Deathloop

[Murdoc]

Varmasti auttaa asiaan mutta niin kuin yritin sanoa, on mielestäni BotW:ssa ihan liikaa sitä "horisontissa näkyvää mielenkiintoista" ja pitää jatkuvasti päättää että mihin seuraavaksi kun näkyy helposti aina joku minimissään viisi kohdetta. Lisäksi kun lähtee yhdelle niin seuraavan kumpareen takaa näkyy taas viisi uutta kohdetta, joista valita ja taas pitää päättää että meneekö sinne mihin alunperin aikoi ja mikä se edes oli ja olinko minä nyt menossa edes minnekään ja missä se hevonen on ja hei mitäs tuolla on ei kun tuo on siistimpi paikka ja oho tuolla on joku linna ja ja ja...

Sablessa on aavikkoa. Sitten menet jonnekin dyynin päälle katsomaan että missä olisi jotain muuta ja näetkin... Aavikkoa. Ja jotain pusikoita kenties. Kiviä ehkä. Mutta onko tuolla horisontissa näitä tavallisia kiviä vai kenties jokin erikoisempi kivi, kenties jopa rakennus? Sinne siis. Matkalla ei tule juurikaan muuta kuin aavikkoa vastaan ja ehkä lähempänä alkaa huomata että täällä on pari muutakin juttua, kylä ja sen lähellä kenties kaivo ja joku korkeampi tähystystorni, joka oli se, jonka kauempaa näki.

Sitten seikkaillaan hetki siellä ja taas sama uusiksi.

En tiedä onko Sablen "yksinäisyys" harkittua vaiko kehityskulujen minimointia mutta minusta tuo maailma on jotenkin niin paljon kiinnostavampi ja mysteerisempi kuin Ubin täplitetyt kartat tai BotW:n "hei täällä on tämmöstä ja tässä tämmöstä ja tuollakin on joku tommonen ja tuossa oli kanssa mutta menit jo sinne seuraavaan kun se oli isompi"-systeemi

Niinkin outoa kuin se onkin, kääntyy Sablessa tuo tyhjä aavikkomaailma sen eduksi kun nykyään jokainen peli on isketty tupaten täyteen kaikkea. Ubi on se ääriesimerkki ja esim. FarCry 5:ssä ei pystynyt metsässä olemaan minuuttia ettei ole joku puuma perseessä kiinni tai läheiseltä tieltä juoksee palava karhu, jonka perässä on lauma ukkeleita.

Joku voisi sanoa Sablea ja sen maailmaa tylsäksi ja tyhjäksi, jonka ymmärtäisin, mutta minulle tämä pelin maailma on jotain sellaista mitä en tiennyt kaipaavani. Tuntematon, aava maailma, josta löydettävät "tavallisetkin" rakennukset on jotain ihmeellistä kun jokaisen nurkan takana ei ole jotain "erikoista". BotW:n ongelma siis kohdallani oli se, että oli jo liikaa erikoista kohdetta kerralla näkyvissä, jolloin oikeastaan mikään ei enää ollut erikoista koska kaikki oli. Sablen hillitysti asuttu ja "sisustettu" maailma on jotain maagista.

Oli tarkoitus kirjoittaa Sablesta erikseenkin tuonne Game Pass -aiheeseen, joten lopetan nyt sen kehumisen tähän

Joo tuo kuvailemasi juttu on itelle juuri se paras asia BOTWssa ja se osaltaa tekeen sen, että tuo on itselle hyvin lähelle se kaikkien aikojen kovin videopeli.

 

[shamaniac]

No itselle näin alussa peliä ja 4 eri aikaversiota niin en muista nyt tai tuskin myöhemminkään missä kentässä, ajassa ja missä siellä on esim joku voimalaitos.. (ihan mikä pelinkohde siis) Ns. live karttaa kun ei ole niin itsellä tällä pelisuuntavaistolla mitään tekoa muistella missä mikäkin oli jos näin sen pari pelikertaa taaksepäin Eli tuo nykyinen nyt korvaa sen livekartan ja sopii mulle

Täytyypä myöntää että itsekin olin pääosin hukassa että missä ajassa ja lokaatiossa kukakin kohde on. Paikan nimetkin meni sekaisin vaikka pelaili peliä kymmeniä tunteja. Onhan tuossa toki paikan valinnassa se kohteen naama näkyvissä, joten helpottavia seikkoja löytyy.

