Vastaus: Dead Rising
Roulette sanoi:
Onko tämä teidän mielestänne samanlainen peli kuin Evil Dead: A Fistful Of Boomstick ? Sitä pelasin ja se oli todella kyllästyttävä jonkin ajan kuluttua. Juuri tänään tilasin Dead Risingin ja keskiviikkona pääsen pelaamaan. Videoita olen katsellut YouTubesta herkeämättä. Zombeista pidän ja paljon, eiköhän tuo vaikuta juuri tähän myös että hankin pelin.
Tuli vastikään aktivoiduttua konsolipelaamisen pariin tooodella pitkän tauon jälkeen käytetyn X360:n ja peliläjän voimin. Kaikista (itselle täysin uusista) pelituttavuuksista Dead Rising vei heti mennessään.
Mainitsemaasi Evil Deadia ei ole tullut kokeiltua, mutta pikaisen pelivideonäytteen perusteella samankaltaiselta lahtauskekkeröinniltä näyttäisi, joskin uuden konsolisukupolven edustajana DR näyttää ja kuulostaa taatusti ihan eri teknisen tason toimintakauhuilulle. Kyllästyminen tosin on hyvinkin mahdollista vaikka pelattavaa ja puuhailtavaa riittääkin toviksi, sillä monotonisuus saattotehtävissä voi jossain vaiheessa nirhaista itseään takamuksesta. Mutta...massoittain vellovan zombiepopulaation helläkätistä ojennusta ei ole ainakaan omille verkkokalvoille tuotu yhtä monipuolisesti ja samalla hervottoman hauskasti esille kuin Capcomin splatter-luomuksessa. Lisäksi mustaa huumoria (ja suuremmaksi osaksi varsin toimivaa sellaista) kylvetään alituiseen niin tarinan, henkilöhahmojen kuin nujakoinninkin osalta. Samalla kauhuruuvia kiristellään sähäkästi toteutetun äänimaiseman ansiosta, joka yhdistettynä yöllä tapahtuviin saattotehtäviin keskellä valtoimenaan kuhisevaa ostoskeskuskompleksia, saa aikaan tuhansia pieniä äkkipikkukakkarefleksejä. Toki enemmän pelatessa mihin tahansa peliympäristöön tottuu...mutta painostava tunnelma itsessään on olemassa. Sen toimivuus on tietty aina jokaisen pelaajan korvien välistä kiinni.
Tässäkin ketjussa ja lukuisissa arvosteluissa on tuotu esille puutteita ja toteutuksen heikkouksia, joista voi allekirjoittaa suurimman osan. Omaa pelaamista häiritsee eniten tallennuspaikkojen torsouttaminen, joka rajoittaa reilusti pelin sisäisten päätösten tekemisen vapautta ottaen huomioon tehtävien määrän ja vaikeustason suhteessa annettuun aikaan. Tällä saavutetaan tietysti pykälää tiukemman tehtävien koordinointikurssituksen, mutta paljon jää silti tekemättä ja löytämättä. Alusta uudelleen aloittaminen samoilla taidoilla ei riitä pitkällä juoksulla lämmittämään samaa zombiesoppaa aina uudestaan.
Tähtäyssysteemi on tosiaan melkoinen toteutuskammotus johon onneksi harjoittelemalla tottuu, mutta harmi ettei siihen ole saatu samaa toimivaa mekaniikkaa kuin itse kameran käytössä, joka sallisi sen mukavan liikkumisenkin (oho) tähtäyksen aikana. Resident Evil -Capcomia jäykimmillään. Pelastettavien ihmishahmojen primitiivisessä henkiinjäämisteköälyssä on myös reippaasti viilattavaa, joskin lahnanaamojen keskellä avuttomasti räpeltävä saattohoidokki tuo omaa tuskaista virinää escorttauksen tiiviiseen *tuletuletänne...elänytprkljuutusinne* -atmosfääriin.
Aseiden ja ruokatarvikkeiden antamismahdollisuus saatettaville on varsin fiksu ja kelpo ominaisuus, mutta yhden varustepaikan takia käytäntö ontuu pahimmalla hetkellä ajattelemattomuuteen toteutuksessa: kun henkitoreissaan kirmailevalle saatettavalleen antaa ruokatarvikkeen, tämä pudottaa onnesta aseensa, jonka joutuu antamaan tälle takaisin jos mielii pitää suojattinsa varustettuna ulkoisilta uhkakuvilta. Zombiekerhon hakiessa jatkuvasti uusia jäseniä ra(a)jattomaan joukkoonsa, tämä lapsus haukkaa hermojen lisäksi palan tervettä järkeä.
Mutta jooh, kokonaisuutena Dead Risingin lukuisat vahvuudet ovat reippaasti näitä muutamia, sinänsä peli-iloa selkeästi rampauttavia heikkouksia vahvempia. Tyylipuhtaasti toteutettuna toimintahorrorseikkailuna peli imaisee sujuvasti mukaansa jos vain lajityyppi kolisee. Resident Evileitä pelanneet arvostavat varmasti jouheampaa pelattavuutta ja vapaampaa liikkumista, toimintapelien ystävät puolestaan hervottoman monipuolista splatter-kurmotusta loputtomassa zombietulvassa ja kauhupelienkin ystävät saavat vähän kanannahkanannaa osakseen. Arvosanaksi voisi pullauttaa vaikkapa tuollaisen 8+ ja hyvä yrkkä -leiman. Capcomilta vaan eetteriin jatko-osaa Dead Rising 2 ja leikkikentäksi moderni pikkukaupunki maanalaisineen, kauppoineen ja kujineen...jo vain kelpaisi.
Jälkijubaa: tuoreen ihka ensimmäisen videotykin (sanyo plvz4) omistajana komponenttisyötetty 1080i -näyttötila kahden metrin kankaalla tuotti Dead Risingia pelatessa aikamoisen 'tervetuloa poika 2000-luvulle' -ähkäisyn entiseen xboxiin ja scarttiletkulla kiinnitettyyn taustaprojisionäyttöön verrattuna. Myöhemmin testattu Gears of War vei sitten jo visuaalisen ällistyksen käsitteen vieläkin pidemmälle. Tekniikka tosian menee eteenpäin, roger.
PS. Tulipas nyt ripuloitua tarinaa pelistä, joka ei ole edes kovin uusi...noh sen se teettää kun saa uusia leluja eikä pitkään toviin ole ykkösfoorumilleen tarinoinut. Cheers.