Lainatun viestin kirjoitti alkujaan nakkerton
Ei se anna pelistä väärää kuvaa (paitsi perehtymättömille), jos arvostelu on johdonmukaisesti linjan mukainen (näin ei kyllä Edgessä aina ole). Muiden mielipiteiden myötäileminen, kuten neomide tuossa esitti, ei kovin korkeaa arvostelun tasoa ilmennä.
Muiden mielipiteiden myötäileminen ei itsessään vielä kerro yhtään mitään siitä, kuinka hyvän kuvan arvostelu antaa pelistä. Sillä ei ole mitään merkitystä. Jatkuva vastarannankiiskeily, mitä Edge mielellään harjoittaa, on omiaan herättämään keskustelua ja luomaan raja-aitoja pelaajien välille. Näin syntyy osa Edgen legendaa. Harva osaa silti oikeasti sanoa, mitä kyseisessä lehdessä oikeasti itse arvostaa. Itse myönnän, että kolumnit ja asiatieto ovat kohdillaan, mutta Édgen viisailla kirjoittajilla jää silti aina detaljeja pimentoon, siksi en luottaisi siihenkään ainoana auktoriteettina. Mitä viisaammalta teksti kuulostaa, sitä enemmän lehdellä on myös valtaa lukijoihin.
Kriittisyys lentää ulos kuin pieru Saharaan sillä hetkellä, kun alkaa luottaa yhteen auktoriteettiin siinä vaiheessa kun sata muuta vakuuttavaa lähdettä,, kaverit, oma mummo ja naapurin koira ovat eri mieltä kuin vaikkapa tämä "loistava" Edge. Etenkin jos Edgen perustelut vain kuulostavat vakuuttavilta, mutta ovat tarkemmin tarkasteltuna vain subjektiivista sontaa, joka on koottu viisaankuuloiseksi tekstiryppääksi ruokatuntipelaamisen perusteella. Vain asiaansa tuntematon idiootti käyttää aikaa pelin pelaamiseen vähemmän kuin tekstin kirjoittamiseen, mikä paistaa Edgestä läpi hyvinkin usein. Pelit- lehden suositus onkin korkeintaan noin viisi arvosteltavaa peliä kuukaudessa/ arvostelija, eikä tuonkaan pitäisi mielestäni vielä riittää keskimääräisesti kaikentyyppisille peleille.
Pelistä kertominen ole mielestäni mitenkään pelikokemusta haittaavaa itsessään, spoilaaminen on täysin eri asia kuin informatiivisuus. Itseäni ainakin kiinnostaa tietää ostamistani peleistä mahdollisimman paljon, koska en halua tekopyhästi tukea piratismia rivien välistä sillä, että kehun omistavani puolet maailman pelitarjonnasta. Väitän silti, että tiedän omista peleistäni rutkasti enemmän kuin peliarvostelijat keskimäärin, koska tiedän aika tarkkaan, mitä haluan pelata ja miksi.
Jos Edgen lyttäämää peliä pelataan silti silmät kiiluen vuosikausia ja lähes kaikki muut kehuvat peliä taivaisiin, niin Edge on väärässä eikä sitä tosiasiaa muuta mikään korkeampi voima, Edge-tarra, tai jonkun fanipojan mollaamisyritykset. Edgen lyttäämä Zone Of Enders 2 on monien suosikkeja, joten Edgen 4/10 ja surkeaksi jatko-osaksi leimaaminen todella ihmetyttää. Välillä tuntuu, että tiettyjen pelien vain täytyy olla paskoja, koska Edge sanoo niin. Kukaan arvostelija ei koskaan kirjoita lehteen mitään, vaan mielipiteen laukoo suuri ja kaikkitietävä "Edge".
Ei kellään käynyt mielessä, että tämä "Edge" itsessään voi olla aivan kuka tahansa, joka voi kirjoitella lehteen mitä sattuu huvittamaan? Joku Tony Mott tai Zy Nicholson voi sitten monot ravassa muuttaa tekstin julkaisukelpoiseksi, koska täytyyhän jonkun pitää Edgen "laatustandardia" yllä. Eikö olekin vakuuttavaa journalistietiikkaa? Vastaus: Bullshit!
Kaikki pelit eivät sovellu kaikille, koska pelaajia on erilaisia ja pelejä pelataan ja ne nähdään kovin eri tavoin. Jollekin voi uusin Pókemon olla maailman paras, toinen ei voisi vähempää välittää. Multiformaattilehtien "ylimaallisuuden illuusio" johtuu pitkälti siitä, että heillä oletetaan olevan tietotaitoa/aikaa ja resursseja kertoa kaikille, mitä kannattaa pelata ja mikä on vain vanhan tylsää toistoa ja vain totaalisen tuubaa. Kaikki riippuu siitä mihin vertaillaan ja jos vertailukohtia ei löydy, arvostelija saa huikeaa vapautta muotoilla arvostelusta sellaisen mikä milloinkin sattuu huvittamaan. Asia ei ole aina näin, esim. Edgen huippupätevät eliittiarvostelijat eivät juurikaan katso usein edes aiheelliseksi NÄYTTÄÄ, miksi he ovat niin hyviä arvostelemaan pelejä. Viittaan tietenkin tuohon edelliseen kappaleeseen.
Itse en juuri koskaan osta pelejä pelkän uskon varassa, koska jokainen uusi arvostelu, olkoon miten pinnallinen hyvänsä, luo aina uuden näkökulman. Yhteen tai kahteen näkökulmaan jumittuminen voi helposti luoda yksinkertaistetun, stereotyyppisen kuvan itse peliteoksesta, ja pelaajan kuva itse pelistä voi voimakkaasti ehdollistua. Pelaaja pelaa pelejä, ei mikään ideaalimalli pelaajasta, jolla on enkelinsiivet ja kyky noudattaa korkeinta totuutta, jonka mahtavana suurlähettiläänä pullisteleva itsekritiikitön Edge tykkää toimia. Niin, ja vuoden peliksi Edgen kohottama Metroid Prime (epäilen onko kunnian arvoinen) on paljolti velkaa ikiwanhalle Saturnin/ PSonen Exhumedille, joka muistutti niin paljon Metroideja pelillisesti, että ihan ihmetytti. Paremmalla kenttäsuunnittelulla. *out*