Tämän pelin systeemi on kuin monimutkainen hämähäkin verkko. Ei sen ole varmaan tarkoituskaan täysin mahtua pelaajan muistiin tai logiikkaan, joten ymmärrän kyllä miksi tässä on niinkin tarkat waypointit olemassa. Toisaalta juuri ne waypointit olisi voinut jättää pois ja antaa kaiken infon tuolla valikoiden puolella. Kyllä minä sen verran yleensä muistin että missä on vaikka ne juhlat tai reaktorit tai vastaavat. Ja kun olin jo kentässä niin silloin yleensä tiesin tarkalleen missä kukakin hahmo on, kunhan olin päässyt ensin oikeaan kenttään ja aikaan.

Joo tuo kuvailemasi juttu on itelle juuri se paras asia BOTWssa ja se osaltaa tekeen sen, että tuo on itselle hyvin lähelle se kaikkien aikojen kovin videopeli.

Meinaat siis tosiaan sitä "juttua" kun ei pelaajana osaa yhtään päättää mihin mennä ja tuntuu että mikään ei edisty kun aiemmat jää aina kesken kun löytyy jo uutta ja pää räjähtää kun ei pysy kärryillä missä oikein oli ja mihin oli menossa kun tuli se uusi juttu, joka jäi kesken kun tuli taas pari uutta?

No, tässä sen taas näkee että ihmiset tykkää niin eri asioista. Minua tuo ahdisti ja pidän enemmän siitä että voin rauhassa keskittyä yksittäisiin juttuihin ilman että horisontissa "huutaa" puolenkymmentä uutta mielenkiintoista paikkaa itseään tutkimaan

Toisaalta silti esim. Assassin's Creedeissä en ole saanut samanlaista ahdistusta. Kenties se johtuu siitä että kyseinen peli pitelee kuitenkin aika paljon kädestä? En osaa itsekään selittää miksi se ei ahdista vaikka luulisi sen olevan pahempi tapaus kuin BotW. Ehkä se on sitä että BotW antaa niin paljon enemmän pelaajalle päätösvaltaa: "täällä ja tuolla on vaikka ja mitä, ei ole pakko tutkia mutta eikös ole jännän näköinen paikka?". Creedit taas on sitä että "tässä on tukikohta, teeppä se ja valitse kartasta seuraava paikka." Kai. En ole varma.

Toistan taas itseäni mutta Sablessa on jotenkin mukavan yksinäinen meininki, jossa voi rauhassa tutkia sitä käsillä olevaa paikkaa/rakennusta ilman että on jo viisi seuraavaa näköpiirissä.

 

[Dragonfly]

Toistan taas itseäni mutta Sablessa on jotenkin mukavan yksinäinen meininki, jossa voi rauhassa tutkia sitä käsillä olevaa paikkaa/rakennusta ilman että on jo viisi seuraavaa näköpiirissä.

Kun nyt olet monta kertaa Sablen maininnut, niin mainostanpa pelin omaa ketjua. Käy kirjoittelemassa fiiliksiä. Taidan olla tällä hetkellä foorumin ainoa pelin läpipelannut (ainakin kirjoitusten perusteella), jos ei toimituksen arvostelijanketkuja lasketa mukaan.

Sable

Nimi: Sable Kehittäjä: Shedworks Julkaisija: Raw Fury Alustat: Xbox One, Xbox Series X|S, PC Lajityyppi: Avoimen maailman seikkailu Julkaisu: 23.9.2021 Kotisivut: https://rawfury.com/games/sable/ Sable is a coming-of-age tale of discovery through exploration across a strikingly rendered open...

forum.konsolifin.net

 

[Poistettu jäsen 37867]

Kun nyt olet monta kertaa Sablen maininnut, niin mainostanpa pelin omaa ketjua. Käy kirjoittelemassa fiiliksiä. Taidan olla tällä hetkellä foorumin ainoa pelin läpipelannut (ainakin kirjoitusten perusteella), jos ei toimituksen arvostelijanketkuja lasketa mukaan.

