Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Elokuvasuosittelut ja muu leffakeskustelu
- Viestiketjun aloittaja Ulukai
- Aloituspäivämäärä
tomine11
Well-Known Member
Batman - Return of the Caped Crusaders (2016)
Kauan siihen menikin aikaa että vihdoin ja viimein keksittiin että jospa Adam West ja Burt Ward tuotaisiin takaisin viittaritareiden saappaisiin sitten 1960-luvun jälkeen...
...tai no itse asiassa tuotiinhan heidät kyllä jo kerran elokuvan muodossa vuonna 2003 takaisin vielä yhdelle keikalla, jotta muisteloita samalla saatiin verestettyä myös uudelle vuosituhannelle, jos oikein aletaan asiaa tarkastelemaan...
....taitaa myös pienen visiitin olla tehnyt joskus ainakin Adam West jossain animaatiossa ääninäyttelijänä, harvemmin niissäkään kuitenkaan Brucea/Batmania vaan muita rooleja sit ennemmin... mutta tämä on siitä poikkeuksellisen että tässä hahmot ovat ottaneet erityispiirteensä niin ulkonäöllisesti (suurin osa, noin suurin piirtein, varsinkin Gordon oli vähän hakusessa meikäläisellä ulkoisesti kun koetti mielessään heitä vertailla) kuin tarinallisesti sieltä ammoisesta tv-sarjasta... toki POW!, BAM! ja muita visuaalisia mäjäyskuplia unohtamatta noin visuaalisesti, vaikka noi erikoistehostekuplat tässä todella yllättäen suht heikoiten ja jollain tapaa oudosti toteutettu on, toimii siinä näytellä sarjassa noin miljoona kertaa paremmin kuin tässä...
...toki sen verran ikää heillekin luonnollisesti kertynyt että tänä päivänä ei välttämättä valkokankaalla tuo ei vaan oikein enää toimisi, ainakaan kovin fyysisenä action versiona tai no alkuperäisen sarjan muottiin jos ois puhdasta campia tehty ja tyyliin vanhusten versio, niin miksei siitäkin olis voinut oikeasti jopa oivallisen huumoripljäyksen aikaan saada
tosin vaikea nähdä että olisko tuo nykyaikana menestynyt millään tavoin kaupallisesti ? koska kaiken pitää olla niiiiiin helvetin synkkää ja realistista... toki tuolla sarjalla ja leffalla vielä tuo vannoutunut oma fanmikuntansa on ja onhan tuo huikeaa kamaa vielä tänäkin päivänä ! tietysti Alfredin rooliin tuolloin pitäis hankkia todennäköisesti maailman vanhin elossa oleva miespuolinen henkilö, Jokerin jonkinsorttinen tavaramerkki elikkäs louksuvat tekarit niin ois jo narrilla itselleenkin niille käyttöä jne....
...tosin ei tämä animaatio kyllä sinänsä nykyaikaistettua ole. Että vanhat kujeet sieltä 1960-luvulta siirretty tähän päivään... kuten vaikkapa kiire olis mutta tien ylitse ei voi täyttä häkää kirmata vaarantaen itseään ja muita, vaan pitää mennä turvallisesti suojatietä pitkin toisin sanoen hätä lukee lakia ! ettäs tiedätte nykynulikat 
...
...dialogia on myös aivan suoraan sieltä tuotua ja uudelleen viriteltyä, varsinkin Batmanin ja Robinin keskustelut, tilanteet ja erityisesti ne kinkkiset kiipelit mihin joutuvat, Arvuuttajan arvoitukset, Jokerin höpinät jne... ovat kuin suoraan repäistyjä menneisyydestä ja tuota tähän aikaan aikakoneella ! itse pidän tuota aidan ja alkuperäisen muotin säilyttämistä tässä ainoana oikeana ratkaisuna. Toimii myös hyvin, tosin noin muutoin taustat eivät aina välttämättä kovin mennyttä ja nostalgisia muistoja tuo, ajoittain kyllä mutta suurimmaksi osaksi ei. Myöskään animaatiot eivät mitään maailmaa mullistavia ole mutta ajavat asiansa..
..mutta tapahtumat itsessään ja varsinkin hahmojen höpinät ovat jotain aivan muuta mitä missään muussa Batman animaatiossa on ikinä koskaan ollut ja tulee olemaan, ellei tälle sitten jatkoa joskus vielä tehdä.
Ääninäyttelijöiksi kun on saatu vieläpä tosiaan Adam West ja Burt Ward... kultaiselta kuuskytluvulta myös (toinen kissanaisen esittäjistä) Julie Newmar on ääninäyttelijänä myös tässä animaatiossa, mimmin äänestä kyllä selvästi kuultaa läpi että siellä puhuu jokin jo vähän maturempi mimmi taustalla..
...kelmejä taas riittää mutta Jokerilla, Pingviinillä ja Arvuuttajalla taitaa kuitenkin olla ei alkuperäiset näyttelijät tässä ääninä sit. Tunnusmusa on se alkuperäinen, tosin ihan pientä vivahdetta siihen on taidettu lisää tuoda.
Blu-ray versiot taitava olla peräti kaikki ? Limited Editioneita ja niiden mukana tulee kolme tyylikästä Art Cardia joka on mukava lisä, eipä siitä pääse yli eikä ympäri.
Näitähän tuli sitten vielä toinenkin elokuva ! jossa jatketaan hyvin samankaltaisesti ja tutuilla linjoilla tästä jatkaen… Batman vs. Two-Face (2017)
trailer..
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Batman Bad Blood (2016)
Plussaa tässä on ehdottomasti että aika paljon on tässä noin yleisesti harvemmin ruutuaikaa juuri koskaan saaneita vihuja kuin apureitakin aikamoinen liuta..
..itse Batman tässä onkin vain yksi sivuhahmoista, kun mies tuntuu johonkin mystisesti kadonneen ja Alfred sen verran huolestuu että liudan verran liittolaisia laittelee miehen katoamista tutkimaan.
Batwoman on tässä suuressa roolissa, ulkoisesti näyttäis olevan pitkälti samoissa vetimissä ja hiusnutturassa kuin mitä Batwoman New!52 sarjiksissa.. Bat-naikkosen äänenä on muuten Yvonne Strahovski ! noin muutoin lepakkojen sukukokous on tässä ihan kivalla tasolla kun Batmanin apureita kans vilisee ja piisaa kuten Nightwing mallia Dick Grayson, Robin mallia Damian Wayne, Batwing ....... toki sit tuttu ja turvallinen Alfred Pennyworth löytyy ja viime vuosien aikana erityisesti vahvaa esiinmarssia suorittanut Lucius Fox.
Vihulaiskaartikin on hitusen vähemmän esillä olleita... Talia Al Ghul (äänenä Morena Baccarin), Black Mask, Firefly, Blockbuster, Heretic, The Mad Hatter, Electrocutioner.....
Erityistä herkkua erityisesti Batwomanin ystäville, joita tuskin kovin hirmuista määrää on, luonnollisesti todella suurena syynä se että toistaiseksi on niin tuntematon mimmi vielä melkeinpä kaikilla ahkerimmillekin Batmanin tai ylipäätään DC-Universumin seuraajillekin.. hyvin pikainen selvitys naisen historiaan ja syntytarinaan tässä kyllä annetaan eräässä vaiheessa... mutta huomattavasti monipuolisemin mimmin menossa mukana on jos erityisesti noista suht tuoreista sarjiksista (siis siitä hänen omasta sarjiksestaan) olis tuttu mimmi...
..noin muutoin ottaen suhteellisen toimintapainotteinen animaatio, voisi jopa kutsua action animaatioleffaksi.. onneksi toiminta on saatu suht kivasti myös animaation tasolle vietyä, ei nimittäin ole ihan helpointa hommaa vääntää jotta siitä yhtä tyylikästä saisi aikaan kuin mitä ihmisnäyttelijöillä. Tarina valitettavasti jää vähän sen todella vinhan ja mittavan toiminnan varjoon... taas on niin hirmuisesti hahmoja menossa mukana mutta niin vähän aikaa ne kunnolla esitellä ja heille kaikille ruutuaikaa antaa riittävästi ja totaalisesti irti päästää joko siellä hyvän tai pahan puolelle juoniaan punoessa, nimittäin tämän pituus on vain vajaat 1h13mins.. johon nähden tosiaan hahmojen määrä on valtaisa.
Ai niin tämä on ikään kuin "trilogian" päätös ja aiemmat animaatiofilmit olisivat Son of Batman (2014) sekä Batman vs. Robin (2015) ...noh nämä kaikki kolme nyt ainakin tätä uutta New 52! meininkiä ja hahmoja kuteineen päivineen ovat.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Batman & Mr.Freeze : SubZero (1998)
Animated Series merkeissä sitä mennään ja ilmestyi vuonna 1998 joten ei ihan tuoretta kamaa.
On erillinen leffa mutta piirros ja animaation jälki on suoraan siitä mitä aikoinaan Animated Series tv-animaatiosarjasta tuli vuosina 1992-1995 aina neljän tuotantokauden verran ja 85 jakson voimin... Joten muutama vuosi noiden aikojen jälkimainingeissa.. tai itse asiassa aika hassusti tuo neljäs kausi jäi todella minimaaliseksi ja pari vuoden jälkeen WB Animation tilas lisää jaksoja siihen ja niitähän tuli hitusen "uuden nimen alla" vuosina 1997-1999 aikana ja 24 jakson verran... joten siellä seassa sitten tämäkin elokuva erillisenä tehtiin myös sarjakuvasovitustakin tuosta tuli samaisen piirtotyylin kera. Sarjahan erinäisiä palkinto ja kunniamainintojakin tuolloin keräili itselleen... vähän tuo musiikki noin yleensäkin ja varsinkin "alkumusa/tunnusmusa" hämää että ne ovat kyllä, varsinkin toi tunnari tullut ihan muista Batman kuvioista ("burtonmaista" tai pitäisikö sanoa pikemminkin Danny Elfman tyyliä) tähän mukaan kuin varsinaisesti siitä animaatiosarjasta...
...olikohan muuten entisaikoihin näissä piirretyissä jotenkin värit huomattavan paljon hailakkaammat ? Toki tää on Batman ja selittyy osittain sillä.. mut kait sitä pitäis verrokiksi katsella jokin Maija Mehiläinen sieltä menneisyydestä, että oliko siinäkään väriloistoa. Vai liekö telkut ja tekniikka (VHS) muutoinkin sen verran kehnompaa että ei ollut edes tarvettä teräviin ja värikylläisiin väreihin kun ei kenenkään telkku sellaisiin kunnolla kyennyt ? tai sitten muuten vain tällainen muisto mutta tässä kuitenkin kun katsonut noita 1990-luvun animaatioita ja sitten hitusen uudempaa 2010-luvun niin ero on kuin yöllä ja päivällä.. tai sitten meikän päähän tuossa suhteessa vaan iskostunut tällainen harhaluulo ja -käsitys..
..tai no tässä on syy tuolle tummemmalle hailakkuudelle tuo tapa jolla se animaatio luotiin, kun pohjana käytettiin valkoisen sijasta mustaa, jonka päälle sitten homma luotiin. Joten se tekee tässä sen olennaisen eron sit.
Mr.Freeze on epätoivoisesti koettamassa pelastaa kohti kuolemaansa lipuvaa vaimoaan ja kidnappaa siinä Barbara Gordonin, jotta häneltä voisi vähän sisäelimiä lainailla tarvittaessa vaimolleen. Siitäkös alkaa sitten Batmanin ja Robinin pelastusreissu jotta Barbara "batgirl" Gordon saataisiin siinä samalla pelastettua. Tässäpä muuten Dick Grayson (Robin) koettaa kovasti iskeä ja heilastella tuota Barbara Gordonia (Batgirl).
Ääninä on Bruce/Batman se animaatioista todella tuttu Kevin Conroy... Dr.Victor Fries/Mr.Freeze äänen luovuttaja on toiminut Michael Ansara... toki muutama muukin ääni joukkoon on mukaan mahdutettu.
Animaation jälki ja hahmojen näyttävyys on hyvin pitkälti katsojien silmissä, moni pitää tästä hitusen erilaisesta ja tietyllä tapaa hyvinkin pelkistetetystä, jopa virtaviivaisesta tussaustyylistä. Osalle taas todennäköisesti tuo enempi väristyksiä.
Erittäin jees, varsinkin talvella lumen ja tuiskin keskellä katsottavaksi, siis jos sellaista tarjolla sattuu olemaan. Tarina on selkeä ja vie paremmin koko ajan mukanaan kun homma etenee.. ei myöskään väkisin sotketa puolta valtakuntaan ja hirmuista määrää ihmispopulaatiota mukaan menoon ja meininkiin.. vaan luotetaan että vähän vähemmälläkin sakilla saadaan lystikkäät pidot aikaan, kunhan tarina on selkeä, napakka ja mukaansatempaava.. tällöin parikin hahmoa riittää sen kannattamaan läpi vallan kevyesti. Sellainen "suureellinen" sekava sähellys ja yliyrittämisen fiilis jää kokonaan uupumaan ja sehän on vain eduksi tälle.. eikä pituuskaan ylikuormita istumalihaksistoa, sillä pituutta löytyy napakasti 1h 07mins lopputeksteineen päivineen.
trailer…
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Elikkäs DC nyt sitten tekas vähän tuollaisen Marvellin End Game tyylisen pläjäyksen, toki teki sen sitten animaation muodossa…
Justice League Dark: Apokolips War | DC Panel
Welcome to this exclusive Justice League Dark: Apokolips War panel with some of the creatives behind the film.
Matt Ryan: John Constantine
Jerry O’Connell: Superman
Jason O’Mara: Batman
Christopher Gorham: The Flash
James Tucker: Executive Producer
Matt Peters: Co-Director
Christina Sotta: Co-Director
Ernie Altbacker: Screenwriter
The Justice League has always been Earth’s first and last defense, but with the imminent arrival of Darkseid and the horrors of war that will follow, everything is about to change! With time running out, the Justice League will need all of its members and their powers like never before. But even the world’s most powerful Super Heroes, including new member John Constantine, may not be able to make a difference against Darkseid’s legions. Witness the most shocking battle in the DC Universe, where survival itself is a victory.
Kauan siihen menikin aikaa että vihdoin ja viimein keksittiin että jospa Adam West ja Burt Ward tuotaisiin takaisin viittaritareiden saappaisiin sitten 1960-luvun jälkeen...
...tai no itse asiassa tuotiinhan heidät kyllä jo kerran elokuvan muodossa vuonna 2003 takaisin vielä yhdelle keikalla, jotta muisteloita samalla saatiin verestettyä myös uudelle vuosituhannelle, jos oikein aletaan asiaa tarkastelemaan...
....taitaa myös pienen visiitin olla tehnyt joskus ainakin Adam West jossain animaatiossa ääninäyttelijänä, harvemmin niissäkään kuitenkaan Brucea/Batmania vaan muita rooleja sit ennemmin... mutta tämä on siitä poikkeuksellisen että tässä hahmot ovat ottaneet erityispiirteensä niin ulkonäöllisesti (suurin osa, noin suurin piirtein, varsinkin Gordon oli vähän hakusessa meikäläisellä ulkoisesti kun koetti mielessään heitä vertailla) kuin tarinallisesti sieltä ammoisesta tv-sarjasta... toki POW!, BAM! ja muita visuaalisia mäjäyskuplia unohtamatta noin visuaalisesti, vaikka noi erikoistehostekuplat tässä todella yllättäen suht heikoiten ja jollain tapaa oudosti toteutettu on, toimii siinä näytellä sarjassa noin miljoona kertaa paremmin kuin tässä...
...toki sen verran ikää heillekin luonnollisesti kertynyt että tänä päivänä ei välttämättä valkokankaalla tuo ei vaan oikein enää toimisi, ainakaan kovin fyysisenä action versiona tai no alkuperäisen sarjan muottiin jos ois puhdasta campia tehty ja tyyliin vanhusten versio, niin miksei siitäkin olis voinut oikeasti jopa oivallisen huumoripljäyksen aikaan saada
tosin vaikea nähdä että olisko tuo nykyaikana menestynyt millään tavoin kaupallisesti ? koska kaiken pitää olla niiiiiin helvetin synkkää ja realistista... toki tuolla sarjalla ja leffalla vielä tuo vannoutunut oma fanmikuntansa on ja onhan tuo huikeaa kamaa vielä tänäkin päivänä ! tietysti Alfredin rooliin tuolloin pitäis hankkia todennäköisesti maailman vanhin elossa oleva miespuolinen henkilö, Jokerin jonkinsorttinen tavaramerkki elikkäs louksuvat tekarit niin ois jo narrilla itselleenkin niille käyttöä jne.......tosin ei tämä animaatio kyllä sinänsä nykyaikaistettua ole. Että vanhat kujeet sieltä 1960-luvulta siirretty tähän päivään... kuten vaikkapa kiire olis mutta tien ylitse ei voi täyttä häkää kirmata vaarantaen itseään ja muita, vaan pitää mennä turvallisesti suojatietä pitkin
toisin sanoen hätä lukee lakia ! ettäs tiedätte nykynulikat ......dialogia on myös aivan suoraan sieltä tuotua ja uudelleen viriteltyä, varsinkin Batmanin ja Robinin keskustelut, tilanteet ja erityisesti ne kinkkiset kiipelit mihin joutuvat, Arvuuttajan arvoitukset, Jokerin höpinät jne... ovat kuin suoraan repäistyjä menneisyydestä ja tuota tähän aikaan aikakoneella ! itse pidän tuota aidan ja alkuperäisen muotin säilyttämistä tässä ainoana oikeana ratkaisuna. Toimii myös hyvin, tosin noin muutoin taustat eivät aina välttämättä kovin mennyttä ja nostalgisia muistoja tuo, ajoittain kyllä mutta suurimmaksi osaksi ei. Myöskään animaatiot eivät mitään maailmaa mullistavia ole mutta ajavat asiansa..
..mutta tapahtumat itsessään ja varsinkin hahmojen höpinät ovat jotain aivan muuta mitä missään muussa Batman animaatiossa on ikinä koskaan ollut ja tulee olemaan, ellei tälle sitten jatkoa joskus vielä tehdä.
Ääninäyttelijöiksi kun on saatu vieläpä tosiaan Adam West ja Burt Ward... kultaiselta kuuskytluvulta myös (toinen kissanaisen esittäjistä) Julie Newmar on ääninäyttelijänä myös tässä animaatiossa, mimmin äänestä kyllä selvästi kuultaa läpi että siellä puhuu jokin jo vähän maturempi mimmi taustalla..
...kelmejä taas riittää mutta Jokerilla, Pingviinillä ja Arvuuttajalla taitaa kuitenkin olla ei alkuperäiset näyttelijät tässä ääninä sit. Tunnusmusa on se alkuperäinen, tosin ihan pientä vivahdetta siihen on taidettu lisää tuoda.
Blu-ray versiot taitava olla peräti kaikki ? Limited Editioneita ja niiden mukana tulee kolme tyylikästä Art Cardia
joka on mukava lisä, eipä siitä pääse yli eikä ympäri.Näitähän tuli sitten vielä toinenkin elokuva ! jossa jatketaan hyvin samankaltaisesti ja tutuilla linjoilla tästä jatkaen… Batman vs. Two-Face (2017)
trailer..
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Batman Bad Blood (2016)
Plussaa tässä on ehdottomasti että aika paljon on tässä noin yleisesti harvemmin ruutuaikaa juuri koskaan saaneita vihuja kuin apureitakin aikamoinen liuta..
..itse Batman tässä onkin vain yksi sivuhahmoista, kun mies tuntuu johonkin mystisesti kadonneen ja Alfred sen verran huolestuu että liudan verran liittolaisia laittelee miehen katoamista tutkimaan.
Batwoman on tässä suuressa roolissa, ulkoisesti näyttäis olevan pitkälti samoissa vetimissä ja hiusnutturassa kuin mitä Batwoman New!52 sarjiksissa.. Bat-naikkosen äänenä on muuten Yvonne Strahovski ! noin muutoin lepakkojen sukukokous on tässä ihan kivalla tasolla kun Batmanin apureita kans vilisee ja piisaa kuten Nightwing mallia Dick Grayson, Robin mallia Damian Wayne, Batwing ....... toki sit tuttu ja turvallinen Alfred Pennyworth löytyy ja viime vuosien aikana erityisesti vahvaa esiinmarssia suorittanut Lucius Fox.
Vihulaiskaartikin on hitusen vähemmän esillä olleita... Talia Al Ghul (äänenä Morena Baccarin), Black Mask, Firefly, Blockbuster, Heretic, The Mad Hatter, Electrocutioner.....
Erityistä herkkua erityisesti Batwomanin ystäville, joita tuskin kovin hirmuista määrää on, luonnollisesti todella suurena syynä se että toistaiseksi on niin tuntematon mimmi vielä melkeinpä kaikilla ahkerimmillekin Batmanin tai ylipäätään DC-Universumin seuraajillekin.. hyvin pikainen selvitys naisen historiaan ja syntytarinaan tässä kyllä annetaan eräässä vaiheessa... mutta huomattavasti monipuolisemin mimmin menossa mukana on jos erityisesti noista suht tuoreista sarjiksista (siis siitä hänen omasta sarjiksestaan) olis tuttu mimmi...
..noin muutoin ottaen suhteellisen toimintapainotteinen animaatio, voisi jopa kutsua action animaatioleffaksi.. onneksi toiminta on saatu suht kivasti myös animaation tasolle vietyä, ei nimittäin ole ihan helpointa hommaa vääntää jotta siitä yhtä tyylikästä saisi aikaan kuin mitä ihmisnäyttelijöillä. Tarina valitettavasti jää vähän sen todella vinhan ja mittavan toiminnan varjoon... taas on niin hirmuisesti hahmoja menossa mukana mutta niin vähän aikaa ne kunnolla esitellä ja heille kaikille ruutuaikaa antaa riittävästi ja totaalisesti irti päästää joko siellä hyvän tai pahan puolelle juoniaan punoessa, nimittäin tämän pituus on vain vajaat 1h13mins.. johon nähden tosiaan hahmojen määrä on valtaisa.
Ai niin tämä on ikään kuin "trilogian" päätös ja aiemmat animaatiofilmit olisivat Son of Batman (2014) sekä Batman vs. Robin (2015) ...noh nämä kaikki kolme nyt ainakin tätä uutta New 52! meininkiä ja hahmoja kuteineen päivineen ovat.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Batman & Mr.Freeze : SubZero (1998)
Animated Series merkeissä sitä mennään ja ilmestyi vuonna 1998 joten ei ihan tuoretta kamaa.
On erillinen leffa mutta piirros ja animaation jälki on suoraan siitä mitä aikoinaan Animated Series tv-animaatiosarjasta tuli vuosina 1992-1995 aina neljän tuotantokauden verran ja 85 jakson voimin... Joten muutama vuosi noiden aikojen jälkimainingeissa.. tai itse asiassa aika hassusti tuo neljäs kausi jäi todella minimaaliseksi ja pari vuoden jälkeen WB Animation tilas lisää jaksoja siihen ja niitähän tuli hitusen "uuden nimen alla" vuosina 1997-1999 aikana ja 24 jakson verran... joten siellä seassa sitten tämäkin elokuva erillisenä tehtiin myös sarjakuvasovitustakin tuosta tuli samaisen piirtotyylin kera. Sarjahan erinäisiä palkinto ja kunniamainintojakin tuolloin keräili itselleen... vähän tuo musiikki noin yleensäkin ja varsinkin "alkumusa/tunnusmusa" hämää että ne ovat kyllä, varsinkin toi tunnari tullut ihan muista Batman kuvioista ("burtonmaista" tai pitäisikö sanoa pikemminkin Danny Elfman tyyliä) tähän mukaan kuin varsinaisesti siitä animaatiosarjasta...
...olikohan muuten entisaikoihin näissä piirretyissä jotenkin värit huomattavan paljon hailakkaammat ? Toki tää on Batman ja selittyy osittain sillä.. mut kait sitä pitäis verrokiksi katsella jokin Maija Mehiläinen sieltä menneisyydestä, että oliko siinäkään väriloistoa. Vai liekö telkut ja tekniikka (VHS) muutoinkin sen verran kehnompaa että ei ollut edes tarvettä teräviin ja värikylläisiin väreihin kun ei kenenkään telkku sellaisiin kunnolla kyennyt ? tai sitten muuten vain tällainen muisto mutta tässä kuitenkin kun katsonut noita 1990-luvun animaatioita ja sitten hitusen uudempaa 2010-luvun niin ero on kuin yöllä ja päivällä.. tai sitten meikän päähän tuossa suhteessa vaan iskostunut tällainen harhaluulo ja -käsitys..
..tai no tässä on syy tuolle tummemmalle hailakkuudelle tuo tapa jolla se animaatio luotiin, kun pohjana käytettiin valkoisen sijasta mustaa, jonka päälle sitten homma luotiin. Joten se tekee tässä sen olennaisen eron sit.
Mr.Freeze on epätoivoisesti koettamassa pelastaa kohti kuolemaansa lipuvaa vaimoaan ja kidnappaa siinä Barbara Gordonin, jotta häneltä voisi vähän sisäelimiä lainailla tarvittaessa vaimolleen. Siitäkös alkaa sitten Batmanin ja Robinin pelastusreissu jotta Barbara "batgirl" Gordon saataisiin siinä samalla pelastettua. Tässäpä muuten Dick Grayson (Robin) koettaa kovasti iskeä ja heilastella tuota Barbara Gordonia (Batgirl).
Ääninä on Bruce/Batman se animaatioista todella tuttu Kevin Conroy... Dr.Victor Fries/Mr.Freeze äänen luovuttaja on toiminut Michael Ansara... toki muutama muukin ääni joukkoon on mukaan mahdutettu.
Animaation jälki ja hahmojen näyttävyys on hyvin pitkälti katsojien silmissä, moni pitää tästä hitusen erilaisesta ja tietyllä tapaa hyvinkin pelkistetetystä, jopa virtaviivaisesta tussaustyylistä. Osalle taas todennäköisesti tuo enempi väristyksiä.
Erittäin jees, varsinkin talvella lumen ja tuiskin keskellä katsottavaksi, siis jos sellaista tarjolla sattuu olemaan. Tarina on selkeä ja vie paremmin koko ajan mukanaan kun homma etenee.. ei myöskään väkisin sotketa puolta valtakuntaan ja hirmuista määrää ihmispopulaatiota mukaan menoon ja meininkiin.. vaan luotetaan että vähän vähemmälläkin sakilla saadaan lystikkäät pidot aikaan, kunhan tarina on selkeä, napakka ja mukaansatempaava.. tällöin parikin hahmoa riittää sen kannattamaan läpi vallan kevyesti. Sellainen "suureellinen" sekava sähellys ja yliyrittämisen fiilis jää kokonaan uupumaan ja sehän on vain eduksi tälle.. eikä pituuskaan ylikuormita istumalihaksistoa, sillä pituutta löytyy napakasti 1h 07mins lopputeksteineen päivineen.
trailer…
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Elikkäs DC nyt sitten tekas vähän tuollaisen Marvellin End Game tyylisen pläjäyksen, toki teki sen sitten animaation muodossa…
Justice League Dark: Apokolips War | DC Panel
Welcome to this exclusive Justice League Dark: Apokolips War panel with some of the creatives behind the film.
Matt Ryan: John Constantine
Jerry O’Connell: Superman
Jason O’Mara: Batman
Christopher Gorham: The Flash
James Tucker: Executive Producer
Matt Peters: Co-Director
Christina Sotta: Co-Director
Ernie Altbacker: Screenwriter
The Justice League has always been Earth’s first and last defense, but with the imminent arrival of Darkseid and the horrors of war that will follow, everything is about to change! With time running out, the Justice League will need all of its members and their powers like never before. But even the world’s most powerful Super Heroes, including new member John Constantine, may not be able to make a difference against Darkseid’s legions. Witness the most shocking battle in the DC Universe, where survival itself is a victory.
tomine11
Well-Known Member
Batman : The Dark Knight Returns Part 1
Perustuu Frank Milllerin visioihin, jotka jätkä esitteli aikoinaan sarjiksen muodossa kultaisella 1980-luvulla, tuolloin maailmassa oli vielä kaikki paremmin ja monia viihdetekeleitäkin tehtiin niin paljon suuremmalla rakkaudella ja intohimolla, toisin kuin nykyajan ankeutena. Kun Milleristä kyse niin arvostustahan yleensä hepulle piisaa noin yleisesti. Kyllähän tämä kuin myös Year One on kovaa kamaa, siinä missä Adam Westitkin eri tavalla tasokasta… pätevä näkemys joka vie mukanaan..
..niin ja hemmetin synkkää menoahan tässä sit on luvassa.
Ei välttämättä ihan sitä perinteistä Batmanin latuja tämä tekele hiihtele menemään. Erityisesti nuo vihut on aika erillä tavalla tuotu tähän.. Gothamissa on paljon "mutantteja", jotka vastaavat kaupungin rikollisuudesta ja on tietynlainen rikollisjoukko kokonaisuudessaan.. siellä seassa on sitten näitä kuuluisampia vihuja kuten vaikkapa Two-Face joka onkin saanut kasvonsa takaisin kuntoon mutta mieli kuitenkin tekee tepposia kun koettaa opetella elämää taas normaalinnäköisenä.
Itse Bruce Waynellä & Batmanillä alkaa taas jo ikää olla ja heppu ei ole enää elämänsä/nuoruutensa vedossa, tästähän Chris Nolan lienee ottanut hitusen trilogian päätösfilmiinsä pientä vaikutetta.
Itse Gothamissa taas kansalaiset ovat vahvasti jakautuneet kahteen leiriin, toisten mielestä Batman on parasta mitä kaupungilla on tarjota sekä hän on kaupungin oma suojelupyhimys vailla vertaa.. kun taasen toisten mielestä juuri Batman on henkilöhahmona jo sellainen, jonka takia rikollisuus siellä rehottaa ja rikollisia enempikin villitsee touhuihinsa ja lepakkomies ois näin ollen kaikista pahinta koko Gothamille.
Robin tuodaan myös mukaan, hänkin on aika erityylinen kuin mitä yleensä ollut.. enempi oman onnensa nojassa kulkeva tyttö ! tällä kertaa mimmi jonka Batman kerran pelasti ja likka päättää tuoda sitten omat taitonsa esille mitä (rikollis)mutanttien nitistämiseen tulee, hyvksyipä Bättis häntä rinnalleen tai ei.. Itse Batman ei taas ole vielä "edellisen Robinin" kuolemasta kerinnyt henkisesti toipua, kuten ei vanhempiensakaan menettämisestä edelleenkään siis, joten tämä on sentään sitä peruskuviota.
Animointi näyttää yllättävän hyvältä tähän sopien, vaikka luonnollisesti alkuperäisestä piirrosjäljestä jäädääkin niin tällä kertaa ei kuitenkaan sitä perussarjatuotantoa ole tuo piirrosjälki jolla niin monet näistä tehty, vaan tässä on ripaus sitä aitoakin jäljelellä enempi kuin noissa muissa keskimäärin on. Tarina jaksaa viehättää sen verran tiukasti otteessa pitäen että varsin vikkelään tämän parissa tunti ja reilu vartti siihen päälle sujahti.. ääninäyttelijöiden puolelta löytyy nimiä kuten vaikkapa Peter Weller…
…tämä on sitten tosiaan kahteen osaan jaettu ja tarina jatkuu seuraavassa, vieden sen sitten loppuun ja tällä kertaa kuljetaan samoja latuja kuin sarjakuvissa. Lieneeköhän Miller asiasta jyrähtänyt eikä oi santanut näissä tai Year Onessa lupaa muuttaa niitä animaation muotoon, jos itse tarinan oltais menty kajoamaan, kuten on valitettavasti käytännössä kaikissa muissa sarjiksiin perustuvissa tehty todella railakkaalla kädellä vielä toinen toisensa perään.
Part 1 trailer..
Part 2:ssatuodaan Terämies mukaan menoon kunnolla ja Batmanistä tuleekin sitten todellinen antisankari ja nämä kaksi voimahahmoa ottavat siinä sitten yhteen, josnka pohjalta sitten Zack Snyder omaa visiotaan västän Batman vs. Superman elokuvassa, toki ihmisnäyttelijöiden kera.. itse en hirveän suuresti lämpene tälläisille jossa supersankareita yhdistellään yhteen maailmaan sieltä sun täältä.. tämä kerta tekee kuitenkin poikkeuksen pakko myöntää. Jokerikin tuossa sitten kans ! Eka osassa keskityttiin aika olennaisesti Batmaniin ja siinä vihut jäi vähän taka-alalle mutta tässä ne saa sitten astetta isomman roolin, vaikka Lepakkomies edelleen se keskeiin hahmo toki on.
Part 2 trailer..
Luonnollisesti kummankin leffan extrat ovat todella isoa herkkua !
---------------------------------------------------------------------------------------------
Iho Jossa Elän (2011)
Nyt on kyllä tekijät saaneet melkoisen huisin mutta samalla todella rajun idean. Homman jujun kyllä tajuaa jo suht aikaisessa vaiheessa että missä oikeasti mennään mutta melkoinen jysäys se silti on..
..tarina kyllä tykittää jopa melkein Hitchkockmaisiin jännitystiloihin asti kun todella vauhtiin pääsee.
Häkellyttävä mutta mainio elokuva. Itsessään tarina sen verran rankkaa menoa että saattaa joitain jopa vieroksuttaa, sen verran vahvasti Pedro Aldomovar provosoi katsojan tunteita ja oikein urakalla useampaan otteeseen.. mutta aivan syyttä suotta, sairaalla tavalla itse tarina ja juoni on jopa irvokkaan nerokas.. hahmot ovat kuitenkin kaikessa groteukiudessaan todella lämpöä hehkuvia, erikoisia mutta sympaattisia joka hyvällä tai huonolla tavalla.
Mainiosti ohjattu, upeasti kuvattu, visuaalisesti kaunis, loistavaa näyttelityöskentelyä mm. Elena Anaya jota pidetään yhtenä tämän hetken kuumimpana Espanjalainäyttelijättärenä.. siinä sivussa komppia lyö mainiosti hitusen tutumpi naama Antonia Banderasin myötä.. myös pari muuta "nimettömämpää" näyttelijää ovat elämänsä vedossa.
Säväyttävä, perverssi, traaginen trilleri joka on samalla synkkä draama, vaikka todella synkissä vesissä ajoittain sukelletaankin niin silti elokuva hehkuu jollain ihmeellisellä tavalla todellista lämpöä hahmojensa osalta ja jopa kieroa huumoria.
Suosituspeukkua hanakkaasti pystyyn, ehdottomasti !
trailer..
----------------------------------------------------------------------------
Herbie 5 movies Collection
The Love Bug (1968 ) (Riemukupla)
Elikkäs tämä siis se aito ja alkuperäinen elokuva vuodelta 1968 Elokuvalle on tämän lisäksi tullut aikoinaan kolme lisäosaa ja sitten vuosikymmenten jälkeen rebuuttaus joka myös tässä kokoelmassa mukana on.
Kyseessä siis Disney tuotantoa sieltä historian hämäristä mutta ihmisnäyteltynä eikä animaatio piirrettynä joilla vielä enempi nimeänsä varsinkin alkuaikoina Disney toki loi.
Jäbä (Dean Jones) ei siis mikään teini enää joka ihastuu hiljalleen autokaupanmyyjättäreen (Michele Lee). Kokee hänet kuitenkin niin upeaksi ilmestykseksi ettei ihastustaan sanoiksi puettua saa. Leffan "pääpahiksen" rooli on langetettu autonkaupanomistajalle (David Thomlinson) joka myös kilpaa ajaa ja tuppaa sillä oma valkkaamallaan autolla aika hyvin pärjäämään. Pääosan Heppu harrastelee sananmukaisesti romurallia tai no melkein jo pelipuolelta enempi tuttua Destruction Derby, Flatout, Wreckfest tyylisiä auton romutuskisailua, toki mitä pidemmälle mennään niin sitä enempi puhtaaksi kilvanajeluksi touhu muuttuu ilmeisesti jo budjetin takia, vaikka puhdasta maastomeininkiäkin käydään välillä testailemassa... tokihan "lopputaisto" sitten muistuttaa jo hyvinkin paljon Cannonball Run meininkiä kun "El Doradon" palkinnosta taistellaan...
...jätkän ajotaidot vievät homman siihen tilaan että liikkuvia menopelejä ei juuri enää ole, eikä mekaanikkokaverikaan (Buddy Hackett) enää niistä onnistu kisapeliä loihtimaan kasaan. Eräänä päivänä kuin taikaiskusta autokaupassa tarjolle ilmestyy oikukas ja omapäinen auto nimeltään Herbie, joka on muille naurunaihe Ison Valtameren (San Francisco) tuolla puolen kun Euroopasta tämä hassunäköinen Kupla Volkkari on nyt Amerikan maassa omalla seikkailullansa... päättää se saapua tarjoamaan itseään tyrkylle puoliväkisin. Autohan elelee siis omaa elämäänsä ja ajelee itsekseen ja tekee mitä huvittaa omilla "supervoimillaan". Auto tekee omavaltaisia prankkejä niille jotka sitä huonosti kohtelee tai ihmisille joista se ei pidä mutta antaa opetuksia ja kohtelee silkkihansikkain niitä jotka sitä kunnioittaa.
Autoista, jotka ovat leffassa mukana, on kieltämättä tiettyä taitaa charmia kun noita kunnon vanhan ajan amerikan menopelejä on jotka muistuttavat välillä enempi jotain risteilijän rohjaketta. Pelkästään alkutekstit alkaa jo melkoisella rytinällä ja ruttauksella.
Meininki yleisesti todella todella postiviivista, todella kirkkaat ja valoisat värit. Joka kieltämättä kivaa vaihtelua nykyajan ummehtuneeseen harmauteen ja tummuuteen. Myös musat tukee tätä riemakkuudellaan.
Sielua ja tyyliä tästä löytyy enempi kuin vaikkapa läjästä Fast and Furious tekeleitä. Toki auton sisältä kuvatut otokset ovat tietyllä tapaa jo aikansa eläneet mutta auton ulkoapäin kuvatut stuntit ja ajelut kepittää mennen tullen nykyajan digitaaliset romutus-sessiot !
Mainio ja hupaisahko aloitus sarjalle, tiedä sitten oliko alun perin tarkoitus tehdä sarjaksi, mutta sen verran mainio leffa ja liekö menestynyt lippuluukuilla että ei suuri ihme että jatkoja tuli useampikin sit, toki sen ekan ja tokan välillä hitusen kerkes aikaa vierähtään...
Viihdyttävää ja sydämellistä hölmöyttä toki jotta leffasta voi täysin siemauksin nauttia, pitää löytyä ja antaa valtaa myös lapsenmielisyydelle.
The Love Bug trailer...
Elikkäs Herbie kokoelma sisältää seuraavat leffat...
The Love Bug (1968 )
Herbie Rides Again (1974)
Herbie Goes to Monte Carlo (1977)
Herbie Goes Bananas (1980)
Herbie - Fully Loaded (2005)
Perustuu Frank Milllerin visioihin, jotka jätkä esitteli aikoinaan sarjiksen muodossa kultaisella 1980-luvulla, tuolloin maailmassa oli vielä kaikki paremmin ja monia viihdetekeleitäkin tehtiin niin paljon suuremmalla rakkaudella ja intohimolla, toisin kuin nykyajan ankeutena. Kun Milleristä kyse niin arvostustahan yleensä hepulle piisaa noin yleisesti. Kyllähän tämä kuin myös Year One on kovaa kamaa, siinä missä Adam Westitkin eri tavalla tasokasta… pätevä näkemys joka vie mukanaan..
..niin ja hemmetin synkkää menoahan tässä sit on luvassa.
Ei välttämättä ihan sitä perinteistä Batmanin latuja tämä tekele hiihtele menemään. Erityisesti nuo vihut on aika erillä tavalla tuotu tähän.. Gothamissa on paljon "mutantteja", jotka vastaavat kaupungin rikollisuudesta ja on tietynlainen rikollisjoukko kokonaisuudessaan.. siellä seassa on sitten näitä kuuluisampia vihuja kuten vaikkapa Two-Face joka onkin saanut kasvonsa takaisin kuntoon mutta mieli kuitenkin tekee tepposia kun koettaa opetella elämää taas normaalinnäköisenä.
Itse Bruce Waynellä & Batmanillä alkaa taas jo ikää olla ja heppu ei ole enää elämänsä/nuoruutensa vedossa, tästähän Chris Nolan lienee ottanut hitusen trilogian päätösfilmiinsä pientä vaikutetta.
Itse Gothamissa taas kansalaiset ovat vahvasti jakautuneet kahteen leiriin, toisten mielestä Batman on parasta mitä kaupungilla on tarjota sekä hän on kaupungin oma suojelupyhimys vailla vertaa.. kun taasen toisten mielestä juuri Batman on henkilöhahmona jo sellainen, jonka takia rikollisuus siellä rehottaa ja rikollisia enempikin villitsee touhuihinsa ja lepakkomies ois näin ollen kaikista pahinta koko Gothamille.
Robin tuodaan myös mukaan, hänkin on aika erityylinen kuin mitä yleensä ollut.. enempi oman onnensa nojassa kulkeva tyttö ! tällä kertaa mimmi jonka Batman kerran pelasti ja likka päättää tuoda sitten omat taitonsa esille mitä (rikollis)mutanttien nitistämiseen tulee, hyvksyipä Bättis häntä rinnalleen tai ei.. Itse Batman ei taas ole vielä "edellisen Robinin" kuolemasta kerinnyt henkisesti toipua, kuten ei vanhempiensakaan menettämisestä edelleenkään siis, joten tämä on sentään sitä peruskuviota.
Animointi näyttää yllättävän hyvältä tähän sopien, vaikka luonnollisesti alkuperäisestä piirrosjäljestä jäädääkin niin tällä kertaa ei kuitenkaan sitä perussarjatuotantoa ole tuo piirrosjälki jolla niin monet näistä tehty, vaan tässä on ripaus sitä aitoakin jäljelellä enempi kuin noissa muissa keskimäärin on. Tarina jaksaa viehättää sen verran tiukasti otteessa pitäen että varsin vikkelään tämän parissa tunti ja reilu vartti siihen päälle sujahti.. ääninäyttelijöiden puolelta löytyy nimiä kuten vaikkapa Peter Weller…
…tämä on sitten tosiaan kahteen osaan jaettu ja tarina jatkuu seuraavassa, vieden sen sitten loppuun ja tällä kertaa kuljetaan samoja latuja kuin sarjakuvissa. Lieneeköhän Miller asiasta jyrähtänyt eikä oi santanut näissä tai Year Onessa lupaa muuttaa niitä animaation muotoon, jos itse tarinan oltais menty kajoamaan, kuten on valitettavasti käytännössä kaikissa muissa sarjiksiin perustuvissa tehty todella railakkaalla kädellä vielä toinen toisensa perään.
Part 1 trailer..
Part 2:ssatuodaan Terämies mukaan menoon kunnolla ja Batmanistä tuleekin sitten todellinen antisankari ja nämä kaksi voimahahmoa ottavat siinä sitten yhteen, josnka pohjalta sitten Zack Snyder omaa visiotaan västän Batman vs. Superman elokuvassa, toki ihmisnäyttelijöiden kera.. itse en hirveän suuresti lämpene tälläisille jossa supersankareita yhdistellään yhteen maailmaan sieltä sun täältä.. tämä kerta tekee kuitenkin poikkeuksen pakko myöntää. Jokerikin tuossa sitten kans !
Eka osassa keskityttiin aika olennaisesti Batmaniin ja siinä vihut jäi vähän taka-alalle mutta tässä ne saa sitten astetta isomman roolin, vaikka Lepakkomies edelleen se keskeiin hahmo toki on.Part 2 trailer..
Luonnollisesti kummankin leffan extrat ovat todella isoa herkkua !
---------------------------------------------------------------------------------------------
Iho Jossa Elän (2011)
Nyt on kyllä tekijät saaneet melkoisen huisin mutta samalla todella rajun idean. Homman jujun kyllä tajuaa jo suht aikaisessa vaiheessa että missä oikeasti mennään mutta melkoinen jysäys se silti on..
..tarina kyllä tykittää jopa melkein Hitchkockmaisiin jännitystiloihin asti kun todella vauhtiin pääsee.
Häkellyttävä mutta mainio elokuva. Itsessään tarina sen verran rankkaa menoa että saattaa joitain jopa vieroksuttaa, sen verran vahvasti Pedro Aldomovar provosoi katsojan tunteita ja oikein urakalla useampaan otteeseen.. mutta aivan syyttä suotta, sairaalla tavalla itse tarina ja juoni on jopa irvokkaan nerokas.. hahmot ovat kuitenkin kaikessa groteukiudessaan todella lämpöä hehkuvia, erikoisia mutta sympaattisia joka hyvällä tai huonolla tavalla.
Mainiosti ohjattu, upeasti kuvattu, visuaalisesti kaunis, loistavaa näyttelityöskentelyä mm. Elena Anaya jota pidetään yhtenä tämän hetken kuumimpana Espanjalainäyttelijättärenä.. siinä sivussa komppia lyö mainiosti hitusen tutumpi naama Antonia Banderasin myötä.. myös pari muuta "nimettömämpää" näyttelijää ovat elämänsä vedossa.
Säväyttävä, perverssi, traaginen trilleri joka on samalla synkkä draama, vaikka todella synkissä vesissä ajoittain sukelletaankin niin silti elokuva hehkuu jollain ihmeellisellä tavalla todellista lämpöä hahmojensa osalta ja jopa kieroa huumoria.
Suosituspeukkua hanakkaasti pystyyn, ehdottomasti !
trailer..
----------------------------------------------------------------------------
Herbie 5 movies Collection
The Love Bug (1968 ) (Riemukupla)
Elikkäs tämä siis se aito ja alkuperäinen elokuva vuodelta 1968 Elokuvalle on tämän lisäksi tullut aikoinaan kolme lisäosaa ja sitten vuosikymmenten jälkeen rebuuttaus joka myös tässä kokoelmassa mukana on.
Kyseessä siis Disney tuotantoa sieltä historian hämäristä mutta ihmisnäyteltynä eikä animaatio piirrettynä joilla vielä enempi nimeänsä varsinkin alkuaikoina Disney toki loi.
Jäbä (Dean Jones) ei siis mikään teini enää joka ihastuu hiljalleen autokaupanmyyjättäreen (Michele Lee). Kokee hänet kuitenkin niin upeaksi ilmestykseksi ettei ihastustaan sanoiksi puettua saa. Leffan "pääpahiksen" rooli on langetettu autonkaupanomistajalle (David Thomlinson) joka myös kilpaa ajaa ja tuppaa sillä oma valkkaamallaan autolla aika hyvin pärjäämään. Pääosan Heppu harrastelee sananmukaisesti romurallia tai no melkein jo pelipuolelta enempi tuttua Destruction Derby, Flatout, Wreckfest tyylisiä auton romutuskisailua, toki mitä pidemmälle mennään niin sitä enempi puhtaaksi kilvanajeluksi touhu muuttuu ilmeisesti jo budjetin takia, vaikka puhdasta maastomeininkiäkin käydään välillä testailemassa... tokihan "lopputaisto" sitten muistuttaa jo hyvinkin paljon Cannonball Run meininkiä kun "El Doradon" palkinnosta taistellaan...
...jätkän ajotaidot vievät homman siihen tilaan että liikkuvia menopelejä ei juuri enää ole, eikä mekaanikkokaverikaan (Buddy Hackett) enää niistä onnistu kisapeliä loihtimaan kasaan. Eräänä päivänä kuin taikaiskusta autokaupassa tarjolle ilmestyy oikukas ja omapäinen auto nimeltään Herbie, joka on muille naurunaihe Ison Valtameren (San Francisco) tuolla puolen kun Euroopasta tämä hassunäköinen Kupla Volkkari on nyt Amerikan maassa omalla seikkailullansa... päättää se saapua tarjoamaan itseään tyrkylle puoliväkisin. Autohan elelee siis omaa elämäänsä ja ajelee itsekseen ja tekee mitä huvittaa omilla "supervoimillaan". Auto tekee omavaltaisia prankkejä niille jotka sitä huonosti kohtelee tai ihmisille joista se ei pidä mutta antaa opetuksia ja kohtelee silkkihansikkain niitä jotka sitä kunnioittaa.
Autoista, jotka ovat leffassa mukana, on kieltämättä tiettyä taitaa charmia kun noita kunnon vanhan ajan amerikan menopelejä on jotka muistuttavat välillä enempi jotain risteilijän rohjaketta. Pelkästään alkutekstit alkaa jo melkoisella rytinällä ja ruttauksella.
Meininki yleisesti todella todella postiviivista, todella kirkkaat ja valoisat värit. Joka kieltämättä kivaa vaihtelua nykyajan ummehtuneeseen harmauteen ja tummuuteen. Myös musat tukee tätä riemakkuudellaan.
Sielua ja tyyliä tästä löytyy enempi kuin vaikkapa läjästä Fast and Furious tekeleitä. Toki auton sisältä kuvatut otokset ovat tietyllä tapaa jo aikansa eläneet mutta auton ulkoapäin kuvatut stuntit ja ajelut kepittää mennen tullen nykyajan digitaaliset romutus-sessiot !
Mainio ja hupaisahko aloitus sarjalle, tiedä sitten oliko alun perin tarkoitus tehdä sarjaksi, mutta sen verran mainio leffa ja liekö menestynyt lippuluukuilla että ei suuri ihme että jatkoja tuli useampikin sit, toki sen ekan ja tokan välillä hitusen kerkes aikaa vierähtään...
Viihdyttävää ja sydämellistä hölmöyttä
toki jotta leffasta voi täysin siemauksin nauttia, pitää löytyä ja antaa valtaa myös lapsenmielisyydelle.The Love Bug trailer...
Elikkäs Herbie kokoelma sisältää seuraavat leffat...
The Love Bug (1968 )
Herbie Rides Again (1974)
Herbie Goes to Monte Carlo (1977)
Herbie Goes Bananas (1980)
Herbie - Fully Loaded (2005)
tomine11
Well-Known Member
Critters - Nakertajat (1986)
Tälläisten omistuisten otusten kerho tällä kertaa, nämä vilkkaat karvapallot tulevat ja purevat vallan kovasti p**seestä tai mistä vain kiinni saavatkaan.
Tietyllä tavalla tästä tulee hyvin paljon mieleen Gremlins (Riiviöitä tuli kaksi, näitä Nakertajia tuli neljän leffan verran sit ihan viime vuosina tullut ”viides” elokuva ja peräti tv-sarjakin) toki melkoisen suuria erojakin löytyy elokuvien välillä.. voisi jopa sanoa että sen verran suuret erot että kumpaisellekin otukselle löytyy keposesti oma elintilansa hengitellä ja oma paikkansa leffahyllyköltä vaikka sitten naapuruksina.
Tällä kertaa "pirulaisnakertajat" tulevat maapallolle erään viattoman perheen kotia vain ja ainoastaan ruoka mielessään.. ja kaikki lihahan kelpaa näille "karvapalloille" ruuaksi jotka yhtä hymyä tuppaavat tiheän hammasrivistönsä turvin olemaan ja siinä sivussa kaikkea muutakin mahdollista nakertamaan riekaleiksi mitä hampaisiinsa saavat..
..perheen sisällä.. iskä, äiskä sekä pari lasta poika & tyttö joista jälkimmäinen on varsin viehättävä tapaus noin ulkoiselta olemukseltaan, noh onneksi äitikään nyt ei mikään toivoton tapaus ole.. juu tosiaan perheen keskenkin jo valmiiksi kiehuu ja kuohuu mutta avaruudesta tulleet otukset saavat perheen puhaltaan yhteen hiileen jotta amerikkalainen idyli kotineen päivineen pelastuisi. Muita tärkeitä tyyppejä on mm. talon duuneja hoitelevan viinaan menevän talkkarin jonka sekoiluja ei kukaan ota todesta ennen kuin on pakko..
..sekä avaruusotuksia jahtaavat rankan armottomat "kasvottomat" palkkionmetsästäjät duona, jotka ovat maapallolla ihmismuotoon tekeytyneet kasvoja ohimennen itselleen napsien (jolle Terminatorkin olis kateellinen) ja kaksikolla on ainoastaan nakertajien tappaminen mielessään mistään muusta tuon taivaallista välittämättä.
