Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Matrixissahan ei ole rinnakkaisuniversumia, vaan virtuaalitodellisuus, jota koneet hallitsevat. Sen teemat ovat samankaltaisia, mutta silti hyvin kaukana Everythingin absurdismista, jossa multiversumi on henkilökohtainen odysseia omiin epäonnistumisiin.
elisaviihde.fi
Kyllähän noita on eksynyt hyllyyn. Yläkerran leffahuoneessa on kaikki erikoisversiot ja boutique-julkaisut esillä. Alakerran toimistossa sitten kaikki ns.tusinajulkaisut. Tätäkin pitäisi siistiä taas ja muutama kiinnostava painos on jäänyt tänä vuonna väliin.
Minun mielestäni elokuva oli samalla sekä liian absurdi että liian vähän. Tuntui ettei tiennyt miten elokuvaa pitäisi katsoa.
Nämä kohdat juuri oli niitä huonoimpia. Ratkaisut tökki kun ne olivat luokkaa "se tekis näin vaikka eihän näin oikeasti voisi selviytyä/onnistua".
Big Game on katsomatta mutta ei Sisu ainakaan Rare Exportsin tasolle pääse. Toki siinä on myös aina se "ensimmäisen" kunnia kun se oli jotain uutta. Edes Rare Exportsin elokuva-versio ei ole päässyt sen lyhärin tasolle vaikka se mielestäni silti on parempi kokonaisuus kuin Sisu - vai SISU?
Olen samaa mieltä siitä mitä Helanderin kannattaisi tehdä mutta siitä taas eri mieltä ettäkö SISUssa se olisi onnistunut. Siinä on mukavasti suomalaisuutta mutta silti mielestäni jo liikaakin amerikkalaisten toimintaleffojen ja varsinkin Tarantinomaisia juttuja.
Minäkin mielenkiinnolla odotan mitä tulee seuraavaksi mutta toivoisin että ei menisi enempää amerikan malliin.
Amerikkalaiset toimintatyperyydet (niinkuin sanot) yhdistettynä suomalaiseen periksiantamattomuuteen oli mielestäni elokuvan kantava voima. Se oli tarkoituksella tällainen "hölmö" ja absurdi. Tai niin se ainakin minusta elokuvaa katsoessa tuntui.Minusta elokuva taas ei ollut tarpeeksi överi että se olis oikeuttanut ne tietyt tyhmyydet
En minäkään siis varsinaisesti kaipaa realistisuutta ellei tehdä realistista elokuvaa. Ja kaikki aina omassa kontekstissaan tietysti mutta nyt minulle jäi tosiaan olo että ei tiedetty kumpaa elokuva haluaa olla.
Tuosta ollaan tosiaan ihan eri mieltä kun minusta elokuva ei ollut kärjistetty tai ylilyöty mutta joissakin yksittäisissä kohtauksissa logiikka tökki. Niiden ympärille olisi siis vaatinut että muukin elokuva olisi tukenut niiden pöljiyttä.
Ehkä vähän huonosti valittu tai käytetty sana tuo realistisuus. Tarkoitin elokuvien ja nimenomaan toimintaleffojen kontekstissa. Jos vertaa vaikka John Wickeihin, niin niissä jokainen kohtaus tuntuu jollain tapaa mahdolliselta.
Saatan muistaa väärin tai aika on kullannut muistot mutta en muista 80-luvun leffoissa olleen näin monia typeryyksiä per leffa. Ainahan niissä jotain on ja perinteiset jättiloikat, päähahmon loputon stamina ja kaiken kestäminen, jne. mutta kyse ei ollut edes pelkistä kliseistä vaan asioista, jotka olisi voinut tehdä eri tavalla paremmin. Siis "realistisemmin" mutta silti yhtä lailla säilyttäen kohtauksien idean.Ensimmäisestä taistelukohtauksesta lähtien oli nähtävissä, että kumarretaan 80-luvun toimintaleffojen suuntaan ja Jorma Tommila on Suomen Stallonen.
Nuo hölmöimmät kohtaukset on vain jo niin absurdeja että ne olisivat voineet olla parodiaa toimintaleffoista. Ehkä se onkin se juurisyy mikä tökki: elokuva oli muuten tyylipuhdas toimintaelokuva mutta joissain kohtaa se oli jo parodiaa siitä mitä toimintaleffoissa tapahtuu. Eli siinä mielessä myös "överiä" että meni tiettyjen "rajojen" yli.
Ei tuo leffaa pilannut mutta heti alussa tuli pieni pettymys että tällekö linjalle on menty.
Itse olen nyt lopussa menossa, kun oli SkyShowtimeen tullut ja heti alussa näki, että tämä tulee olemaan täyttä paskaa
