Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Kyllähän noita on eksynyt hyllyyn. Yläkerran leffahuoneessa on kaikki erikoisversiot ja boutique-julkaisut esillä. Alakerran toimistossa sitten kaikki ns.tusinajulkaisut. Tätäkin pitäisi siistiä taas ja muutama kiinnostava painos on jäänyt tänä vuonna väliin.
Kyllähän noita on eksynyt hyllyyn. Yläkerran leffahuoneessa on kaikki erikoisversiot ja boutique-julkaisut esillä. Alakerran toimistossa sitten kaikki ns.tusinajulkaisut. Tätäkin pitäisi siistiä taas ja muutama kiinnostava painos on jäänyt tänä vuonna väliin.
Kauan katselulistalla ollut elokuva on nyt viimein katseltu. Sanalla sanoen loistava. Brutaali, vähäeleinen, kotimainen mutta samalla kansainvälinen toimintaelokuva. Niin absurdi ja kärjistetty kuin tämä olikin, niin samalla onnistunut kuvaus suomalaiseen mielenmaisemaan. Välillä tuntui että miten tästä nyt vielä selvitään ja niin vaan selvittiin. Jorma Tommila on vielä näin kuusikymppisenäkin hyvässä kunnossa ja loistava pääosassa. Bongailin ruudulta tietysti myös Onni Tommilaa ja tässähän on käynyt niin että poika on kasvanut mieheksi. En meinannut tunnistaa. Hauska nähdä ohjaaja Helanderin vakiokasvot edelleen mukana. Helppohan se tietysti on saada suhteilla rooleja.
Big Game oli Helanderilta pieni harha askel, mutta SISU palasi sinne Rare Exportsin jalanjäljille. Toistan itseäni, mutta vähäeleinen, synkkä, absurdi ja kärjistetysti suomalainen. Siinä on askelmat, joilla Helander näköjään onnistuu. Big Game yritti olla vähän liikaa Hollywoodia ja se kyllä heti näkyi elokuvan laadussa. En toivo SISUlle jatko-osaa, sillä tämä oli hyvä tällaisenaan, mutta innolla odotan Helanderin seuraavaa elokuvaa.
Olin tulossa minäkin tästä samasta SISUsta kirjoittelemaan, joten vaikka oli alunperin ihan tarkoitus oma viesti kirjoitella niin vastailenpa kuitenkin nyt lainaillen aiempaa viestiä.
Ensin ihan yleisemmin mietteitä:
Elokuvahan on audiovisuaalisesti huippuluokkaa. Sitä tosin oli jo se eka lyhyt Rare Exports, eli ei mitään uutta ja yllättävää sinänsä. Osaavia tekijöitä, joten tietää mitä luvassa.
Mutta sitten heti niihin surkeampiin asioihin. On nimittäin liikaakin kansainvälinen. Elokuva tietysti on tarkoituksella "amerikkalainen" mutta vähän nyt liikaakin. Siinä missä Rare Exports otti "ameriikasta" lähinnä audiovisuaalisen puolen, oli sen tunnelma, huumori ja muu sopivan suomalaiseksi vääntynyt.
Nyt ollaan kuitenkin niin selvästi apinoimassa perustoimintoleffoja aina sielä 80-luvulta varsinkin Tarantinoon. Ja vielä huonosti.
Siinä missä toimintaleffoissa on paljon asioita, joita antaa anteeksi, tuntuu Sisussa olevan liikaa typeryyksiä:
Miten voi suojautua tankin konekivääriltä natsin ruumiilla? Miten nähdä heittää miina savupilven läpi suoraan natsin naamatauluun? Ja se ilman hengittäminen natsin kaulaan vedetyn aukon kautta? Hirttoköydessä hengailu siten että työntää naulan haavaan jalassa? Huoh. Sitten lopputaistelun viimeinen vastus on aina se, joka kuitenkin leipoo yliluonnollisen kovaa pääsankaria turpaan, koska näin toimintaelokuvissa "pitää" olla.