Sable

Nimi: Sable Kehittäjä: Shedworks Julkaisija: Raw Fury Alustat: Xbox One, Xbox Series X|S, PC Lajityyppi: Avoimen maailman seikkailu Julkaisu: 23.9.2021 Kotisivut: https://rawfury.com/games/sable/ Sable is a coming-of-age tale of discovery through exploration across a strikingly rendered open...

forum.konsolifin.net

Voin ottaa haasteen vastaan, pelata peliä ja kirjoittaa tuttuun tapaan nihilistisen kommenttini tarvittaessa!

 

[Murdoc]

Meinaat siis tosiaan sitä "juttua" kun ei pelaajana osaa yhtään päättää mihin mennä ja tuntuu että mikään ei edisty kun aiemmat jää aina kesken kun löytyy jo uutta ja pää räjähtää kun ei pysy kärryillä missä oikein oli ja mihin oli menossa kun tuli se uusi juttu, joka jäi kesken kun tuli taas pari uutta?

No, tässä sen taas näkee että ihmiset tykkää niin eri asioista. Minua tuo ahdisti ja pidän enemmän siitä että voin rauhassa keskittyä yksittäisiin juttuihin ilman että horisontissa "huutaa" puolenkymmentä uutta mielenkiintoista paikkaa itseään tutkimaan

Joo tuota juuri tarkoitin. Tykkäsin ihan mielettömästi siitä, että maailma kutsuu tutkimaan ja tuntuu, että jokapuolelta löytyy jotain tutkittavaa. Ja tämähän on ubin peleihin siinä mielessä kuitenkin erilainen, että näitä kiinnostavia kohteita näkee katselemalla ympärilleen ja tutkimalla maailmaa eikä katsomalla karttaan ja asettamalla waypointin, joka sitten siintää horisontissa.

Mutta näinhän se on, että toiset tykkää äitistä, toiset tyttärestä ja eipä se haittaa mittään.

 

[shamaniac]

Kun nyt olet monta kertaa Sablen maininnut, niin mainostanpa pelin omaa ketjua. Käy kirjoittelemassa fiiliksiä. Taidan olla tällä hetkellä foorumin ainoa pelin läpipelannut (ainakin kirjoitusten perusteella), jos ei toimituksen arvostelijanketkuja lasketa mukaan.

Sable

Nimi: Sable Kehittäjä: Shedworks Julkaisija: Raw Fury Alustat: Xbox One, Xbox Series X|S, PC Lajityyppi: Avoimen maailman seikkailu Julkaisu: 23.9.2021 Kotisivut: https://rawfury.com/games/sable/ Sable is a coming-of-age tale of discovery through exploration across a strikingly rendered open...

forum.konsolifin.net

Näille pienemmille nimikkeille ei yleensä ketjua ole eikä ilmeisesti nähdä tarpeellisenakaan niin ajattelin automaattisesti ettei sillä sellaista olisi. No, kirjoittelen sitten sinne kunhan saan pelin pelattua. Vielä on yli kolmasosa kartasta tutkimatta eli tätä herkkua on vielä jäljellä mukavasti

 

[HideoMiyamoto]

Nyt olisi reilu 13h takana ja alkaa olemaan peli ihan loppusilausta vaille valmis (uskoisin) Olen tehnyt 7/8 tarinasta loppuun ja viimeisessä täytyy aktivoida sähköt eri alueille jotta saa salasanan selville, joten ajattelin antaa mielipiteeni siitä.

Kyseessä on äärimmäisen hiottu ja koukuttava kokonaisuus. Kuten jo aikaisemmin mainitsin niin tekninen puoli, musiikit ääninäyttely, kontrollit on ihan AAA luokkaa. Yksi parhaista Dualsense toteutuksista tähän asti tulleista peleistä. Tämä on todellinen uuden sukupolven peli näillä osa-alueilla.

