Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Tähän pakko vielä vastata että noista mainitsemistasi peleistä horizon jäi julkkarissa myös nopeasti kesken. Jolle sitten annoin uuden mahiksen vähän ennen jatko- osan julkaisua, ja tosta pelisarjasta tulikin ihan lemppari sarja ikinä
last of usitkin sain pelattua vasta viime vuonna ja hyviä oli nekin, varsinkin ykkönen. Joten ehkäpä days gone ansaitsee myös uuden alun.
Days Gone Remastered näyttää ensimmäisten vertailujen valossa varsin marginaaliselta parannukselta pohjapeliin verrattuna. Sony julkisti Days Gone Remastered -version PlayStation 5:lle keskiviikon State of Play -lähetyksessä. Pelin on määrä i…
Days Gone Remastered näyttää ensimmäisten vertailujen valossa varsin marginaaliselta parannukselta pohjapeliin verrattuna. Sony julkisti Days Gone Remastered -version PlayStation 5:lle keskiviikon State of Play -lähetyksessä. Pelin on määrä i…
Tuossa videolla verrataan PC versiota remasteriin ja omasta mielestä olisi oikein tehty jos verrattaisiin PS4 versiota remasteriin. Remaster on periaatteessa PC versio PS5:lle portattuna joillakin muutoksilla tai näin olen ymmärtänyt.
Tuossa videolla verrataan PC versiota remasteriin ja omasta mielestä olisi oikein tehty jos verrattaisiin PS4 versiota remasteriin. Remaster on periaatteessa PC versio PS5:lle portattuna joillakin muutoksilla tai näin olen ymmärtänyt.
Näin Steam version jo omistavana, tuo Remaster on kyllä helposti turhin ikuna, sillä tuosta PC upgradesta veloitetaan se sama $10 kuin pleikkarillakin, ja saat ne uudet pelitilat, Dualsense tuen ja saavutettavuusasetuksia ym. Graafisesti erot näyttää olemattomille.
En tiedä miten iso ero on PS4-versiolla ja remasterilla mutta järkevämpi niitä tosiaan olisi verrata jos käytännössä remaster kerran on PC-versio.
Jälleen täytyy todeta että jos joku haluaa pelin pelata parempana versiona PS5:lla, niin kiva että on mahdollisuus. Jos kuitenkin jo omistaa PS4-version, niin ei välttämättä ole kauheasti tarvetta päivittää uudempaan. Tosin taas 10 euroa ei ole paha hinta jos paremman haluaa.
Ei pelillä siis varsinaisesti kai remasteroinnin tarvetta ole mutta onko se nyt mistään poiskaan? Jospa tämä myisi niin paljon että saisivat kammettua jatko-osan kehitykseen. Se olisi hyvä juttu!
Joku täällä kommentoi aikaisemmin tästä pelistä, että olipa puisevaa puurtamista. Valitettavasti tähän on pakko yhtyä.
Lähdin suhtautumaan peliin sellaisena väärin ymmärrettynä kulttiklassikkona, joka julkaistiin väärään aikaan ja liian bugisena, mutta nyt pitäisi maistua hyvin.
Noin 50 tuntia (viiskymmentä!) peliä takana ja viimeiset tehtävät käsillä. Tässä kohtaa peliä pitäisi tuntua siltä, ettei ohjainta malta laskea alas. Tuntuu siltä, että haluaisin pysyä ohjaimesta mahdollisimman kaukana.
Eipä ole toista peliä tullut vastaan, jossa on yhtä vähän variaatioita tehtävien kesken. 95% tehtävistä on jotain näistä: pelasta panttivanki, jäljitä joku tyyppi, salakuuntele puskassa, putsaa joku leiri, nouda joku objekti. Tätä samaa rypäelmää pyöritetään kymmenien ja kymmenien ja kymmenien tehtävien verran ilman minkäänlaista variaatiota.
Pelin puolivälin paikkeilla alkoi jo kohtuusuuri tatti olemaan otsassa, kun samoja teitä ravaat edestakaisin samojen tehtävien perässä ja välillä puskasta pomppaa vielä joku karhu niskaan hidastamaan matkaa.
Ainiin ja takaa-ajotehtävät pyörällä! Voi veljet. Peli ei viitsinyt varoittaa, että yksi tehtävä vaatii onnistuakseen lähes viimeisen päälle päivitetyn pyörän. En ollut pyörän nopeuden päivittämiseen juuri panostanut ja tämän tehtävän tullessa ei ollut uuteen leiriin tarpeeksi luottoa pyörän päivitystä varten. Tähän sitten jäätiin jumiin pidemmäksi aikaa, eikä ollut mitään keinoa edetä tarinassa eteenpäin, kun pyörä oli liian hidas. Lopulta keksin katsoa millaista reittiä tämä karkaava mopo lähtee ajamaan ja kävin etukäteen virittämässä tien täyteen pommeja. Pitkän yrittämisen jälkeen lopulta tuurilla läpi ja juonessa jälleen eteenpäin.