Jos homma olisi tarkoituksella komediaa tai muutenkin ylivedettyä niin olisi enemmän ok nuo mutta kun elokuva selvästi kuitenkin yrittää olla edes jollain tapaa realistinen, niin nuo vain tökki.
Asenne ja fiilis on toki muuten oikein kohdillaan mutta jostain syystä ei nyt oikein uponnut noiden asioiden suhteen.
Ainesta olisi ollut siis merkittävästi parempaan kun olisi vähän enemmän mietitty miten nuo olisi voinut toteuttaa realistisemmin.
Olisin siis kaivannut ehkä enemmän John Wickin tapaista "realismia" eli sitä että tapahtuvat asiat olisivat mahdollisia jos tekijä vain on tarpeeksi yliluonnollisen hyvä.
Toimintaleffojen perisynti, eli päähahmon loputon kestävyys kuolettavista asioista, on yksi niistä asioista jonka antaa heti kättelyssä anteeksi vaikka toki siihenkin ehkä voisi ihan yleisesti genressä toivoa jotain järkeä myös.
Heti elokuvan alussa tulee myös yksi tympeä amerikkalaisuus vastaan: natsit puhuvat englantia. Piti tarkistaa että onko nyt pyörimässä joku amerikkalaisille tehty tyhmennysversio mutta ei, elokuvasta on ilmeisesti vain tuo versio olemassa. Samoin dubbaus/äänitys varsinkin repliikeissä oli ajoittain oudon kuuloista. Erityisesti se lopun kohtaus, jossa päähenkilö puhuu. Todella päälleliimatun oloinen, kuului ihan liian isolla jne.
Nämä kohdat juuri oli niitä huonoimpia. Ratkaisut tökki kun ne olivat luokkaa "se tekis näin vaikka eihän näin oikeasti voisi selviytyä/onnistua".
Tuli jopa mieleen Antiteatterin jutut siitä miten pöljiä nuo ratkaisut ja tilanteet välillä olivat. Ne kuitenkin ovat alusta loppuun reilusti mitä ovat, joten niitä katsoessa odottaakin juuri sitä mitä ne antavat.
Big Game on katsomatta mutta ei Sisu ainakaan Rare Exportsin tasolle pääse. Toki siinä on myös aina se "ensimmäisen" kunnia kun se oli jotain uutta. Edes Rare Exportsin elokuva-versio ei ole päässyt sen lyhärin tasolle vaikka se mielestäni silti on parempi kokonaisuus kuin Sisu - vai SISU?
Toistan itseäni, mutta vähäeleinen, synkkä, absurdi ja kärjistetysti suomalainen. Siinä on askelmat, joilla Helander näköjään onnistuu. Big Game yritti olla vähän liikaa Hollywoodia ja se kyllä heti näkyi elokuvan laadussa.
Olen samaa mieltä siitä mitä Helanderin kannattaisi tehdä mutta siitä taas eri mieltä ettäkö SISUssa se olisi onnistunut. Siinä on mukavasti suomalaisuutta mutta silti mielestäni jo liikaakin amerikkalaisten toimintaleffojen ja varsinkin Tarantinomaisia juttuja.
Enemmän oikeasti omaa, natsit puhumaan saksaa ja typerät amerikkalaiset toimintatyperyydet veks niin sitten homma olisi vielä timanttisempaa.