Se on gameplay puoli joka jakaa pelaajat kyllä pitääkö tästä vai ei, itse kallistun sille puolelle että pidän todella paljon ja peli on niin koukuttava että kun suunittelen pelaavani jotain muuta niin huomaankin käynnistäväni Deathloopin. Mutta sanoisin silti että ihan pikkuisen on liikaa toista kun samoja alueita kolutaan ympäri jatkuvasti, uusiin paikkoihin pääsee kyllä aina kun tehtävässä etenee, mutta sinnekin täytyy aina mennä sen saman alueen poikki josta on mennyt jo 20 kertaa. Tämän takia pelisessiot ei yleensä paria tuntia pidempiä ole koska alkaa tulemaan sellainen pieni puutumus sen loopin alusta aloittamisessa jatkuvasti.

Olen pelannut pelin hiippailemalla Aether ja Shift kykyjen avulla. Aetherissa on 1 päivitys ja Shift on maksimoitu, Aether on ihan ilman päivityksiäkin täysin OP kyky kun laittaa oikeat perkit käyttöön, voit hiippailla helposti ilman että juurikaan kukaan huomaa sinua. Aseena on purppura äänenvaimennettu SMG joka on myös äärimmäisen OP ase, en kyllä edes muista mistä sain sen.

Jokainen "pomo" tuntuu todella uniikilta ja on ollut mukava yrittää etsiä miten heidät päihittää ja sen pomon jolta saa Aether kyvyn niin tapoin ihan vahingossa pelin alussa, pistin vaan tykin sinne huoneeseen missä kaveri on ja lähdin muualle tutkimaan, hetken päästä ruudulle tuli teksti että hän on kuollut ja sain tämän äärimmäisen voimakkaan kyvyn täysin ilmaiseksi.

Peli myös tarjoaa hyvin monipuolisen ase ja kyky arsenaalin jolla jokainen pelaaja voi lähestyä tilanteita omalla tavallaan, tehtäviä voi myös tehdä omassa järjestyksessä. Vaikka tässä on sellainen sulava meno kokoajan että todella harvoin on tarvinnut skipata päivänaika sen takia että ei olisi mitään tekemistä siihen aikaan, niin silti voit edetä ihan vapaasti omassa järjestyksessä vaikka suorittaen yhden tehtävän kerrallaan kokonaisuutena.

Tätä voisi kutsua FPS souls peliksi, kuolema koittaa todella helposti jos ei ole varovainen ja kuollessasi menetät keräämäsi "sielut" jotka voi noutaa takaisin, mutta se joka tekee tästä juuri sopivan haastavan on kyky että voit kuolla 2 kertaa ja vasta kolmannella kerralla koet lopullisen kuoleman, tällöin tehtävä täytyy aloittaa alusta. Aina kun menet takaisin turvapaikkaan voit tallentaa etenemisen ja saat 2 elämääsi takaisin. Itse olen muutaman kerran käynyt lähellä lopullista kuolemaa mutta se on silti kokematta, eli peli on haastava mutta se antaa sinulle juuri tarpeeksi työkaluja jotta se ei tunnu niin armottomalta kuin souls pelit. Kuitenkin sellainen souls peleistä tuttu ahdistus kun kuolema odottaa joka nurkan takana ja helpotus kun pääsee eteenpäin on silti olemassa.

Tarina on myös vähän samanlailla tehty kuin souls peleissä, cutscenejä ei juuri ole ja kaikki tarina/lore pitää etsiä teksteistä ja maailmasta.

Todella uniikki kokemus itselle, ainakaan AAA peleissä en ole tällaista genrejen sekamelskaa aikaisemmin pelannut. Nostan tämän kyllä vuoden parhaimpien pelien joukkoon ja jokainen kiitettävä arvosana pelistä on kyllä ansaittu. Ehkä hivenen enemmän monipuolisuutta siihen ettei toistoa samoissa paikoissa tulisi niin paljon olisi voinut nostaa tämän ihan sinne selkeälle ykkös paikalle, tämä meinaan rajoittaa omaa uudelleen peluu arvoa jos nyt jo alkaa kyllästymään alueisiin ei sitä kyllä tee mieli ainakaan heti pelata uudestaan. Riippumatta siitä mitä pelin loppu tarjoaa, on tämä ollut iloinen yllätys itselle 4.5/5. Helposti nousee Preyn kanssa studion parhaiksi peleiksi.

