Vastaus: Dragon Age 2 [PS3/X360]
Ensimmäiset pelailut takana ja pääosin helpottunut olo. On tämä edelleen tosi koukuttavaa pelattavaa ja uudistukset eivät pilaa peliä niin paljoa kuin pelkäsin. Silti täytyy hämmästellä miten testauksesta on mennyt näin käsittämättömiä omituisuuksia läpi.
Pahimpana selän taakse ilmestyvät viholliset, jotka tekevät taistelusta täyttä sekasotkua. Ottaisin mieluummin selkeästi määritellyissä paikoissa olevia, mutta haastavampia vihuja. Awakeningin ylettömän helppouden opettamana pelaan hardilla ja vaikeustaso on muuten kohdallaan, mutta taisteluita joutuu ottamaan jatkuvasti kerran uusiksi, koska viimeiseksi luulemaansa vihollista jahdatessa tyhjästä ilmestyy uusi aalto.
Taitojen vähentäminen on sinänsä ok, Originsissa osa oli kiistämättä ihan turhia. Etenkin maagien kohdalla kuitenkin harmittaa joidenkin suosikkiloitsujen puuttuminen. Ja eikö pelissä todellakaan ole resurrect-loitsua, vai olenko vain täysi puusilmä?
Auto-attackin puute ei varsinaisesti pilaa peliä, mutta ei sen säilyttäminen olisi saanut olla ylivoimainen tehtävä. Nappuloita voi hakata muissakin peleissä. Inventaarion suoraviivaistaminen on kaksijakoista. Toisaalta hahmojen säätämiseen menee vähemmän vaivaa, mutta Originsin paperinukkeleikki oli oikeastaan aika hauskaa.
Tarinasta ja hahmoista on tässä vaiheessa turha mainita, alku vaikuttaa ihan lupaavalta, mutta juoni saisi lähteä vähän nopeammin liikkeelle. Melkein kymmenen tunnin jälkeen juuri mitään ei ole tapahtunut ja viittaukset ensimmäisen osan tapahtumiin ovat olleet merkityksettömiä. Kaverien väliset keskustelut pelin aikana ovat onneksi edelleen tosi hauskoja. Sivutehtävät ovat sen sijaan pääosin yhdentekeviä ja jatkuvat lataustauot paikasta toiseen siirtyessä syvältä.
Pelaan Originsin tapaan miekka ja kilpi -soturilla. Hahmoluokkien tasapainoa on odotetusti viritelty. Ekaa osaa pelasin tyypillisesti ryhmällä maagi, jousiampujarogue ja 2*warrior. Nyt etenkin roguet vaikuttavat vähän turhilta, koska jousiampujat eivät ole samanlaisia tappokoneita kuin Awakeningin lopussa ja tuntuvat hakeutuvan ongelmiin yhtä helposti kuin ennenkin. Toistaiseksi mennäänkin 2 maagia ja 2 warrioria -kombolla. Harmillista tästä tekee se että hahmoina roguet ovat ainakin alussa kiinnostavampia kuin muut seuralaiset. Muistaakseni tosin Originsin alussa oli vähän samaa ongelmaa, joten ehkä tasapaino korjaantuu kun hahmojen ja taitojen oikea käyttötapa löytyy.
Päähahmon ääninäyttely mahdollistaa näyttävämmän tarinankuljetuksen, mutta harmillisesti repliikkien äänensävy vaihtelee jopa saman keskustelun aikana tosi paljon, vaikka ottaisi aina samalla kuvakkeella olevan vaihtoehdon. Dialogiympyrä noin muuten on turha ja vaihtoehtojen korostaminen kuvakkeilla ärsyttävää alleviivaamista. Graafisesti DA 2 on tasalaatuisempi kuin Origins ja siltä osin hyvin riittävä.
Oikein hyvä peli, jonka parissa talviloma menee varmasti mukavasti.
