Elokuvasuosittelut ja muu leffakeskustelu

[karpaasi]

Jatka Tomine ihmeessä postausta - monta hyvää leffaa tullut jo poimittua kirjoituksistasi!

 

[karpaasi]

Laita Tomine arvosteluteksti spoilerikentän sisään, niin supistuu huomattavasti viestit? Siitä voi sitten aina klikkailla auki jokaisen arvostelun auki erikseen?

 

[Ulukai]

Sitten välillä jotain täysin hölmöä, ei todennäköisesti kovin hyvääkään. Nimittäin haikaloja lentokoneessa.



Olin vähän pettynyt, että kyseinen lentokone ei ollut ilmassa niiden haiden hyökkiessä. Olisi ollut vielä absurdimpaa.

 

[Murdoc]

Police Story (1985)
Police Story 2 (1988)
Police Story 3 : Supercop (1992)
First Strike (1996) (Ensi-Isku)
New Police Story (2004)
Police Story Lockdown (2013)

Spoileri

Police Story (1985)
Tarinallisesti ei mikään sen kummempi, toiminnan puolesta sit ajoittain kelpo voimistlua Eräs rivipoliisi loistaa siellä seassa kerta toisensa perään kun poliisiyksikkö koettaa rikollisia parhaansa mukaan kaitsia. He onnistuvat nappaaman suuren huumelordin koplan verekseltään kiikkiin, mutta bossi jota ei kunnolla saada kiikkiin ei sitä hyvällä katso ja päättää laitella kostoksi Jackie Chanin esittämän poliisin, poliisin murhaajaksi joten Jackien on puhdistettava nimensä. Jackien esittämän pääsankarin nimi on virallisesti leffassa Chan Ka Kui mutta suomentaja on päättänyt nimetä hänet näyttelijänsä mukaan Jackie Chaniksi

Jackie Chan siis pääosassa ja kelpoa toimintapätkiä riittää leffan matkanvarrella.. toiminta ei ole mitenkään ylitsevuotavan realistista sellaista että jokaisen iskun katsojankin tuntee luissa ja ytimissään, eikä veri roisku vaikka luoteja ammuskellaankin..

..JChan vetelee mainiosti ja kekseliäästi toimintakohtaukset läpi, toki niistä realismi on kaukana mutta kekseliäisyys korvaa sen moninkertaisesti... vähän sellainen feel good action pläjäys..

..muutoinkin pari action kohtausta on melkoisia kuten alkupuolella olevan hökkelikylän läpiajaminen noin ikkään sanatarkasti ja menopelinä autot ja homma sitten jatkuu hetkeä myöhemmin mainiosti ilman autoja mutta sateenvarjolla kivasti leikitellen.. aivan lopussa hetkeksi vedetään astetta tiukemmin mutta mitään synkkää sekään ei ole, tulee loppukahakasta jo mieleen hitusen hivenen Yakuza pelisarjan mätkintä.

Näyttelijöistä ei muut nimet sano meikäläiselle mitään mutta lienevät tuolla maailman kolkassa ihan tunnettuja !? Maggie Cheung, Brigitte Lin, Kwok-Hung Lam, Bill Tung, Yuen Xhor, Charlie Cho, Hark-On Fung jne... ohjaajia on näköjään kaksikin tälle lykätty Chi-Hwa Chen sekä Jackie Chan myös.

Vilperttiä velikultamasita actionia koko rahan edestä tarjolla ! Vauhdikkaasta toiminnasta ei ole puutetta oikeastaan hetkeäkään mutta sellaista ilkikurista homma ei millään tavalla kuitenkaan ole, vaikka kostoa ja muutakin tarinallisesti mukana on. Jopa oikeussalissa sanailu on melkoista tykitystä vailla hetken taukoa tapahtumissa. Mikä hieman yllätti niin oikeastaan suurimman osan ajasta homma vedetään jo farssin puolelle ja aivän överiksi humoristisella tasolla, muutamassa hetkessä lähennellään jo Peter Sellersin Pink Panther ja sen päähenkilön Closeaun meininkiä.


------------------------------------------

Police Story 2 (1988)
Kakkonen alkaa siitä mihin ykkönen jäi. Heti alkuun pieni muistelokavalkadi tarjolla lähinnä ekan leffan stunteista ja romutuksesta..

..sitten itse Jackie Chan saa kuulla kunniansa vaikka roistokoplan pääjepet kiinni saikin mutta vahinkoa syntyi siihen tahtiin paikkojen tuhoamisen myötä jotta mies saa arvonalennuksen ja tipautetaan liikennettä ohjailemaan.. yllättäen edellisen leffan iso rikollispomo ilmaantuukin paikalle kun on saanut armahduksen ja alkaa siinä kiusaamaan Jackieta ja tämän tyttöystävää.. samalla tästä on tehty enempi jokin ”pelle” joka ilmestyy vähän väliä ja milloin mitenkin, vähän kuin Yakuza pelisarjan Goro Majima tai sitten sen Peter Sellersin se apuri joka aina yllätti sitä mätkimällä ja hutkimilla missä ja milloin vain yllättäen

Siinä sivussa kaupunkiin ilmestyy mystinen pommimies. Kuka sitten lieneekään ja erillisten sattumusten kautta Jackie valjastetaan ottamamaan mies kiinni, vaikka on vain kuraansa niskaansa kerta toisensa perään saanut omiltakin, vaikka on aina se oikea sankari siellä taustalla ollutkin.

Samoja näyttelijöitä löytyy poliisivoimista kuin ekassakin leffassa ja myös tyttöystävä on samainen mimmi (näyttelijä) mikä ekassa pörräsi mukana.

Tällä kertaa alussa tapahtumia pohjustetaan paljon enemmän ja pidempään, jotta alussa vähän käsijarru enempi päällä verrattuna ekaan, jossa mentiin hirmuisella vauhdilla ja tykityksellä alusta loppuun.. toki leffan pituuskin tässä venähtänyt reippaastikin pidemmäksi, aina toiselle tunnille vierähtänyt. Muutoinkin tuollaista soluttautumista, varjostusta agenttityylistä jne... mitä ei ekassa ollut juuri laisinkaan..

..jotenkin tulee vähän Karate Kid 1 ja 2 mieleen. Yleisilmeeltään aikamoisen erilaisia leffoja eka ja toka, jopa yllätävänkin. Tokihan tässäkin actionia on mutta suhteessa huomattavasti paljon vähemmän ja sellaisia ekan leffan tason todella päräyttäviä kohtauksia ei niinkään ole kun sekin tuttua ja tuntuu että toiminnassa säästellään tässä niin paljon verrattuna ekaan.

Huumoriahan tässä toki piisaa, mutta siinäkin hitusen ekaan verrattuna säästellään. Leffalla tosiaan pituutta enemmän mutta jotenkin jää fiilis että kaikessa vähän säästöliekillä nyt jostain ihmeen syystä vedetään.

Kelpo leffa mutta ekan leffan tasolle ei ylletä. Tässä homma vähän leviää liiaksi joka suuntaan, eka oli selkeämpi, napakampi, vauhdikkaampi sekä hauskempi. Saas nähdä mihinkä suuntaan sitten kolmonen lähtee homma oikein viemään !?


--------------------------------

Police Story 3 : Supercop (1992)
Nyt on sanottava että alussa aivan heti, täräytetään kyllä todella psykedeeliset alkutekstit ! :O siis täh, vois melkein suusta ulos tipahtaa noita katsellessa..

..alkuteksteissä muuten nimi Michelle Khan, joka lienee siis tunnetummaksi tullut Michelle Yeoh.

Nyt poliisivoimat ovat huolissaan kun Hong Kongiin virtaa ennennäkemättömällä nopeudella, ennennäkemättömän suuria huumemääriä ja poliisi on täysin lirissä. Vastaukseksi huumeongelmaan heitetään ilmoille Kevin Chan (Jackie Chan), joka on tullut kaikille tutuksi parista ekasta elokuvasta ja melkoista sädekehää sitä myöden poliisivoimissa kantaa päänsä päällä..

..KChania pidetään jopa niin sanotusti Super Poliisina ja poikkeuksellisena yksilönä. Toki on myös niin tunnettu yleisesti että vaikea miestä on huumesotkuihin lähettää jotta häntä ei tunnistettaisi.

Eräs poliiseista sanoo että Tehtävä on Vaarallinen, joten hankkikoot vaikka James Bondin tällä kertaa asialle jotta pientä kujeilua tuollakin tasolla tässä tosiaan sitten tarjolla..

..alustavasti kuukauden kestävä keikkapesti hänelle kuitenkin siitä lopulta kehkeytyy. Hänet koetellaan mahdollisimman hyvin naamioida ja pistellä valepukuihin kun hänet viedään vankileirille vankina, jossa pitäisi eräs ganstgeri vapauttaa ja siitä sitten päästä soluttautumaan lisää. Avukseen koko haastavaan tehtävään hän saa erityisesti kiinalaisen ”erikois”poliisin (Michelle Khan/Yeoh) vai liekö jokin korkeampikin arvoinen sotilastantta oikein.

Hitusen samantyylistä hönttätönttä huumoria tässä on kuin kahdessa ekassakin oli. Ehkä hitusen kuitenkin tummempisävyisyyttä myös mukana. Niin myös toiminnassa, se suurin lennokkuus on kans tästä myös liekö tuota myöden hitusen karissut, mitä siis niihin erityisen monipuolisiin toimintakohtauksiin tulee..

..on tässäkin niitä, vauhdikkaita action kohtauksia toki, mutta ei tosiaan aivan yhtä hulppeita ja samalla volyymillä vyörytetä, siis eritysesti siltä osin mitä ideamaakarit ovat suunnitelleet ympäristöä toiminnassa avuksi käytettäväksi .. toki kyse ei siitä ole etteikö Chan huseeraisi tässäkin ajoittain melkoisesti.

Toki myös Miss Malesialla (Michelle K/Y) vuosimallia 1993 saa myös omat hetkensä kun vastustajia pistää nessuun oikein kunnolla. Eikä tässä toki mikään nollabujetti ole myöskään toiminnan osalle asetettu, ehei..

..joittain nimittäin singollakin turautellaan jopa Rambo 2 tyylisesti menemään oikein kunnon sarjatulella ja melkoinen sotatila melkein päällä, mutta sehän nyt ei sitä kikkailevaa ja sitä kautta totutun perinteistä Police Story action tyyliä ole, ei oikeastaan alkuunkaan, se kaikista nokkelin kekseliäisyys action terässä on hivenen tylsistynyt kun astetta suuremman tulivoimatuhon edessä aletaan ryttyyttämään urakalla paikkoja matalaksi..

..toki se loppurutistus on tässä kolmannessa kyllä melkoisen VAUHDIKAS, suht pitkäkin sillain kestoltaan mutta sillain sujuvasti soljuva eikä siinä vauhti hiljene ei hetkeksikään. Ei ihan perinteistä Police Story actionia sekään mutta on sellaista sujuvuuden ja vauhdikkuuden yhteen naitattamista että huh huh !

Tietyllä tapaa tästä tulee vahvasti fiilis että kahden ekan leffan jälkeen tosiaan sellainen elokuva on tässä kyseessä että ei olla ihan täysin varmoja oltu mihinkä suuntaan tämän ja kenties tulevien suhteen nyt lähdetään tosissaan menemään.. sellaista tiettyä tummuutta tuotu lisää, mutta ei sitten kuitenkaan olla täysin sille linjalle uskallettu lähteä jotta vanhoja faneja ei kenties menettäisi. Jää vähän seilailemaan ees taas uuden ja vanhan suunnan välimaastoon, välillä nyökätään toiselle ja välillä toiselle.. mutta kuten aina niin silloin käännetään myös väkisin vähän toiseen suuntaan selkääkin.

Niin juu, tosiaan tässäkin perinteiseen Jackie Chan tyyliin lopputeksteissä pyörii noita epäonnistuneita stunt-temppuja, niin ei jumalauta tuo ihan kahjo äijä toi JChan ja täytyy sanoa että niin on ollut Michelle Khan (Yeoh) kans tämän leffan kuvauksissa.. siis saanut olla oikeasti henkivakuutukset noilla kummallakin kunnossa. Ihan järjettömiä stuntteja tehneet itse ja muutama niistä mennyt ihan kunnolla pieleen ! Ovat kyllä heittäneet ihan täysillä itsensä likoon ! Hattua päästä noille kummallekin tähdelle ja korkealle nostettava.


--------------------------------------------

Ensi-Isku (1996) (First Strike)
Tämä siis totaalisesti tipauttanut tuon Police Story nimikkeensä pois tästä. Silti osittain saman tyylistä menoa ja tietyllä tapa tämän voisi sarjan ”neljänneksi” osaksi nimetä, ainakin henkisellä tasolla ! jos nyt ei siis virallisesti kuitenkaan.. tosiaan Kolmonen haki vähän suuntaa että mihinkä lähdetään menemään.. Chan ei tosiaan nyt esitä Chan poliisia vaan Chan Ka Kui on tässä hänen hahmonsa nimi sitten, tässä on huomattavasti enempi tuollaista salainen agentti meininkiä kuin varsinaisesti poliisi menoa, siis jo ihan heti elokuvan alusta asti…

..niin tässä ei vielä sukelleta sinne synkempään suuntaan vaan enempi James Bond maiseen menoon taasen (vois kevyesti tuosta vain tätä ”Honkkari Bondiksi” luonnehtia), mutta sinne sitten mennään todella selvästi seuraavassa elikkäs The New Police Storyssä (5). Eikä vain pientä pilkahdusta tässä Bondmaisuutta siis..