Äänipuolella leffa häviää suhteellisen selvästi "niille toisille otuksille", varsinaista tunnusmusaa tässä ei ole laisinkaan.. muutoinkin leffan musaosasto on vähän hassuun tyyliin toteutettu, lähinnä yhtä kappaletta jyystetään kerta toisensa perään (liekö tää jotain sarkastista ivaulua listahitileille, jotka pauhaa kerta toisensa perään).. noh taitaa siellä olla jopa toinenkin biisi välillä raikaamassa..
..noh eipä tuo nyt sinänsä menoa haittaa.. ei ole huono tekele tämä, ei alkuunkaan. Gremlins panosti huomattavasti enempi huumoriin ja letkeään hurvitteluun kuin tämä. Kaikessa järjettömyydessään tämä ottaa itsensä monta astetta vakavammin ja pyrkii oikeaksi kauhuleffaksi.. ilmeisesti aikanaan ollut melkoisen puhdasta kauhupelottelua mutta nykymittapuulla voi kevyesti heittaa kauhuKomedioinnin sarakkeeseen mutta positiivisella ja arvokkaalla tavalla "vanhentuen" kuitenkin.
Vanhan ajan kasarilaatua, joka jaksaa viihdyyttää vuodesta toiseen uskomattoman sitkeällä tavalla monien elinvuosiensakin jälkeen .. ai niin onkohan sen äijän paidan selkämyksessä jotain kuittia ja tervehdystä kenties Haamujengille.
trailer…
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Critters 2 : The Main Course (1988)
Varsin kelvollisen avauksen jälkeen oli ensimmäisen elokuvan loppu sellainen että kovin vaikea siihen ei suoraa jatkoa olisi tehdä.. tiedä kuinka hyvin leffa menestyi ? mutta jatkoa tuli ja sittemmin vielä parinkin osan verran tämänkin jälkeenkin..
..kuitenkin matka jatkuu toisessa elokuvassa periaatteessa aivan suoraan siitä mihin ensimmäinen jäi ! siinähän aivan viimeisinä kuvana nakertajien munia jäi edelleen hautumaan ja ne nyt sattuvat eräät "väärät" tyypit vahingossa löytämään..
..hienoa että leffassa jatkavat nuo umpitylyt palkkatappajat (ex-duo on saanut uuden jäsenen nykyiseen trioonsa), toki ehkä tuon kolmannen tyypin olis kuitenkin voinut jättää tuomatta mukaan, varsinkin kun sen myötä tuntuu että palkkikset saavat tässä muuutoinkin yllättävän (hitusen turhankin) paljon esiintyä..
.. suurin muutos lienee se että perhe ei ole tässä "enää mukana" kun poika tulee tässä mummolaan vierailulle entisille kotikonnuilleen. Poiksa saa seurakseen tällä kertaa paikallisen likkaseuralaisen, sen oman siskonsa "sijaan" (mitä ekassa oli) jotta mimmikin mukaan leffaan mahdutettua saadaan.. elikkäs poitsu palaileekin siis muualla olon jälkeen takaisin kotikulmilleen hengailemaan ja katsastelemaan paikkoja ja miten ihmisillä ja paikkakunnalla menee..
..kylä ottaa pojan joko enempi (lähinnä repotterit ja lehtiin kirjoittejat) tai vähempi innolla vastaan (suurin osa perusväestöstä joka ei usko ensimmäisen leffan tapahtumiin ja pitää sitä huuhaana, kun siitä ei ole suurempia todisteita kuitenkaan olemassa).. onhan jäbä kotikontujen pienellä paikkakunnalla aiemmin tapahtuneen "satutarinan" ansiosta jonkin sortin "julkkis", jonkun mielissä hyvässä ja useimman mielestä pahassa huuhaa julkkiksena..
..niin juu vanhoista naamoista toki löytyy kyyniseksi muuttunut sheriffi, joka tietää alusta asti mitä oikeasti on tapahtunut mutta ei halua mitään mahdollista paniikkia lietsoa millään tavalla kyläpahaseeseena, sekä pienen roolin tekevä ekasta tuttu "talkkari"..
..jos Gremlinsit meuhkas joulun tunnelmoinneissa niin tähän Nakertajien toppuosaan on varmasti pilke silmäkulmassa terkkuina toisille otuksille otettu pääsiäinen mukaan.. mikäpäs "sen mukavampaa" kuin vähän tarjoilla hassuja pääsiäismunaylläreitä ihmisille, jotka ovatkin melkoinen yllätysmunia sisällöltään..
..edelleenkään homma ei kuitenkaan lähde täysin huumorilinjalle toki sitäkin aimo annos ekaan verrattuna lisättynä mutta pohjimmiltaan Nakertajat ovat oikeasti huomattavasti enemmän tylympiä, armottomampia, synkempiä ja rankempia pirulaisia (voisi verrata pirajoihin) vailla huumorinhäivää kuin mitä astetta hulvattomammat Riiviöt jotka enempikin hurvittelevat niin paljon kuin sielu sietää.. toki tässä on lisääntyneessä määrin humoristisia sutkautuksia (varsinkin kun niitä aletaan huomattavasti suuremmassa mittakaavassa ja määrässä listimään kuin ekassa) ja tilannekomiikka kohdilleen tässäkin osuu ihan napakkaasti.. mutta edellinen oli puhtaammin siihen pelotteluun painottuvaa meininkiä.
Onnistunut jatko-osa tämä.
Ekassa oli enempi tunnelmaa, kauhua ja pelottelunhakua. Tässä taasen ehkä hitusen enempi toimintaa varsinkin loppua kohden, tämä alkaa nimittäin yllätävänkin rauhallisella ja pitkähköllä alkuturinoinnilla.. johtunee osittain jo tapahtumaympäristöstäkin tuo muutos. Onhan tässä koko kylä tapahtumapaikkana, kun ekassa se oli hyvin pitkälti yksi talo vain hieman syrjemmällä.. kun kauhu ja jännitys ei ole aivan yhtä suuressa osassa niin musa ja äänimaailman puolesta aika erilaista kuunneltavaa.
Eka on aina ensimmäinen ja luo sen kultareunuspilvisen muiston ja unohtumattoman pohjan mutta ei tämä paljoa siitä jälkeen jää siitä jälkeen.. toki tällä kertaa mennään huomattavasti enempi Gremlinsin (jatkon) jalanjäljissä kuin mitä ensimmäisessä osassa niitä peesailivat.. onneksi eroavaisuuksia on kuitenkin edelleen tarpeeksi jotta kummallekin otukselle oma paikkansa valkokankailta vieläkin löytyi.. noin ikään kuin toisten esiintymiskeikkojenkin jälkeen.
Epussa.. Nakertajat tarjosivat enempi kauhua ja jännitystä .. toinen panosti taasen enempi toimintaan, tietyllä tavalla "viihdyttävyyteen" ja ripauksen enemmän huumoriinkin.. jo elokuvien ns. "lopputaistoissa" on tämän suhteen hyvin selkeä ja suuren suuri ero. Siis tyyliin "ketä missä ja millaisessa mittakaavassa tapahtuvat rymisevät".
trailer…
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Critters 3 : You Are What They Eat (1991)
Ensin lienee sanottava leffan suurin jysäri nimittäin Leonardo DiCaprio esiintyy tässä leffassa ihan kelpo suuressa roolissakin, lieköhän jäbikän kovin moni fanikaan tuosta perillä ?.. toinen suuri yllätys lienee se että leffan ohjaajana vois ainakin nimen perusteella olla peräti naispuoleinen henkilö (Kristine Peterson)..
..tällä kertaa kertaa rengas posahtaa autosta metsätien varrella lomalla olevalta perheeltä ja perheen pää (isä) jää sitä korjailemaan.. lapset pari poikaa ja likka menevät läheiseen metsikköön leikkimään ja tapaavat siellä oudon tyypin.. hetkeä myöhemmin perheen vielä täydentää äiti mukaan tulollaan.. niin juu pitänee mainita että tällä perheellä ei ole parin ekan leffan kanssa mitään tekemistä..
...tuo outo tyyppi metsikööss siis, yllättäen paljastuukin ensimmäissä osassa suuremmassa roolissa ja toisessa paljon pienemmässä olevaksi "kahjoksi"talkkariksi joka olikin sittemmin kaapattuna avaruuteen ja miehestä onkin nyt koulutettu Nakertajien palkkionmetsästäjä... niin ainakin jätkä itse satuilee menneisyyttään ! mutta kukapa miestä uskoisi !? "nykyajassa" elelevät lapsukaiset eivät moisia satutarinoita kuitenkaan usko..
..vaan hyppääpä autoon myös salaa kyytiin eräs ylimääräinen "outo otus", josta myöhemmin melkoista harmia tulee olemaan perheelle.. olihan paikka kuitenkin erään Grovers Bendin lähellä. Sinne ei kuitenkaan jäädä maleksimaan vaan Narkertajien matka vie tällä kertaa hitusen suurempaan kaupunkiin kyseisen perheen mukana..
..kyseisen lähiön mukana mukaan juoneen tulee paljon muitakin tyyppejä kuin vain kyseinen perhe. Vaikkapa eräs vanhempi pariskunta jonka miespuolinen puolisko on kerännyt Groverin uutisoinnit vanhojen lehtileikkeiden muodossa talteen ja hätkähtää kun sanan kuulee.. hiljalleen lapsukaiset ja papparainen alkavat yhdessä tuumiin vakuuttumaan että jotain outoa saattaa olla ilmassa ja kenties tarut sittenkin totta ! Samalla kun muualla talossa alkaa tapahtumaan outoja (verisiä) asioita.. joukossa on myöskin eräs pervessi alusvaatehihhuli ja sitä kautta pyykkituvallakin vierailleen ja pari muutakin todellista persoonallisuutta.
Matkan varrella toisen osan jälkeen on kadonnut jonkisen verran gorea menosta (toki sitä vielä löytyy, kun tuohon aikaan sitä aivan eri tavalla ja tahtiin kuin nykyään) tai no jos sitä on niin se on intensiivisempää ja paljon nopeampina kerta annoksina tarjoiltuna verrattuna edellisiin.. ja hitusen vähemmän voisiko sanoa trillerimäisempi tai kauhuun pyrkivä (tai yksittäisin hetkittäin jopa enemmän mutta noin yleisesti vähemmän) kuin mitä pari aiempaa.. tuo muutos on pitkälti sitten korvattu melkoisella puujalkahuumorilla tykittäen ja onpa jo pieruhuumoriakin lykitty matkaan josta ei parissa ekassa ollut tietoakaan..
..yleistä mainettaan kuitenkin parempi. Aikamoisen tylytetty leffa yleisesti ottaen mutta ei tämä nyt ihan totaalisen paskakaan ollut. Kerran kun kahtomaan alkoi niin varsin mielellään sen reissun kertaalleen loppuun asti taaplas. Halppis "bee (tai no cee)-luokan" täräytykseksi kuitenkin keskivertoa huomattavasti parempaa tämäkin.. kyllähän Nakertajien seurassa vielä kolmannenkin kerran matkasi.
trailer…
-----------------------------------------------------------------
Critters 4 (1992)
Tämä tapahtui sitten oikein avaruusaluksella/avaruudessa muistaakseni, täytyy joku päivä verestellä muistia ja katsella kun ei tarpeeksi hyvin tästä muista. Tapahtumapaikka tuossa kuitenkin oli todella poikkeuksellinen…
------------------------------------------------------------------------------
Critters Attack! (2019)
Gremlinsin vanavedessä tuli aikoinaan myös Critters leffat. Riivöitä tehtiin vain kaksi elokuvaa mutta laatu niissä oli korkealla, näitä Nakertajia tehtiin aikoinaan neljä ja laatu oli vähän heittelevämpi mutta erittäinkin katsottavia kuiteskin. Nyt siis todella pitkän tauon jälkeen pukkas "viitosta" kehiin ja erikseen vielä tv-sarjakin mutta tämä siis elokuva.. nelonen päätti lähteä avaruuteen reissulle mutta sieltä on sentään palattu taasen maapallonpinnalle kuten kolmessa ekassakin oltiin.
Nakertajat napsivat lihat luiden ympäriltä, ihmisten siis terävillä hampaillaan joita niiden suussa riittää ja pimessä heillä on myös punaiset kiiluvat silmät.. nämä hanakkaat pienet karvapallot siis jostain avaruuden perukoilta maapallolle ovat tipahtaneet ja eivät tosiaan mitään kovin ihmisystävällistä rotua ole... jos Gremlinit olivat tietyllä tapaa ilakoivia ja viekkaita veijareita sekä myös nastyjä .... niin nämä ovat pelkästään nästyjä ja melkoisia pirulaisia.. tai no niin oli aiemmin on tähänkin nyt sitten lisätty tälläinen "gizmo" kans...
..juonellisesti ei mitään uutta alla auringon. Joukko sikäläisiä (pitkälti opiskelijateinejä tai oikeastaan sitäkin nuorempia lapsia ja lapsenvahtia) pistäät hynttyyt yhteen taistelussa näitä vastaan kun karvapallot alkavat vinhasti lisääntyä ja yhä suurempana palloefektia porukkaa teilata. Hivenen tämä on tälläinen astetta nuoremmille suunnattu, verrattuna aiempiin.. noh tulee kutsumattomana vieraana paikan päälle myös vähän vanhempi naishenkilö, joka on näiden crittereiden metsästäjä, kun vanhat tutut ovat taas kylään tulleet vierailemaan, tosin tämän rooli jää aika kummastukseksi miksi otettu mukaan kun ei juuri mitään osaa ja arpaa oikein lopulta ole noiden teinien ja lapsien rinnalla.
Perusnykyajan burgerleffa joita tulee ja menee viuhuen oikealta ja vasemmalta. Sellaiselle joka toimi aikoinaan todella hyvin ja löytyi se oma sielukkuus niin melkein poikkeuksetta se ei enää näihin nykypäivän leffoihin tunnu siirtyvän vaan jää uupumaan usein tavalla ja toisellakin, vaikka ne alkuperäiset aikaa edelleen enemmän kuin hyvin kestävätkin. Vallan puolivillainen lasten B-luokan ns. pökäle. Toki kun neljä aiempaa löytyy niin sinne vaan johon jatkoksi kokoelmiin toki.
Sentään Nakertajat on tehty nukkeina ja mekaanisina, eikä tietsikkahahmoina mikä on hyvä ! ja luo lisää tunnelmaa kun porukat ovat lavasteissa eikä vain screen screenin edessä huseeraamassa. Tuosta ja muutamasta muusta jutusta kerrotaan sitten tämän extroissa ja making offissa enempikin.
trailer..
Tälläisten omistuisten otusten kerho tällä kertaa, nämä vilkkaat karvapallot tulevat ja purevat vallan kovasti p**seestä tai mistä vain kiinni saavatkaan.
Tietyllä tavalla tästä tulee hyvin paljon mieleen Gremlins (Riiviöitä tuli kaksi, näitä Nakertajia tuli neljän leffan verran sit ihan viime vuosina tullut ”viides” elokuva ja peräti tv-sarjakin) toki melkoisen suuria erojakin löytyy elokuvien välillä.. voisi jopa sanoa että sen verran suuret erot että kumpaisellekin otukselle löytyy keposesti oma elintilansa hengitellä ja oma paikkansa leffahyllyköltä vaikka sitten naapuruksina.
Tällä kertaa "pirulaisnakertajat" tulevat maapallolle erään viattoman perheen kotia vain ja ainoastaan ruoka mielessään.. ja kaikki lihahan kelpaa näille "karvapalloille" ruuaksi jotka yhtä hymyä tuppaavat tiheän hammasrivistönsä turvin olemaan ja siinä sivussa kaikkea muutakin mahdollista nakertamaan riekaleiksi mitä hampaisiinsa saavat..
..perheen sisällä.. iskä, äiskä sekä pari lasta poika & tyttö joista jälkimmäinen on varsin viehättävä tapaus noin ulkoiselta olemukseltaan, noh onneksi äitikään nyt ei mikään toivoton tapaus ole.. juu tosiaan perheen keskenkin jo valmiiksi kiehuu ja kuohuu mutta avaruudesta tulleet otukset saavat perheen puhaltaan yhteen hiileen jotta amerikkalainen idyli kotineen päivineen pelastuisi. Muita tärkeitä tyyppejä on mm. talon duuneja hoitelevan viinaan menevän talkkarin jonka sekoiluja ei kukaan ota todesta ennen kuin on pakko..
..sekä avaruusotuksia jahtaavat rankan armottomat "kasvottomat" palkkionmetsästäjät duona, jotka ovat maapallolla ihmismuotoon tekeytyneet kasvoja ohimennen itselleen napsien (jolle Terminatorkin olis kateellinen) ja kaksikolla on ainoastaan nakertajien tappaminen mielessään mistään muusta tuon taivaallista välittämättä.
Äänipuolella leffa häviää suhteellisen selvästi "niille toisille otuksille", varsinaista tunnusmusaa tässä ei ole laisinkaan.. muutoinkin leffan musaosasto on vähän hassuun tyyliin toteutettu, lähinnä yhtä kappaletta jyystetään kerta toisensa perään (liekö tää jotain sarkastista ivaulua listahitileille, jotka pauhaa kerta toisensa perään).. noh taitaa siellä olla jopa toinenkin biisi välillä raikaamassa..
..noh eipä tuo nyt sinänsä menoa haittaa.. ei ole huono tekele tämä, ei alkuunkaan. Gremlins panosti huomattavasti enempi huumoriin ja letkeään hurvitteluun kuin tämä. Kaikessa järjettömyydessään tämä ottaa itsensä monta astetta vakavammin ja pyrkii oikeaksi kauhuleffaksi.. ilmeisesti aikanaan ollut melkoisen puhdasta kauhupelottelua mutta nykymittapuulla voi kevyesti heittaa kauhuKomedioinnin sarakkeeseen mutta positiivisella ja arvokkaalla tavalla "vanhentuen" kuitenkin.
Vanhan ajan kasarilaatua, joka jaksaa viihdyyttää vuodesta toiseen uskomattoman sitkeällä tavalla monien elinvuosiensakin jälkeen .. ai niin onkohan sen äijän paidan selkämyksessä jotain kuittia ja tervehdystä kenties Haamujengille.
trailer…
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Critters 2 : The Main Course (1988)
Varsin kelvollisen avauksen jälkeen oli ensimmäisen elokuvan loppu sellainen että kovin vaikea siihen ei suoraa jatkoa olisi tehdä.. tiedä kuinka hyvin leffa menestyi ? mutta jatkoa tuli ja sittemmin vielä parinkin osan verran tämänkin jälkeenkin..
..kuitenkin matka jatkuu toisessa elokuvassa periaatteessa aivan suoraan siitä mihin ensimmäinen jäi ! siinähän aivan viimeisinä kuvana nakertajien munia jäi edelleen hautumaan ja ne nyt sattuvat eräät "väärät" tyypit vahingossa löytämään..
..hienoa että leffassa jatkavat nuo umpitylyt palkkatappajat (ex-duo on saanut uuden jäsenen nykyiseen trioonsa), toki ehkä tuon kolmannen tyypin olis kuitenkin voinut jättää tuomatta mukaan, varsinkin kun sen myötä tuntuu että palkkikset saavat tässä muuutoinkin yllättävän (hitusen turhankin) paljon esiintyä..
.. suurin muutos lienee se että perhe ei ole tässä "enää mukana" kun poika tulee tässä mummolaan vierailulle entisille kotikonnuilleen. Poiksa saa seurakseen tällä kertaa paikallisen likkaseuralaisen, sen oman siskonsa "sijaan" (mitä ekassa oli) jotta mimmikin mukaan leffaan mahdutettua saadaan.. elikkäs poitsu palaileekin siis muualla olon jälkeen takaisin kotikulmilleen hengailemaan ja katsastelemaan paikkoja ja miten ihmisillä ja paikkakunnalla menee..
..kylä ottaa pojan joko enempi (lähinnä repotterit ja lehtiin kirjoittejat) tai vähempi innolla vastaan (suurin osa perusväestöstä joka ei usko ensimmäisen leffan tapahtumiin ja pitää sitä huuhaana, kun siitä ei ole suurempia todisteita kuitenkaan olemassa).. onhan jäbä kotikontujen pienellä paikkakunnalla aiemmin tapahtuneen "satutarinan" ansiosta jonkin sortin "julkkis", jonkun mielissä hyvässä ja useimman mielestä pahassa huuhaa julkkiksena..
..niin juu vanhoista naamoista toki löytyy kyyniseksi muuttunut sheriffi, joka tietää alusta asti mitä oikeasti on tapahtunut mutta ei halua mitään mahdollista paniikkia lietsoa millään tavalla kyläpahaseeseena, sekä pienen roolin tekevä ekasta tuttu "talkkari"..
..jos Gremlinsit meuhkas joulun tunnelmoinneissa niin tähän Nakertajien toppuosaan on varmasti pilke silmäkulmassa terkkuina toisille otuksille otettu pääsiäinen mukaan.. mikäpäs "sen mukavampaa" kuin vähän tarjoilla hassuja pääsiäismunaylläreitä ihmisille, jotka ovatkin melkoinen yllätysmunia sisällöltään..
..edelleenkään homma ei kuitenkaan lähde täysin huumorilinjalle toki sitäkin aimo annos ekaan verrattuna lisättynä mutta pohjimmiltaan Nakertajat ovat oikeasti huomattavasti enemmän tylympiä, armottomampia, synkempiä ja rankempia pirulaisia (voisi verrata pirajoihin) vailla huumorinhäivää kuin mitä astetta hulvattomammat Riiviöt jotka enempikin hurvittelevat niin paljon kuin sielu sietää.. toki tässä on lisääntyneessä määrin humoristisia sutkautuksia (varsinkin kun niitä aletaan huomattavasti suuremmassa mittakaavassa ja määrässä listimään kuin ekassa) ja tilannekomiikka kohdilleen tässäkin osuu ihan napakkaasti.. mutta edellinen oli puhtaammin siihen pelotteluun painottuvaa meininkiä.
Onnistunut jatko-osa tämä.
Ekassa oli enempi tunnelmaa, kauhua ja pelottelunhakua. Tässä taasen ehkä hitusen enempi toimintaa varsinkin loppua kohden, tämä alkaa nimittäin yllätävänkin rauhallisella ja pitkähköllä alkuturinoinnilla.. johtunee osittain jo tapahtumaympäristöstäkin tuo muutos. Onhan tässä koko kylä tapahtumapaikkana, kun ekassa se oli hyvin pitkälti yksi talo vain hieman syrjemmällä.. kun kauhu ja jännitys ei ole aivan yhtä suuressa osassa niin musa ja äänimaailman puolesta aika erilaista kuunneltavaa.
Eka on aina ensimmäinen ja luo sen kultareunuspilvisen muiston ja unohtumattoman pohjan mutta ei tämä paljoa siitä jälkeen jää siitä jälkeen.. toki tällä kertaa mennään huomattavasti enempi Gremlinsin (jatkon) jalanjäljissä kuin mitä ensimmäisessä osassa niitä peesailivat.. onneksi eroavaisuuksia on kuitenkin edelleen tarpeeksi jotta kummallekin otukselle oma paikkansa valkokankailta vieläkin löytyi.. noin ikään kuin toisten esiintymiskeikkojenkin jälkeen.
Epussa.. Nakertajat tarjosivat enempi kauhua ja jännitystä .. toinen panosti taasen enempi toimintaan, tietyllä tavalla "viihdyttävyyteen" ja ripauksen enemmän huumoriinkin.. jo elokuvien ns. "lopputaistoissa" on tämän suhteen hyvin selkeä ja suuren suuri ero. Siis tyyliin "ketä missä ja millaisessa mittakaavassa tapahtuvat rymisevät".
trailer…
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Critters 3 : You Are What They Eat (1991)
Ensin lienee sanottava leffan suurin jysäri nimittäin Leonardo DiCaprio esiintyy tässä leffassa ihan kelpo suuressa roolissakin, lieköhän jäbikän kovin moni fanikaan tuosta perillä ?.. toinen suuri yllätys lienee se että leffan ohjaajana vois ainakin nimen perusteella olla peräti naispuoleinen henkilö (Kristine Peterson)..
..tällä kertaa kertaa rengas posahtaa autosta metsätien varrella lomalla olevalta perheeltä ja perheen pää (isä) jää sitä korjailemaan.. lapset pari poikaa ja likka menevät läheiseen metsikköön leikkimään ja tapaavat siellä oudon tyypin.. hetkeä myöhemmin perheen vielä täydentää äiti mukaan tulollaan.. niin juu pitänee mainita että tällä perheellä ei ole parin ekan leffan kanssa mitään tekemistä..
...tuo outo tyyppi metsikööss siis, yllättäen paljastuukin ensimmäissä osassa suuremmassa roolissa ja toisessa paljon pienemmässä olevaksi "kahjoksi"talkkariksi joka olikin sittemmin kaapattuna avaruuteen ja miehestä onkin nyt koulutettu Nakertajien palkkionmetsästäjä... niin ainakin jätkä itse satuilee menneisyyttään ! mutta kukapa miestä uskoisi !? "nykyajassa" elelevät lapsukaiset eivät moisia satutarinoita kuitenkaan usko..
..vaan hyppääpä autoon myös salaa kyytiin eräs ylimääräinen "outo otus", josta myöhemmin melkoista harmia tulee olemaan perheelle.. olihan paikka kuitenkin erään Grovers Bendin lähellä. Sinne ei kuitenkaan jäädä maleksimaan vaan Narkertajien matka vie tällä kertaa hitusen suurempaan kaupunkiin kyseisen perheen mukana..
..kyseisen lähiön mukana mukaan juoneen tulee paljon muitakin tyyppejä kuin vain kyseinen perhe. Vaikkapa eräs vanhempi pariskunta jonka miespuolinen puolisko on kerännyt Groverin uutisoinnit vanhojen lehtileikkeiden muodossa talteen ja hätkähtää kun sanan kuulee.. hiljalleen lapsukaiset ja papparainen alkavat yhdessä tuumiin vakuuttumaan että jotain outoa saattaa olla ilmassa ja kenties tarut sittenkin totta ! Samalla kun muualla talossa alkaa tapahtumaan outoja (verisiä) asioita.. joukossa on myöskin eräs pervessi alusvaatehihhuli ja sitä kautta pyykkituvallakin vierailleen ja pari muutakin todellista persoonallisuutta.
Matkan varrella toisen osan jälkeen on kadonnut jonkisen verran gorea menosta (toki sitä vielä löytyy, kun tuohon aikaan sitä aivan eri tavalla ja tahtiin kuin nykyään) tai no jos sitä on niin se on intensiivisempää ja paljon nopeampina kerta annoksina tarjoiltuna verrattuna edellisiin.. ja hitusen vähemmän voisiko sanoa trillerimäisempi tai kauhuun pyrkivä (tai yksittäisin hetkittäin jopa enemmän mutta noin yleisesti vähemmän) kuin mitä pari aiempaa.. tuo muutos on pitkälti sitten korvattu melkoisella puujalkahuumorilla tykittäen ja onpa jo pieruhuumoriakin lykitty matkaan josta ei parissa ekassa ollut tietoakaan..
..yleistä mainettaan kuitenkin parempi. Aikamoisen tylytetty leffa yleisesti ottaen mutta ei tämä nyt ihan totaalisen paskakaan ollut. Kerran kun kahtomaan alkoi niin varsin mielellään sen reissun kertaalleen loppuun asti taaplas. Halppis "bee (tai no cee)-luokan" täräytykseksi kuitenkin keskivertoa huomattavasti parempaa tämäkin.. kyllähän Nakertajien seurassa vielä kolmannenkin kerran matkasi.
trailer…
-----------------------------------------------------------------
Critters 4 (1992)
Tämä tapahtui sitten oikein avaruusaluksella/avaruudessa muistaakseni, täytyy joku päivä verestellä muistia ja katsella kun ei tarpeeksi hyvin tästä muista. Tapahtumapaikka tuossa kuitenkin oli todella poikkeuksellinen…
------------------------------------------------------------------------------
Critters Attack! (2019)
Gremlinsin vanavedessä tuli aikoinaan myös Critters leffat. Riivöitä tehtiin vain kaksi elokuvaa mutta laatu niissä oli korkealla, näitä Nakertajia tehtiin aikoinaan neljä ja laatu oli vähän heittelevämpi mutta erittäinkin katsottavia kuiteskin. Nyt siis todella pitkän tauon jälkeen pukkas "viitosta" kehiin ja erikseen vielä tv-sarjakin mutta tämä siis elokuva.. nelonen päätti lähteä avaruuteen reissulle mutta sieltä on sentään palattu taasen maapallonpinnalle kuten kolmessa ekassakin oltiin.
Nakertajat napsivat lihat luiden ympäriltä, ihmisten siis terävillä hampaillaan joita niiden suussa riittää ja pimessä heillä on myös punaiset kiiluvat silmät.. nämä hanakkaat pienet karvapallot siis jostain avaruuden perukoilta maapallolle ovat tipahtaneet ja eivät tosiaan mitään kovin ihmisystävällistä rotua ole... jos Gremlinit olivat tietyllä tapaa ilakoivia ja viekkaita veijareita sekä myös nastyjä .... niin nämä ovat pelkästään nästyjä ja melkoisia pirulaisia.. tai no niin oli aiemmin on tähänkin nyt sitten lisätty tälläinen "gizmo" kans...
..juonellisesti ei mitään uutta alla auringon. Joukko sikäläisiä (pitkälti opiskelijateinejä tai oikeastaan sitäkin nuorempia lapsia ja lapsenvahtia) pistäät hynttyyt yhteen taistelussa näitä vastaan kun karvapallot alkavat vinhasti lisääntyä ja yhä suurempana palloefektia porukkaa teilata. Hivenen tämä on tälläinen astetta nuoremmille suunnattu, verrattuna aiempiin.. noh tulee kutsumattomana vieraana paikan päälle myös vähän vanhempi naishenkilö, joka on näiden crittereiden metsästäjä, kun vanhat tutut ovat taas kylään tulleet vierailemaan, tosin tämän rooli jää aika kummastukseksi miksi otettu mukaan kun ei juuri mitään osaa ja arpaa oikein lopulta ole noiden teinien ja lapsien rinnalla.
Perusnykyajan burgerleffa joita tulee ja menee viuhuen oikealta ja vasemmalta. Sellaiselle joka toimi aikoinaan todella hyvin ja löytyi se oma sielukkuus niin melkein poikkeuksetta se ei enää näihin nykypäivän leffoihin tunnu siirtyvän vaan jää uupumaan usein tavalla ja toisellakin, vaikka ne alkuperäiset aikaa edelleen enemmän kuin hyvin kestävätkin. Vallan puolivillainen lasten B-luokan ns. pökäle. Toki kun neljä aiempaa löytyy niin sinne vaan johon jatkoksi kokoelmiin toki.
Sentään Nakertajat on tehty nukkeina ja mekaanisina, eikä tietsikkahahmoina mikä on hyvä ! ja luo lisää tunnelmaa kun porukat ovat lavasteissa eikä vain screen screenin edessä huseeraamassa. Tuosta ja muutamasta muusta jutusta kerrotaan sitten tämän extroissa ja making offissa enempikin.
trailer..
Viimeksi muokattu:
tomine11
Well-Known Member
Cool World (1992)
Mitähän tähän nyt sanoisi sitten, paljon on lainattu ja velkaa sille eräälle Roger Rabbittille joka uraa uurti tälläisessä piirretynanimaation sekä oikean näyttelemisen naitattamisessa.
Tämä on selkeästi ilkikurisempi ja ronskimpi ilmestys verrattuna siihen, ei kylläkään parempi mutta kyllä tämäkin ihan asiansa ajoi eikä tekijöiden tarvitse päätänsä puskaan piilottaa jos leffasta tulee kyse ja sattuvat paikalla olemaan. Parani loppua kohti ja alku oli vähän etäännyttävä ja ei saanut ihan mukisematta ja nielemättä tempautumaan mukaansa heti ensi hetkestä. mutta mitä pidemmälle eteni niin sitä enempi tälle alkoi myös lämmetä.
Kim Basinger on tässä huikea vamppi, todella hot oli vamppi sitten tiukoissa mekoissansa ihan itsenään kuin myös sitten piirretyssä muodossa (taatusti Kim Basingerin yksi hoteimmista rooleista leffoissa kaikin puolin), vallan mainiosti naisen ilmeet ja eleet saatu tuohon lopulta aika yksinkertaiseenkin piirroshahmoon myös mukaan. Sama koskee oikeastaan kaikkia, jotka tässä kummankin maailman välillä poukkailevat, mut Basingerin hahmo on ihan yliveto selkeästi. Ketään rimanalitusta ei siltä osin joukkoon mahdu. Muita suuria nimiä tässä on siis Brad Pitt sekä Gabriel Byrne.
Tässä vielä tietynlainen A-luokka pyrkimys on selkeästi kaikessa mitä tehdään. Toista se on muuten sitten Evil Toons elokuvassa joka on jo sitten pervon puolelle pyllähtänyt David Carradinen tähdittämä, saman tyylinen animaatiot/ihmissekamelska sekoitus, tosin sen ansiot ja pyrkimykset sitten aivan muissa asioissa kuin mitä tällä elokuvalla on, mutta siitä jokin toinen kerta se on ihan eri lehva se ! pittääpä joku kerta siitä sitten turinoida
Elokuvan on muuten ohjannu Ralph Bakshi. Joka saattaa jollekin olla tuttu nimi siitä ammoisten aikojen Taru Sormusten Herra animaatiosta, joka valitettavasti sitten jäi kesken eikä sitä tarinaa koskaan viety loppuun… tai vallan hervottomasti piirretystä, täysin aikuisille suunnatusta Fritz - Kova Kolli (1972)
Yleisdesign on kyllä hyvä ja homma näyttää vallan pätevältä ja suurimman osan ajasta erittäinkin hyvältä. Toki ihmisten ja animaatiot yhdistäminen näkyy tässä ajoittain todella räikeästi läpi, mutta sen voi katsoa läpi sormien joten ei aiheuta suuria määriä ainakaan uusia putkahtelevia harmaita hiuksia katsojan päälaelle. Puhtaasti tarinallisesti tämä siten on valovuoden jäljessä Roger Rabittiä, missä se loisti, leffa soljui sutjakkaasti muta tämä aika ajoin töksähtelee ja törmäilee miten sattuu kun koettaa sitä omaa suuntaansa hakea minne menisi.
Tarinallisesti sekava sähellys, joka vaatii työtä ja ponnistelua katsojalta jotta hommassa jotenkin mukana pysyisi, eikä pysy välttämättä sittenkään. Todennäköisesti katsojalla on muutama jäävuoren kokoinen aukko ihmetyttämässä että mitä välillä tapahtui että tälläisiin asioihin lopulta päädyttiin ja missä välissä tälläiseen juttuun nyt sit sitten yht’äkkisesti pompattiin.. välillä jotain pientä järkeä tulee ja hommasta on saavinaan kiinni mutta suu ymmyrkäisenä sitä taas hetken päästä ihmettelee asioita jos toisiakin.
Mitäs luulette, aionko katsoa tämän vielä joku päivä uudelleen ? ainoa oikea vastaus jonka voi lukita on tietenkin no totta Mooses, pelkästään kansi tihkuu tyylikkyyttä niin uljaasti.
trailer…
------------------------------------------------------------------------------------------------
Swimming Pool (2003)
Olipa kerran brittiläinen kirjailija, tällä kertaa sillä menee poikkeuksellisesti jopa ihan hyvin ja kirjat myyvät jne... mutta muuten elämä vain tuntuu tylsältä ja samoja latuja laahaavalta.. niinpä kustantaja päättää tarjota alaiselleen hitusen "hermolomaa" hänen ranskan asunnollaan, joka on syrjäisellä seudulla..
..paikka vaikuttaa varsin rauhalliselta ja unelmien paikalta, ainakin siihen asti kunnes kustantajan "iloluontoinen" ja täynnä elämänvirtaa oleva tytär saapuu omia polkujaan pitkin sinne todella äkkiarvaamatta vierailulle. Kirjailijan rauha siitä hiljakseen häiriintyy kun kaksikko koettaa yhteiseloa siinä samalla totutella....
...homman nimi lienee jonkin sorttinen "eroottinen & psykologinentrilleri" tämän tyyliset ovat äärimmäisen harvoin onnistuneet oikein millään tavalla, mutta tämä on ehdottomasti sieltä onnistuneimmasta päästä juuri tämän genren yrittelijöistä. Lopulta elokuva on todella erityylinen kuin vaikkapa se tämän genren ehkäpä tunnetuin "esi-isukki" Basic Instinct, joka oli kuitenkin varsin suoraviivainen viritelmä verrattuna tähän "palapeliin" jonka katsoja saapi siten lopulta itse koota.
Selkeän tuntuinen tarina jota kuitenkin saadaan sitä ns.mindfuckingia aikaseksi (toiset pitää ja toiset vihaa, niin se vaan menee, tosin tämä on jo vuodelta 2003 joten niiitä alkupään tämän tyylin edustajia joita sitten on tullut kopioijia kuin sieniä sateella), ei höntyile, kiirehdi tai rimpuile joka suuntaan vaan keskittyy vain ja ainoastaan olennaiseen, jotta tunnelma kasvaisi tiiviimmäksi mitä pidemmälle mennään elokuvassa. Tunnelma on läsnä ja käsinkoskeltetavissa koko ajan vaikka tempo ajoittain hitusen matelevalla tahdilla kiiruhtaakin eteenpäin, pitääkö tuollaisista lopuista on sitten jokaisen oma henk.koht fiiliksen varassa..
..homma tiiviistyy lopulta kahden todella vahvan naisen showksi hyvin pitkälti, vaikka muutama mieskin elokuvaan toki mukaan mahtuu pakkaa sekoittamaan. Niin Charlotte Rampling kuin Ludivine Sagnier tekevät kumpainekin varsin mainiot roolit hyvinkin erityylisinä ihmisinä ja heidän tarinaansa seuraa suurella ilolla tässä elokuvassa, osa tuosta kuuluu ehdottomasti varsin vakuuttavalle näyttelylle näiden kahden naisen osalta
--------------------------------------------------------------------------------------------
Z for Zachariah (2015)
"After the end of the world, se thought se was alone. She was wrong."
Maailmassa on ilmeisesti ollut ydinsota tai jokin ydinräjähdys joka paikat saastuttanut, varsin rehevää kasvustoa on vaikka kuinka kuitenkin tarjolla... tai näin ainakin he olettavat... mystisesti lähelle "alkuräjähdyksen" keskusta on laakso, joka ei ole lainkaan saastunut, siellä nainen (Margot Robbie) asustelee koiransa kanssa ja hiljalleen alkaa tapahtua kummia...
...nimittäin hän huomaa erään tiedemiehen tulevan paikalle (Chitewel Ejiofor), kumpikin on olettanut olevansa tyyliin maailman viimeinen elossa oleva ihminen jo pidemmän aikaa... välillä mimmi käy lähellä olevassa aavekaupungissa (muistuttaapi Tshernobylia) vierailemassa josko sieltä vielä jotain tavaraa löytyis.
....eräänä päivänä häkellyttävästi mystinen vieras haahuilija (Chris Pine) saapuu paikalle kuin muina miehinä tallustellen (joo ei ole sit mikään Stark Trek tämä ja Captain Kirk ei ole tällä kertaa hänen roolinsa).
Entäpä tuo lintukoto, onko se ollut harhaa vain ? vai mistä onkaan ylipäätään kysymys ? mitä on tapahtunut oikeasti, onko laakso asuttava vai saastunut ? onko mikään paikka oikeasti saastunut vai onko se ihmisten harhaista mielikuvaa vain ? tuollaisia ajatuksia herää aika nopeasti katsojalle kun elokuva alkaa kunnolla rullaamaan, ihan suht räväkkäää vauhtia heti alusta alkaen. Noihin asioihin elokuva ei kylläkään kovin pureudu sitten ei yhtikäs yhtään... vaan hommasta puristetaan varsin pienimuotoinen kolmiodraama... päällimmäiseksi teemaksi tulee ihmisten välinen yhteiselo, epäileväisyys, luottamus, mustasukkaisuus, ihon väri.. ihmisen käytös toista kohtaan erikoisessa tilanteessa, joka ei välttämättä ole sellaista tosipaikan tullessa kohdalle, ei lainkaan sellaista mistä ihminen "unelmoi". Pystyykö ihminen olemaan sellainen joka unelmissaan haluaisi olla vai ohjaako meitä aivan muut asiat ja tunteet ?
Sen tyylinen leffa kyseessä että mitä vähemmän etukäteen tietää, niin sitä parempi.
Tämä perustuu ilmeisesti johonkin menestyneeseen romaaniin, mutta moni tuntuu sanovan että eroaa siitä sitten todella paljon. Tiedäppä tuota. Ohjannut leffaversion olis Craig Zobel.
Mainio visio (eroaa myös kivasti omalla tavallaan jo pelkästään jo yleisilmeeltään, niin monesta muusta vastaavasta jotka aiheeseen ovat pureutuneet) ja yllättävän hyvin mukaansa tempaisi, varsinkin alku sen verran onnistunut että ekan vartin jälkeen katsoja oli jo aivan täysin messissä ja halusi ehdottomasti nähdä mitä tämä tulee tarjoamaan.. tosin koko kestoaan ei pysty samaa nappaavuutta mukanansa pitämään, varsinkin tämän kolmannen hepun ilmaantuminen vie joksikin ajaksi hommaa liian tylsille raiteille haahuilemaan, loppuaika sitten koetetaan sitä kipinää uudestaan liekkeihin roihauttaa, siinä aivan täysin enää onnistumatta.. vaikka loppu nyt ihan päivänvalon kestävä olikin eikä vetänyt totaalisesti mattoa alta ja siltä mitä siihen astiin oltiin saatu pedattua.
-------------------------------------------------------------------------------------------
me before you (2016)
Äärimmäisen hyvän mielen leffa, vaikka mies pääosassa onkin heppu (Sam Claflin) joka on halvaantunut jaloistaan sekä pitkälti myös käsistään, eikä luonnollisesti ole se vähiten "oikukkain" hoidettava. Häntä hoitamaan tulee kuitenkin mimmi (Emilia Clarke) jolla ei alasta ole kokemusta mutta sitäkin enempi mimmi on kuin luonnonlapsukainen valloittavana juuri höpsönä omana itsenään.. elämäniloisena päivänpaisteena jolla ei ajatukset synkene kaikkein sateisimpina ja pimeimpinä aikoinakaan, toki vastaan pystyy myös tarvittaessa pistää jotta ihan kynnysmatto mimmi ei kuitenkaan ole..
..kyseinen mimmi piristää jo heti kättelyssä kaikkein synkimmänkin päivän jo pelkästään tässä menemällä alussa työhönottohaastatteluun.
Kaksikon välillä alun takeltelun juttu lentää, vitsit vääntyy päivä päivältä parempi ja orastava rakkauden roihahduskin ilmoilla selkeästi kytee.
Positiivinen, päivän kuin päivän piristyttäjä. Sopiva seos saatu sitä tähän annosteltua... homma ei mene missään vaiheessa niin ylitse että alkaisi äklöttää.. jos positiivista fiilistä myytäisin tablettina niin tämä sitä itseään olis 100% mainittakoon vielä kertaalleen että Emilia Clarke vetää tietyllä tapaa aivan käsittämättömän roolisuorituksen, toki se esittää tuollaista "höhlähömpää" mutta jumantsuikka millä tavalla ! huikeata että ei vetele hommaa liian imeläksi vaikka toki aika ylitse vetää mutta hyvän maun ja mielen rajoissa ei tuohon yksinkertaisesti voi olla ihastumatta ja "rakastumatta"... kyseinen "taikuritar" taikoo tauotonta hymyä katsojan huulille koko leffan keston ajan
Mitähän tähän nyt sanoisi sitten, paljon on lainattu ja velkaa sille eräälle Roger Rabbittille joka uraa uurti tälläisessä piirretynanimaation sekä oikean näyttelemisen naitattamisessa.
Tämä on selkeästi ilkikurisempi ja ronskimpi ilmestys verrattuna siihen, ei kylläkään parempi mutta kyllä tämäkin ihan asiansa ajoi eikä tekijöiden tarvitse päätänsä puskaan piilottaa jos leffasta tulee kyse ja sattuvat paikalla olemaan. Parani loppua kohti ja alku oli vähän etäännyttävä ja ei saanut ihan mukisematta ja nielemättä tempautumaan mukaansa heti ensi hetkestä. mutta mitä pidemmälle eteni niin sitä enempi tälle alkoi myös lämmetä.
Kim Basinger on tässä huikea vamppi, todella hot oli vamppi sitten tiukoissa mekoissansa ihan itsenään kuin myös sitten piirretyssä muodossa (taatusti Kim Basingerin yksi hoteimmista rooleista leffoissa kaikin puolin), vallan mainiosti naisen ilmeet ja eleet saatu tuohon lopulta aika yksinkertaiseenkin piirroshahmoon myös mukaan. Sama koskee oikeastaan kaikkia, jotka tässä kummankin maailman välillä poukkailevat, mut Basingerin hahmo on ihan yliveto selkeästi. Ketään rimanalitusta ei siltä osin joukkoon mahdu. Muita suuria nimiä tässä on siis Brad Pitt sekä Gabriel Byrne.
Tässä vielä tietynlainen A-luokka pyrkimys on selkeästi kaikessa mitä tehdään. Toista se on muuten sitten Evil Toons elokuvassa joka on jo sitten pervon puolelle pyllähtänyt David Carradinen tähdittämä, saman tyylinen animaatiot/ihmissekamelska sekoitus, tosin sen ansiot ja pyrkimykset sitten aivan muissa asioissa kuin mitä tällä elokuvalla on, mutta siitä jokin toinen kerta se on ihan eri lehva se ! pittääpä joku kerta siitä sitten turinoida
Elokuvan on muuten ohjannu Ralph Bakshi. Joka saattaa jollekin olla tuttu nimi siitä ammoisten aikojen Taru Sormusten Herra animaatiosta, joka valitettavasti sitten jäi kesken eikä sitä tarinaa koskaan viety loppuun… tai vallan hervottomasti piirretystä, täysin aikuisille suunnatusta Fritz - Kova Kolli (1972)
Yleisdesign on kyllä hyvä ja homma näyttää vallan pätevältä ja suurimman osan ajasta erittäinkin hyvältä. Toki ihmisten ja animaatiot yhdistäminen näkyy tässä ajoittain todella räikeästi läpi, mutta sen voi katsoa läpi sormien joten ei aiheuta suuria määriä ainakaan uusia putkahtelevia harmaita hiuksia katsojan päälaelle. Puhtaasti tarinallisesti tämä siten on valovuoden jäljessä Roger Rabittiä, missä se loisti, leffa soljui sutjakkaasti muta tämä aika ajoin töksähtelee ja törmäilee miten sattuu kun koettaa sitä omaa suuntaansa hakea minne menisi.
Tarinallisesti sekava sähellys, joka vaatii työtä ja ponnistelua katsojalta jotta hommassa jotenkin mukana pysyisi, eikä pysy välttämättä sittenkään. Todennäköisesti katsojalla on muutama jäävuoren kokoinen aukko ihmetyttämässä että mitä välillä tapahtui että tälläisiin asioihin lopulta päädyttiin ja missä välissä tälläiseen juttuun nyt sit sitten yht’äkkisesti pompattiin.. välillä jotain pientä järkeä tulee ja hommasta on saavinaan kiinni mutta suu ymmyrkäisenä sitä taas hetken päästä ihmettelee asioita jos toisiakin.
Mitäs luulette, aionko katsoa tämän vielä joku päivä uudelleen ? ainoa oikea vastaus jonka voi lukita on tietenkin no totta Mooses, pelkästään kansi tihkuu tyylikkyyttä niin uljaasti.
trailer…
------------------------------------------------------------------------------------------------
Swimming Pool (2003)
Olipa kerran brittiläinen kirjailija, tällä kertaa sillä menee poikkeuksellisesti jopa ihan hyvin ja kirjat myyvät jne... mutta muuten elämä vain tuntuu tylsältä ja samoja latuja laahaavalta.. niinpä kustantaja päättää tarjota alaiselleen hitusen "hermolomaa" hänen ranskan asunnollaan, joka on syrjäisellä seudulla..
..paikka vaikuttaa varsin rauhalliselta ja unelmien paikalta, ainakin siihen asti kunnes kustantajan "iloluontoinen" ja täynnä elämänvirtaa oleva tytär saapuu omia polkujaan pitkin sinne todella äkkiarvaamatta vierailulle. Kirjailijan rauha siitä hiljakseen häiriintyy kun kaksikko koettaa yhteiseloa siinä samalla totutella....
...homman nimi lienee jonkin sorttinen "eroottinen & psykologinentrilleri" tämän tyyliset ovat äärimmäisen harvoin onnistuneet oikein millään tavalla, mutta tämä on ehdottomasti sieltä onnistuneimmasta päästä juuri tämän genren yrittelijöistä. Lopulta elokuva on todella erityylinen kuin vaikkapa se tämän genren ehkäpä tunnetuin "esi-isukki" Basic Instinct, joka oli kuitenkin varsin suoraviivainen viritelmä verrattuna tähän "palapeliin" jonka katsoja saapi siten lopulta itse koota.
Selkeän tuntuinen tarina jota kuitenkin saadaan sitä ns.mindfuckingia aikaseksi (toiset pitää ja toiset vihaa, niin se vaan menee, tosin tämä on jo vuodelta 2003 joten niiitä alkupään tämän tyylin edustajia joita sitten on tullut kopioijia kuin sieniä sateella), ei höntyile, kiirehdi tai rimpuile joka suuntaan vaan keskittyy vain ja ainoastaan olennaiseen, jotta tunnelma kasvaisi tiiviimmäksi mitä pidemmälle mennään elokuvassa. Tunnelma on läsnä ja käsinkoskeltetavissa koko ajan vaikka tempo ajoittain hitusen matelevalla tahdilla kiiruhtaakin eteenpäin, pitääkö tuollaisista lopuista on sitten jokaisen oma henk.koht fiiliksen varassa..
..homma tiiviistyy lopulta kahden todella vahvan naisen showksi hyvin pitkälti, vaikka muutama mieskin elokuvaan toki mukaan mahtuu pakkaa sekoittamaan. Niin Charlotte Rampling kuin Ludivine Sagnier tekevät kumpainekin varsin mainiot roolit hyvinkin erityylisinä ihmisinä ja heidän tarinaansa seuraa suurella ilolla tässä elokuvassa, osa tuosta kuuluu ehdottomasti varsin vakuuttavalle näyttelylle näiden kahden naisen osalta
--------------------------------------------------------------------------------------------
Z for Zachariah (2015)
"After the end of the world, se thought se was alone. She was wrong."
Maailmassa on ilmeisesti ollut ydinsota tai jokin ydinräjähdys joka paikat saastuttanut, varsin rehevää kasvustoa on vaikka kuinka kuitenkin tarjolla... tai näin ainakin he olettavat... mystisesti lähelle "alkuräjähdyksen" keskusta on laakso, joka ei ole lainkaan saastunut, siellä nainen (Margot Robbie) asustelee koiransa kanssa ja hiljalleen alkaa tapahtua kummia...
...nimittäin hän huomaa erään tiedemiehen tulevan paikalle (Chitewel Ejiofor), kumpikin on olettanut olevansa tyyliin maailman viimeinen elossa oleva ihminen jo pidemmän aikaa... välillä mimmi käy lähellä olevassa aavekaupungissa (muistuttaapi Tshernobylia) vierailemassa josko sieltä vielä jotain tavaraa löytyis.
....eräänä päivänä häkellyttävästi mystinen vieras haahuilija (Chris Pine) saapuu paikalle kuin muina miehinä tallustellen (joo ei ole sit mikään Stark Trek tämä ja Captain Kirk ei ole tällä kertaa hänen roolinsa).
