Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Elokuvasuosittelut ja muu leffakeskustelu

Kauhuelokuva, jonka tähtenä nähdään... Nalle Puh? Tulevan rainan ensimmäisissä kuvissa verta, naisia kylvyssä ja lähes tunnistamattomaksi muuttuneet Puh ja Nasu. Huh.


Siinä se taas nähtiin, että tekijänoikeudet vain rajoittavat luovuutta.
 
Kauhuelokuva, jonka tähtenä nähdään... Nalle Puh? Tulevan rainan ensimmäisissä kuvissa verta, naisia kylvyssä ja lähes tunnistamattomaksi muuttuneet Puh ja Nasu. Huh.


Tämä on Nalle Puh minun makuuni, ensimmäinen kuva kertoo kaiken tarpeellisen.
 
Kuusikymppinen Tom Cruise se jaksaa tuoda meille laadukkaita toimintaleffoja.
Riippumatta siitä tykkääkö Tompasta vai ei, niin onhan näin pitkä ura aivan uskomaton saavutus hepulta, joka oli alkujaan kuitenkin kultapoika ja charminsa perustui sellaisen superkomean nuoren miehen pilke silmäkulmassa suoritettuun muikeiluun. Jopa mestariohjaaja-Kubrickin kanssa tehdyssä "maailman kalleimmassa art house -elokuvassa" Eyes Wide Shutissa Tomppa on vähän sellainen poikamainen veijari.
Mutta niin vaan porskuttaa menemään vuosikymmeniä myöhemmin ja hyvä niin.

Ihan muuta asiaa, mutta mm. sangen mainiot Lost City of Z ja Ad Astra -elokuvat ohjannut James Gray antaa tässä parhaan kuulemani vastauksen siihen, mikä nyky-Hollywoodissa on ongelmana. Spoileri: Se ei ole se, että joku tekee sarjakuvaelokuvia.
 
...mikä nyky-Hollywoodissa on ongelmana. Spoileri: Se ei ole se, että joku tekee sarjakuvaelokuvia.

Ihan hyvä pointti videolla. Ei sarjakuvaelokuvat tosiaan ole se ongelma, vaan sieluttomien taskulaskimella käsikirjoitettujen elokuvasarjojen tekeminen. Toinen ongelma on ainakin minulle se, että ruudulla ei ole kohta mitään fyysistä. Alla oleva kuva tuli netissä vastaan, en edes tiedä mistä elokuvasta, mutta vastaavia löytyy aivan liikaa. CGI on hyvä renki ja kelvoton isäntä. Tässä esimerkissä auton rattikin on pitänyt tehdä tietokoneella.

ykkosetjanollat.jpg
 
Ihan hyvä pointti videolla. Ei sarjakuvaelokuvat tosiaan ole se ongelma, vaan sieluttomien taskulaskimella käsikirjoitettujen elokuvasarjojen tekeminen.
Kyllä. Jos pitkän aikavälin kehityksenä saadaan ajettua elokuvat tilaan jossa eritoten leffateatterissa käyvät:
1) Elokuvaintoilijat
ja
2) Erilaisten sarjojen fanit
niin se sellainen stereotyyppinen "perustyyppi" käy leffateatterissa korkeintaan kerran vuodessa katsomassa sen vuoden puhutuimman tapauksen (uusi Bondi jos Suomesta puhutaan) eikä muutenkaan päädy seuraamaan mitä elokuvilla olisi tarjottavana.

No joo, en mä jaksa tästä valittaa ja olen iloinen kaikesta hyvästä mitä leffarintamalla ainakin kotimaassa tapahtuu. Olisi toki kivempaa, jos Hollywood tuottaisi vielä enemmän omaan makuun olevia isoja leffoja, jotka ottaisivat riskejä eivätkä vaatisi jonkin asian aiempaa fanittamista.

Ja täysin samaa mieltä siitä, että tuollaiset green screen -pelleilyt olisivat saaneet jäädä sinne Star Wars episodi I-III -aikakauteen.
 
