Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Elokuvasuosittelut ja muu leffakeskustelu

Tullut nyt about viikon sisään katsottua useampi uudehko leffa.

John Wick: Chapter 4

Jatkaa siitä mihin edelliset osat jäivät. Ronskia toimintaa, josta huokuu välittömyys. Aseilla ammuskellaan mieluummin metrin päästä kuin kauempaa ja tapot varmistetaan vielä yhdellä pääosumalla. Keanu jaksaa edelleen yllättävän hyvin mätkiä jengiä turpaan ja sieltä lähtee kaiken näköisiä käsien ja niskojen niksautusliikkeitä. Hahmot ovat vähäeleisiä ja toiminta on pääosassa, joskin Bill Skarsgårdin näyttelemä markiisi ilahduttaa ihan ilman tappeluakin. Elokuvan ainoa miinus on se, että se on liian pitkä. Toimintakohtaukset venyvät kymmenien minuuttien mittaisiksi. Niihin tietyllä tavalla puutuu, vaikka hienoja ovatkin. Toimintaelokuvan ei tarvitse olla 2 tuntia ja 50 minuuttia kestoltaan. Siltikin hieno neljäsosa ehkäpä viime aikojen parhaaseen toimintaleffojen sarjaan.

Everything Everywhere All at Once

Elokuva ei missään vaiheessa kiinnostanut mitenkään erityisen paljon, mutta sen rohmutessa Oscar -pystejä vasemmalta ja oikealta ajattelin, että ihan sivistyksen kannalta tämä on syytä katsoa. Elokuva yllätti monella tapaa. Se oli hauskempi kuin odotin, se oli tunteikas ja tarinaltaan erinomaisen vinksahtanut. Samaan aikaan tykkäsin, mutta olin myös niin että mitä ihmettä tämä on. Elokuvan katsottua ei yllätä että tämä voitti Oscareita. Silti tämä oli minulle vain hyvä elokuva, ei erinomainen.

The Menu

Haluatteko katsoa jotain kieroutunutta ja hämmentävää? The Menu kertoo tarinan ruokahifistelijä Tylerista ja tämän seuralaisesta Margotista, jotka matkaavat hienoakin hienompaan (ja kalliiseen) ravintolakokemukseen Hawthornen saarelle. Siellä kuuluisa kokki Julian Slowik loihtii tarkoin valitulle vieraskatraalle mahtavan usean ruokalajin illallisen. Ilta vaan ei todellakaan mene niin kuin vieraat ovat odottaneet. Tästä elokuvasta on hankala kertoa enempää paljastamatta liikaa, mutta ainakin minua elokuvan tarjoamat yllätykset onnistuivat shokeeraamaan ja viihdyttämään. Musta Kuningatar -sarjasta tuttu Anya Taylor-Joy veti roolinsa kunniakkaasti ja Ralph Fiennes nyt on käytännössä aina onnistunut rooleissaan.
 
Viimeksi muokattu:
Super Mario Bros katsottu ja huhhuh, olipahan helevetin hyvä leffa!

Nyt on kyllä pelikäännösten kirous murrettu. Sonic leffat viitoitti tietä, last of us teki selvää jälkeä sarjapuolella ja nyt iski mamma mia! - leffapuolellakin.

Ekan vartin ajattelin että näinköhän tämä on taas yksi mahalasku, mutta ei! Sitten lähdettiin semmoiselle sienitripille (haha), että ei ole ennen nähty.

Katsoin leffan 6v pojan kanssa joka ei meinannut penkissä pysyä innostuksesta ja isä oli yhtä fiiliksissä kaikista Mario pelien historian easter eggeistä. Todella onnistunut tekele!

Arvosanaksi 4/5, ainoa miinus tulee suomenkielisestä ääninäyttelystä, harmitti ihan saatanasti Bowserin kohtaukset kun pystyi kuvittelemaan miten Jack Black revittelee roolissaan
 
Super Mario Bros katsottu ja huhhuh, olipahan helevetin hyvä leffa!

