parin läheltä piti -tilanteen jälkeen hoitelin OD:n saamatta itse yhtään osumaa.
Viimeisin bossi löytyi ison laivan ruumasta ja siitä tuli mieleen Pinwheel - todella helppo juosta karkuun pylvään ympärillä ja vastahankkimani miracle Lightning spear teki hyvää jälkeä. Läpi ensiyrityksellä. Pinwheel lähinnä sen takia, että se oli niin helppo. Nyt kehitänkin innolla Faith-taitoa, koska DS1:ssä en käyttänyt miracleja ollenkaan ja nyt tekee mieli kokeilla. Ostin myös sormuksen, joka maksoi tuhottomasti (28 000 soulia), mutta sain sillä Faith +5. Mukavaa sekin, että saa pitää neljä sormusta kädessä.
Tällä hetkellä olen tosin hieman jumissa, en oikein tiedä minne mennä... haravoin aluetta, jossa on vankityrmiä, valtavankokoisia ukkoja keihäineen ja koiria juoksentelee joka paikassa, mutta kaikki ovet ovat lukossa? Yhden salatun alueen sentään löysin, sieltä jälleen Estus Shard (nostaa Estuksen määrää).
Tuskin maltan odottaa, että pääsen betatestialueelle, siellä on muutama r******i, joille on kalavelkoja... etenkin eräälle oranssien phantomeiden laumalle. Ja muokataan sen verran, että tähän mennessä kaikki kulkemani alueet ovat "kuolleita", eli kaikki viholliset on tapettu niin monta kertaa, että ne eivät enää ilmesty uudestaan. Pelin "sielulaskurin" mukaan olen saanut n. 240 000 sielua kerättyä (sisältää myös ne, jotka ovat kadonneet bittiavaruuteen kuolemien takia).
Onneksi matkanteko onnistuu bonfireltä toiselle, muuten olisi todella tylsää juosta tyhjillä alueilla.