Entäpä tuo lintukoto, onko se ollut harhaa vain ? vai mistä onkaan ylipäätään kysymys ? mitä on tapahtunut oikeasti, onko laakso asuttava vai saastunut ? onko mikään paikka oikeasti saastunut vai onko se ihmisten harhaista mielikuvaa vain ? tuollaisia ajatuksia herää aika nopeasti katsojalle kun elokuva alkaa kunnolla rullaamaan, ihan suht räväkkäää vauhtia heti alusta alkaen. Noihin asioihin elokuva ei kylläkään kovin pureudu sitten ei yhtikäs yhtään... vaan hommasta puristetaan varsin pienimuotoinen kolmiodraama... päällimmäiseksi teemaksi tulee ihmisten välinen yhteiselo, epäileväisyys, luottamus, mustasukkaisuus, ihon väri.. ihmisen käytös toista kohtaan erikoisessa tilanteessa, joka ei välttämättä ole sellaista tosipaikan tullessa kohdalle, ei lainkaan sellaista mistä ihminen "unelmoi". Pystyykö ihminen olemaan sellainen joka unelmissaan haluaisi olla vai ohjaako meitä aivan muut asiat ja tunteet ?
Sen tyylinen leffa kyseessä että mitä vähemmän etukäteen tietää, niin sitä parempi.
Tämä perustuu ilmeisesti johonkin menestyneeseen romaaniin, mutta moni tuntuu sanovan että eroaa siitä sitten todella paljon. Tiedäppä tuota. Ohjannut leffaversion olis Craig Zobel.
Mainio visio (eroaa myös kivasti omalla tavallaan jo pelkästään jo yleisilmeeltään, niin monesta muusta vastaavasta jotka aiheeseen ovat pureutuneet) ja yllättävän hyvin mukaansa tempaisi, varsinkin alku sen verran onnistunut että ekan vartin jälkeen katsoja oli jo aivan täysin messissä ja halusi ehdottomasti nähdä mitä tämä tulee tarjoamaan.. tosin koko kestoaan ei pysty samaa nappaavuutta mukanansa pitämään, varsinkin tämän kolmannen hepun ilmaantuminen vie joksikin ajaksi hommaa liian tylsille raiteille haahuilemaan, loppuaika sitten koetetaan sitä kipinää uudestaan liekkeihin roihauttaa, siinä aivan täysin enää onnistumatta.. vaikka loppu nyt ihan päivänvalon kestävä olikin eikä vetänyt totaalisesti mattoa alta ja siltä mitä siihen astiin oltiin saatu pedattua.
-------------------------------------------------------------------------------------------
me before you (2016)
Äärimmäisen hyvän mielen leffa, vaikka mies pääosassa onkin heppu (Sam Claflin) joka on halvaantunut jaloistaan sekä pitkälti myös käsistään, eikä luonnollisesti ole se vähiten "oikukkain" hoidettava. Häntä hoitamaan tulee kuitenkin mimmi (Emilia Clarke) jolla ei alasta ole kokemusta mutta sitäkin enempi mimmi on kuin luonnonlapsukainen valloittavana juuri höpsönä omana itsenään.. elämäniloisena päivänpaisteena jolla ei ajatukset synkene kaikkein sateisimpina ja pimeimpinä aikoinakaan, toki vastaan pystyy myös tarvittaessa pistää jotta ihan kynnysmatto mimmi ei kuitenkaan ole..
..kyseinen mimmi piristää jo heti kättelyssä kaikkein synkimmänkin päivän jo pelkästään tässä menemällä alussa työhönottohaastatteluun.
Kaksikon välillä alun takeltelun juttu lentää, vitsit vääntyy päivä päivältä parempi ja orastava rakkauden roihahduskin ilmoilla selkeästi kytee.
Positiivinen, päivän kuin päivän piristyttäjä. Sopiva seos saatu sitä tähän annosteltua... homma ei mene missään vaiheessa niin ylitse että alkaisi äklöttää.. jos positiivista fiilistä myytäisin tablettina niin tämä sitä itseään olis 100% mainittakoon vielä kertaalleen että Emilia Clarke vetää tietyllä tapaa aivan käsittämättömän roolisuorituksen, toki se esittää tuollaista "höhlähömpää" mutta jumantsuikka millä tavalla !
huikeata että ei vetele hommaa liian imeläksi vaikka toki aika ylitse vetää mutta hyvän maun ja mielen rajoissa ei tuohon yksinkertaisesti voi olla ihastumatta ja "rakastumatta"... kyseinen "taikuritar" taikoo tauotonta hymyä katsojan huulille koko leffan keston ajan
Viimeksi muokattu:
tomine11
Well-Known Member
Hymyilevä Mies (2016)
"17.elokuuta 1962 Olli Mäki otteli MM-tittelistä. Siitä tuli hänen elämänsä onnellisin päivä."
Cannesin arvostetulla filmifestivaaleilta käväs peräti jonkin sarjan pääpalkinnon nappaamassa ! joten ei huono, ei huono laisinkaan. Ei nimittäin todellakaan ole mikään ihan vähäpätöinen arvostus ja tunnustus.
Kertoo siis elävästä elämästä napattua tarinaa, tosi sellaista siis...
...tarinan pääosassa on Olli Mäki jota esittää Jarkko Lahti. Mistään koko elämänkerrasta ei ole kyse vaan pitkälti homma hiihtelee rakkaustarinan latuja pitkin. Jätkän (Olli Mäen) elämä on yhtä kuin nyrkkeily ja miehen suuri intohimo.. siinä jätkä pääse aina maailman aivan huipulle ja jopa sinne korkeimmasta korkeimmalle elikkäs MaailmanMestaruudesta ottelemaan kotoisalle Olympiastadionille.. toki höyhensarjasta kyse että ihan raskassarjalaisten tasolla ei sentäs, vaikka tapahtuma oli jotain aivan uutta ja ennennäkemätön asia Suomen maaperällä... tovin verran jätkälle nyrkkeily on enää ollut "pakollinen paha" elämässä ja motivaatio siihen osittain kadonnut kun rakkauden liekki Raijaa (Oona Ainola) kohtaan on tulisesti leimahtanut, niin kovasti että elämän suurin asia siihen mennessä elikkäs nyrkkeily saa jäädä soittelemaan toista viulua...
...eräs todella suuressa roolissa mukana leffassa oleva henkilö on myös Ollin manageri Elis Askin (Eero Milonoff), joka on jo tuolloin mallintanut ne pahimmat puolet managereista aivan "ennen aikojaan", heppu järjestää väkipakolla kaikkea turhanpäiväistä hulinaa Mäen ympärille, joka ei enää haluais kuin rakkaansa kanssa rauhassa aikaa viettää... toki se yksi matsi vielä maailmanmestaruudestakin pitäis otella.
Kivasti sisältää huumoria ja "leikkimäisyyttä" joka oikeasti on mainiosti saatu upotettua leffaan, jottei liian päälle liimatulta ja väkisin väännetyltä tuntuisi vaan todella luontevasti saatu mukaan ujutettua humoristinen puoli.
Nyrkkeilylliset osuudet ovat tehty kans kivasti (vaikka ne pohjimmiltaan sivuseikka tässä ovatkin) kuten tällaiseen toki kuuluukin ehdottomasti, ei mitään ylilyöntejä ja Hollywoodin hakuisuutta ylidramatisointia tyyliin ensin tunti turpaan ja sitten pistetään vastustaja kanveesiin kun ensin siellä rajamailla on itse tovi kukuttu... vaan jalat maassa selkeää, iskevää ja napakan realistista muttei mene kuitenkaan siihen nykymaailman muoti-ilmiöön mukaan elikkäs sinne totaalisen synkistelynkään puolelle...
...kiva keskitie löytynyt tässä leffassa, jollainen vois jollekin elokuvalle olla huonokin juttu mutta tälle se tekee vain hyvää.
Tarina sinänsä itsessään meikäläiselle täysin tuikituntematon ennen tätä, joten vallan mukava tuttavuus kaikkinensa. Vaatimattomuus, maanläheisyys, rakkaus ne todella saadaan tuotua poikkeuksellisen onnistuneella tavalla katsojalle asti, sitä mainiota huumoriakaan ei voi liikaa hehkuttaa.
Visuaalisella puolella tuo mustavalkoisuus sopii tähän erittäin hyvin.
Erittäin pätevää jälkeä jokaisella osa-alueella ! Kaikki olennainen on enemmän kuin hyvässä kunnossa ja saatu mukaan elokuvan. Musat nyt eivät oikein jääneet mieleen millään tovin missään vaiheessa mutta eipä kyllä häirinneetkään, todella vähän ylipäätään tässä musiikkia edes käytettiin.
Extroja tarjolla abouttiarallaa tunnin verran ja sieltä löytyy niin making of'fia (vain noin 6minsaa) kuin myös Mäki-Moore maailmanmestaruusdokumenttia (reilut 51minuuttia), varsinkin tämä dokumentti on todella mielenkintoinen ja vetää sinänsä jo itsessään vertoja jopa mainiolle elokuvallekin joten erittäin hyvä lisä !
trailer…
------------------------------------------------------------------------------------------
Hands of Stone (2016)
Jos jonkinsorttista yrittelijää on nyrkkeilyleffojen saroilla yrittelijää tullut viime vuosien aikana, jopa jonkin sortin pulpahtelua tyyliin sieniä sateella, on saatu sillä rintamalla todistaa.
Tässä on tarinaa joka perustuu tositapahtumiin. Tällä kertaa homma kulminoituu pitkälti kahteen legendaariseen henkilöön... niin erääseen nyrkkeilijään kuin myös amerikkalaiseen (harleminjuutalaiseen) valmentajaan nimeltään Ray Arcel (Robert De Niro), kyseinen valmentaja ehti 70-vuotisen uransa aikana valmentaa peräti yli 2000 ottelijaa...
...vaikka toki noin leffallisesti on suurta roolia annettu tämän eräälle valmennettavalla panamalaiselle nuorukaiselle nimeltään Roberto Duran (Edgar Ramirez), tässä leffassa mennään kehässä hänen seurassa nyrkkeillessä kuin myös kehän ulkopuolella rakkaushömpötysten Felicidadin (Ana De Armas) pauloissa kieriskellessä... leffasta löytyy myös miehen herrasmies vastustaja amerikkalaisten symboli nyrkkeilylle Sugar Ray Leonard (Usher Raymond)... noin puhtaasti näyttelijöiden nimien puolesta vois mainita vaikkapa vielä John Turturron, joka ei tosin itseään kuitenkaan sentään esitä, vaan mafioosoa.
Homma perustuu pitkälti vuosiin 1964-1983, vaikka alussa Roben lapsuuskin nopsasti läpi käydään. Roberto Duran on ollut kesyttämätön oman tiensä kulkija syntymästään lähtien, "katujen kasvatti" ja "kehien valtias" heti junnusta alkaen kuin vain kehään jo pienenä asteli...
...miehelle (Duran) kuitenkin toi omat ongelmansa hänen pöyhkeä käytös muita ja erityisesti amerikkalaisia kohtaan, joita vastaan kunnioitusta oli vaikea pitää miehen yllä. Vaan omia kohtaan (panamalaisia) hän oli varsin avulias ja avokätinen mitä heidän auttamiseen tulee noin lahjoitusten puolesta.. Sugar Ray Leonard, oli se tyyppi jonka kanssa monumentaaliset väännöt tultaisiin vääntämään kehässä ja myös kohtaamisissa ennen matseja kehän ulkopuolella... osuupa miesten välille myös yksi erikoisimmin päättyneistä matseista nyrkkeilyssä ikinä...
...Ray Arcel on joutunut lopettamaan oman uransa valmentajana mafian häntä painostaessa ja "piippua" niskaan tarjotessa kun uhkauksia tulee kun bisnes mielessä alkaa olemaan melkoista valtataistoa ilmassa... Ray Arcel päättää kuitenkin jopa oman henkensäkin uhalla päättää alkaa vielä valmentamaan Durania, vieläpä aivan ilmaiseksi, tosin se pakon edessä.. pienoiseksi ongelmaksi vaan meinaa muotoutua se että tämä villiä ja raakaa potentiaalia rutkasti omaava panamalainen nuorukainen on jo pienestä lapsesta asti vihannut yhdysvaltalaisia ylitse muun.. nyt sellainen sitten pitäisi pakolla ottaa valmentajaksi, jotta mahdollisimman hyvät mahikset olisi jalostua kiistattomasti maailman parhaaksi nyrkkeilyn saralla...
....eikä kumpikaan osaa aavista millainen matka, suorastaan satumainen seikkailu heillä yhdessä vielä edessä onkaan. Hommassa luonnollisesti niin ylä- kuin alamäkiä riittää, kumpaisellakin niiin itse valmennettavalla kuin valmentajalla. Tässä elokuvassa siis tämä valmentaja toimii ikään kuin tarinankertojana, toki hänenkin elämästään jonkin verran kerrotaan.
Erittäin laadukas kaikilta osin ! ... tietysti jos tarina on tuttu todellisuudesta millään tavalla niin paha sitä on tässä lähteä sooloilemaan ja ihan hirveästi omia lähteä soveltamaan... joten siltä osin tietysti vähän "kaavoihin kagistunutta", jos ei kuitenkaan tästä tarinasta etukäteen mitään tiedä niin melkeinpä parempi. Sellainen totaalisen pakottava halua nähdä tämä vielä jokin päivä uudestaan jää ehkä hitusen uupumaan, toki ei kyllä sellaistakaan jälkimakua tule etteikö tämän voisi joku päivä uudelleenkin kuitenkin katsoa.. mukava oli kuitenkin ainakin kertaalleen tämäkin tarina saada kokea ja kun ei itse tapahtumista juurikaan mitään etukäteen tiennyt niin kyllähän sitä janosi tietää mitä näiden heppujen elämässä on tapahtunut ja mihin kaikki lopulta johti.
trailer
---------------------------------------------------------------------------------------------
Pekka Puupää (1953)
Ilmeisesti sarjakuvissa tämä kyseinen, tai kyseiset henkilöt ensiksi seikkailivat ja siitä sitten elokuvienkin maailmoihin siirrettiin.
Yllättävän laulupitoinen (ainakin tämä eka), vähän väliä luikautetaan laulua ties mistä. Tiedä sitten onko tämä kaikissa elokuvissa sama homma vai onko tässä sitä poikkeuksellisen paljon ? Hyvä ettei välillä tule fiilis että ollaanko tässä jotain musikaalia kahtomassa kun välillä puhuttua dialogiaakin siinä luritellaan lauluntyylisesti.
Tietyllä tavalla täkäläistä (suomalaista oikein vimosen päälle) ja omitakeista "höhlänhömppää" (suomeksi kait rillumarei olit se sana jota tästä huumorista käytettiin), pääkaksikon kemia kieltämättä toimii sitä ei käy kiistäminen. Tosiaan sellasta puupää meininkiä ja höhliä touhuiluja piisaa. Mitään alapäänjuttuja rivouksia ei ole, ei sinne päinkään. Todella viatonta juttua, toki siinä mielessä vähän hupaisakin mikä tuo viimeisen leffan nimi sitten aikanaan onkaan.
Pääosassa Pekka Puupää (Esa Pakarinen), Pätkä (Masa Niemi), tässä leffassa Justiinalla (Siiri Angerkoski) ei juuri ole osaa ja arpaa kuin alussa vaan ilmoittaa lähtevänsä junalla, mutta myöhemmissä ainakin osassa elokuvista huomattavasti suurempikin rooli sit. Sit kait talonmies Pikkarainen on myös useammin esiintyvä hahmo joissain myöhemmissä leffoissa. Tämän elokuvan ohjasi Ville Salminen mutta sen jälkeen melkein kaikki loput tulis ohjaamaan Armand Lohikoski.
Nämä PP-leffat kait saivat käytännössä aika lailla kaikki melkoisen tylyn vastaanoton kriitikoilta kaustaaltaan mutta katsojat pitäneet sit huomattavasti enempi tai ei niin tylyä tylytystä. Kyllähän tämä tälläistä kivan viatonta huumoria on ja siellä täällä aina näitä leffan yllättävän mielellään pieneksi välipalaksi kahtoo. Vähän sellaista "hölömöläistyylistä" meininkiä. Näiden tekotahti oli ihan hirmuinen, näitä saattoi tulla peräti kolmekin vuodessa buumiaikana kun tällä rahaa taottiin oikein urakalla ! Hyväntahtoinen hörhöily, joka ei vielä ihan täysin kuitenkaan revittele vaan käsijarru viel hitusen päällä, toivottavasti revittelyn aste nousee ajan saatossa vielä.
Niin tarinan puolesta tässä ekassa leffassa Justiina lähti maalle. Kaksikko Pekka ja Pätkä tarvii kipeästi ja ripeästi rahaa joten he päättävät perustaa päiväkodin, jonka ensimmäinen asiakas on miljonääriltä siepattu vauva.
Seuraavana kuvausvuorossa ollut leffa on muuten sitten nimeltään Pekka Puupää Kesälaitumilla, niin sen takakannessa pieni trivia tieto... tuon leffan kohdalla nimittäin Elokuvatarkastamo vaati elokuvaan puolen minuutin leikkaukset alkoholilla leikittelevien kohtausten takia
"Asiahan ei tietysti minulle kuulu". Onkohan joku laskenut montako kertaa tuon kyseisen repliikin Pätkä tässä elokuvassa sanoi !? "Mie vaan kysyn".
P.S. pakko vielä mainita erikseen että se nyrkkeilymatsi oli oikeasti todella mainiota ! Kekseliään hauskaa vaikka toki aivan ylitse vedettyä "crazyllä" tasolla jo aletaan menemään.. tuon lisäksi siinä on jo sellaista Chaplin, Ohukainen & Paksukainen fiilistä jo
-------------------------------------------------------------------------------------------
Pommittaja Bud (1982)
Tällä kertaa Bud Spencer puuhaa ja hysii omin toimin ja kavaljeerina ei siis Terence Hill mukana lainkaan. Ohjauksesta vastaa Michele Lupo, joka tais näitä runsaammankin satsin uhjoilla.
Bud Graziano (Bud Spencer) on entinen nyrkkeilijä, jolla on menneisyys mutta sitä valotetaan vasta sitten leffan aikana, joten siitä parempi olla näin alkuunsa hiiskumatta. Mies on sittemmin ollut merimiehenä mutta nyt saa yllättäen mahdollisuuden alkaa erään todella lupaavan nuoren nyrkkeilijän valmentajaksi... samalla vastapuolella on myös vastustajan lisäksi "mafia", asia joka oli itse Budillakin aikoinaan vastassa ja niiden kanssa ollaan myös tukkanuottasilla ja kalavelkojen maksua puolin ja toisin tiedossa väistämättömästi.
Ensimmäinen puolituntia ei oikein irronnut mut sitten seuraava tuntinen oli ihan mainiota. Tarina sai myös erään kivan käänteen, harmi että se ohitettiin liian olankohautuksella, siinä ois ollut ainekset suurempaankin keitokseen tarjolla mutta sitä ei sitten lopulta käytetty. Siltikin loppupuoli oli ihan jees nyrkkeilyleffaa jopa, tietenkään huumoria ja runsasta syömistä unohtamatta ! eli nuo todella perinteiest "trademarkit" löytyvät myös tästäkin elokuvasta.
Ihan jees viihdettä ja tosiaan parani huimasti mitä pidemmälle eteni. Tuossa olis myös Hyttynen niminen elokuva ja takakannen tekstien mukaan se saattais olla aika pitkälti samantyylinen kuin tämäkin oli mutta amerikkalainen jalkapallo siinä lajina sit (ohjaajana muuten samainen tyyppi), pitää sekin kuitenkin katsoa.
trailer..
"17.elokuuta 1962 Olli Mäki otteli MM-tittelistä. Siitä tuli hänen elämänsä onnellisin päivä."
Cannesin arvostetulla filmifestivaaleilta käväs peräti jonkin sarjan pääpalkinnon nappaamassa ! joten ei huono, ei huono laisinkaan. Ei nimittäin todellakaan ole mikään ihan vähäpätöinen arvostus ja tunnustus.
Kertoo siis elävästä elämästä napattua tarinaa, tosi sellaista siis...
...tarinan pääosassa on Olli Mäki jota esittää Jarkko Lahti. Mistään koko elämänkerrasta ei ole kyse vaan pitkälti homma hiihtelee rakkaustarinan latuja pitkin. Jätkän (Olli Mäen) elämä on yhtä kuin nyrkkeily ja miehen suuri intohimo.. siinä jätkä pääse aina maailman aivan huipulle ja jopa sinne korkeimmasta korkeimmalle elikkäs MaailmanMestaruudesta ottelemaan kotoisalle Olympiastadionille.. toki höyhensarjasta kyse että ihan raskassarjalaisten tasolla ei sentäs, vaikka tapahtuma oli jotain aivan uutta ja ennennäkemätön asia Suomen maaperällä... tovin verran jätkälle nyrkkeily on enää ollut "pakollinen paha" elämässä ja motivaatio siihen osittain kadonnut kun rakkauden liekki Raijaa (Oona Ainola) kohtaan on tulisesti leimahtanut, niin kovasti että elämän suurin asia siihen mennessä elikkäs nyrkkeily saa jäädä soittelemaan toista viulua...
...eräs todella suuressa roolissa mukana leffassa oleva henkilö on myös Ollin manageri Elis Askin (Eero Milonoff), joka on jo tuolloin mallintanut ne pahimmat puolet managereista aivan "ennen aikojaan", heppu järjestää väkipakolla kaikkea turhanpäiväistä hulinaa Mäen ympärille, joka ei enää haluais kuin rakkaansa kanssa rauhassa aikaa viettää... toki se yksi matsi vielä maailmanmestaruudestakin pitäis otella.
Kivasti sisältää huumoria ja "leikkimäisyyttä"
joka oikeasti on mainiosti saatu upotettua leffaan, jottei liian päälle liimatulta ja väkisin väännetyltä tuntuisi vaan todella luontevasti saatu mukaan ujutettua humoristinen puoli.Nyrkkeilylliset osuudet ovat tehty kans kivasti (vaikka ne pohjimmiltaan sivuseikka tässä ovatkin) kuten tällaiseen toki kuuluukin ehdottomasti, ei mitään ylilyöntejä ja Hollywoodin hakuisuutta ylidramatisointia tyyliin ensin tunti turpaan ja sitten pistetään vastustaja kanveesiin kun ensin siellä rajamailla on itse tovi kukuttu... vaan jalat maassa selkeää, iskevää ja napakan realistista muttei mene kuitenkaan siihen nykymaailman muoti-ilmiöön mukaan elikkäs sinne totaalisen synkistelynkään puolelle...
...kiva keskitie löytynyt tässä leffassa, jollainen vois jollekin elokuvalle olla huonokin juttu mutta tälle se tekee vain hyvää.
Tarina sinänsä itsessään meikäläiselle täysin tuikituntematon ennen tätä, joten vallan mukava tuttavuus kaikkinensa. Vaatimattomuus, maanläheisyys, rakkaus ne todella saadaan tuotua poikkeuksellisen onnistuneella tavalla katsojalle asti, sitä mainiota huumoriakaan ei voi liikaa hehkuttaa.
Visuaalisella puolella tuo mustavalkoisuus sopii tähän erittäin hyvin.
Erittäin pätevää jälkeä jokaisella osa-alueella ! Kaikki olennainen on enemmän kuin hyvässä kunnossa ja saatu mukaan elokuvan. Musat nyt eivät oikein jääneet mieleen millään tovin missään vaiheessa mutta eipä kyllä häirinneetkään, todella vähän ylipäätään tässä musiikkia edes käytettiin.
Extroja tarjolla abouttiarallaa tunnin verran ja sieltä löytyy niin making of'fia (vain noin 6minsaa) kuin myös Mäki-Moore maailmanmestaruusdokumenttia (reilut 51minuuttia), varsinkin tämä dokumentti on todella mielenkintoinen ja vetää sinänsä jo itsessään vertoja jopa mainiolle elokuvallekin joten erittäin hyvä lisä !
trailer…
------------------------------------------------------------------------------------------
Hands of Stone (2016)
Jos jonkinsorttista yrittelijää on nyrkkeilyleffojen saroilla yrittelijää tullut viime vuosien aikana, jopa jonkin sortin pulpahtelua tyyliin sieniä sateella, on saatu sillä rintamalla todistaa.
Tässä on tarinaa joka perustuu tositapahtumiin. Tällä kertaa homma kulminoituu pitkälti kahteen legendaariseen henkilöön... niin erääseen nyrkkeilijään kuin myös amerikkalaiseen (harleminjuutalaiseen) valmentajaan nimeltään Ray Arcel (Robert De Niro), kyseinen valmentaja ehti 70-vuotisen uransa aikana valmentaa peräti yli 2000 ottelijaa...
...vaikka toki noin leffallisesti on suurta roolia annettu tämän eräälle valmennettavalla panamalaiselle nuorukaiselle nimeltään Roberto Duran (Edgar Ramirez), tässä leffassa mennään kehässä hänen seurassa nyrkkeillessä kuin myös kehän ulkopuolella rakkaushömpötysten Felicidadin (Ana De Armas) pauloissa kieriskellessä... leffasta löytyy myös miehen herrasmies vastustaja amerikkalaisten symboli nyrkkeilylle Sugar Ray Leonard (Usher Raymond)... noin puhtaasti näyttelijöiden nimien puolesta vois mainita vaikkapa vielä John Turturron, joka ei tosin itseään kuitenkaan sentään esitä, vaan mafioosoa.
Homma perustuu pitkälti vuosiin 1964-1983, vaikka alussa Roben lapsuuskin nopsasti läpi käydään. Roberto Duran on ollut kesyttämätön oman tiensä kulkija syntymästään lähtien, "katujen kasvatti" ja "kehien valtias" heti junnusta alkaen kuin vain kehään jo pienenä asteli...
...miehelle (Duran) kuitenkin toi omat ongelmansa hänen pöyhkeä käytös muita ja erityisesti amerikkalaisia kohtaan, joita vastaan kunnioitusta oli vaikea pitää miehen yllä. Vaan omia kohtaan (panamalaisia) hän oli varsin avulias ja avokätinen mitä heidän auttamiseen tulee noin lahjoitusten puolesta.. Sugar Ray Leonard, oli se tyyppi jonka kanssa monumentaaliset väännöt tultaisiin vääntämään kehässä ja myös kohtaamisissa ennen matseja kehän ulkopuolella... osuupa miesten välille myös yksi erikoisimmin päättyneistä matseista nyrkkeilyssä ikinä...
...Ray Arcel on joutunut lopettamaan oman uransa valmentajana mafian häntä painostaessa ja "piippua" niskaan tarjotessa kun uhkauksia tulee kun bisnes mielessä alkaa olemaan melkoista valtataistoa ilmassa... Ray Arcel päättää kuitenkin jopa oman henkensäkin uhalla päättää alkaa vielä valmentamaan Durania, vieläpä aivan ilmaiseksi, tosin se pakon edessä.. pienoiseksi ongelmaksi vaan meinaa muotoutua se että tämä villiä ja raakaa potentiaalia rutkasti omaava panamalainen nuorukainen on jo pienestä lapsesta asti vihannut yhdysvaltalaisia ylitse muun.. nyt sellainen sitten pitäisi pakolla ottaa valmentajaksi, jotta mahdollisimman hyvät mahikset olisi jalostua kiistattomasti maailman parhaaksi nyrkkeilyn saralla...
....eikä kumpikaan osaa aavista millainen matka, suorastaan satumainen seikkailu heillä yhdessä vielä edessä onkaan. Hommassa luonnollisesti niin ylä- kuin alamäkiä riittää, kumpaisellakin niiin itse valmennettavalla kuin valmentajalla. Tässä elokuvassa siis tämä valmentaja toimii ikään kuin tarinankertojana, toki hänenkin elämästään jonkin verran kerrotaan.
Erittäin laadukas kaikilta osin ! ... tietysti jos tarina on tuttu todellisuudesta millään tavalla niin paha sitä on tässä lähteä sooloilemaan ja ihan hirveästi omia lähteä soveltamaan... joten siltä osin tietysti vähän "kaavoihin kagistunutta", jos ei kuitenkaan tästä tarinasta etukäteen mitään tiedä niin melkeinpä parempi. Sellainen totaalisen pakottava halua nähdä tämä vielä jokin päivä uudestaan jää ehkä hitusen uupumaan, toki ei kyllä sellaistakaan jälkimakua tule etteikö tämän voisi joku päivä uudelleenkin kuitenkin katsoa.. mukava oli kuitenkin ainakin kertaalleen tämäkin tarina saada kokea ja kun ei itse tapahtumista juurikaan mitään etukäteen tiennyt niin kyllähän sitä janosi tietää mitä näiden heppujen elämässä on tapahtunut ja mihin kaikki lopulta johti.
trailer
---------------------------------------------------------------------------------------------
Pekka Puupää (1953)
Ilmeisesti sarjakuvissa tämä kyseinen, tai kyseiset henkilöt ensiksi seikkailivat ja siitä sitten elokuvienkin maailmoihin siirrettiin.
Yllättävän laulupitoinen (ainakin tämä eka), vähän väliä luikautetaan laulua ties mistä. Tiedä sitten onko tämä kaikissa elokuvissa sama homma vai onko tässä sitä poikkeuksellisen paljon ? Hyvä ettei välillä tule fiilis että ollaanko tässä jotain musikaalia kahtomassa kun välillä puhuttua dialogiaakin siinä luritellaan lauluntyylisesti.
Tietyllä tavalla täkäläistä (suomalaista oikein vimosen päälle) ja omitakeista "höhlänhömppää" (suomeksi kait rillumarei olit se sana jota tästä huumorista käytettiin), pääkaksikon kemia kieltämättä toimii sitä ei käy kiistäminen. Tosiaan sellasta puupää meininkiä ja höhliä touhuiluja piisaa. Mitään alapäänjuttuja rivouksia ei ole, ei sinne päinkään. Todella viatonta juttua, toki siinä mielessä vähän hupaisakin mikä tuo viimeisen leffan nimi sitten aikanaan onkaan.
Pääosassa Pekka Puupää (Esa Pakarinen), Pätkä (Masa Niemi), tässä leffassa Justiinalla (Siiri Angerkoski) ei juuri ole osaa ja arpaa kuin alussa vaan ilmoittaa lähtevänsä junalla, mutta myöhemmissä ainakin osassa elokuvista huomattavasti suurempikin rooli sit. Sit kait talonmies Pikkarainen on myös useammin esiintyvä hahmo joissain myöhemmissä leffoissa. Tämän elokuvan ohjasi Ville Salminen mutta sen jälkeen melkein kaikki loput tulis ohjaamaan Armand Lohikoski.
Nämä PP-leffat kait saivat käytännössä aika lailla kaikki melkoisen tylyn vastaanoton kriitikoilta kaustaaltaan mutta katsojat pitäneet sit huomattavasti enempi tai ei niin tylyä tylytystä. Kyllähän tämä tälläistä kivan viatonta huumoria on ja siellä täällä aina näitä leffan yllättävän mielellään pieneksi välipalaksi kahtoo. Vähän sellaista "hölömöläistyylistä" meininkiä. Näiden tekotahti oli ihan hirmuinen, näitä saattoi tulla peräti kolmekin vuodessa buumiaikana kun tällä rahaa taottiin oikein urakalla ! Hyväntahtoinen hörhöily, joka ei vielä ihan täysin kuitenkaan revittele vaan käsijarru viel hitusen päällä, toivottavasti revittelyn aste nousee ajan saatossa vielä.
Niin tarinan puolesta tässä ekassa leffassa Justiina lähti maalle. Kaksikko Pekka ja Pätkä tarvii kipeästi ja ripeästi rahaa joten he päättävät perustaa päiväkodin, jonka ensimmäinen asiakas on miljonääriltä siepattu vauva.
Seuraavana kuvausvuorossa ollut leffa on muuten sitten nimeltään Pekka Puupää Kesälaitumilla, niin sen takakannessa pieni trivia tieto... tuon leffan kohdalla nimittäin Elokuvatarkastamo vaati elokuvaan puolen minuutin leikkaukset alkoholilla leikittelevien kohtausten takia
"Asiahan ei tietysti minulle kuulu". Onkohan joku laskenut montako kertaa tuon kyseisen repliikin Pätkä tässä elokuvassa sanoi !? "Mie vaan kysyn".
P.S. pakko vielä mainita erikseen että se nyrkkeilymatsi oli oikeasti todella mainiota ! Kekseliään hauskaa vaikka toki aivan ylitse vedettyä "crazyllä" tasolla jo aletaan menemään.. tuon lisäksi siinä on jo sellaista Chaplin, Ohukainen & Paksukainen fiilistä jo
-------------------------------------------------------------------------------------------
Pommittaja Bud (1982)
Tällä kertaa Bud Spencer puuhaa ja hysii omin toimin ja kavaljeerina ei siis Terence Hill mukana lainkaan. Ohjauksesta vastaa Michele Lupo, joka tais näitä runsaammankin satsin uhjoilla.
Bud Graziano (Bud Spencer) on entinen nyrkkeilijä, jolla on menneisyys mutta sitä valotetaan vasta sitten leffan aikana, joten siitä parempi olla näin alkuunsa hiiskumatta. Mies on sittemmin ollut merimiehenä mutta nyt saa yllättäen mahdollisuuden alkaa erään todella lupaavan nuoren nyrkkeilijän valmentajaksi... samalla vastapuolella on myös vastustajan lisäksi "mafia", asia joka oli itse Budillakin aikoinaan vastassa ja niiden kanssa ollaan myös tukkanuottasilla ja kalavelkojen maksua puolin ja toisin tiedossa väistämättömästi.
Ensimmäinen puolituntia ei oikein irronnut mut sitten seuraava tuntinen oli ihan mainiota. Tarina sai myös erään kivan käänteen, harmi että se ohitettiin liian olankohautuksella, siinä ois ollut ainekset suurempaankin keitokseen tarjolla mutta sitä ei sitten lopulta käytetty. Siltikin loppupuoli oli ihan jees nyrkkeilyleffaa jopa, tietenkään huumoria ja runsasta syömistä unohtamatta ! eli nuo todella perinteiest "trademarkit" löytyvät myös tästäkin elokuvasta.
Ihan jees viihdettä ja tosiaan parani huimasti mitä pidemmälle eteni. Tuossa olis myös Hyttynen niminen elokuva ja takakannen tekstien mukaan se saattais olla aika pitkälti samantyylinen kuin tämäkin oli mutta amerikkalainen jalkapallo siinä lajina sit (ohjaajana muuten samainen tyyppi), pitää sekin kuitenkin katsoa.
trailer..
tomine11
Well-Known Member
A Shot at Glory (2002)
Mainio futisleffa kyseessä, sen voipi jo heti alkuunsa paljastaa vailla suurta spoiler vaaraa
Gordon McLeod (Robert Duvall) manageroi divaritiimiä tuolla Skottein maalla. Painetta mies saa niskaansa omistajan taholta (Michael Keaton). Manageri joutuu hankkimaan sitten todella nimekkään tähtipelaajan ryhmäänsä kentällä vahvistamaan, omistajan painostuksesta. Tuota tähtipelaaja (massiivisena suurnimenä siirtyy siis vähän pienempään seuraan) esittää oikeassa elämässä ihan kelpo jalkapallouran futaaja tehnyt Ally McCoist. Erikoisesti tässä leffassa mies joutuu esittämään entistä Celticin suurpelaajaa joka höykyyttänyt Rangersia urallaan, seurathan ovat verivihollisia oikeassa elämässä jaoikeassa elämässä Ally McCoist tuli juurikin Rangersien riveissä suureksi nimeksi, eikä Celticin. Elikkäs juuri päinvastoin kuin tässä elokuvassa.
Siinä sivussa McLeod taistelee myös omia menneisyyden demonejaan vastaan sekä erästä henkilöä joka hänet on aiemmin pahasti pettänyt (Brian Cox). Kuvioissa on myös managerin tytär (Kirsty Mitchell) joka on tämän "kohupelaajan" vaimo ja tuota kautta menettänyt puhevälinsä isäänsä, joka nyt siis tämän miehen managerina tulisi toimimaan. Onnistuuko uusi stara kääntämään seuran suunnan totaalisesti niin kentällä kuin sen ulkopuolella, onko tuhkimotarina valmis syntymään ja loppuun asti kantamaan ? vai palaako sillat lopullisesti joukkueen sisällä joka suuntaan !?
Ai niin leffan musiikista muuten vastaa eräs Mark Knopfler ja miehen luritukset sopivat erinomaisesti elokuvan ilmapiiriin ja tunnelmaan
trailer..
------------------------------------------------------------------------------------------------------
In Oranje (2004)
Tässä leffassa on mukavasti vanhoja legendoja mukana, aikamoisen suuresti mukana on Garrincha, sen verran vahvasti kyseinen brassi leffassa mukana koko sen keston ajan on. Myös Marco van Basten ja muitakin hollantilaisia legendoja ja muutama muukin mainitaan mm. ManUn Munchenin onnettomuuten joutuneet jne...
Leffassa myös sivutaan sitä kuinka oma halu menestyä on lopulta se tärkein mutta kun sopivasti sopivasti persauksille joku muu potkii kans silloin kun sitä vaaditaan niin onhan siitäkin apua suuresti ! Tässä leffassa isä joka kuitenkin kuolee mutta jatkaa pojan mielikuvituksessa psykologisesti edelleen hänen treenaamistaan, kunnes poika on valmis päästämään hänestä irti ja seisomaan omin jaloin siinä paidassa ja siinä stadionilla millä on aina unelmoinut.
Harvoin tälläisiä leffoja kyllä vastaan tulee, leffa todella hengittää jalkapallosta voimansa ja se on elokuvassa koko ajan jollain tapaa läsnä. Tapahtumat kentällä on kuvattu todella nätisti ja visuaalisesti, myös elokuvan äänimaailma tempaisee mukavasti kivasti.
Tekele jonka jokaisen futisfanin kannattaa katsoa, ikään vaikka onkin erityisesti hieman nuoremmalle väelle suunnattu ja toki myös sukupuoleen katsomatta, miksen myös sukupolveenkin.
trailer…
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Shaolin Soccer (2001)
Tota joo... varsin hupaisa ja järjetön leffa kun tämän totaalisena komediana ottaa
Muutama varsin hauska sutkautus leffasta löytyy. Useampi tyylikäs ja hassunoloinen futiskohtaus, pientä romantiikankin poikasta väliin ilmassa leijailee... tarkemmin ajatellen melkoinen ”sillisalaatti” mutta alusta loppuun kieliposkella meiningillä kasaan pistetty...
...sinänsä idea ”luusereista” joista tehdään sankareita jotka antavat samalla sille ikävälle tyypille kerrankin takaisin ei ole täkäläisillekään (komedia)urheiluleffoille mitään uutta vaan enemmän kuin tukeva kivijalka ja perusta perinteselle kaavalle kun elokuva tehdään.
Pitäisikö sanoa ”jalkapalloa itämaisittain” melkoisilla erikoisefekteillä sävytettynä. Pääosassa on ilmeisesti siellä päin enemmänkin kuin kuuluisa Stephen Chow joka on muutaman muunkin mainion leffan tänne päin maailmaa tehnyt. Muut näyttelijät eivät minulle mitään sano mutta kait siellä suunnalla suht tunnettuja eikä mikään pikkuleffa heidän mittapuullaan muutenkaan.
Ihan jees.. jopa hitusen parempi kuin uskalsin odottaa (kunhan tätä ei yhtään otsa kovin kurtussa ala katsomaan), onneksi homma on täysin vedetty ylitse kun sille tielle on kerta lähdetty ja se onkin elokuvan oman nahkansa pelastus. Itämaisittain mennään ylitse niin että humpsahti noissa pelikohtauksissa ja todellisuuden rajat todellakin rikotaan aivan totaalisesti.
Varsin letkeää menoa alusta loppuun jonka parissa jopa viihtyi ajoittain, vaikka alkuun suuria epäilyjä ilmassa leijuikin.
trailer..
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Goal III – Taking on the World (2008)
Trilogia saapuu päätökseensä. Kolmatta osaa ei sitten teatterilevitykseen päästetty laisinkaan vaan pistettyyn suoraan levyllisenä versiona kauppojen hyllyille, joka kertonee karua kieltä leffan tasosta ja eri osapuolten luottamuksesta tekelettä kohtaan. Muutoinkin todella erikoinen loikka tämä verrattuna kahteen aikaisempaan.
Tällä kertaa sitten seurajoukkueiden sijasta keskitytään siihen kaikkein suurimpaan elikkäs maajoukkueeseen ja MM-kisoihin, tai niin ainakin kaikille on uskoteltu, elokuvan juonikuviot ja henkilökemiat viedään pariinkin otteeseen melkoisen erikoiseen ja aivan hemmetin dramaattiseen suuntaan tässä verrattuna siis kahteen edelliseen leffaan verrattuna ja tietyllä tapaa tämän takia tämä tuntuu jopa hyvin erilliseltä tuotokselta niihin verrattuna…
…pääheppuli jota näyttelee edelleen Kuno Becker, tuttu aiemmistakin elokuvista (joissa palloilin ensin Newcastlessa ja sitten Real Madridissa) on Meksikon paitaa päällensä hamuava heppuli. Muutoin näyttelijät ovat menneet melkoisen uusiksi ja vanhoja tuttuja naamoja (näyttelijöitä kuten Alessandro Nivol, Anna Friel) ei juurikaan nähdä enää, mitä siis parissa ekassa oli kumpaisessakin todella tärkeissä ja suurissa rooleissa. Aiemmissa versioissa vilahtaneet oikeat pelaajat ovat tässä sinänsä enää muisto vain, toki siinä ohimennen 2006 Saksan MM-kisoissa pyörähdetään ja sieltä yksittäisiä tilanteita pikaisesti kelaillaan…
…tosin silläkin ”futisosastolla” melkeinpä tässä leffassa enempi keskitytään zoomailemaan jalkapallon sijasta hitusen toisenlaisia "palloja", siis tyyliin naisten rintavarustuksien muodokkuuksia.
Elokuvan ohjauksesta vastaa tällä kertaa Andrew Morahan.
Ensimmäinen oli kaikkine pakollisine urheilukliseineen&Adidas ylimainostuksineen kohtuullinen leffa jonka kahteli (vaikka leffa kuten a Shot at Glory sitä veikin kuin sitä kuuluisaa pässiä narussa ja varsinkin Rudo Y Cursi), toinen osa oli melkeinpä samasta muotista väännetty, vain pienillä vivahteilla muuteltu, lähinnä hitusen "viihdyttävämmäksi" ja entistä enempi glamourmaljasta hörppijäksi… kolmas osa ei oikein tiedä mitä se hakee ja eksyy harhapoluille vailla sitä aiemmin luotua sielua/pohjaa, harvinaista kyllä on tehty elokuva joka periaatteessa pyllistää joka suuntaan mitä katsojakuntaan tulee vaan ei kunnolla kumarrakaan mihinkään päin… toisin kuin kaksi ekaa kuitenkin omasi jonkilaisen vision.
Erittäin oudosti Santiago Munez (Kuno Becker) joka siis pääosan viittaa on harteillaan kantanut läpi sarjan kahdessa ekassa leffassa, ei juurikaan tässä kentällä pelaile ja muutenkin jätetään tietyllä tapaa sivustakatsojaksi pitkälti, syy selviää jos leffan kahtelee ! muutoinkin leffa ottaa kieltämättä yllättävän koukeron tarinallisesti ja yleisö ei taatusti saa aivan sitä mitä olisi olettanut, mikä ei välttämättä ole lainkaan huono juttu, mutta tämän elokuvan tapauksessa ei kyllä todellakaan hyvä. Elokuva keskittyy enempikin seuraamaan Munezin parin kaverinsa Häröilyä ja Toilailua ties millaisten ”sadomasonahkahutsujen” seurassa jotain ihmeleffoja väsäilemässä juu luit kyllä oikein, olettaisin.
Ainoana hitusen syvempänä asiana pohditaan hitusen, entäpä jos vaikkapa pöhnäpäissään telookin itsensä sellaiseen kuntoon että unelmat menisivät sen takia murskaksi, olisiko se ollut sen arvoista vai ei ?
Kait se sitten oli pakko saada se perinteinen Englannin maajoukkue tässä sitten siihen pääosaan, eikä se koko trilogian päähenkilön oma Meksiko tuntunut tekijöille jostain syystä enää kelpaavan, kun sitä kaksi ekaa elokuvaa oli jo alustettu ja tätä varten rakennettu, niin se pyyhittiin kertaheitolla täysin sivuseikaksi.
Vaikka leffan taso ei päätä huimaakaan kokonaisuudessaan, yllättää se kieltämättä parilla tapahtumalla, joita ei kyllä olis ikimaailmassa etukäteen juuri tältä leffalta (trilogian päätökseltä) osannut odottaa, kun oli kaksi ensimmäistä osaa nähnyt. Joten siltä osin klisee kierrätyksestä hieman poikettiin.
Eip oo varmaan ikänään tullut nähtyä tälläistä traileria joka antaa niin totaalisen eriltyylisen maistiaisen elokuvata kuin mitä lopputulos sitten itsestään lopulta tulee olemaan...
Mainio futisleffa kyseessä, sen voipi jo heti alkuunsa paljastaa vailla suurta spoiler vaaraa
Gordon McLeod (Robert Duvall) manageroi divaritiimiä tuolla Skottein maalla. Painetta mies saa niskaansa omistajan taholta (Michael Keaton). Manageri joutuu hankkimaan sitten todella nimekkään tähtipelaajan ryhmäänsä kentällä vahvistamaan, omistajan painostuksesta. Tuota tähtipelaaja (massiivisena suurnimenä siirtyy siis vähän pienempään seuraan) esittää oikeassa elämässä ihan kelpo jalkapallouran futaaja tehnyt Ally McCoist. Erikoisesti tässä leffassa mies joutuu esittämään entistä Celticin suurpelaajaa joka höykyyttänyt Rangersia urallaan, seurathan ovat verivihollisia oikeassa elämässä jaoikeassa elämässä Ally McCoist tuli juurikin Rangersien riveissä suureksi nimeksi, eikä Celticin. Elikkäs juuri päinvastoin kuin tässä elokuvassa.
Siinä sivussa McLeod taistelee myös omia menneisyyden demonejaan vastaan sekä erästä henkilöä joka hänet on aiemmin pahasti pettänyt (Brian Cox). Kuvioissa on myös managerin tytär (Kirsty Mitchell) joka on tämän "kohupelaajan" vaimo ja tuota kautta menettänyt puhevälinsä isäänsä, joka nyt siis tämän miehen managerina tulisi toimimaan. Onnistuuko uusi stara kääntämään seuran suunnan totaalisesti niin kentällä kuin sen ulkopuolella, onko tuhkimotarina valmis syntymään ja loppuun asti kantamaan ? vai palaako sillat lopullisesti joukkueen sisällä joka suuntaan !?
Ai niin leffan musiikista muuten vastaa eräs Mark Knopfler ja miehen luritukset sopivat erinomaisesti elokuvan ilmapiiriin ja tunnelmaan
trailer..
------------------------------------------------------------------------------------------------------
In Oranje (2004)
Tässä leffassa on mukavasti vanhoja legendoja mukana, aikamoisen suuresti mukana on Garrincha, sen verran vahvasti kyseinen brassi leffassa mukana koko sen keston ajan on. Myös Marco van Basten ja muitakin hollantilaisia legendoja ja muutama muukin mainitaan mm. ManUn Munchenin onnettomuuten joutuneet jne...
Leffassa myös sivutaan sitä kuinka oma halu menestyä on lopulta se tärkein mutta kun sopivasti sopivasti persauksille joku muu potkii kans silloin kun sitä vaaditaan niin onhan siitäkin apua suuresti ! Tässä leffassa isä joka kuitenkin kuolee mutta jatkaa pojan mielikuvituksessa psykologisesti edelleen hänen treenaamistaan, kunnes poika on valmis päästämään hänestä irti ja seisomaan omin jaloin siinä paidassa ja siinä stadionilla millä on aina unelmoinut.
Harvoin tälläisiä leffoja kyllä vastaan tulee, leffa todella hengittää jalkapallosta voimansa ja se on elokuvassa koko ajan jollain tapaa läsnä. Tapahtumat kentällä on kuvattu todella nätisti ja visuaalisesti, myös elokuvan äänimaailma tempaisee mukavasti kivasti.
Tekele jonka jokaisen futisfanin kannattaa katsoa, ikään vaikka onkin erityisesti hieman nuoremmalle väelle suunnattu ja toki myös sukupuoleen katsomatta, miksen myös sukupolveenkin.
trailer…
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Shaolin Soccer (2001)
Tota joo... varsin hupaisa ja järjetön leffa kun tämän totaalisena komediana ottaa
Muutama varsin hauska sutkautus leffasta löytyy. Useampi tyylikäs ja hassunoloinen futiskohtaus, pientä romantiikankin poikasta väliin ilmassa leijailee... tarkemmin ajatellen melkoinen ”sillisalaatti” mutta alusta loppuun kieliposkella meiningillä kasaan pistetty...
...sinänsä idea ”luusereista” joista tehdään sankareita jotka antavat samalla sille ikävälle tyypille kerrankin takaisin ei ole täkäläisillekään (komedia)urheiluleffoille mitään uutta vaan enemmän kuin tukeva kivijalka ja perusta perinteselle kaavalle kun elokuva tehdään.
Pitäisikö sanoa ”jalkapalloa itämaisittain” melkoisilla erikoisefekteillä sävytettynä. Pääosassa on ilmeisesti siellä päin enemmänkin kuin kuuluisa Stephen Chow joka on muutaman muunkin mainion leffan tänne päin maailmaa tehnyt. Muut näyttelijät eivät minulle mitään sano mutta kait siellä suunnalla suht tunnettuja eikä mikään pikkuleffa heidän mittapuullaan muutenkaan.
Ihan jees.. jopa hitusen parempi kuin uskalsin odottaa (kunhan tätä ei yhtään otsa kovin kurtussa ala katsomaan), onneksi homma on täysin vedetty ylitse kun sille tielle on kerta lähdetty ja se onkin elokuvan oman nahkansa pelastus. Itämaisittain mennään ylitse niin että humpsahti noissa pelikohtauksissa ja todellisuuden rajat todellakin rikotaan aivan totaalisesti.
Varsin letkeää menoa alusta loppuun jonka parissa jopa viihtyi ajoittain, vaikka alkuun suuria epäilyjä ilmassa leijuikin.
trailer..
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Goal III – Taking on the World (2008)
Trilogia saapuu päätökseensä. Kolmatta osaa ei sitten teatterilevitykseen päästetty laisinkaan vaan pistettyyn suoraan levyllisenä versiona kauppojen hyllyille, joka kertonee karua kieltä leffan tasosta ja eri osapuolten luottamuksesta tekelettä kohtaan. Muutoinkin todella erikoinen loikka tämä verrattuna kahteen aikaisempaan.
Tällä kertaa sitten seurajoukkueiden sijasta keskitytään siihen kaikkein suurimpaan elikkäs maajoukkueeseen ja MM-kisoihin, tai niin ainakin kaikille on uskoteltu, elokuvan juonikuviot ja henkilökemiat viedään pariinkin otteeseen melkoisen erikoiseen ja aivan hemmetin dramaattiseen suuntaan tässä verrattuna siis kahteen edelliseen leffaan verrattuna ja tietyllä tapaa tämän takia tämä tuntuu jopa hyvin erilliseltä tuotokselta niihin verrattuna…
…pääheppuli jota näyttelee edelleen Kuno Becker, tuttu aiemmistakin elokuvista (joissa palloilin ensin Newcastlessa ja sitten Real Madridissa) on Meksikon paitaa päällensä hamuava heppuli. Muutoin näyttelijät ovat menneet melkoisen uusiksi ja vanhoja tuttuja naamoja (näyttelijöitä kuten Alessandro Nivol, Anna Friel) ei juurikaan nähdä enää, mitä siis parissa ekassa oli kumpaisessakin todella tärkeissä ja suurissa rooleissa. Aiemmissa versioissa vilahtaneet oikeat pelaajat ovat tässä sinänsä enää muisto vain, toki siinä ohimennen 2006 Saksan MM-kisoissa pyörähdetään ja sieltä yksittäisiä tilanteita pikaisesti kelaillaan…
…tosin silläkin ”futisosastolla” melkeinpä tässä leffassa enempi keskitytään zoomailemaan jalkapallon sijasta hitusen toisenlaisia "palloja", siis tyyliin naisten rintavarustuksien muodokkuuksia.
Elokuvan ohjauksesta vastaa tällä kertaa Andrew Morahan.