Nyt on kyllä pelikäännösten kirous murrettu. Sonic leffat viitoitti tietä, last of us teki selvää jälkeä sarjapuolella ja nyt iski mamma mia! - leffapuolellakin.

Ekan vartin ajattelin että näinköhän tämä on taas yksi mahalasku, mutta ei! Sitten lähdettiin semmoiselle sienitripille (haha), että ei ole ennen nähty.

Katsoin leffan 6v pojan kanssa joka ei meinannut penkissä pysyä innostuksesta ja isä oli yhtä fiiliksissä kaikista Mario pelien historian easter eggeistä. Todella onnistunut tekele!

Arvosanaksi 4/5, ainoa miinus tulee suomenkielisestä ääninäyttelystä, harmitti ihan saatanasti Bowserin kohtaukset kun pystyi kuvittelemaan miten Jack Black revittelee roolissaan
Tätä on kyllä suitsutettu niin paljon, että pakko mennä katsomaan.
 
Me kävimme myös katsomassa tuon Super Mario-leffan siskon perheen kanssa. Oli kyllä todella piristävä tapaus. Toki tälläiseltä leffalta vähän turhaa odotella mitään maatamullistavaa, mutta kyllä muutamassa kohdassa sai nauraa oikein kunnolla. Pidin myös kasaribiiseistä. Aika hyvin oli myös Mario Karttiakin saatu mukaan. Se masentunut sininen örkki oli myös ironiallaan tosi hauska.

Uusin Scream-pätkäkin tuli katsastettua viime viikolla. Sekin oli ihan hyvä.
 
Arvosanaksi 4/5, ainoa miinus tulee suomenkielisestä ääninäyttelystä, harmitti ihan saatanasti Bowserin kohtaukset kun pystyi kuvittelemaan miten Jack Black revittelee roolissaan
Minä taas aion katsoa suomeksi, koska pidän suomesta kielenä enemmän kuin englannista, ja eipähän ole tekstitystä peittämässä kaunista kuvaa. Englanninkieliset äänet olivat ainakin trailereissa ärsyttäviä, Bowser mukaan lukien.

Edelleen harmittaa, ettei japanidubbi tullut (tietenkään) Suomeen. Haikeana muistelen sitä, kun kuulin sen trailerin Japanissa elokuvateatterissa alkuvuonna...
 
Viimeksi muokattu:
Yle Areenassa olisi tarjolla taas vaikka ja mitä, mutta ehkä tänne sopisi suositukseksi spagettiwestern Il Mercanario - Ammattitappaja - luulisihan täällä olevan jonkin verran ainakin Sergio Leonen klassikoiden ystäviä.
Leone ei ole itse nyt puikoissa, mutta maanmiehensä ja kaimansa Sergio Corbucci handlaa lajityypin aivan mallikkaasti. Myöskään Franco Neron näyttelemä lajityypille uskollinen gun for hire -kovanaama ei kalpene liiaksi, jos ollenkaan, Clintwoodin ärjyilylle. Ja sitten musiikki! Leonen leffojen kaikkien tuntemat äänimaailmat taikonut Ennio Morricone vastaa tässäkin musiikista ja vaikkeivät leffan sävellykset olekaan yhtä tunnettuja kuin maestron kaikista ikonisimmat teokset, väitän että tekijänsä kaikkien aikojen paras sävellystyö löytyy tämän leffan (kieltämättä hyvin leonemaisessa) "showdownista". En tiedä onko Quentin Tarantino samaa mieltä, mutta ainakin hän käytti samaa kauniisti kasvavaa kappaletta Kill Bill -kostosaagassaan.
Ja ei, en linkitä sitä biisiä tähän. Katsokaa leffa niin tiedätte mistä puhutaan :D
Leffassa on muutenkin omia hienoja puoliaan, mutta jätetään spoilerit höpisemättä.
 