..PStorysta on otettu mukaan ne napakkaan näpsäkkäät, suorastaan vinkeät toimintakohtaukset säilytetty jossa kekseliäisyys on kaiken keskiössä, sekä se vanha ja tuttu hölömön ”suloinen” huumori ja sitähän aina piisaa näissä, niillä nämä on kuorrutettu sit.. tässä taasen Bondmaisesti mennään ”ympäri maailman” tai siis maisemat ovat hyvin vaihtelevia. Löytyy lunta missä melskata, sukellusvenettä, korkeata rakennusta, vesipuistoa jne… kivan monipuolisesti siis mennään eikä meinata !

Niin tai näin niin tämä ”nelonen” näistä ehdottomasti se 007:maisin on. Kaksi ekaa olivat ne oma honkkari hökellys tykitys juttunsa ! Kolmosessa vähän haettiin myös länsimaisuutta ja jopa "rambomaisuutta"..

..sitten taasen vitosessa vedettiin aika paljon uuteen suuntaan ja lähdettiin sinne länsimäisen "synkän sarjamurhaaja sadistin" tyyliseen menoon. Kutonen taasen oli hyvin "Die Hardmainen/tyylinen" teos..

..toki näissä kaikissa on silti se oma Hong Kong lisänsä joka eroaa ja tekee hommsta oman juttunsa ! ja hyvä niin vaikka mitä pidemmälle mennään niin sitä enempi länsimaalaisia juttuja aletaan näihin tuomaan lisää.. sen huomaa vaikkapa näyttelijöiden nimilistassa, vallankin tässä elokuvassa, jossa tosi paljon länsimaalaisia näyttelijöitä mukana ja Venäjää sekä Ukrainaa tähän tuotu oikein toden teolla, sen Kiinan sijaan jää hivenen enempi nyt sitten taka-alalle oikein todella..

..tosin on Kiinalla varmaan ollut sanottavana tässä siltä osin että tämä on aika Venäjän myönteinen ja huomattavasti sinne suuntaan että Ukraina on se pahis tässä sitten. Tuo nyt itsestään jo pompsahtaa nykymaailman tilanteen takia erityisen helposti silmille aika räikeästi tässä.

Pakko se on kuitenkin myöntää tästä se tietynlainen Bondin karisma ja mahtipontisuus uupuu kun sitä on lähdetty niin hanakkaasti hakemaan miksei jollain tapaa myös ”matkimaan”.. jotta kaikki on sillain huomattavasti pienempää kuin mannekiinissaan, varmasti jo ihan budjetinkin takia..

..hitusen yllättäen kuitenkin toimintakin on aiempiin Police Storyihin verrattuna aika pientä ja ehkä ajoittain jopa hitusen mielikuvituksetontakin, on tässäkin ne omat pienet hetkensä myös tuolta osin, mutta ei tässä ehkä sellaista oikein megapläjätäys kohtausta ole toiminnan joka täräyttäis osuman suoraan tajuntaan.. sellaisia kun aiemmissa kolmessa elokuvassa on ollut vähintään yksi super tai jopa useampikin.


-------------------------------------

New Police Story (2004)
Olettaisin että Jackie Chan esittää pääosassa samaa tyyppiä kuin mitä noissa neljässä aiemmassakin !? Tosin eivät nämä varmaan kovin tarinavetoisia draamoja ole yksikään vaan aivan muualla ansiot.

Niin tai näin niin homma pistetään käyntiin kun Jackien esittämä kyttä on viinapullon kanssa vähän liiankin kanssa läträämässä ja juomaa kurkusta alas kaatamassa ja miehen elämä vähän lähtenyt siltä osin retuperälle...

…taksikaan ei enää suostu kyytiin ottamaan oksentelemaan sisustusta uusiksi taas kerran ja mies simahtaa kadulle tokkuraisena ja ohikulkija huomaa hepun olevan poliisi, tästä pompataankin vuosi takaperin katsomaan, minkä takia mies ajautunut kyseiseen jamaan ja pisteeseen elämässään.. kun leffaa reilut puolisentuntia kulunut ollaan uudestaan tuossa samaisessa pisteessä, leffalla kestoa parisen tuntia ja oikeastaan tuosta pisteestä niin koko leffa pyöräytytetään oikeastaan taas "uudestaan käyntiin"..

..Jackien esittämä jeppe kouluttelee ja antaa vinkkejä muille poliiseille ikään kuin joukon kunkkuna, miten he pärjäävät kadulla ja on myös itse katutasolla toimissa vahvasti mukana kuitenkin.

Kaupunkiin pesiytyy naamareihin pukeutunut katujengi joka aluksi ryöstelee paikkoja oikein urakalla ja tekee niitä hyvinkin näyttävin tempuin hitusen extreme tyyliin, tyylikkyys ennen kaikkea ! ..

..hiljakseen roistojen homma etenee ja panoksetkin kovenevat kertaheitolla sillä he alkavat siinä sivussa vähentämään poliisivoimia oikein urakalla. Leffalla kun kestoa sen verran paljon niin pelkkää toimintaa tämä ei ole ja tosiaan reilun puolen tunnin jälkeen leffaa aletaan rakentamaan uudelleen hitusen uudesta asetelmasta, toki aiemmat tapahtumat niihin täysin oleellisesti liittyen ja vaikuttaen.

Vauhdikasta ja räväkkää toimintaa ! omalla tavallaan hyvinkin kieliposkella toimintakohtauksia todella riittää, vaikka asiat niiden taustalla tummia ovatkin... ja vauhtia niistä toimintakohtauksista ei todellakaan uuvu hetkeäkään, tempo on hurja aina kun aletaan toimintaa tuottamaan, sillain kuitenkin hyvinkin Hollywood siloteltua toimintaa että porukka vaan lakoaa ja veri ei virtaa eikä väkivallasta tehdä raadollista ja aidon rankkaa jälkeä.. vaikka muutoin aika rankkoja juttuja välillä onkin kun gangstat haastavat nimikkopoliisimme "pelaamaan pelejä", joissa poliisien henkiä panoksena, ei nyt sentään Saw tasolle mennä mutta perimmäisenä ideana jopa sinne suuntaan pokataan ihan kunnolla.. joka on uutta tässä leffasarjassa.

Todellinen toimintapläjäys ! hyvässä eikä niinkään pahassa, varsinkaan mitä laatuun tulee. Valitettavasti lienee jäänyt syyttä suotta täysin huomioitta täällä länsimaissa tämä ”Uusi Tuleminen”. Ei todellakaan kalpene täkäläisille teoksille millään tasolla.. vähintääkin kelpo jälkeä tämä elokuva.



-----------------------------------------------

Police Story Lockdown (2013)
Tästä on sitten näköjään alettu tekemään oikein toden teolla Jackie Chanilla omaa Die Hardia ja tämä on sitä kautta jopa aika irrallisen tuntuinen oma lisäyksen ”Police Story sarjaan”.. periaatteessa tämä on siis jo kuudes elokuva siihen, tällä kertaa ”nimellisesti”. Ja tosiaan tällä kertaa vain ja ainoastaan tuon nimensä osalta… nimittäin muutoin tällä ei ole mitään tekemistä aiempien Police Storyn kanssa, hahmot ovat aivan erit !

Tosiaan alussa Jackie menee erääseen baariin (lieko joulu vai uusvuos meneillään) tapaamaan tytärtään, jonka luona/elämässä on ylipäätänsä koskaan aniharvoin ollut. Tyttö on baarissa (klubilla) töissä hänen miesystävänsä alaisuudessa. Alussa isä tytär suhteet pohdinnan jälkeen ollaankin tilanteessa että joku joukko on ottanut koko paikan panttivangikseen.. tällä kertaa sitten temmellyskenttänä olis toi baari…

…tälle joukkiolle joka paikan vangikseen otti annetaan tässä aika paljonkin ruutuaikaa sen puolen että kerrotaan keitä he ovat, kertovat ihan itsekin nykyajassa mutta myös välähdyksiä menneisyydestä siltä osin riittää. Tämä elokuva ei myöskään ole siinä suuressa määrin sellaista kissa ja hiiri ajojahtileikittelyä kuin mitä Die Hard, vaan tosiaan lähtee vähän eri poluille talsimaan, kun hommaa lähdetän toden teolla kuskaamaan mitä pidemmälle elokuva etenee.

Jackie Chanin vanhan ajan tavaramerkkejä (vallankin ne alkuaikojen Police Storyt) ei oikeastaan olla niinkään sulautettu uunissa tähän uuteen menoon, ne ovat enempikin karisseet pois aika tyystin..

..huomattavasti tummasävytteisempi.. toki ei sinänsä The New Police Story elokuvan jälkeen yllätä juurikaan.. tässä huumorinkukkaset ovat harvakseltaan katsojalle tarjoiltuna ja sellainen varsinainen pöhköys puuttuu melkein totaalisesti.. niin itse toimintaosuuksista (ei ole sillein letkeää hutkintaa kera ympäristöä apuna käyttäen) kuin vallankin ei toimintaosuuksista.

Kertakahtelevaa matskua toki tämä mutta vähemmän yllättäen eihän tästä nyt sentään kuitenkaan vaikkapas sen Die Hardin mahtavuutta ole haastamaan, sen perävalot menevät kaukana edessä.

Vanhuus ei tule yksin, kyllä se ikä tekee tehtävänsä myös Jackie Chanin osalta, sillain maturempaa menoa että menojalka tai pikemminkin toimintajalka ei niin enää tahdikkaasti vipata, vaan nyt sitten enempi draamallisen jutustelun nimeen vannotaan kun asioita ratkotaan..

..Jackie Chan leffaksi tosiaan poikkeuksellisen vähän puhdasta toimintaa tässä.. sit kun niitä on niin hidastuksien päälle niissä sitten vannotaan oikein vimosen päälle.

Ai niin se on kyl pakko myöntää että lopputaiston yhteydessä on kieltämättä oikeasti pientä todellista yllätyksellisyyttä ilmassa.. muutama kiva ”lisäkoukero” siinä luodaan.

Takakannessa mainostetaan että tämä on elokuvan Little Big Soldier (2010) ohjaajalta (Ding Shen), joka on kait ollut kansainvälinen blockbuster leffa sit. Sen leffan on Jackie Chan käsikirjoittanut ja tuottanut, näyttääpä myös siinä kans näyttelevän.
https://www.youtube.com/watch?v=VqnB6vTlIq0

Nää on kyllä huikeita leffoja kaikki

 

[BaDari]

Repo! The Genetic Opera (2008)

Itse fanitan tätä musikaalia aika paljonkin koska mukana on Skinny Puppy'n vokalisti Nivek Ogre.

 

[Murdoc]

Oisko @tomine11 jotain tiukkoja kauhuleffa suosituksia vielä?

 

[Nosferatu]

Pleikkarin Until Dawn pelistä tulossa elokuva.

 

[HideoMiyamoto]

Pleikkarin Until Dawn pelistä tulossa elokuva.

Peli on jo niin elokuva että jotenkin turha ajatus. Varsinkin kun en näe mitään mahdollisuutta että se olisi parempi kuin peli.

 

[käkikotka]

Alien-Kahdeksas matkustaja tänään Subilla klo 21..nähny kyl aika usein,huippuleffa kyseessä!

 

[käkikotka]

Tuli katsottua vihdoin Prom Night (1980).

Elokuva alkaa osuudella, jossa pikkulapset leikkivät hylätyssä rakennuksessa karmivaa leikkiä kohtalokkain seurauksin. Tuolla leikillä on seurauksensa vuosia sen jälkeen, ja näitä tapahtumia katsoja sitten elokuvan ajan seuraa.

Oikein katsottavaa kulttislasheria, vaikka tietyissä kohtauksissa kömpelyys paistaa läpi ja saa katsojan huvittumaan. Spoilaamatta sen enempää, tämä elokuva harrastaa sellaista katsojan jekuttamista, että saa aina arvailla, että kuka nurkissa hiippailee. Menossa mukana on yllättävänkin kovia nimiä, esim. Jamie Lee Curtis, Leslie Nielsen ja Jeff Wincott. Jamie Lee Curtis on loistava näissä alkupään rooleissaan ja Leslie Nielseniä on mukava nähdä näissä vakavissakin rooleissa. Kaikkien suosikkikuminaama (R.I.P.) kun osoitti viimeistään Creepshowssa, että osaa näytellä myös (semi)vakavia rooleja.

Ehdoton katselusuositus genren ystäville, joilla on samanlainen aukko sivistyksessä kuin minulla oli. Valtavirtaviihteen ystäville en tätä oikein kehtaa suositella, sen verran pökkelöä touhua tässä välillä on.

Prom Night - Die Nacht des Schlächters (1980) ⭐ 5.3 | Horror, Mystery, Thriller

1h 32m | 16

www.imdb.com

Vois ehdottomasti katsoa..Curtis on loistava Halloweeneissa!

 

[käkikotka]

Final Score (2018)
Delirium (Le Foto Di Gioia) (1987)
Firewalker (1986) (Tulijalka)
Kohtalon Kalossi (1985) (The Man with One Red Shoe)
The Great Alligator (1979) (Ihmissyöjäkrokotiili)
Tiger Claws (1992)
Tiger Claws 2 (1996)
Two Minutes Warning (1976) (Paniikki Stadionilla)
Hundra (1983) (Hundra Barbaarikuningatar)
Lola Colt (1967)
Play Misty For Me (1971) (Yön Painajainen)
Kill Them All And Come Back Alone (1968)
Without a Clue (1988)(Holmes Hölmöilee)

Spoileri

Final Score (2018)
Pitkästä aikaa taas leffa joka tuli ihan puhtaasti ostettua sen perusteella mitä kannessa sattui vilahtmaan kuvan puolesta, kun alekoria pläräs läpi... näytti nimmittäin erittäin kovasti siinä olevan myös futisstadion, siis eurooppalainen eikä amerikkalainen vastine... tosiaan en ollut etukäteen oikeasti yhtään tietoinen että tälläinen elokuva on edes olemassa..

..ja takakansi sen vahvisti että actionia olis tarjolla ja tapahtumapaikkana olis West Hamin ex-kotistadion. Tapahtumapaikkana siis oikean jalkapallojoukkueen West Ham Unitedin entinen (edellinen) kotistadion Bloey Ground (Upton Park). Nykyään joukkue ei enää kyseisellä kentällä kotipelejään siis palloile..

..jos stadion on aito niin tuo turnaus jota pelataan on ihan fiktiota, samoin kuin West Hamin pelaajat tässä eivät ole oikeita pelaajia.. cameo roolissa on kaksi oikeasti entistä West Hamin futaajaa.. Tony Cottee sekä Rufus Brevett.

Joten pakkohan se oli hankkia kokoelmiin.

Vaikkakin nyt tosiaan aika fiktion puolelle noissa lähdetään että puhdasta faktaa ei toki ole hirvesti jalkpallollisella puolella, eipä sillä että sillä yhtään mitään merkitystä edes olisi vaikka olisikin ollut faktaakin siel. Suurella roolissa stadion toki läpi elokuvan tässä joka tapauksessa.

Näköjään ihan ihan sinällään nimekkäitä näyttelijöitä tähän pestattu... Dave Bautista, Ray Stevenson, Pierce Brosnan.... joten mistään ihan olemattomasta indie halppistuotoksesta ei sitten ollutkaan kuitenkaan kyse vaan amerikkais-enkkulaisesta yhteistyöstä nyky-actionin saralle.

Vähemmän yllättäen mitään ihmeellistä ei tarinallisesti tarjota.. enempikin sitä saa mitä tilaa periaatteella kun ilmoitetaan että laitetaanpas actionia viime vuosilta..

.."Vanha solttu" joutuu kohtaamaan vielä kerran menneisyydestä "haamuja", pelastaakseen oman, läheisen ystävän tyttären, kuin niin monen muun viattoman hengen siinä sivussa.

Paukkuu, rytisee ja luita räsähtelee ihan kiitettävään tahtiin ajoittain ja varsinkin loppua kohden. Välillä CGI on aika kehnohkoa. Itse toiminta kohtauksista ei nykyajan action leffan tavoin juurikaan mitään hetken päästä enää muista. Toki harvasta viime aikoina ilmestyneestä toimintaelokuvasta vaikka jokin yksittäinen toimintakohtaus olisikin ollut hyvä, niin ei oikein muistijälkiä jää, toisin kuin sieltä vuosikymmenien takaa olleista. Sellaista ”perisyntiä” se vaan tänä päivänä tässä genressä poikkeuksetta tuppaa olemaan ei voi mitään. Nykyajan mittapuulla tämä on kuitenkin katsottava toimintapaketti.

Itselleni tässä jalkapallofanina tosiaan tuo homman ympäristö lisää huikeasti mielenkiintoa ! Ei tämä nyt sentäs erästä Max Payne 3 pelin kenttää paukuttelussa hätyyttele, kun siinä eräällä brasiliaisella futisstadikalla temmelletään oikein kunnolla ! (aika alkupään kenttä kyseisessä pelissä) minulle siis tapahtumapaikka pelastaa paljon tällä kertaa omalla kohdallani, muuten tämä olisi unholaan mennyt mutta tuon takia tulee varmasti vielä joskus uudemmankin kerran katsottua ja paikka hyllyssäni, kokoelmassani on sitä kautta taattu...

...noin muutoin tästä mitään erityistä on vaikea saada irti. Jotta mielensyövereihin painuvia juttuja tältä ei kyllä kannata lähteä odottomaan, niin villejä kortteja tällä ei takataskusta ole pöydälle lätkäistä.. sen verran varman päälle nykymeiningin ehdoilla tämä on tehty.

Ikärajaksi on pläjäytetty K16 sentäs että ihan "kaiken kansan" hupiin tässä ei ole lähdetty sentäs kuitenkaan actionin osalta ja luikittu sieltä aidan matalimmasta raosta..

..kait se olis mainittava myöskin että aikoinaan (1995) Jean Claude Van Dammehan teki jääkiekkohalliin ja -matsiin liittyvän toimintapätkän Sudden Death (Äkkikuolema) (1995) nimeltään, joten siihen tämä lienee ”eniten verrattavissa”, jos tälle partneria alkaa hakemaan.



-----------------------------------------

Delirium (Le Foto Di Gioia) (1987)
Tässä on entinen mallimisumature josta on tullut mallilehden isompikin pääjehu. Mimmillä tuntuis olevan jokin pervo nuorukainen joka häntä tiirailee kaukoputkella, eikä kukaan siitä välitä vaan sen annetaan rauhassa tehdä tiirailujaan..

..hiljalleen naisen mallit alkavat kuitenkin menettää henkensä toinen toisensa perään, ja tuo poika on ainoa johtolanka sinänsä kun tuntuu aina noita tapahtumia olevan todistamassa.. mutta kuka onkaan lopulta murhaaja !?

Paljaita rintoja vilahtelee kiitettävästi (siis määrällisesti), tai jos ei suoraan paljaita niin vaikkapa sitten märästä mekosta läpinäkyen ja muutoinkin tuollainen vahva pervo tiirailu tässä koko elokuvassa on koko ajan läsnä. Italialaista eroottissävytteistä gialloa siis tarjolla.

Ajoittain pyrkii luomaan piinaavaa jännitystä ilmoille, kera kelvon musiikin josta vastaa Simon Boswell. Toki näissä on huomattavasti parempiakin korvalurituksia ollut tarjolla.

Ai niin näyttelijöistä vois varmaan vielä erikseen mainita Sabrina (Salerno), joka on siis se laulajatar joka mm. Boys (boys boys) hitin päräytti ilmoille aikoinaan, vallan auliisti mimmi tässä rintavarustustaan esittelee, kuten muutkin naisnäyttelijättäret.. pääosan nappasee nimiiinsä Serena Grandi, jolla onkin sitten kroppaa todellakin jota kameran edessä esitellä.. vieläpä kun on Euro tekeleestä kyse niin aika paljon auliimmin ja häpeilemättömämmin tuota paljasta pintaa esitellään kameran edessä kuin mitä ikinä siellä Amerikan suunnalla taasen. Ohjauksesta vastaa Lamberto Bava.

Jännitykseltään katsojaa alituiseen piinaavaa mestarillisuutta tämä ei tarjoa, joten kukkulan kuninkuutta genreensä tällä ei kannata lähteä tavoittelemaan tai sitten ollaan menossa soitellen sotaan…

..se jännityspuoli ei tässä aivan uppoa katsojaan kuin veitsi sulaan voihin, mikä lienee kuitenkin perimmäinen tarkotus tämän tyylisissä filmeissä. ”Kuumat oltavat” sinänsä, jos tästä tulee niin sitten enempikin tulee naisten hepeneistä ja niiden läpinäkyvyydestä pitkälti, tai siitä ettei niitä rihmankiertämiä hirmuisesti ole.. kuin siitä että katsoja kuumeisesti vaikkapa pohtisi kuka onkaan murhaaja tai millä järkyttävällä tavalla seuraava uhri tullaankaan niittaamaan.. jotta siltä osin katsojaan ei varsinaisesti saada kauhua kylvettyä, vaikka pientä jännärin siementä siellä täällä tarjolla onkin.

Ihan jees ja kantsii tämä katsella kertaalleen, ei sille sen suurempia esteitä ole … muttei kuitenkaan mitään erikoisen erityistä sinänsä. Kelpo genrensä edustaja mutta tiukempiakin paketteja on tarjolla, mutta roppakaupalla myös niitä huomattavasti heikompiakin. Se "viimeisin jokin", jää kuitenkin uupumaan, eikä sitä pystytä pelkästään paljaalla pinnalla sitten "korvaamaan".

------------------------------

Firewalker (1986) (Tulijalka)
Erään legendan varjollahan tässä koetellaan ratsastella kohti seikkailua unohtumatonta (jos hommassa onnistuttaisiin), jonka Harrison Ford todella loihti elämään valkokankailla elikkäs Indiana Jonesin suuria saappaita yritetään tosiaan jollain muotoa täyttää.. hankalaksi hommaksihan tuo on osoittautunut kerta toisensa perään ja niin myös tällä kertaa..

..omin eväin tämän pitäis kuitenkin matkaa taittaa ja hirmuisen ravitsevat ne eivät tällä kertaa ole, vaikka etukäteen jotain aivan muuta luulisikin. Toki tässä on parivaljakko pääosassa (yleensähän nämä sankarit tuppaavat olemaan yksinäisiä susia, tai no korkeintaan nainen siinä ”rinnalla”) tai tässä oikeastaan jopa trio. Kaksi aarteenmetsästäjää (Chuck Norris sekä Louis Gossett Jr.) päättävät pistää päänsä yhteen erään naisen (Melody Anderson) kanssa joka omistaa aarrekartan… määränpääksi tällä kertaa valkkautuu Keski-Amerikassa sijaitseva viidakko. Näyttelijöinä hieman siellä sivummassa on lisäksi mm. John Rhys-Davies, Sonny Landham, Will Sampson, Ian Abercrombie, Miguel Angel Fuentes..

Jollain tasolla sellainen puolikomediallinen ote tässä sen kaikista vahvimman otteen ottaa..

..huumori nyt ei kuitenkaan mitenkään erityistä hersyvää ole kauttaaltaan, itse seikkailullinen fiiliskin jää aikamoisen puolitiehen tai ei ainakaan sitä tenhoa ja ryminää ole jota tästä todellakin toivoisi irti saavan ! Seikkailullinen puoli on tässä hyvin pitkälti sellaista hakuammuntaa ja ruimimisräimimistä sinne tänne ja toivotaan että johonkin summa mutikassa osuttais, mut kun ei vaan oikein meinaa osua kunnolla siltä osin oikein mihinkään.. ei välity ja tunnu sellaista fiilistä että nyt ollaan oikein kunnon Seikkailun äärellä, enempikin sellaista tyngän ja nysän tuntua sillä seikkailullisella puolella..

..tosiaan sitten jos aletaan kunnolla komediallista puoltakin tuomaan tai erittäin vahvaa huumoria, niin lieköhän Chuck Norris siihen ihan pätevin veikko ? noh aisaparina ei sentään ole Steven Seagal, siinähän sitä oliskin ollut ihmettelemistä kun tämä kaksikko komediaa pistäis menemään koreasti

Cannon & Golan Globus on tässä ottanut muilta isommilta tuotoksilta ne perusideat sinne pohjalle ja tehnyt ne hieman pienimuotoisempana versiona sitten tässä leffassa kasaan.. yleensä kuitenkin sen omalla överiydellä sekä silkalla asenteella korvaten ja aikamoisen ylitsekin vetäen.. tässä jää noilta perus Cannonin elementeistä todella paljon piippuun tai oikeastaan jopa lataamatta niitä aineksia mitkä niistä sitä huikeaa viihdettä tekevät. Sitähän ne kyllä (seikkailullisten leffojen saralla) pyrkivät tekemään jo kahdessa Allan Quartermainissa ja tietyllä tavalla jopa Sahara elokuvassa kans…

…näiden/noiden neljän elokuvan perusteella, Cannon ei ollut täysin kotonaan puhtaasti Seikkailuelokuvia tehdessään vaan homma oli enempi vähempi heillä hakusessa kerta toisensa perään, heidän eliksiirinsä toimi huomattavasti paremmin ja viihdyttävämmin muissa genreissä, erityisesti ehtaan puhdas toiminta oli se heidän juttunsa. Toki onhan tässä tietyllä tapaa vielä astetta isompi nimi mitä ns. kulttinäyttelijöihin tulee elikkäs CNorris pääosassa ja sitten LGossett Jr. joka tais ihan pystejäkin isommissa pippaloissa kerätä sinne takan reunalleen näyttelijänurallaan..

..jos tähän puolihuumoriin pääsee messiin niin leffa ehkä eniten voi sillä saralla tarjota !

Huumoria on sellaista kevyttä höpöä jota ”puolihuolimattomasti” suusta viljellään (hyvin lapsekasta pitkälti ja todella nuorelle väelle suunnattua), sille joko lämpenee nopeasti (heti ensimmäisestä kohtauksesta alkaen) tai sitten siihen pysyy melkoisen viileät suhteet läpi leffan.. tietyllä tavalla variaatiota ei tuossa huumorissa hirveästi ole, se on sitä mitä heti alussa katsojalle esitellään.

Käsikirjoitus tai ylipäätään tarinallisesti eteneminen leffassa on aikamoista ! Tuntuu että alussa vedellään todella nopeasti todella isoin pompuin menemään, ei harppauksin tai pitkin askelin vaan aivan jättimäisin pompuin. Kaiken näköistä sakkia tämä maailma tämän perusteella maan päällänsä kantaakin ! sen syvällisemmin ei oikein kenenkään tutustuta oikein millään tavalla tai ketään hahmoista pohjusteta yhtikäs mitenkään.. on tosiaaan ne pari seikkailijaa, sit onkin jotain atsteekki intiaaneja ja seuraavassa hetkessä mystisiä paikkoja koluamassa ”jossain” ja kaikki pompiskelu tapahtuu kuin sormia napsauttamalla tai silmiä räpäyttämällä..

..käsikirjoitus tuntuu että se on tehty vähän kuin jokin maalaus jossa vaan räiskästään sudista maalia paperille ja se on sit sellainen kuin on ja maaliruimasut ovat siellä täällä erillään toisistaan, missä nyt ovatkaan.. pompitaan sitten niiden pisaroiden väliä vähän pisimpiäkin matkoja..

..tuntuu että leffan alkupuolella tässä ei ole oikein päätä eikä häntää.. suurimman osan ajasta tuntuu etenevän täysin päämäärättömästi ja katsoja ei osaa yhtään arvata mihin suuntaan ollaan milloin menossa tai oikestaan mitä tekemään. Kaikki on ikään kuin levällään ja ne pyritään sitten kasaamaan sillä että jotain höpöä huumoria sitten suusta töräytetään, tai miksei välillä myös ihan visuaalisesti tapahtumienkin muodossa höpöä tilannetta tarjota.

Seikkailullisesti tämä oli itselleni vähän kuin vetämätön vieteri ja sen puristusvoima, sitten huumoriosasta oli lopulta aikamoisen lepsuhkoa.

Jollain tasolla tästä tulee aika paljon mieleen Eddie Murphyn leffa nimeltään Kultainen Lapsi (1986) (josta täällä onkin toisaalla tullut mietteitä laitettua). Ajoittain sen luokan huuhaata että katsojakin alkaa jo epäilemään itseään että onkohan sitä itse ihan kadoksissa tämän parissa.



-----------------------------------

Kohtalon Kalossi (1985) (The Man with One Red Shoe)
Toivoton toope tunari, oman elämänsä taivaanrannan maalari (Tom Hanks) joutuu CIA:n vaklailemaksi ja siitäkös turhautumista näille agenteille piisaa kun jätkän pitäis olla jokin rikollisnero ja kaikki hänen tekosensa ja tapahtumat viittaavat juuri päinvastaiseen suuntaan

Oikeasti ihan hilpeä ja paljon parempi kuin uskalsin odottaa, tuollainen vakoilukomedia siis kyseessä. Jossa väärinkäsitykset seuraavat toisiaan melkoisella liukuhihtahdilla

Oikeastaan sitä hupaisampi ja parempi leffa mitä vähemmän tästä etukäteen tietää, joten meikäläisenkin parempi pitää nyt suu supusta tästä, iloista hupsua tämä tarjoaa kuitenkin oikein roimalla kädellä, viatonta vilskettä hymy huulilla ajoittain jopa viattoman hellyyttävä.

Näyttelijöitä löytyy tosiaan Tom Hanks, Lori Singer, Jim Belushi, Carrie Fisher (aina niin ”outoa” nähdä jo tämä edesmennyt näyttelijätär jossain muussakin roolissa kuin siinä tunnetuimmassa elikkäs Prinsessa Leiana), Dabney Coleman, Charles Durning… ohjauksesta vastaa Stan Dragotti.



-------------------------------

The Great Alligator (1979) (Ihmissyöjäkrokotiili)(The Big Caimano River)
Eläimestöllisesti aivan fantastinen alue, niin heput tuota aluetta kuvailevat kun aikovat laajentaa resorttiaan (Paradise House) ja tehdä totaalisentäydellisen turistirysän, paikkaa kun laajennetaan saavat alkuperäisväestöt painelle piiloon syvemmälle viidakon uumenin kun puita räjäytellään uuden keskuksen tieltä.. osa paikallisväestöstä painelee yhä syvemmälle viidakkoon kun taas osa tulee ihmeissään töllistelemään näitä uusia valkoihoisia tulokkaita ihmeellisine vempeleineen..

…paikallisilla natiiveille on uskomus että suuri ihmissyöjäkrokotiili herää henkiin, jos paikallista muinaista Jumalaa häiritään. Alkuperäisasukkaita aletaan tappamaan ja popsimaan joten he alkavat syyttämään että turistit jotka ovat saapuneet ovat suututtaneet nyt sitten isommat voimat ja nyt heillä kaikilla on melkoinen vastus edessään.. toki turistit saavat oman osansa purennoista ja torahampaista.

Pääosissa itse alligaattorin lisäksi on mm. valokuvaajaheppu (Claudio Cassinelli), uutta turistirysää vahvasti kasaan pistävä pohatta jolla on kaikenlaisia pientä puuhailullista ideaa mitä kaikkea mukavaa paikalla voisi tehdä (Mel Ferrer) sekä hänen naispuolinen työntekijänsä (Barbara Bach)… Ohjauksesta vastaa Sergio Martino.. hommaa on ollut käsikirjoittamassa George Eastman, joka on varsin tunnettu spagujen näyttelijä.

Ihan ehtaa italialaista ”Jaws” menoahan tässä ollaan tekemässä melkoisillä jälkikytkyillä.. toki hai on korvattu alligaattorilla.. tosin on tähän tuo mystinen viritelmä kans tuotu lisänä ja omana erikoituutenaan, kun tosiaan alligaattorin pääpatsaita on ja luola jossa asuu mystinen sekopää valkoinen..

..varsinkin alkupuolella tämä pääosakaksikko käyttää tuohon osuuteen ihan aikaakin reippaasti.. ajan saatossa kyllä porukkaa tässä rouskutellaan ihan ”melkoisesti”, itse Alligaattori silloin tällöin.. lopulta yllättävän vähän sitä näytetään ja hyökkäyksetkin itsessään jäävät aika kehnolle tasolle kaikkinensa.

Kyllähän tämä hitusen pettymykseksi siltä osin että enemmän kyllä etukäteen odotin ja periaatteessa tässä ois voinut olla kasassa ihan kelpo pölhö B-leffa mutta tässä on enempi lähetty sitä A-luokan leffaa hamuamaan ja niitä genrensä parhaita haastamaan kuitenkin ja siihen ei vaan ole rahkeet riittäneet. Se olennaisin, elikkäs jännityksen luominen jää väljähtäneeksi.. sellainen kunnon tiivistunnelmaisuus tästä puuttuu aika tyystin jopa. Pieniä yksittäisiä hetkiä siellä täällä antaa jonkinlaista lupausta paremmasta mutta nekään eivät kovin kummoiseksi lopulta valitettavasti nouse, jotta katsoja jaksaisi tästä ”seikkailusta” todella kiinnostua ja mukana elellä.

Eipä tälle kovin kauniisti kunniankukko lauleskele.



-----------------------------------

Tiger Claws (1992)
Kolmehan näitä on kait tehty ja liekö sitten suoranaisia jatkoja vai erinäisiä lisiä ne kaksi muuta.

Poliiseilla (Cynthia Rothrock sekä Jalal Merhi) tuntuu olevan hitusen sormi suussa että mitäs me nyt tehtäis tai miten saatais napattua sarjamurhaaja kiinni joka tuntuu tähtäilevän ”kuolettavaa kouraansa” kohti itsepuolustustaitojen mestareita.. tai no oikeastaan eipä tunnu kun nyt on saatu oikea kaksikko asiota selvittämään muiden turhuuksien tilalle…

..tyypit ovat surmattu samalla tavalla ja lähinnä heillä on vain mystinen tiikerin raapaisin oloinen jälki kasvoillaan eikä juuri muita vammoja.. toinen poliiseista onkin itsepuolustaidoista, lajeista jne… itsekin perille ja heidän pitää pitää alkaa etsimään tuon mystisen tekniikan hallitsijoita, jotka ovatkin sitten vallan kinkkinen vastus jos heidän kanssaan joutuu tukkanuottasille.. mimmi pollarille homma on uran ensimmäinen, toki kun CRothrock esittää kyseistä tyyppiä niin kyllähän misutaltakin tarvittaessa kädet ja jalat viuhuavat melkoisen näyttävää tahtia jos tarve vaatii.. löytyy sitten lisäksi Bolo Yeungin tapaista tyyppiä, joka näissä filmeissä enempikin myöskin esiintyi.

Tästä tulee kyllä ajoittain leffan aikana suht vahvat vibat tyyliin Bloodsport sekä Best of the Best 2 leffasta jotka olis tällä kertaa vähän kuin risteytetty ja toki vielä lisätty omasta laarista hitusen kyttäkaksikko sekä murhajutskaa sit vielä kaiken kukkuraksi.

Omaan genreensä peruspätevää menoa, aikamoisestihan näitä aikoinaan tehtiin ja näistä nyt etukäteen melkein aika varmasti tietää mitä tuleman pitää ja mitä saa, jos edes joitain katsellut. Tässä vielä suht tutut näyttelijätkin kyseisestä genrestä tarjolla. Jotta tietävät mitä tekevät kun näissä lukemattoman monissa ovat jo tätä ennen kerinneet huseeraamaan..

..kuitenkiin on tässä sellainen normista poikkeava elementti myös mukana mitä näissä harvemmin on että tuollainen mystinen murhamies tähän tuotu, vallankin siis alkupuolella leffaa, joka vähän ”giallo” tyylisesti tappaa porukkaa ja niitä murhia sitten jossain pienissä määrissä myös tutkitaan, tuollaistahan tämän genren leffoissa sit aika paljon vähemmän on…

Ihan jees hutkintaa, muskelimässäilyä, ärjyjä ja vielä ärjympiä setiä (tai ainakin sellasia kovasti pyrkivät olemaan) ja lisukkeena toki myös buddy cop ärhentelyä ja tosiaan aiemmin mainittua ”murhamysteeriä” sekä ”etsivän hommeleita” kans. Alku hitusen laiskahko, vaikka toki siinä kyllä tapahtuu ihan yhtä jos toista niin ei kyl ihan heti täysillä mukaansa vie tuosta vain.. joten pieniä käynnistymisvaikeuksia mutta parantaa siitä hiljalleen kyllä tahtiaan kun etenee.

Katseltava, eipä siinä ja kyllähän tuo nyt sen verran lopulta herätti sitä mielenkiintoa että jatkotkin vois varmaankin katsella kans.. tässä kuitenkin varmaan jo käytettiin tuo ”etsiväpuoli”, liekö niissä kahdessa sit vielä jatkuu vai lähdetäänkö sitten vielä enempi toiminnan ehdoilla hommaa vetämään !?

Keskivertoa, hitusen ehkäpä siitä ylise kamaa kuitenkin kaikkinensa että ei nyt sentään mitään erityisen ihmeitä kuitenkaan esitellyt.



------------------

Tiger Claws 2 (1996)
Jatkuupi juurikin siitä mihin ensimmäinen päättyi, alkuteksteissä pikainen kertaus ensimmäisen leffan lopusta ja kun pahis (Bolo Yeung) jäi kiinni ja on nyt sit vankilassa..

Pollari hepulla (Jalal Merhi) on uusi naispari mutta hänelle käy heti köpelösti rikollisten kiinniottokeikalla ja vanha mimmi (Cynthia Rothrock) ottaa häneen taas yhteyttä lähettäen suruvalittelunsa.

”Mystisiä tiikerimurhia” alkaa taas tapahtua, joten ketkäpä ne olisivatkaan paremmat poliisivoimien tyypit asioita tutkimaan, vallankin kun kaiken lisäksi kuin vanha tuttu (Bolo Yeung) pääsee vankilasta pakoon. Joten vanha tuttu kaksikko lähetetään taas jahtaamaan sitä vanhaa tuttua..

..jeparit sitten joutuvat aikanaan vangituksi rosvojoukon toimesta ja toinen heistä laitetaan johonkin erittäin mystiseen taisteluturnaukseen taistelemaan (liittyy mystiikka ja Kiinalaista Uutta Vuotta, jopa ripauksia heitellään yliluonnollisuuteen kurkottavaa juttua) joka järjestetään maan alla ja muut osanottajat ovat piltkälti rikollissakkia jotka ovat esitelty omalta osaltaan siihen mennessä tämän leffan aikana, toki vanha tuttu se sieltä ekaltakin. Jotta kyllähän tämä taas osittain niitä paria leffaa tuntuu ”haastavan” (jotka tulivat siis tuossa ekan leffan höpötyksissä mainittua, miksei tuohon voisi nyt jopa tietyllä tavalla kolmanneksi lisätä Mortal Kombat kans mut todella etäisesti ja hatarasti) kerta toisensa perään tosin omaksi jutuksi kuitenkin muokkaillen tarinan kaarta.

Sillain aika samoissa merkeissä mennään ekan kanssa että alku on hitusen seesteisempää menoa ja sitten aletaan hiljakseen kierroksia lisäämään, tosin oli tässä ihan alku vähän räväkämpi kuin ekassa. Muutoinkin astelee jopa yllättävän samantyylisesti kuin eka, siis miten homma tässä etenee.. ihan yhtä paljon sitä ”etsiväntyötä ei ole” muttei siinäkään kauaksi jäädä ja hivenen erivalossa ja tavalla tehdään mutta erilu vimonen kolmannes siinä sitten lähdetään vetämään kunnolla pesäeroa siihen ekaan leffaan, tosiaan loppuvääntö tässä sitten astetta jos useampaankin ”omatakeisempi” ekaan verrattuna, joka oli todella kliseinen itsessään.. noh onhan tässäkin mutta aivan eri syyt kuitenkin.

Ei tämäkään huono ollut olleskaan mutta sellaiset kunnon supersävärit meinaa jäädä silti saamatta. Peruskelpo suoritus, joka ajelee asiansa kertaalleen katsottuna kivasti ! mutta sitten onkin jo mietinnän paikka että tuleeko aikanaan uusittua sit katsomiskokemuksena, ainakaan kovin herkästi.. toki tästä kyllä vielä kolmosen kelkkaan toki ihan kelpo mielin pomppaa mukaan.

https://www.youtube.com/watch?v=E0ZuvONR1Cs

----------------------------------------

Two Minutes Warning (1976) (Paniikki Stadionilla)
Mikäpäs se tälläinen trillerijännäri onkaan, vaikuttaa melkoisen mielenkiintoiselta tapaukselta !

Näyttelijöinäkin melkoisia nimiä Charlton Heston, John Cassavetes, Martin Balsam, Beau Bridges, Gena Rowlands … niin ja tunnetumpi ohjaajana oleva Andy Sidaris on tässä näyttelijän roolissa kait kans.

Kenellekään tuttua kamaa ? onko hyvä ?

“A crazed sniper is set to kill spectators at an L.A. Coliseum football championship game and…

Tästä on ilmeisesti kaksi hyvinkin hämmentävän erilaista versiota tehty !

Teatteriversio ! sekä erillinen TV-versio… telkussa pyörivä versio on ilmeisesti aika vesitetty ja laimennettu vaikka on lähemmäs puolituntia pidempi mutta sitten taas on siitä kait tosi paljon niitä nimenomaan trillerimäisiä jännityskohtauksia silti leikattu pois aivan tyystin, mikä vie aivan tajuttomasti siltä jännäripuolesta pois ja nimenomaan tämän elokuvan hyvyys pitkälti perustuu ! … siis mitä noin kummastakin alkua kahtoin niin aivan totaalisen erilaiset alut elokuvilla ! ihan kun täysin eri elokuvaa tässä tapauksessa katsois.. pelkäsivät telkkupomot että pelko nousee liiaksi katsojissa tuon teatteriversion ”kylmäverisyyden” myötä…

TV-Version : “Originally with a straightforward plot about a homicidal sniper acting alone and the SWAT team hunting him down, the network-TV version adds 30 minutes of side story, making the sniper a hired hand for a band of robbers, acting as a cover-up for an art heist. This version was conceived during negotiations between Universal Pictures and NBC in 1978, because NBC refused to air a film centered around a homicidal sniper brutally shooting people for no reason.”

Teatteri versio (vajaa kaksituntia pitkä) Alkaa aika räväkästi kun joku mystinen sniper jannu harjoittelee ampumalla jonkin viattoman pyöräilijän, tulee tästä aika vahvasti eräs kohtaus Dirty Harrystä kyllä mieleen..

..sit seuraillaan vuorotellen kun SWAT tiimi hoitelee pienen keikan, eräs perhe menossa katselemaan aika monen muun ihmisen kanssa peliä stadionille, poliiseihin nopeasti tutustutaan.. sekä tähän kasvottomaan sekopäähän, alussa näytetään miehestä aika paljon ikään kun silmien kautta kuvattuna ja se on kiva tehokeina kyl jännityksen ja fiiliksen nostattamisessa, toimii kivasti… tai sitten näytetään lähinnä jalkoja ja vain osaa kehosta, kenties tosi kaukaa jne… jotta sillain kuvasti kuvauksella ”leikitään” onnistuneesti tämän tappajan osalta…

…siis todellakin nappaa mukaansa tämä teatteriversio heti alusta alkaen ! .. toki pitää ne kummatkin versiot katsella.. mutta vain alun toistaiseksi kummastakin nähneenä niin teatteriversio vaikuttaa erittäin kovalta ja hyvältä ! kun taas telkkuversio kehnohkolta.. mut saas tosiaan nähdä…

Theatrical : “The Los Angeles Police Department, led by Capt. Peter Holly (Charlton Heston), learns that a madman is planning to open fire on football fans in a packed Los Angeles Coliseum. Holly finds himself at tactical odds with SWAT commander Sgt. Button (John Cassavetes) as the fans -- including gambler Sandman (Jack Klugman), a pickpocket (Walter Pidgeon), car salesman Steve (David Janssen) and his girlfriend, Janet (Gena Rowlands) -- unknowingly risk their lives while the gunman takes aim.”

https://www.youtube.com/watch?v=nLEbxZiSCvc

-----------------------------------------

Hundra (1983) (Hundra Barbaarikuningatar)
Alussa kertojaääni kertoo että miehistä ei juuri ole mihinkään, tai no korkeintaan siittämään heitä jotta saavat lapsia ja onkin aina suuri lässähdys jos uusi syntyvä lapsi omistaakin jotain uloketta siellä jalkovälissä.. kylä josssa ollaan onkin melkoinen amatsoni kylä ja naisten täydellisessä vallassa..

..siitä se sit hiljalleen lähtee Conanin jalanjäljissä kulkemaan kun ilkeät miehet (jotka pelkäävät omillaan toimeliaista naisista ja heidät pitää orjuutta tai tuhota) tulevat tuon naiskylän teurastus mielessänsä, lienee siis hyvin pitkälti naispuolinen versio Conanista tämä, tai no Red Sonjaakin kenties vähän mukana. Tässä kuitenkin ”sankaritar” on Hundra (Laurene Landon), mimmi tekikin itse omat stunttinsa tässä elokuva, ainoastaan tornista korkealta tippuminen jäi stuntin hommiksi..

..myös toisessa kohtauksessa homma meinas kans mennä stuntin niskoille mutta ei sitten mennytkään...
“There was a stunt double for the nude scene, which Laurene Landon originally wasn't going to do, but she was short and heavy. "They had her in the water because I wasn't going to show my boobs. She was maybe five-feet-five. I think Matt Cimber did that on purpose to get me to do that nude scene in the water. I saw the footage of that and said, 'That's not me. My ass isn't that big. I'll do it myself,' Landon says.”

Arvatkaapas kuka tähän on tehnyt musiikit !? No kukapa muukaan kuin maestro itse elikkäs Ennio Morricone ! Eikä mies todellakaan petä tälläkään kertaan, toki Basil Poledouris tasolle mitä Conaniin tulee niin ei sentäs ylletä, mutta se olikin aivan huikea se. Toki Ennio on sitten tykitellyt westernien saralla sellaista soundia niin paljon että hattu pois päästä !

Pakko myöntää että toiminta/taistelukohtauksissa, joita suht kivasti tässä (toki ei niillä ylettömästi aleta kuitenkaan retostelemaan ja liukuhihnalta paukuteta) riittää niin sellaista oikeanlaista kivaa vinhaa vimmaisuutta on saatu niihin mukaan ujutettua, toki ilman mitään erityistä gorea. Tuolta osin kyllä homma pelittää.

Naisheimo on nyt siis kuitenkin vaarassa kuolla sukupuuttoon, Hundra siis ainoa joka on selviytynyt.. joku mystinen kulttijohtaja mummeli kans löytyy joka kertoo että Hundran harteilla on nyt paljon kannettavaa, jotta tämä touhu voisi tulevaisuudessakin jatkua eivätkä he kuolisi ”sukupuuttoon”, hänen pitäisi saada lapsi mutta Hundra ei pidä lainkaan ajatuksesta että joutuisi yhdyntään miehen kanssa, hän mieluummin ottaisi jalkoväliinsä hevosen, ei siis seksuaalisessa mielessä, vaan ihan normaalisti sillä menopelimäisesti ratsastaen..

..kymmenen uutta silmäparia kuulemma tarvittais nyt kuitenkin jotta homma voisi jatkua eikä ”heimon” tulevaisuus olisi sinetöity, toki olisi parempi että kaikki lapsukaiset olis kuulemma ei mies siittänyt (jotta sieltä ainakin yksi valioyksilökin saattais ilmoille putkahtaa), muisti myös mainita että se voi olla myös nautinnollista touhua eikä pelkkää kidutusta vain. Näin siis kultin johtaja harmaahapsinen mummeli opastaa Hundraa jotta heillä tulevaisuutta olisi..

..sopivan miehen tai miehien metsästys on alkanut ! tosin haasteellista se tulee kyseissä maailmassa todellakin olemaan ja vallankin Hundralle kaikkien koettelemusten jälkeen.. jotta tyttölapsi saatais maailmaan saatettua ja vanhimman tykö tuotua.

Nyt ollaan sitten tultu viimeistään siihen pisteeseen että ei tämä nyt tainnut ihan suoranainen Conan tulkinta ollut vain naispuoliseksi muunneltuna.

Kyllähän se ”miesmetsästys” monellakin taholla siis menettelee leffassa.. vallan kaikenkarvaista sakkia ja yrittelijää vastaan tulee aina sieltä juopottelevasta, röyhtäilevän piereskelevästä kaverista alkaen.. joka ottaa Hundran vallan eläimellisesti takaapäin.. kyseinen kohtaus sitten yltyykin melkoiseksi kun homma ei ihan tuohon aiemmin mainittuun vain jää.. vaan jotain vallan rujoa siinä sivussa tulloo kylkiäisiksi..

..tosiaan naisia miehet tässä niin paljon alempiarvoisina pitävät ja heitä alentavat että se otollinen kumppani lapsen tekoon tuntuu olevan melkoisen kiven alla löytää.. kun yleensä aina miesten kanssa menee touhut nujuamisen puolelle väen väkisinkin, ei siis sänkyosastolla vaan ihan nyrkkihippasten puolella, tuntuu että Hundra päätyy aina deja-vumaisesti jahtaamisen kohteeksi, eikä sillain hyvällä vaan pahalla..

..kuitenkin kertarysäys voi kaiken muuttaa, kenties tämä voisi olla ainutlaatuista ja Hundra olis se joka määrää tahdin ja vie hommaa hyppysissään, mies vain ”vikisee” siinä rinnalla. Toki mihinkään pumpulisuuden höyhenhöttäisyyteen tässä ei lähdetä yht’äkkisesti kuitenkaan kurssia totaalisesti muuttamaan. Sillä tavalla perusilme joka alussa jo luotiin niin siihen luotetaan vahvasti ja hyvä niin.

Tästähän lopulta sitten kehkeytyi oikeasti hivenen erilainen matka, kuin mitä ihan alun ja varsinkin ennakkolta odotti tämän olevan, vallankin puhtaasti itse tarinallisesti. Uskalsi rohkeasti sitä ihan täysin perusastelemaa kuitenkin tarpeeksi lähteä muuttamaan ja tuomaan vähän omaa lisää tämän genren leffoihin, jotta tämän voisi ylpeästi omiin nimiinsä ottaa, eikä olla vain jonkin suora kopio niistä muista, vaikka toki hivenen samantyylistäkin genrestä löytyy.

https://www.youtube.com/watch?v=FBsPua0OfbU

------------------------------------------------

Lola Colt (1967)
Ei ihan yleisin pääosan esittäjä kuuskytäluvun länkkäreissä (tai no ylipäätään minkään vuosikymmenen westerneissä) tuollainen tummahipiäinen nainen.. mutta tässäpä sellainenkin tosiaan olis tarjolla.

Sankaritaremme Lola Colt (Lola Folana) päättää alkaa auttamaan paikallista poppoota joka ei tunnu samaan joukkoa kuriin, joka tuntuu kiristävän paikallisilta rikkailta rahaa jotteivat myisi maata rautatieyhtiölle ja sitä kautta koko kaupunkia lanattaisi maan tasalle. Rikkaisiin kuuluu mm. paikan lääkärismies, vaimoineen jolle Lolan tuntuu olevan vaikea pala purtavaksi ja hyväksyä tätä kaupunkiin tullutta naista ja mies saa siitä kuulla kunniansa jos toisenkin kerran..

..alun vastaanotto ei ole kovinkaan lämmin kuitenkaan Lolalle tai muulle saapuneelle poppoolle (pääsääntöisesti show girlejä) kun heidät leimataan miksi nyt leimataankaan paikallisten johdolla, varsinkin naisten jota tuntuvat olevan äärettömän mustasukkaista sakkia. Lola saapuu siis muiden misujen joukossa.. uudet naikkoset jotka ovat saapuneet kaupunkiin viihdyttämään (tanssimaan & laulamaan) saluunaan heppuja, tosin ei alun perin ollut tarkoituksena tähän kaupunkiin saapua johon nyt pysähtyvät, eräs iloluontoisista neitosissa on nimittäin matkan varrella sairastunut ja tarvitsee lääkärin apua parantuakseen, joten stoppi tuohon ”loukkoon” hetkellisesti on pakon sanelema juttu.

Lola on kokenut karun ja kovan lapsuuden joka tuodaan nopeassa muistelmassa esille mitä hänen lapsuudessaan tapahtui, siihen liittyy tälläinen El Diablon sakki aika pitkälti, joka siis kaupunkia pitää ”vankeinaan”. Lola ei kuitenkaan mikään pyssysankari ole vaan koettaa luovia asukkaiden puolelle lupaamalla auttaa heitä kiperässä tilanteessa ja on ikäään kuin myös pahissakin kanssa kuitenkin ”väleissä” ja menee porukoiden välillä sanansaattaja.. mutta jos mikään muu ei tehoa ja auta niin aseet ovat myös yksi ratkaisu eikä niitäkään karsasteta tässä..

..alkupuoli oli enempi ihmisuhdesoppa suhmurointia mutta kyllä tässä loppua kohden alkaa nyrkkien ja aseiden osaltakin hommat pelittämään enenevissä määrin.. vimonen niitti Lolalle on se kun paskiaissakki tappaa erään viattoman lapsen kylästä.. lopun ”massacre mayhem” jopa oli lievä ylläri meikälle että sellainenkin tähän mukaan tuotiin.. tai pikemminkin se että myös kylän peruspenat lähtivät oikeasti Lolan messsiin kun ne olivat jo alistetut, eikä homma mennyt sen yksinäisen tyypin varassa niin kuin tolokuttoman usein tapahtuu.

Musiikit pitkälti sellaista jänskän oloista letkeää hupihumppaa oltiin sitten vapaalla suut pulputtaen tai rytisevän ryminän keskellä nyrkein ja asein.

Ei mikään erityinen ja maailmaa mullistava muttei nyt mikään heikkokaan tekele. Katseli kertaalleen ihan mielellään ja vaivattomasti ”siinä sivussa”.

https://www.youtube.com/watch?v=lpHGE9aEpQg

---------------------------------------------------

Play Misty For Me (1971) (Yön Painajainen)
Se olis Clintin ihan itsensä ohjaama, tosiaan Eastwoodin esikoisohjaus oikein nyt sit ! tämän jälkeenhän mies sitten ohjasi myös mainion länkkärin Ruoska (1973) ja siinäkin näytteli myös itse. Tämä ilmeisesti olis jännäri, jostain ihmeen syystä tämä(kin) vielä itselläni toistaiseksi näkemättä mutta ei enää kovin kauaa parempi siis myöhään kuin ei milloinkaan.

Pätevä elokuva, perus sellainen tai no vähän vielä päällekin ettei ihan perustasolle jää. Toki parempiakin on mutta tarpeeksi erityylinen kuin vaikkapa Piina (Misery) (1990) ja lukemattomat muut. Tässä kuiteskin kaikki perusasiat suht tasapainossa että mikään osa-alue ei varsinaisesti kyykkää juurikaan. Toki aivan huikeita hekumallisia hetkiäkään ei välttämättä montaa ole, pari kertaa käydään lähellä kyllä mutta sinne aivan huipulle viimeisen askeleen ottaminen on tässä kuitenkin hitusen hakusessa mutta ei pahasti..

..siltä osin ei mikään aivan täysosuma mutta kyllä tämä ehdottomasti oman genrensä sellaisiin elokuviin kuuluu jotka kannattaa katso.

Eroottisille urille tässä ei lähdetä kurvailemaan, vaikka tisukohtauskin tähän on saatu mukaan joka kieltämättä hivenen erikoinen veto että millä tavalla se tähän ujutetaan mukaan.. tässä ei sitä ois sinänsä tarvittu ja ei oikeastaan tuo mitään sen auvoisempia uriakaan elokuvaan itsestään..

..jos ”tuo puoli kiinnostaa”, niin vaikkapas Brian De Palman elokuva Tappava Tunnustus (Dressed to Kill) (1980) on varsin mainio tapaus.

Kaiken a ja o on (ei sieltä kaupasta haettavat juotavat) hyvin pitkälti kuinka tämä sekopää nainen (tässä tapauksessa, lukemattomissa leffoissahan sukupuoli voi olla mitä vain) tähän saadaan luotua ja hänen näyttelijäntaitonsa kuinka osaa sen omakseen ottaa ja katsojille tuoda..

..täydellinen napakymppi se ei ole tässä (Jessica Walter) mutta tarpeeksi hyvä ! että tämä leffa kyllä paikkansa tämän tyylisten leffojen joukossa lunastaa itselleen, ei sitä voi oikeastaan kiistää .. näitähän jokunen tullut ennen tätä toki ja sitten todella paljon tämän jälkeen ! toki viimeisin trendi näissä tuntuu olevan jo enempikin ”kidustuspornoa” kuin enää mitään varsinaista jännäriä ja trilleriä jollaisena tämä kuitenkin malttaa mainiostikin pysyä ja ehdottomasti pisteet siitä kotiansa kuskaa..

…siis missä jokin sekopää fani höyrähtää johonkin asiaan tai pikemminkin ihmiseen ihan sairaalloisella tavalla ja ankeuttajaa jonkin elämän ihan totaalisesti ”elämäntyönään” kun pääss hivenen enempikin vinksahtanut.. toiset enempi psykologista ja toiset taasen luottavat visuaalisuuteen enempi kun aletaan jotain viatonta ihmistä ”jahtaamaan” toden teolla.. tässä ripaus kumpaistakin. Tunnelmointi elokuvassa on paikka paikoin kohdillaan kivastikin mutta sellainen aivan viimeisin hyytävyys hivenen jää sit enempi latinkin asteelle kuitenkin.

https://www.youtube.com/watch?v=6Y9J7QjN1gg

--------------------------------

Kill Them All And Come Back Alone (1968)
Muutama nimi tässä jotka nostattavat odotuksia melkoisesti. Ohjaajana Enzo G. Castellari, joka saa Keoman varjolla tehdä mitä vaan niin todellakin kiinnostaa. Pääosassa tässä isompikin poppoo mutta erityisesti nousee nimi Chuck Connors, joka periaatteessa se ihan pääosassa tässä sit.. Tourist Trap aivan huikea leffa häneltä, toki aivan muuta kuin länkkäröintiä se. Sit löytyy mm. Frank Wolff joka useammassakin länkkärissä ollut mukava, kuten vaikkapas aivan loistavassa spagussa Suuri Hiljaisuus.

Tässä leffassa on sellainen erikoisuus että tässä ei tosiaan ole yhtään ainutta naisnäyttelijää !

Tässä eräs porukka hivenen rikollissuuntaan kallellaan oleva, jossa on taitajia jos jonkisenmoisia.. kuten dynamiittispesialistia, taituria vailla vertaa veitsien kanssa, vahvamiestä, ”pentu” jonka ulkonäkö saattaa käydä kohtalokkaaksi jne… saapi erittäinkin kinkkisen tehtävän hakea tarkoin vartioidusta paikasta kultalastin.. hommassa on kuitenkin myös muita takaa-ajatuksia itse kullakin.. niin homman palkkaajilla kuin suorittajillakin. Nimittäin pääjeppe (jota siis Connors) esittää saa tehtäväkseen että kun kulta olis pöllitty niin tarkoitus olisi että vain ja ainoastaan hän kyseiseltä keikalta palaa takaisin elävien kirjoissa.

Leffahan on melkoista vauhtia & kyytiä etenevä, heti ensi kuvasta lähtien. Nimittäin heti alusta päästään tuumaan ja toimeen alta aikayksikön, kun tuo aiemmin mainittu porukka on esittelemässä taitojaan uudelle työnantajalleen jotta uutta keikkaa heille tarjottaisiin.

Ei tämä ole lähelläkään Enzon parhaita tuotoksia. Sellainen keskiverto katseltava.. katselee ihan jees ja suht koht viihtyy tämän parissa mutta ei millään tavoin sykähdytä että tulipas nähtyä just ihan helkkarin hyvä elokuva, sellainen tästä jää kyllä uupumaan. Länkkäreissä kun tuppaa taso olemaan siellä kärkipäässä niin korkealla (todella laajalla rintamalla) että sen takia tälläinen keskivertokin on vallan jees katsottava kuitenkin..

..hitusen ”veltto & lepsu” fiilis tässä kokonaisuudessaan kuitenkin jää, joka on sinällään jopa yllättävää kun periaatteessa ja myös käytännössä tässä kuitenkin melkeinpä koko ajan tapahtuu eikä sellaista ”rauhallista” hetkeä oikeastaan ole ettei hommassa mentäis tapahtumat edellä tauotta.. liekö sitten sellainen ”normaali juttu” tästä jää uupumaan ja se saa tuon sillain tuntumaan aika samalta menolta koko ajan.. toki action on tässä poikkeuksellisen lempeää ja verta ei juuri lennä tai mitenkään muutenkaan raakuuksia ole visuaalisesti tarjolla, vaikka melkoinen määrä porukkaa tässä lähetetäänkin tuonpuoleiseen..

..tämähän on periaatteessa vähän kuin jos jokin ”Mission Impossible” ois siellä western aikakaudella.. toki vähän sillain monipuolisemmin että ei ole niin etukäteen ennalta-arvattava sekä ennakoitava teos mitä seuraavaksi tapahtuu jne… vaan tiettyä yllätyksellisyyttä ripaus tässä enempi mukana kuin mihin blockbusterointi antaa myöden. Tietysti johtuu jo siitäkin että tässä ketään ei ole noista hepuista säästettävä vaan kaikki uhrattavissa jos niin vaan päätetään.. sit kans tuo aikakausi, maisemat, tapahtumapaikka tuo sinällään virkistävää muutosta juurikin tämän kaltaisessa elokuvassa. Onhan noissa agentti ja korkkarisotailuissahan hitusen enempi nähty, mutta ei ihan näin suoranaisesti kovin paloa tosiaan länkkärimainingeissa.

Musiikeista vastaa tällä kertaa Francesco De Masi. Sillä osastolla ei mitään erityisen sykähdyttävää ole tarjolla, johtunee osittain siitä kun spaguissa on kerta toisensa jälkeen ollut aivan käsittämättömän fantasia musiikkeja, niin tälläinen varsin keskiverto juttu ei juurikaan huomiota hirmuisesti osaksensa onnistu keräämään.

https://www.youtube.com/watch?v=4eg-ux8-2vk

------------------------------------

Without a Clue (1988)(Holmes Hölmöilee)
Onkos se vanha kunnon Michael Caine ollut oikein Sherlock Holmesin puuhissakin !? siinä vieressä olis sitten Ben Kingsley perinteisenä aisaparina elikkäs Watsonina… vieläpä ilmeisesti olis humoristisuuteen taipuvainen tämä tapaus ! joten voiko tuota olla katsomatta ? saatika pitämättä ?

"This is a Sherlock Holmes story with a difference. Here, Dr. Watson is the ace detective and has been using an actor to play the part Holmes. Holmes is a drunken actor and gets on Watson's nerves. When Watson tries to go it alone, he doesn't have much success, so he is forced to let Holmes take all the credit once more."

https://www.youtube.com/watch?v=lWXw-QZDdNo

Alien (Alien - Kahdeksas Matkustaja) (1979)
Aliens (1986) (Aliens - Paluu)
The Terminator - Tuhoaja (1984)
The Fly (Kärpänen)(1986)
A Nightmare on Elm Street (1984) (Painajainen Elm Streetillä)

Spoileri

Alien (Alien - Kahdeksas Matkustaja) (1979)
Elokuva joka tehtiin prikulleen, just eikä melkein aivan täysin oikeaan aikaan !

Nimittäin leffan lavasteet, ”lowtech ja hitech” yhtä aikaan, näyttää ajatonta iäsyyttä tihkuen katsojan verkkokalvoille. Jos tuo leffa olis tehty vuosikymmen aiemmin tai myöhemmin niin se paras tunnelma tästä ois visuaalisesti kärsinyt aivan pirun paljon. Muutoinkin lavasteryhmä ollut huippuiskussa, nimittäin ei ne kopioijatkaan päässeet tunnelmassa lähellekään tätä..

..ehkä se avaruusalus ulkoapäin kuvattuna voitais nykyaikana tehdä hitusen edustavan näköisemmin mutta sitä puolta on niin olemattoman vähän että ei sinällään häiritse ja kaikissa muissa lavasteissa häviäisi nimenomaan tunnelman luonissa aivan 100-0 nykypäivänäkin.

Jos visuaalinen puoli lähtentelee täydellisyyttä, niin toinen äärimmäisen tärkeä seikka jännityksen luonnissa, elikkäs äänimaailma ei jää oikeastaan yhtään sen heikommaksi. Todella ikimuistettavaa sointua sieltä pistetään tulemaan, joka sulautuu aika täydelliseksi korvan ja silmän yhteiseksi harmoniaksi ja vie katsojansa sitä kautta aivan ”uusiin ulottuvuuksiin”.. aika minimalistinen tietyllä tapaa mutta täydellinen juuri tähän, Jerry Goldsmith onnistui paremmin kuin kukaan olisi voinut toivoa. Aivan kuten koko tekijäpoppoo toisensa perään ”ylittivät itsensä” tietyllä tapaa. Siitä on nyt sitten seurauksena sen tason tekele joka vetää vielä vuosikymmenten jälkeen vertoja ihan mille tahansa tässä genressä, olen jopa edelleen siellä korkeimmalla huipullakin omalla tavallaan, vallankin puhtaasti just tämänlaisessa genressä.

Sillainhan tämä on vähän kuin perinteisen kauhujännäri, suljettu tila ja porukka alkaa vaihtaa hiippakuntaa vuorotellen ja ”murhaaja” niitä siellä sit jahtaa, mutta poikkeuksellisesti tapahtui avaruudessa & avaruusaluksessa, joka oli tuohon aikaan aikamoisen uutta kuitenkin eikä sitä perinteisintä, muutenhan niitä slashereitä maanpinnalla riitti. Toki olihan se itse Alien myös jotain sellaista jota ei oikeastaan aiemmin ollut nähty.. sen verran ”omaperäinen” otus, josta saatiin myös visuaalisesti luotua ikonen hahmo.

Hemmetin hyvä ja tunnelmallinen jännäri. Ohjauksesta vastaa Ridley Scott ja ehdottomasti yksi miehen väsäämistä timanteista (joita jokunen on), kenties se kaikista kirkkain RScottin ohjauksista.

Näyttelijöistä löytyy karismaa myös tavalla joka jää elokuvan rinnalla yhdessä päin elämään rinnakkaiseloaan eikä vie siltä liikaa huomiota, eikä toisinkaan päin. Pääosassa Sigourney Weaver, sit löytyy mm. Tom Skerrit, Ian Holm, John Hurt… joten todella laadukasta nimeä.

Alun rauhallinen ympäristön ja henkilöiden esitteleminen toimii, siitä sitten hiljalleen alkaa tapahtua ja panokset nousevat oikein kunnolla… vauhti kiihtyy eikä laakereille jäädä juurikaan lepäilemään kun annetaan mennä ja loppupuoli on astetta ”toiminnallisempi… samalla miehistön tiukka pohdinta mikä ratkaisu olisi paras tilanteessa, rivistö alkaa rakoilemaan, uhka kun on täysin uusi kaikille ja sekös jos mikä nostaa hermot pintaan itse kullakin mitä pidemmälle homma etenee, uhka on jotain aivan uutta ja ennenkokematonta sorttia eikä ihminen pysty sitä hallitsemaan haluamallaan tavalla.

Täysin tunnelmaansa perustuva matka jännittävään ”kauhuun”, paikassa jossa kukaan ei kuule kirkunaasi, aivan kuten mainosteksti jo iät ja ajat sitten mainitsi. Jännitys hiipii aika salakavalasti katsojan isolle ja sitä maltetaan rakentaa tarpeeksi pitkään mutta kun se päästetään vapaaksi, niin sekin puoli toimii eikä fiilis laske senkään jälkeen oikeastaan yhtään, kuten niiin äärettömän helposti tuppaa käymään, tässä tuo puoli on kuitenkin mestarillisesti hanskassa.

Sisältää sen luokan kutkuttavaa tunnelmaa niin timanttisessa muodossa katsojalle tarjoiltuna, joihin vain aniharvoissa leffoissa on kyetty kautta aikain leffojen saralla. Eikä ole mitään takeita että tulevaisuudessakaan näin nappiin onnistuneita tekeleitä ilmaantuu kovinkaan usein… odottavan aika saattaa käydä melkoisen pitkäksi tuolloin.

Todellinen alkusysäys sille että Ridley Scott tulisi tekemään useamman todella upean elokuvan, täysin makukysymys että tekikö sitten heti alkujaan kuitenkin sen kaikkein parhaimpansa, tämä on nimittäin kaikilla mittapuilla mitattuna mestariteos.

Ansainnut ehdottomasti maineensa, sen väärti, jopa enemmänkin !

Tuossa boksissa erittäin mainiota kun julisteet neljästä ekasta leffasta. Ekasta myös sarjakuva, vaikkei nyt mikään hehkein versio olekaan niin mainio ja kiva lisä silti !

-------------------------------

Aliens (1986) (Aliens - Paluu)
Siitä ekasta elokuvasta tulikin jo tänne aiemmin pistettyä mietevirke jos toinenkin. Tähän ei viitsi ottaa kuvaa varten tämän elokuvan julistetta seinältä kun siellä siivosti on, mutta tosiaan tuossa lootassa kivasti noi leffojen julisteet mukana tulivat ja vähän muutakin toki.

Elikkäs tämä jatko oli sellainen joka nuorena pentuna iski ihan satasella ! ja se eka jäi tuolloin hitusen varjoon… mutta vuosikymmenten vierimisen jälkeen.. on hitusen muuttunut mielipiteet…

…siis kumpikin on edelleen aivan huikeita elokuvia mutta se eka nostaa vaan tasoaan vuosi vuodelta, tämä ei toki kalpene tai huonone siinä samalla mutta ehkä se eka on hiljalleen jopa kivunnut tämän rinnalle ja kenties rintakarvanmitalla röyhistellen jopa ohitse ! ..

..sen ekan tunnelma on vaan niin käsinkosketeltavan huikea ja kuten sanoin tuolloin niin siinä se lavastus on täydellinen, varmaan joskus viidenkymmenen vuoden päästä se elokuva näyttää vaan entistä paremmalta ! okei se itse Alien ja avaruusalus ulkoapäin on ei niin täydellistä mutta noin muutoin sisältäpäin se avaruusalus vain paranee visuaalisesti vanhetessaan ja se tosiaan tehtiin juuri oikeaan aikaan, ja kun enää ei tuollaista osata alkuunkaan tehdä niin se paranee vaan vuosi vuodelta vanhetessaan.

Tämä jatko onkin sitten tunnelmaltaan hitusen toista maata, vaikka eloonjäämistaistoa se on tämäkin mutta ei enää läheskään niin suljetussa tilassa, vain sitä yksittäistä tuntematonta uhkaa vastaan… vaan suurempaa joukkiota vastaan mutta myös suuremman joukkion tulitukisäestyksellä ja aseilla varustettuna.. ekassahan Ripleyn aseena oli pitkälti vain kekseliäisyys siinä piinaavassa tilanteessa. Toki tässäkin Ripley on ainoa millainen helvetti heitä vastassa on, kun muut machoilija erikoissotajoukko ei ota uskoviin korviinsa kuinka kylmää kyytiä tulee olemaan vastassa… erikoisjoukon heput/naiset tihkuvat niin ylitse vuotavaa stestosteroinia etteivät korvaansa lotkata että kellään tai millään olisi mitään mahdollisuuksia heitä ja eritysesti heidän aseitaan vastaan.. vaan tuleepa tämä reissu hiljalleen enenevissä määrin heidänkin suhtautumistaan uuteen viholliseen aivan uuteen valoon laittamaan !

Huikea elokuva se on tämäkin joka tarjoaa jännitystä hiukan eritavalla kuin eka ja erityisesti sit toimintaa huomattavasti enemmän. Upea jatko-osa ja vieläpä erityylinen, ohjaajakin tässä tosiaan vaihtui elikkäs Ridley Scott meni muita juttuja tekemään ja tilalle tuli James Cameron.

Pääosassa jatkaa ekasta tuttu Ellen Ripley (Sigourney Weaver), muita näyttelijöitä tässä mm. Michel Biehn, Bil Paxton, Jodette Goldstein, Lance Heriksen, Paul Reiser, Carrie Henn… Tässähän Ripley nousee periaatteessa ”johtajaksi” ja ottaa suuret buutsit jalkaansa jotka on jonkun täytettävä tässä taistossa, kun ekassa oli vielä vain ”yksi heistä” siellä joukon seassa eikä ollut mikään ”johtajatyyppinen” persoona alkuunkaan vaan koetti vaan epätoivoisesti selviytyä, mutta tässä mimmi uskaltaa sen tehdä ja liidata ”joukkoja” tuota ilkeää vihulaista vastaan, vaikkei hänellä siihen koulutusta ole mutta tietoa, kiitos ekan leffan tapahtumien… suhteellisen pienellä poppoolla tässäkin tehtiin taas jotain todella suurta elokuvamaailmaan

Voisi luulla helposti että tämä ei oikein aikaa kestä, mutta kyllä se vaan kestää, viime aikoina ei hirveästi ole näitä kopioijia enää edes tullut ja turhapa sitä on kopioija ihan suoraan kun kaikki ne ovat huomattavasti kehnompi olleet toinen toisensa perään, nykyään jos tämän tyylisen leffan väsää niin pitää panostaa aivan erilaisiin juttuihin.. tätä leffaa ei kannata sen maaperällä ja sen vahvuusalueilla lähteä haastamaan, kuten ei kannata sen ekankaan. Siinä taistossa tuppaa käymään yleensä aina suht kehnosti näiden aitojen ja alkuperäisten tekeleiden rinnalla. Niin hemmetin loistavista elokuvista tässä kaksikossa on kyse ! Onneksi ei lähdetty kopioimaan sitä ekaa elokuvaa, joka oli omalla tavallaan mestarillinen, vaan otettiin siitä jutut mistä ammentaa toiseen elokuvaan pohjat ja tehtiin siitä oma juttu kuitenkin kunnioittaen sitä ensimmäistä ja niistä aineksista saatiin tästäkin elokuvasta loihdittua mestarillinen !

Kumpikaan elokuvista ei kampita tai törki töistä mitenkään, eilaisia mutta tukevat toisiaan täydellisesti ja vierivieressä varsin veljellisesti ovat sovussa eikä ristiriitoja niiden välillä juurikaan ole, jo pelkästään sekin oli onnistumisen tae... ihmisillä ei ole sitä pakottavaa tarvetta verrata näitä väkipakolla ja saada toinen sitä toista paremmaksi jäsenneltyä, se saa vapaasti olla kumpi vain ja jonain toisena päivän se voi olla näistä ihan kumpi vain, kumpi sen karvan mitan on toista ”edellä”.. tasapaino se on näiden välillä täysin harmoninen ja jos ei jo tullut selväksi, niin kerta vielä kiellon päälle mainittakoon että onneksi kumpikin elokuva on mestariteoksia !

--------------------------------

The Terminator (1984)
Eipä tekijätkään tienneet tehdessään että melkoisen teoksen ääressä olivat tätä tehdessään ja kokonaisuudesta tuli jopa suurempi kuin kukan heistä varmaankaan uskalsi odottaa. Sitä kuinka ”iso” leffa tämä vielä vuosikymmenienkin jälkeen tulisi olemaan, eikä siis lainkaan mikään samoin tein unohtuva tekele, ei alkuunkaan.

Tarina on sinällään selkeä ja varsin suorasukainen, mutta silti sisältää myös ”sitä jotain” että jaksaa kuitenkin kiehtoa eikä ole vain luotisuoraviiva kuitenkaan joka millään tavoin olisi tylsä, eikä tämä ole kuitenkaan sinällään mikään tarinaan pohjautuva elokuva, mutta se tukee kaikkea muuta erittäin hyvin.

Toimintapuolessakin on tarpeeksi niin sanotusti munaa, sellaista sopivan raskasta menoa ja meininkiä kun aletaan ”rymistellä”. Sopivaa tylyyttä ja uhkaavuutta tihkuvaa toimintaa.

Tunnelma on kokonaisuudessaan aivan huikea ! joka todellakin jollain mystisellä tavalla välittyy katsojalle asti sinne ruudun toiselle puolelle, tavalla johon liian harvoin kyetään.

Musiikit (Brad Fiedel) tykittää sillä tenholla että niitä ei vaan yksinkertaisesti unohda ja ne päässä soi vaikka kuinka asiaa koettais vastustella, toki mitään syytä siihen ei ole, sen verran tunnelmaa tihkuvaa on, että ei haittaa vaikka päässä sois

Vaikea kuvitella että kukaan muu olisi saanut itse pääpahiksesta elikkäs Terminatorista yhtä uhkaavaa ilmestystä kuin itse Arnold Schwarzenegger..

..erikoistehosteet ajavat tänäkin päivänä hyvin asiansa, toki jos on kokonaan robottimuodossa (jota ei lopulta onneksi paljon ole) niin silloin on kieltämättä niiden osalta parasta päiväys mennyt jo. Se ei onneksi pilaa millään tavoin elokuvaa, se pitää vain ottaa oman aikakautensa tuotoksena.. on vain hyväksytttävä tänä päivänä että tuohon rahkeet tuolloin tuolta osin riittivät. Low-budget leffaksi silti häkellyttävän onnistunut tuokin puoli. Toki onneksi jos ei ola Arska koko robottimuodossa niin näyttää edelleen aivan hemmetin hyvältä ja uhkaavuutta tihkuvalta oikealla tavalla..

..Linda Hamilton komppaa rinnalla, tai no ei varsinaisesti rinnalla vaan pakoon pyrkivänä mimminä siinä samalla ihan kelvollisesti.. toki ei ole kysymystäkään siitä että kuka näyttelijä tästä elokuvasta muistetaan, aina. Toki Michael Biehn myös vetää roolinsa mainiosti, siellä sivummalta löytyy myös laatua Lance Henriksenin muodossa.

Sillain tämä T1 ja T2 menevät hyvin samoja latuja pitkin meikän mielissä kuin mitä Alien ja Aliens. Aikoinaan pidin jatkosta selvästi enemmän, mutta mitä useammin ne on nähnyt ja aikaa kulunut, niin kummankin tapauksessa se ensimmäinen elokuva on se joka koko aika vain nousee paremmaksi ja paremmaksi ja jopa nyt sitten ohittanut sen jatko-osan meikän mielissä. Toki kaikki aivan huikeita elokuvia ! ja sinällään turha päänsärkyä saada ja väkisin yrittää niitä ”paremmuusjärjestykseen” vääntää..

..upeaa että noista kaikista mahtavista elokuvista päästään nauttimaan, kerta toisensa jälkeen, sillä jokainen noista neljästä kestää useammankin katselukerran. Yksi asia on varma kuitenkin, aikamoinen ohjaaja tuo eräs James Cameron.

Elokuva joka kokonaisuutena toimii ! jopa vuosi vuodelta aina vaan entistä paremmin se jos mikä on aivan huikean hyvän elokuvan merkki. Mestarillinen, aivan saakelin kova, vallan pienelläkin budjetilla voi tehdä jotain todella suurta, jopa tämän genrenkin leffoissa.. harmittavasti nykymaailmassa sillä pelkällä rahalla ja sen voimalla, ei päästä lähellekään tälläistä teosta tunnelmallisuudessaan.

”Tunnelmapommi” vailla vertaa !

-----------------------------------------------

Kärpänen (The Fly) (1986)
Inhottavan hyvä ! Tämä on siis uusintafilmatisointi samannimisestä elokuvasta joka on tehty vuonna 1958. Liekö ”yksi yhteen” sovitus, en ole tuota alkuperäistä koskaan nähnyt niin vaikea sanoa tältä istumalta.

Tämä on todella riipaiseva kokemus katsojalleen, matka jonka katsoja tekee tämän tiedemiehen seurassa todella hehkuu groteskilla tavalla ”hyvyyttään”, matka joka muuttuu hetki hetkeltä tukalammaksi. Tukalammaksi se tulee niin päähahmolle itselleen, kuin myös katsojalleen siinä ”piinapenkissä”, toki elokuva on niin loistavasti tehty ja näytelty että sitä janoaa vaan saada kuitenkin lisää nähtäväkseen että miten karuun jamaan asti tässä homma menee. Tässä tuo tunne on saatu välitettyä katsojalle asti häkellyttävän hyvin ! Tietyllä tavalla tekee jo pahaa katsoa mutta samaan aikaan tuntee sympatiaa, ”empatiaa”, haikeutta, surua tuota karun kohtalon kohtaavaa ”miestä” kohtaan..

..miestä joka on hitaasti mutta varmasti matkalla kohti väistämätöntä päämääräänsä, loppua joka ei vaan voi olla millään tavoin onnellinen.

Liekö Jeff Goldblum tekee elämänsä roolisuorituksen tässä, niin loistavasti mies näyttelee muuttumisensa/”sulamisensa” hiljalleen hyönteiseksi ihmisen muodosta.. myös visuaalisesti tehty tavalla jossa katsoja tuntee ja muistaa. Enpä muistanut kun aikoinaan tämän viimeksi nähnyt, sitä kuitenkaan että Geena Davis oli tässä naispääosassa.

Tiedemies keksii siis teleportaatiolaitteen ja kaikenlaisten kokeilujen jälkeen "päättää" tehdä (tai ajautuu tietyllä tavalla) itsestään lopulta koekaniinin, harmittavasti mukana ”kärpäsenä katossa” tulee mukana salamatkustaja, ei jänis tällä kertaa vaan ihan ihka aito kärpänen ja siitä se sitten lähtee, melkoinen ”seikkailu” kohti tuntematonta.

Rujo tarina, joka kuitenkin koskettaa ja kouraisee katsojaansa syvältäkin. Inhorealistisuutta hyvällä tavalla tehtynä. Elokuva ei ole menettänyt millään osa-alueella yhtikäs purevuuttaan aikojen saatossa, melkein päinvastoin, on vaan entistä paremmin sementoinut itsensä sinne eliittiin.

Täysin ansaitusti karmaiseva ja ikimuistoinen kauhuklassikko, joka kestää aikaa.

Ohjauksesta tässä ikimuistettavassa elokuvassa on David Cronenberg. Musiikista taasen vastaa Howard Shore.

-------------------------------------------------------

A Nightmare on Elm Street (1984) (Painajainen Elm Streetillä)
Jo edesmenneen Wes Cravenin mielensopukoista työstettyä luomusta. Ilmeisesti nämä 1-7 osat ovat niitä joille kyseinen Craven oli siunauksensa antanut !? yksi levy on myös kokonaan annettu Extroille pelkästään, vaikka niitä myös leffojenkin mukana on erikseen. Tosiaan tulla tupsahti Bluraylle tuli kelpo paketti mikä sisältää osat 1-7 mitä tulee A Nightmare on Elm Street sarjaan joten mikäpä ettei niitäkin vilkuilla vois ja onhan siellä nelososan puikoissa Harlinin Rennykin peräti.

Alussa ei hirveästi mitään tässä selitetä mistä on kysymys ja itse Freddy Kruegerin menneisyydestä tai hahmosta itsestään ei oikeastaan kerrota mitään, heti kuitenkin melkoisella vauhdilla painajaisten maailmaan mennään... sentään sitten siellä aikanaan tuohonkin asiaan "palataan" jottei nyt täysin mysteeriksi tuo heppu jää kuitenkaan... Nuorisojoukko alkaa ihmettelemään painajaismaisia uniaan ja hyvin nopeasti alkaa myös porukka vähentyä. Porukkaakin lakoaa yllättävän nopeasti ja kukaan ei käytännössä tunnu olevan tässä turvassa vaan lähtö on aina kaikilla lähellä, tuo tuli jo tutuksi myös nelososassa ja siellä yllätyksenä itselleni... se tekee kieltämättä erittäin virkistävän tästä ja yllätyksellisen kun ei yhtään etukäteen osaa arvioida että selviääkö kukaan hengissä vaiko eikö ja tosiaan monesti joiden olettaa olevan pidempäänkin mukana niin saattaapi lähteä juuri seuraavana leffasta "unten maille".

Ei ollenkaan huono tämä eka leffa, eritysesti pidän tuosta ideasta että kun painajaisissa käy köpelösti niin sitten lähtee myös oikeassa maailmassa ja välillä porukka saattaa saada itsensä hereillä painajaisesta erinäisin keinoin tai oikeasssa maailmassa sattuu jotain johon kyseinen henkilö yllättäen herää jne... Se nyt vaan toimii äärettömän hyvin tälläisessä nuoriso"kauhu"leffassa... noiden juttujen avulla saadaan oikeasti ihan luovaa ideaa koko homman taustalle ja jännittäviä kohtauksia tuotettua kerta toisensa perään.

Ohjauksesta ja kässäristä vastaa siis itse Wes Craven. Pääsossa mm. Heather Langenkamp, Johnny Depp (en ois kyllä tuntenut tai huomannut laisinkaan tuota kuin vain tekstien perusteella sit !, Robert Englund (tottakai !), Amanda Wyss, Ronee Blakley...

Nopsan näpsäkkäästi etenevä leffa, joka tempaisee hyvin katsojan mukaansa. Toimii vielä vuosikymmentenkin jälkeen mallikkaasti, eikä ole oikeastaan juurikaan vanhentunut, siis ainakaan väärällä tavalla, ainoastaan hyvällä. Ei tätä suotta ole oman genrensä klassikoksi toitotettu !

Hyviä leffoja..aikamoisia klassikoita!

 

[IlpoNuokko]

Kiitos @tomine11 Conan Barbaarin arvostelusta. Kyseessä lienee edelleen useimmin koskaan katsomani elokuva. Lähes vuosittain tämä on tullut nähtyä vuosikymmenten saatossa.

Näin elokuvan ensimmäisen kerran joskus 80-luvun lopulla ja se teki vaikutuksen heti. Arska barbaarina, musiikit ja yleinen tunnelma, siinäpä ne tärkeimmät. VHS-kaseteilta katseltiin kavereiden kanssa hidastettuna päiden irtoamisia ym.

Näyttelijäkatras on todella kova, Arskan lisäksi mm. jo mainittu James Earl Jones. Lisäksi nostan sivuhahmoista esille loistavan suorituksen kuningas Osricina tekevän Max von Sydowin.

Myös Conan-sarjakuvat ovat olleet todella tärkeitä itselleni (minulla on edelleen kymmeniä lehtiä tallessa).

 

[Murdoc]

Pitäis kyllä tuo Conan katsoa uudelleen. Olen aika kova Iso-Arskan leffojen fani ja pidän T2:sta kaikkien sikojrn parhaana toimintaleffana ja Predatorin varmaan pitää titteliä elokuvana, jota olen katsonut eniten mutta jostain syystä tuo Conan on tullut katsottua tieten vain kerran ja todennäkösesti jatko-osaa en ole nähnyt koskaan.

 

[karpaasi]

Pitäis kyllä tuo Conan katsoa uudelleen. Olen aika kova Iso-Arskan leffojen fani ja pidän T2:sta kaikkien sikojrn parhaana toimintaleffana ja Predatorin varmaan pitää titteliä elokuvana, jota olen katsonut eniten mutta jostain syystä tuo Conan on tullut katsottua tieten vain kerran ja todennäkösesti jatko-osaa en ole nähnyt koskaan.

Täällä tuli katsottua kymmeniä kertoja penskana, mutta nyt ei ole tullut katsottua varmaan yli 20 vuoteen. Pakko katsastaa ja jatkaa siitä katsomalla predatorit ja terminaattorit!

Arskan ja Syltyn dokkarit olivat kummatkin hyviä netflixissa.

 

[karpaasi]

Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että näin Conan Tuhoajan ennen kuin katsoin Barbaarin. Siinä mielessä siis laatu parani huimasti. Ei Tuhoaja ole millään tavoin katselukelvoton, mutta se on kuin kevytversio Barbaarista, jonka on tehnyt Disney. Mielikuvituksella kolmanneksi osaksi kääntyvä Red Sonja on myös mielestäni mainettaan parempi.

Red Sonjasta jäänyt myös positiivinen muistikuva - täytyy sekin tsekata uudestaan. Päähahmo oli ainakin vakuuttava

 

[Hulikopteri]

Jali ja suklaatehdas

Olihan tämä outo kokemus, mutta ei niin outo kuin muistin. Muutamat kohtaukset muistin viime katselukerrasta josta on vuosia. Paljon oli unohtunut kuitenkin, mikä kertoo ettei mikään muistettava elokuva ole kyseessä.

Vitsit ja biisit piristivät, vaikka eivät täysin osuneet aina nappiin. Lapset olivat kaikki ärsyttäviä ja Depp oli outo itsensä.

Mutta ihan viihdyttävä kokemus oli ja jäi ihan positiivinen maku suuhun. 3/5

 

[DestiZ]

Oscar ehdokkaat tosiaan julkaistu, aika yllättävää että Leo ei ole ehdolla ollenkaan, Iron Claw ei saanut yhtään ehdokkuutta yms, no nyt suon enemmän kun mielelläni Cillian Murphylle tuon paras miespääosa oscarin ja eiköhän hän sen tule myös viemään. eiköhän tuo muutenkin aikamoista Oppenheimer juhlaa tule olemaan.

See the full list of Oscar nominations for the 2024 Academy Awards

The 2024 Oscars followed a year that saw blockbusters "Barbie" and "Oppenheimer" pack movie theaters around the world.

www.cbsnews.com

 

[Jaakkimo]

Kolmannen Deadpoolin kuvaukset on saatu pakettiin:

Ryan Reynolds vahvistaa: Deadpool 3:n kuvaukset saatiin päätökseensä – odotetun supersankarihäröilyn ensi-ilta heinäkuussa

Ryan Reynolds julistaa Instagram-palvelussa Deadpool 3:n kuvaukset päättyneeksi.

www.konsolifin.net

 

[FleeingNevada]

Mikäli joltain on jäänyt Oppenheimer näkemättä IMAXissa, niin nyt on siihen mahdollisuus. Finnkino toi Nolanin huikean epookin takaisin viikon pituiselle juhlakierrokselle.

Toisaalta tämä viikko on ihan yhtä juhlaa teattereissa muutenkin. Ensi-iltansa saavat Past Lives, Zone of Interest ja Perfect Days, joista jokainen on viiden tähden arvoinen. Varsinkin Past Lives on niin vavisuttavan kaunis elokuva, että se jää sieluun pitkäksi aikaa.

 

[Ulukai]

Monkey Man näyttää upealta.