Ekat 20-30 tuntia pelistä ensin luullaan Sarahin menehtyneen ja kutkutellaan pelaajan tunteita herkillä takaumilla. Hiljalleen toivo alkaa nousemaan, että tämä elämän rakkaus voisi olla jopa elossa. Tätä on rakennettu 30 tuntia, ja sitten lopulta kappas, nainen on kilometrin ajomatkan päässä naapurileirissä teltassa. Tämä jälleennäkeminen ja se miten Deacon sen jälkeen jatkoi päiväänsä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut oli suurimpia antikliimakseja, joita olen peleissä nähnyt.
Kehuja haluan antaa kauniille ympäristöille. Yhdessä dynaamisten säätilojen vaihtelujen kanssa peli on paikoitellen silmiä hivelevä. Sisätilat sen sijaan puisevan tylsiä, eivätkä kutsuneet tutkimaan itseään millään tavalla.
Joku täällä kommentoi aikaisemmin tästä pelistä, että olipa puisevaa puurtamista. Valitettavasti tähän on pakko yhtyä.
Lähdin suhtautumaan peliin sellaisena väärin ymmärrettynä kulttiklassikkona, joka julkaistiin väärään aikaan ja liian bugisena, mutta nyt pitäisi maistua hyvin.
Noin 50 tuntia (viiskymmentä!) peliä takana ja viimeiset tehtävät käsillä. Tässä kohtaa peliä pitäisi tuntua siltä, ettei ohjainta malta laskea alas. Tuntuu siltä, että haluaisin pysyä ohjaimesta mahdollisimman kaukana.
Eipä ole toista peliä tullut vastaan, jossa on yhtä vähän variaatioita tehtävien kesken. 95% tehtävistä on jotain näistä: pelasta panttivanki, jäljitä joku tyyppi, salakuuntele puskassa, putsaa joku leiri, nouda joku objekti. Tätä samaa rypäelmää pyöritetään kymmenien ja kymmenien ja kymmenien tehtävien verran ilman minkäänlaista variaatiota.
Pelin puolivälin paikkeilla alkoi jo kohtuusuuri tatti olemaan otsassa, kun samoja teitä ravaat edestakaisin samojen tehtävien perässä ja välillä puskasta pomppaa vielä joku karhu niskaan hidastamaan matkaa.
Ainiin ja takaa-ajotehtävät pyörällä! Voi veljet. Peli ei viitsinyt varoittaa, että yksi tehtävä vaatii onnistuakseen lähes viimeisen päälle päivitetyn pyörän. En ollut pyörän nopeuden päivittämiseen juuri panostanut ja tämän tehtävän tullessa ei ollut uuteen leiriin tarpeeksi luottoa pyörän päivitystä varten. Tähän sitten jäätiin jumiin pidemmäksi aikaa, eikä ollut mitään keinoa edetä tarinassa eteenpäin, kun pyörä oli liian hidas. Lopulta keksin katsoa millaista reittiä tämä karkaava mopo lähtee ajamaan ja kävin etukäteen virittämässä tien täyteen pommeja. Pitkän yrittämisen jälkeen lopulta tuurilla läpi ja juonessa jälleen eteenpäin.
Ekat 20-30 tuntia pelistä ensin luullaan Sarahin menehtyneen ja kutkutellaan pelaajan tunteita herkillä takaumilla. Hiljalleen toivo alkaa nousemaan, että tämä elämän rakkaus voisi olla jopa elossa. Tätä on rakennettu 30 tuntia, ja sitten lopulta kappas, nainen on kilometrin ajomatkan päässä naapurileirissä teltassa. Tämä jälleennäkeminen ja se miten Deacon sen jälkeen jatkoi päiväänsä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut oli suurimpia antikliimakseja, joita olen peleissä nähnyt.
Kehuja haluan antaa kauniille ympäristöille. Yhdessä dynaamisten säätilojen vaihtelujen kanssa peli on paikoitellen silmiä hivelevä. Sisätilat sen sijaan puisevan tylsiä, eivätkä kutsuneet tutkimaan itseään millään tavalla.
Ikävä kylllä minulla oli samanlaista tuntemuksia pelistä, kun pelasin tämän joskus pari vuotta sitten. Aika tasapaksu peli oli. Syystäkin esimerkiksi Tlou Part 1 ja Part 2 ovat jääneet paljon paremmin mieleen, ja niitä tekee mieli pelata välillä uudestaankin.
Sinä vuonna kun tää julkaistiin, niin pelasin muutaman tunnin, ja totesin etten pelaa enää ja laitan myyntiin. Ei ollu mulle sitten yhtään. En enää muista mikä siinä mätti, ei tuntunut vaan laadukkaalta.