Ahhh, katsottiin kyllä elokuvaa ihan eri silmin. Minä tykkäsin siitä että homma oli vedetty överiksi. En kaivannut realistisuutta toimintaan tai sisulla selviytymiseen, vaan nimenomaan tämä oli sitä että mennään läpi vaikka kiven ja kannon. Hemmetin kärjistetty ja tarkoituksella ylilyöty, mutta juuri siksi tykkäsin. Realistisempana olisi ollut liian laimea. Enkä kyllä tosin huomannut, että tämä olisi yrittänyt olla varsinaisesti realistinen missään vaiheessa. Ensimmäisestä taistelukohtauksesta lähtien oli nähtävissä, että kumarretaan 80-luvun toimintaleffojen suuntaan ja Jorma Tommila on Suomen Stallonen. Amerikkalaiset toimintatyperyydet (niinkuin sanot) yhdistettynä suomalaiseen periksiantamattomuuteen oli mielestäni elokuvan kantava voima. Se oli tarkoituksella tällainen "hölmö" ja absurdi. Tai niin se ainakin minusta elokuvaa katsoessa tuntui.
Natsien puhekielestä samaa mieltä. Olisivat saaneet höpistä saksaksi, mutta toki näillä norjalais-brittiläis-suomalais näyttelijävalinnoilla tämä oli lähes mahdotonta. Oliko sitten liian hankalaa saada kokonaan saksalaisista koostuva näyttelijäkaarti vai todennäköisemmin tehtiinkö vaan isommalle yleisölle helpommin sulatettavaksi, kun ei tarvitse lukea tekstityksiä? Joka tapauksessa tämä oli ehkä se elokuvan isoin miinus, mutta ei ainakaan minulle pilannut elokuvaa.
En minäkään siis varsinaisesti kaipaa realistisuutta ellei tehdä realistista elokuvaa. Ja kaikki aina omassa kontekstissaan tietysti mutta nyt minulle jäi tosiaan olo että ei tiedetty kumpaa elokuva haluaa olla.
Tuosta ollaan tosiaan ihan eri mieltä kun minusta elokuva ei ollut kärjistetty tai ylilyöty mutta joissakin yksittäisissä kohtauksissa logiikka tökki. Niiden ympärille olisi siis vaatinut että muukin elokuva olisi tukenut niiden pöljiyttä.
Realistisuudesta myös puhun lähinnä toimintaelokuvien kontekstissa. Tietyille asioille on sokeampi tai ne antaa helpommin anteeksi. Jostain syystä tässä leffassa oli useampia kohtauksia, jotka tökki.
Ei elokuva olisi sen huonompi olla jos ne kritisoimani kohdat olisi tehty realistisemmin. Samat asiat olisivat voineet kuitenkin muuten tapahtua. Kotona heittelin puolisolle useamman esimerkinkin miten leffa olisi ollut vähemmän pöljä.
Eikä pöljyys, overiys tms. siis edes haittaisi jos leffa olisi sitä sitten reilusti alusta loppuun eikä vain yksittäisissä kohtauksissa.
Ehkä vähän huonosti valittu tai käytetty sana tuo realistisuus. Tarkoitin elokuvien ja nimenomaan toimintaleffojen kontekstissa. Jos vertaa vaikka John Wickeihin, niin niissä jokainen kohtaus tuntuu jollain tapaa mahdolliselta.
Tosin voi olla että Wickit on vielä typerämpiä jos asioita alkaisi oikeasti miettimään mutta kyse onkin siitä että ne tuntuu lähtökohtaisesti tarpeeksi "realistisilta" että ei koe edes tarvetta takertua mihinkään.
Saatan muistaa väärin tai aika on kullannut muistot mutta en muista 80-luvun leffoissa olleen näin monia typeryyksiä per leffa. Ainahan niissä jotain on ja perinteiset jättiloikat, päähahmon loputon stamina ja kaiken kestäminen, jne. mutta kyse ei ollut edes pelkistä kliseistä vaan asioista, jotka olisi voinut tehdä eri tavalla paremmin. Siis "realistisemmin" mutta silti yhtä lailla säilyttäen kohtauksien idean.
Amerikkalaiset toimintatyperyydet (niinkuin sanot) yhdistettynä suomalaiseen periksiantamattomuuteen oli mielestäni elokuvan kantava voima. Se oli tarkoituksella tällainen "hölmö" ja absurdi. Tai niin se ainakin minusta elokuvaa katsoessa tuntui.