Yle Areenassa olisi tarjolla taas vaikka ja mitä, mutta ehkä tänne sopisi suositukseksi spagettiwestern Il Mercanario - Ammattitappaja - luulisihan täällä olevan jonkin verran ainakin Sergio Leonen klassikoiden ystäviä.
Leone ei ole itse nyt puikoissa, mutta maanmiehensä ja kaimansa Sergio Corbucci handlaa lajityypin aivan mallikkaasti. Myöskään Franco Neron näyttelemä lajityypille uskollinen gun for hire -kovanaama ei kalpene liiaksi, jos ollenkaan, Clintwoodin ärjyilylle. Ja sitten musiikki! Leonen leffojen kaikkien tuntemat äänimaailmat taikonut Ennio Morricone vastaa tässäkin musiikista ja vaikkeivät leffan sävellykset olekaan yhtä tunnettuja kuin maestron kaikista ikonisimmat teokset, väitän että tekijänsä kaikkien aikojen paras sävellystyö löytyy tämän leffan (kieltämättä hyvin leonemaisessa) "showdownista". En tiedä onko Quentin Tarantino samaa mieltä, mutta ainakin hän käytti samaa kauniisti kasvavaa kappaletta Kill Bill -kostosaagassaan.
Ja ei, en linkitä sitä biisiä tähän. Katsokaa leffa niin tiedätte mistä puhutaan :D
Leffassa on muutenkin omia hienoja puoliaan, mutta jätetään spoilerit höpisemättä.
Juuh, tuossa jo vähän matkaa katselinkin mutta Leonen rinnalla nämä muut spagut tuntuu aina vähän kakkosdivarin kamalta. Franko Neroa katsoo mielellään. Hänessä on enemmän "äijää" kuin Clintissä mutta sitten taas jotain myös puuttuu, en tiedä mitä. Ehkä se on se pilke silmäkulmassa.
Keoma ja Great Silence omia suosikkeja näistä muista italowesterneistä.
Areenassa on myös The Homesman joka on omasta mielestä yksi parhaita nykylänkkäreitä. Jos nyt näitä uusia länkkäreitä voi länkkäreiksi enää sanoa. Ne kun ei enää tunnu länkkäreiltä vaan enemmänkin historiallisilta elokuvilta. Ota nyt selvää tästäkin... Länkkärit ei ole enää niitä "myyttisiä" tarinoita rajaseudulta eikä villi länsi ole enää tarpeeksi villi. Ehkä pitäisi perustaa oma topikki jossa analysoidaan "oikeaoppista" lännenelokuvaa tai sitten mä meen vaan yksinkertaisesti nukkumaan. :)
 
Viimeinkin sain katsottua uuden Batmanin.

Paljon parempi kuin odotin, olisi saanut olla vieläkin synkempi kuin olikaan. Erillainen lähestymiskulma kuin aiemmissa, mikä on tottakai hyvä juttu, mutta kuitenkin se tuttu viittasankari. Pidin erityisesti tästä "yksityisetsivä" jutusta mikä on sarjiksisakin ollut.

On syytä mainita, etten ole Nolanin trilogian ystävä, paitsi Hetgerin roolisuoritus nostaa sen keskimmäisen osan aika korkealle.

Paras on edelleen Burtonin Batman - Paluu.

Kyllä tälle 8/10 kehtaa antaa.
Kolme uutta Star Wars elokuvaa tekeillä. Sarja myös tulossa.

Täytyy sanoa, että näiden viimevuosien kökkökasojen jälkeen odotukset ovat aika mollissa..
 
Viimeinkin sain katsottua uuden Batmanin.

Paljon parempi kuin odotin, olisi saanut olla vieläkin synkempi kuin olikaan. Erillainen lähestymiskulma kuin aiemmissa, mikä on tottakai hyvä juttu, mutta kuitenkin se tuttu viittasankari. Pidin erityisesti tästä "yksityisetsivä" jutusta mikä on sarjiksisakin ollut.

On syytä mainita, etten ole Nolanin trilogian ystävä, paitsi Hetgerin roolisuoritus nostaa sen keskimmäisen osan aika korkealle.

Paras on edelleen Burtonin Batman - Paluu.

Kyllä tälle 8/10 kehtaa antaa.


