Vastaus: Dragon Age: Inquisition - Nobody expects Bioware's inquisition!
Alkutunnelmia.
Itsekin tuli vietettyä viikonloppu pelin parissa, joskin aika "laiskasti", vain 25 tuntia kahdessa päivässä. Vanhaksihan tässä on tulossa, kun piti nukkumassa käydä välissä.
Aluksi peli oli todella puuduttava ja jopa hieman tylsä, mitä hieman ihmettelin. Oli nimittäin ihan pakko koluta joka nurkka Hinterlandissa. Sitten vastaan alkoi tulla vihuja, jotka eivät kaatuneetkaan ihan noin vaan, joten lähdin kokeilemaan muille maille. Sielläkin huomasin, että oli ongelmia muutamissa kohdissa. Kävinpä siis internetissä katselemassa tietoja pelistä ja kas, tällainen tapaus. Miten ihmeessä tällainen OCD oikein kykenee pelaamaan peliä, joka on heti noin laaja, mutta ei pysty tutkimaan sitä mielensä mukaan!? Tuolla on pimeä nurkka, tahtoooooo, mutta ei pääse!
Eipä siis auttanut kuin mennä juonta eteenpäin ja oikeasti, hyvä niin, johan alkoi maistua peli PALJON paremmalta
Minähän tottakai aloin myös heti romantisoida muita hahmoja ja taisin nyt vahingossa jo vakiintua yhteen henkilöön. Ajattelin, että saan rauhassa flirttailla kaikille, kuten aikaisemmissakin osissa, mutta sitten Sera alkoi valittaa, ettei rupea kakkoseksi Että sehän eteni nopeasti. Noh, nyt ollaan Blackwallin kanssa sitten, mutta katsoo jaksaako tuota, jos lähtisi kuitenkin Cullenin perään...
Normaalilla menen ja on ollut tarpeeksi haastava. Nyt tosin jo helpottunut, kun pääsi vähän mekaniikkaan sisälle. Aluksi oli jonkin verran ongelmia, mutta aloin tajuta lopulta, että kuinka homma toimii. Ei sillä, menen silti vieläkin tikarit tanassa kimppuun kaikella raivolla ja toivon parasta... Ja potioneita kuluu.
No, ei mitään tämän syvällisempää tällä kertaa, olen tykännyt, kun sain pakotettua itseni etemenään juonessa Ja War Tablesta sen verran, että itse ainakin ravaan siellä jatkuvasti jo siksikin, kun pitää koko ajan mennä "kotiin" puhumaan kaikille, jos siellä olisi jotain uutta. Menee siinä samalla. Ja tosiaan, yöksi sitten ne monen tunnin tehtävät pyörimään, lyhyitä tekee sitten pelaillessa.
Alkutunnelmia.
Itsekin tuli vietettyä viikonloppu pelin parissa, joskin aika "laiskasti", vain 25 tuntia kahdessa päivässä. Vanhaksihan tässä on tulossa, kun piti nukkumassa käydä välissä.
Aluksi peli oli todella puuduttava ja jopa hieman tylsä, mitä hieman ihmettelin. Oli nimittäin ihan pakko koluta joka nurkka Hinterlandissa. Sitten vastaan alkoi tulla vihuja, jotka eivät kaatuneetkaan ihan noin vaan, joten lähdin kokeilemaan muille maille. Sielläkin huomasin, että oli ongelmia muutamissa kohdissa. Kävinpä siis internetissä katselemassa tietoja pelistä ja kas, tällainen tapaus. Miten ihmeessä tällainen OCD oikein kykenee pelaamaan peliä, joka on heti noin laaja, mutta ei pysty tutkimaan sitä mielensä mukaan!? Tuolla on pimeä nurkka, tahtoooooo, mutta ei pääse!
Eipä siis auttanut kuin mennä juonta eteenpäin ja oikeasti, hyvä niin, johan alkoi maistua peli PALJON paremmalta
Minähän tottakai aloin myös heti romantisoida muita hahmoja ja taisin nyt vahingossa jo vakiintua yhteen henkilöön. Ajattelin, että saan rauhassa flirttailla kaikille, kuten aikaisemmissakin osissa, mutta sitten Sera alkoi valittaa, ettei rupea kakkoseksi
Että sehän eteni nopeasti. Noh, nyt ollaan Blackwallin kanssa sitten, mutta katsoo jaksaako tuota, jos lähtisi kuitenkin Cullenin perään...Normaalilla menen ja on ollut tarpeeksi haastava. Nyt tosin jo helpottunut, kun pääsi vähän mekaniikkaan sisälle. Aluksi oli jonkin verran ongelmia, mutta aloin tajuta lopulta, että kuinka homma toimii. Ei sillä, menen silti vieläkin tikarit tanassa kimppuun kaikella raivolla ja toivon parasta... Ja potioneita kuluu.
No, ei mitään tämän syvällisempää tällä kertaa, olen tykännyt, kun sain pakotettua itseni etemenään juonessa
Ja War Tablesta sen verran, että itse ainakin ravaan siellä jatkuvasti jo siksikin, kun pitää koko ajan mennä "kotiin" puhumaan kaikille, jos siellä olisi jotain uutta. Menee siinä samalla. Ja tosiaan, yöksi sitten ne monen tunnin tehtävät pyörimään, lyhyitä tekee sitten pelaillessa.