Nuo hölmöimmät kohtaukset on vain jo niin absurdeja että ne olisivat voineet olla parodiaa toimintaleffoista. Ehkä se onkin se juurisyy mikä tökki: elokuva oli muuten tyylipuhdas toimintaelokuva mutta joissain kohtaa se oli jo parodiaa siitä mitä toimintaleffoissa tapahtuu. Eli siinä mielessä myös "överiä" että meni tiettyjen "rajojen" yli.
Natsien puhekielestä samaa mieltä. Olisivat saaneet höpistä saksaksi, mutta toki näillä norjalais-brittiläis-suomalais näyttelijävalinnoilla tämä oli lähes mahdotonta. Oliko sitten liian hankalaa saada kokonaan saksalaisista koostuva näyttelijäkaarti vai todennäköisemmin tehtiinkö vaan isommalle yleisölle helpommin sulatettavaksi, kun ei tarvitse lukea tekstityksiä? Joka tapauksessa tämä oli ehkä se elokuvan isoin miinus, mutta ei ainakaan minulle pilannut elokuvaa.
Tuli tosiaan nyt käytyä katsomassa Time-lehdenkin top 10 listalla komeillut Killers Of The Flower Moon:
Vähän huoletti etukäteen toi 3,5h kesto, mutta se ei nyt sinällään mielestäni ollut kuitenkaan se elokuvan ongelma. Siinä olisi saanut siis olla vähän enemmän actionia. Hyvin tälläinen... "kummisetä henkinen", eli ihmiset puhuu 60min ja sitten ollaan päätetty että joku saa nyt lähteä, niin se tapahtuu 5s aikana ja sitten taas höpötellään tunti. Elokuva ei kuitenkaan ollut mielestäni tylsä, mutta kokoajan odotti että nyt tulee sitä actionia, nyt tää pakka leviää, nyt ammutaan, mutta ei. Eikä siis olisi tarvinut olla mitään expendables rähinää, mutta.. jotain. Tai ehkä tää oli kuitenkin sitten liian pitkä. Lyhyemmässä rainassa ei varmaan olisi häirinnyt niin paljoa toiminnan puute. Yleensä myös jos leffan pääosissa on pahiksia ja tarina tavallaan kerrotaan heidän kauttaan, niin on edes vähän niinku pahisten puolella. Kannattaa rosvoja, toivottavasti ne saa ryöstettyä, tää on ihan oikeutettua tjsp. Mutta ei. Tavallaan myös aika raskas katsoa noin pitkä aika ihan totaalisen täydellisiä ihmispaskoja, joiden puolesta ei ekan 30min jälkeen kyllä hirveästi hurrata. Oikein toivoi kokoajan että nyt ne jää kiinni ja käydään lynkkaamassa porukalla. Merkki tietysti hienoista roolisuorituksista että herätti tuollaisia tunteita. Louis Cancelmi varsinkin veti ihan täydellisen tunnekylmän psykopaatin roolin, vaikka ei nyt mitenkään isossa osassa ollutkaan. Lopun oikeudenkäynti oli varsinkin hänen osaltaan hienoa seurattavaa.
Että nii. Vähän ristiriitaiset fiilikset leffasta. Pituutta pois ja tai sitten lisää toimintaa tähän nykyiseen minuuttimäärään, niin olisi paremmin uponnut omaan makuhermoon. Ei silti tarvinut teatterissa kelloa kuitenkaan vilkuilla.
I don't know what you said, but it must've been Indian for "handsome devil"
Jos dialogipainotteinen villinlännen kummisetä 210min kestolla ei pelota, niin sitten uskallan suositella.