Ensimmäinen oli kaikkine pakollisine urheilukliseineen&Adidas ylimainostuksineen kohtuullinen leffa jonka kahteli (vaikka leffa kuten a Shot at Glory sitä veikin kuin sitä kuuluisaa pässiä narussa ja varsinkin Rudo Y Cursi), toinen osa oli melkeinpä samasta muotista väännetty, vain pienillä vivahteilla muuteltu, lähinnä hitusen "viihdyttävämmäksi" ja entistä enempi glamourmaljasta hörppijäksi… kolmas osa ei oikein tiedä mitä se hakee ja eksyy harhapoluille vailla sitä aiemmin luotua sielua/pohjaa, harvinaista kyllä on tehty elokuva joka periaatteessa pyllistää joka suuntaan mitä katsojakuntaan tulee vaan ei kunnolla kumarrakaan mihinkään päin… toisin kuin kaksi ekaa kuitenkin omasi jonkilaisen vision.
Erittäin oudosti Santiago Munez (Kuno Becker) joka siis pääosan viittaa on harteillaan kantanut läpi sarjan kahdessa ekassa leffassa, ei juurikaan tässä kentällä pelaile ja muutenkin jätetään tietyllä tapaa sivustakatsojaksi pitkälti, syy selviää jos leffan kahtelee ! muutoinkin leffa ottaa kieltämättä yllättävän koukeron tarinallisesti ja yleisö ei taatusti saa aivan sitä mitä olisi olettanut, mikä ei välttämättä ole lainkaan huono juttu, mutta tämän elokuvan tapauksessa ei kyllä todellakaan hyvä. Elokuva keskittyy enempikin seuraamaan Munezin parin kaverinsa Häröilyä ja Toilailua ties millaisten ”sadomasonahkahutsujen” seurassa jotain ihmeleffoja väsäilemässä
juu luit kyllä oikein, olettaisin.Ainoana hitusen syvempänä asiana pohditaan hitusen, entäpä jos vaikkapa pöhnäpäissään telookin itsensä sellaiseen kuntoon että unelmat menisivät sen takia murskaksi, olisiko se ollut sen arvoista vai ei ?
Kait se sitten oli pakko saada se perinteinen Englannin maajoukkue tässä sitten siihen pääosaan, eikä se koko trilogian päähenkilön oma Meksiko tuntunut tekijöille jostain syystä enää kelpaavan, kun sitä kaksi ekaa elokuvaa oli jo alustettu ja tätä varten rakennettu, niin se pyyhittiin kertaheitolla täysin sivuseikaksi.
Vaikka leffan taso ei päätä huimaakaan kokonaisuudessaan, yllättää se kieltämättä parilla tapahtumalla, joita ei kyllä olis ikimaailmassa etukäteen juuri tältä leffalta (trilogian päätökseltä) osannut odottaa, kun oli kaksi ensimmäistä osaa nähnyt. Joten siltä osin klisee kierrätyksestä hieman poikettiin.
Eip oo varmaan ikänään tullut nähtyä tälläistä traileria joka antaa niin totaalisen eriltyylisen maistiaisen elokuvata kuin mitä lopputulos sitten itsestään lopulta tulee olemaan...
tomine11
Well-Known Member
Gracie (2007)
Idealtaan (myös toteutukseltaan) suht perinteinen "koko perheen" leffa (tosin hieman tummempi sävytteinen kuin nämä yleensä ovat) ja urheilu sellainen, jalkapallo tällä kertaa lajivalinnaksi lykätty, varsin hyvä valintaViime aikojen tapaan tällä(kin) kertaa pääosassa on tyttö. Leffassa muuten esiintyy Elisabeth Shue joka tuli aikoinaan kuuluisaksi nuorten leffasta Karate Kid (I), ei kuitenkaan pääosassa tällä kertaa jo ”ikänsä vuoksi”, vaikka itse leffa taitaa hänen oikean elämän muistoihin pohjautuakin !
Toteutus on ihan jees, kyllähän kaikki perinteiset kliseet löytyvät (alussa aina hankalaa mutta duunilla mennään läpi vaikka harmaan kiven ja tietysti tytöt pärjää pojille kun oikein temmeltävät treenikentällä) ja ne läpi totutusti mennään ja lopussa kiitos seisoo. Tosin suht alussa hieman yllättäväkin ja tälläisiin leffoihin normaalia synkempi käänne joka kulkee koko elokuvan ajan mukana... ehkäpä hieman "anarkistisempi ja synkempi versio" kuitenkin kuin suurin osa tämän tyylisistä elokuvista. Isä/tytär suhdetta välillä puidaan, kavereiden kanssa angstaillaan. Komediaa ei elokuvasta paljoa löydy vaan hieman tummempia sävytteitä sitäkin enempi.
Picturehousen (Pan’s Labyrinth, El Orfanato) leffa kyseessä jotka ovat lähes poikkeuksetta tupanneet olemaan pienillä ja yksinkertaisilla kikoilla visuaalisesti nättejä ja tyylikkäitä kauttaaltaan, ei tälläkään kertaa tule tuohon linjaan poikkeusta.
trailer…
------------------------------------------------------------------------------------------------
Kicking & Screaming (1995)
...elikkäs suomessa elokuva on ristitty nimellä Pelkoa ja inhoa nappulaliigassa.
Pääosissa elokuvassa on Will Ferrell ja Robert Duvall jotka aikuisiällä ratkovat menneisyyden traumojaan jalkapallokentän laidalla ollen junnujoukkueidensa valmentajia.
Leffa on kait lähinnä satiiria siitä millaiseksi touhu voi pahimmillaan siellä nappulakentän laidalla edetä. Ajoittain elokuva tarjoaa muutaman hymähdyksen hetken mutta ei varsinaisesti kuitenkaan mitään huikeaa nauruhermojakutkuttuvaa komediaa, toki muutamat omat mainiot hetkensä löytyy.
Kyllähän tämän kertaallen kahtelin kun jalkapallo oli aiheena omalta osaltaan (ilahduttavan runsaasti) mutta ei mikään elämää suurempi tuotos kuitenkaan jotta on sitä Ferrell hauskemmissakin leffoisa esiintynyt edukseen, sellaista melkoisen peruskamaa jonka kertaalleen kahtoo mutta ei hirveästi mieleen kuitenkaan jää.
trailer….
----------------------------------------------------------------------------------------
The Big Green (Futisjunnut vauhdissa) (1995)
1990-luvun puolivälin paikkeilta Disneyn vääntämää koko perheen feel so good leffaa, näitä taidettiin melkoista liukuhihnatahtia tuolloin putkahdella ilmoille ns. tv-leffoina.
Jalkapallo aiheena niin sekös herätti mielenkiinnon tätä kohtaa muutoin ois saattanut jäädä korvaa lotkauttamatta tämän suuntaan. Toki Eurooppalainen (soccer) sellainen liene mainittava kun amerikkalaisesta tekeleestä kyse.
Huumori on melkoisen lapsellista että hitusenkaan varttuneemmat katsojat eivät tästä hirveästi naurunpyrskahdyksiä saa. Itse tarina noin muutoin kertoo sen suht perinteisen, perusamerikkalaista perheen ylistystä aina silloin kun siihen mahdollisuus tarjotaan...
...tällä kertaa Englannista tulee uusi opettaja alakoulun luokalle sijaiseksi maalaiskylään, lapsukaisilla on vaikeuksia käyttäytyä ja motivaatio jossain aivan totaalisesti muualla kuin opiskelussa, eikä välttämättä vanhempien antaman esimerkin takia, samalla kun heidän ongelmiaan koulitaan siinä sivussa paremmalle tolalle. Opettaja päättää ottaa asenteen korjaamiseksi avuksi futiksen peluun, jotta lapsien elämälle jälleen uusi suunta saataisiin kaikkinensa luovittua, erityisesti myös elämässä ja pelikentän ulkopuolella.
Todella nuorille lapsille suunnattu kokonaisuus, joka ei välttämättä kovin kummoisia vähänkään varttuneemmalle tarjoile. Lieneeköhän muuten FC Venus leffan tekijät tämän joskus nähneet, tämä aika pitkälti lasten versio siitä monelta osin, toki se aivan perimmäinen aihe kuitenkin totaalisen eri. Sellainen feeeeel goooood viritelmä viimeisen päälle aina musiikillisia rallatteluja myöden... aina aikamoiseen siirappiseen ähkykuorrutukseen saakka. Tiedä sitten kuinka erilaisin silmin tämän näkisi lapsen näkökulmasta ja silmin? niin tai näin niin "loppu hyvin, kaikki hyvin" lehva oikein vimosen päälle. Elokuvan tyypeistä parhaiten jää mieleen "pahisten" joukkueen valmentaja.
Musiikit on ajoittain aika häkellyttävät jopa ja lähinnä tulee mieleen The Goonies niistä kun sen verran rompotetaan menemään vaikkapa kesken futismatsin. Noin muutoin sellaista perushilpeää soundia irtoaa todella usein, jopa suht tauotta kun vauhtiin oikein päästään.
Niin tai näin niin totaalinen 1990-luvun nostalgiapaukku mitä ns. koko perheen lasten leffoihin tulee. VHS-aikakauden tekele.
Pääosissa Olivia d'Abo, Steve Guttenberg, John Terry (ei se jalkapalloilija)... ohaajajana Holly Goldbers Sloan. Joten suht tuntematonta sakkia kauttaaltaan, ainakin meikäläiselle.
trailer...
-----------------------------------------------------------------------------------------
Believe (2013)
Vuonna 1984 Brittilässä asustaapi nuori jannu joka Peleä suuresti ihannoi. Poika joka oppinut jalkapallon parissa elämään aamusta iltaan ja taitonsa riplailemalla sekä kulkemalla pallon kanssa joka paikassa koko lapsuutensa pitkin Manchesterin katujaa tai vaikkapa pikkuruisessa olohuoneessa kotosallansa, äidin onneksi ei kuitenkaan tietoakaan kuitenkaan norsu posliinikaupassa syndroomasta.. palloon täydellisesti liitoksissa oleva poika myös hoitanee vessassa donwloadauksensa myös pallo kainalossa..
..yksinhuoltaja äiti (Natasha McElhone) ei ihan hirveän innostunut pojan touhuiluista ja VHS:n tuijottelusta ja Pelen ihannoinnista ole koska elämässä pitäisi tehdä jotain hyödyllistä ja järkevääkin, vaikka suht lempeältä noin yleisesti vaikuttaakin. Hän halajaisi kuitenkin poikaa sellaiseen kouluun joka on tunnettu enempi torvensoittajista (musiikista) ja mitä urheiluun taasen tulee niin enempikin rugbystä & kriketistä kuin futiksesta..
..liekö sitten kohtalon oikusta poika päätyy varastamaan erään hepun lompakon (Brian Cox).
Kyseinen lompakko sattuu kuulumaan eräälle Sir Mat Busbylle (jota varkaat tai hänen kaverinsa eivät tunne pitkään toviin vielä), joka kuin varkain huomaa pojan pallotaituruuden kun lompsaansa takaisin halajaa ja päättää kiristää päästä poikien valmentajaksi..
..hän päättää pojalle& hänen kavereilleen antaa armoa jos he suostuvat hänen valmennettavakseen. Edelleenkään pojat eivät ole tietoisia kuka tuo vanhus oikein onkaan. Alkupuolella leffaa myös tehdään varsin selväksi että kenestä on kyse ja että onnettomuudessa ollaan oltu.
Leffasta löytyy jonkisen verran perusbrittiläistä kuivakkaa huumoria mutta yltä kyllin sitä ei kuitenkaan viljellä. Lähinnä tuo koulun opettaja (Toby Stephens) on vedetty hahmoista todella ylitse jopa karikatyyrimäisesti. Muut sen sijaan ovat hyvin pitkälti maanlaheisellä tavalla näyteltyjä ja tulkittuja tyyppejä.
Pitkälti kertomus siitä kun Busby haluaa tuntemattomana saada tämän ”raikulipojan” joka on hiljakseen ajautumasta kaidalta polulta pois (toistuvien näpistelyiden muodossa), kunnioituksen itselleen mutta ennen kuin poika oikeasti saa tietää kuka hän on. Lopussa myös muistetaan mainita siitä että nyttemmin jo edesmennyt Sir Matt Busby kaiken valtavana gloorian ja sen tragediankin keskellä oli aina todella avoin ja avulias ihminen paikallisille ja varsinkin lapsille hänellä riitti aina aikaa..
..kolmas suuri hahmo on elokuvassa äiti, jonka huolta pitävä rooli kärjistyy ja tulistuu pojan kanssa kun poika on eri mieltä ja eri unelmilla varusteltu kuin äitinsä ja lopulta kukaan ei oikein enää tunnu olevan varma kuka mitäkin haluaa ja mikä olisi kenenkin parhaaksi..
..sitten tulee lopussa ne tuhanteen kertaan puhkikulutetut ja niiiiiin nähnyt peruskliseet kuvioihin mukaan.. usko, usko ja usko vielä kertaalleen ja täysillä niihin omiin Unelmiin niin melkeinpä mikä vain kuulemma on mahdollista sen jälkeen.
Ihan kelpo nuortenleffa jonka parissa vähän varttuneempikin viihtyy kohtuullisesti, harmillisesti lopussa vaan upotaan aivan totaalisesti niihin kliseisiin, itse pidin alkupuoliskosta enempi se tuntui astetta raikkaammalta vielä.
Sitä perustavanlaatuista brittilaatua, kyllähän ne tuolla saarivaltiossa nämä tällaiset rutiinilla taitavat kasaan pistellä, mutta ei mitään maata mullistavaa kuitenkaan, kelpo näyttelijöitä ja visuaalisestikin ihan kivan näköinen juttu.
Muistuttaa joiltain osin hyvin paljon hollantilaisten vastaavaa, elikkäs In Oranje leffaa, vaikka ei ihan samasta puusta veistetty olekaan. Kansiteksteissa myös hehkutetaan että olis hyvinkin paljon suht kehutun Billy Elliottin henkinen leffa, tiedä tuosta kun en sitä ole nähnyt. Siinä sivussa verrataan myös brittiläiseksi Field of Dreamiksi, liekö noin sanaleikiltään vai onko siihen toiseen leffaan jotain yhteyksiä, tiedäppä tuota.
trailer…
Idealtaan (myös toteutukseltaan) suht perinteinen "koko perheen" leffa (tosin hieman tummempi sävytteinen kuin nämä yleensä ovat) ja urheilu sellainen, jalkapallo tällä kertaa lajivalinnaksi lykätty, varsin hyvä valinta
Viime aikojen tapaan tällä(kin) kertaa pääosassa on tyttö. Leffassa muuten esiintyy Elisabeth Shue joka tuli aikoinaan kuuluisaksi nuorten leffasta Karate Kid (I), ei kuitenkaan pääosassa tällä kertaa jo ”ikänsä vuoksi”, vaikka itse leffa taitaa hänen oikean elämän muistoihin pohjautuakin !Toteutus on ihan jees, kyllähän kaikki perinteiset kliseet löytyvät (alussa aina hankalaa mutta duunilla mennään läpi vaikka harmaan kiven ja tietysti tytöt pärjää pojille kun oikein temmeltävät treenikentällä) ja ne läpi totutusti mennään ja lopussa kiitos seisoo. Tosin suht alussa hieman yllättäväkin ja tälläisiin leffoihin normaalia synkempi käänne joka kulkee koko elokuvan ajan mukana... ehkäpä hieman "anarkistisempi ja synkempi versio" kuitenkin kuin suurin osa tämän tyylisistä elokuvista. Isä/tytär suhdetta välillä puidaan, kavereiden kanssa angstaillaan. Komediaa ei elokuvasta paljoa löydy vaan hieman tummempia sävytteitä sitäkin enempi.
Picturehousen (Pan’s Labyrinth, El Orfanato) leffa kyseessä jotka ovat lähes poikkeuksetta tupanneet olemaan pienillä ja yksinkertaisilla kikoilla visuaalisesti nättejä ja tyylikkäitä kauttaaltaan, ei tälläkään kertaa tule tuohon linjaan poikkeusta.
trailer…
------------------------------------------------------------------------------------------------
Kicking & Screaming (1995)
...elikkäs suomessa elokuva on ristitty nimellä Pelkoa ja inhoa nappulaliigassa.
Pääosissa elokuvassa on Will Ferrell ja Robert Duvall jotka aikuisiällä ratkovat menneisyyden traumojaan jalkapallokentän laidalla ollen junnujoukkueidensa valmentajia.
Leffa on kait lähinnä satiiria siitä millaiseksi touhu voi pahimmillaan siellä nappulakentän laidalla edetä. Ajoittain elokuva tarjoaa muutaman hymähdyksen hetken mutta ei varsinaisesti kuitenkaan mitään huikeaa nauruhermojakutkuttuvaa komediaa, toki muutamat omat mainiot hetkensä löytyy.
Kyllähän tämän kertaallen kahtelin kun jalkapallo oli aiheena omalta osaltaan (ilahduttavan runsaasti) mutta ei mikään elämää suurempi tuotos kuitenkaan jotta on sitä Ferrell hauskemmissakin leffoisa esiintynyt edukseen, sellaista melkoisen peruskamaa jonka kertaalleen kahtoo mutta ei hirveästi mieleen kuitenkaan jää.
trailer….
----------------------------------------------------------------------------------------
The Big Green (Futisjunnut vauhdissa) (1995)
1990-luvun puolivälin paikkeilta Disneyn vääntämää koko perheen feel so good leffaa, näitä taidettiin melkoista liukuhihnatahtia tuolloin putkahdella ilmoille ns. tv-leffoina.
Jalkapallo aiheena niin sekös herätti mielenkiinnon tätä kohtaa muutoin ois saattanut jäädä korvaa lotkauttamatta tämän suuntaan. Toki Eurooppalainen (soccer) sellainen liene mainittava kun amerikkalaisesta tekeleestä kyse.
Huumori on melkoisen lapsellista että hitusenkaan varttuneemmat katsojat eivät tästä hirveästi naurunpyrskahdyksiä saa. Itse tarina noin muutoin kertoo sen suht perinteisen, perusamerikkalaista perheen ylistystä aina silloin kun siihen mahdollisuus tarjotaan...
...tällä kertaa Englannista tulee uusi opettaja alakoulun luokalle sijaiseksi maalaiskylään, lapsukaisilla on vaikeuksia käyttäytyä ja motivaatio jossain aivan totaalisesti muualla kuin opiskelussa, eikä välttämättä vanhempien antaman esimerkin takia, samalla kun heidän ongelmiaan koulitaan siinä sivussa paremmalle tolalle. Opettaja päättää ottaa asenteen korjaamiseksi avuksi futiksen peluun, jotta lapsien elämälle jälleen uusi suunta saataisiin kaikkinensa luovittua, erityisesti myös elämässä ja pelikentän ulkopuolella.
Todella nuorille lapsille suunnattu kokonaisuus, joka ei välttämättä kovin kummoisia vähänkään varttuneemmalle tarjoile. Lieneeköhän muuten FC Venus leffan tekijät tämän joskus nähneet, tämä aika pitkälti lasten versio siitä monelta osin, toki se aivan perimmäinen aihe kuitenkin totaalisen eri. Sellainen feeeeel goooood viritelmä viimeisen päälle aina musiikillisia rallatteluja myöden... aina aikamoiseen siirappiseen ähkykuorrutukseen saakka. Tiedä sitten kuinka erilaisin silmin tämän näkisi lapsen näkökulmasta ja silmin? niin tai näin niin "loppu hyvin, kaikki hyvin" lehva oikein vimosen päälle. Elokuvan tyypeistä parhaiten jää mieleen "pahisten" joukkueen valmentaja.
Musiikit on ajoittain aika häkellyttävät jopa ja lähinnä tulee mieleen The Goonies niistä kun sen verran rompotetaan menemään vaikkapa kesken futismatsin. Noin muutoin sellaista perushilpeää soundia irtoaa todella usein, jopa suht tauotta kun vauhtiin oikein päästään.
Niin tai näin niin totaalinen 1990-luvun nostalgiapaukku mitä ns. koko perheen lasten leffoihin tulee. VHS-aikakauden tekele.
Pääosissa Olivia d'Abo, Steve Guttenberg, John Terry (ei se jalkapalloilija)... ohaajajana Holly Goldbers Sloan. Joten suht tuntematonta sakkia kauttaaltaan, ainakin meikäläiselle.
trailer...
-----------------------------------------------------------------------------------------
Believe (2013)
Vuonna 1984 Brittilässä asustaapi nuori jannu joka Peleä suuresti ihannoi. Poika joka oppinut jalkapallon parissa elämään aamusta iltaan ja taitonsa riplailemalla sekä kulkemalla pallon kanssa joka paikassa koko lapsuutensa pitkin Manchesterin katujaa tai vaikkapa pikkuruisessa olohuoneessa kotosallansa, äidin onneksi ei kuitenkaan tietoakaan kuitenkaan norsu posliinikaupassa syndroomasta.. palloon täydellisesti liitoksissa oleva poika myös hoitanee vessassa donwloadauksensa myös pallo kainalossa..
..yksinhuoltaja äiti (Natasha McElhone) ei ihan hirveän innostunut pojan touhuiluista ja VHS:n tuijottelusta ja Pelen ihannoinnista ole koska elämässä pitäisi tehdä jotain hyödyllistä ja järkevääkin, vaikka suht lempeältä noin yleisesti vaikuttaakin. Hän halajaisi kuitenkin poikaa sellaiseen kouluun joka on tunnettu enempi torvensoittajista (musiikista) ja mitä urheiluun taasen tulee niin enempikin rugbystä & kriketistä kuin futiksesta..
..liekö sitten kohtalon oikusta poika päätyy varastamaan erään hepun lompakon (Brian Cox).
Kyseinen lompakko sattuu kuulumaan eräälle Sir Mat Busbylle (jota varkaat tai hänen kaverinsa eivät tunne pitkään toviin vielä), joka kuin varkain huomaa pojan pallotaituruuden kun lompsaansa takaisin halajaa ja päättää kiristää päästä poikien valmentajaksi..
..hän päättää pojalle& hänen kavereilleen antaa armoa jos he suostuvat hänen valmennettavakseen. Edelleenkään pojat eivät ole tietoisia kuka tuo vanhus oikein onkaan. Alkupuolella leffaa myös tehdään varsin selväksi että kenestä on kyse ja että onnettomuudessa ollaan oltu.
Leffasta löytyy jonkisen verran perusbrittiläistä kuivakkaa huumoria mutta yltä kyllin sitä ei kuitenkaan viljellä. Lähinnä tuo koulun opettaja (Toby Stephens) on vedetty hahmoista todella ylitse jopa karikatyyrimäisesti. Muut sen sijaan ovat hyvin pitkälti maanlaheisellä tavalla näyteltyjä ja tulkittuja tyyppejä.
Pitkälti kertomus siitä kun Busby haluaa tuntemattomana saada tämän ”raikulipojan” joka on hiljakseen ajautumasta kaidalta polulta pois (toistuvien näpistelyiden muodossa), kunnioituksen itselleen mutta ennen kuin poika oikeasti saa tietää kuka hän on. Lopussa myös muistetaan mainita siitä että nyttemmin jo edesmennyt Sir Matt Busby kaiken valtavana gloorian ja sen tragediankin keskellä oli aina todella avoin ja avulias ihminen paikallisille ja varsinkin lapsille hänellä riitti aina aikaa..
..kolmas suuri hahmo on elokuvassa äiti, jonka huolta pitävä rooli kärjistyy ja tulistuu pojan kanssa kun poika on eri mieltä ja eri unelmilla varusteltu kuin äitinsä ja lopulta kukaan ei oikein enää tunnu olevan varma kuka mitäkin haluaa ja mikä olisi kenenkin parhaaksi..
..sitten tulee lopussa ne tuhanteen kertaan puhkikulutetut ja niiiiiin nähnyt peruskliseet kuvioihin mukaan.. usko, usko ja usko vielä kertaalleen ja täysillä niihin omiin Unelmiin niin melkeinpä mikä vain kuulemma on mahdollista sen jälkeen.
Ihan kelpo nuortenleffa jonka parissa vähän varttuneempikin viihtyy kohtuullisesti, harmillisesti lopussa vaan upotaan aivan totaalisesti niihin kliseisiin, itse pidin alkupuoliskosta enempi se tuntui astetta raikkaammalta vielä.
Sitä perustavanlaatuista brittilaatua, kyllähän ne tuolla saarivaltiossa nämä tällaiset rutiinilla taitavat kasaan pistellä, mutta ei mitään maata mullistavaa kuitenkaan, kelpo näyttelijöitä ja visuaalisestikin ihan kivan näköinen juttu.
Muistuttaa joiltain osin hyvin paljon hollantilaisten vastaavaa, elikkäs In Oranje leffaa, vaikka ei ihan samasta puusta veistetty olekaan. Kansiteksteissa myös hehkutetaan että olis hyvinkin paljon suht kehutun Billy Elliottin henkinen leffa, tiedä tuosta kun en sitä ole nähnyt. Siinä sivussa verrataan myös brittiläiseksi Field of Dreamiksi, liekö noin sanaleikiltään vai onko siihen toiseen leffaan jotain yhteyksiä, tiedäppä tuota.
trailer…
tomine11
Well-Known Member
28 viikkoa myöhemmin (2007)
Elikkäs "jatko-osa" zombie kauhua hieman uusille urille mainiosti johtaneelle 28 päivää myöhemmin. Tarina sinällään jatkuu mihinkä edellinen leffa päättyi mutta tarinan päähenkilöt (näyttelijät & ohjaaja) ovat kaikki uusia ja hyvä niin...
...toki edellisessa osassakin mainioita näyttelijöitä oli mm. Cillian Murphy jonka "repaleiset kengät" täyttää tällä kertaa yleensä mainio Robert Carlyle. Ohjaajana toimii tällä kertaa hieman tunnetumman Danny Boylen sijaan ainakin meikäläiselle tuikituntematon Juan Carlos Fresnadillo.
Tässä mennään suoraan melkoiseen toimintaan kun alkajaiksiksi täyttä höyryä vedetään pellolla verenjanoinen lauma aivan kannoilla, heti alusta pitäen ja muutenkin elokuva on enempi toimintakauhua kuin mitä ensimmäinen oli (toki tuon alun jälkeen rauhallisempi jakso löytyy jossa asetelmia pedataan), ensimmäisessä rauhallisesti ja hitaasti kasvatettiin ilmapiiriä koko ajan painostavammaksi mm. aavemaisella "hylätyllä" Lontoolla ja siihen päälle painostavalla musiikilla (joka ehkäpä leffan kohokohdaksi tunnelmallisesti lopulta löysi tiensä) ja entistä rankemmaksi mitä pidemmälle leffa eteni koska ihmisetkään ei välttämättä enää olleet sen parempia kuin mitä verenjanoiset zombieihmiset. Tässä taas kaupunki täytetään uudestaan (toki autiokaupunkiin tässäkin hieman erityylisesti hetkellisesti palataan) ja päästetään helvetti valloilleen toistamiseen.
Niin aiemmassa kuin tässäkin zombiet ovat tehty melkoisen rankan ja mahdollisimman aidon näköisiksi joten korkea ikäraja ei todellakaan ole näissä tuulesta temmattu, varsinkin kun muutenkin leffan aihepiiri on varsin tukahduttava ja armottoman ahdistava... niin tunnelma, kuvaus, musiikki kuin lavasteet (maskeeraus). Tosin sinällään tulevaisuuden pelkona jos ei ajankohtainen niin kenties kuitenkin "tietyllä lailla" jopa mahdollinen, jos vastaavanoloinen virus sattuisi maailmassa valloilleen pääsemään.
Nykyajan realistisuuden hakuista "zombeilua", varsin lohdutonta sellaista sekä erittäin pätevä jatko-osa, kannattaa ehdottomasti katsoa jos on ensimmäisenkin katsonut. Kyllähän nämä vievät muutenkin jotain leffa Residentti Iivillejä miten tahtovat karmeudessaan. Tämä yltää tunnelmallisesti ensimmäisen tasolle, ollen kuitenkin aika erityylinen lopulta.
Niin mainittakoon että leffan alkupuolella yksi leffan päähenkilöistä kulkee tovin Real Madridin pelipaita päällänsä. Niin toki pistetään vielä hieman futispyhäkön Wembleyn kasvamaan päässyt ruohikko. Jotta sellasta.
trailer…
------------------------------------------------------------------------------------------
Nimetön (Los sin nombre) (1999)
Espanjalaista jännäriä synkempään & tummempaan sävyyn maalattuna ja reilut parikymmentä sitten tehtynä joten aivan tuore leffa ei kyseessä ole. Takakanteen on lätkäistynä genreksi kauhu mutta varsinkin alkupuoli menee melkoisen puhtaana "perus"jännärinä, kauhu on enempikin psykologista jonka omassa päässänsä luo.
Leffassa äiti saa monen vuoden jälkeen soiton kuolleeksi julistetulta mutta ei aukottomasti tunnisteulta (kadonneelta/murhatulta) lapseltaan ja tuska löytää hänet takaisin nousee taas vahvasti pintaan... oliko murha sittenkin lavastus ja mitä lapselle on tehty ? Avukseen tutkimuksiin äiti saa ex-poliisin sekä yliluonnollisiin tapauksiin erikoistuneen toimittajan. Vaan mitäpä paljastuu ja mitäpä mainio loppu tullessaan tuokaan !
Elokuva on palkittu monilla eri leffafestivaaleilla ympäri Euroopan eikä syyttä suotta todellakaan, niin ohjauksesta kuin parhaasta elokuvasta. Elokuvan ikärajaksi on täräytetty K18 muutaman "groteskimman" kohtauksen takia sekä lopun psykologisen "kauhun".
Voitaneen melkeinpä sanoa että Euroopan "vastine" Seitsemän leffalle, tietyllä osa-alueilla hitusen erityylinen jotta mikään suoranainen kopio ei tokikaan ole ja mainiota niin. Suosittelen, tosin en läheskään kaikille jos hyvän mielen kohotuksena olis tarkoitus jotain elokuvaa katsella, se ei ole tämä elokuva tuolloin.
trailer…
---------------------------------------------------------------------------------------------
The Happening (2008)
Intialaista sukujuurta oleva M. Night Shyamalan palaileepi tekemään kuudennen elokuvansa...
...nyt on paluu taas "hillittyyn jännäriin" josta mies alussa tutuksi tuli, edellinen ohjaus olikin poikkeuksellisesti enempi satukertomus (Lady in the Water)...
...sadun flopattua (kriitikoiden silmissä) on mies kuulemma käsketty tekemään taas hitusen vanhempaan tyyliin ja tällä kertaa kuulemma piti pistää elokuvaan verta mukaan ja myös muutenkin pelottavampi kokemus kuin aiemmat... tosin rankimmat ja verisimmät kohtaukset ovat leikattu pois mutta ne löytyvät elokuvan extroista...
...onneksi elokuvan yleinen ahdistavuus ja painostavan piinaava tunnelma ei ole noiden verikohtausten varassa vaan psykologisella puolella kun katsojan masunpohjaa pyrkii tunnelmalla kutkuttelemaan ja senhän intialainen taitaa suht hemmetin hyvin... tosin tällä kertaa jotkut kohtauksista vaikka synkkiä ovatkin tuntuvat tietyllä tapaa jo varsin koomisilta.
Omaperäinen veijari joka kulkee omia polkujaan (ainakin kulki), tai no nyt ilmeisesti studiopomojen rahanahneudessaan alkavat miestä perinteisempään muottiin väkisin tunkemaan.
Tällä kertaa aiheeksi on otettu varsin muotitietoisesti ihmiskunnan mahdollinen loppu, kun ihmiset alkavat varsin mysteerisesti ja itsetuhoisesti käyttäytymään sekä näkemään aivan omiaan... vaan mikäpä ihmisten sekaisin menemisen taustalla piileekään ? tällä kertaa maapallo alkaa antamaan takaisin ihmiselle sen tuottamaa "tuhoa ja kärsimystä" omalla tavallaan...
....joten sinällään elokuva on kannanotto ihmistenvälinpitämättömyys ympäristöasioihin.
Lopulta elokuvasta kuorituu ilmatiiviiksi pakattu katastrofileffa.
Pääosassa on Mark Wahlberg, näyttelijä jonka suuren suurta hypetystä en itse käsitä, en sitten millään... tosin tässä leffassa mies vetelee jopa ihan katsottavasti eikä "raivostuttavasti", onneksi. muita nimiä on mm. joo ei sanonut meikäläiselle sen enempiä, lähinnä pääosahepun vaimo ja lapsi. Hahmot sinällään jäävät hitusen ohuiksi eikä heihin juurikaan kiinnitä suurta huomiota... yleinen ahdistava ilmapiiri leffassa on sen kantava voima ja "päänäyttelijä", kun lukuiset sivulliset ihmiset ovat vain "riistaa".
Yleisesti ottaen elokuva on saanut aika rankkaakin arvostelua kohdalleen eikä aina niin hirveän mairittelevia arvioita mutta meikäläisen mielestä tämä oli tasoa katsottava, ei erikoinen muttei myöskään totaalilyttäyksen arvoinen. Jokin outo ote tuolla Shyalamanilla vaan leffojen tekemiseen on... tyyli sinänsä miehellä on aikamoisen erilaista kuin yleensä Hollywoodissa mutta itse tarinat lopulta yllättävän yksinkertaisia mutta samalla kutkuttavan haastavia, yleensä miehen leffat kestävät vähintään toisenkin katselukerran vaikka se miehen tavaramerkki elikkäs jokin tarinan yllätyksellinen koukku tiedossa jo katsojalle olisikin, mitä mies käyttää aikamoisen reippaasti...
...niin juu tällä kertaa leffan "ylläri" paljastetaan jo poikkeuksellisen aikaisin ja normaalia selvempiä vihjeitäkin pukataan jo sitä varten heti alusta alkaen.
Omaperäistä kuvallista tyylikkyyttä kohtaus toisensa perään, kuitenkaan käyttämättä mitään suurempia kikkailuja apuna, vähäeleisyys kunniaan lienee miehen motto niin tällä kertaa kuin myös monesti muulloinkin.
Toki tarinallisesti tässä ollaan vaikkapa Unbreakable - Särkymätön silkasta nerokkuudesta ! melkoisen kaukana ja yksioikoinen tarina ja henkilöt. Kuudes Aisti taasen veteli niin hyytävällä linjalla ja loppukoukullaan että tässä ei siihen siltä osin päästä, joten parhaimpien töidensä tasolle mies ei yllä mutta katseltava...
...se jokin jää kuitenkin pahastikin uupumaan jotta sieltä keskinkertaisuuden joukosta selvästi esille tällä kertaa pongahdettaisiin pulpahtamaan.
trailer…
------------------------------------------------------------------------------------------
Goal of the Dead (2014)
Itse en mikään suuri zombie leffojen kuluttaja ole koskaan ollut ja enempikin sitten sieltä enempi tullut pelattua tyyliin Telltalen episodiseikkailua The Walking Dead, tv-sarjakin tuolta osin näkemättä tai sarjikset lukematta kuitenkin.
Tämä tuli aikoinaan kokoelmiini hankittua ja taisin katsoakin, sen verran hämärät muistikikuvat että pitää uudelleen kyllä katsellä tässä joku päivä…
…muistaakseni ihan jees, gorea riitti ihan kohtalaisesti, jalkapalloon viitattiin todella ahkerasti ja juttuja sen ympärille oli elokuvan puolesta luotu ja futsi kaikkinensa oli yllättävänkin suuressa ”osassa” tässä mikä oli positiivinen ylläri ! Ei mikään unohtumaton mestariteos kun en tästä niiiin tarkkaan enää muista, mut ihan katsottava, täytynee kirjoittaa uudestaan sitten jos ei ollut kun tulee uudestaan tsekattua.
A professional football team arrives an theri lowly rivals’ stadium to find the local supporters have been infected by a genetically engineered zombie virus.
Returning to his hometown for the first time since his big money movo to the professional leagues, Sam Lorit expects a joyful homecoming and a routine cup-game victory. But with the zombie outbreak fueling bitter rivalries, the players and their entourage are dragged into a brutal game for their lives.
trailer…
Elikkäs "jatko-osa" zombie kauhua hieman uusille urille mainiosti johtaneelle 28 päivää myöhemmin. Tarina sinällään jatkuu mihinkä edellinen leffa päättyi mutta tarinan päähenkilöt (näyttelijät & ohjaaja) ovat kaikki uusia ja hyvä niin...
...toki edellisessa osassakin mainioita näyttelijöitä oli mm. Cillian Murphy jonka "repaleiset kengät" täyttää tällä kertaa yleensä mainio Robert Carlyle. Ohjaajana toimii tällä kertaa hieman tunnetumman Danny Boylen sijaan ainakin meikäläiselle tuikituntematon Juan Carlos Fresnadillo.
Tässä mennään suoraan melkoiseen toimintaan kun alkajaiksiksi täyttä höyryä vedetään pellolla verenjanoinen lauma aivan kannoilla, heti alusta pitäen ja muutenkin elokuva on enempi toimintakauhua kuin mitä ensimmäinen oli (toki tuon alun jälkeen rauhallisempi jakso löytyy jossa asetelmia pedataan), ensimmäisessä rauhallisesti ja hitaasti kasvatettiin ilmapiiriä koko ajan painostavammaksi mm. aavemaisella "hylätyllä" Lontoolla ja siihen päälle painostavalla musiikilla (joka ehkäpä leffan kohokohdaksi tunnelmallisesti lopulta löysi tiensä) ja entistä rankemmaksi mitä pidemmälle leffa eteni koska ihmisetkään ei välttämättä enää olleet sen parempia kuin mitä verenjanoiset zombieihmiset. Tässä taas kaupunki täytetään uudestaan (toki autiokaupunkiin tässäkin hieman erityylisesti hetkellisesti palataan) ja päästetään helvetti valloilleen toistamiseen.
Niin aiemmassa kuin tässäkin zombiet ovat tehty melkoisen rankan ja mahdollisimman aidon näköisiksi joten korkea ikäraja ei todellakaan ole näissä tuulesta temmattu, varsinkin kun muutenkin leffan aihepiiri on varsin tukahduttava ja armottoman ahdistava... niin tunnelma, kuvaus, musiikki kuin lavasteet (maskeeraus). Tosin sinällään tulevaisuuden pelkona jos ei ajankohtainen niin kenties kuitenkin "tietyllä lailla" jopa mahdollinen, jos vastaavanoloinen virus sattuisi maailmassa valloilleen pääsemään.
Nykyajan realistisuuden hakuista "zombeilua", varsin lohdutonta sellaista sekä erittäin pätevä jatko-osa, kannattaa ehdottomasti katsoa jos on ensimmäisenkin katsonut. Kyllähän nämä vievät muutenkin jotain leffa Residentti Iivillejä miten tahtovat karmeudessaan. Tämä yltää tunnelmallisesti ensimmäisen tasolle, ollen kuitenkin aika erityylinen lopulta.
Niin mainittakoon että leffan alkupuolella yksi leffan päähenkilöistä kulkee tovin Real Madridin pelipaita päällänsä. Niin toki pistetään vielä hieman futispyhäkön Wembleyn kasvamaan päässyt ruohikko. Jotta sellasta.
trailer…
------------------------------------------------------------------------------------------
Nimetön (Los sin nombre) (1999)
Espanjalaista jännäriä synkempään & tummempaan sävyyn maalattuna ja reilut parikymmentä sitten tehtynä joten aivan tuore leffa ei kyseessä ole. Takakanteen on lätkäistynä genreksi kauhu mutta varsinkin alkupuoli menee melkoisen puhtaana "perus"jännärinä, kauhu on enempikin psykologista jonka omassa päässänsä luo.
Leffassa äiti saa monen vuoden jälkeen soiton kuolleeksi julistetulta mutta ei aukottomasti tunnisteulta (kadonneelta/murhatulta) lapseltaan ja tuska löytää hänet takaisin nousee taas vahvasti pintaan... oliko murha sittenkin lavastus ja mitä lapselle on tehty ? Avukseen tutkimuksiin äiti saa ex-poliisin sekä yliluonnollisiin tapauksiin erikoistuneen toimittajan. Vaan mitäpä paljastuu ja mitäpä mainio loppu tullessaan tuokaan !
Elokuva on palkittu monilla eri leffafestivaaleilla ympäri Euroopan eikä syyttä suotta todellakaan, niin ohjauksesta kuin parhaasta elokuvasta. Elokuvan ikärajaksi on täräytetty K18 muutaman "groteskimman" kohtauksen takia sekä lopun psykologisen "kauhun".
Voitaneen melkeinpä sanoa että Euroopan "vastine" Seitsemän leffalle, tietyllä osa-alueilla hitusen erityylinen jotta mikään suoranainen kopio ei tokikaan ole ja mainiota niin. Suosittelen, tosin en läheskään kaikille jos hyvän mielen kohotuksena olis tarkoitus jotain elokuvaa katsella, se ei ole tämä elokuva tuolloin.
trailer…
---------------------------------------------------------------------------------------------
The Happening (2008)
Intialaista sukujuurta oleva M. Night Shyamalan palaileepi tekemään kuudennen elokuvansa...
...nyt on paluu taas "hillittyyn jännäriin" josta mies alussa tutuksi tuli, edellinen ohjaus olikin poikkeuksellisesti enempi satukertomus (Lady in the Water)...
...sadun flopattua (kriitikoiden silmissä) on mies kuulemma käsketty tekemään taas hitusen vanhempaan tyyliin ja tällä kertaa kuulemma piti pistää elokuvaan verta mukaan ja myös muutenkin pelottavampi kokemus kuin aiemmat... tosin rankimmat ja verisimmät kohtaukset ovat leikattu pois mutta ne löytyvät elokuvan extroista...
...onneksi elokuvan yleinen ahdistavuus ja painostavan piinaava tunnelma ei ole noiden verikohtausten varassa vaan psykologisella puolella kun katsojan masunpohjaa pyrkii tunnelmalla kutkuttelemaan ja senhän intialainen taitaa suht hemmetin hyvin... tosin tällä kertaa jotkut kohtauksista vaikka synkkiä ovatkin tuntuvat tietyllä tapaa jo varsin koomisilta.
Omaperäinen veijari joka kulkee omia polkujaan (ainakin kulki), tai no nyt ilmeisesti studiopomojen rahanahneudessaan alkavat miestä perinteisempään muottiin väkisin tunkemaan.
Tällä kertaa aiheeksi on otettu varsin muotitietoisesti ihmiskunnan mahdollinen loppu, kun ihmiset alkavat varsin mysteerisesti ja itsetuhoisesti käyttäytymään sekä näkemään aivan omiaan... vaan mikäpä ihmisten sekaisin menemisen taustalla piileekään ? tällä kertaa maapallo alkaa antamaan takaisin ihmiselle sen tuottamaa "tuhoa ja kärsimystä" omalla tavallaan...
....joten sinällään elokuva on kannanotto ihmistenvälinpitämättömyys ympäristöasioihin.
Lopulta elokuvasta kuorituu ilmatiiviiksi pakattu katastrofileffa.
Pääosassa on Mark Wahlberg, näyttelijä jonka suuren suurta hypetystä en itse käsitä, en sitten millään... tosin tässä leffassa mies vetelee jopa ihan katsottavasti eikä "raivostuttavasti", onneksi. muita nimiä on mm. joo ei sanonut meikäläiselle sen enempiä, lähinnä pääosahepun vaimo ja lapsi. Hahmot sinällään jäävät hitusen ohuiksi eikä heihin juurikaan kiinnitä suurta huomiota... yleinen ahdistava ilmapiiri leffassa on sen kantava voima ja "päänäyttelijä", kun lukuiset sivulliset ihmiset ovat vain "riistaa".
Yleisesti ottaen elokuva on saanut aika rankkaakin arvostelua kohdalleen eikä aina niin hirveän mairittelevia arvioita mutta meikäläisen mielestä tämä oli tasoa katsottava, ei erikoinen muttei myöskään totaalilyttäyksen arvoinen. Jokin outo ote tuolla Shyalamanilla vaan leffojen tekemiseen on... tyyli sinänsä miehellä on aikamoisen erilaista kuin yleensä Hollywoodissa mutta itse tarinat lopulta yllättävän yksinkertaisia mutta samalla kutkuttavan haastavia, yleensä miehen leffat kestävät vähintään toisenkin katselukerran vaikka se miehen tavaramerkki elikkäs jokin tarinan yllätyksellinen koukku tiedossa jo katsojalle olisikin, mitä mies käyttää aikamoisen reippaasti...
...niin juu tällä kertaa leffan "ylläri" paljastetaan jo poikkeuksellisen aikaisin ja normaalia selvempiä vihjeitäkin pukataan jo sitä varten heti alusta alkaen.
Omaperäistä kuvallista tyylikkyyttä kohtaus toisensa perään, kuitenkaan käyttämättä mitään suurempia kikkailuja apuna, vähäeleisyys kunniaan lienee miehen motto niin tällä kertaa kuin myös monesti muulloinkin.
Toki tarinallisesti tässä ollaan vaikkapa Unbreakable - Särkymätön silkasta nerokkuudesta ! melkoisen kaukana ja yksioikoinen tarina ja henkilöt. Kuudes Aisti taasen veteli niin hyytävällä linjalla ja loppukoukullaan että tässä ei siihen siltä osin päästä, joten parhaimpien töidensä tasolle mies ei yllä mutta katseltava...
...se jokin jää kuitenkin pahastikin uupumaan jotta sieltä keskinkertaisuuden joukosta selvästi esille tällä kertaa pongahdettaisiin pulpahtamaan.
trailer…
------------------------------------------------------------------------------------------
Goal of the Dead (2014)
Itse en mikään suuri zombie leffojen kuluttaja ole koskaan ollut ja enempikin sitten sieltä enempi tullut pelattua tyyliin Telltalen episodiseikkailua The Walking Dead, tv-sarjakin tuolta osin näkemättä tai sarjikset lukematta kuitenkin.
Tämä tuli aikoinaan kokoelmiini hankittua ja taisin katsoakin, sen verran hämärät muistikikuvat että pitää uudelleen kyllä katsellä tässä joku päivä…
…muistaakseni ihan jees, gorea riitti ihan kohtalaisesti, jalkapalloon viitattiin todella ahkerasti ja juttuja sen ympärille oli elokuvan puolesta luotu ja futsi kaikkinensa oli yllättävänkin suuressa ”osassa” tässä mikä oli positiivinen ylläri !
Ei mikään unohtumaton mestariteos kun en tästä niiiin tarkkaan enää muista, mut ihan katsottava, täytynee kirjoittaa uudestaan sitten jos ei ollut kun tulee uudestaan tsekattua.A professional football team arrives an theri lowly rivals’ stadium to find the local supporters have been infected by a genetically engineered zombie virus.
Returning to his hometown for the first time since his big money movo to the professional leagues, Sam Lorit expects a joyful homecoming and a routine cup-game victory. But with the zombie outbreak fueling bitter rivalries, the players and their entourage are dragged into a brutal game for their lives.
trailer…
tomine11
Well-Known Member
Blood Diamond – Veritimantti (2006)
Kenties päänäyttelijän ja leffan nimen kuultuaan ois voinut veikkailla etä jokin veijariseikkailu sieltä olis tullut mutta aivan vallan muutahan leffa tarjosi.
Elokuvassa kieltämättä omat Hollywoodmaiset piirteensä on mutta noin muutoin on haettu normaalia synkempää ja realistisempaa kuvaan Afrikan sisällissotiin, joka esitetään onneksi tarpeeksi tylynä ja väkivaltaisena, elokuva tuskin kovin suuresti lomailijoita Sierra Leoneen houkuttelee sekä siellä olevien timanttien ympärillä pyörivään kuhinaan...
...myös lapsisotilaat/-armeijat tuodaan elokuvassa esille, kuten mustien ja valkoisten tietynlainen eriarvoisuus.
Pääosissa on Leonardo DiCaprio joka esittää sydämetöntä timanttien salakuljettajaa mutta jonka sydän hitusen lämpenee ajan mittaan, vai onko se sittenkin näytelmää vain jota timantin takia tekee ihan mitä vaan jotta saa oman nahkansa kiperästä tilanteesta pelastettua. Toinen päähenkilö on paikallinen (Djimon Honsou) jonka perhe viedään kapinallisten toimesta...
...heidän ympärilleen kietoutuu myös useampi sivuhahmo, tässä leffassa nimenomaan nuo sivuhahmot joita hiljalleen ripotellaan elokuvaan tasaisesti tuovat elokuvaan lisää mielenkiintoa, noin muutoin hieman liian pitkäksi venytettiin filmiin.
Vakava aihe (jonka varjolle koko elokuvan kiinnostavuus perustuu) jota on melkoisen vähän käsitelty missään muodossa täällä suunnalla maailmaa, varsinkaan suuremmille yleisölle suunnatuissa (toiminta)leffoissa joihin ripaus draamaa ja politikointia lisätään. Tekijöille kunniaa siitä että ovat tälläisestä aiheesta uskaltaneet yrittää ns. kaupallisen leffan tehdä.
Ei mikään täydellinen unohtumaton mestariteos tunteidenkuohunta osastolla tai actionleffana mutta keskimääräistä oikein reilusti ! pätevämpi pakkaus noiden yhdistelmänä joka kenties jonkun ajatuksen herättää miettimään mitä tuolla suunnalla maailmaa oikeasti tapahtuukaan ja toki täällä suunnalla tuota timanttien ihannoimista.
Tulipa tuosta aiemmin mainitusta Blood Diamond leffasta hankittua se versio joka sisältää myös noita extroja enempikin. Ovat aivan hemmetin mielenkiintoisia !
Toki osa niistä on elokuvan tekemisestä niitä perinteisiä extroja..
...mutta erittäin mukavasti myös dokumenttia siitä millainen timanttijutska ja tilanne siellä Sierra Leonessa oikeasti pahimmillaan oli. Ovat niillä oikeilla paikoilla tekemässä dokumenttia ja juttua mitä millasia helvetillisiä asioita siellä on tapahtunut noiden timanttien takia älyttömän paljon... mm. eräässä pätkässä esiintyy myös muutama lapsi jotka oikeasti olivat 14-vuotiaina siellä timanttikaivoksilla lapsisotilaina.
Extrat on kyllä tällä kertaa normaalia mielenkiintoisempia ja ehdottomasti katsomisen arvoisia.
trailer…
----------------------------------------------------------------------------------------------
10,000 BC (2008)
Elikkäs yleisesti leffa saanut melkoisia murska-arvioita. Mitä niitä joitain lueskellu niin näyttää erityisesti saavan huutia siitä että minkään sortin realistisuuteen ei tässä ole pyritty, tai sitten tuohon aikaan oli melkoisen hyvä hammashuolto ... asiaa kommentoidaankin enempi sitten ainakin Blu-rayn extramateriaaleissa miksi näin tehtiin, vähemmän yllättäen suoraan viihdyttävyys syistä pohjimmiltaan.
Täytyy kyllä myöntää että elokuva lienee tehty ainoastaan se mielessä että tämä olis viihdyttävä Hollywood raina (tämän takia myös raakuuksia on yllättävän vähän joten ikäraja on saatu melkoisen alhaiseksi), suurin osa ns. peruskliseista läpi kahlataan leffan aikana... jos sen osaa siltä kantilta ilman mitään odotuksia ottaa niin tämä oli jopa positiivinen ylläri meikäläiselle katsomisnautintona, ihan kelpo seikkailuleffa jonka parissa aika sujahti vikkelämmin kuin luulinkaan.
Paikoin kauniita maisemia mutta välillä "yllättävän kehnoja", jotenkin vaan osa erikoistehosteista pomppaa aivan liian räikeästi esille erottuen muusta taustasta tai ihmisistä erilleen.
Musiikki on sitä perussinfoniaa ajoittaisine mahtipontisuuksineen, varsinaista tunnaripauhantaa sieltä ei ylitse muiden kuitenkaan erotu joka pidemmäksi ajaksi päähän soimaan jäis erikseen, vaikkapa Gladiaattorin soundtrackin tyyliin.
Tarinahan on pohjimmiltaan täysin puhdas rakkaustarina alusta loppuun. Siihen sitten toimintakohtauksia ripotellaan muutamia sinne kun ajetaan takaa "sitä sun tätä" jotta myös juonta hitusen saataisiin rakennettua.