Ihan hyvä pointti videolla. Ei sarjakuvaelokuvat tosiaan ole se ongelma, vaan sieluttomien taskulaskimella käsikirjoitettujen elokuvasarjojen tekeminen. Toinen ongelma on ainakin minulle se, että ruudulla ei ole kohta mitään fyysistä. Alla oleva kuva tuli netissä vastaan, en edes tiedä mistä elokuvasta, mutta vastaavia löytyy aivan liikaa. CGI on hyvä renki ja kelvoton isäntä. Tässä esimerkissä auton rattikin on pitänyt tehdä tietokoneella.

Tämä kuva on Alex Proyasin kokeellisen studion lyhäristä, jossa testataan miten mikrobudjetin tuotannoissa voidaan toteuttaa eri aikakausia vapaammin ja halvemmalla. Mikäli alempaa kuvaa ei olisi ollut tässä mukana, en usko kenenkään alkaneen valittaa siitä, että auto näyttää epärealistiselta. Tosiasia on, että tiukalla budjetilla tuokin ratkaisu ei ole ainoastaan järkevä - se on aika pitkälti pakollinen.

Mutta näin se on ollut aina elokuvien alusta lähtien. Ihmiset vaan tuppaavat unohtamaan sen vuosien saatossa. Monet nuoruuden suosikeista olivat ihan yhtä täynnä samaa kikkailua.

1653513165430.jpg
 
Tuli käytyä katsomassa Top Gun Maverick, ja siinä onkin sitten esimerkki elokuvasta, joka olisi helposti voitu tehdä pelkästään green screenillä, mutta ei tehty vaan näyttelijät laitettiin oikeiden Super Hornetien takapenkeille kokemaan oikeat G-voimat. Upeita lentokohtauksia, vaikkakaan eivät aivan tajuntaaräjäyttäviä olleetkaan. Kuitenkin erittäin laadukas toimintaelokuva, joka vältti liian juustoisuuden ja 'Murica Fuck Yeah -propagandan. Ehkä puolivälin paikkeilla oli turhan hidas vaihe, joka vei hieman ulos toiminnan flowsta. Sekä Cruisen päähahmo että uudet kasvot saivat hyvin ruutuaikaa. 9/10 toimintaelokuva ja alkuperäisen arvoinen jatko-osa.
 
Viimeksi muokattu:
Kohta voi nauttia uudesta Tohtori Outo elokuvasta kotisohvalla, harvinaisen eeppinen Disney+ traileri.


Nämä tuntuu tulevan nyt sen verran vauhdikkaasti Disney plussaan, ettei edes ehtinyt käydä leffassa katsomassa, vaikka alun perin oli tarkoitus. :)

Sama kävi uuden Ihmeotukset -elokuvan kanssa, joka olikin yllättäen jo HBO Maxissa.

Leffateatteriin menemisestä puheen ollen, tuli tänään vilkaistua jälleen pitkästä aikaa TopGun, että on sitten tuoreessa muistissa kun viikonloppuna olisi tarkoitus mennä teatteriin katsomaan tämä uusi jatko-osa.
 
Tämä kuva on Alex Proyasin kokeellisen studion lyhäristä, jossa testataan miten mikrobudjetin tuotannoissa voidaan toteuttaa eri aikakausia vapaammin ja halvemmalla. Mikäli alempaa kuvaa ei olisi ollut tässä mukana, en usko kenenkään alkaneen valittaa siitä, että auto näyttää epärealistiselta. Tosiasia on, että tiukalla budjetilla tuokin ratkaisu ei ole ainoastaan järkevä - se on aika pitkälti pakollinen.

Mutta näin se on ollut aina elokuvien alusta lähtien. Ihmiset vaan tuppaavat unohtamaan sen vuosien saatossa. Monet nuoruuden suosikeista olivat ihan yhtä täynnä samaa kikkailua.