Siitä on 26 vuotta kun James Cameron siunasi maailmaa Titanic elokuvalla ja juuri sain katsottua sen 4K version. Suurimmaksi osaksi tämä on aivan törkeän upea päivitys elokuvaan jonka kuva on täydellinen ja täynnä yksityiskohtia joita et ole ikinä nähnyt. Loppupuoliskon efekti otokset on selkeästi elokuvan heikointa antia kuvanlaadultaan mutta kokonaisuus on silmiähivelevän upea.
Audio puolellakin uusi Dolby Atmos ääniraita hoitaa homman upeasti, tosin nykypäivänä tyyppillisesti liian hiljainen.
Elokuvasta nyt ei varmaan tarvitse kenellekkään kertoa. Se on upea seikkailumainen elokuva jossa on hieno rakkaustarina ja joka salamaniskusta muuttuu kaaoottiseksi taisteluksi eloonjäämisestä. Harvan elokuvan jälkeen on näin tyhjä olo kuin Titanic, 1500 ihmistä jäätyi hengiltä. Se on aika brutaalia katsottavaa.
Jussi Vatanen vetää miespääosan vähintäänkin kelvollisesti, mutta shown varastaa Alma Pöysti, joka on roolissaan pitelemätön. Tovena vakuuttanut Pöysti on, jopa hiukan yllättäen, kuin syntynyt auteurin vähäeleiseen, mutta humaaniin maailmaan. Näyttelijä hehkuu vähillä eleillä ja vuorosanoilla lämpöä ja on niin loistava manttelinperijä Kati Outiselle, että monsieur Kaurismäen soisi tekevän vielä lisää elokuvia ja nimenomaan Pöystin kanssa.
En odottanut elokuvalta mitään sen jälkeen kun suunnitelmat Bumblebeen jatko-osasta kuopattiin, eikä elokuva pettänyt.
Tämä on todella keskinkertainen esitys ja se potentiaali mitä oli Bumblebeestä jatkaa oli heitetty romukoppaan. Uudet ihmisnäyttelijät on täyttä roskaa ja elokuva ei tiedä yrittääkö se olla Transformes, Indiana Jones vai King Kong.
Sellainen sekamelska missä ei juuri mikään toimi ja katsominen oli lähinnä puuduttavaa. Parhaat elokuvat ovat edelleen Transformers ja Bumblebee. Loput on enemmän tai vähemmän surkeita esityksiä.
Mitäs olette mieltä tästä fanin tekemästä näyttelijä roolituksesta tulevaan Death Stranding elokuvaan.? Ei mielestäni ole kovin hyviä valintoja kukaan.
Mielenkiintoinen videosarja elokuvista ja sarjoista jotka väittävät etteivät käytä CGI tehosteita ja todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole. Ensimmäisessä videossa on käsittelyssä esim. Top Gun 2 ja Stranger Things Vecna.
Mielenkiintoinen videosarja elokuvista ja sarjoista jotka väittävät etteivät käytä CGI tehosteita ja todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole. Ensimmäisessä videossa on käsittelyssä esim. Top Gun 2 ja Stranger Things Vecna.
No eiköhän tuo ”ei cgitä”-väite pitäis olla ihan selkeä mitä tuolla tarkoitetaan. Esim Top Gun 2 lennetään oikeasti niillä hävittäjillä vs jossain toisessa vastaavassa leffassa kaikki on tehty vihreää taustaa vastaan. Eikai nyt kukaan kuvittele, että Top Gunin kaltaisessa leffassa ei käytettäisi ollenkaan CGI:tä?
No eiköhän tuo ”ei cgitä”-väite pitäis olla ihan selkeä mitä tuolla tarkoitetaan. Esim Top Gun 2 lennetään oikeasti niillä hävittäjillä vs jossain toisessa vastaavassa leffassa kaikki on tehty vihreää taustaa vastaan. Eikai nyt kukaan kuvittele, että Top Gunin kaltaisessa leffassa ei käytettäisi ollenkaan CGI:tä?