 

[Jogi]

Tätä tuli taas jatkettua, hiljakseen resiä keräten ja uusia oransseja aseita ja muita tavaroita löytäen mutta nyt sitten taas iski vasten kasvoja paska talletussysteemi, puolitoista tuntia hiippailua kentässä ja tuli koluttua monta nurkkaa, tietoa löytyi kohtuudella ja juuri kun olin palaamassa kotiluolaan niin taas se samantyylinen valikkobugijumitus.. ei pääse peliin takaisin eikä voi tehdä mitään.. siinähän meni puolitoistatuntinen hukkaan, jos olisi edes checkpoint systeemi niin näiden bugitusten jälkeen pääsisi edes lähelle edeltävää tilaa mutta ei niin ei. Taitaa taas jäädä hyllyyn odottelemaan bugivapaampaa koodia.

 

[01101010]

Ai pentele, tässä on siis tämmöistäkin? Koneelle ladattuna odottanut jo muutaman päivän mutta jäinkin jumittamaan Death Strandingin kanssa, kun ne ps5 ehostukset jne... No ehkä sitten jatkan edelleen paketti toimituksia ja jätän kanssa tämän suosiolla odottamaan korjauksia.

 

[01101010]

Ai että mikä ihana Dark Souls hetki tuli koettua. Säntillisesti ja pieteetillä tyhjensin tilan näistä jammailevista ja ryyppäävistä pimuista ja jäbistä ja törmäilin hoitelemaan alueen visiönäärin. En tiedä mitä sen jälkeen seurasi koska samalla hetkellä kun visionääri oli pois pelistä, alkoi helvetillinen huuto ja möykkä ja räiskintä. Ehdin ehkä kääntää tattia vähän sinne päin ja todeta että sali on taas täynnä porukkaa, kun Colt kuoli ensimmäisen kerran, herätys tietenkin ihan muualla kuin pomo huoneessa, ja sama möykkä ja räiskintä ja colt kuolee toisen kerran. Eipä siinä tälläkään kertaa ehtinyt nähdä muuta kuin oman eteraalisen kropan ja ilmon että 18500 residuumia meni sen sileän tien. Mite hemmetissä tästä pitäisi mennä läpi kun jengiä on toistakymmentä suoraan silmillä ja koltti ei tosiaan oke niitä kestävimpiä sankareita.

Peli meni kiltisti kiinni ja muuta puuhaa. Vähän rupeaa tiettyä ärtymystä esiintymään tiettyjä pelimekaniikkoja kohtaan...

Edittiä senverran että menin tämän saman kohdan uudestaan läpi eikä mitään ongelmia. Alue pysyi tyhjänä visionaarin tapon jälkeen eikä täyttynyt silmille respavnaavista laumoista. Liekö tuossa ollut ensimmäisellä yrittämällä joku bugi?

 

[kriswel]

Tulipa nyt tämäkin aloitettua ja hyvin on maistunut. Pelattavuus on erinoimainen ja kenttäsuunnittelu loistaa. Taiteellinen suunnittelu taas ei. En tiedä miksi mutta mä henkilökohtaisesti inhoan tuollaisia huvipuistomaisia peliympäristöjä. Tarinan lähtökohta vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta mutta tuo sekava sirkusmaailma ei saa innostumaan itse tarinasta. Kai siellä hyvä tarina on taustalla mutta mä en oikein saa sitä sovitettua tuohon pelimaailmaan. Jokapuolella näkyy jotain joka "ei kuulu sinne". Vaikutta siltä että fokus on ollut areenatyyppisessä räiskinnässä ihmispelaajaa vastaan ja sellaisena tämä varmasti toimii parhaiten.
Muuten kyllä tykkään erittäin paljon ja peli on palkintonsa ansainnut.

 

[shamaniac]

Kai tuon maailman on tarkoitus olla sellainen, millaiseksi ihmiset sen tekisivät jos huomisella ei ole väliä. Siis nuo ihmiset, jotka tuolla pelissä tuolla ovat. Siellä on täysi anarkia menossa.

 

[kriswel]

Kai tuon maailman on tarkoitus olla sellainen, millaiseksi ihmiset sen tekisivät jos huomisella ei ole väliä. Siis nuo ihmiset, jotka tuolla pelissä tuolla ovat. Siellä on täysi anarkia menossa.