Ensimmäiset pelailut takana ja pääosin helpottunut olo. On tämä edelleen tosi koukuttavaa pelattavaa ja uudistukset eivät pilaa peliä niin paljoa kuin pelkäsin. Silti täytyy hämmästellä miten testauksesta on mennyt näin käsittämättömiä omituisuuksia läpi.
Pahimpana selän taakse ilmestyvät viholliset, jotka tekevät taistelusta täyttä sekasotkua. Ottaisin mieluummin selkeästi määritellyissä paikoissa olevia, mutta haastavampia vihuja. Awakeningin ylettömän helppouden opettamana pelaan hardilla ja vaikeustaso on muuten kohdallaan, mutta taisteluita joutuu ottamaan jatkuvasti kerran uusiksi, koska viimeiseksi luulemaansa vihollista jahdatessa tyhjästä ilmestyy uusi aalto.
Taitojen vähentäminen on sinänsä ok, Originsissa osa oli kiistämättä ihan turhia. Etenkin maagien kohdalla kuitenkin harmittaa joidenkin suosikkiloitsujen puuttuminen. Ja eikö pelissä todellakaan ole resurrect-loitsua, vai olenko vain täysi puusilmä?
Auto-attackin puute ei varsinaisesti pilaa peliä, mutta ei sen säilyttäminen olisi saanut olla ylivoimainen tehtävä. Nappuloita voi hakata muissakin peleissä. Inventaarion suoraviivaistaminen on kaksijakoista. Toisaalta hahmojen säätämiseen menee vähemmän vaivaa, mutta Originsin paperinukkeleikki oli oikeastaan aika hauskaa.
Tarinasta ja hahmoista on tässä vaiheessa turha mainita, alku vaikuttaa ihan lupaavalta, mutta juoni saisi lähteä vähän nopeammin liikkeelle. Melkein kymmenen tunnin jälkeen juuri mitään ei ole tapahtunut ja viittaukset ensimmäisen osan tapahtumiin ovat olleet merkityksettömiä. Kaverien väliset keskustelut pelin aikana ovat onneksi edelleen tosi hauskoja. Sivutehtävät ovat sen sijaan pääosin yhdentekeviä ja jatkuvat lataustauot paikasta toiseen siirtyessä syvältä.
Pelaan Originsin tapaan miekka ja kilpi -soturilla. Hahmoluokkien tasapainoa on odotetusti viritelty. Ekaa osaa pelasin tyypillisesti ryhmällä maagi, jousiampujarogue ja 2*warrior. Nyt etenkin roguet vaikuttavat vähän turhilta, koska jousiampujat eivät ole samanlaisia tappokoneita kuin Awakeningin lopussa ja tuntuvat hakeutuvan ongelmiin yhtä helposti kuin ennenkin. Toistaiseksi mennäänkin 2 maagia ja 2 warrioria -kombolla. Harmillista tästä tekee se että hahmoina roguet ovat ainakin alussa kiinnostavampia kuin muut seuralaiset. Muistaakseni tosin Originsin alussa oli vähän samaa ongelmaa, joten ehkä tasapaino korjaantuu kun hahmojen ja taitojen oikea käyttötapa löytyy.
Päähahmon ääninäyttely mahdollistaa näyttävämmän tarinankuljetuksen, mutta harmillisesti repliikkien äänensävy vaihtelee jopa saman keskustelun aikana tosi paljon, vaikka ottaisi aina samalla kuvakkeella olevan vaihtoehdon. Dialogiympyrä noin muuten on turha ja vaihtoehtojen korostaminen kuvakkeilla ärsyttävää alleviivaamista. Graafisesti DA 2 on tasalaatuisempi kuin Origins ja siltä osin hyvin riittävä.
Oikein hyvä peli, jonka parissa talviloma menee varmasti mukavasti.
Meni varmaan 20 mins ennen kun se puri multaa (hard tasolla siis)