Pointti oli edelleen se, että aika kultaa muistot. Bondissahan ei ole kyse trikkikuvasta, vaan tismalleen samasta green screen käytöstä, kuin mitä ylempänä valiteltiin nykypäivän surkeutena. Niin kauan kuin näitä on voitu tehdä tuollaista tekniikkaa hyödyntäen sitä on myös käytetty.
Samoja kritiikkejä on esitetty joka vuosikymmen ihan samoista aiheista. Kun 35mm filmi alkoi yleistyä valitettiin, että se näyttää liian sliipatulta. Nyt digitaalisesta kuvasta sanotaan samaa. Kun matte-maalaukset väistyivät digitaalisten taustojen alta, valitettiin miten rumalta kaikki näyttää. Nyt harmitellaan green screenin käyttöä, vaikka niitä on käytetty sellaiset 80 vuotta eri muodoissa. Mutta uskaltaisin väittää, että kymmenen vuoden päästä muistellaan näiltä vuosilta selviytyneitä klassikoita hyvällä. Kestihän sitä Blade Runnerillakin reilut kymmenen vuotta löytää yleisönsä (vaikka sitä kritisoitiin juuri siitä, että mikään ei näyttänyt aidolta, ja kaikki oli vain tehosteilla leikkimistä).
Edelleen jos ei tästä keskustelusta erota sitä puhuttiinko green screen -teknologiasta sellaisenaan vai siitä kuvataanko elokuvat
missä määrin green screenin edessä, niin ainakin allekirjoittanut on epäonnistunut viestinnässään. Mikä on ihan yleistä. Mutta ei siitä sen enempää
Muuten en ole näistä asioista eri mieltä, vaikka omasta mielestä on ehkä vähän erikoinen tulokulma keskusteluun, että "aina on kritisoitu elokuvia" ja "aina on käytetty efektejä, mitä te täällä valitatte". Ihan kuin eri vuosikymmenen leffatrendit ei näyttäis ihan erilaisilta, kai niistä nyt perkele saa olla eri mieltä
Mutta jos nyt vedetään keskustelu johonkin ihan muuhun kuin ylenpalttiseen green screenin käyttöön, niin se on kyllä veikeää miten uudet elokuvateknologiat otetaan vastaan - tai ei oteta. Sylvia Plathin klassikossa The Bell Jar kirjan päähahmo kritisoi hienosti sitä, miten markkinoille puskenut Technicolor-teknologia näyttää kaikki värit naurettavan kirkkaina ja elokuvat kuvataan väkisin vain kirkkaita värejä korostaen.
Nyttemminhän Technicolor on suurinpiirtein jokaisen leffanörtin unelmaformaatti ja sitä
miltä elokuvan pitäisi näyttää
edit: Piti kirjoittaa jo pari viestiä sitten, mutta menköön nyt: Tosiaan makuasioitahan nämä
elokuvan illuusiot aina ovat, toiset tykkäävät eri tyylistä. Tuon green screen -auton verrokiksi voisi laittaa vanhan kuvakaappauksen Sean Connerin Bondista ajamassa autoa. Ei se jälkimmäinen ainakaan yhtään
realistisemmalta näytä, mutta sattuu vähemmän omiin aivoihin - toki jos moista näkisi 2020-luvun elokuvissa niin voisi mennä leffajuomat väärään kurkkuun. Ihan hyvä, että kehitys kehittyy, vaikka pidätänkin oikeuden olla sitä mieltä että toiset tyylit tehdä elokuvaa eivät miellytä silmääni.
edit2: Itselleni jotenkin ilmiselvä asia, että tämänkin vuosikymmenen parhaita leffoja muistellaan vuosikymmenien päästä. Mä käyn katsomassa joka vuosi aivan upeita elokuvia ja parhaat 2000- ja 2010-luvun elokuvat kamppailee ihan tasaisesti viime vuosisadan suosikkien kanssa. Eihän sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, pidänkö esim. suuresta osasta nykypäivän leffoista. Ja tietenkin mun 2020-luvun parhaat elokuvat -lista voi näyttää erilaiselta kuin monella muulla.