Lynch teki sen taas, toden totta. Surrealistista mindfuckia, mitä on nähty ohjaajan kahdella edelliselläkin kerralla. Poikkeuksena Mullhollandiin ja Highwayhin, INLAND EMPIRE on surkea. KYLLÄ! Minä sanoin sen! Lynchin uutukainen on huono ja mielipiteeni on se, että elokuvan saama suitsutus on puhtaasti ohjaajansa takia, ei elokuvan.
Lost Highway on mielestäni Lynchin parhaimmistoa ja ensimmäinen(?) todellinen mindfuck-leffa ohjaajalta. Mulholland Drive teki saman ja oli kohdallani hieman edeltäjäänsä huonompi. INLAND nostaa kierroksia, toistaa kaiken saman yhä uudelleen ja uudelleen ja vajoaa pohjamutiin. Painajaisen logiikalla etenevä elokuva on vanhan toistoa, mutta tällä kertaa tunnelma on kadoksissa. Olenko kyllästynyt? Ehkä. INLAND ei tarraa kuitenkaan mukaansa vaan jättää karvaan maun. Pelkkien palojen leikkely ja yhdistely satunnaisiin väleihin ei tee elokuvaa. Siinä pitää olla myös sisältöä.
Ja sieltä sinä, hyvä herra, juuri sinä mustatakkinen. Ai väitätte etten ymmärtänyt elokuvaa? No en väitä ymmärtäväni edelleenkään Lost Highwayta ja vielä vähemmän Mulholland Drivea, mutta pidän niistä. Ensimmäisestä varsinkin. Tärkeintä ei ole ymmärrys, tärkeintä on tunnelma. Sitä löytyi runsaasti molemmissa. INLANDin kohdalla moinen nousee harvakseltaan ja laskee hyvin nopeasti takaisin jonnekin takaraivon perukoille. Keinot näiden nostattamiseen on aiemmista kahdesta tuttuja, tosin sillä poikkeuksella, että edeltävät tekivät sen paremmin.
Olenko pettynyt siitä, etten pitänyt INLANDista? En. Arvostan suuresti ohjaajaa, mutta olen tällä hetkellä vakaasti sitä mieltä, että kyseessä on Lynchin huonoin elokuva. Tulen katsomaan sen kyllä toistamiseen, josko muuttaisin mieltäni, mutta teatterikierros jätti kylmäksi. Omalta osaltani toivon, että Lynch palaisi hetkeksi muunlaisen elokuvakerronnan pariin. Mindfuck toisen perään kuluttaa muuten tenhon pois. Minun kohdallani näin on ilmeisesti jo käynyt.