Vastaus: Dark Souls II
Minä olen ostanut tämän pelin jo 3 eri konsolille. Kun ekaa kertaa pelasin tämän 360:lla, olin vankasti sitä mieltä, että se oli suosikkipelini satojen joukosta. Totta kai tässä on miinuksia DS1:een verratessa, mutta se yleisfiilis mikä tässä on kun tätä pelaa, vaan jotenkin koukuttaa ihan älyttömästi.
Tämä on ainut näistä peleistä, jossa tarvitsee kehittää/parantaa niin paljon kaikkea. Flaskien määrää ja tehoa, aseen tehoa, hahmon eri leveloitavia statsejakin on eniten. Esim. Bloodbornessa sulle annetaan vaan helapullo käteen ja sanotaan että "juo!" Tietysti sille pelille ei tarkoitettu yhtä monipuolista Rpg-pohjaa mitä näille. Bb:tä voikin arvostaa ihan eri asioista, josta voi todeta sen, kuinka taitavia, todellisia ammattilaisia nämä FromSoftwaren jampat ovat.
Myös se monipuolisuus ihan pelin alussa, jonka voi tehdä yhä uudestaan ja uudestaan, se on niin rikasta. Sä voit valita joka kerta eri aseen/asetyypin mihin keskittyä, valita suunnan mihin lähteä ekaksi, koska niitä on useita, käytätkö taikaa vai miracleja vai vedätkö pelkästään aseella huitoen, jätäkö kilven kokonaan pois, otatko champions covenantin päälle vai et, käytätkö light vai heavy armoria yms. yms. siinä on niin paljon lihaa, että riittää vaikka koko vuodeksi.
Tässä pelissä on kuitenkin mielestäni silti hyvin vähän todellisia heikkouksia, mutta suurin omalla kohdalla on se, että vihollisten design loi niistä selkeästi vaarattomampia mitä DS1:n keskivertovihuista. Tämä peli tarvitsi eilen 6 undead-koiraa hyökkäämään yhtä aikaa kimppuun ennen kuin kuoli, ykkösessä yleensä se 2 on tarpeeksi viemään hengen. Tässä pelissä on aika usein melko hyvin turvassa, jos pääsee vihollisen selkäpuolelle, sillä harva pystyy lyömään sellaisia horizontal-lyöntejä, jotka ulottuvat yli 180-astetta lyönnin alkuperäisestä asennosta. DS1:ssa ja BB vihut jopa muuttavat lyöntinsä suuntaa kesken lyönnin sen perusteella minne liikut. Tiedän, että se on Miyazaki luultavasti, jolla on iso vaikutus tähän asiaan.
Siinä on vain sitä jotain, kuten nämä monipuoliset ympäristöt, jotka vaihtelevat usein. Hieno musiikki, jota on aina mukava kuunnella. Monille se tietenkin voi pilata immersiota, että sä lähdet hissillä ylöspäin, jossa odottaa laavameri, maanpinnan yläpuolella. Minä en siitä piittaa niin paljon. Minua kiinnostaa vain pelata peliä sellaisena kuin se on, eikä miettiä yksityiskohtia. Voisikin melkein sanoa että Dark Souls is love, Dark Souls is life.