Kyllähän tämä kuitenkin perimmiltään viihdyttävämpi (meikäläisen makuun) on kuin jokin perusleffa vaan tuolta summa mutikassa kahtella... hakkaa toki mennen tullen ohjaajan Independence Day leffan (jota meikäläisen mielestä pidetään niin yliarvostettuna leffana ettei mitään rajaa, toki jos yletön Amerikan ylipaatos ähkyyn ja sen yli asti kolahtaa kovastikin niin sit varmaan maistuu sekin sellaiselle kahtojalle… ja myös The Day After Tomorrow joka oli jo hitusen ookoompi meikän makuun ja tässä mennään taas entisestään askel kerrallaan meikäläistä miellyttävämpään suuntaan, kun Emmerich näyttäis näitä megalomaanisuuksia havittelevia leffojaan väsäilevän mitä aihepiireihin tulee.
trailer…
------------------------------------------------------------------------------
DragonLance : Dragons of Autumn Twilight (2008)
Elikkäs animaatioleffa väsätty yhdestä laajamittaisesta fantasiakirjasarjan-kirjasta. Kirjoja on ties kuinka paljon ja monesti taitavat olla kolmen trilogioina.
Sinällään tekijät ovat aika vaikean (mahdottoman) homman edessä, koska päähenkilöt ovat kirjojen lukijoille todella monista kirjoista tuttuja ja pitkään pohjustettuja, joten mahdotonta saada oikeasti kunnolla syvyyttä tälläisessä puolentoistatunnin nopeassa rysäyksessä mukaan ujutettua.... Eikä olla edes yritetty, joten suurin osa henkilöistä ja melkoisen mysteerisiksi katsojalle jos eivät ole kirjojen puolesta tuttuja...
...tuttuja tyyppejä sitten tosiaan löytyy enempikin... mieltä lämmittää erityisesti Raistlin (ehkäpä mielenkiintoisen hahmo, tosin elokuvassa ei taas miehen taustoista oikein selitetä mitään), monia muitakin kuten Goldmoon, Tanis jne... löytyy... pieni sekalainen joukkio eri rotujen edustajia, joista kaikki eivät välttämättä itsekään niin puhtoisia ole, perinteisen kliseisesti taistelee sitä suurta pahuutta vastaan kuka vallan omistaakaan.
Itse animoinnissa on aika hassusti pistelty samaan läjään piirrettyä jälkeä (2D) sekä tietokoneanimaatiota (3D) erityisesti pahojen otusten puolelle ja mielestäni sekoitus ei toimi läheskään niin hyvin kun ois toivonut, varsinkin tietsikkäömöt ovat tehty suorastaan ala-arvoisen surkeasti. Animointi on muutenkin hitusen tökeröä, joka kertautuu vielä taisteluikohtauksissa.
Hahmojen ääninä toimii mm. Lucy Lawless, Kiefer Sutherland (Raistlinin äänenä erittäin mainio) sekä Michael Rosenbaum.
Harmi että homma on jätetty melkoisen puolitiehen ja otettu haaste jota on käytännössä tällä tavalla mahdotonta toteuttaa toimivaan muotoon, näin ollen tuntuu myös yritys hieman jääneen puoleen tiehen. Raistlin toimii myös leffassa (ääninäyttelijäänsä myöden) kuten kirjoissakin, harmi vaan että muuten homma on juosten kusastu...
...kunnon tekijät asialle (animaattorit, käsikirjoittajat jne...) niin tarinoissa (henkilöissä) olisi todella potentiaalia jos niitä esiteltäisiin ja Krynnin maailmaa edes jotenkion... niin ja myös visuaaliselle osastolle vois myös jonkun suunnittelijan palkata jolta jonkinsorttista tyylitajua löytyisi.
trailer…
----------------------------------------------------------------------------------------
King Kong (näkemys a'la Peter Jackson 2005)
Ensinnäkin pitänee mainita hemmetin tyylikkäästä metallisesta kotelosta jossa Collerctors Edition tulee. Samalla leffa pitenee jo melkoisen pitkästä perusversiosta lisää 13minsan verran. Liekö sitten hyvä vai huono juttu, riippunee siitä kolahtaako leffa vai ei !? itselleni tämä ois jo muutenkin ollut liian ptkä.
Perustarinanhan nyt varmaan kaikki on joskus kuulleet elikkäs Jättikokoinen Gorilla ihastuu naiseen (tässä versiossa Naomi Watts) viidakon syövereissä ja homma päätyy lopulta suurkaupungin korkeimman rakennuksen huipulle. Hommassa on myös vahvasti niljakas ja kehno leffatuottaja/ohjaaja (Jack Black) joka saa alamaissa vaeltavan näyttelijäksi halajavan suloisen naisen (Naomi Watts) houkuteltua mukaansa leffaansa oudolle saarelle kuvauttamaan uuden leffan pääosaan, Watts veteleekin varsin kelpo roolin kokonaisuudessaan... mukana menossa on myös kuvasryhmää, laivanheppuja jotka elokuvan tekijöitä kuskaavat sekä elokuvaa käsikirjoittamaan lähtevä hemmo (Adrien Brody)... kuten arvata saattaa leffasta tuleekin sitten lopulta jotain vallan muuta (valtavampaa) kuin mitä alun perin olikaan tarkoitus.
Ilmeisesti alkuperäistä (1930) kunnioittaen leffa on myös tehty tuolle ajalle sijoittuvaksi (1933).
Kaikki toki odottivat aivan huikeata ilotuslitusta ja tykitystä efektillisesti, olihan ohjaaja Peter Jacksonin edellinen työ ollut kaikilta osin tiirailtuna enemmän kuin massiivinen Taru Sormusten Herrasta trilogia, joista varsinkin ensimmäinen oli huima seikkailuelokuva josta todella sykki henki ja elämä sillain että se oli oikeasti rakkaudella ja lämmöllä tehty elokuva viimeisen päälle...
...kyllähän itse Kuningas Kong ihan varsin kohtuullisen näköinen on ei siinä mitään, noin muutoin ohjaaja on klassikkoversioon (niin kauan kun alkuperäisen kahtonut että ei enää kunnolla muista siitä kovinkaan tarkkaan) ottanut enempi omia näkemyksiään (jotta saa tukuttain erikoisefektejä tykiteltyä) tuomalla Kongille vastustajaksi dinosauruksen (sun muita jättimäisiä ötököitä) jos toisenkin jonka kanssa viidakossa rymistellään herruudesta ja kunnolla useampaankin otteesen ja kyllä tanner tömisee ja viidakko ryskyy...
... lienee sanomattakin selvää että tämä taas yksi niistä leffoista, jos mikä on tarkoitettu katsottavaksi mahdollisimman suurella kuvakoolla eikä kunnon äänentoistakaan fiiliksen osalta pahitteeksi olisi.
Niin tosiaan mitä näyttelijöihin tulee niin Andy Serkis (TSH-trilogiassa Klonkku) on taas pitkät tovit valkokankaalla mutta miestä ei juurikaan tunnista, mies on tehnyt kasvojen ilmeet ja liikkeet nimittäin itse elokuvan digitaaliselle päätähdelle.
Elokuva on kieltämättä hieman ylivenytetty ja olisi kaivannut tiivistämistä, joten kovinkaan kiire fiiliksellä ei kantsi alkaa elokuvaa kahtomaan alkuunkaan ... loppu on sinällään koskettava tai ainakin pitäisi olla tässä ei oikein olla saatu siitä niin paljon irti kuin ois ehdottomasti pitänyt ! Kong on tuomittu vallastaan ja voimistaan huolimatta yksinäiseen sekä merkityksettömän onttoon elämäänsä, vailla sieluntoveria ja mahdollisuutta ylipäätään elää, tuohon soppaan lisätään vielä ihmisen ahneus ja julmuudesta...
...ensimmäinen tunti haetaan ja luodaan asetelmia mitä tuleman pitää, koetetaan luoda katsojalle odotusta että jotain suurta kohta pamahtaa esille... toinen tunti rymistellään pitkin viidakkoa... kolmas tunti haetaan draamaa ja tunnetta peliin jotta haikea loppu saataisiin luotua.
Tyylikäs ja viimeistä piirtoa myöden harkitusti tehty tuotos ja todellista mahtipontisuutta halajava leffa, joka ei kuitenkaan aivan pysty kaikkia odotuksiansa lunastamaan, ehkäpä loistavan TSH-trilogian jälkeen odotukset olivat jo nousseet tasolle mahdottomia enää lunastaa. Lienee kuitenkin oman aikansa "Jurassic Park" tietyllä tapaa.
Viihdyttävä muttei valitettavasti aivan tarpeeksi koskettava sekä välillä hitusen pitkästyttävä... "se jokin" kuitenkin jää uupumaan lopulta, joka TSH:ssa oli saatu ujutettua mukaan.
trailer…
Kenties päänäyttelijän ja leffan nimen kuultuaan ois voinut veikkailla etä jokin veijariseikkailu sieltä olis tullut mutta aivan vallan muutahan leffa tarjosi.
Elokuvassa kieltämättä omat Hollywoodmaiset piirteensä on mutta noin muutoin on haettu normaalia synkempää ja realistisempaa kuvaan Afrikan sisällissotiin, joka esitetään onneksi tarpeeksi tylynä ja väkivaltaisena, elokuva tuskin kovin suuresti lomailijoita Sierra Leoneen houkuttelee sekä siellä olevien timanttien ympärillä pyörivään kuhinaan...
...myös lapsisotilaat/-armeijat tuodaan elokuvassa esille, kuten mustien ja valkoisten tietynlainen eriarvoisuus.
Pääosissa on Leonardo DiCaprio joka esittää sydämetöntä timanttien salakuljettajaa mutta jonka sydän hitusen lämpenee ajan mittaan, vai onko se sittenkin näytelmää vain jota timantin takia tekee ihan mitä vaan jotta saa oman nahkansa kiperästä tilanteesta pelastettua. Toinen päähenkilö on paikallinen (Djimon Honsou) jonka perhe viedään kapinallisten toimesta...
...heidän ympärilleen kietoutuu myös useampi sivuhahmo, tässä leffassa nimenomaan nuo sivuhahmot joita hiljalleen ripotellaan elokuvaan tasaisesti tuovat elokuvaan lisää mielenkiintoa, noin muutoin hieman liian pitkäksi venytettiin filmiin.
Vakava aihe (jonka varjolle koko elokuvan kiinnostavuus perustuu) jota on melkoisen vähän käsitelty missään muodossa täällä suunnalla maailmaa, varsinkaan suuremmille yleisölle suunnatuissa (toiminta)leffoissa joihin ripaus draamaa ja politikointia lisätään. Tekijöille kunniaa siitä että ovat tälläisestä aiheesta uskaltaneet yrittää ns. kaupallisen leffan tehdä.
Ei mikään täydellinen unohtumaton mestariteos tunteidenkuohunta osastolla tai actionleffana mutta keskimääräistä oikein reilusti ! pätevämpi pakkaus noiden yhdistelmänä joka kenties jonkun ajatuksen herättää miettimään mitä tuolla suunnalla maailmaa oikeasti tapahtuukaan ja toki täällä suunnalla tuota timanttien ihannoimista.
Tulipa tuosta aiemmin mainitusta Blood Diamond leffasta hankittua se versio joka sisältää myös noita extroja enempikin. Ovat aivan hemmetin mielenkiintoisia !
Toki osa niistä on elokuvan tekemisestä niitä perinteisiä extroja..
...mutta erittäin mukavasti myös dokumenttia siitä millainen timanttijutska ja tilanne siellä Sierra Leonessa oikeasti pahimmillaan oli. Ovat niillä oikeilla paikoilla tekemässä dokumenttia ja juttua mitä millasia helvetillisiä asioita siellä on tapahtunut noiden timanttien takia älyttömän paljon... mm. eräässä pätkässä esiintyy myös muutama lapsi jotka oikeasti olivat 14-vuotiaina siellä timanttikaivoksilla lapsisotilaina.
Extrat on kyllä tällä kertaa normaalia mielenkiintoisempia ja ehdottomasti katsomisen arvoisia.
trailer…
----------------------------------------------------------------------------------------------
10,000 BC (2008)
Elikkäs yleisesti leffa saanut melkoisia murska-arvioita. Mitä niitä joitain lueskellu niin näyttää erityisesti saavan huutia siitä että minkään sortin realistisuuteen ei tässä ole pyritty, tai sitten tuohon aikaan oli melkoisen hyvä hammashuolto
... asiaa kommentoidaankin enempi sitten ainakin Blu-rayn extramateriaaleissa miksi näin tehtiin, vähemmän yllättäen suoraan viihdyttävyys syistä pohjimmiltaan.Täytyy kyllä myöntää että elokuva lienee tehty ainoastaan se mielessä että tämä olis viihdyttävä Hollywood raina (tämän takia myös raakuuksia on yllättävän vähän joten ikäraja on saatu melkoisen alhaiseksi), suurin osa ns. peruskliseista läpi kahlataan leffan aikana... jos sen osaa siltä kantilta ilman mitään odotuksia ottaa niin tämä oli jopa positiivinen ylläri meikäläiselle katsomisnautintona, ihan kelpo seikkailuleffa jonka parissa aika sujahti vikkelämmin kuin luulinkaan.
Paikoin kauniita maisemia mutta välillä "yllättävän kehnoja", jotenkin vaan osa erikoistehosteista pomppaa aivan liian räikeästi esille erottuen muusta taustasta tai ihmisistä erilleen.
Musiikki on sitä perussinfoniaa ajoittaisine mahtipontisuuksineen, varsinaista tunnaripauhantaa sieltä ei ylitse muiden kuitenkaan erotu joka pidemmäksi ajaksi päähän soimaan jäis erikseen, vaikkapa Gladiaattorin soundtrackin tyyliin.
Tarinahan on pohjimmiltaan täysin puhdas rakkaustarina alusta loppuun. Siihen sitten toimintakohtauksia ripotellaan muutamia sinne kun ajetaan takaa "sitä sun tätä" jotta myös juonta hitusen saataisiin rakennettua.
Kyllähän tämä kuitenkin perimmiltään viihdyttävämpi (meikäläisen makuun) on kuin jokin perusleffa vaan tuolta summa mutikassa kahtella... hakkaa toki mennen tullen ohjaajan Independence Day leffan (jota meikäläisen mielestä pidetään niin yliarvostettuna leffana ettei mitään rajaa, toki jos yletön Amerikan ylipaatos ähkyyn ja sen yli asti kolahtaa kovastikin niin sit varmaan maistuu sekin sellaiselle kahtojalle… ja myös The Day After Tomorrow joka oli jo hitusen ookoompi meikän makuun ja tässä mennään taas entisestään askel kerrallaan meikäläistä miellyttävämpään suuntaan, kun Emmerich näyttäis näitä megalomaanisuuksia havittelevia leffojaan väsäilevän mitä aihepiireihin tulee.
trailer…
------------------------------------------------------------------------------
DragonLance : Dragons of Autumn Twilight (2008)
Elikkäs animaatioleffa väsätty yhdestä laajamittaisesta fantasiakirjasarjan-kirjasta. Kirjoja on ties kuinka paljon ja monesti taitavat olla kolmen trilogioina.
Sinällään tekijät ovat aika vaikean (mahdottoman) homman edessä, koska päähenkilöt ovat kirjojen lukijoille todella monista kirjoista tuttuja ja pitkään pohjustettuja, joten mahdotonta saada oikeasti kunnolla syvyyttä tälläisessä puolentoistatunnin nopeassa rysäyksessä mukaan ujutettua.... Eikä olla edes yritetty, joten suurin osa henkilöistä ja melkoisen mysteerisiksi katsojalle jos eivät ole kirjojen puolesta tuttuja...
...tuttuja tyyppejä sitten tosiaan löytyy enempikin... mieltä lämmittää erityisesti Raistlin (ehkäpä mielenkiintoisen hahmo, tosin elokuvassa ei taas miehen taustoista oikein selitetä mitään), monia muitakin kuten Goldmoon, Tanis jne... löytyy... pieni sekalainen joukkio eri rotujen edustajia, joista kaikki eivät välttämättä itsekään niin puhtoisia ole, perinteisen kliseisesti taistelee sitä suurta pahuutta vastaan kuka vallan omistaakaan.
Itse animoinnissa on aika hassusti pistelty samaan läjään piirrettyä jälkeä (2D) sekä tietokoneanimaatiota (3D) erityisesti pahojen otusten puolelle ja mielestäni sekoitus ei toimi läheskään niin hyvin kun ois toivonut, varsinkin tietsikkäömöt ovat tehty suorastaan ala-arvoisen surkeasti. Animointi on muutenkin hitusen tökeröä, joka kertautuu vielä taisteluikohtauksissa.
Hahmojen ääninä toimii mm. Lucy Lawless, Kiefer Sutherland (Raistlinin äänenä erittäin mainio) sekä Michael Rosenbaum.
Harmi että homma on jätetty melkoisen puolitiehen ja otettu haaste jota on käytännössä tällä tavalla mahdotonta toteuttaa toimivaan muotoon, näin ollen tuntuu myös yritys hieman jääneen puoleen tiehen. Raistlin toimii myös leffassa (ääninäyttelijäänsä myöden) kuten kirjoissakin, harmi vaan että muuten homma on juosten kusastu...
...kunnon tekijät asialle (animaattorit, käsikirjoittajat jne...) niin tarinoissa (henkilöissä) olisi todella potentiaalia jos niitä esiteltäisiin ja Krynnin maailmaa edes jotenkion... niin ja myös visuaaliselle osastolle vois myös jonkun suunnittelijan palkata jolta jonkinsorttista tyylitajua löytyisi.
trailer…
----------------------------------------------------------------------------------------
King Kong (näkemys a'la Peter Jackson 2005)
Ensinnäkin pitänee mainita hemmetin tyylikkäästä metallisesta kotelosta jossa Collerctors Edition tulee. Samalla leffa pitenee jo melkoisen pitkästä perusversiosta lisää 13minsan verran. Liekö sitten hyvä vai huono juttu, riippunee siitä kolahtaako leffa vai ei !? itselleni tämä ois jo muutenkin ollut liian ptkä.
Perustarinanhan nyt varmaan kaikki on joskus kuulleet elikkäs Jättikokoinen Gorilla ihastuu naiseen (tässä versiossa Naomi Watts) viidakon syövereissä ja homma päätyy lopulta suurkaupungin korkeimman rakennuksen huipulle. Hommassa on myös vahvasti niljakas ja kehno leffatuottaja/ohjaaja (Jack Black) joka saa alamaissa vaeltavan näyttelijäksi halajavan suloisen naisen (Naomi Watts) houkuteltua mukaansa leffaansa oudolle saarelle kuvauttamaan uuden leffan pääosaan, Watts veteleekin varsin kelpo roolin kokonaisuudessaan... mukana menossa on myös kuvasryhmää, laivanheppuja jotka elokuvan tekijöitä kuskaavat sekä elokuvaa käsikirjoittamaan lähtevä hemmo (Adrien Brody)... kuten arvata saattaa leffasta tuleekin sitten lopulta jotain vallan muuta (valtavampaa) kuin mitä alun perin olikaan tarkoitus.
Ilmeisesti alkuperäistä (1930) kunnioittaen leffa on myös tehty tuolle ajalle sijoittuvaksi (1933).
Kaikki toki odottivat aivan huikeata ilotuslitusta ja tykitystä efektillisesti, olihan ohjaaja Peter Jacksonin edellinen työ ollut kaikilta osin tiirailtuna enemmän kuin massiivinen Taru Sormusten Herrasta trilogia, joista varsinkin ensimmäinen oli huima seikkailuelokuva josta todella sykki henki ja elämä sillain että se oli oikeasti rakkaudella ja lämmöllä tehty elokuva viimeisen päälle...
...kyllähän itse Kuningas Kong ihan varsin kohtuullisen näköinen on ei siinä mitään, noin muutoin ohjaaja on klassikkoversioon (niin kauan kun alkuperäisen kahtonut että ei enää kunnolla muista siitä kovinkaan tarkkaan) ottanut enempi omia näkemyksiään (jotta saa tukuttain erikoisefektejä tykiteltyä) tuomalla Kongille vastustajaksi dinosauruksen (sun muita jättimäisiä ötököitä) jos toisenkin jonka kanssa viidakossa rymistellään herruudesta ja kunnolla useampaankin otteesen ja kyllä tanner tömisee ja viidakko ryskyy...
... lienee sanomattakin selvää että tämä taas yksi niistä leffoista, jos mikä on tarkoitettu katsottavaksi mahdollisimman suurella kuvakoolla eikä kunnon äänentoistakaan fiiliksen osalta pahitteeksi olisi.
Niin tosiaan mitä näyttelijöihin tulee niin Andy Serkis (TSH-trilogiassa Klonkku) on taas pitkät tovit valkokankaalla mutta miestä ei juurikaan tunnista, mies on tehnyt kasvojen ilmeet ja liikkeet nimittäin itse elokuvan digitaaliselle päätähdelle.
Elokuva on kieltämättä hieman ylivenytetty ja olisi kaivannut tiivistämistä, joten kovinkaan kiire fiiliksellä ei kantsi alkaa elokuvaa kahtomaan alkuunkaan ... loppu on sinällään koskettava tai ainakin pitäisi olla tässä ei oikein olla saatu siitä niin paljon irti kuin ois ehdottomasti pitänyt ! Kong on tuomittu vallastaan ja voimistaan huolimatta yksinäiseen sekä merkityksettömän onttoon elämäänsä, vailla sieluntoveria ja mahdollisuutta ylipäätään elää, tuohon soppaan lisätään vielä ihmisen ahneus ja julmuudesta...
...ensimmäinen tunti haetaan ja luodaan asetelmia mitä tuleman pitää, koetetaan luoda katsojalle odotusta että jotain suurta kohta pamahtaa esille... toinen tunti rymistellään pitkin viidakkoa... kolmas tunti haetaan draamaa ja tunnetta peliin jotta haikea loppu saataisiin luotua.
Tyylikäs ja viimeistä piirtoa myöden harkitusti tehty tuotos ja todellista mahtipontisuutta halajava leffa, joka ei kuitenkaan aivan pysty kaikkia odotuksiansa lunastamaan, ehkäpä loistavan TSH-trilogian jälkeen odotukset olivat jo nousseet tasolle mahdottomia enää lunastaa. Lienee kuitenkin oman aikansa "Jurassic Park" tietyllä tapaa.
Viihdyttävä muttei valitettavasti aivan tarpeeksi koskettava sekä välillä hitusen pitkästyttävä... "se jokin" kuitenkin jää uupumaan lopulta, joka TSH:ssa oli saatu ujutettua mukaan.
trailer…
tomine11
Well-Known Member
Robin Hood - Sankarit Sukkahousuissa (1993)
Elikkäs kysymyksessä olis hyvin pitkälti siitä Kevin Costnerin tuotoksesta melkoisen suoraankin jopa väsätty parodia. Leffan takaa löytyy hitusen tunnetumpi tämän ja genren taitaja herra nimeltään Mel Brooks, joka on vääntänyt jos jonkisenmoista huumoripainotteista juttua ihmisten katseltavaksi, yleensä enempi juurikin tällä crazy-huumorin pohjalta (mm. Avaruusboltsit joka parodioi sitten Star Warsia, kun vaikkapas siellä suunnalla haravoivat kammalla aavikkoa
Vitsit ovat täysin ylilyötyjä ja kuten monesti tälläisissä käy että ne ovat joko älyttömän hauskoja tai sitten ei nappaa yhtään ja tämä ei sinällään siihen poikkeusta tee. Itse tästä pidin ja muutama äärimmäisen hulvaton kohtaus mahtuu joukkoon jonka ääressä hymähtelee jo oikein kunnolla ellei peräti naurunremakkaan asti suupielet veny ja se on jo mainiosti se elokuvalta.
Elikkäs leffasta joko todella pitää tai ei pidä laisinkaan, hieman sama homma kuin vaikkapa vaikkapa Hot Shots tai Mies ja Alaston Ase tyylisestä meiningistä, tai no hirveästi ei varmaan populaatiota tällä Telluksella ole jotka eivät noista pitäisi edes pikkiriikkisen.
Näyttelijöinä mm. Cary Elwes, Richard Lewis, Amy Yasbeck, Tracey Ullman, Dave Chappelle, Roger Rees, Dom DeLuise, Patrick Stewart…
Varsin hupaisaa menoa tämä siis ja onnistuttu ihan kivasti siinä mitä lähdetty hakemaankin tekijöiden osalta
trailer..
--------------------------------------------------------------------------------------------
Payback – Tilinteko (1999)
Kun kotelon avaa niin varsin mielenkiintoisesti tehty tuo DVD tuossa levyssä verratuna yleiseen "painatukseen", tosin sopii elokuvan tyyliin enemmän kuin mainiosti. Niin pelkistettyä kuin olla ja voi.
Itse leffaan, joka on siis melkoisen armoton kuvaus jossa Mel Gibsonin esittämä henkilö jätetään kamujen toimesta ryöstökeikan päätteeksi oman onnensa nojaan, noh mieshän ei sitä sulata vaan lähtee kostamaan "ystävilleen" ja hakemaan omiaan takaisin...
...tässä elokuvassa ei ole mitään hyvin versus pahis tyyppejä vaan kaikki ovat armottoman kieroja & pahoja, tässä elokuvassa ei vaan ole yksinkertaisesti tilausta ns. hyville tyypeille. Leffan värimaailma on jo itsestään hyvin hailea, haaleansinistä ja harmaalla siveltimen vedolla mennään koko leffa läpi, tästä elokuvasta on turha räikeistä tai värikkäitä värejä odottaa näkevänsä.
Ohjaajana sekä käsikirjoittajan toimii Brian Hengeland joka on niittänyt kunniaa mm. L.A. Confidential elokuvallaan).
Elokuva tarjoilee tylyä menoa mutta myös (mustalla) huumorilla maustettuna. Suht synkkäsävyinen mutta omalla tavallaan varsin tyylikkäästi tehty, eikä voi olla tietyllä tapaa pelipuolelta olla tulematta mieleen eräs Max Payne niminen hahmo tämän elokuvan yhteydessä. Varmaan aika varjoon jäänyt vähänkään suuremmalta yleisöltä (toki jo aihepiirinsä sekä tylyytensä takia) elokuva josta välttämättä kovin moni ei edes tiedä tälläisen olemassaolosta mutta se ei leffaa heikennä ja huononna.
trailer…
--------------------------------------------------------------------------------------
Dead Calm - Rasvatyyni matka pelkoon (1989)
Ei ihan mikään uutuusleffa vaan pikemminkin päinvastoin. Ikä ei kuitenkaan ole rasittanut tätä leffaa tippaakaan vaan jännitys on vaan nykytrillereihin verrattuna melkeinpä parantanut leffan vetovoimaa.
Ei ihan hevillä uskoisi että näin pienistä aineksista kuten kolme näyttelijää (+koira) ja kaksi pientä venettä keskellä merta, eli lähes olemattomilla lavasteilla saa näinkin moniulotteisen trillerin aikaiseksi. Kaikki oleellinen voidaankin keskittää tarinaan ja tiiviiseen tunnelmaan jota elokuva huokuu positiivisessa mielessä... tällöin ei tarvita turhia megahyperintä&uusintahottia erikoisefektiä ruuduntäydeltä tykitettäväksi tai ketsuppia ämpärikaupalla lotrattavaksi kauhutunnelman luomiseen (tokihan sitäkin on tilanne sitä vaatii), vaikkei tuossakaan suhteessa ole mitään valittamista sillä lavasteet toimivat ottamatta missään vaiheessa silmään pahemmin siis näinkin "vanhaksi" elokuvaksi.
Leffassa näyttelee kolme näyttelijää jotka ovat sitten tulleet todella tunnetuiksi suuremmallekin yleisölle, tuohon aikaan kuitekin olivat vielä aika tuikituntemattomia kun elokuva ilmestyi Tämä kyseinen kolmikko, joka onnistuu erinomaiseseti suorituksissaan on Nicole Kidman, Billy Zane (erinomainen) ja Sam Neill. Elokuvan on ohjannut Phillip Noyce.
Yksi varmasti tuntemattomimmista trillereistä, joka ansaitsisi kyllä enemmänkin huomiota suurelta yleisltä, sen verran kelvollinen pläjäys on kyseessä, itse voisin nostaa jopa lajityyppinsä yhdeksi hidden gemeistä jopa, ainakin aivan hilkulla sitä.
trailer…
-----------------------------------------------------------------------
Pan's Labyrinth (2006)
Elikkäs espanjaista käsialaa oleva satufantasialeffa joka peilaa vahvasti synkkään tosielämään siinä samalla ! Hieman tai aikamoisen paljonkin aikuisempaan makuun suunnatta kuin lapsille, sen verran muutama rankempi kohtaus leffasta löytyy.
Tarina on harvinaisen tasapainoinen esitys aivan ensi hetkestä elokuvan keston loppuun asti ! Huikea äänimaailma ja leffan "kehtolaulu" jää todella vahvasti mieleen elämään hyytävän kauniina soimaan, vaikkei haluaisi. Värimaailma on kanssa huikea ja ”yltäkylläinen” kaikessa komeudessaan.
Elokuva jossa taas napsuu palaset häkellyttävän hyvin kohdilleen. Niin tarina, visuaalisuus, äänet… oikeastaan kaikki ! Elokuva herättää myös vahvasti tunteita pintaan, mikä onnistuu loppujen lopuksi aika harvoilta ja valituilta vain, tämä menee noiden joukkoon
Guillermo Del Toron ylivoimaisesti paras elokuva, mestarillinen visio sadun ja reaalimaailman kovuuden yhdistämisestä joka on onnistuttu luomaan ennennäkemättömällä tavalla. Repii ja raastaa pahimillaan katsojaa oikein kunnolla. Itsellä metalliloota keräilykannellinen, kivana lisänä siinä vihkonen jossa elokuvaan alustaa suunnittelua kuvin esitellään, niin otuksista kuin ”maailmasta”.
Huikea ja samalla vähän haikeakin, kuitenkin unohtumaton Mestarillinen !
trailer…
Elikkäs kysymyksessä olis hyvin pitkälti siitä Kevin Costnerin tuotoksesta melkoisen suoraankin jopa väsätty parodia. Leffan takaa löytyy hitusen tunnetumpi tämän ja genren taitaja herra nimeltään Mel Brooks, joka on vääntänyt jos jonkisenmoista huumoripainotteista juttua ihmisten katseltavaksi, yleensä enempi juurikin tällä crazy-huumorin pohjalta (mm. Avaruusboltsit joka parodioi sitten Star Warsia, kun vaikkapas siellä suunnalla haravoivat kammalla aavikkoa
Vitsit ovat täysin ylilyötyjä ja kuten monesti tälläisissä käy että ne ovat joko älyttömän hauskoja tai sitten ei nappaa yhtään ja tämä ei sinällään siihen poikkeusta tee. Itse tästä pidin ja muutama äärimmäisen hulvaton kohtaus mahtuu joukkoon jonka ääressä hymähtelee jo oikein kunnolla ellei peräti naurunremakkaan asti suupielet veny ja se on jo mainiosti se elokuvalta.
Elikkäs leffasta joko todella pitää tai ei pidä laisinkaan, hieman sama homma kuin vaikkapa vaikkapa Hot Shots tai Mies ja Alaston Ase tyylisestä meiningistä, tai no hirveästi ei varmaan populaatiota tällä Telluksella ole jotka eivät noista pitäisi edes pikkiriikkisen.
Näyttelijöinä mm. Cary Elwes, Richard Lewis, Amy Yasbeck, Tracey Ullman, Dave Chappelle, Roger Rees, Dom DeLuise, Patrick Stewart…
Varsin hupaisaa menoa tämä siis ja onnistuttu ihan kivasti siinä mitä lähdetty hakemaankin tekijöiden osalta
trailer..
--------------------------------------------------------------------------------------------
Payback – Tilinteko (1999)
Kun kotelon avaa niin varsin mielenkiintoisesti tehty tuo DVD tuossa levyssä verratuna yleiseen "painatukseen", tosin sopii elokuvan tyyliin enemmän kuin mainiosti. Niin pelkistettyä kuin olla ja voi.
Itse leffaan, joka on siis melkoisen armoton kuvaus jossa Mel Gibsonin esittämä henkilö jätetään kamujen toimesta ryöstökeikan päätteeksi oman onnensa nojaan, noh mieshän ei sitä sulata vaan lähtee kostamaan "ystävilleen" ja hakemaan omiaan takaisin...
...tässä elokuvassa ei ole mitään hyvin versus pahis tyyppejä vaan kaikki ovat armottoman kieroja & pahoja, tässä elokuvassa ei vaan ole yksinkertaisesti tilausta ns. hyville tyypeille. Leffan värimaailma on jo itsestään hyvin hailea, haaleansinistä ja harmaalla siveltimen vedolla mennään koko leffa läpi, tästä elokuvasta on turha räikeistä tai värikkäitä värejä odottaa näkevänsä.
Ohjaajana sekä käsikirjoittajan toimii Brian Hengeland joka on niittänyt kunniaa mm. L.A. Confidential elokuvallaan).
Elokuva tarjoilee tylyä menoa mutta myös (mustalla) huumorilla maustettuna. Suht synkkäsävyinen mutta omalla tavallaan varsin tyylikkäästi tehty, eikä voi olla tietyllä tapaa pelipuolelta olla tulematta mieleen eräs Max Payne niminen hahmo tämän elokuvan yhteydessä. Varmaan aika varjoon jäänyt vähänkään suuremmalta yleisöltä (toki jo aihepiirinsä sekä tylyytensä takia) elokuva josta välttämättä kovin moni ei edes tiedä tälläisen olemassaolosta mutta se ei leffaa heikennä ja huononna.
trailer…
--------------------------------------------------------------------------------------
Dead Calm - Rasvatyyni matka pelkoon (1989)
Ei ihan mikään uutuusleffa vaan pikemminkin päinvastoin. Ikä ei kuitenkaan ole rasittanut tätä leffaa tippaakaan vaan jännitys on vaan nykytrillereihin verrattuna melkeinpä parantanut leffan vetovoimaa.
Ei ihan hevillä uskoisi että näin pienistä aineksista kuten kolme näyttelijää (+koira) ja kaksi pientä venettä keskellä merta, eli lähes olemattomilla lavasteilla saa näinkin moniulotteisen trillerin aikaiseksi. Kaikki oleellinen voidaankin keskittää tarinaan ja tiiviiseen tunnelmaan jota elokuva huokuu positiivisessa mielessä... tällöin ei tarvita turhia megahyperintä&uusintahottia erikoisefektiä ruuduntäydeltä tykitettäväksi tai ketsuppia ämpärikaupalla lotrattavaksi kauhutunnelman luomiseen (tokihan sitäkin on tilanne sitä vaatii), vaikkei tuossakaan suhteessa ole mitään valittamista sillä lavasteet toimivat ottamatta missään vaiheessa silmään pahemmin siis näinkin "vanhaksi" elokuvaksi.
Leffassa näyttelee kolme näyttelijää jotka ovat sitten tulleet todella tunnetuiksi suuremmallekin yleisölle, tuohon aikaan kuitekin olivat vielä aika tuikituntemattomia kun elokuva ilmestyi Tämä kyseinen kolmikko, joka onnistuu erinomaiseseti suorituksissaan on Nicole Kidman, Billy Zane (erinomainen) ja Sam Neill. Elokuvan on ohjannut Phillip Noyce.
Yksi varmasti tuntemattomimmista trillereistä, joka ansaitsisi kyllä enemmänkin huomiota suurelta yleisltä, sen verran kelvollinen pläjäys on kyseessä, itse voisin nostaa jopa lajityyppinsä yhdeksi hidden gemeistä jopa, ainakin aivan hilkulla sitä.
trailer…
-----------------------------------------------------------------------
Pan's Labyrinth (2006)
Elikkäs espanjaista käsialaa oleva satufantasialeffa joka peilaa vahvasti synkkään tosielämään siinä samalla ! Hieman tai aikamoisen paljonkin aikuisempaan makuun suunnatta kuin lapsille, sen verran muutama rankempi kohtaus leffasta löytyy.
Tarina on harvinaisen tasapainoinen esitys aivan ensi hetkestä elokuvan keston loppuun asti ! Huikea äänimaailma ja leffan "kehtolaulu" jää todella vahvasti mieleen elämään hyytävän kauniina soimaan, vaikkei haluaisi. Värimaailma on kanssa huikea ja ”yltäkylläinen” kaikessa komeudessaan.
Elokuva jossa taas napsuu palaset häkellyttävän hyvin kohdilleen. Niin tarina, visuaalisuus, äänet… oikeastaan kaikki ! Elokuva herättää myös vahvasti tunteita pintaan, mikä onnistuu loppujen lopuksi aika harvoilta ja valituilta vain, tämä menee noiden joukkoon
Guillermo Del Toron ylivoimaisesti paras elokuva, mestarillinen visio sadun ja reaalimaailman kovuuden yhdistämisestä joka on onnistuttu luomaan ennennäkemättömällä tavalla. Repii ja raastaa pahimillaan katsojaa oikein kunnolla. Itsellä metalliloota keräilykannellinen, kivana lisänä siinä vihkonen jossa elokuvaan alustaa suunnittelua kuvin esitellään, niin otuksista kuin ”maailmasta”.
Huikea ja samalla vähän haikeakin, kuitenkin unohtumaton
Mestarillinen !trailer…
tomine11
Well-Known Member
One Hour Photo (2002)
Yksinkertaisesti mainiosti toimiva kokonaisuus, Robin Williams loistaa roolissa joillaissa ei yleensä tupannut juurikaan esiintymään.
Hyytävä ja erinomainen "trilleri" ! Siinä sivussa vielä pistää oikeasti ajattelemaan ihmisen yksinäisyyttä, jos/kun sekoaa johonkin toiseen ihmiseen jota oikeasti tunne, kostoa jne... välillä myös pohditaan valokuvien merkitystä ihmisille.
Loistava elokuva ! ja tietyllä tapaa jopa pelottavan todellisen tuntuinen. Että varokaa vaan kun seuraavan kerran viette valokuvianne kehitettäväksi, hän tietää "kaiken teistä" sen jälkeen. Ai niin ajat ovat aika totaalisesti muuttunut sitten tämän leffan teon jälkeen ja kukapa enää veisikään valokuviaan juurikaan kehitettäväksi kun digiaika siellä ottanut vallan kännyköineen päivineen.
trailer…
------------------------------------------------------------------------------------------------
Rahareikä (Money Pit) (1986)
Komediata tarjolla Leffasta huomaa että ei aivan viime vuosina ole sitä tehty, huumori on varsin hyväntahtoista eikä loukkaa mihinkään suuntaan. Meikäläiseltä tietyllä tapaa löytyy usein sellainen soft spot sieltä jostain tällääistä menoa kohtaan, niin tälläkin kertaa
Tosiaan komediaa (hieman ylinäyteltyä ja tarkoituksella tehyä sekä näytelyä) sit viel vähän rakkauslurituksia mukaan soppaan joka ei niin toimiva osa tässä leffassa.
Sellainen mukavan mielen tuottaja, ei tarjoa mitään maata mullistavaa mutta muutamat useammat Makoisat naurut antaa höhlämäisyydessään, kun kartano alkaa sanatarkasti hajoamaan käsiin ! tuo on mainiosti ja hauskasti toteutettu… talon hajoaminen siis ja se on kaikki kaikessa tälle elokuvalle. Sitten kun siihen muuhun keskitytään niin ei olla enää niin sanotusti asian ytimessä vaan tuntuu ne osiot vähän päälleliimatulta elokuvan loppupuolella siis.
Steven Spielberg häärää leffan taustanimenä vaikkei ohjaajana toimikkaan, pääosassa Tom Hanks sekä Shelly Long. Ohjauksesta vastaa Richard Benjamin.
trailer..
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sunshine (2007)
"Jos se kuolee, niin mekin"
Suhteellisen arvostettu ja aikaan ns. uudenaallon brittiohjaaja Danny Boyle (Trainspotting, 28 päivää myöhemmin) päättää jättää maaperän pölyt ja pöllyt taakseen ja matkaa avaruuden uumeniin... muodostuuko reissusta auringonytimeen onnistunut matka vaiko kenties suuri floppi ?
Pääosassa tuntuu olevan miehen nykyinen luottonäyttelijä Cillian Murphy, tosin sakkia on paljon muitakin.
Genreksi laittaisin trillerin ja scifin siitä tekee tosiaan ympäristö jonka avulla hommaan saadaan hyvinkin eeppiset mittasuhteet, vaikka lopussa mennäänkin hyvinkin pienimuotoiseen tarinaan lopulta.
Aurinko on sammumassa ja kahdeksan miestä ja naista lähetetään pistämään aurinkoon kunnon ydinlataus jotta se vielä virkoaisi... homma ei ole aivan niin yksinkertainen ja kiekuroita ja kiemuroita riittää matkan aikana piristykseksi niin katsojalle kuin matkaavalle poppoolle sinne valkokankaiden syövereihin…
…hitaasti mutta varmasti alkaa tunnelma aluksella alkaa todella "lämmetä sekä tiivistyä" mitä lähemmäksi aurinko ovat menossa... suuria päätöksiä joudutaan tekemään, vieläkin suurempia ihmistunteita käsittelemään jopa filosofistisella tasolla.
Ohjaaja Boyle koettaa tällä kertaa taitojansa myös hieman erityylisessäkin genressä mitä aiemmin on ohjannut, armoton trilleri ja aikuisille suunnattu leffahan tämä on mutta aivan erilainen ja tyylinen tosiaan kuin kaksi muuta miehen aiempaa ohjaustyötä... tosin tietty "Boylemaisuus" elokuvasta kuitenkin pohjimmiltaan huokuu ja loppua kohti se rankkuus fyysinen rankkuus tulee henkisen tilalle.
Varsin miellyttävä noin muutoin jos ei itse aiheeltaan toki mutta noin muuten katselunautintona, scifitrilleri. Ponkaisee suoraan lajityyppiensä parempaan keskikastiin sekaan paikkaansa tinkaamaan, eikä joudu sitä kerjäämällä itselleen pyydellä vaan reteesti sinne muiden viereen istahtaa... idea mainio, johon lykätty jännityselementtejä ja samalla syvällisempääkin filosofiaakin. Ei kuitenkaan aivan huipulle mutta mukava tuttavuus.
Jännäri jossa ei ole laisinkaan "yletöntä väkivaltaa" ainakaan lähtökohtaisesti, avaruus-scifiä jossa ei ole sinänsä laisinkaan muukalaisrotua tai muutakaan varsinaisesti yliluonnollista. Tietyllä tavalla !uuden aallon” scifiä mitä perinteisiin elokuviin tulee.
Tuosta leffan avaruuspuvusta tulee kyllä hätkähdyttävän paljon mieleen toi tulevan Dead Space pelin avaruuspuku. Hämmästyttävää samantyylisyyttä nähtävillä.
Visuaalisesti elokuva on erittäin kaunista katseltavaa, tyylikästä !
Leffa perustuu ilmeisesti romaaniin jonka on väsännyt Alex Garland (kirjailihan muistakin tuotoksista on tehty leffaa kuten kirja nimeltään Laguuni jonka pohjalta tehtiin The Beach leffa).
Levyversiossa on katseltavissa myös vaihtoehtoinen loppuratkaisu.
trailer…
--------------------------------------------------------------------------------
Wall-E (2008)
Aiemmin Pixar on väsännyt mm. Nemoa Etsimässä, Ihmeperheen, Autot ja Rottatouillen. Ihan tuollaisia kelposuorituksia siis. Jos jokin aika Kung-Fu-Panda oli varsin tyylikäs niin Wall-E pistelee vielä näyttävyydessään montakin astetta huikeammaksi visuaaliselta näyttävyydeltään animaatioissa.
Elokuvassa varsinkin "tuhoutunut" maapallo on aivan mahtavan upeata jälkeä visuaalisesti piirtäjiltä. Avaruusosuus ei ehkä aivan samaan yllä vaikka pätevää jälkeä sekin siinä sivussa.
Tarinan alku on on aivan huikeata varsin pitkän tovin, sen jälkeen kun maasta avaruuteen lähdetään niin tunnelma ainakin meikäläisellä hiukan putosi ja osittain jopa lässähti. Tarinaan tuli ehkä liian paljon sellaista söhellystä ja hirveätä actionia todella rauhallisen ja hauskan alun jälkeen, aina kun avaruusosioissa maltettiin hieman rauhoittua toimivat nekin osiot hyvin...
...lopussa oli lähellä etteikö homma olis todella jysäri mutta lopulta tekijät eivät ihan uskaltaneet siinä pysyä mistä jo paljon viitteitä antoivat mutta ihan ok maku siitä kuitenkin lopulta jäi, tosin hetkeä aiemmin tarinan päättäminen olis ollut varsin oivaltava teko, jota tekijät eivät kuitenkaan uskaltaneet tehdä.
Teemoissa sivutaan monia tärkeitä asioita, tosin moni niistä on vain siinä sivussa menee ohitse eikä niistä pahemmin paasata katsojalle. Aiheina mm. ekologia (kertakäyttökulttuuri), yksinäisyys, ihmisyys, ihmisten käsittämätön yleinen laiskistuminen ja siitä liittyviä seuraamuksia, automatisoidaan kaikki ja sitä kautta mahdollinen "koneiden kapina" jne... niin ja kaikista suurimpana "sydän".
Tekijöillä on ollut käsittämätön kyky tehdä erityisesti päähenkilörobotista uskomattoman vivahteikas tyyppi todella pienillä jutuilla ja eleillä. Päähahmo lienee yksi sympaattisimmista mitä ikinä on valkokankaalla esiintynyt.
Kehunsa on kyllä ansainnut, hieno animaatioleffa. Toki ripaus lisää uskaliaisuutta tekijöille olla kosiskelematta lopulta sitä suurinta valtavirtaa niin olis ollut tolle upea elokuva käsissä. Nyt tuo vähän pointseja kieltämättä tiputtaa ja sieltä aivan absoluuttiselta huipulta sen alas kyllä keikauttaa mut ei se nyt alas asti onneksi vieri.
Kyseiseen leffaan liittyen jostain sain todella upean julisteen, sopivan kokoinen se ei liian iso, mainio kuva siinä ja täydellisesti käydä teksti, tuo ollut yksi useammasta leffajulisteesta jota ”iät ja ajat” on seinällä vaan sitkeästi paikkansa pitänyt
trailer…
Yksinkertaisesti mainiosti toimiva kokonaisuus, Robin Williams loistaa roolissa joillaissa ei yleensä tupannut juurikaan esiintymään.
Hyytävä ja erinomainen "trilleri" ! Siinä sivussa vielä pistää oikeasti ajattelemaan ihmisen yksinäisyyttä, jos/kun sekoaa johonkin toiseen ihmiseen jota oikeasti tunne, kostoa jne... välillä myös pohditaan valokuvien merkitystä ihmisille.
Loistava elokuva ! ja tietyllä tapaa jopa pelottavan todellisen tuntuinen. Että varokaa vaan kun seuraavan kerran viette valokuvianne kehitettäväksi, hän tietää "kaiken teistä" sen jälkeen. Ai niin ajat ovat aika totaalisesti muuttunut sitten tämän leffan teon jälkeen ja kukapa enää veisikään valokuviaan juurikaan kehitettäväksi kun digiaika siellä ottanut vallan kännyköineen päivineen.
trailer…
------------------------------------------------------------------------------------------------
Rahareikä (Money Pit) (1986)
Komediata tarjolla Leffasta huomaa että ei aivan viime vuosina ole sitä tehty, huumori on varsin hyväntahtoista eikä loukkaa mihinkään suuntaan. Meikäläiseltä tietyllä tapaa löytyy usein sellainen soft spot sieltä jostain tällääistä menoa kohtaan, niin tälläkin kertaa
Tosiaan komediaa (hieman ylinäyteltyä ja tarkoituksella tehyä sekä näytelyä) sit viel vähän rakkauslurituksia mukaan soppaan joka ei niin toimiva osa tässä leffassa.
Sellainen mukavan mielen tuottaja, ei tarjoa mitään maata mullistavaa mutta muutamat useammat Makoisat naurut antaa höhlämäisyydessään, kun kartano alkaa sanatarkasti hajoamaan käsiin ! tuo on mainiosti ja hauskasti toteutettu… talon hajoaminen siis ja se on kaikki kaikessa tälle elokuvalle. Sitten kun siihen muuhun keskitytään niin ei olla enää niin sanotusti asian ytimessä vaan tuntuu ne osiot vähän päälleliimatulta elokuvan loppupuolella siis.
Steven Spielberg häärää leffan taustanimenä vaikkei ohjaajana toimikkaan, pääosassa Tom Hanks sekä Shelly Long. Ohjauksesta vastaa Richard Benjamin.
trailer..
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sunshine (2007)
"Jos se kuolee, niin mekin"
Suhteellisen arvostettu ja aikaan ns. uudenaallon brittiohjaaja Danny Boyle (Trainspotting, 28 päivää myöhemmin) päättää jättää maaperän pölyt ja pöllyt taakseen ja matkaa avaruuden uumeniin... muodostuuko reissusta auringonytimeen onnistunut matka vaiko kenties suuri floppi ?
Pääosassa tuntuu olevan miehen nykyinen luottonäyttelijä Cillian Murphy, tosin sakkia on paljon muitakin.
Genreksi laittaisin trillerin ja scifin siitä tekee tosiaan ympäristö jonka avulla hommaan saadaan hyvinkin eeppiset mittasuhteet, vaikka lopussa mennäänkin hyvinkin pienimuotoiseen tarinaan lopulta.
Aurinko on sammumassa ja kahdeksan miestä ja naista lähetetään pistämään aurinkoon kunnon ydinlataus jotta se vielä virkoaisi... homma ei ole aivan niin yksinkertainen ja kiekuroita ja kiemuroita riittää matkan aikana piristykseksi niin katsojalle kuin matkaavalle poppoolle sinne valkokankaiden syövereihin…
…hitaasti mutta varmasti alkaa tunnelma aluksella alkaa todella "lämmetä sekä tiivistyä" mitä lähemmäksi aurinko ovat menossa... suuria päätöksiä joudutaan tekemään, vieläkin suurempia ihmistunteita käsittelemään jopa filosofistisella tasolla.
Ohjaaja Boyle koettaa tällä kertaa taitojansa myös hieman erityylisessäkin genressä mitä aiemmin on ohjannut, armoton trilleri ja aikuisille suunnattu leffahan tämä on mutta aivan erilainen ja tyylinen tosiaan kuin kaksi muuta miehen aiempaa ohjaustyötä... tosin tietty "Boylemaisuus" elokuvasta kuitenkin pohjimmiltaan huokuu ja loppua kohti se rankkuus fyysinen rankkuus tulee henkisen tilalle.
Varsin miellyttävä noin muutoin jos ei itse aiheeltaan toki mutta noin muuten katselunautintona, scifitrilleri. Ponkaisee suoraan lajityyppiensä parempaan keskikastiin sekaan paikkaansa tinkaamaan, eikä joudu sitä kerjäämällä itselleen pyydellä vaan reteesti sinne muiden viereen istahtaa... idea mainio, johon lykätty jännityselementtejä ja samalla syvällisempääkin filosofiaakin. Ei kuitenkaan aivan huipulle mutta mukava tuttavuus.
Jännäri jossa ei ole laisinkaan "yletöntä väkivaltaa" ainakaan lähtökohtaisesti, avaruus-scifiä jossa ei ole sinänsä laisinkaan muukalaisrotua tai muutakaan varsinaisesti yliluonnollista. Tietyllä tavalla !uuden aallon” scifiä mitä perinteisiin elokuviin tulee.
Tuosta leffan avaruuspuvusta tulee kyllä hätkähdyttävän paljon mieleen toi tulevan Dead Space pelin avaruuspuku. Hämmästyttävää samantyylisyyttä nähtävillä.
Visuaalisesti elokuva on erittäin kaunista katseltavaa, tyylikästä !
Leffa perustuu ilmeisesti romaaniin jonka on väsännyt Alex Garland (kirjailihan muistakin tuotoksista on tehty leffaa kuten kirja nimeltään Laguuni jonka pohjalta tehtiin The Beach leffa).
Levyversiossa on katseltavissa myös vaihtoehtoinen loppuratkaisu.
trailer…
--------------------------------------------------------------------------------
Wall-E (2008)
Aiemmin Pixar on väsännyt mm. Nemoa Etsimässä, Ihmeperheen, Autot ja Rottatouillen. Ihan tuollaisia kelposuorituksia siis. Jos jokin aika Kung-Fu-Panda oli varsin tyylikäs niin Wall-E pistelee vielä näyttävyydessään montakin astetta huikeammaksi visuaaliselta näyttävyydeltään animaatioissa.
Elokuvassa varsinkin "tuhoutunut" maapallo on aivan mahtavan upeata jälkeä visuaalisesti piirtäjiltä. Avaruusosuus ei ehkä aivan samaan yllä vaikka pätevää jälkeä sekin siinä sivussa.
Tarinan alku on on aivan huikeata varsin pitkän tovin, sen jälkeen kun maasta avaruuteen lähdetään niin tunnelma ainakin meikäläisellä hiukan putosi ja osittain jopa lässähti. Tarinaan tuli ehkä liian paljon sellaista söhellystä ja hirveätä actionia todella rauhallisen ja hauskan alun jälkeen, aina kun avaruusosioissa maltettiin hieman rauhoittua toimivat nekin osiot hyvin...
...lopussa oli lähellä etteikö homma olis todella jysäri mutta lopulta tekijät eivät ihan uskaltaneet siinä pysyä mistä jo paljon viitteitä antoivat mutta ihan ok maku siitä kuitenkin lopulta jäi, tosin hetkeä aiemmin tarinan päättäminen olis ollut varsin oivaltava teko, jota tekijät eivät kuitenkaan uskaltaneet tehdä.
Teemoissa sivutaan monia tärkeitä asioita, tosin moni niistä on vain siinä sivussa menee ohitse eikä niistä pahemmin paasata katsojalle. Aiheina mm. ekologia (kertakäyttökulttuuri), yksinäisyys, ihmisyys, ihmisten käsittämätön yleinen laiskistuminen ja siitä liittyviä seuraamuksia, automatisoidaan kaikki ja sitä kautta mahdollinen "koneiden kapina" jne... niin ja kaikista suurimpana "sydän".
Tekijöillä on ollut käsittämätön kyky tehdä erityisesti päähenkilörobotista uskomattoman vivahteikas tyyppi todella pienillä jutuilla ja eleillä. Päähahmo lienee yksi sympaattisimmista mitä ikinä on valkokankaalla esiintynyt.
Kehunsa on kyllä ansainnut, hieno animaatioleffa. Toki ripaus lisää uskaliaisuutta tekijöille olla kosiskelematta lopulta sitä suurinta valtavirtaa niin olis ollut tolle upea elokuva käsissä. Nyt tuo vähän pointseja kieltämättä tiputtaa ja sieltä aivan absoluuttiselta huipulta sen alas kyllä keikauttaa mut ei se nyt alas asti onneksi vieri.
Kyseiseen leffaan liittyen jostain sain todella upean julisteen, sopivan kokoinen se ei liian iso, mainio kuva siinä ja täydellisesti käydä teksti, tuo ollut yksi useammasta leffajulisteesta jota ”iät ja ajat” on seinällä vaan sitkeästi paikkansa pitänyt
trailer…
HideoMiyamoto
Well-Known Member
En tiedä kuuluuko tänne mutta aihe elokuvia kuitenkin koskee, Ian Holm on poistunut keskuudestamme.
tomine11
Well-Known Member
Piraija (1978)
Aikoinaan kun Tappajahai (sittemmin useamman kerran) uiskenteli katsojien valtamerien kauhuksi valkokankailla niin ainakin videolevitykseen uiskenteli hieman pienemmässä mittakaavassa laumoittain huomattavasti pienempiä kaloja nimittäin Piraijoita (sekin vielä toiseen kertaan kans ja nytten vuosikymmenten jälkeen vielä oikein tuplasti paljasta pintaa uhkuen)... tämä ensimmäinen Piraija oli varsin kelpo elokuva (tosin samalla nimellä on myös tv-elokuva että ei siihen tätä pidä sekoittaa) ! jälkimmäistä melkoisesti haukuttu vaikka ohjaajana oli peräti James Cameron, ilmeistikin sitent uransa ylivoimaisesti huonoimmassa tekosessansa.
Varsin viihdyttävä "kauhu&jännäri" ja ehdottomasti tänäkin päivänä edelleen yksi lajityyppinsä parhaimmistoa. Sitten tämä ”uutuus” kaksikko 3d & 3DD keskittyvät sitten aikamoisen paljon ihan erijuttuihin kuin tämä, noh eka vähän tämän suuntainen mutta siinäkin aika paljon muuta, kuten paljasta pintaa ja bikineitä, jotka eivät tässä kuitenkaan niin suurta roolia esitä.
Leffan motto oli varsin onnistuneesti jotain tähän tyyliin kuin... jos tappajahai sai sinut pelkäämään meriä niin piraija saa sinut karttamaan jokia.
Noin yleisesti elokuva ei itseään aivan täysin vakavasti ota vaan ripaus "hurttia huumoria" löytyy myös, piraijoiden hyökkäykset tuovat kuitenkin valtoimenaan tuolle vastakaikua ja ne on tehty aika äkäsenmoisiksi pirulaisiksi tuolloin jännitysmomentti ja tyylisuuntaus muuttuu todelal vikkelästi ja kivuaalisti kuin kyseisten kalojen lukemattomat hampaat ihmislihaan iskeytyvät, tuolloin viimeisetkin huumorinkukkasen rippeet karisevat.
Ohjauksesta vastaa Joe Dante ja elokuva on väsätty jo 1978 joten melkoinen tovi kerinnyt vierähtää ihmiselämää siitä eteenpäin.
Hitusen verran tuossa kansikuvassa kieltämättä liioiteltu tuota pirajoiden kokoa ja se kertonee osittain jo siitä millä asenteella leffa on osittain tehty !
trailer…
------------------------------------------------------------------------------------
Piranha II : The Spawning (Lentävät tappajat) (1981)
Ei vaan voi tajuta kuinka James Cameron on saanut tämän aikaiseksi ohjaajan pallilla istuskellessa.. etukäteen oli aivan totaalisesti haukuttu lyttyyn mutta monesti edes vähäsen verran on saattanut meikä aikamoisen lyttyynkin moukaroiduista elokuvista jollain tapaa jopa pitääkin… mutta tämä oli oikeasti aivan hirveätä p*sk**.. vaikka kuinka kokeilis jotain positiviista pilkahdusta edes kaivella niin en keksi oikeasti yhtään mitään hyvää sanottavaa tästä, jos pitäis vähänkään kehun suuntaan kallistua niin päässä lyö melkoisen tyhjää..
..tässä leffassa on kaikki mahdollinen ja mahdotonkin aivan täysin pielessä.
En yleensä tuppaa jättää elokuvia kesken (vaikka surkean ankeitakin olisivat olleet) mutta tätä en ole vieläkään loppuun asti saanut katsottua.. ehkä mä jokin päivä saan itseäni tämän tiimoilta kiduteltua sen verran että sen lopunkin näen vaikka täyttä henkistä tuskaa jo aiheuttaa ajatus että tämän pariin vielä pitäisi palata.. kuitenkin jo pidemmän siivun kahtelin mutta meno ei kyllä kehnon alun jälkeen mennyt kuin lehmän häntä tipahtaen äkkijyrkästi korkeintaan alaspäin sojottaen.
Ei voi käsittää että tässä on ohjaajana James Cameron, siis siihen nähden mitä mies joidenkin vuosien päästä tulisikaan tekemään. Käsittämättömän täyskäännöksen tasossa mies pystyi kyllä tekemään siellä ohjaajanpallilta huseeraten.
trailer…
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Wimbledon (2004)
Urheiluleffat, vaikkeivat monestikaan ns. tasollaan päätä huimaa tulee kyllä poikkeuksetta katsottua meikäläisen osalta. Suurimmalla mielenkiinnolla toki futisaiheiset mutta toki myös kaikki muutkin lajit tulee läpi katseltua, jos vaan leffan aiheeksi ovat päätyneet..
..asiaan vähän sivuten niin tuli hankittuaMen With Brooms elokuva jossa on Leslie Nielsen jopa mukana ! sehän kertoo Curlingista ymmärtääkseni, en ole viel kerennyt katsoa mutta lajihan eli kulta-aikaansa Suomessa kun Markku Uuspaavalniemi taisteli urhoollisesti Olympialaisissa ja silloin sitä tuli seurattua ja opittukin lajista jotain, nimittäin aikoinaan oli Hyper Sports 3 peli MSX:llä ja siinä yhtenä lajina oli mystinen Curling ja tuolloin lajista oli ulkona kuin lumiukkko. Se on toinen tarina se ja elokuvakin tyystin.
Tällä kertaa on nimestä päätellen vähemmän yllättäen tennis käsittelyssä. Hitusen huumorin sävyttämää romanttisia komediaa tässä tarjolla, ei itse lajiin ihan hirmuisen syvälle pureudu vaikka kentälläkin kyllä aika ajoin piipahdetaan itse lajia pelaamaan. Sillain kuitenkin ihan jees, ettei itse lajia ole kylmästi heitetty sivuun vaan siivua on annettua itse tennisottelullekin.
Tuotantoyhtiö on tennisleffassa peribrittiläinen kuten myös ohjaaja joten leffan huumori on myös hyvin brittityylistä (tosin todella hillittyä).
Itse tarinasta voisi sanoa että sitä perinteisenpääkin perinteisempää hömppää sillä puolella tarjolla, imelällä rakkausturinoinnilla kuorrutettuna. Itse urheilupuolella (Paul Bettany) on ikääntynyt tennistähti joka pelkää pelaamista koska nuoremmat ovat jo menneet ryminällä ohitse, myös elämä uran jälkeen tuo omat varjonsa pelkoina hänen elämäänsä. Mies tapaa kuitenkin vahingossa nuoren nousevan tähden (Kirsten Dunst) joka saa pelkällä lumoavalla olemuksellaan sytytettyä kokeneen kehäraakin takaisin kentille ja hyvään iskuun ja matka kohti unelmien Wimbledonia vielä viimeisen kerran voi alkaa.
Pääosissa ovat mainio Paul Bettany (mm. Dogville, Ritarin Tarina) sekä Kirsten Dunst. Sivuosissa vilahtelee myös muita tunnettumpia näyttelijöitä (Sam Neill, Jon Favreau) ja pari suurta ex-staraa tenniskentiltä.
No jaa, kertaalleen kahteli muttei siitä sen enempää oikein irti saanut. Kepeä urheiluleffa jossa on kerros siirappimaisuutta päällä, enempää ei kuitenkaan kannata odotella.
trailer…
-------------------------------------------------------------------------------------------
Borg (vs. McEnroe) (2017)
Tarina eräästä ruotsalaisesta joka nousi tenniksessä maailman kiistattomaan tähteyteen elikkäs Björn Borg (Svennir Gudnason). Vastaan heppu saa amerikkalaisen John McEnroen (Shia Leboeuf). Kaksikko tulee muodostamaan taistelun keskenään, kun kumpikin haluaa olla se maailman ykkösnimi sillä hetkellä.
Homma sijoittuu vuoteen 1980 kun Borg hakee viidettä perättäistä legendaarista Wimbledon mestaruutta ja tällä kertaa maailmanlistalla kakkoseksi on noussut uusi haastaja McEnroe. Tokihan välillä mennään myös Björnin lapsuuteen ja välähdyksiin menneisyydestä (pitkiäkin pätkiä), jotka toki antavat sen kuvan että oli kuitenkin lapsena todella paljon tulisieluisempi mutta sittemmin rauhoitettu väkisin läheistensä toimesta/valmentajan(Stellan Skarsgård) toimesta ja jopa tunteet aivan totaalisesti tukahdutettu kun hänestä systemaattisesti "kone" tehtiin vain pelaamaan tennistä vailla mitään tunteita, jollain tapaa tästä tulee mieleen fiktiivisellä puolella Rocky IV:n Drago toki sillä erotuksella että tässä tosi tarinassa todellinen voittaja. Hepun ihon alle ei päässyt sitten oikein kukaan, ei edes oma vaimo. Vaikka mies itse välillä omaa sisäistä kamppailua kävikin asian kanssa erityisesti nuorena.
Kaksikko on toistensa todellinen vastakohta Borg on kuin seesteinen ja järkähtämätön kylmäkiskoinen jääkimpale vailla mitään tunteenosoituksia tai purkauksia juurikaan, kun taas McEnroe on todella tulisieluinen kuuma kalle joka tekee ensin ja ajattelee jälkikäteen jos tuolloinkaan mitä sylki on suuhun tuonut, jäbällä on lähinnä punk rock asenne niin peliin kuin elämiseen. Toki tuo elämänasenne on läsnä kumpaisellakin myös pelikentän ulkopuolella, mihinkäs sitä seepra raidoistaan pääsisi.. toki kuten aiemmin mainitsin niin menneisyyteen vilkaisemalla asia ei ole aina noin kuitenkaan ollut.
Ei yllä aivan vaikkapa todella mainion I Tonya tasolle vaikka laadukas tämäkin on... vaikka leffalla on piirun verran ehkä turhan paljon pituutta, niin jollain erikoisella tavalla homma kuitenkin tuntuu paranevan mitä pidemmälle leffa etenee ja sillain vähän ristiriitainenkin tunne katsojalla. Lähinnä tässä on pitkälti kyse kaksikon luonteiden vastakkainasettelu. Elokuva on tosiaan piirun verran pitkä ja välillä tuntuu vähän laahaavaan (Borg) ja sitten taas lähtevän tuleen silmänräpäyksessä (McEnroe). Ilmeisesti tätä kyseistä asetelmaa tässä on pitkälti lähdetty jopa hitusen ylikorostetusti hakemaankin, melkeinpä joka ikisessä elokuvan kohtauksessa. . mutta toi tosiaan toimii mitä pidemmälle elokuva etenee, joten siltä osin homma tehty onnistuneesti.
Mainittava että LeBoeuf tekee tässä ehdottomasti vakuuttavimman roolisuorituksen tähän astisella näyttelijänurallaan ja ensimmäistä kertaa hän vakuuttaa roolissaan täysin meikäläisen, yleensä kun lähinnä vain ärsyttänyt kun on ruudulle ilmestynyt mutta ei tässä.
Itselleni kaksikko jäänyt aika tuntemattomiksi ja lähinnä vain nimiksi ja sanahelinäksi jostain kaukaa menneisyydestä mutta oikein kunnolla mitään tietoa ei tästä parivaljakosta ollut ennen tätä ollut, joten sillain ihan kiva oli vähän valotusta kaksikosta saada vaikkapa tällä tavalla, mistä siis olikaan kyse Borg vs. McEnroe vastakkainasettelusta.
Urheiluleffaksi kuitenkin laatutekele, erityisesti jos tennis on joskus jollain tavalla etäisesti edes kiinnostanut tai kahden hyvin erilaisen ihmisen "yhteenotto" urheilun merkeissä nappaa niin katsomisen arvoinen kyllä tämä.
Ai niin, käsitin myös että pilkälti pelaajien pelityylit myös olivat täysin päinvastaiset ja kumpusivat täysin heidän luonteistaan. McEnroe hyökkäsi päälle tauotta kuin yleinen syyttäjä ja oli tulta ja tappuraa ympäri kenttää kun taas Borg tyynesti torjui vain kaiken kuin muuri takakentällä.
trailer…
Aikoinaan kun Tappajahai (sittemmin useamman kerran) uiskenteli katsojien valtamerien kauhuksi valkokankailla niin ainakin videolevitykseen uiskenteli hieman pienemmässä mittakaavassa laumoittain huomattavasti pienempiä kaloja nimittäin Piraijoita (sekin vielä toiseen kertaan kans ja nytten vuosikymmenten jälkeen vielä oikein tuplasti paljasta pintaa uhkuen)... tämä ensimmäinen Piraija oli varsin kelpo elokuva (tosin samalla nimellä on myös tv-elokuva että ei siihen tätä pidä sekoittaa) ! jälkimmäistä melkoisesti haukuttu vaikka ohjaajana oli peräti James Cameron, ilmeistikin sitent uransa ylivoimaisesti huonoimmassa tekosessansa.
Varsin viihdyttävä "kauhu&jännäri" ja ehdottomasti tänäkin päivänä edelleen yksi lajityyppinsä parhaimmistoa. Sitten tämä ”uutuus” kaksikko 3d & 3DD keskittyvät sitten aikamoisen paljon ihan erijuttuihin kuin tämä, noh eka vähän tämän suuntainen mutta siinäkin aika paljon muuta, kuten paljasta pintaa ja bikineitä, jotka eivät tässä kuitenkaan niin suurta roolia esitä.
Leffan motto oli varsin onnistuneesti jotain tähän tyyliin kuin... jos tappajahai sai sinut pelkäämään meriä niin piraija saa sinut karttamaan jokia.
Noin yleisesti elokuva ei itseään aivan täysin vakavasti ota vaan ripaus "hurttia huumoria" löytyy myös, piraijoiden hyökkäykset tuovat kuitenkin valtoimenaan tuolle vastakaikua ja ne on tehty aika äkäsenmoisiksi pirulaisiksi tuolloin jännitysmomentti ja tyylisuuntaus muuttuu todelal vikkelästi ja kivuaalisti kuin kyseisten kalojen lukemattomat hampaat ihmislihaan iskeytyvät, tuolloin viimeisetkin huumorinkukkasen rippeet karisevat.
Ohjauksesta vastaa Joe Dante ja elokuva on väsätty jo 1978 joten melkoinen tovi kerinnyt vierähtää ihmiselämää siitä eteenpäin.
Hitusen verran tuossa kansikuvassa kieltämättä liioiteltu tuota pirajoiden kokoa ja se kertonee osittain jo siitä millä asenteella leffa on osittain tehty !
trailer…
------------------------------------------------------------------------------------
Piranha II : The Spawning (Lentävät tappajat) (1981)
Ei vaan voi tajuta kuinka James Cameron on saanut tämän aikaiseksi ohjaajan pallilla istuskellessa.. etukäteen oli aivan totaalisesti haukuttu lyttyyn mutta monesti edes vähäsen verran on saattanut meikä aikamoisen lyttyynkin moukaroiduista elokuvista jollain tapaa jopa pitääkin… mutta tämä oli oikeasti aivan hirveätä p*sk**.. vaikka kuinka kokeilis jotain positiviista pilkahdusta edes kaivella niin en keksi oikeasti yhtään mitään hyvää sanottavaa tästä, jos pitäis vähänkään kehun suuntaan kallistua niin päässä lyö melkoisen tyhjää..
..tässä leffassa on kaikki mahdollinen ja mahdotonkin aivan täysin pielessä.
En yleensä tuppaa jättää elokuvia kesken (vaikka surkean ankeitakin olisivat olleet) mutta tätä en ole vieläkään loppuun asti saanut katsottua.. ehkä mä jokin päivä saan itseäni tämän tiimoilta kiduteltua sen verran että sen lopunkin näen
vaikka täyttä henkistä tuskaa jo aiheuttaa ajatus että tämän pariin vielä pitäisi palata.. kuitenkin jo pidemmän siivun kahtelin mutta meno ei kyllä kehnon alun jälkeen mennyt kuin lehmän häntä tipahtaen äkkijyrkästi korkeintaan alaspäin sojottaen.Ei voi käsittää että tässä on ohjaajana James Cameron, siis siihen nähden mitä mies joidenkin vuosien päästä tulisikaan tekemään. Käsittämättömän täyskäännöksen tasossa mies pystyi kyllä tekemään siellä ohjaajanpallilta huseeraten.
trailer…
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Wimbledon (2004)
Urheiluleffat, vaikkeivat monestikaan ns. tasollaan päätä huimaa tulee kyllä poikkeuksetta katsottua meikäläisen osalta. Suurimmalla mielenkiinnolla toki futisaiheiset mutta toki myös kaikki muutkin lajit tulee läpi katseltua, jos vaan leffan aiheeksi ovat päätyneet..
..asiaan vähän sivuten niin tuli hankittuaMen With Brooms elokuva jossa on Leslie Nielsen jopa mukana ! sehän kertoo Curlingista ymmärtääkseni, en ole viel kerennyt katsoa mutta lajihan eli kulta-aikaansa Suomessa kun Markku Uuspaavalniemi taisteli urhoollisesti Olympialaisissa ja silloin sitä tuli seurattua ja opittukin lajista jotain, nimittäin aikoinaan oli Hyper Sports 3 peli MSX:llä ja siinä yhtenä lajina oli mystinen Curling ja tuolloin lajista oli ulkona kuin lumiukkko. Se on toinen tarina se ja elokuvakin tyystin.
Tällä kertaa on nimestä päätellen vähemmän yllättäen tennis käsittelyssä. Hitusen huumorin sävyttämää romanttisia komediaa tässä tarjolla, ei itse lajiin ihan hirmuisen syvälle pureudu vaikka kentälläkin kyllä aika ajoin piipahdetaan itse lajia pelaamaan. Sillain kuitenkin ihan jees, ettei itse lajia ole kylmästi heitetty sivuun vaan siivua on annettua itse tennisottelullekin.
Tuotantoyhtiö on tennisleffassa peribrittiläinen kuten myös ohjaaja joten leffan huumori on myös hyvin brittityylistä (tosin todella hillittyä).
Itse tarinasta voisi sanoa että sitä perinteisenpääkin perinteisempää hömppää sillä puolella tarjolla, imelällä rakkausturinoinnilla kuorrutettuna. Itse urheilupuolella (Paul Bettany) on ikääntynyt tennistähti joka pelkää pelaamista koska nuoremmat ovat jo menneet ryminällä ohitse, myös elämä uran jälkeen tuo omat varjonsa pelkoina hänen elämäänsä. Mies tapaa kuitenkin vahingossa nuoren nousevan tähden (Kirsten Dunst) joka saa pelkällä lumoavalla olemuksellaan sytytettyä kokeneen kehäraakin takaisin kentille ja hyvään iskuun ja matka kohti unelmien Wimbledonia vielä viimeisen kerran voi alkaa.
Pääosissa ovat mainio Paul Bettany (mm. Dogville, Ritarin Tarina) sekä Kirsten Dunst. Sivuosissa vilahtelee myös muita tunnettumpia näyttelijöitä (Sam Neill, Jon Favreau) ja pari suurta ex-staraa tenniskentiltä.
No jaa, kertaalleen kahteli muttei siitä sen enempää oikein irti saanut. Kepeä urheiluleffa jossa on kerros siirappimaisuutta päällä, enempää ei kuitenkaan kannata odotella.
trailer…
-------------------------------------------------------------------------------------------
Borg (vs. McEnroe) (2017)
Tarina eräästä ruotsalaisesta joka nousi tenniksessä maailman kiistattomaan tähteyteen elikkäs Björn Borg (Svennir Gudnason). Vastaan heppu saa amerikkalaisen John McEnroen (Shia Leboeuf). Kaksikko tulee muodostamaan taistelun keskenään, kun kumpikin haluaa olla se maailman ykkösnimi sillä hetkellä.
Homma sijoittuu vuoteen 1980 kun Borg hakee viidettä perättäistä legendaarista Wimbledon mestaruutta ja tällä kertaa maailmanlistalla kakkoseksi on noussut uusi haastaja McEnroe. Tokihan välillä mennään myös Björnin lapsuuteen ja välähdyksiin menneisyydestä (pitkiäkin pätkiä), jotka toki antavat sen kuvan että oli kuitenkin lapsena todella paljon tulisieluisempi mutta sittemmin rauhoitettu väkisin läheistensä toimesta/valmentajan(Stellan Skarsgård) toimesta ja jopa tunteet aivan totaalisesti tukahdutettu kun hänestä systemaattisesti "kone" tehtiin vain pelaamaan tennistä vailla mitään tunteita, jollain tapaa tästä tulee mieleen fiktiivisellä puolella Rocky IV:n Drago toki sillä erotuksella että tässä tosi tarinassa todellinen voittaja. Hepun ihon alle ei päässyt sitten oikein kukaan, ei edes oma vaimo. Vaikka mies itse välillä omaa sisäistä kamppailua kävikin asian kanssa erityisesti nuorena.
Kaksikko on toistensa todellinen vastakohta Borg on kuin seesteinen ja järkähtämätön kylmäkiskoinen jääkimpale vailla mitään tunteenosoituksia tai purkauksia juurikaan, kun taas McEnroe on todella tulisieluinen kuuma kalle joka tekee ensin ja ajattelee jälkikäteen jos tuolloinkaan mitä sylki on suuhun tuonut, jäbällä on lähinnä punk rock asenne niin peliin kuin elämiseen. Toki tuo elämänasenne on läsnä kumpaisellakin myös pelikentän ulkopuolella, mihinkäs sitä seepra raidoistaan pääsisi.. toki kuten aiemmin mainitsin niin menneisyyteen vilkaisemalla asia ei ole aina noin kuitenkaan ollut.
Ei yllä aivan vaikkapa todella mainion I Tonya tasolle vaikka laadukas tämäkin on... vaikka leffalla on piirun verran ehkä turhan paljon pituutta, niin jollain erikoisella tavalla homma kuitenkin tuntuu paranevan mitä pidemmälle leffa etenee ja sillain vähän ristiriitainenkin tunne katsojalla. Lähinnä tässä on pitkälti kyse kaksikon luonteiden vastakkainasettelu. Elokuva on tosiaan piirun verran pitkä ja välillä tuntuu vähän laahaavaan (Borg) ja sitten taas lähtevän tuleen silmänräpäyksessä (McEnroe). Ilmeisesti tätä kyseistä asetelmaa tässä on pitkälti lähdetty jopa hitusen ylikorostetusti hakemaankin, melkeinpä joka ikisessä elokuvan kohtauksessa. . mutta toi tosiaan toimii mitä pidemmälle elokuva etenee, joten siltä osin homma tehty onnistuneesti.
Mainittava että LeBoeuf tekee tässä ehdottomasti vakuuttavimman roolisuorituksen tähän astisella näyttelijänurallaan ja ensimmäistä kertaa hän vakuuttaa roolissaan täysin meikäläisen, yleensä kun lähinnä vain ärsyttänyt kun on ruudulle ilmestynyt mutta ei tässä.
Itselleni kaksikko jäänyt aika tuntemattomiksi ja lähinnä vain nimiksi ja sanahelinäksi jostain kaukaa menneisyydestä mutta oikein kunnolla mitään tietoa ei tästä parivaljakosta ollut ennen tätä ollut, joten sillain ihan kiva oli vähän valotusta kaksikosta saada vaikkapa tällä tavalla, mistä siis olikaan kyse Borg vs. McEnroe vastakkainasettelusta.
Urheiluleffaksi kuitenkin laatutekele, erityisesti jos tennis on joskus jollain tavalla etäisesti edes kiinnostanut tai kahden hyvin erilaisen ihmisen "yhteenotto" urheilun merkeissä nappaa niin katsomisen arvoinen kyllä tämä.
Ai niin, käsitin myös että pilkälti pelaajien pelityylit myös olivat täysin päinvastaiset ja kumpusivat täysin heidän luonteistaan. McEnroe hyökkäsi päälle tauotta kuin yleinen syyttäjä ja oli tulta ja tappuraa ympäri kenttää kun taas Borg tyynesti torjui vain kaiken kuin muuri takakentällä.
trailer…
tomine11
Well-Known Member
Blake Edwardsin VaaleanPunainen Pantteri
Kyseessä ei siis ne piirretyt (joista en juurikaan välitä) vaan huikean loistavat Peter Sellers ”showt” jossa mies vetelee kerta toisensa jälkeen koko homman nimiinsä aivan huikealla, aina kun kuvaruutuun saapuu ! Elikkäs Jacques Clouseau (Peter Sellers) hoitelee kömpelönä, umpiuunona hömelönä elikkäs täysin omana itsenään (kyseisessä roolissansa siis) timanttivarkaita kuriin joidenka suurena intohimona on anastaa itselleen kuuluisa timantti, josta siis elokuvatkin ovat nimensä saaneet. Aivan huisin tilannekomiikkaan perustuvaan huumorinkukkasen toimiessa valloittavampana aseena... myöhemmin hommaan liittyvät myös Clousean esimies (Dreyfus) jonka empaattinen etsivä ajaa kirjaimellisesti hulluuden partaalle kerta toisensa perää toilailuillaan... sekä Clouseaun "apuri" Cato.
Vaaleanpunainen pantteri (The Pink Panther, 1963)
Tässä Clouseau on vain sivuhahmo mutta teki sen sortin läpimurron että tulevissa leffat rakennettiin täysin tämän tohelon poliisin varaan perustuvuksi. Elokuva ei mitään ihmeellisiä yllätyksiä tarjoa ja Clouseau saa todella liian vähän ruutuaikaa tässä leffassa. Ei läheskään niin hauska kuin tulevat jatko-osat luo kuitenkin tietyllä tapaa pohjan ja hyvät perustukset tulevalle, jotta prologina ja esinäytöksenä katsottava mutta huumori ja taso nousee tulevissa leffoissa ties kuinka monenteen potenssiin verrattuna tavanomaiseen aloitukseen.
Laukaus pimeässä (A Shot in the Dark, 1964)
Tässä Clouseau nostettiin sivuhahmosta päähahmoksi ja homma toimii, elokuva on erittäin hauska, nykyaikana tälläiseen pyrkii lähinnä Mies ja alaston ase leffat (miksei myös Mister Bean tietyllä tapaa) mutta kuitenkin hiukan erityylistä. Huumori on hitusen kuivakasta mutta erittäin napakkaa ja iskee ainakin meikäläisen makuhermoon hulvattomalla otteellaan. Elokuvassa saa myös kasteensa ylikomisario Dreyfus sekä Clouseaun apuri Cato joka myöhemmin tulee miehen kerta toisensa perään yllättämään kimppuun käyden jotta Jacques muistaisi pysyä tilanteessa kuin tilanteessa valppaana. Aivan loistava !
Pimut piiloon, poliisi tulee (Inspector Clouseau) (1968)
Tätä en ole nähnyt mutta täytyy hankkia. Tässä nimittäin erikoista kyllä Peter Sellers ei näyttele Clouseauta vaan Alan Arkin.
Vaaleanpunaisen pantterin paluu (The Return of the Pink Panther, 1974)
Tämä elokuva tehtiin pienen tauon jälkeen, tosiaan tuon tuossa välissä tuli tuo vallan erikoinen ”välileffa” Kolmannessa Peter Sellers kohelluksessa palataan taas ensimmäisen osan tunnelmiin kun Punainen Pantteri (timantti) palaa kuvioihin ja ensimmäisessä leffassa suuressa osassa (pääosassa) ollut herrasmiesvaras lähtee sitä taas tavoittelemaan... tämän leffan jälkeen timanttia ei sitten enää nähdäkään tulevissa leffoissa. Ihan kelpo tavaraa tämäkin elokuva ja hauskuuttaa ajoittain ja parhaimmillaan vallan oivalla tavalla. Mut pieni ”suvanto” tässä noiden kahden huikeuden välissä kuitenkin.
Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen (The Pink Panther Strikes Again, 1976)
Huikeata huikeata, ”kakkosen” menoon jopa ylletään ja paikka paikoin pistetään paremmaksikin, nauruhermot kerta toisensa perään koetuksella kunnolla ! sinänsä asiat ovat olemattoman pieniä ja todella tyhmiä mutta jokin viehätys tässä vaan piilee joka nostaa homman sieltä jostain (jonne elokuva voisi erittäin helposti vajota) loistoonsa. Huikeata tykitystä !
Vaaleanpunaisen pantterin kosto (Revenge of the Pink Panther, 1978)
Ehkä hitusen alkaa jo toistamaan itseään mutta varsin kelpo tavaraa se on tämäkin, edelleen näinä päivinä. Viimeinen kerta kun kaksikko Edwars sekä Sellers olivat yhdessä väsäämässä.
Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä (Trail of the Pink Panther, 1982)
Päätähdeksi noussut Clousea (näyttelijä Peter Sellers) menehtyo syädänkohtaukseen vuonna 1980 mutta Edwards päätti miehen muistoa kunnioittaa tekemällä elokuvan jossa kyseisen poliisin niin ystävät kuin vihamiehet muistelevat menneitä hyviä aikoja kun kaikki ihmettelevät minne herttainen Clouseau on oikeasti kadonnut ? varsin salaperäisesti. Elokuva sisältää myös pätkiä aiemmista elokuvista, joten tätä elokuvaa ei kannata missään nimessä katsella ellei ole ensin katsellut aiemmat. Sellersin leski ei asiasta pitänyt ja taisipa haastaa tekijät oikeuteen, hänen mielestään tällä elokuvalla ei kunnioitettu hänen edesmenneen miehensä roolitöitä... jokainen päättköön itse mitä tälläisestä tempauksesta ja itse elokuvast onkaan mieltä jos sen on nähnyt.
Tämän jälkeen tulivat myös elokuvat…
Vaaleanpunaisen pantterin kirous (Curse of the Pink Panther, 1983)
Jossa Edwars oli tekijänä, mutta elokuvaa en ole nähnyt.
...sekä...
Vaaleanpunaisen pantterin poika (Son of the Pink Panther, 1993)
Tässäkin taustalla hääräs Blake Edwars, ja pääosassa on Clousean Jr. elikkäs itsensä komisarion poika.. kyseistä poikaa siis näyttelee Roberto Benigni.
Sittemminhän on toki tehty "hollywoodmainen" ”Remakea” kahden elokuvan verran jossa näyttelee pääosaa Steve Martin ja muita mm. Jean Reno, Beyonce Knowles.. nuo kaksi kyllä kokoelmistani löytyy.
Peter Sellers (Closeauna) elokuvien tenho ei ole kadonnut minnekään. Elokuvat eivät ota itseään liian vakavasti ja tilannekomiikka parhaimmallaan kestää ajanpuraisuakin, tai no pikemminkin puree takaisin nykyajan pläjäyksiä nilkasta melkoisen hurjalla vimmalla ja voimalla Mainiota, iloisella ja positiivisella tavalla varsin ajatonta viihdykettä
Niin loistavan ajatonta ettei mitään rajaa...
Kyseessä ei siis ne piirretyt (joista en juurikaan välitä) vaan huikean loistavat Peter Sellers ”showt” jossa mies vetelee kerta toisensa jälkeen koko homman nimiinsä aivan huikealla, aina kun kuvaruutuun saapuu !
Elikkäs Jacques Clouseau (Peter Sellers) hoitelee kömpelönä, umpiuunona hömelönä elikkäs täysin omana itsenään (kyseisessä roolissansa siis) timanttivarkaita kuriin joidenka suurena intohimona on anastaa itselleen kuuluisa timantti, josta siis elokuvatkin ovat nimensä saaneet. Aivan huisin tilannekomiikkaan perustuvaan huumorinkukkasen toimiessa valloittavampana aseena... myöhemmin hommaan liittyvät myös Clousean esimies (Dreyfus) jonka empaattinen etsivä ajaa kirjaimellisesti hulluuden partaalle kerta toisensa perää toilailuillaan... sekä Clouseaun "apuri" Cato.Vaaleanpunainen pantteri (The Pink Panther, 1963)
Tässä Clouseau on vain sivuhahmo mutta teki sen sortin läpimurron että tulevissa leffat rakennettiin täysin tämän tohelon poliisin varaan perustuvuksi. Elokuva ei mitään ihmeellisiä yllätyksiä tarjoa ja Clouseau saa todella liian vähän ruutuaikaa tässä leffassa. Ei läheskään niin hauska kuin tulevat jatko-osat luo kuitenkin tietyllä tapaa pohjan ja hyvät perustukset tulevalle, jotta prologina ja esinäytöksenä katsottava mutta huumori ja taso nousee tulevissa leffoissa ties kuinka monenteen potenssiin verrattuna tavanomaiseen aloitukseen.
Laukaus pimeässä (A Shot in the Dark, 1964)
Tässä Clouseau nostettiin sivuhahmosta päähahmoksi ja homma toimii, elokuva on erittäin hauska, nykyaikana tälläiseen pyrkii lähinnä Mies ja alaston ase leffat (miksei myös Mister Bean tietyllä tapaa) mutta kuitenkin hiukan erityylistä. Huumori on hitusen kuivakasta mutta erittäin napakkaa ja iskee ainakin meikäläisen makuhermoon hulvattomalla otteellaan. Elokuvassa saa myös kasteensa ylikomisario Dreyfus sekä Clouseaun apuri Cato joka myöhemmin tulee miehen kerta toisensa perään yllättämään kimppuun käyden jotta Jacques muistaisi pysyä tilanteessa kuin tilanteessa valppaana. Aivan loistava !
Pimut piiloon, poliisi tulee (Inspector Clouseau) (1968)
Tätä en ole nähnyt mutta täytyy hankkia. Tässä nimittäin erikoista kyllä Peter Sellers ei näyttele Clouseauta vaan Alan Arkin.
Vaaleanpunaisen pantterin paluu (The Return of the Pink Panther, 1974)
Tämä elokuva tehtiin pienen tauon jälkeen, tosiaan tuon tuossa välissä tuli tuo vallan erikoinen ”välileffa” Kolmannessa Peter Sellers kohelluksessa palataan taas ensimmäisen osan tunnelmiin kun Punainen Pantteri (timantti) palaa kuvioihin ja ensimmäisessä leffassa suuressa osassa (pääosassa) ollut herrasmiesvaras lähtee sitä taas tavoittelemaan... tämän leffan jälkeen timanttia ei sitten enää nähdäkään tulevissa leffoissa. Ihan kelpo tavaraa tämäkin elokuva ja hauskuuttaa ajoittain ja parhaimmillaan vallan oivalla tavalla. Mut pieni ”suvanto” tässä noiden kahden huikeuden välissä kuitenkin.
Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen (The Pink Panther Strikes Again, 1976)
Huikeata huikeata, ”kakkosen” menoon jopa ylletään ja paikka paikoin pistetään paremmaksikin, nauruhermot kerta toisensa perään koetuksella kunnolla !
sinänsä asiat ovat olemattoman pieniä ja todella tyhmiä mutta jokin viehätys tässä vaan piilee joka nostaa homman sieltä jostain (jonne elokuva voisi erittäin helposti vajota) loistoonsa. Huikeata tykitystä ! Vaaleanpunaisen pantterin kosto (Revenge of the Pink Panther, 1978)
Ehkä hitusen alkaa jo toistamaan itseään mutta varsin kelpo tavaraa se on tämäkin, edelleen näinä päivinä. Viimeinen kerta kun kaksikko Edwars sekä Sellers olivat yhdessä väsäämässä.
Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä (Trail of the Pink Panther, 1982)
Päätähdeksi noussut Clousea (näyttelijä Peter Sellers) menehtyo syädänkohtaukseen vuonna 1980 mutta Edwards päätti miehen muistoa kunnioittaa tekemällä elokuvan jossa kyseisen poliisin niin ystävät kuin vihamiehet muistelevat menneitä hyviä aikoja kun kaikki ihmettelevät minne herttainen Clouseau on oikeasti kadonnut ? varsin salaperäisesti. Elokuva sisältää myös pätkiä aiemmista elokuvista, joten tätä elokuvaa ei kannata missään nimessä katsella ellei ole ensin katsellut aiemmat. Sellersin leski ei asiasta pitänyt ja taisipa haastaa tekijät oikeuteen, hänen mielestään tällä elokuvalla ei kunnioitettu hänen edesmenneen miehensä roolitöitä... jokainen päättköön itse mitä tälläisestä tempauksesta ja itse elokuvast onkaan mieltä jos sen on nähnyt.
Tämän jälkeen tulivat myös elokuvat…
Vaaleanpunaisen pantterin kirous (Curse of the Pink Panther, 1983)
Jossa Edwars oli tekijänä, mutta elokuvaa en ole nähnyt.
...sekä...
Vaaleanpunaisen pantterin poika (Son of the Pink Panther, 1993)
Tässäkin taustalla hääräs Blake Edwars, ja pääosassa on Clousean Jr. elikkäs itsensä komisarion poika.. kyseistä poikaa siis näyttelee Roberto Benigni.
Sittemminhän on toki tehty "hollywoodmainen" ”Remakea” kahden elokuvan verran jossa näyttelee pääosaa Steve Martin ja muita mm. Jean Reno, Beyonce Knowles.. nuo kaksi kyllä kokoelmistani löytyy.
Peter Sellers (Closeauna) elokuvien tenho ei ole kadonnut minnekään. Elokuvat eivät ota itseään liian vakavasti ja tilannekomiikka parhaimmallaan kestää ajanpuraisuakin, tai no pikemminkin puree takaisin nykyajan pläjäyksiä nilkasta melkoisen hurjalla vimmalla ja voimalla
Mainiota, iloisella ja positiivisella tavalla varsin ajatonta viihdykettäNiin loistavan ajatonta ettei mitään rajaa...
Viimeksi muokattu:
tomine11
Well-Known Member
Jim Henson's Labyrinth (1986)
Nykypäivänä jo melkoisen vanha leffa (tehty 1986) ja sinänsä ”lasten leffa” mutta todella mielenkiintoinen tekijäkatras ! tässä fantasialeffassa. Muutoinkin itselle poikkeuksellisen tärkeä elokuva, pienenä penskana kun tämän näki niin ekaa kertaa oikeastaan lumoutui ja ihastui elokuvaan ja siitä se suhde sitten lähti liikkeelle joka kestää edelleen. Siinä sivussa vielä tuli tästä pelikin C64:lle… joka alkoi tekstiseikkailuna, mutta kun siinä pääsi elokuvateatteriin ja elokuva alkoi niin tuli Maniac Mansionin tapainen mutta alkeellisempi ensimmäinenkö lie parseri seikkailu, u la alaa.. se oli todellista menoa sitten tietsikkapeleissäkin, joten periaatteessa tietyllä tapaa tämä tuote lätkäs parikn kärpästä yhdellä iskulla.
Tosiaan elokuvan tekijätiimistä löytyy mm. Jim Henson (Muppettien luoja), George Lucas (ei varmaan nimenä hirmuisen monelle ole täysin tuntematon) sekä käsikirjoitusta oli laatimassa entinen Monty Python- heppu Terry Jones. Näyttelijäkaartista Dawid Bowie (kyllä juu se laulaja ja leffan soundtrackiltä myös se leffan aikana se kuuluu) sekä Jennifer Connelly vielä nuorena likkana (joka on sitten noussut melkoiseen kuuluisuuteen näyttelijänä). Tosin leffan oleellisin näyttelijäkaarti koostuu pitkälti erilaisista sympaattisista (nukke)otuksista ja niitähän piisas
Harvinaisen symppisleffa ja samalla seikkailu fantasiamaailman kätköissä sävytettynä mukavan tahtoitoisella huumorilla... Leffassa on myös mainiota tuo nukkejen käyttäminen eli ns. praktikaaliefektit joten digitaalisuus puuttuu aivan kokonaan ja se tuo jotenkin paljon lämpöisemmän tunnelman elokuvalle joka todella sopii tähän elokuvaan enemmän kuin parempi, kestää myös aikaa ihan eri tavalla kuin jos ois jotain CGI sontaa, melkein väittäisin että nykyajan tekniikalla väsättynä tämä leffa olisi todella paljon huonompi !
trailer…
Jokunen vuosi myös ilmestyi todella hieno ja kattava kirjanen tuosta kyseisestä elokuvasta ja sen teosta… tokihan tuollainen piti kans kokoelmiin hankkia kirjan mukana tuli myös upea juliste, jolla tärkeä paikka seinälläni tulee ainiaan olemaan niin kauan kuin meikässä henki vain pihisee.
Ultímate visual history Labyrinth
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Edward Saksikäsi (1990)
Mielestäni yksi Tim Burtonin ehdottomista onnististumisista
Edwardissa on onnistuneesti tehty satumaista, hitusen synkkää (unohtamatta myös huumoria) ja loppukaan ei mene lainkaan imeläksi ja siirappimaiseksi, vaan se uskalletaan pitää varsin mainiona ja elokuvalle uskollisena.
Pohjimmiltaan kertoo siitä kuinka ihmiset eivät kykene sulattamaan ja hyväksymään erilaisuutta ja kuinka selän takana supistaan ja suunnitellaan toinen toiselle ties mitä ja siinä sivussa heikompia käytetään hyväksi. Hieman rujompi noin ulkonäöltään ja vaatetukseltaan oleva hemmo tuodaan ihmisten ilmoille jotka ovat enempi kuin toinen toistensa kopioita pitkälti jo pastellinväristen asuintalajensakin puolesta... vaan "ulkonäkö" saattaakin pettää suuntaan ja toiseen.
Pääosaa vetää Johnny Depp ja hänen ihastuksen kohteena on Winona Ryder. Muitakin suht tunnettuja näyttelijöitä on mukana aina Vincent Priceä myöden.
Äänipuoli ei petä onhan tahtipuikoissa Burtonin kanssa monet yhteistyötä tehnyt Danny Elfman joka loihtii taas kerran vallan mainiot ujellukset & sävelet ilmoille.
Kokonaisuutena fiksu ja astetta aikuisempaan makuun tehty satu, ei kuitenkaan aivan perheen pienimmille suunnattua tavarata.
trailer..
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sweeney Todd : Fleet Streetin paholaisparturi (2007)
Johnny Deppin hyppäys yhdessä Tim "gootti" Burtonin kanssa musikaalien maailmaan. Voiko tästä "tukanleikkuusta" tulla yhtikäs mitään ?
Kyllä vaan. Tim Burton vetelee omassa fantasiagoottimaailmassaan yhdistäen sitä tällä kertaa synkeään Lontoon maisemiin, tyylilleen uskollisena aurinko ei sinne juuri paistattele ja porukat läpi leffan ovat kuin kalkkilaivojen piraattikapteeneita. Depp kokeilee kerta toisensa perään rajojaan ja "ihan mitä vaan" mikä ei aivan perinteistä kamaa ole jos vaan sopivaan rakoseen miehelle tarinata eteen lykätään oikealta taholta, niin tälläkin kertaa on päässyt käymään. Elikkäs erikoisten valloittavien hahmojen sarjaa kuten aina Deppin tulkinnat tuppaavat olemaan tunnusmerkki on tässäkin kasaan kyhätty...
..."parturi" joka on menneisyyden takia takaisin saapunut kostoansa havittelemaan oleva "sarjamurhaaja" 1800-luvun jälkipuoliskolla Lontoossa, mies menee asusteltemaan erään putiikin yläkertaan naisleipomonpitäjää esittää Helena Bonham-Carter joka jatkaa uuden asukkaan aloittamaa "murhajalostusta" tekasemalla jauhe(ttua)lihaa omaan piirakkaleipomoputiikkiinsa mitä miehensä "tuotoksista" yläkerrassa tuli lopputulokseksi kun hieman partahöylää asiakkaallensa vilautti. Muitakin tunnettuja näyttelijöitä löytyy kuten varsin kokenut Alan Rickman.
Elokuvan dialogia on käytännössä kokonaan "laulettua" ja puhetta on todella vähän toki sitäkin ajoittain on viljelty.... lähinnä mieleen tulee kuten Baz Luhrmannin uudistamassa Romea & Juliet tarinassa koko homma vedettiin suunnilleen runojalausumalla tai säkeitä alkuperäisestä teoksesta. Moulin Rougen oikeat tunnetut musakipaleet kyllä jää mieliin aivan eri tavalla kuin tämän goottijollotuksen hyräilyt, myös Moulin Rougessa leffan "dialogia" soljuu häkellyttävän hyvin tempaisten mukaansa.
Erityisesti Burton faneilla uppoaa sillä miehen oman tien tallailu jatkuu vanhaan totuttuun tyyliin... miehellä lienee jaloissansa vanhoja suomalaisia mainoksia lainaten camelbuuuuutsit kun omia polkujaan tuppaa kulkemaan... ja tietyllä tapaa varmasti myös Depp fanit ovat taatusti lähes onnensa kukkuloilla, muille tämä voinee olla leffa josta ei välttämättä juurikaan pidä tai saattaa jopa pitkästyä erityisesti alkupuoliskolla ja melkoisen varauksella kenties lykätä katsottavaksi kantsii harkita jos ei aivan varma ole katsoakko vai eikö ?
Tummaa laulelugoottisatuilua ammattitaidolla ja persoonallisuudella tehtynä, jollaista erityisesti "tältä tekijäsakilta" osaakin odottaa jo entuudestaan olevilla näytöillä.
Alku on varsin puuduttavankin oloinen (lähinnä lauleskeluun keskittyvää) mutta loppua kohti (puolen välin jälkeen !) menee enempi sitten jännärimäisemmäksi ja samaa rataa lauleskelu muuttuu selvästi enemmän puheensorinaakin mukaan liittyväksi myös siinä sivussa (toki laulelu runsaana jatkuu läpeensä)... samalla tulee myös vähän lisää juonikuviotakin kehiin, joten leffa paranee kummasti mitä pidemmälle menee, melkoisen heppoisen alkunsa jälkeen.
trailer..
Nykypäivänä jo melkoisen vanha leffa (tehty 1986) ja sinänsä ”lasten leffa” mutta todella mielenkiintoinen tekijäkatras ! tässä fantasialeffassa. Muutoinkin itselle poikkeuksellisen tärkeä elokuva, pienenä penskana kun tämän näki niin ekaa kertaa oikeastaan lumoutui ja ihastui elokuvaan ja siitä se suhde sitten lähti liikkeelle
joka kestää edelleen. Siinä sivussa vielä tuli tästä pelikin C64:lle… joka alkoi tekstiseikkailuna, mutta kun siinä pääsi elokuvateatteriin ja elokuva alkoi niin tuli Maniac Mansionin tapainen mutta alkeellisempi ensimmäinenkö lie parseri seikkailu, u la alaa.. se oli todellista menoa sitten tietsikkapeleissäkin, joten periaatteessa tietyllä tapaa tämä tuote lätkäs parikn kärpästä yhdellä iskulla.Tosiaan elokuvan tekijätiimistä löytyy mm. Jim Henson (Muppettien luoja), George Lucas (ei varmaan nimenä hirmuisen monelle ole täysin tuntematon) sekä käsikirjoitusta oli laatimassa entinen Monty Python- heppu Terry Jones. Näyttelijäkaartista Dawid Bowie (kyllä juu se laulaja ja leffan soundtrackiltä myös se leffan aikana se kuuluu) sekä Jennifer Connelly vielä nuorena likkana (joka on sitten noussut melkoiseen kuuluisuuteen näyttelijänä). Tosin leffan oleellisin näyttelijäkaarti koostuu pitkälti erilaisista sympaattisista (nukke)otuksista
ja niitähän piisas Harvinaisen symppisleffa ja samalla seikkailu fantasiamaailman kätköissä sävytettynä mukavan tahtoitoisella huumorilla... Leffassa on myös mainiota tuo nukkejen käyttäminen eli ns. praktikaaliefektit joten digitaalisuus puuttuu aivan kokonaan ja se tuo jotenkin paljon lämpöisemmän tunnelman elokuvalle joka todella sopii tähän elokuvaan enemmän kuin parempi, kestää myös aikaa ihan eri tavalla kuin jos ois jotain CGI sontaa, melkein väittäisin että nykyajan tekniikalla väsättynä tämä leffa olisi todella paljon huonompi !
trailer…
Jokunen vuosi myös ilmestyi todella hieno ja kattava kirjanen tuosta kyseisestä elokuvasta ja sen teosta… tokihan tuollainen piti kans kokoelmiin hankkia
kirjan mukana tuli myös upea juliste, jolla tärkeä paikka seinälläni tulee ainiaan olemaan niin kauan kuin meikässä henki vain pihisee.Ultímate visual history Labyrinth
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Edward Saksikäsi (1990)
Mielestäni yksi Tim Burtonin ehdottomista onnististumisista
Edwardissa on onnistuneesti tehty satumaista, hitusen synkkää (unohtamatta myös huumoria) ja loppukaan ei mene lainkaan imeläksi ja siirappimaiseksi, vaan se uskalletaan pitää varsin mainiona ja elokuvalle uskollisena.
Pohjimmiltaan kertoo siitä kuinka ihmiset eivät kykene sulattamaan ja hyväksymään erilaisuutta ja kuinka selän takana supistaan ja suunnitellaan toinen toiselle ties mitä ja siinä sivussa heikompia käytetään hyväksi. Hieman rujompi noin ulkonäöltään ja vaatetukseltaan oleva hemmo tuodaan ihmisten ilmoille jotka ovat enempi kuin toinen toistensa kopioita pitkälti jo pastellinväristen asuintalajensakin puolesta... vaan "ulkonäkö" saattaakin pettää suuntaan ja toiseen.
Pääosaa vetää Johnny Depp ja hänen ihastuksen kohteena on Winona Ryder. Muitakin suht tunnettuja näyttelijöitä on mukana aina Vincent Priceä myöden.
Äänipuoli ei petä onhan tahtipuikoissa Burtonin kanssa monet yhteistyötä tehnyt Danny Elfman joka loihtii taas kerran vallan mainiot ujellukset & sävelet ilmoille.
Kokonaisuutena fiksu ja astetta aikuisempaan makuun tehty satu, ei kuitenkaan aivan perheen pienimmille suunnattua tavarata.
trailer..
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sweeney Todd : Fleet Streetin paholaisparturi (2007)
Johnny Deppin hyppäys yhdessä Tim "gootti" Burtonin kanssa musikaalien maailmaan. Voiko tästä "tukanleikkuusta" tulla yhtikäs mitään ?
Kyllä vaan. Tim Burton vetelee omassa fantasiagoottimaailmassaan yhdistäen sitä tällä kertaa synkeään Lontoon maisemiin, tyylilleen uskollisena aurinko ei sinne juuri paistattele ja porukat läpi leffan ovat kuin kalkkilaivojen piraattikapteeneita. Depp kokeilee kerta toisensa perään rajojaan ja "ihan mitä vaan" mikä ei aivan perinteistä kamaa ole jos vaan sopivaan rakoseen miehelle tarinata eteen lykätään oikealta taholta, niin tälläkin kertaa on päässyt käymään. Elikkäs erikoisten valloittavien hahmojen sarjaa kuten aina Deppin tulkinnat tuppaavat olemaan tunnusmerkki on tässäkin kasaan kyhätty...
..."parturi" joka on menneisyyden takia takaisin saapunut kostoansa havittelemaan oleva "sarjamurhaaja" 1800-luvun jälkipuoliskolla Lontoossa, mies menee asusteltemaan erään putiikin yläkertaan naisleipomonpitäjää esittää Helena Bonham-Carter joka jatkaa uuden asukkaan aloittamaa "murhajalostusta" tekasemalla jauhe(ttua)lihaa omaan piirakkaleipomoputiikkiinsa mitä miehensä "tuotoksista" yläkerrassa tuli lopputulokseksi kun hieman partahöylää asiakkaallensa vilautti. Muitakin tunnettuja näyttelijöitä löytyy kuten varsin kokenut Alan Rickman.
Elokuvan dialogia on käytännössä kokonaan "laulettua" ja puhetta on todella vähän toki sitäkin ajoittain on viljelty.... lähinnä mieleen tulee kuten Baz Luhrmannin uudistamassa Romea & Juliet tarinassa koko homma vedettiin suunnilleen runojalausumalla tai säkeitä alkuperäisestä teoksesta. Moulin Rougen oikeat tunnetut musakipaleet kyllä jää mieliin aivan eri tavalla kuin tämän goottijollotuksen hyräilyt, myös Moulin Rougessa leffan "dialogia" soljuu häkellyttävän hyvin tempaisten mukaansa.
Erityisesti Burton faneilla uppoaa sillä miehen oman tien tallailu jatkuu vanhaan totuttuun tyyliin... miehellä lienee jaloissansa vanhoja suomalaisia mainoksia lainaten camelbuuuuutsit kun omia polkujaan tuppaa kulkemaan... ja tietyllä tapaa varmasti myös Depp fanit ovat taatusti lähes onnensa kukkuloilla, muille tämä voinee olla leffa josta ei välttämättä juurikaan pidä tai saattaa jopa pitkästyä erityisesti alkupuoliskolla ja melkoisen varauksella kenties lykätä katsottavaksi kantsii harkita jos ei aivan varma ole katsoakko vai eikö ?
Tummaa laulelugoottisatuilua ammattitaidolla ja persoonallisuudella tehtynä, jollaista erityisesti "tältä tekijäsakilta" osaakin odottaa jo entuudestaan olevilla näytöillä.
Alku on varsin puuduttavankin oloinen (lähinnä lauleskeluun keskittyvää) mutta loppua kohti (puolen välin jälkeen !) menee enempi sitten jännärimäisemmäksi ja samaa rataa lauleskelu muuttuu selvästi enemmän puheensorinaakin mukaan liittyväksi myös siinä sivussa (toki laulelu runsaana jatkuu läpeensä)... samalla tulee myös vähän lisää juonikuviotakin kehiin, joten leffa paranee kummasti mitä pidemmälle menee, melkoisen heppoisen alkunsa jälkeen.
trailer..
tomine11
Well-Known Member
The Complete 1943 Movie Serial Collection Batman (1943)
Sisältää kaikki 15 osiota/jaksoa. Yksi jakso kestää noin 20minsaa (jos sitäkään) ja päättyy aina ”perinteiseen” cliffhangeriin jotta jännitys seuraavaa jaksoa kohti kohoaisi, jaksot ovat mustavalkoisia. Tietynlainen punainen lanka menee koko homman läpi kun japanilainen veijari aikoo oman järjestönsä kanssa ottaa maailman vallan itselleen ja tehdä porukasta hänen alaisiaan kyseenalaisin keinoin... ilmeisesti saanut aikanaan Toisen Maailmasodan jälkimainingeissa melkoisesti paheksuntaa siitä että japanilaiset ovat pahiksia tässä.
Sitä perinteistä taustakartoitusta Batmanin synnystä ei ole vaan hypätään suoraan menon ja meiningin sekaan. Batman on ikään kuin lain salainen ase ja agentti, joka hoitaa rikolliset kun hänet apuun hälytetään, mies yleensä rikollisen toimittaa paketoituna poliiseille ja otsassa lepakon leima tai kirje jonka allekirjotuksena legendaarinen Battis logo.
Bruce/Batman esittää Lewis Wilson. Robin/Dick Grayson - Douglas Croft on menossa mukana kans apurina. Poliisipäällikkö kyllä löytyy mutta ei ole ikoninen Gordon vaan Kapteeni Arnold - Charles Wilson, naiskauneudesta vastaa Linda Page koettaa löytää kadoksissa olevaa isäänsä ja tutustuu samalla Bruce Wayneen joka alkaa naisesta samalla välittämään kun koettavat tätä miestä löytää, mimmiä esittää Shirley Patterson. Alfred kuskaa Brucen omistamaa Cadillacilla oikeutta puolustavaa kaksikkoa, kun Batmobilea tässä ei ole, tai muutakaan menopeliä maalla, merellä tai ilmassa.
Vihulaisosasto ei ole sellaisia sittemmin tutuksi tulleita arkkivihollisia täynnä vaan enempi sen ajan arkirikollisia, toki näiden taustalla isompana voimana ja pääpahiksena kaiken takana tuntuu kuitenkin olevan Dr. Tito Daka - J.Carrol Naish.. toki vaarana vastassa kyseisen hemmon virittelemät ansat kuten radioaalloilla toimiva kuolemansäde, tappava alligaattoriansa, elektronisia ”zombeja” jne.. Batmanin luola näytetään, tosin Batcave on enempi Bat’s Cave, jossa on paljon lepakoita ja eräs heppu ”muuten vaan” seassa.
Taistelukohtauksissa on ihan vinhaa vetovoimaa. Muutoinkin asu ei ole mikään panssari joka suojaa tai mitään apuvälineitä ei miehellä ole takataskusta esille kaivettavana. Vain omat hoksottimet ja omat nyrkit sekä jalat jotka viuhuvat vinhasti. Vihuilla sen sijaan on hitusen aikaansa edellä olevaa teknologiaa kehitettynä, niin aseistuksessa kuin ”ihmisten hallintsemisessakin”.
Varmastikin melkoiselta monelta jäänyt täysin pimentoon että tälläinen on aikoinaan ylipäätään tehty. Ehdottomasti katsomisen arvoinen jo itsessään ja tietysti Batman hampaan kolotukseen todella mainiota täytettä !
trailer…
Jaksojen nimet ovat…
1) The Electrical Brain
2) The Bat's Cave
3) The Mark of the Zombies
4) Slaves of the Rising Sun
5) The Living Corpse
6) Poison Peril
7) The Phoney Doctor
8) Lured by Radium
9) The Sign of the Sphinx
10) Flying Spies
11) A Nipponese Trap
12) Embers of Evil
13) Eight Steps Down
14) The Executioner Strikes
15) The Doom of the Rising Sun
--------------------------------------------------------------------------------------
Batman (1989)
Tim Burtonin visio Batmanista oli melkoista goottityyliä ja siinä sivussa myös aivan pieni ripaus jopa filmnoiria. Aikanaan elokuvaa pidettiin todella rankkana mutta nykymittapuun ei hirveän synkkää menoa kuitenkaan ole, vaikka Jack Nicholsonin esittämä Jokeri melkoinen narri onkin, hitusen kuitenkin erityylinen kuin sittemmin Heath Ledgerin todellinen pirulainen taikka viimesimpänä Joaquin Phoenix ”versio”.
Michael Keaton on nimikkoroolissa, melkoisena yksityiskohtana voitaneen mainita se että 60-luvun camphuumoripläjäyksen nimikkomies Adam West haki myös kyseistä roolia ! viittaritarin roolia hamusivat myös Charlie Sheen, Pierce Brosnan sekä Alec Baldwin.. lopulta Michael Keatonin valintaa kummasteltiin yleisesti ja fanit pommittivat Warner Brossia käsittämättömästi, lopulta mies ihan kohtuullisesti homman kotiinsa klaarasi ehkä hitusen eleetön ja tietyllä tapaa pökkelönoloinen, Batmanin maailmassa kun niin usein päähuomion tuntuu vievän vihulaiset ja erityisesti jos Jokeri sattuu olemaan kuvioissa mukana kuten tällä kertaa kävi.
Varsinaisesti Batmanin syntyä ei tässä käydä läpi, toki Bruce Waynen vanhempien murha nopeasti näytetään mutta ei sen kummemmin siihen pureuduta... oikeastaan ekaa kertaa kunnolla Batmanin syntyyn, tavaroiden ”ilmaantumiseen” jne… tarjotaan leffassa jutskaa Batman Beginssinssä sittten. Samaan aikaan kun Batman kuin tyhjästä ilmestyy ensimmäistä kertaa apajille sekä näytetään kuinka Jokeri syntyy alamaailman uudeksi kauhuksi, jotta voi ottaa joukkoinensa mittaa lepakkomiehestä. Pitäähän miehellä olla arvoisensa vastus alamaailmasta joka pystyisi hänet todella haastamaan eikä siihen kuka tahansa tavallinen tauno näpistelijä riitäkään.
Jack Nicholson (myös Robin Williams ja Tim Curry olivat esillä roolia valittaessa) vetää Jokerina varsin hyvin ja on hyvin erityylinen tulkinta kuin mitä muilla on valkankaalla ollut.
Muina näytteijöinä ovat mm. Kim Basinger joka esittää Vicky Valea, kuuluisaa valokuvaajanaikkosta/reportteria joka alkaa tutkimaan ja kiinnostumaan Batmanista, kakapa tuo outo myyttinen hahmo joka on rikollisten huhuissa alkanut ilmetä ja siinä sivussa Jokeri hänet tullut haastamaan. Billy Dee Williams on Hervey Dent (sittemmin olisi tarkoitus tulla Two-Faceksi mutta Burton ei miestä tuonut valkokankaalle tuotoksissaan rikollisen roolissa lainkaan, en tiiä oisko kolmannessa tullut, jos ei olis Returnsin jälkeen tiet eronneet tuotantoyhtiön kanssa !?
Mihinkään hirmuisen syvällisiin tulkintoihin ei kuitenkaan lopulta pyritä, enempi viihdyttävää goottisävytteistä sarjakuvafilmatisointia.
Danny Elfman teki aikoinaan muistettavat tunnusmusat leffaan ja toimiihan ne tänäkin päivnä, sittemmin apajille on ilmaantunut myös Harry Gregson-Williams joka tosissaan haastoi omalla tuotannollaan Batman musat, kumapaisen on aika ikimuistoista kuunneltavaa. Tässä elokuvassa musan puolesta myös Prince on varsin vahvasti esillä.
Visuaalisuus on monta astetta "utopistisempaa" ja lähempänä sarjakuvaimaisuutta tosin väriloistokkuuden totaalisesti karsien, näin siis kahdessa Burtonin visiossa... sen jälkeen kahdessa seuraavassa ohjaaja Joel Schumacher lisäsi vielä sarjistyyliä huomattavasti lisää kun mies lisää jopa neonvärit visioonsa, kun taasen Chris Nolanin visiot ne totaalisesti karsi palauttamalla taas hommaa huomattavasti umpirealistisempaan suuntaan.
Hyvä elokuva jonka vahvuus on visuaalisuus... ei niinkään tarina... itse pidän ehkä hitusen enemmän monta astetta realistisenhakuisemmasta, synkemmästä ja pohdiskelevammasta Batman Beginsistä mutta se on vähän päivän fiilis… toisena päivänä toinen iskee paremmin ja toisena toinen. Mukavasti voi aina aika ajoiin sit vaihtaa kumman katsookaan kumpikin hyviä ! Nicholson kieltämättä oli aikanaan napakymppi napsasta Jokerin rooliin, muutoinkin elokuva oikeastaan vain toimii melkeinpä vieläkin paremmin nykyään kuin aikoinaan
Siinä mielessä erittäin tärkeä elokuva että toi Batmanin taas valkokankaalla parrasvaloihin todella pitkän tauon jälkeen ja todisti sen että sarjakuvafilmatisoinnissa voitaisiin hyvinkin onnistua kunhan puitteet ja visio kohtaavat sopivasti ja kättä yhteen lyövät myös kassaluukuilla teki sen verran tulosta että johtoporras pamppuja myöden kovasti myhäilivät uudelle ilmiölle.
Toisille t(n)ämä Tim Burtonin versiot valkokankaalla ovat se aito ja oikea Viittaritari… toiselle poppoolle taas Christopher Nolanin visiot. Itse kyllä pystyn helposti ostamaan ja nauttimaan kummsatakin Hyvä kuitenkin että oikeastaan kaikki leffat ovat pohjimmiltaan hyvinkin erityylisiä... Tim Burtonin kaksi leffaa, Joel Schumcherin kaksi leffaa kuin nyt myös Christopher Nolanin kaksi leffaa.. saatika sitten se 1960-luvun joka on aivan oma tapauksensa
trailer..
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Batman – Paluu (1992)
Homma meni vielä hitusen persoonallisemmaksi kuin ensimmäisessä, myös entistä kauemmaksi koko perheen elokuvasta. Joidenkin huhujen mukaan itse ohjaaja ei ois kovinkaan innostunut ollut tekemään jatkoa Batmanille, ilmeisesti Warner Brosin kanssa jotain riitoja siitä minkätyylisiä leffoja mies halusi tehdä elikkäs synkkää perusolemukseltaan ja jollain tapaa jo perverssiäkin tässä jatkossa. Mies kuitenkin saatiin taivuteltua / painostettua ? hommiinsa kun ensimmäinen osa menestyi niin hyvin rahallisesti. Täysin oman visionsa mies sai tehdä tästä ja entistä groteskimpaahan tästä tuli kuin mitä ensimmäinen osa oli...
...tämä leffa kun kesän blockbuster oli niin oli jo niin synkeätä että lippuliikuillakaan porukat eivät kesähelteillä menneet tätä ihan hirveän hanakkaasti katsomaan joten studiopomotkaan eivät enää kovin innoissaan olleet tämän jälkeen tyylilajia enää tummentamaan vaan totaalista muutosta halusivat, jonka ohjaajan ja tekijöiden vaihtaminen toki toikin enempi/vähempi onnistuneesti sitten tämän elokuvan jälkeen.
Pääosassa jatkoi Michael Keaton kuten jatkoivat myös hovimestari Alfred (Michael Gough) sekä poliisipäällikö Jim Gordon (Pat Hingle) ensimmäisestä osasta.
Viittaritarin seikkailuiden suola on aina ehdottomasti olleet vihulaiset ja tällä kertaa ne ovatkin todella synkkä ja traaginen hahmo... hyljeksitty ja oudonnäköinen lapsi joka kasvoi viemäreissä Oswald Copplepot/Pingviinin muodossa (Danny DeVito) jonka traaginen lapsuus on saanut sellaisekti "otukseksi" kuin mies kaikessa inhimillisyyden hylkiessään on... sekä mystinen ja salaperäinen Selina Kyle/Kissanainen (erinomainen ja herkullinen Michelle Pfeiffer) joka ei itsekään oikein tiedä kuka on ja kenenkä puolella milloinkin... myös Batmanin ja Kissanaisen yhteiseksi viholliseksi nousee kaupungin sähköpamppu Max Schreck (Christopher Walken).
Elokuva on traagisten kohtaloiden sekametelisoppa, jossa "hyvä ja paha" ottaa yhteen ja onpa joku siltä väliltäkin. Entistä synkempi ja ”väkivaltaisempi” kun ensimmäinen osa. Homman ratsastaa pitkälti Pingviinin ja Kissanaisen turvin, Batmanin siinä sivussa lyöden oman mausteensa soppaan.
Lumielementti vahvasti läsnä ja tuo visuaalisuuteen uutta pontta verrattuna edelliseen leffaan, kiitos pitkälti Pingviinin... Pingviini on yhtä aikaa surullinen, inhottava, julma kuin säälittäväkin ilmestys varsinainen kohtalon”oikku”. Kissanainen taasen tihkuu hyvää näyttelyä ja melkoista seksikkyyttä, aina kiiltävää ihonmyötäistä lateksipukuaan myöden... joka on totaalinen vastapaino hänen normaali minälleen.
Synkkä satutarina. Tarinaan on saatu ensimmäistä osaa (kahden miehen suoraviivaista yhteenottoa) hitusen enemmän koukeroita ja hahmoihin syvyyttä kaikkinensa.
Hyvä elokuva ja tummaa satutarinata tämä(kin) Tim Burtonin visoista. Tietyllä tapaa odotukset olivat tästä sellainen ”koko perheen kesäleffa” ja sitä tämä ei todellakaan ollut. Ei ollut ensimmäinenkään mutta tämä meni vielä astetta pidemmälle siellä suunnalla.
trailer…
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
Batman – Forever (1995)
Aikaa jälkeen Tim Burtonin mitä Gotham Cityyn tuli... elikkäs ohjaajan pallille pestattiin Joel Schumacher.
Visuaalinen tyyli muuttui huomattavasti värikkäämmäksi, tosin ei vielä niin räikeäksi kuin seuraavassa elokuvassa. Tämä on vielä kahteltava leffa. Tosin mennyt huomattavasti enempi Hollywood viihteen omaaviin uomiin...
...muutoksia pariin aiempaan on melkoisesti. Nyt Gotham Citykin käyttelee ajoittain jo neonvaloja cooliutta teineille tuomaan. Homma vielä menettelee just ja just...
..huumoria löytyy, tosin sekin lähinnä teineille suunnattua sellaista eikä kylläkään kovin iskevää.
Uudeksi Batmaniksi on pestattu Val Kilmer. Mies ei hirveämmin säväytä mutta meneehän se siinä. On entisistä näyttelijöistä sentään joitain säilynyt kuten Brucen ja Batmanin tuki ja turva hovimestari Alfred sekä poliisipäällikkö Gordon.
Roistoina esiintyy tällä kertaa Harvey Dent/Kaksinaama (Tommy Lee Jones) joka alustetaan hyvin pikaisesti myöhemmin elokuvassa ja aloittaa heti melkoisella actionilla leffan, joka on maskerrattu melkoiseksi "violetiksi pizzanaamaksi" . Sen sijaan Edward Nygma/Arvuuttaja (Jim Carrey) saa melkoisesti ruutuaikaa kun miehen syntytarinaa kerrotaan. Naisosasta vastaa tällä kertaa psykologi Chase Merdian (Nicole Kidman) joka ei tiedä rakastaako psykologista tutkimuskohdettaan Batmania vaiko hänen potilastaan Bruce Wayneä...
...ja jotta lisää soppaa sekoteittaisiin ja hahmokavalkadia entisestään nostettaisiin verrattuna entisiin tuodaan leffaan myös Viittaritarin apuriksi Dick Grayson/Robin (Chris O'Donnell joka teki elokuvassa naisen tuoksu upean roolisuorituksen nuorena jullina).
Tommy Lee Jones vetelee roolinsa todella ylivedetysti, puhumattakaan täysin ylitse näyttelevästä Jim Carreystä joka normaalin naamanvääntelynsä lisäksi pistelee myös kroppaansa ties millekkä kiemuroille poseeratessaan kameralle vihertävissä trikooissaan... totaalisen ylivedetysti, mihinkäs mies maneereistaan pääsisi. Leffan tyylin huomioon ottaen juuri ja juuri pysyy vielä hyvän maun rajoissa mutta melkoisen äärirajoilla liikutaan... totaalisen toisella tyylillä tehty kuin mitä Burtonin aiemmat.
Lopussa lähdetään myös melkoiseen pukushown puolelle, joka sekin vedetään tulevaisuudessä täysin ylitse ja homma karkaa lapasesta.
Kyllähän tämän just ja just kahteli sellaisena popcorn leffana jossa toimintaa oli lisätty erittäin reippaasti, ajoittain vielä viihdyttikin (kunhan järjettömästä ja olemattoman ohuesta tarinasta ei liikaa murehdi), mutta suunta oli lähdössä alaspäin ja aika pahasti karkaamassa hakoteille. Vihulaiset tuntuvat enempi huvittavilta sirkuspelleiltä kuin kahdessa aiemmassa olevat traagiset ihmiskohtalot, varsinainen uhkaavuus heistä lähinnä loistaa poissaolollaan... toki tässäkin traagisuutta on mutta ne kokonaisuus esittelee varsin erikoisesti, ylivedetysti "koomisen iloisesti". Mitään suurempia syvyyksiä ja sanomia tässä ei edes yritetty hakea.
Parin tummemman ja synkemmän aikuissadun jälkeen mentiin melkoiselle teini’ihku’linjalle... josta matka jatkui kohti lapsille suunnattua meininkiä. Erittäin suuri tyylimuutos aiempaan, toki ei yhtään sinne päinkään mitä vaikkapa se 1960-luvun juttu oli.
Musaosastolla tuli hieman muutosta kans ja päävastuun kantaa tällä kertaa Elliot Goldenthal, noh ei elokuva musapuoleensa sinänsä kaadu. Alkuperäisten tai sittemmin tulleiden tuotosten tasolle ei yllä kuiteskaan.
trailer…
Sisältää kaikki 15 osiota/jaksoa. Yksi jakso kestää noin 20minsaa (jos sitäkään) ja päättyy aina ”perinteiseen” cliffhangeriin jotta jännitys seuraavaa jaksoa kohti kohoaisi, jaksot ovat mustavalkoisia. Tietynlainen punainen lanka menee koko homman läpi kun japanilainen veijari aikoo oman järjestönsä kanssa ottaa maailman vallan itselleen ja tehdä porukasta hänen alaisiaan kyseenalaisin keinoin... ilmeisesti saanut aikanaan Toisen Maailmasodan jälkimainingeissa melkoisesti paheksuntaa siitä että japanilaiset ovat pahiksia tässä.
Sitä perinteistä taustakartoitusta Batmanin synnystä ei ole vaan hypätään suoraan menon ja meiningin sekaan. Batman on ikään kuin lain salainen ase ja agentti, joka hoitaa rikolliset kun hänet apuun hälytetään, mies yleensä rikollisen toimittaa paketoituna poliiseille ja otsassa lepakon leima tai kirje jonka allekirjotuksena legendaarinen Battis logo.
Bruce/Batman esittää Lewis Wilson. Robin/Dick Grayson - Douglas Croft on menossa mukana kans apurina. Poliisipäällikkö kyllä löytyy mutta ei ole ikoninen Gordon vaan Kapteeni Arnold - Charles Wilson, naiskauneudesta vastaa Linda Page koettaa löytää kadoksissa olevaa isäänsä ja tutustuu samalla Bruce Wayneen joka alkaa naisesta samalla välittämään kun koettavat tätä miestä löytää, mimmiä esittää Shirley Patterson. Alfred kuskaa Brucen omistamaa Cadillacilla oikeutta puolustavaa kaksikkoa, kun Batmobilea tässä ei ole, tai muutakaan menopeliä maalla, merellä tai ilmassa.
Vihulaisosasto ei ole sellaisia sittemmin tutuksi tulleita arkkivihollisia täynnä vaan enempi sen ajan arkirikollisia, toki näiden taustalla isompana voimana ja pääpahiksena kaiken takana tuntuu kuitenkin olevan Dr. Tito Daka - J.Carrol Naish.. toki vaarana vastassa kyseisen hemmon virittelemät ansat kuten radioaalloilla toimiva kuolemansäde, tappava alligaattoriansa, elektronisia ”zombeja” jne.. Batmanin luola näytetään, tosin Batcave on enempi Bat’s Cave, jossa on paljon lepakoita ja eräs heppu ”muuten vaan” seassa.
Taistelukohtauksissa on ihan vinhaa vetovoimaa. Muutoinkin asu ei ole mikään panssari joka suojaa tai mitään apuvälineitä ei miehellä ole takataskusta esille kaivettavana. Vain omat hoksottimet ja omat nyrkit sekä jalat jotka viuhuvat vinhasti. Vihuilla sen sijaan on hitusen aikaansa edellä olevaa teknologiaa kehitettynä, niin aseistuksessa kuin ”ihmisten hallintsemisessakin”.
Varmastikin melkoiselta monelta jäänyt täysin pimentoon että tälläinen on aikoinaan ylipäätään tehty. Ehdottomasti katsomisen arvoinen jo itsessään ja tietysti Batman hampaan kolotukseen todella mainiota täytettä !
trailer…
Jaksojen nimet ovat…
1) The Electrical Brain
2) The Bat's Cave
3) The Mark of the Zombies
4) Slaves of the Rising Sun
5) The Living Corpse
6) Poison Peril
7) The Phoney Doctor
8) Lured by Radium
9) The Sign of the Sphinx
10) Flying Spies
11) A Nipponese Trap
12) Embers of Evil
13) Eight Steps Down
14) The Executioner Strikes
15) The Doom of the Rising Sun
--------------------------------------------------------------------------------------
Batman (1989)
Tim Burtonin visio Batmanista oli melkoista goottityyliä ja siinä sivussa myös aivan pieni ripaus jopa filmnoiria. Aikanaan elokuvaa pidettiin todella rankkana mutta nykymittapuun ei hirveän synkkää menoa kuitenkaan ole, vaikka Jack Nicholsonin esittämä Jokeri melkoinen narri onkin, hitusen kuitenkin erityylinen kuin sittemmin Heath Ledgerin todellinen pirulainen taikka viimesimpänä Joaquin Phoenix ”versio”.
Michael Keaton on nimikkoroolissa, melkoisena yksityiskohtana voitaneen mainita se että 60-luvun camphuumoripläjäyksen nimikkomies Adam West haki myös kyseistä roolia ! viittaritarin roolia hamusivat myös Charlie Sheen, Pierce Brosnan sekä Alec Baldwin.. lopulta Michael Keatonin valintaa kummasteltiin yleisesti ja fanit pommittivat Warner Brossia käsittämättömästi, lopulta mies ihan kohtuullisesti homman kotiinsa klaarasi ehkä hitusen eleetön ja tietyllä tapaa pökkelönoloinen, Batmanin maailmassa kun niin usein päähuomion tuntuu vievän vihulaiset ja erityisesti jos Jokeri sattuu olemaan kuvioissa mukana kuten tällä kertaa kävi.
Varsinaisesti Batmanin syntyä ei tässä käydä läpi, toki Bruce Waynen vanhempien murha nopeasti näytetään mutta ei sen kummemmin siihen pureuduta... oikeastaan ekaa kertaa kunnolla Batmanin syntyyn, tavaroiden ”ilmaantumiseen” jne… tarjotaan leffassa jutskaa Batman Beginssinssä sittten. Samaan aikaan kun Batman kuin tyhjästä ilmestyy ensimmäistä kertaa apajille sekä näytetään kuinka Jokeri syntyy alamaailman uudeksi kauhuksi, jotta voi ottaa joukkoinensa mittaa lepakkomiehestä. Pitäähän miehellä olla arvoisensa vastus alamaailmasta joka pystyisi hänet todella haastamaan eikä siihen kuka tahansa tavallinen tauno näpistelijä riitäkään.
Jack Nicholson (myös Robin Williams ja Tim Curry olivat esillä roolia valittaessa) vetää Jokerina varsin hyvin ja on hyvin erityylinen tulkinta kuin mitä muilla on valkankaalla ollut.
Muina näytteijöinä ovat mm. Kim Basinger joka esittää Vicky Valea, kuuluisaa valokuvaajanaikkosta/reportteria joka alkaa tutkimaan ja kiinnostumaan Batmanista, kakapa tuo outo myyttinen hahmo joka on rikollisten huhuissa alkanut ilmetä ja siinä sivussa Jokeri hänet tullut haastamaan. Billy Dee Williams on Hervey Dent (sittemmin olisi tarkoitus tulla Two-Faceksi mutta Burton ei miestä tuonut valkokankaalle tuotoksissaan rikollisen roolissa lainkaan, en tiiä oisko kolmannessa tullut, jos ei olis Returnsin jälkeen tiet eronneet tuotantoyhtiön kanssa !?
Mihinkään hirmuisen syvällisiin tulkintoihin ei kuitenkaan lopulta pyritä, enempi viihdyttävää goottisävytteistä sarjakuvafilmatisointia.
Danny Elfman teki aikoinaan muistettavat tunnusmusat leffaan ja toimiihan ne tänäkin päivnä, sittemmin apajille on ilmaantunut myös Harry Gregson-Williams joka tosissaan haastoi omalla tuotannollaan Batman musat, kumapaisen on aika ikimuistoista kuunneltavaa. Tässä elokuvassa musan puolesta myös Prince on varsin vahvasti esillä.
Visuaalisuus on monta astetta "utopistisempaa" ja lähempänä sarjakuvaimaisuutta tosin väriloistokkuuden totaalisesti karsien, näin siis kahdessa Burtonin visiossa... sen jälkeen kahdessa seuraavassa ohjaaja Joel Schumacher lisäsi vielä sarjistyyliä huomattavasti lisää kun mies lisää jopa neonvärit visioonsa, kun taasen Chris Nolanin visiot ne totaalisesti karsi palauttamalla taas hommaa huomattavasti umpirealistisempaan suuntaan.
Hyvä elokuva jonka vahvuus on visuaalisuus... ei niinkään tarina... itse pidän ehkä hitusen enemmän monta astetta realistisenhakuisemmasta, synkemmästä ja pohdiskelevammasta Batman Beginsistä mutta se on vähän päivän fiilis… toisena päivänä toinen iskee paremmin ja toisena toinen. Mukavasti voi aina aika ajoiin sit vaihtaa kumman katsookaan
kumpikin hyviä ! Nicholson kieltämättä oli aikanaan napakymppi napsasta Jokerin rooliin, muutoinkin elokuva oikeastaan vain toimii melkeinpä vieläkin paremmin nykyään kuin aikoinaan Siinä mielessä erittäin tärkeä elokuva että toi Batmanin taas valkokankaalla parrasvaloihin todella pitkän tauon jälkeen ja todisti sen että sarjakuvafilmatisoinnissa voitaisiin hyvinkin onnistua kunhan puitteet ja visio kohtaavat sopivasti ja kättä yhteen lyövät myös kassaluukuilla teki sen verran tulosta että johtoporras pamppuja myöden kovasti myhäilivät uudelle ilmiölle.
Toisille t(n)ämä Tim Burtonin versiot valkokankaalla ovat se aito ja oikea Viittaritari… toiselle poppoolle taas Christopher Nolanin visiot. Itse kyllä pystyn helposti ostamaan ja nauttimaan kummsatakin
Hyvä kuitenkin että oikeastaan kaikki leffat ovat pohjimmiltaan hyvinkin erityylisiä... Tim Burtonin kaksi leffaa, Joel Schumcherin kaksi leffaa kuin nyt myös Christopher Nolanin kaksi leffaa.. saatika sitten se 1960-luvun joka on aivan oma tapauksensa trailer..
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Batman – Paluu (1992)
Homma meni vielä hitusen persoonallisemmaksi kuin ensimmäisessä, myös entistä kauemmaksi koko perheen elokuvasta. Joidenkin huhujen mukaan itse ohjaaja ei ois kovinkaan innostunut ollut tekemään jatkoa Batmanille, ilmeisesti Warner Brosin kanssa jotain riitoja siitä minkätyylisiä leffoja mies halusi tehdä elikkäs synkkää perusolemukseltaan ja jollain tapaa jo perverssiäkin tässä jatkossa. Mies kuitenkin saatiin taivuteltua / painostettua ? hommiinsa kun ensimmäinen osa menestyi niin hyvin rahallisesti. Täysin oman visionsa mies sai tehdä tästä ja entistä groteskimpaahan tästä tuli kuin mitä ensimmäinen osa oli...
...tämä leffa kun kesän blockbuster oli niin oli jo niin synkeätä että lippuliikuillakaan porukat eivät kesähelteillä menneet tätä ihan hirveän hanakkaasti katsomaan joten studiopomotkaan eivät enää kovin innoissaan olleet tämän jälkeen tyylilajia enää tummentamaan vaan totaalista muutosta halusivat, jonka ohjaajan ja tekijöiden vaihtaminen toki toikin enempi/vähempi onnistuneesti sitten tämän elokuvan jälkeen.
Pääosassa jatkoi Michael Keaton kuten jatkoivat myös hovimestari Alfred (Michael Gough) sekä poliisipäällikö Jim Gordon (Pat Hingle) ensimmäisestä osasta.
Viittaritarin seikkailuiden suola on aina ehdottomasti olleet vihulaiset ja tällä kertaa ne ovatkin todella synkkä ja traaginen hahmo... hyljeksitty ja oudonnäköinen lapsi joka kasvoi viemäreissä Oswald Copplepot/Pingviinin muodossa (Danny DeVito) jonka traaginen lapsuus on saanut sellaisekti "otukseksi" kuin mies kaikessa inhimillisyyden hylkiessään on... sekä mystinen ja salaperäinen Selina Kyle/Kissanainen (erinomainen ja herkullinen Michelle Pfeiffer) joka ei itsekään oikein tiedä kuka on ja kenenkä puolella milloinkin... myös Batmanin ja Kissanaisen yhteiseksi viholliseksi nousee kaupungin sähköpamppu Max Schreck (Christopher Walken).
Elokuva on traagisten kohtaloiden sekametelisoppa, jossa "hyvä ja paha" ottaa yhteen ja onpa joku siltä väliltäkin. Entistä synkempi ja ”väkivaltaisempi” kun ensimmäinen osa. Homman ratsastaa pitkälti Pingviinin ja Kissanaisen turvin, Batmanin siinä sivussa lyöden oman mausteensa soppaan.
Lumielementti vahvasti läsnä ja tuo visuaalisuuteen uutta pontta verrattuna edelliseen leffaan, kiitos pitkälti Pingviinin... Pingviini on yhtä aikaa surullinen, inhottava, julma kuin säälittäväkin ilmestys varsinainen kohtalon”oikku”. Kissanainen taasen tihkuu hyvää näyttelyä ja melkoista seksikkyyttä, aina kiiltävää ihonmyötäistä lateksipukuaan myöden... joka on totaalinen vastapaino hänen normaali minälleen.
Synkkä satutarina. Tarinaan on saatu ensimmäistä osaa (kahden miehen suoraviivaista yhteenottoa) hitusen enemmän koukeroita ja hahmoihin syvyyttä kaikkinensa.
Hyvä elokuva ja tummaa satutarinata tämä(kin) Tim Burtonin visoista. Tietyllä tapaa odotukset olivat tästä sellainen ”koko perheen kesäleffa” ja sitä tämä ei todellakaan ollut. Ei ollut ensimmäinenkään mutta tämä meni vielä astetta pidemmälle siellä suunnalla.
trailer…
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
Batman – Forever (1995)
Aikaa jälkeen Tim Burtonin mitä Gotham Cityyn tuli... elikkäs ohjaajan pallille pestattiin Joel Schumacher.
Visuaalinen tyyli muuttui huomattavasti värikkäämmäksi, tosin ei vielä niin räikeäksi kuin seuraavassa elokuvassa. Tämä on vielä kahteltava leffa. Tosin mennyt huomattavasti enempi Hollywood viihteen omaaviin uomiin...
...muutoksia pariin aiempaan on melkoisesti. Nyt Gotham Citykin käyttelee ajoittain jo neonvaloja cooliutta teineille tuomaan. Homma vielä menettelee just ja just...
..huumoria löytyy, tosin sekin lähinnä teineille suunnattua sellaista eikä kylläkään kovin iskevää.
Uudeksi Batmaniksi on pestattu Val Kilmer. Mies ei hirveämmin säväytä mutta meneehän se siinä. On entisistä näyttelijöistä sentään joitain säilynyt kuten Brucen ja Batmanin tuki ja turva hovimestari Alfred sekä poliisipäällikkö Gordon.
Roistoina esiintyy tällä kertaa Harvey Dent/Kaksinaama (Tommy Lee Jones) joka alustetaan hyvin pikaisesti myöhemmin elokuvassa ja aloittaa heti melkoisella actionilla leffan, joka on maskerrattu melkoiseksi "violetiksi pizzanaamaksi" . Sen sijaan Edward Nygma/Arvuuttaja (Jim Carrey) saa melkoisesti ruutuaikaa kun miehen syntytarinaa kerrotaan. Naisosasta vastaa tällä kertaa psykologi Chase Merdian (Nicole Kidman) joka ei tiedä rakastaako psykologista tutkimuskohdettaan Batmania vaiko hänen potilastaan Bruce Wayneä...
...ja jotta lisää soppaa sekoteittaisiin ja hahmokavalkadia entisestään nostettaisiin verrattuna entisiin tuodaan leffaan myös Viittaritarin apuriksi Dick Grayson/Robin (Chris O'Donnell joka teki elokuvassa naisen tuoksu upean roolisuorituksen nuorena jullina).
Tommy Lee Jones vetelee roolinsa todella ylivedetysti, puhumattakaan täysin ylitse näyttelevästä Jim Carreystä joka normaalin naamanvääntelynsä lisäksi pistelee myös kroppaansa ties millekkä kiemuroille poseeratessaan kameralle vihertävissä trikooissaan... totaalisen ylivedetysti, mihinkäs mies maneereistaan pääsisi. Leffan tyylin huomioon ottaen juuri ja juuri pysyy vielä hyvän maun rajoissa mutta melkoisen äärirajoilla liikutaan... totaalisen toisella tyylillä tehty kuin mitä Burtonin aiemmat.
Lopussa lähdetään myös melkoiseen pukushown puolelle, joka sekin vedetään tulevaisuudessä täysin ylitse ja homma karkaa lapasesta.
Kyllähän tämän just ja just kahteli sellaisena popcorn leffana jossa toimintaa oli lisätty erittäin reippaasti, ajoittain vielä viihdyttikin (kunhan järjettömästä ja olemattoman ohuesta tarinasta ei liikaa murehdi), mutta suunta oli lähdössä alaspäin ja aika pahasti karkaamassa hakoteille. Vihulaiset tuntuvat enempi huvittavilta sirkuspelleiltä kuin kahdessa aiemmassa olevat traagiset ihmiskohtalot, varsinainen uhkaavuus heistä lähinnä loistaa poissaolollaan... toki tässäkin traagisuutta on mutta ne kokonaisuus esittelee varsin erikoisesti, ylivedetysti "koomisen iloisesti". Mitään suurempia syvyyksiä ja sanomia tässä ei edes yritetty hakea.
Parin tummemman ja synkemmän aikuissadun jälkeen mentiin melkoiselle teini’ihku’linjalle... josta matka jatkui kohti lapsille suunnattua meininkiä. Erittäin suuri tyylimuutos aiempaan, toki ei yhtään sinne päinkään mitä vaikkapa se 1960-luvun juttu oli.
Musaosastolla tuli hieman muutosta kans ja päävastuun kantaa tällä kertaa Elliot Goldenthal, noh ei elokuva musapuoleensa sinänsä kaadu. Alkuperäisten tai sittemmin tulleiden tuotosten tasolle ei yllä kuiteskaan.
trailer…
Huh. Yllämainittu Critters oli melkoisen karmiva joskus aivan pentuvuosina, kun katsoin sen ensimmäisen kerran. Näin siitä painajaisiakin, ikää kun oli jotakuinkin 11-12 vuotta. Kaikkein pahinta oli lopussa
Ei tämä ihan Linnut-elokuvan pelolle vedä vertoja, mutta sopivan karmiva kuitenkin. Jatko-osia en tullut koskaan katsoneeksi.
Crittersin parhaita puolia olivat pelottava tunnelma varsinkin yöaikaan, mutta myös omintakeinen huumori. Muistelen huvittuneena etenkin sitä kohtaa, kun
jatko-osalle kylvetty siemen, kun suojelijat (en muista tarkemmin) palasivat omalle planeetalleen ja uhka jäi edelleen olemaan.
Crittersin parhaita puolia olivat pelottava tunnelma varsinkin yöaikaan, mutta myös omintakeinen huumori. Muistelen huvittuneena etenkin sitä kohtaa, kun
kaksi critteriä jäi talon ulkopuolelle ja ovenraosta kurkisti haulikonpiippu, joka viimeisteli toisen critteriparivaljakosta.
tomine11
Well-Known Member
Taru Sormusten Herrasta - trilogia
Sanottakoon että en ole koskaan itseasiassa kirjoja lukenut, joten en niihin näitä pysy millään tavalla vertaamaan. Itselleni tämä on puhtaasti ja pelkästään elokuvallista tarinaa ja kerrontaa. Monet fanit ovat tainneet nousta takajaloille ja melkeinpä barrikadeille kun on niihin verrattuna näissä kait muutoksia tehty. Mut mulle ne ei sinänsä tuosta syystä juurikaan mitään merkkaa.
Ensin pitänee varmaan mainita että Peter Jackson oli taatusti oikea mies tätä megalomaanista projektia vetämään, vaikka kulmakarvat monella taatusti ennen leffoja melkoisen kurtussa oli..
..mies sen verran rankemmista jutuista lähtenyt että ei tehnyt örkeistäkään mitään ihan lasten ömöjä mutta kuintekin satumaisen seikkailufilmin sinänsä jota nuorempikin väki voipi katsella. Mies myös taatusti tunsi "oman" Uuden-Seelantinsa kuin omat taskunsa joka siis Keski-Maaksi varsin tyylikkäästi muuttui.
Näyttelijöinä .. Elijah Wood, Sean Astin, Dominic Monaghan, Billy Boyd, Ian McKellen, Ian Holm, Viggo Mortenson, Liv Tyler, Cate Blanchett, Hugo Weaving, Orlando Bloom, John Rhys-Davies, Christopher Lee, Bernard Hill, Miranda Otto, Andy Serkis ja moni moni muu.. joille jokaiselle tämä todellinen megasuurprojekti varmasti tulee olemaan aina se mistä heidät muistetaan valkokankailla.
Mies teki mihin vain harva loppujen lopuksi uskoi mutta moni toivoi.. pisteli TSH tarinan uskomattoman onnistuneella tavalla valkokankaalle. Onneksi piti siitä kiinni että halusi tehdä trilogian eikä suostunut puristamaan megaspektaakkeliaan vain yhden leffan pituiseksi pikapyrähdykseksi vaikka aluksi kait melkoinen painostus siihen studion puolelta oli. Loppu onkin sitten puhdasta satua ja fantasiaa upean lopputuloksen muodossa... lopulta oli todellakin odotamisensa väärti.
Kirjaa tosiaan en ole jaksanut ikänään kokonaan läpi kahlata, vaikka muutaman kerran koettanutkin aloittaa mutta elokuvat todella räjäyttivät pankin... okei eivät ehkä kuitenkaan aivan parasta leffaa mitä meikäläisen mielestä on tehty mutta erittäin korkealla ja kestää kevyesti useammat katsomiskerrat jokainen kolmesta.
Special Extended Editonit ovat kaikki aivan huikeita. Kannet ja lootat jossa koko hommeli myydään ovat viimeisen päälle tyylikkäitä. Jokainen kolmesta leffasta saa aivan huikeasti lisää syvyyttä kun entisestään pitkä leffa saa vielä roimasti lisää kohtauksia lisää.. vaikka elokuvat ovat pitkiä kuluu aika niiden jokaisen parissa kuin hujauksessa.. mikä on erinomaisen leffan merkki meikäläiselle.
Tarinasta varmaan sen suurempia tuskin kantsii alkaa kertomaan.. sanotaanko vaikka että pienetkin tekevät suuria tekoja, kun aika ja paikka on oikea ja kohtalolla näppinsä pelissä. Tarina toivosta, epätoivosta, ystävyydestä, pahuudesta, hyvyydestä.. todellinen fantasian megaspektaakkeli.
Elokuvassa on yksinkertaisesti kaikkea mahdollista mm. koskettavuutta, opettavaisuutta, huumoria, toimintaa, ystävyyttä, petturuutta, sotaa, luopumista, rakastumista, urheuttta jne...
Kaikista kannattaa ehdottomasti katsella roimasti pidennetyt Extended Ediotonit ! ja making offit ovat laajudessaan jotain ennennäkemätöntä, kuinka paljon niitä oikeasti onkaan tarjolla.
Taru Sormusten Herrasta : Sormuksen Ritarit (2001)
Tunnelma elokuvassa on suorastaan käsinkosketeltavissa. Hommaa on pyritty lähtemään tekemään realistisuuden hakuisuudella ja se todella toimii. Keskimaa on nättiä katseltavaa.. hahmokaarti vihulaisuneen kuin ystävällismielisine tyyppeineen ovat mieleenpainuvia..
..ja se seikkailuntenho kaikessa lisääntyvässä synkkyydessään todella tulvii katsojan silmille ja mieliin. Mainio alku ja ehkäpä itselleni se suosikki näistä kolmesta elokuvasta. Todellista herkkua seikkailuleffan ystävälle alusta loppuun, sormuksen saattuen matkaa seuratessa. Oma suosikkini ehdottomasti näistä !
trailer…
Taru Sormusten Herrasta : Kaksi tornia (2002)
Herkullisen alun jälkeen tarina jatkuu siitä suoraan, tälläisessä toinen leffa onkin se vaikea hommeli. Ensimmäinen oli aivan huikea ja tarinaa ei saada vielä loppuun asti tässä kuljetettua joten mistä ammentaa elokuvaan sen unohtumattomuuden. Noh okei tämä leffa varmasti kolmikosta se joka on helpoiten unohdettavissa. Tämän elokuvan ehdottomasti kantava voima on mainio Klonkku joka päästetään todella irti ja toki eräs eeppinen taistelu kans.. matka jatkuu.. tällä kertaa tosin hajanaisesti siellä täällä kun sormuksen saattue on hajaantunut todella eripaikkoihin omaa polkuaan kulkemaan.. sillä tavalla elokuva on paljon hajanaisempi kuin eka osa kun erihahmojen välillä pompitaan eri tilanteissa huomattavasti enemmän.
Taru Sormusten Herrasta : Kuninkaan paluu (2003)
Trilogian päätös.. loppu on sittenkin ehkä yllättävänkin pienimuotoinen ja tiivistunnelmainen selviytmistarina siihen verrattuna mitä koko matka sinne sisälti.. jollain tapaa viehättäväkin pienimuoitoinen päätös sen kaiken eeppisten tapahtumien jälkeen. Huikea tarina sai ansaitsemansa päätöksen. Tarina kietoo taas sormuksen saattuessa hiljalleen yhteen ja kaikki jotenkin soljuu tarinallisesti sutjakkaammin valkokankaaan eteenpäin taas, kuin mitä hitusen pomppivassa toisessa osassa.
Kokonaisuudessaan kaikki pienetkin yksityiskohdat on suunniteltu ja tehty niin viimeisen päälle kuin olla ja voi.. onneksi tekijöillä oli vilpitöntä halua onnistua (uskallusta, hullluutta tehdä sen vision mihin todella uskoivat) suurprojektisssaan sekä hyppysellinen taitoa ja maagisuutta sormissaan jotta lopputulos on todella monipuolinen ja elinvoimainen elokuvaelämys vailla vertaa... elokuvasta myös välittyy upeasti se katsojalle kuinka näyttelijät ja tekijät ovat tämän taatusti todella rankan duuninsa keskellä todella nauttineet ja antaneet kaikkensa, jotta elokuvan riemu kaiken synkkyydenkin keskellä puhaltaisi riemua katsojaansa.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Heavenly Creatures (1994)
Tuleepa nuori maailmaa nähnyt likka (Kate Winslet, ensiesiintyminen valkokaalla 17-vuotiaana) taasen kerran uuteen kouluun vanhan ajan Uudessa-Seelannissa..
..tyttö on varsin suora ja sanoo sanottavansa eikä aikaansa mukaillen paljoa porukkaa teitittele ja vanhoillisten tavoille "ylikunnioita" paikan opettajiakaan.. vaikkei suoranaisesti verta nenustaan kaivakaan kommenteillaan.. vaan kaikki eivät tästä "vapaamielisyydestä" pitäneet, kuten mm. eivät ystävystyvien tyttöjen vanhemmat.
Eräs hitusen hiljaisempi ja sisäänkääntyneempi luokan (Melanie Lynskey) tyttö kuitenkin alkaa kiinnostumaan uudesta tulokkaasta.. tyttöset vaikka ovatkin aluksi kuin yö ja päivä sielultaan ja elämäntavoiltaan tutustuvat toisiinsa.. ja kyllä vaan onhan uudella tulokkaalla melkoisia kertomuksia elämästään kerrottava.. jopa kaikenmaailman arjenkin jutskat saapi likka kuulostamaan varsin "satumaiselta seikkailulta"..
..vaan perinteiseen tyyliin jokaisesta paraatisista se oma käärmeensä ja karmea kauhunsa löytyy, välillä se syntyy melkoisen ullätävältä taholta ja tavalta.. kuten tässä karmivalla tavalla tulee vääjäämättömästi tapahtumaan..
..varsinkin kun todellisuuden ja mielikuvituksen raja-aidat alkavat liiaksi muuttuvan utuisen hämäräksi ja katoamaan tyttöjen ajatusmaailmasta.
Elokuva perustuu 1950-luvulle ja tositarinaan.. tällöin tarinan pääosissa olevat teinityttöset kirjoittivat kaiken muistiin päiväkirjaansa erittäin tarkkaan.. niin kaikki ihanuudet mitä tyttöset keskinäisessä ystävyydessään henkisesti kokivat ja toisiltaan elämänvoimaa ammentivat.. kuin myös sen kaiken karmeuden ja julmuuden mihin koko homma tulisi lopulta ikävästi päättymään.
Elokuva sisältää melkoisen määrän musiikkia, vaikka itse näyttelijät harvemmin laulelevatkin (toki sitäkin väliin tupataan) mutta noin muutoin sitä piisaa runsaasti.. vähän väliä jokin biisi tuppaa taustalla "pauhaamaan".
Niin tai nän.. jos ei tietäis että on Peter Jacksonin ohjaama elokuva, niin ei kyllä ihan heti miehen elokuvaksi alkais arvuuttelemaan.. mitäpäs tuosta, kyllähän mies myös draaman, hitusen satumaisen sellaisenkin taitavin elkein hallitsee.. puoleensa oudolla hyytävällä tavalla vetävä leffa.. katseltavaa kamaa.
trailer…
Todellisuutta tarinasta..
Kesäkuun 22. päivänä vuonna 1954, löytyi Uudesta-Seelannissa sijaitsevasta Christchurchin Victoria Park -puistosta, kuolleeksi hakattu nainen. Honorah Mary Parkeriksi tunnistetun naisen kuolinsyy oli useat tiiliskiven iskut päähän. Parkerin murhaajiksi osoittautuivat 15-vuotias Juliet Marion Hulme ja 16-vuotias Pauline Yvonne Parker. Jälkimmäinen oli Honora Mary Parkerin tytär.
Alaikäiset tytöt tuomittiin viideksi vuodeksi vankilaan, jonka jälkeen heidät päästettiin vapaaksi yhdellä ehdolla: he eivät saisi enää koskaan tavata toisiaan. Mikä tekee oikeudenkäynnistä vielä mielenkiintoisemman, on se fakta, että tyttöjen puolustukseksi väitetty mielisairaus kumottiin oikeuden toimesta.
Vuonna 1994, elokuvan ilmestymisen myötä luurangot kaivettiin kaapeista, ja neitosten nykyiset olinpaikat otettiin selville - ehkäpä hieman moraalittomasti. Ilmestymisvuonna vain Juliet Hulme onnistuttiin jäljittämään Skotlantiin, jossa hän asuu nykyäänkin nimellä Anne Perry. Hän on tunnettu jännityskirjailija. Pauline Parkerin olinpaikka jäljitettiin vasta vuonna 1997 Englannin eteläosaan, jossa hän asuu Hilary Nathanin nimellä. Nathan on nykyään harras katolilainen ja omistaa elämänsä rajoitusvammaisten lasten hyväksi.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Paranoid Park (2007)
Tarina pohjautuu romaaniin. Gus Van Sant ei yleensä kovin heppoisia aiheita omille filmauksilleen valitse eikä ole siihen "sortunut" tälläkään kertaa.
Elämästä tietyllä tapaa "eristäytynyt" ja itseensä hitusen "käpertynyt" skeittarinuori joutuu erääseen onnettomuuteen, jonka lopputuloksena ilmeisesti syntyy sivullinen uhri... pojan itsensä muistikuvat ovat erittäin hatarat mutta poliisit tutkivat asiaa murhankantilta ... vaan hän ei uskalla siitä mitään omia tuntemuksiaan kenellekään kertoa vaan joutuu sen omaan yksinäisyyteensä kätkemään...
...mahdollisia tekemiään tekoja (epätieto myös kalvaa mitä oikeasti tapahtui koko ajan mielessä vääjäämättä) ei pääse karkuun vaan ne palautuvat aina mieliin kerta toisensa perään, jos niitä ei saa puitua kenenkään kanssa "yli ja ympäri". Vaan mitenpä käsittelet asiat kun aikuiset elävät omaa elämäänsä ja nuoret omaansa eikä yhteistä tietä tunnu asioiden puimiseen löytyvän... tyttöystäväkään ei tunnu kanssa oikein samalla aaltopituudella kulkevan vaan tuntuu haaveilevan hitusen omiaan, tietynlaisessa harhakuvitelmissa.
Tietynlainen "taide-elokuva" koklaus. Pojan tuntemuksia visioidaan hyvin erikoisella tavalla, häivyttämällä mm. aikuiset ikään kuin kuvasta pois (lähikuvat ottavat nuoret esille ja aikuiset ovat siellä jossain utuisuudessa) jotta heitä ei olisi olemassakaan. Myös äänimaailma on erittäin omaperäinen elokuvassa (mm. pohdiskeleva oma- ja itsetunto)... koko elokuvan fiilis on jollain tapaa unenomainen mutta toimii tässä elokuvassa erittäin hyvin...
...tosin tällä kertaa unenomaiset hidastukset ovat jo tarinankerronnan kannalta sen verran taiteellista tavaraa että alkaa häiritsemään jollain tapaa jo itse tarinankertomista ja mukataiteellisuus ottaa liian suurta roolia osakseen mutta sillain hypnoottinen kokemus että sen vielä kestää ja sopii koko leffan tyyliin aivan kelvollisesti ja antaa tilaa ajoittaisella hidastelullaanja vetkuttelullaan tilaa antaa ajatella katsojan että mitäpä jos tälläin tapahtuisi niin miten ihminen todennäköisesti siinä tilanteessa reagoisi, vaikuttaisiko se näin ihmiseen.. tulisiko tuollaisia tunnetiloja... kestäisikö sellaista asiaa pitää vain itsensä sisällään ja ajatuksia koossa.. vai olisiko ne auttamatta koko ajan "jossain muualla" ja jos niin kuinka kauan ?..
...elokuva jolla ei periaatteessa ole alkua eikä loppua (kiitos osittain myös aikajanapomppimisen).. osittain katsoja kursii omanlaisensa kokemuksen kasaan siitä mitä hänelle esitetään.. niin visuaalisesti kuin äänellisesti... hidastuksia, nopeutuksia, toistoa, pitkityksiä.
Sinällään ahdistava mutta jollain tapaa toiveikas nuorisokuvaus, erään nuoren kasvusta kasvusta maailmaan, josta hän tuntuu irtatuneen kun paikkaa ei oikein tunnu elämästä muiden ihmisten ympäröimänä löytyvän... tai olisiko se paikka olemassa sittenkin tässä leffassa Paranoid Park.. joka tarjoaa koko tunneskaalan elämästä siellä kävijälleen ja "kodin".
Näyttelijät ovat "teini-ikäisiä tuntemattomuuksia". Suht paljon skeittausta kans elokuvassa.
Erikoinen kokonaisuus ! toiset pitää .. toiset vihaa tälläisiä.. hyvin moni varmasti saa tästä lähinnä fiiliksen heti katsottuaan että mitä helv*ttiä just tulikaan oikein sitten katseltua !?!? Hyvä kuitenkin että erityylisiä kokeiluja kuitenkin ilmaantuu silloin tällöin, vaikkei aina ihan nappiin kaikilta osin napsahtaisikaan.
Näpsäkkä kokonaisuus ! joka on "oudon" hypnoottinen ja mukaansa nappaava tuotos.
trailer…
Sanottakoon että en ole koskaan itseasiassa kirjoja lukenut, joten en niihin näitä pysy millään tavalla vertaamaan. Itselleni tämä on puhtaasti ja pelkästään elokuvallista tarinaa ja kerrontaa. Monet fanit ovat tainneet nousta takajaloille ja melkeinpä barrikadeille kun on niihin verrattuna näissä kait muutoksia tehty. Mut mulle ne ei sinänsä tuosta syystä juurikaan mitään merkkaa.
Ensin pitänee varmaan mainita että Peter Jackson oli taatusti oikea mies tätä megalomaanista projektia vetämään, vaikka kulmakarvat monella taatusti ennen leffoja melkoisen kurtussa oli..
..mies sen verran rankemmista jutuista lähtenyt että ei tehnyt örkeistäkään mitään ihan lasten ömöjä mutta kuintekin satumaisen seikkailufilmin sinänsä jota nuorempikin väki voipi katsella. Mies myös taatusti tunsi "oman" Uuden-Seelantinsa kuin omat taskunsa joka siis Keski-Maaksi varsin tyylikkäästi muuttui.
Näyttelijöinä .. Elijah Wood, Sean Astin, Dominic Monaghan, Billy Boyd, Ian McKellen, Ian Holm, Viggo Mortenson, Liv Tyler, Cate Blanchett, Hugo Weaving, Orlando Bloom, John Rhys-Davies, Christopher Lee, Bernard Hill, Miranda Otto, Andy Serkis ja moni moni muu.. joille jokaiselle tämä todellinen megasuurprojekti varmasti tulee olemaan aina se mistä heidät muistetaan valkokankailla.
Mies teki mihin vain harva loppujen lopuksi uskoi mutta moni toivoi.. pisteli TSH tarinan uskomattoman onnistuneella tavalla valkokankaalle. Onneksi piti siitä kiinni että halusi tehdä trilogian eikä suostunut puristamaan megaspektaakkeliaan vain yhden leffan pituiseksi pikapyrähdykseksi vaikka aluksi kait melkoinen painostus siihen studion puolelta oli. Loppu onkin sitten puhdasta satua ja fantasiaa upean lopputuloksen muodossa... lopulta oli todellakin odotamisensa väärti.
Kirjaa tosiaan en ole jaksanut ikänään kokonaan läpi kahlata, vaikka muutaman kerran koettanutkin aloittaa mutta elokuvat todella räjäyttivät pankin... okei eivät ehkä kuitenkaan aivan parasta leffaa mitä meikäläisen mielestä on tehty mutta erittäin korkealla ja kestää kevyesti useammat katsomiskerrat jokainen kolmesta.
Special Extended Editonit ovat kaikki aivan huikeita. Kannet ja lootat jossa koko hommeli myydään ovat viimeisen päälle tyylikkäitä. Jokainen kolmesta leffasta saa aivan huikeasti lisää syvyyttä kun entisestään pitkä leffa saa vielä roimasti lisää kohtauksia lisää.. vaikka elokuvat ovat pitkiä kuluu aika niiden jokaisen parissa kuin hujauksessa.. mikä on erinomaisen leffan merkki meikäläiselle.
Tarinasta varmaan sen suurempia tuskin kantsii alkaa kertomaan.. sanotaanko vaikka että pienetkin tekevät suuria tekoja, kun aika ja paikka on oikea ja kohtalolla näppinsä pelissä. Tarina toivosta, epätoivosta, ystävyydestä, pahuudesta, hyvyydestä.. todellinen fantasian megaspektaakkeli.
Elokuvassa on yksinkertaisesti kaikkea mahdollista mm. koskettavuutta, opettavaisuutta, huumoria, toimintaa, ystävyyttä, petturuutta, sotaa, luopumista, rakastumista, urheuttta jne...
Kaikista kannattaa ehdottomasti katsella roimasti pidennetyt Extended Ediotonit ! ja making offit ovat laajudessaan jotain ennennäkemätöntä, kuinka paljon niitä oikeasti onkaan tarjolla.
Taru Sormusten Herrasta : Sormuksen Ritarit (2001)
Tunnelma elokuvassa on suorastaan käsinkosketeltavissa. Hommaa on pyritty lähtemään tekemään realistisuuden hakuisuudella ja se todella toimii. Keskimaa on nättiä katseltavaa.. hahmokaarti vihulaisuneen kuin ystävällismielisine tyyppeineen ovat mieleenpainuvia..
..ja se seikkailuntenho kaikessa lisääntyvässä synkkyydessään todella tulvii katsojan silmille ja mieliin. Mainio alku ja ehkäpä itselleni se suosikki näistä kolmesta elokuvasta. Todellista herkkua seikkailuleffan ystävälle alusta loppuun, sormuksen saattuen matkaa seuratessa. Oma suosikkini ehdottomasti näistä !
trailer…
Taru Sormusten Herrasta : Kaksi tornia (2002)
Herkullisen alun jälkeen tarina jatkuu siitä suoraan, tälläisessä toinen leffa onkin se vaikea hommeli. Ensimmäinen oli aivan huikea ja tarinaa ei saada vielä loppuun asti tässä kuljetettua joten mistä ammentaa elokuvaan sen unohtumattomuuden. Noh okei tämä leffa varmasti kolmikosta se joka on helpoiten unohdettavissa. Tämän elokuvan ehdottomasti kantava voima on mainio Klonkku joka päästetään todella irti ja toki eräs eeppinen taistelu kans.. matka jatkuu.. tällä kertaa tosin hajanaisesti siellä täällä kun sormuksen saattue on hajaantunut todella eripaikkoihin omaa polkuaan kulkemaan.. sillä tavalla elokuva on paljon hajanaisempi kuin eka osa kun erihahmojen välillä pompitaan eri tilanteissa huomattavasti enemmän.
Taru Sormusten Herrasta : Kuninkaan paluu (2003)
Trilogian päätös.. loppu on sittenkin ehkä yllättävänkin pienimuotoinen ja tiivistunnelmainen selviytmistarina siihen verrattuna mitä koko matka sinne sisälti.. jollain tapaa viehättäväkin pienimuoitoinen päätös sen kaiken eeppisten tapahtumien jälkeen. Huikea tarina sai ansaitsemansa päätöksen. Tarina kietoo taas sormuksen saattuessa hiljalleen yhteen ja kaikki jotenkin soljuu tarinallisesti sutjakkaammin valkokankaaan eteenpäin taas, kuin mitä hitusen pomppivassa toisessa osassa.
Kokonaisuudessaan kaikki pienetkin yksityiskohdat on suunniteltu ja tehty niin viimeisen päälle kuin olla ja voi.. onneksi tekijöillä oli vilpitöntä halua onnistua (uskallusta, hullluutta tehdä sen vision mihin todella uskoivat) suurprojektisssaan sekä hyppysellinen taitoa ja maagisuutta sormissaan jotta lopputulos on todella monipuolinen ja elinvoimainen elokuvaelämys vailla vertaa... elokuvasta myös välittyy upeasti se katsojalle kuinka näyttelijät ja tekijät ovat tämän taatusti todella rankan duuninsa keskellä todella nauttineet ja antaneet kaikkensa, jotta elokuvan riemu kaiken synkkyydenkin keskellä puhaltaisi riemua katsojaansa.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Heavenly Creatures (1994)
Tuleepa nuori maailmaa nähnyt likka (Kate Winslet, ensiesiintyminen valkokaalla 17-vuotiaana) taasen kerran uuteen kouluun vanhan ajan Uudessa-Seelannissa..
..tyttö on varsin suora ja sanoo sanottavansa eikä aikaansa mukaillen paljoa porukkaa teitittele ja vanhoillisten tavoille "ylikunnioita" paikan opettajiakaan.. vaikkei suoranaisesti verta nenustaan kaivakaan kommenteillaan.. vaan kaikki eivät tästä "vapaamielisyydestä" pitäneet, kuten mm. eivät ystävystyvien tyttöjen vanhemmat.
Eräs hitusen hiljaisempi ja sisäänkääntyneempi luokan (Melanie Lynskey) tyttö kuitenkin alkaa kiinnostumaan uudesta tulokkaasta.. tyttöset vaikka ovatkin aluksi kuin yö ja päivä sielultaan ja elämäntavoiltaan tutustuvat toisiinsa.. ja kyllä vaan onhan uudella tulokkaalla melkoisia kertomuksia elämästään kerrottava.. jopa kaikenmaailman arjenkin jutskat saapi likka kuulostamaan varsin "satumaiselta seikkailulta"..
..vaan perinteiseen tyyliin jokaisesta paraatisista se oma käärmeensä ja karmea kauhunsa löytyy, välillä se syntyy melkoisen ullätävältä taholta ja tavalta.. kuten tässä karmivalla tavalla tulee vääjäämättömästi tapahtumaan..
..varsinkin kun todellisuuden ja mielikuvituksen raja-aidat alkavat liiaksi muuttuvan utuisen hämäräksi ja katoamaan tyttöjen ajatusmaailmasta.
Elokuva perustuu 1950-luvulle ja tositarinaan.. tällöin tarinan pääosissa olevat teinityttöset kirjoittivat kaiken muistiin päiväkirjaansa erittäin tarkkaan.. niin kaikki ihanuudet mitä tyttöset keskinäisessä ystävyydessään henkisesti kokivat ja toisiltaan elämänvoimaa ammentivat.. kuin myös sen kaiken karmeuden ja julmuuden mihin koko homma tulisi lopulta ikävästi päättymään.
Elokuva sisältää melkoisen määrän musiikkia, vaikka itse näyttelijät harvemmin laulelevatkin (toki sitäkin väliin tupataan) mutta noin muutoin sitä piisaa runsaasti.. vähän väliä jokin biisi tuppaa taustalla "pauhaamaan".
Niin tai nän.. jos ei tietäis että on Peter Jacksonin ohjaama elokuva, niin ei kyllä ihan heti miehen elokuvaksi alkais arvuuttelemaan.. mitäpäs tuosta, kyllähän mies myös draaman, hitusen satumaisen sellaisenkin taitavin elkein hallitsee.. puoleensa oudolla hyytävällä tavalla vetävä leffa.. katseltavaa kamaa.
trailer…
Todellisuutta tarinasta..
Kesäkuun 22. päivänä vuonna 1954, löytyi Uudesta-Seelannissa sijaitsevasta Christchurchin Victoria Park -puistosta, kuolleeksi hakattu nainen. Honorah Mary Parkeriksi tunnistetun naisen kuolinsyy oli useat tiiliskiven iskut päähän. Parkerin murhaajiksi osoittautuivat 15-vuotias Juliet Marion Hulme ja 16-vuotias Pauline Yvonne Parker. Jälkimmäinen oli Honora Mary Parkerin tytär.
Alaikäiset tytöt tuomittiin viideksi vuodeksi vankilaan, jonka jälkeen heidät päästettiin vapaaksi yhdellä ehdolla: he eivät saisi enää koskaan tavata toisiaan. Mikä tekee oikeudenkäynnistä vielä mielenkiintoisemman, on se fakta, että tyttöjen puolustukseksi väitetty mielisairaus kumottiin oikeuden toimesta.
Vuonna 1994, elokuvan ilmestymisen myötä luurangot kaivettiin kaapeista, ja neitosten nykyiset olinpaikat otettiin selville - ehkäpä hieman moraalittomasti. Ilmestymisvuonna vain Juliet Hulme onnistuttiin jäljittämään Skotlantiin, jossa hän asuu nykyäänkin nimellä Anne Perry. Hän on tunnettu jännityskirjailija. Pauline Parkerin olinpaikka jäljitettiin vasta vuonna 1997 Englannin eteläosaan, jossa hän asuu Hilary Nathanin nimellä. Nathan on nykyään harras katolilainen ja omistaa elämänsä rajoitusvammaisten lasten hyväksi.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Paranoid Park (2007)
Tarina pohjautuu romaaniin. Gus Van Sant ei yleensä kovin heppoisia aiheita omille filmauksilleen valitse eikä ole siihen "sortunut" tälläkään kertaa.
Elämästä tietyllä tapaa "eristäytynyt" ja itseensä hitusen "käpertynyt" skeittarinuori joutuu erääseen onnettomuuteen, jonka lopputuloksena ilmeisesti syntyy sivullinen uhri... pojan itsensä muistikuvat ovat erittäin hatarat mutta poliisit tutkivat asiaa murhankantilta ... vaan hän ei uskalla siitä mitään omia tuntemuksiaan kenellekään kertoa vaan joutuu sen omaan yksinäisyyteensä kätkemään...
...mahdollisia tekemiään tekoja (epätieto myös kalvaa mitä oikeasti tapahtui koko ajan mielessä vääjäämättä) ei pääse karkuun vaan ne palautuvat aina mieliin kerta toisensa perään, jos niitä ei saa puitua kenenkään kanssa "yli ja ympäri". Vaan mitenpä käsittelet asiat kun aikuiset elävät omaa elämäänsä ja nuoret omaansa eikä yhteistä tietä tunnu asioiden puimiseen löytyvän... tyttöystäväkään ei tunnu kanssa oikein samalla aaltopituudella kulkevan vaan tuntuu haaveilevan hitusen omiaan, tietynlaisessa harhakuvitelmissa.
Tietynlainen "taide-elokuva" koklaus. Pojan tuntemuksia visioidaan hyvin erikoisella tavalla, häivyttämällä mm. aikuiset ikään kuin kuvasta pois (lähikuvat ottavat nuoret esille ja aikuiset ovat siellä jossain utuisuudessa) jotta heitä ei olisi olemassakaan. Myös äänimaailma on erittäin omaperäinen elokuvassa (mm. pohdiskeleva oma- ja itsetunto)... koko elokuvan fiilis on jollain tapaa unenomainen mutta toimii tässä elokuvassa erittäin hyvin...
...tosin tällä kertaa unenomaiset hidastukset ovat jo tarinankerronnan kannalta sen verran taiteellista tavaraa että alkaa häiritsemään jollain tapaa jo itse tarinankertomista ja mukataiteellisuus ottaa liian suurta roolia osakseen mutta sillain hypnoottinen kokemus että sen vielä kestää ja sopii koko leffan tyyliin aivan kelvollisesti ja antaa tilaa ajoittaisella hidastelullaanja vetkuttelullaan tilaa antaa ajatella katsojan että mitäpä jos tälläin tapahtuisi niin miten ihminen todennäköisesti siinä tilanteessa reagoisi, vaikuttaisiko se näin ihmiseen.. tulisiko tuollaisia tunnetiloja... kestäisikö sellaista asiaa pitää vain itsensä sisällään ja ajatuksia koossa.. vai olisiko ne auttamatta koko ajan "jossain muualla" ja jos niin kuinka kauan ?..
...elokuva jolla ei periaatteessa ole alkua eikä loppua (kiitos osittain myös aikajanapomppimisen).. osittain katsoja kursii omanlaisensa kokemuksen kasaan siitä mitä hänelle esitetään.. niin visuaalisesti kuin äänellisesti... hidastuksia, nopeutuksia, toistoa, pitkityksiä.
Sinällään ahdistava mutta jollain tapaa toiveikas nuorisokuvaus, erään nuoren kasvusta kasvusta maailmaan, josta hän tuntuu irtatuneen kun paikkaa ei oikein tunnu elämästä muiden ihmisten ympäröimänä löytyvän... tai olisiko se paikka olemassa sittenkin tässä leffassa Paranoid Park.. joka tarjoaa koko tunneskaalan elämästä siellä kävijälleen ja "kodin".
Näyttelijät ovat "teini-ikäisiä tuntemattomuuksia". Suht paljon skeittausta kans elokuvassa.
Erikoinen kokonaisuus ! toiset pitää .. toiset vihaa tälläisiä.. hyvin moni varmasti saa tästä lähinnä fiiliksen heti katsottuaan että mitä helv*ttiä just tulikaan oikein sitten katseltua !?!? Hyvä kuitenkin että erityylisiä kokeiluja kuitenkin ilmaantuu silloin tällöin, vaikkei aina ihan nappiin kaikilta osin napsahtaisikaan.
Näpsäkkä kokonaisuus ! joka on "oudon" hypnoottinen ja mukaansa nappaava tuotos.
trailer…
tomine11
Well-Known Member
Coraline ja Toinen Todellisuus (2009)
Tietyllä tapaa pitkin poikin oman tiensä tallustelija Tim Burton se jaksaa väsäillä "omia" veikeitä velikultiaan kerta toisensa perään.. okei tämä on kuitenkin vain lähinnä hengenheimolainen "Burtonismille" tietyllä tapaa... taitaa Neill Gaiman olla se päätyyppi tämän takana ja sarjisten puolella !? ohjauksesta vastaa Henry Selick..
..mutta sillain tietyllä tapaa Burtonimaista menoa hyvinkin paljon... toki huomattavasti paremmin toteutettuna kuin mitä Burtonin visiot kuten Corpse Bride sekä Painajainen Ennen Joulua myöskin animaatioleffoina.. ekana mainittua jonkin verran nähnyt mutta ei oikein jostain syystä niin napannut mukaansa (vaikka yhden huikean musabiisin kyllä sisälsi) ja jälkimmäistä ei ole tullut sitten senkään elikkäs pienen pätkänkään vertaa nähtyä.
Tällä kertaa päähenkilönä on pieni tyttö.. joka pitää elämäänsä uudessa paikassa korvessa asustellen varsin tylsänä ja vanhemmatkin ovat perustylsimyksiä.. vaan avautuupa välillä mahdollisuus mennä jonkinsorttiseen vaihtoehtotodellisuuteen taianomaisesti, jossa vaikuttaa varaiskä sekä varaäiskä olevan aivan toista maata siis aivan päinvastoin kuin siinä oikeassa maailmassa (he välittävät ja huolehtivat, ovat hauskoja) ja elämän hauskempaa kuin siinä aidossa ja alkuperäisessä.. onko kaikki kuitenkaan siltä miltä aluksi vaikuttaa vai pettääkö ensivaikutelma totaalisesti ?
Sinällään perussatua että "opetus" löytyy ja niitä perinteisiä hyvän ja pahan akseleita peilaillaan vastakkain ja varsinaista harmaata aluetta a'la välimuotoa ei niinkään ole tarjolla päähenkilölle kun polkuaan tallaa menemään.
Alkuperäisenä päätähtösäänenä toimii Dakota Fanning, muita tuttuja nimiä on mm. Teri Hatcher. Tarina pohjautuupi johonkin romaaniin vai liekö sarjakuvaan. Niin juups, animaatioleffaksi "poikkeuksellisesti" tätä ei ole du(m)battu kotimaiselle laisinkaan höpinöiden kera.
Niin juu, musat ovat erittäinkin persoonallisen kuuloisia mutta sopivat kyllä elokuvan tyyliin ja tunnelmaan aivan täydellisesti.
Ikäraja sinänsä tuntuu jollain tapaa suht alhaiselta, kuin vain 7vee, ilmeisesti johtuu siitä että ei näy tissejä tai ihmisten jäseniä leikellä irti.. mutta noin pienille lapsille saattaa olla kyllä ajoittain todella pelottava ja ahdistava kokemus varsinkin "psykologiselta tummuudeltaan ja tietynlaiselta ahdistavuudeltaan".. voipi kaikkein herkimmat pikkunassut olla jo ajoittain pisut pöksyissä.
Ajoittain iskee kuin miljoona volttia ! välillä taasen tekee tiukkaa saada tukkaa pystyyn edes sen yhdenkään voltin voimin, kiitos lähinnä äärimmäisen hidastempoisten kohtausten tarinaa eteeeeeenpääääääin viedessä. Kokonaisuus jää kuitenkin selkeästi plussan puolelle. Myös itse animaatiotekniikka on siistii ja lopputulos näyttää omaperäiseltä ja valloittavalta, jopa hitusen pelottavalta, kiitos niiden nappisilmien.
trailer…
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Paranorman (2012)
Tällä kertaa nimi ei ainakaan miestä, tai pitäisikö sanoaa poikaa pahenna. Sen verran mainiosti nimi elokuvalle ja sen aihepiirille napsahtaa kohdilleen.
Mainostetaan kovasti että on Coraline leffan tekijöiltä, joten tyylitaju pitäis olla enempi kuin kohdillaan.
Huumoriahan näihin tupataan hakemaan aina vaikka puoliväkisinkin, tällä kertaa siinä on onnistuttu. Homma ei ole kokoaikaista vitsitykittelyä mutta tipahtelee sopivaan tahtiin ja mikä parasta, ne eivät ole loppuun kaluttuja. Tällä kertaa tekijät ovat pistäneet ovat aivonystyränsä koetukselle ja luoneet uusia vitsejä eikä jääneet käyttämään jo niitä miljoona kertaa käytettyjä. Joten ne tuntuvat kauttaaltaan poikkeuksellisen tuoreelta. Myös viittauksia muihin kauhu tai paranormaalileffoihin ei väkisin väännetä, niitä pari on mutta ne eivät ole mitenkään puolipakolla päälle liimattuja vaan irtoavat todella vaivattomasti tilanteessa.. kuten vaikkapa jätkä joka tulee toista lätkää pyytämään pelaamaan, eikä ole kovin vaikea arvata millainen tai miltä aikakaudelta kyseinen "maski" onkaan peräisin.. tietysti haamut ja varsinkin zombiet saavat oman osansa huumorinkukkasesta pössyteltäväksi.
Tarina ajaa asiansa, ei mikään erityisen hyvä menettelee. Loppua kohti tuleva opetus on ihan mainio. Tyypit ovat kyllä äärimmäisen streotyyppejä itse kukin ja kukin saa "ansionsa" mukaan ja kukin käyttäytyy varsin odotetulla tavalla. Joten sillä saralla ei mitään erityistä.
Visuaalisuus erottuu edukseen, todella makealla tavalla. Sopivan karhean rouheaa meininkiä ja erottuu edukseen varsinkin Pixarin tyylistä, kummallekin on omat elokuvansa ja tämä animointityyli (stop-motion) sopii tällaiseen animaatioaiheeseen enemmän kuin upeasti.
Äänirooleissa lähinnä tuttuja nimiä on Anna Kendrick, Casey Affleck, John Goodman, Bernard Hill…
Parempi kuin odotin, ei mikään klassikko mutta hyvää viihdykettä, jossa vähän kouraistiin loppupuolella syvemmältäkin.. parhaiten jäi kuitenkin mieleen raikas tuulahdus huumorin saralla, jossa olisi ollut niin helppo langeta niihin vanhoihin ummehtuneisiin kaavoihin. Paljon tasapainoisempi suoritus kaikkinensa kuin mitä Coraline oli ja hommasta saatiin potentiaali lypsettyä vieläkin paremmin irti, vaikka sinänsä Coralinen perustarina oli huomattavasti vahvemmin otteeseensa kuristava kokemus.
trailer…
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Top Gun – Lentäjistä Parhaat (1986)
Jees, vanha kunnon legenda jossa nuorukaiset kuten Tom Cruise, Val Kilmer, Meg Ryan... sekä vähän vanhempaa näyttelijäkaartia kuten Tom Skerrit (loistava muuten Rooman Sheriffi telkkusarjassa) sekä lukemattomissa elokuvissa esiintymään kerinnyt Michael Ironside. Leffan naistähtöselle Kelly McGillis tämä taisi olla uran ylivoimaisesti tunnetuin tuotos, toki oli vielä Tompan parina myös Days of Thunder leffassa, joka taisi olla hitusen "tämän tuotantoryhmän jatkoa" Nascar kilpa-ajoradoille vietynä mutta ei samoihin sfääreihin enää yltänyt.
Sinisäteellä kuva on saatu näinkin vanhassa tuotoksessa aivan häkellyttävän loistavaksi suorastaan.. okei lentsikkakohtaukset (ulkoapäin ovat rakeisia) mutta kun pois lentsikasta tai ohjaamosta ollaan niin kuvanlaatu on huikeata taidonnäytettä miten vanhaa kuvaa pistetään uuteen kuosiinsa...
...myös mukana olevat ekstrat leffan teosta ovat mielenkiintoista tavaraa.. kuten myös erityisesti leffan musapuoli ruoditaan. Siellä sitten pureudutaan erityisesti kahteen todelliseen superhittiin Danger Zone sekä Take My Breath Away ja miten kyseiset tuotokset lopulta leffaan päätyivät jne... erittäin mielenkiintoinen extrapätkä. Kappaleiden esittäjien itsensä kertoilemina, tuo Berlinin naikkonen noin vähän kypsemmällä iällä on melkoisen upean näköinen nainen muuten tuossa extra-pätkässä turinoimassa.
Ajan hengen mukaisesti leffassa on varsin vahva vastakkain asettelu USA vs. USSR. Jota kuorrutetaan niin alussa kuin lopussa erityisen siirappimaisella tavalla...
...80-lukua muutenkin parhaimmillaan ja pahimmillaan. Asennetta on vaikka muille jakaa ja kuorrutus on kunnossa mutta itse tarinahan on melkoisen "hupaisaa" ärjyilyä joka suuntaan kaikkinensa. Auringonlaskuja, homoviboja, toimintaa, suihkareita, laulamista, musaa, "draamaa", "romantiikkaa", "komediaa", menneisyyden haamuja, omien demonien voittamista... machoilua ja pullistelua viimeisen päälle !
Tottapa tosiaan ja hilirimpsis ! lentsikka-kohtaukset näyttävät tänäkin päivänä varsin mukavilta siis ne jotka ovat ulkopäin kuvattuja vaikka kuva tuolloin melkoisen rakeinen sinällään on mutta eipä juurikaan haittaa.. ohjaamossa touhuilua on ajanhammas hitusen kieltämättä jo nakertanut...
...tuolle ajalle tyypillisesti (mm. Rocky) on myös Top Gunin soundtrack kokonaisuudessaan aivan huikeata rockin ilotulitusta korville ja fiilistelyä viimeisen päälle, onnistuneesti vieläpä
Ohjaana on muuten Tony Scott .. jaa että onko sukunimi kenties tuttu ohjaajapiireistä, no miksei olis !? onhan jäbikkä sentää Ridley Scottin veli !
Eipä tähän varmaan voi muuta todeta loppuun kuin että melkoisen vähissä on tälläiset hävittäjälentsikka leffa olleet, niin ennen kuin jälkeen Top Gunin. Siellä täällä yksinäisiä yrittelijöitä toki ja niitä tullut kans kokoelmiin haalittua, vähän enempi sentään on tarjotaan sitten vaikkapa toisen maailmansodan Ilmojen Ritareista ja niitä on jo hitusen isopikin pikkan kertynyt kokoelmiin.
Ehtaa 80-lukua ja pop-cornia sylintäydeltä poksutellen ! Militarista, suorastaan typerää mutta jollain käsittämättömällä tapaa niiiiin viihdyttävää edelleen, pakko alistua ja myöntyä.
trailer…
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Days of Thunder – Ukkosta Radalla (1990)
Sinällään aikoinaan melkoiseksi hitiksikin noussut Top Gun leffa sai tietyllä tapaa osittaisen "henkisen jatkajan" tosin ilmasta laskeuduttiin maan pinnalle ja sikäläisille NASCAR-kilparadoille..
..tuottajamogulit Bruckheimer ja Simpson siis tämänkin rahoituksen takana.. ohjaajana taas Tony "Ridleyn veli" Scott.. pääosassa Tom Cruise.. mutta aiemmin muistelemaani vastoin tässä ei enää ollutkaan Kelly McGillisiä jonka periaatteessa ainoaksi leffaksi jäikin sitten "ilmojen valtiaissa" esiintyminen ! teki muistinsopukat pienen jekkukepposen tällä kertaa allekirjoittaneelle !..
..vaan tässäpä on sitten toinen uraansa aloitteva nuorukainen joka ei sitten jäänyt pelkästään tähän leffaan vaan tehnyt sittemmmin erittäinkin mittavan uran nimittäin Nicole Kidman.
Äänimaisemat ovat ainakin aivan huippuluokkaa, ajokohtauksissa elokuva nimittäin on nimensä veroinen, elikkäs ukkosta radalla.. sen verran vakuuttavasti äänipuoli jytisee ja jyrisee radalla kilpaa ajettaessa, tosin vekkuli velikullat nyt ajelevat välillä pyörätuoleillakin kilpaa sairaalankäytävillä... näin siis jytinät ainakin Blu-ray versiossa..
..musapuolella ei sen sijaan lentsikkatunnelmiin ylletä ei lähimainkaan. Ajoittain sellainen puoli-iskevä biisi jytää takana mutta oikein yhtään kunnon fiilistä kattoon täräyttävää musakipaletta tästä ei löydy toisin kuin "taivahalla" oli... ainoa hieman pidemmäksi ajaksi elämään jäänyt kappale lienee lähinnä Maria McKee - Show Me Heaven.. sinällään hitusen yllätyskin nimittäin soundtrack on nimiltään huomattavasti tunnetumpaa ja "tähtiloistokkaampaa" satoa kuin mitä aiemmin... kuten vaikkapa nimet Cher, Guns N'Roses, Joan Jett, Elton John, Tina Turner..
Juoni on sitä varsin perinteistä. Heppuli haluaa perustaa uuden tallin (Randy Quaid).. ottaa siihen remmiin mukaansa hitusen kiistellyn ja liekö aivan puhtaat jauhot pussissa olevan karismaattisen ja hulvattoman reteän autonsuunnittelijan (Robert Duvall).. tallin kieliposkessa elämään suhtautuva varkkotiimi... pääosassa tietysti elämässään kovia kokenut hurjapää aloittelija kuski (Tom Cruise) oppii isällisten neuvojen ja vastahakoisuuden jälkeen tiimityöskentelyn saloja ennen kuin menestystä alkaa tipahtelemaan.. uraa kuohuttava onnettomuuskin tulee vastaan jonka jälkeen mies tapaa elämänsä naisen (Nicole Kidman) joka on miehen lääkäri tuon onnettomuus tilanteen yhteydessä..
..entisistä vihulaisista tuleekin ystäviä ja entisistä ystävistä vihulaisia ja sen tyylisiä muistakin ympyröistä tuttuja juttuja.. muita nimiä jotka mahdollisesti sittemmin muista ympyröistä enempikin tuttja ovat mm. Cary Elwes, John C. Reilly.
Leffassa on ajoittain yllättävän paljon huumoria.. liekö osittain jopa "tahattomankin" paljon kun leffan genrenä ei kuitenkaan varsinaisesti pidetä mitään huumoria.. toki hienovaraista mutta yllättävän runsasta. Muutoin perinteisiä latuja tarkasti sivakoiva "urheiluleffa", josta löytyy ne action(ajo)kohtaukset, romanttiset heruttelut, kuin draaman kaaret kaikkinensa..
..varsin yllätyksetön paketti kaikkinensa mutta ajokohtaukset ovat varsin jees, vaikkei nyt sinällään Nascar ja niiden tavaramerkkinä lähinnä pelkästään ovaaleissa ajelu nyt sinänsä innosta/kiinnosta suoraa sanoen "mutkan vertaa". Kait siinä jotain taktisia ulottuvuuksia olis jos jaksais perehtyä lajiin sen enempiä, liekö tässä leffassa olevaa tönimistä ja tuuppimista hieman ylikorostettu viihteen alttarilla palvoen kun sen verran romurallimaista meininkiä alkaa jo ajoittain touhu muistuttamaan.
Aihe-alue ja varsinkin perinteinen popcornmaisuus huomioon ottaen ihan viihdyttävä katselmus kuitenkin kaikkinensa...
...ajalleen tyypillisesti paljon tulisemmalla tunteella viritettyä meininkiä kuin mitä monesti nykyleffat tarjoavata.. toisin sanoen tietyllä tavalla puhtaampaa ja selkeämpää Viihdettä.
trailer…
Tietyllä tapaa pitkin poikin oman tiensä tallustelija Tim Burton se jaksaa väsäillä "omia" veikeitä velikultiaan kerta toisensa perään.. okei tämä on kuitenkin vain lähinnä hengenheimolainen "Burtonismille" tietyllä tapaa... taitaa Neill Gaiman olla se päätyyppi tämän takana ja sarjisten puolella !? ohjauksesta vastaa Henry Selick..
..mutta sillain tietyllä tapaa Burtonimaista menoa hyvinkin paljon... toki huomattavasti paremmin toteutettuna kuin mitä Burtonin visiot kuten Corpse Bride sekä Painajainen Ennen Joulua myöskin animaatioleffoina.. ekana mainittua jonkin verran nähnyt mutta ei oikein jostain syystä niin napannut mukaansa (vaikka yhden huikean musabiisin kyllä sisälsi) ja jälkimmäistä ei ole tullut sitten senkään elikkäs pienen pätkänkään vertaa nähtyä.
Tällä kertaa päähenkilönä on pieni tyttö.. joka pitää elämäänsä uudessa paikassa korvessa asustellen varsin tylsänä ja vanhemmatkin ovat perustylsimyksiä.. vaan avautuupa välillä mahdollisuus mennä jonkinsorttiseen vaihtoehtotodellisuuteen taianomaisesti, jossa vaikuttaa varaiskä sekä varaäiskä olevan aivan toista maata siis aivan päinvastoin kuin siinä oikeassa maailmassa (he välittävät ja huolehtivat, ovat hauskoja) ja elämän hauskempaa kuin siinä aidossa ja alkuperäisessä.. onko kaikki kuitenkaan siltä miltä aluksi vaikuttaa vai pettääkö ensivaikutelma totaalisesti ?
Sinällään perussatua että "opetus" löytyy ja niitä perinteisiä hyvän ja pahan akseleita peilaillaan vastakkain ja varsinaista harmaata aluetta a'la välimuotoa ei niinkään ole tarjolla päähenkilölle kun polkuaan tallaa menemään.
Alkuperäisenä päätähtösäänenä toimii Dakota Fanning, muita tuttuja nimiä on mm. Teri Hatcher. Tarina pohjautuupi johonkin romaaniin vai liekö sarjakuvaan. Niin juups, animaatioleffaksi "poikkeuksellisesti" tätä ei ole du(m)battu kotimaiselle laisinkaan höpinöiden kera.
Niin juu, musat ovat erittäinkin persoonallisen kuuloisia mutta sopivat kyllä elokuvan tyyliin ja tunnelmaan aivan täydellisesti.
Ikäraja sinänsä tuntuu jollain tapaa suht alhaiselta, kuin vain 7vee, ilmeisesti johtuu siitä että ei näy tissejä tai ihmisten jäseniä leikellä irti.. mutta noin pienille lapsille saattaa olla kyllä ajoittain todella pelottava ja ahdistava kokemus varsinkin "psykologiselta tummuudeltaan ja tietynlaiselta ahdistavuudeltaan".. voipi kaikkein herkimmat pikkunassut olla jo ajoittain pisut pöksyissä.
Ajoittain iskee kuin miljoona volttia ! välillä taasen tekee tiukkaa saada tukkaa pystyyn edes sen yhdenkään voltin voimin, kiitos lähinnä äärimmäisen hidastempoisten kohtausten tarinaa eteeeeeenpääääääin viedessä. Kokonaisuus jää kuitenkin selkeästi plussan puolelle. Myös itse animaatiotekniikka on siistii ja lopputulos näyttää omaperäiseltä ja valloittavalta, jopa hitusen pelottavalta, kiitos niiden nappisilmien.
trailer…
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Paranorman (2012)
Tällä kertaa nimi ei ainakaan miestä, tai pitäisikö sanoaa poikaa pahenna. Sen verran mainiosti nimi elokuvalle ja sen aihepiirille napsahtaa kohdilleen.
Mainostetaan kovasti että on Coraline leffan tekijöiltä, joten tyylitaju pitäis olla enempi kuin kohdillaan.
Huumoriahan näihin tupataan hakemaan aina vaikka puoliväkisinkin, tällä kertaa siinä on onnistuttu. Homma ei ole kokoaikaista vitsitykittelyä mutta tipahtelee sopivaan tahtiin ja mikä parasta, ne eivät ole loppuun kaluttuja. Tällä kertaa tekijät ovat pistäneet ovat aivonystyränsä koetukselle ja luoneet uusia vitsejä eikä jääneet käyttämään jo niitä miljoona kertaa käytettyjä. Joten ne tuntuvat kauttaaltaan poikkeuksellisen tuoreelta. Myös viittauksia muihin kauhu tai paranormaalileffoihin ei väkisin väännetä, niitä pari on mutta ne eivät ole mitenkään puolipakolla päälle liimattuja vaan irtoavat todella vaivattomasti tilanteessa.. kuten vaikkapa jätkä joka tulee toista lätkää pyytämään pelaamaan, eikä ole kovin vaikea arvata millainen tai miltä aikakaudelta kyseinen "maski" onkaan peräisin.. tietysti haamut ja varsinkin zombiet saavat oman osansa huumorinkukkasesta pössyteltäväksi.
Tarina ajaa asiansa, ei mikään erityisen hyvä menettelee. Loppua kohti tuleva opetus on ihan mainio. Tyypit ovat kyllä äärimmäisen streotyyppejä itse kukin ja kukin saa "ansionsa" mukaan ja kukin käyttäytyy varsin odotetulla tavalla. Joten sillä saralla ei mitään erityistä.
Visuaalisuus erottuu edukseen, todella makealla tavalla. Sopivan karhean rouheaa meininkiä ja erottuu edukseen varsinkin Pixarin tyylistä, kummallekin on omat elokuvansa ja tämä animointityyli (stop-motion) sopii tällaiseen animaatioaiheeseen enemmän kuin upeasti.
Äänirooleissa lähinnä tuttuja nimiä on Anna Kendrick, Casey Affleck, John Goodman, Bernard Hill…
Parempi kuin odotin, ei mikään klassikko mutta hyvää viihdykettä, jossa vähän kouraistiin loppupuolella syvemmältäkin.. parhaiten jäi kuitenkin mieleen raikas tuulahdus huumorin saralla, jossa olisi ollut niin helppo langeta niihin vanhoihin ummehtuneisiin kaavoihin. Paljon tasapainoisempi suoritus kaikkinensa kuin mitä Coraline oli ja hommasta saatiin potentiaali lypsettyä vieläkin paremmin irti, vaikka sinänsä Coralinen perustarina oli huomattavasti vahvemmin otteeseensa kuristava kokemus.
trailer…
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Top Gun – Lentäjistä Parhaat (1986)
Jees, vanha kunnon legenda jossa nuorukaiset kuten Tom Cruise, Val Kilmer, Meg Ryan... sekä vähän vanhempaa näyttelijäkaartia kuten Tom Skerrit (loistava muuten Rooman Sheriffi telkkusarjassa) sekä lukemattomissa elokuvissa esiintymään kerinnyt Michael Ironside. Leffan naistähtöselle Kelly McGillis tämä taisi olla uran ylivoimaisesti tunnetuin tuotos, toki oli vielä Tompan parina myös Days of Thunder leffassa, joka taisi olla hitusen "tämän tuotantoryhmän jatkoa" Nascar kilpa-ajoradoille vietynä mutta ei samoihin sfääreihin enää yltänyt.
Sinisäteellä kuva on saatu näinkin vanhassa tuotoksessa aivan häkellyttävän loistavaksi suorastaan.. okei lentsikkakohtaukset (ulkoapäin ovat rakeisia) mutta kun pois lentsikasta tai ohjaamosta ollaan niin kuvanlaatu on huikeata taidonnäytettä miten vanhaa kuvaa pistetään uuteen kuosiinsa...
...myös mukana olevat ekstrat leffan teosta ovat mielenkiintoista tavaraa.. kuten myös erityisesti leffan musapuoli ruoditaan. Siellä sitten pureudutaan erityisesti kahteen todelliseen superhittiin Danger Zone sekä Take My Breath Away ja miten kyseiset tuotokset lopulta leffaan päätyivät jne... erittäin mielenkiintoinen extrapätkä. Kappaleiden esittäjien itsensä kertoilemina, tuo Berlinin naikkonen noin vähän kypsemmällä iällä on melkoisen upean näköinen nainen muuten tuossa extra-pätkässä turinoimassa.
Ajan hengen mukaisesti leffassa on varsin vahva vastakkain asettelu USA vs. USSR. Jota kuorrutetaan niin alussa kuin lopussa erityisen siirappimaisella tavalla...
...80-lukua muutenkin parhaimmillaan ja pahimmillaan. Asennetta on vaikka muille jakaa ja kuorrutus on kunnossa mutta itse tarinahan on melkoisen "hupaisaa" ärjyilyä joka suuntaan kaikkinensa. Auringonlaskuja, homoviboja, toimintaa, suihkareita, laulamista, musaa, "draamaa", "romantiikkaa", "komediaa", menneisyyden haamuja, omien demonien voittamista... machoilua ja pullistelua viimeisen päälle !
Tottapa tosiaan ja hilirimpsis ! lentsikka-kohtaukset näyttävät tänäkin päivänä varsin mukavilta siis ne jotka ovat ulkopäin kuvattuja vaikka kuva tuolloin melkoisen rakeinen sinällään on mutta eipä juurikaan haittaa.. ohjaamossa touhuilua on ajanhammas hitusen kieltämättä jo nakertanut...
...tuolle ajalle tyypillisesti (mm. Rocky) on myös Top Gunin soundtrack kokonaisuudessaan aivan huikeata rockin ilotulitusta korville ja fiilistelyä viimeisen päälle, onnistuneesti vieläpä
Ohjaana on muuten Tony Scott .. jaa että onko sukunimi kenties tuttu ohjaajapiireistä, no miksei olis !? onhan jäbikkä sentää Ridley Scottin veli !
Eipä tähän varmaan voi muuta todeta loppuun kuin että melkoisen vähissä on tälläiset hävittäjälentsikka leffa olleet, niin ennen kuin jälkeen Top Gunin. Siellä täällä yksinäisiä yrittelijöitä toki ja niitä tullut kans kokoelmiin haalittua, vähän enempi sentään on tarjotaan sitten vaikkapa toisen maailmansodan Ilmojen Ritareista ja niitä on jo hitusen isopikin pikkan kertynyt kokoelmiin.
Ehtaa 80-lukua ja pop-cornia sylintäydeltä poksutellen ! Militarista, suorastaan typerää mutta jollain käsittämättömällä tapaa niiiiin viihdyttävää edelleen, pakko alistua ja myöntyä.
trailer…
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Days of Thunder – Ukkosta Radalla (1990)
Sinällään aikoinaan melkoiseksi hitiksikin noussut Top Gun leffa sai tietyllä tapaa osittaisen "henkisen jatkajan" tosin ilmasta laskeuduttiin maan pinnalle ja sikäläisille NASCAR-kilparadoille..
..tuottajamogulit Bruckheimer ja Simpson siis tämänkin rahoituksen takana.. ohjaajana taas Tony "Ridleyn veli" Scott.. pääosassa Tom Cruise.. mutta aiemmin muistelemaani vastoin tässä ei enää ollutkaan Kelly McGillisiä jonka periaatteessa ainoaksi leffaksi jäikin sitten "ilmojen valtiaissa" esiintyminen ! teki muistinsopukat pienen jekkukepposen tällä kertaa allekirjoittaneelle !..
..vaan tässäpä on sitten toinen uraansa aloitteva nuorukainen joka ei sitten jäänyt pelkästään tähän leffaan vaan tehnyt sittemmmin erittäinkin mittavan uran nimittäin Nicole Kidman.
Äänimaisemat ovat ainakin aivan huippuluokkaa, ajokohtauksissa elokuva nimittäin on nimensä veroinen, elikkäs ukkosta radalla.. sen verran vakuuttavasti äänipuoli jytisee ja jyrisee radalla kilpaa ajettaessa, tosin vekkuli velikullat nyt ajelevat välillä pyörätuoleillakin kilpaa sairaalankäytävillä... näin siis jytinät ainakin Blu-ray versiossa..
..musapuolella ei sen sijaan lentsikkatunnelmiin ylletä ei lähimainkaan. Ajoittain sellainen puoli-iskevä biisi jytää takana mutta oikein yhtään kunnon fiilistä kattoon täräyttävää musakipaletta tästä ei löydy toisin kuin "taivahalla" oli... ainoa hieman pidemmäksi ajaksi elämään jäänyt kappale lienee lähinnä Maria McKee - Show Me Heaven.. sinällään hitusen yllätyskin nimittäin soundtrack on nimiltään huomattavasti tunnetumpaa ja "tähtiloistokkaampaa" satoa kuin mitä aiemmin... kuten vaikkapa nimet Cher, Guns N'Roses, Joan Jett, Elton John, Tina Turner..
Juoni on sitä varsin perinteistä. Heppuli haluaa perustaa uuden tallin (Randy Quaid).. ottaa siihen remmiin mukaansa hitusen kiistellyn ja liekö aivan puhtaat jauhot pussissa olevan karismaattisen ja hulvattoman reteän autonsuunnittelijan (Robert Duvall).. tallin kieliposkessa elämään suhtautuva varkkotiimi... pääosassa tietysti elämässään kovia kokenut hurjapää aloittelija kuski (Tom Cruise) oppii isällisten neuvojen ja vastahakoisuuden jälkeen tiimityöskentelyn saloja ennen kuin menestystä alkaa tipahtelemaan.. uraa kuohuttava onnettomuuskin tulee vastaan jonka jälkeen mies tapaa elämänsä naisen (Nicole Kidman) joka on miehen lääkäri tuon onnettomuus tilanteen yhteydessä..
..entisistä vihulaisista tuleekin ystäviä ja entisistä ystävistä vihulaisia ja sen tyylisiä muistakin ympyröistä tuttuja juttuja.. muita nimiä jotka mahdollisesti sittemmin muista ympyröistä enempikin tuttja ovat mm. Cary Elwes, John C. Reilly.
Leffassa on ajoittain yllättävän paljon huumoria.. liekö osittain jopa "tahattomankin" paljon kun leffan genrenä ei kuitenkaan varsinaisesti pidetä mitään huumoria.. toki hienovaraista mutta yllättävän runsasta. Muutoin perinteisiä latuja tarkasti sivakoiva "urheiluleffa", josta löytyy ne action(ajo)kohtaukset, romanttiset heruttelut, kuin draaman kaaret kaikkinensa..
..varsin yllätyksetön paketti kaikkinensa mutta ajokohtaukset ovat varsin jees, vaikkei nyt sinällään Nascar ja niiden tavaramerkkinä lähinnä pelkästään ovaaleissa ajelu nyt sinänsä innosta/kiinnosta suoraa sanoen "mutkan vertaa". Kait siinä jotain taktisia ulottuvuuksia olis jos jaksais perehtyä lajiin sen enempiä, liekö tässä leffassa olevaa tönimistä ja tuuppimista hieman ylikorostettu viihteen alttarilla palvoen kun sen verran romurallimaista meininkiä alkaa jo ajoittain touhu muistuttamaan.
Aihe-alue ja varsinkin perinteinen popcornmaisuus huomioon ottaen ihan viihdyttävä katselmus kuitenkin kaikkinensa...
...ajalleen tyypillisesti paljon tulisemmalla tunteella viritettyä meininkiä kuin mitä monesti nykyleffat tarjoavata.. toisin sanoen tietyllä tavalla puhtaampaa ja selkeämpää Viihdettä.
trailer…