No eiköhän tuo ”ei cgitä”-väite pitäis olla ihan selkeä mitä tuolla tarkoitetaan. Esim Top Gun 2 lennetään oikeasti niillä hävittäjillä vs jossain toisessa vastaavassa leffassa kaikki on tehty vihreää taustaa vastaan. Eikai nyt kukaan kuvittele, että Top Gunin kaltaisessa leffassa ei käytettäisi ollenkaan CGI:tä?
Videon pointti onkin se, että elokuvantekijät myyvät noita elokuvia tismalleen väitteellä, että tässä ei käytetä yhtään CGI:tä. Jos katsoo tuon sarjan, niin näkee miten älytöntä tuo uutisointi ja markkinointi elokuvien ympärillä oikeasti on. Luodaan illuusio, että CGI:tä ei ole, näyttelijät tekevät kaikki stuntit itse, jne. Tosiasiassa Top Gunissa moni niistä hävittäjistä oli täysin CGI:tä ja oikeitä käytettiin vain referensseinä.
Ja ihmiset kyllä uskovat noita myyntipuheita ihan täysillä. Kun Top Gun julkaistiin, niin täälläkin moni otti hernettä nenään kun huomautin, että tässäkin elokuvassa on ihan yhtä paljon CGI:tä kuin muissakin kesän elokuvissa. Fiilis oli, ettei se mitenkään voi olla mahdollista vaan tämä on sitä itseään ilman mitään ehosteita.
Ensimmäinen niistä oli Batman 2022. olin tämän jo kertaalleen katsonut mutta nyt mentiin 4K lätyn voimin. Toisella kierroksella toimi paremmin ja se nousi omalla listalla lähelle parhaita sarjakuva elokuvia. Siinä edelleen joitain asioita joille en lämmennyt mutta suurimmaksi osaksi todella kiehtova tekele 4K versio on erittäin hienon näköinen ja kuuloinen.
Toinen elokuva oli sitten uusi Indiana Jones. En ole koskaan mikään sarjan massiivinen fani ollut mutta kyllähän elokuvat silti kiinnostaa. Alkuun silmään pistää elokuvan alussa nuori Indiana ja se näyttää niin koomisen pahalta että pilaa sen alkukohtauksen aika totaalisesti. Sitten siirrytään nykyaikaan jossa 150 vuotias Indiana yrittää selviytyä nykypäivän elämästä. Jotenkin todella koomisen näköistä kun vahat ukot pieksee 50 vuotta nuorempia ja vahvempia roistoja kuonoon. Ensimmäisen tunnin jälkeen olin jo aikeissa pistää TV:n kiinni ja ajattelin etten viitsi tuhlata 2 ja puolta tuntia elämästäni tähän. Kiinnostukseni alkoi kuitenkin pikkuhiljaa lisääntymään kun ne päättömät toimintakohtaukset vähenivät ja elokuvasta tuli enemmän tarina ja hahmo vetoinen. Loppuakohden homma paranee huomattavasti ja Harrison sekä Mads Mikkelsen kantavat elokuvaa loistavilla suorituksillaan ja muutenkin meno muuttu mystisemmäksi ja siihen tulee enemmän seikkailun tunnetta mukaan.
Loppuhuipennus onkin sitten jotain sellaista etten ihan odottanut ja voi olla että jos Alienit ei napanneet niin tämäkin voi olla aika silmienpyörittelyä. Itse kuitenkin pidin siitä. Loppujenlopuksi olin tyytyväinen käyttämääni aikaan ja tämä oli kohtalainen jatko legendaariselle saagalle, sanoisin että parempi kuin Kristalli kallo. Mutta sen tämä sai aikaan että täytyy alkuperäinen trilogia katsoa jossain välissä uusiksi.
Kokonaisuutena ei mestariteos mutta alun jälkeen meno muuttuu todella paljon paremmaksi ja on jotain sitä vanhaa tunnelmaa mukana.