Vastaus: Dirge of Cerberus: Final Fantasy VII [Hype]
Hieman yli puolet Vinskin seikkailusta nyt takana, ja täysin tyytyväinen olen ollut pakettiin. Audiovisuaalisesti peli on huippuluokkaa, joskin välillä esiintyy yksipuolista kenttäsuunnittelua, näkymättömiä seiniä ja latteita tekstuureja. Animointi, varsinkin kasvoissa, on parasta näkemääni PS2:lla. Finalfantasymaiset rönsyilevät valoefektit eivät näyttele kovin suurta osaa pelissä, paitsi harvoissa tilanteissa. Fragaaminen hoituu lyijyruiskuilla ja peruskombolla ( potku, lyönti, potku... ), ja kaikessa yksinkertaisuudessaan vihujen piekseminen on nimenomaan hauskaa puuhaa. Aseita voi ihan kiitettävästi modailla, tosin vaikutukset tuntuvat hieman vesitetyiltä; välillä tuntuu, että meni se 20000 giliä siihen rumaan sikaan säkissä, eikä uuteen tarkkuutta lisäävään relicciin.
Välinäytökset ovat jota kuinkin FFAC-tasoa ja vanhojen hyvien aikojen - ja hahmojen - muistelu lämmittää sydäntä. Juoni on sitä perussettiä, maailmaa taas pelastetaan. Välillä juonen nyanssit menevät imeliksi, ja osittain naurettava ääninäyttely vain kasvattaa tätä pientä säröä timantissa. PAL-julkaisun ohessa väännän tästä arvion - punaisessa viitassani. Vincent vain yksinkertaisesti on jäätävin ja tyylikkäin, hands down.
Hieman yli puolet Vinskin seikkailusta nyt takana, ja täysin tyytyväinen olen ollut pakettiin. Audiovisuaalisesti peli on huippuluokkaa, joskin välillä esiintyy yksipuolista kenttäsuunnittelua, näkymättömiä seiniä ja latteita tekstuureja. Animointi, varsinkin kasvoissa, on parasta näkemääni PS2:lla. Finalfantasymaiset rönsyilevät valoefektit eivät näyttele kovin suurta osaa pelissä, paitsi harvoissa tilanteissa. Fragaaminen hoituu lyijyruiskuilla ja peruskombolla ( potku, lyönti, potku... ), ja kaikessa yksinkertaisuudessaan vihujen piekseminen on nimenomaan hauskaa puuhaa. Aseita voi ihan kiitettävästi modailla, tosin vaikutukset tuntuvat hieman vesitetyiltä; välillä tuntuu, että meni se 20000 giliä siihen rumaan sikaan säkissä, eikä uuteen tarkkuutta lisäävään relicciin.
Välinäytökset ovat jota kuinkin FFAC-tasoa ja vanhojen hyvien aikojen - ja hahmojen - muistelu lämmittää sydäntä. Juoni on sitä perussettiä, maailmaa taas pelastetaan. Välillä juonen nyanssit menevät imeliksi, ja osittain naurettava ääninäyttely vain kasvattaa tätä pientä säröä timantissa. PAL-julkaisun ohessa väännän tästä arvion - punaisessa viitassani. Vincent vain yksinkertaisesti on jäätävin ja tyylikkäin, hands down.