Näytä liitetiedosto 8862
Vähän helvetisti oiottu mutkia suoriksi tässä viestissä, jos vanhojen toimintaleffojen yksittäisistä kuvakulmista ja kohtauksista päästään luontevasti siihen että koko leffa kuvattu green screenin edessä (puhumattakaan siitä että heijastetaanko sille screenille jotain keinotekoista vai jotain tosielämässä olemassa olevaa), mutta menköön :D

Ps. Toi ylempi autokuva näyttää ihan skeidalta, mutta ei välttämättä niinkään siksi että on tehty tietokoneella vaan siksi, että mä en muutenkaan jaksa näitä 2000-luvun kiiltäviä elokuvia. Joita siis onnistutaan välillä tekemään ilman sitä green screeniäkin.
 
Vähän helvetisti oiottu mutkia suoriksi tässä viestissä, jos vanhojen toimintaleffojen yksittäisistä kuvakulmista ja kohtauksista päästään luontevasti siihen että koko leffa kuvattu green screenin edessä (puhumattakaan siitä että heijastetaanko sille screenille jotain keinotekoista vai jotain tosielämässä olemassa olevaa), mutta menköön :D

Ps. Toi ylempi autokuva näyttää ihan skeidalta, mutta ei välttämättä niinkään siksi että on tehty tietokoneella vaan siksi, että mä en muutenkaan jaksa näitä 2000-luvun kiiltäviä elokuvia. Joita siis onnistutaan välillä tekemään ilman sitä green screeniäkin.

Täysin samaa mieltä. Ihan kuin ongelma liittyisi vain tiukan budjetin elokuviin ja omat suosikkileffat saisivat vapaalipun asian osalta. Alkuperäinen Matrixikin oli pitkään inhokkilistalla juuri sen takia, että cgi:llä tehtiin honkkarileffaa nätimmin jenkkityyliin.

Ja tuo kiiltävä on ihan kelpo sanavalinta. Tietokoneella luodut ympäristöt muistuttavat liian usein leikkaussalia kuin jotain metsää tms.

Ongelma ei ole edelleenkään cgi:n käyttö, vaan sen liiallinen käyttö.
 
Vähän helvetisti oiottu mutkia suoriksi tässä viestissä, jos vanhojen toimintaleffojen yksittäisistä kuvakulmista ja kohtauksista päästään luontevasti siihen että koko leffa kuvattu green screenin edessä (puhumattakaan siitä että heijastetaanko sille screenille jotain keinotekoista vai jotain tosielämässä olemassa olevaa), mutta menköön :D

Ps. Toi ylempi autokuva näyttää ihan skeidalta, mutta ei välttämättä niinkään siksi että on tehty tietokoneella vaan siksi, että mä en muutenkaan jaksa näitä 2000-luvun kiiltäviä elokuvia. Joita siis onnistutaan välillä tekemään ilman sitä green screeniäkin.

Ylläoleva autokuva on siis kokeellisesta lyhäristä, jossa testataan miten näitä voidaan toteuttaa mikrobudjetilla. Tuon mainitsinkin jo. Sen vertaaminen suuren budjetin tuotantoon on hitusen vääristävää. Bondi laitettiin esimerkiksi siitä, että ei tuossakaan ole mitään muuta kuin CGI-tehostetta koko kohtauksessa, mutta eipä se ketään tunnu haittaavan. Jopa täälläkin hehkutettu Top Gun: Maverick sisältää huimat määrät CGI-kohtauksia, eikä niistä valitella.

Mutta jos kyseessä on asennekymys, kuten "kaikki 90-luvun jälkeen on skeidaa" niin eihän siihen oikeastaan mikään auta. Tosiasia kuitenkin on, että valtaosa valituksista koskien nykypäivän leffoja pätee ihan yhtä hyvin "vanhoihin" pätkiin. Vanhoissa on vaan helpompi osoitella ja todeta, että tehtiin vain hyvää, kun huonommat leffat on filteröityneet jo pois ajan myötä. Kymmenen vuoden päästä sitten muistellaan kaihoisasti 2000-luvun pätkiä ja miten surkeita nykypäivän pätkät on.