Täytyy sanoa, että näiden viimevuosien kökkökasojen jälkeen odotukset ovat aika mollissa..
Mä en kyllä saanut tuosta uudesta Batmanista oikein mitään irti vaikka odotukset oli korkealla. Pidin kyllä uudesta lähestymistavasta, mutta juuri siihen se myös tökkäsi. Se "etsivä"-touhu oli tehty vähän puolivillaisesti. Siihen olisi voinut panostaa enemmänkin. Nythän se oli sellaista että Batman menee murhapaikalle, kaivaa jonkun erikoisvälineen jolla se näkee jalanjäljet lattiassa ja sitten niitä seuraamalla löytää murhaajan. Vähän kyllä yksinkertaistettiin asioita jotka olisi voineet olla paljon mielenkiintoisempiakin.
Elokuva oli myös jotenkin ihmeellisesti leikattu. Siinä oli monia kohtauksia joissa tapahtuu jotain merkittävää mutta katsojalle selviää vasta kohtauksen lopussa miksi se on merkittävää. Esim. loppupuolella siellä tulvivalla stadionilla. Batman lähtee(ilman näkyvää syytä) kahlaamaan jotain sortuneita rakenteita päin, musiikki pauhaa, batman alkaa käsivoimin nostaa näitä rakenteita ja kaikki on eeppistä mutta katsojalle ei ole selvää miksi se nostaa niitä. Vasta kun Batman pitää näitä rakenteita ylhäällä käsiensä varassa, kuvakulma vaihtuu ja saamme tietää että siellä sortuman alla oli ihmisiä loukussa. Mun mielestä tuossa hukattiin täysin se tarkoitus sille eeppisyydelle kun ei tiennyt miksi se on eeppistä. :) No joo, on tuo paras Batman kuitenkin ja mun pitää vielä katsoa se uudestaan. Ehkä löydän siitä enemmän kehuttavaa sitten.

Uudesta Star Wars-trilogiasta sen verran että saadankohan me nyt sitten "kolmannet versiot" Tähtien sodasta, Imperiumin vastaiskusta ja Jedin paluusta?:rolleyes:
 
Juuh, tuossa jo vähän matkaa katselinkin mutta Leonen rinnalla nämä muut spagut tuntuu aina vähän kakkosdivarin kamalta. Franko Neroa katsoo mielellään. Hänessä on enemmän "äijää" kuin Clintissä mutta sitten taas jotain myös puuttuu, en tiedä mitä. Ehkä se on se pilke silmäkulmassa.
Juu, onhan se näinkin. Toisaalta jotenkin näitä on vaikea edes pohtia, kun Leonet on nostettu ja itsekin nostanut niin korkealle, että tavallaan jokainen hampunampumiskohtauskin on jonkinlaista neroutta. Ja jokainen Clintin murahtelu on jotenkin ikoninen.

Mutta tässä oli monia juttuja joista pidin kovasti, pääpahis oli veikeä ja hänen (väki)valtansa tuotiin alussa esiin parilla veikeällä kohtauksella, naispääosa nyt on roolina tietenkin niin ohut palkinto-parhaalle-köriläälle kuin olla ja voi, mutta vedetään sopivalla jämäkkyydellä. Ja erityisesti sivuhahmo Pacon tarina on selvästi perustapausta kiinnostavampi, jos nyt mitään draamaelokuvan mestarillista kasvutarinaa ei nähdä tässäkään :D
 
Juu, onhan se näinkin. Toisaalta jotenkin näitä on vaikea edes pohtia, kun Leonet on nostettu ja itsekin nostanut niin korkealle, että tavallaan jokainen hampunampumiskohtauskin on jonkinlaista neroutta. Ja jokainen Clintin murahtelu on jotenkin ikoninen.