No joo, näinhän tuo asia varmasti on. Tuo räikeä pelimaailma ei vain mulle kolahda ja koen sen enemmän etäännyttäväksi kuin mukaansa tempaavaksi. Mutta makuasioitahan nämä. Silti olen viihtynyt pelissä erittäin hyvin. Prey:stä pidin kuitenkin enemmän koska siinä oli ns. "järkevä pelimaailma" johon oli helppo samaistua.
Pitää ilmeisesti hankkia ne Dishonored-pelit myös.

 

[Poistettu jäsen 17549]

No niin, PS5 saatu talouteen ja tämähän kiinnostelee varovaisesti. Uudenlaiset kokeilut ovat aina lähtökohtaisesti tsekkauslistalla, mutta täältäkin luettujen kommenttien perusteella en vieläkään osaa yhtään arvata iskisikö tämä omaan makuun vai ei
Saavutus pelille tämäkin - ja valitettavasti myös varmasti näkyy siinä, ettei niihin kaikista korkeimpiin myyntilukuihin päästä?
Noh, tässä on pari muuta peliä jonossa, joten aivan vielä ei ole hankinta ajankohtainen muutenkaan.

Vähän offtopicia viestin päätteeksi:

Meinaat siis tosiaan sitä "juttua" kun ei pelaajana osaa yhtään päättää mihin mennä ja tuntuu että mikään ei edisty kun aiemmat jää aina kesken kun löytyy jo uutta ja pää räjähtää kun ei pysy kärryillä missä oikein oli ja mihin oli menossa kun tuli se uusi juttu, joka jäi kesken kun tuli taas pari uutta?

On meitä moneen junaan, toisten hehkuttamat ominaisuudet on toisille painajaista Tämä on toki tuttua muistakin kehutuista teoksista.
Itse olen pienestä pitäen rakastanut videopeleissä uusien konsolisukupolvien myötä kasvanutta Seikkailun Tuntua, oli se sitten Super Mario Worldin iso maailmankartta, Ocarina of Timen 3D-maailma, Skyrimin loputtomalta tuntuva tekemisen vapaus jne.
Mutta Breath of the Wild osuu tässä just eikä melkein kohdilleen itselläni siinä, että maailma oli loputtoman kiehtova ja jännittävä ja aina haluaisi vain mennä vielä seuraavan nurkan taakse.

 

[shamaniac]

On meitä moneen junaan, toisten hehkuttamat ominaisuudet on toisille painajaista Tämä on toki tuttua muistakin kehutuista teoksista.
Itse olen pienestä pitäen rakastanut videopeleissä uusien konsolisukupolvien myötä kasvanutta Seikkailun Tuntua, oli se sitten Super Mario Worldin iso maailmankartta, Ocarina of Timen 3D-maailma, Skyrimin loputtomalta tuntuva tekemisen vapaus jne.
Mutta Breath of the Wild osuu tässä just eikä melkein kohdilleen itselläni siinä, että maailma oli loputtoman kiehtova ja jännittävä ja aina haluaisi vain mennä vielä seuraavan nurkan taakse.

Seikkailun tunnun saa minusta tehtyä muutenkin kuin niin että maailma on ihan täyteen tungettu kaikkea tutkittavaa. Minusta BotW:ssa on jo ns. Ubin open worldien ähkyä mutta eri tavalla toteutettuna. Se ei tunge niitä karttamerkkeinä karttaan mutta ne on siellä kuitenkin olemassa.

Seikkailun tuntu tuli minulle paljon raikkaampana maailmasta, jossa oikeasti seikkaillaan eikä "ohjata kädestä pitäen" koko ajan näkyville viidelle maamerkille kuten BotW:ssa. Se että joutuu oikeasti seikkailemaan, tutkimaan ja esim. kiipeämään jonnekin ylös että näkisi edes yhden maamerkin on minusta paljon enemmän seikkailua kuin se että pelaajalle "pakotetaan" kerralla viidestä kymmeneen selkeästi erottuvaa erikoista paikkaa tutkittavaksi.