Nimim. "muistan kun Jurassic Parkista valitettiin sen liiallisesta CGI-käytöstä"
 
Mukava kyllä huomata, että meidän huushollissa ei olla ainoita, jotka ei oikein pidä näistä 2000-luvun juurikin kiiltävistä elokuvatuotannoista joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Toinen ärsyttävä asia on nuo elokuviin lisättävät filtterit, jotka muuttavat värimaailman sinertävänharmaanruskeaksi ja saa useisiin elokuviin sellaisen oudon geneerisen fiiliksen, vähän kuin uuden Sonic-pelin gameplay trailesissa, joka on geneerisintä ja mielikuvituksetonta pelikuvaa mitä olen vähään aikaan nähnyt. Joka tapauksessa eräs esteettisesti kaikkien aikojen suosikkielokuvistani on melko tuntematon kanadalainen kasarikauhu Killer Party, jossa erittäin pienellä budjetilla on loihdittu todella kauniissa väriloistossa kylpevä lavastus, vaikka elokuva sijoittuu suurelta osin yhteen rakennukseen - muutenkin elokuvassa kiteytyy 80-luvun henki niin vahvasti, että nostalgiakyyneleet kihoaa silkasta ihastelusta.

Tarkovskin Stalkerin tai alkuperäisen Blade Runnerin tunnelmasta en jaksa edes aloittaa, kun aika ei siihen riittäisi kuitenkaan - kummassakaan ei budjetti päätä huimannut, mikä johti tuotantotiimin kekseliäisyyteen. En muuten pitänyt uudesta Blade Runnerista, vaikka sitä on kehuttu melko paljon. Elokuva oli jotenkin ontto ja arvasin juonen heti, kun eräs loppuratkaisun kannalta oleellinen hahmo esiteltiin ensimmäistä kertaa. Lisäksi Jared Leton hahmo oli käsittämättömän typerä kahden sentin filosofisine höpötyksineen, joiden kuuntelu lähinnä herätti myötähäpeää. Eikä se Goslingkaan nyt kovin kaksinen ollut. Täysin turha jatko-osa, kuten niin monet nykyään vanhoihin elokuviin tehtävät jatko-osat tuppaavat olemaan.

Edit: Ja miten saatoinkaan unohtaa sen aidon ja alkuperäisen englantilaisen Hammer-tuotantoyhtiön kauhuelokuvat, joiden upeat värimaailmat hakevat edelleen vertaistaan!
 
Viimeksi muokattu:
Mutta jos kyseessä on asennekymys, kuten "kaikki 90-luvun jälkeen on skeidaa" niin eihän siihen oikeastaan mikään auta. Tosiasia kuitenkin on, että valtaosa valituksista koskien nykypäivän leffoja pätee ihan yhtä hyvin "vanhoihin" pätkiin.
Nyt en tiedä enää yhtään mistä puhutaan, tai siis oletettavasti jostain mistä ne jotkut yleensä 2000-luvun elokuvia kritisoivat. Ainakaan en tiedä miten tämä liittyy tässä viimeisellä sivulla esitettyihin kommentteihin. Kuten esimerkiksi siihen, että CGI:ta voi käyttää hyvin tai huonosti.

Tai sitten jos vain jonkun pointin osoittaakseen haluaa olla sitä mieltä että ysäri-Bondin (tai no pakitetaan samoin tein vaikka johonkin Hitchcockiin asti) trikkikuva on sama asia kuin että merkittävä osa elokuvasta on kuvattu green screenin edessä (ja että jos edellisen kanssa on ok niin jälkimmäisestäkin pitää tykätä), niin en tiedä mitä sanoa. Tosin eihän kukaan ole niin hölmö, että tällaista väittäisi?

edit: Ehkä vielä tarkennusta siitä, että kukaan ei täällä varmaan ole kritisoinut tuota kokeellista pienen budjetin pätkää, vaan se toimi ponnahduslautana muulle keskustelulle. Hyvä tarkentava tieto taustoista kyllä tuo ja sinänsä mielenkiintoinen proggis.
 