Mutta tässä oli monia juttuja joista pidin kovasti, pääpahis oli veikeä ja hänen (väki)valtansa tuotiin alussa esiin parilla veikeällä kohtauksella, naispääosa nyt on roolina tietenkin niin ohut palkinto-parhaalle-köriläälle kuin olla ja voi, mutta vedetään sopivalla jämäkkyydellä. Ja erityisesti sivuhahmo Pacon tarina on selvästi perustapausta kiinnostavampi, jos nyt mitään draamaelokuvan mestarillista kasvutarinaa ei nähdä tässäkään :D
Mä en ole vieläkään katsonut tuota alkua pitemmälle joten vaikea sanoa mitään. Leonen elokuvat tosiaan on niin ikonisia että jokainen kulmakarvan asento on tullut tutkittua suurennuslasin kanssa. Siihen päälle vielä ne loputtomat tulkinnat ja analyysit. :)
Aina kun alan katsomaan muita spaguja niin ei vaan pysty olemaan vertaamatta niitä Leoneen vaikka moni toimii hyvin omillakin ansioilla.
Ja nekin jotka on ihan vaan pelkästään sitä "divari-leonea" niin ei niissäkään nyt hirveesti vikaa ole. Riippuu millä asenteella katsoo.

Leonesta vielä, ootko huomannut että siinä Hyvät, Pahat ja Rumat elokuvan tunnarissa on oma teema niille kaikille kolmelle hahmolle erikseen?Tää kuulostaa nyt varmaan todella sekavalta mutta se tunnarin ikoninen "huuto,vihellys"-sävel tulee jokaisen hahmon kohdalla eri soittimella. Aina kun Clint sanoo jotain nasevaa tai ampuu jonkun, tulee se hetkellinen pysäytyskuva(tiedät kyllä) ja tulee se pätkä sitä tunnaria,se tulee aina sillä tietyllä huilulla soitettuna. Vastaavasti Leen kohdalla se tulee jollain puhallinsoittimella jossa on paljon matalampi,"synkempi",sointi. Ja Eli Vallacen kohdalla se tulee aina sillä vihlovalla huudolla(kuinkas muutenkaan). Mä en tiedä yhtään saiko tuosta nyt mitään tolkkua mutta se oli vaan sellainen juttu joka sai mut melkein putoamaan tuolilta kun viimeeksi katsoin elokuvan. Miten en ollut aiemmin tajunnut!:D
 
^Hyvät, pahat & rumat -soundtrackin yksityiskohtia käydään hyvin läpi siinä pari vuotta sitten ilmestyneessä Ennio Morricone -dokkarissa, suosittelen ehdottomasti vähän kaikille joita nyt yleisesti kiinnostaa elokuvat ja musiikki, sen verran kattava ja hyvin tehty pläjäys. En kyllä muista tuliko tuo yksityiskohta siinä mainituksi :D

Itse kun pitkästä aikaa katsoin kyseisen leffan pari v sitten hymähdin soundtrackilla sille, miten samanlainen näkemys Morriconella ja myöhemmin John Williamsilla on ollut aavikon & kuumuuden äänimaailman suhteen o_O



 
^Hyvät, pahat & rumat -soundtrackin yksityiskohtia käydään hyvin läpi siinä pari vuotta sitten ilmestyneessä Ennio Morricone -dokkarissa, suosittelen ehdottomasti vähän kaikille joita nyt yleisesti kiinnostaa elokuvat ja musiikki, sen verran kattava ja hyvin tehty pläjäys. En kyllä muista tuliko tuo yksityiskohta siinä mainituksi :D

Itse kun pitkästä aikaa katsoin kyseisen leffan pari v sitten hymähdin soundtrackilla sille, miten samanlainen näkemys Morriconella ja myöhemmin John Williamsilla on ollut aavikon & kuumuuden äänimaailman suhteen o_O




Mä en ole tuollaisesta dokkarista kuullutkaan. Pitää laittaa listalle. Enpä ole myöskään ajatellut Morriconen ja Williamsin yhtäläisyyksiä mutta kyllähän ne tuossa kuuluu selvästi. Sen olen kyllä huomannut että monissa Morriconen sävellyksissä kuuluu se aavikko. Sieltä löytyy kalkkarokäärmeet, kojootit, korppikotkat, tuulen ulvontaa jne. Se on hyvinkin visuaalista musiikkia.
Tuosta tietystä pianosävelestä(sama millä Ecstacy of gold-kappale alkaa) tulee muuten aina mieleen kuumuudessa väreilevä ilma aavikon yllä. Sellainen kangastuksen omainen maisema.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom