HBO saaga jatkuu, tällä kertaa vuorossa oli paljon kehutu ja odotettu Dyyni.
Denis Villeneuve. Olen nähnyt yhden elokuvan häneltä aikaisemmin, Blade Runner 2049. Siinä hän onnistui jollain ihmeellä loihtimaan elokuvan joka oli vähintään yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, joten odotukset oli suht korkealla tämän suhteen.
Tähän uuteen tulokkaaseen lähdin täysin vailla mitään tietoa sarjasta, en ole lukenut kirjoja tai katsonut aikaisempia elokuvia.
Dyyni on visuaalisesti aivan huikea elokuva, se loihtii ruudulle sellaisia näkymiä mitä harvoin elokuvissa näkee. Sen soundtrack on Hans Zimmerin käsialaa, ei varmaan tarvitse kertoa enempää. Sanon kuitenkin sen verran että se on jotain todella mahtipontista ja todennäköisesti paras soundtrack jonka hän on urallaan tehnyt.
Näyttelijkaarti koostuu monista isoista nimistä ja monista naamoista joita en ole koskaan edes nähnyt, jokainen heistä antaa 100% tälle elokuvalle ja se näkyy kaikessa.
Jos jotain heikkoa elokuvasta tarvitsee etsiä, se on sen juoni joka kärsii pienestä yllätyksettömyydestä. Mutta ne hetket kun elokuva tuntuu vähän menettävän otettaan on niin vähäisiä että ei se kokonaisuuteen vaikuta aivan hirveästi, suurimman osan ajasta saa joko nauttia loistavasti tarinasta, hahmoista, huikeista näkymistä, asusteista ja maailmoista.
Tämä on yksi parhaista elokuvista jonka olen koskaan nähnyt ja elokuvan viimeiset sanat ovat varmasti myös Denis Villeneuven lupaus että jotain vielä parempaa on tulossa. Tämä on vain alku. 5/5