Tarkovskin Stalkerin tai alkuperäisen Blade Runnerin tunnelmasta en jaksa edes aloittaa, kun aika ei siihen riittäisi kuitenkaan - kummassakaan ei budjetti päätä huimannut, mikä johti tuotantotiimin kekseliäisyyteen.

Blade Runnerin budjetti oli reilut 30 miljoona dollaria, mikä nykypäivän rahassa on yli 100 miljoonaa dollaria. Sille oli eristetty kokonainen kortteli kuvauksia varten New Yorkissa, mikä oli aikanaan todella suuren tuotannon merkki. Tietenkään se ei vie elokuvan saavutuksista mitään pois, mutta kyseessä oli aikanaan vielä tuntemattomalle ohjaajalle todella ison budjetin tuotanto.

Tai sitten jos vain jonkun pointin osoittaakseen haluaa olla sitä mieltä että ysäri-Bondin (tai no pakitetaan samoin tein vaikka johonkin Hitchcockiin asti) trikkikuva on sama asia kuin että merkittävä osa elokuvasta on kuvattu green screenin edessä (ja että jos edellisen kanssa on ok niin jälkimmäisestäkin pitää tykätä), niin en tiedä mitä sanoa. Tosin eihän kukaan ole niin hölmö, että tällaista väittäisi?

Pointti oli edelleen se, että aika kultaa muistot. Bondissahan ei ole kyse trikkikuvasta, vaan tismalleen samasta green screen käytöstä, kuin mitä ylempänä valiteltiin nykypäivän surkeutena. Niin kauan kuin näitä on voitu tehdä tuollaista tekniikkaa hyödyntäen sitä on myös käytetty.

Samoja kritiikkejä on esitetty joka vuosikymmen ihan samoista aiheista. Kun 35mm filmi alkoi yleistyä valitettiin, että se näyttää liian sliipatulta. Nyt digitaalisesta kuvasta sanotaan samaa. Kun matte-maalaukset väistyivät digitaalisten taustojen alta, valitettiin miten rumalta kaikki näyttää. Nyt harmitellaan green screenin käyttöä, vaikka niitä on käytetty sellaiset 80 vuotta eri muodoissa. Mutta uskaltaisin väittää, että kymmenen vuoden päästä muistellaan näiltä vuosilta selviytyneitä klassikoita hyvällä. Kestihän sitä Blade Runnerillakin reilut kymmenen vuotta löytää yleisönsä (vaikka sitä kritisoitiin juuri siitä, että mikään ei näyttänyt aidolta, ja kaikki oli vain tehosteilla leikkimistä).
 
Blade Runnerin budjetti oli reilut 30 miljoona dollaria, mikä nykypäivän rahassa on yli 100 miljoonaa dollaria. Sille oli eristetty kokonainen kortteli kuvauksia varten New Yorkissa, mikä oli aikanaan todella suuren tuotannon merkki. Tietenkään se ei vie elokuvan saavutuksista mitään pois, mutta kyseessä oli aikanaan vielä tuntemattomalle ohjaajalle todella ison budjetin tuotanto.
No joo, meinasin tulla tuon korjaamaan, mutta ajattelinkin jonkun kyllä ehtivän tulla sen oikaisemaan, joten en vaivautunut. ;)

Mutta onhan esim. 80-luku täynnä esimerkkejä pienen budjetin scifi- ja kauhuelokuvista, joissa kekseliäisyys ja käsityönä tehdyt lavasteet ja tehosteet pesevät monet nykyään suhteessa samalla rahalla tehdyt tuotokset. Ja tuo nykyelokuvien kiilto ja ärsyttävät värifiltterit saavat aikaan sen, että noissa vanhoissa pienen budjetin elokuvissa tunnelma tuntuu omaan makuun paljon paremmalta ja uskottavammalta kuin näissä nykyisissä eeppisissä tekeleissä. Mutta nämäkihän ovat toki tottumuskysymyksiä ja usein näissä tulee myös sukupolvierot vastaan, enkä tarkoita tätä missään negatiivisessa tai vähättelevässä mielessä, vaan lähinnä siinä näkökulmassa, että minkä parissa on kasvanut ja mihin on harrastuksensa puolesta suunnannut huomionsa.

Itsekin kasvoin Marvel-sarjakuvien parissa, mutta en voi sietää näitä Disneyn filmatisointeja. Samoin kasvoin Star Warsien parissa ja ainoa hyvä asia Disneyn Star Wars -tuotoksissa on minulle ollut se, että niiden myötä olen oppinut arvostamaan Lucasin episodeja I-III enemmän kuin aikoinaan. Disneyltä katsoin sen uuden trilogian, joka oli mielestäni täydellinen sekasotku, jonka uusissa näyttelijöissä ei juuri Oscar Isaacsia lukuunottamatta ollut juurikaan karismaa (siis keskeisissä hahmoissa), sekä Solon ja Rogue Onen, eikä niistäkään kumpikaan kyllä viisaria väräyttänyt, ja teinkin sen päätöksen, etten katso enää mitään uutta Star Warsia tai ylipäänsä mitään Disneyn tuottamaa, enkä koe jääneeni paitsi yhtään mistään.
 
Pointti oli edelleen se, että aika kultaa muistot. Bondissahan ei ole kyse trikkikuvasta, vaan tismalleen samasta green screen käytöstä, kuin mitä ylempänä valiteltiin nykypäivän surkeutena. Niin kauan kuin näitä on voitu tehdä tuollaista tekniikkaa hyödyntäen sitä on myös käytetty.

Samoja kritiikkejä on esitetty joka vuosikymmen ihan samoista aiheista. Kun 35mm filmi alkoi yleistyä valitettiin, että se näyttää liian sliipatulta. Nyt digitaalisesta kuvasta sanotaan samaa. Kun matte-maalaukset väistyivät digitaalisten taustojen alta, valitettiin miten rumalta kaikki näyttää. Nyt harmitellaan green screenin käyttöä, vaikka niitä on käytetty sellaiset 80 vuotta eri muodoissa. Mutta uskaltaisin väittää, että kymmenen vuoden päästä muistellaan näiltä vuosilta selviytyneitä klassikoita hyvällä. Kestihän sitä Blade Runnerillakin reilut kymmenen vuotta löytää yleisönsä (vaikka sitä kritisoitiin juuri siitä, että mikään ei näyttänyt aidolta, ja kaikki oli vain tehosteilla leikkimistä).
Edelleen jos ei tästä keskustelusta erota sitä puhuttiinko green screen -teknologiasta sellaisenaan vai siitä kuvataanko elokuvat missä määrin green screenin edessä, niin ainakin allekirjoittanut on epäonnistunut viestinnässään. Mikä on ihan yleistä. Mutta ei siitä sen enempää :D
Muuten en ole näistä asioista eri mieltä, vaikka omasta mielestä on ehkä vähän erikoinen tulokulma keskusteluun, että "aina on kritisoitu elokuvia" ja "aina on käytetty efektejä, mitä te täällä valitatte". Ihan kuin eri vuosikymmenen leffatrendit ei näyttäis ihan erilaisilta, kai niistä nyt perkele saa olla eri mieltä :p

Mutta jos nyt vedetään keskustelu johonkin ihan muuhun kuin ylenpalttiseen green screenin käyttöön, niin se on kyllä veikeää miten uudet elokuvateknologiat otetaan vastaan - tai ei oteta. Sylvia Plathin klassikossa The Bell Jar kirjan päähahmo kritisoi hienosti sitä, miten markkinoille puskenut Technicolor-teknologia näyttää kaikki värit naurettavan kirkkaina ja elokuvat kuvataan väkisin vain kirkkaita värejä korostaen.
Nyttemminhän Technicolor on suurinpiirtein jokaisen leffanörtin unelmaformaatti ja sitä miltä elokuvan pitäisi näyttää :D

edit: Piti kirjoittaa jo pari viestiä sitten, mutta menköön nyt: Tosiaan makuasioitahan nämä elokuvan illuusiot aina ovat, toiset tykkäävät eri tyylistä. Tuon green screen -auton verrokiksi voisi laittaa vanhan kuvakaappauksen Sean Connerin Bondista ajamassa autoa. Ei se jälkimmäinen ainakaan yhtään realistisemmalta näytä, mutta sattuu vähemmän omiin aivoihin - toki jos moista näkisi 2020-luvun elokuvissa niin voisi mennä leffajuomat väärään kurkkuun. Ihan hyvä, että kehitys kehittyy, vaikka pidätänkin oikeuden olla sitä mieltä että toiset tyylit tehdä elokuvaa eivät miellytä silmääni.

edit2: Itselleni jotenkin ilmiselvä asia, että tämänkin vuosikymmenen parhaita leffoja muistellaan vuosikymmenien päästä. Mä käyn katsomassa joka vuosi aivan upeita elokuvia ja parhaat 2000- ja 2010-luvun elokuvat kamppailee ihan tasaisesti viime vuosisadan suosikkien kanssa. Eihän sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, pidänkö esim. suuresta osasta nykypäivän leffoista. Ja tietenkin mun 2020-luvun parhaat elokuvat -lista voi näyttää erilaiselta kuin monella muulla.
 
Viimeksi muokattu:
Nyttemminhän Technicolor on suurinpiirtein jokaisen leffanörtin unelmaformaatti ja sitä miltä elokuvan pitäisi näyttää :D
Tuossa yhdessä aiemmassa viestissä mainitsinkin Hammer-yhtiön, jonka kauhuelokuvissa tuo Technicolor pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Aivan uskomattomia elokuvia värien puolesta. Lisäksi Hammerilla oli käytössään useita hienoja näyttelijöitä, joista nimekkäimmät olivat Christopher Lee ja Peter Cushing.
 
Liika, ja ennenkaikkea huonosti toteutettu CGI saa rapaa ihan aiheesta, mutta tosiaan green screen teknologiaa itsessään on käytetty jo vuoden 1903 elokuvassa The Great Train Robbery. Siis 120 vuotta sitten. Toki, tekniikka tuolloin oli tietysti lapsenkengissä ja screenikin oli musta vihreän sijaan, mutta green screeniä on käytetty ja tullaan aina käyttämään elokuvien illuusioiden luomiseen. Taito on siinä, että saa sen näyttämään hyvältä.
 
Liika, ja ennenkaikkea huonosti toteutettu CGI saa rapaa ihan aiheesta, mutta tosiaan green screen teknologiaa itsessään on käytetty jo vuoden 1903 elokuvassa The Great Train Robbery. Siis 120 vuotta sitten. Toki, tekniikka tuolloin oli tietysti lapsenkengissä ja screenikin oli musta vihreän sijaan, mutta green screeniä on käytetty ja tullaan aina käyttämään elokuvien illuusioiden luomiseen. Taito on siinä, että saa sen näyttämään hyvältä.
Näinpä juuri, esim. Sam Raimin Army of Darkness on hyvä esimerkki elokuvasta, jossa on muutamassakin kohtauksessa käytetty taustana ihan projektorilla heijastettua kuvaa, mutta homma toimii pilaamatta elokuvan tunnelmaa.
 
Ylös Bottom