No niin, pakollinen ankeuttajan kesäleffakommenttikierros:
Muiden lapset - Benedettassa vakuuttanut Virginie Efira näyttelee nelikymppistä pariisilaissopettajaa, joka ei ole tähän mennessä päätynyt äidiksi, mutta uuden upean kumppanin ja tämän ihanan pienen tyttären kanssa päätyy kysymään biologisen kellon tikittämiseen liittyviä suuria kysymyksiä. Aihepiiri on valtavan tärkeä ja koskettava, mutta jo tuhanteen kertaan nykyisessä (auto)fiktiossa esiin nostettu. Onneksi ohjaaja-käsikirjoittaja Rebecca Zlotowski tietää mitä tekee ja näyttelytyö on laadukasta, eikä elokuva jää pelehtimään klisseijen varassa. Lopputuloksena on elokuva, joka muutamista pienistä säröistä huolimatta ottaa katsojan sydämestä kiinni ja puristaa todella kovaa. 4/5.
Indiana Jones and the Dial of Destiny - Kai tämä oli niin hyvä kuin Disneyn algoritmi/markkinasegmentti/komiteaversio Indiana Jonesista voi olla. Viihdytti kestonsa ajan ja pakolliset väkisin mukaan ängetyt viittaukset vanhaankin menivät koko homman mukana toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Seuraavana päivänä en muistanut leffasta enää mitään. Parempi kuin Kristallikallot. 2,5/5.
Barbie - No tämä on jo dissatun algoritmikomiteoaelokuvanteon uusin huippu-ulottuvuus. Entisten indie-lemppareiden Gerwigin & Baumbachin kiinnittäminen lelumainokseen on aivan uskomattoman nerokas peliliike, jolla saadaan leffalle ihan erilaista uskottavuutta ja voidaan yhdellä rahatukolla väistää keskustelut nuken problematiikasta ja muista ikävistä aiheista.
Olen vielä onnistunut välttämään tästä maksamisen.
Oppenheimer - Okei, nyt kun tuota kyynistä koneistoleffaa on dissattu niin kai sitä on pakko tavallaan toivoa insinööriauteurin uusimmalle menestystä lippuluukulla, jos verrokit ovat tuota. Itse en kuitenkaan todellakaan ole katsomassa kolmea tuntia Nolanin elokuvaa.