Osansa varmasti on siinä että olen kai melko pitkälle suorituspelaaja, joka ylikuormittuu kun tulee liikaa "tekemistä" kerralla mutta toisaalta Ubin peleissä en koe yhtälaista ongelmaa kun ne voi jaotella alueisiin jo kartalla ja käydä "suorituslistamaisesti" läpi. Ei se miltään seikkailulta tunnu verrattuna Sablen oikeasti seikkailulta tuntuvaan pelaamiseen mutta saman ongelman koen BotW:n kohdalla: liikaa tungetaan kamaa kurkusta alas eikä seikkailua ehdi tehdä kun on jo jotain seuraavaa tekemistä tarjolla. Eikö se juuri ole se mistä Ubiakin kritisoidaan?

 

[Poistettu jäsen 17549]

Ehkä en tätä Deathloop-ketjua vie sen enempää sivuun, mutta sanotaan että samaistun kyllä siihen, jos tuntuu että maailma on liian täynnä kaikkea. Esim. Rockstarin peleissä meinaa välillä käydä itse näin.
BOTW onnistui itselle (ja arvosanojen ja kommenttien perusteella aika monelle muulle) siinä, että se tuntui paikkoja samoillessa jotenkin eläväiseltä / vapaammalta / rennommalta / jne. Ei minulla ollut jatkuvasti näköpiirissä viittä eri kohdetta, mutta aina sellainen pieni "mitäköhän tuon kukkulan päällä on JA miten sinne pääsee"-fiilis. Tässä oltiin lähimpänä tosielämän luonnossa samoilua mitä peleissä on tullut tunnepuolella vastaan. Sellainen oletettavasti shintolainen näkemys luonnon ihmeistä on jotenkin mukavasti taustalla. Mikä on Ubisoftin "nyt kartalla on nämä kohteet, käy niissä"-ajattelutavan ihan täydellinen vastakohta. Siis omissa kirjoissani
Pienestähän nämä ovat kiinni koska jokin tuntuu hyvältä ja jokin ei. Itse olen paaaaaaljon enemmän fiilistely- kuin suorituspelaaja.
Mutta en minä osaa sanoa ihan suoraan sanoa miksi Red Dead Redemption I tempaisi aikoinaan mukaansa ja II osa ei.
edit: Täälläkin näkyy, että toisille yhden pelin maailma on liian täynnä tavaraa ja toisen mielestä liian tyhjä. Vaikeaa on

Mutta juu, back to Deathloop.

 

[Ippenator]

Seikkailun tunnun saa minusta tehtyä muutenkin kuin niin että maailma on ihan täyteen tungettu kaikkea tutkittavaa. Minusta BotW:ssa on jo ns. Ubin open worldien ähkyä mutta eri tavalla toteutettuna. Se ei tunge niitä karttamerkkeinä karttaan mutta ne on siellä kuitenkin olemassa.

Seikkailun tuntu tuli minulle paljon raikkaampana maailmasta, jossa oikeasti seikkaillaan eikä "ohjata kädestä pitäen" koko ajan näkyville viidelle maamerkille kuten BotW:ssa. Se että joutuu oikeasti seikkailemaan, tutkimaan ja esim. kiipeämään jonnekin ylös että näkisi edes yhden maamerkin on minusta paljon enemmän seikkailua kuin se että pelaajalle "pakotetaan" kerralla viidestä kymmeneen selkeästi erottuvaa erikoista paikkaa tutkittavaksi.

Osansa varmasti on siinä että olen kai melko pitkälle suorituspelaaja, joka ylikuormittuu kun tulee liikaa "tekemistä" kerralla mutta toisaalta Ubin peleissä en koe yhtälaista ongelmaa kun ne voi jaotella alueisiin jo kartalla ja käydä "suorituslistamaisesti" läpi. Ei se miltään seikkailulta tunnu verrattuna Sablen oikeasti seikkailulta tuntuvaan pelaamiseen mutta saman ongelman koen BotW:n kohdalla: liikaa tungetaan kamaa kurkusta alas eikä seikkailua ehdi tehdä kun on jo jotain seuraavaa tekemistä tarjolla. Eikö se juuri ole se mistä Ubiakin kritisoidaan?

Osittain samaa mieltä kanssasi. Ainakin siitä, ettei BotW ja sen pelimaailma vaan millään oikein sytytä itseäni. Ei kuitenkaan siitä syystä, että siellä olisi liikaa tavaraa, vaan nimenomaan siksi, että maailma tuntuu aivan älyttömän tyhjältä ja kaikki löydettäväkin melkein järjestään on kovin geneeristä tai muutoin epäkiinnostavaa, ainakin itselleni.

Aina kun yritän peliä jatkaa, niin hetken vain jaksan pelata ja iskee valtava tympääntyminen. Mitään todellisia elämyksiä en pelin parissa ole valitettavasti kokenut, vaikka olen peliä jo nelisenkymmentä tuntia kaikkiaan pelannut. Itselleni varmaan kaikkien aikojen ylihypetetyin peli. En vaan millään käsitä mikä BotW:issa niin monia viehättää. Mutta kai minä vaan itse olen sitten erikoinen ja outo pelimaultani. En toki siitä syyllisyyden tunnetta kuitenkaan koe.

 

[01101010]

No niin. Tämä läpi. Kyllähän tästä loppujenlopuksi kuoriutui kertakaikkisen erinomainen peli. Arkane studios säilyttää paikkansa omana suosikki pelinkehittäjänä.

Ensimmäiset tunnit olivat kyllä kieltämättä aika takkuista, jotenkin tuntui että mistään ei oikein saa otetta, sekavahkon oloinen menu-härdelli jne. mutta kun rupeaa sisäistämään miten homma toimii, pelaaminen on erinomaisen hauskaa. Itseäni tuo värikäs Austin Powers/we happy few/whatever mailma viehättää. Arkanellahan on aina ollut omanlaisensa tyyli, ja hyvinkin synkkien Dishonoreiden sekä scifi Preyn, synkkä sekin, jälkeen kiva nähdä kunnolla väriä ja yleistä hörhöilyä. Mainittakoo että välillä sai nauraakkin. Jotkut eternalistien keskustelut ovat vähintäänkin lennokkaita.

Pääosin tuli mentyä stealthilla, aseina kaksi erilaista naulapyssyä. Puhtaasta räiskintä meiningistä ei siis oikein mielipidettä. Näyttää nätiltä PS5:sella. Pyörii todella hyvin perfomance modella. Ray tracing sai toooodella outoja "varjoja / heijastumia" aikaan joten suosiolla annoin olla.

10/10 peli mulle.

 

[shamaniac]

Osittain samaa mieltä kanssasi. Ainakin siitä, ettei BotW ja sen pelimaailma vaan millään oikein sytytä itseäni. Ei kuitenkaan siitä syystä, että siellä olisi liikaa tavaraa, vaan nimenomaan siksi, että maailma tuntuu aivan älyttömän tyhjältä ja kaikki löydettäväkin melkein järjestään on kovin geneeristä tai muutoin epäkiinnostavaa, ainakin itselleni.

Olen kyllä myös sitä mieltä että ne tutkittavat asiat oli myös pettymyksiä vaikka niitä maamerkkejä olikin runsaasti. Siellä oli joku korok joka paikassa ja kun kerrankin kun luulin löytäneeni vesiputouksen takaa jonkin erikoisen jutun aarteineen niin siellä oli jäänuolia. Jäänuolia. Jippii? Ei tuollaisten kokemusten jälkeen huvittanut edes kauheasti tutkia mitään kun mitään erityistä palkintoa siitä ei saanut. Sablessa esimerkiksi paikat tuntuivat jo palkinnoilta itsessään kun ne olivat niin erilaisia. Zeldan maisemat tuntuivat taas jotenkin geneerisiltä makuuni.

Eikä tuo BotW tuntunut yhtään samalta miltä ne 2D-Zeldat mitä olen pelannut enkä ole ymmärtänyt sen hehkutusta. Vai onko kaikki 3D-Zeldat niin erilaisia mitä 2D:t?

Jos minulta kysyttäisiin niin Zeldasta tulisi vain jatko-osia, jotka pohjaavat A Link to the Pastiin

 

[kriswel]

Mikä tuossa online-modessa on kun se menee välillä päälle itsestään? Mä pelaan siis off-line modessa ja tarkistan sen joka pelisession alussa. Mulla on nyt pari kertaa käynyt niin että ihmispelaajan ohjaama Juliana on hyökännyt peliin ja tämän jälkeen huomaan että peli onkin online tilassa.
Onko tämä bugi vai joku "ominaisuus" jota en tajua?