Elokuvat

[ULVI]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Gambler
Onkos joku nähnyt jo juuri julkaistun Leijonakuningas 3:n? Mielestäni leffan amerikkalainen nimi, Lion King 1½ on hieman osuvampi. Tässä jaksossa Timon ja Pumbaa kertovat alkuperäisen Leijonakuninkaan tarinan omasta vinkkelistään, joka tuo paljon mielenkiintoista lisäystä ensimmäisen osan tarinaan.

Leijonakuningas 3 on puhdasta komediaa. . .

Jos jouluaattona katsoi Samu Sirkan Joulu(yö?) -ohjelmaa, niin siinähän välissä näkyi tästä pitkiäkin pätkiä. Ihan hauskalta vaikutti (kohtaus, missä selitettiin miksi kaikki eläimet kumartivat )

 

[Esa Mäkijärvi]

Eilen illalla / yöllä tuli vahdattua Lars Von Trierin dvd-uutuus Dogville ja juuri äskettäin sain katottua George Clooneyn esikoisohjauksen Confessions of A Dangerous Mind (Salaisen Agentin Tunnustukset).

Näistä ensimmäinen oli vaikuttava teos, joka tuntui enemmänkin hyvältä teatterinäytökseltä kuin täysiveriseltä elokuvalta. Erilainen, hyvin näytelty ja loistavasti käsikirjoitettu.

George Clooneyn tekele sen sijaan tuskin soveltuu kaikille. Käsikirjoituksen on väsännyt Being John Malkovichin ja Adaptationin kynäilly Charlie Kaufman. Jos nämä kaksi elokuvaa miellyttävät (kuten allekirjoittanutta suuresti), myös Dangerous Mind menee juonen osalta varmasti jakeluun. Muut kritisoinevat sekavuutta.

Varsin onnistuneet elokuvalinnat tällä kertaa. Suosittelen.

- Esa

 

[nakkerton]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Esa Mäkijärvi
Näistä ensimmäinen oli vaikuttava teos, joka tuntui enemmänkin hyvältä teatterinäytökseltä kuin täysiveriseltä elokuvalta. Erilainen, hyvin näytelty ja loistavasti käsikirjoitettu.

Dogville on yleisesti ottaen erilainen, mutta teemaltaan hyvin samanlainen kuin von Trierin aikaisemmat tuotokset Breaking the Waves ja Dancer in the Dark.

 

[Prisoner]

Mä sain Dogvillestä eniten irti pohtimalla sen yhtäläisyyksiä Prisoner-sarjaan. Voisi jopa kuvitella, että Lars on melkoinen Prisoner -fani.

Hyviä teatteriesityksiä vastaavaan tunnelmaan leffan rahkeet ei mielestäni riittäneet. Eikä se välttämättä videona ole mahdollistakaan.

 

[saintbert]

Postilootaan paukahti Takeshi Kitanon uusin, Zatoichi (japsilevy enkkuteksteillä, huh). Jutun juoni on Japani-filmeihin perehtyneille vanha tuttu. Kitano esittää nimiosan sokeaa hierojaa/miekkamiestä, joka kunnon supersankarin tapaan puolustaa oikeudenmukaisuutta, missä ikinä kulkeekaan.

En ole nähnyt vanhoja Zatoichi-elokuvia (1962-89) eivätkä samuraipätkät muutenkaan erityisemmin uppoa, mutta ilmeisesti Kitano on muokannut hahmoa varsin kitsaasti, ja kaikesta huomaa, ettei idea elokuvaan ole oma. Elokuva on tyyliltään useimpia Kitano-tuotoksia viihteellisempi. Väkivalta on runsasta ja huumori rehevää. Jenkit ovat verranneet Zatoichia Kill Billiin, mutta taaskaan en ole vertailukohtaa nähnyt. Väkivalta ei kuitenkaan ole Zatoichin selkäranka, vaan elokuvassa on ihan oikea tarina.

Ehkä vakuuttavinta on elokuvan kuvallinen tyyli. Värimaailma on rikas ja lavastus ja puvustus yksinkertaisen kaunista. CGI-efektien käytöstä toimintakohtauksissa voi olla montaa mieltä, itselläni se pisti silmään ajoittain.

Zatoichi ei ole Kitanon uraauurtavin teos, mutta viihdyttää sen kaksi tuntia, minkä kestää, varsin mainiosti.

 

[Sarine]

Tuli tuossa viime viikonloppuna katsottua mestariohjaaja David Lynchin Mullholland Driven, oli kyllä niin taattua laatua kuin olla voi, kaikki kohdallaan, varsinkin lopussa jossa minä menin ihan sekaisin, tuo tekele pitää ostaa jotta sen voisi katsoa pariin kertaan uudestaan.

Katsoin myös Donnie Darkon, joka sekin oli aikas koskettava elokuva, mielenkiintoinen jättiläis jänis (älkää naurako, jotka ei ole nähny) oli aikas ovela veto Loistava leffa siinäkin, maailmanloppua voi kuvata monella tavalla

Kill Bill vol.1 tuli myöskin katsottua, taattua Tarantino laatua sekin, olin leffasta kuullut negatiivistä sekä positiivistä, mutta luulin leffan olevan ihan kakkaa, joten yllärinä tulikin se että se oli ihan kelpo tekele

Muuten, ne jotka on nähnyt Heron, niin voi varmaan kertoa minulle vastaako se Crouching tiger Hidden dragon leffan laatua vai onko parempi? Pitänyt lainata se jo vähän aikaa mutta aina joku japsileffa vetänyt pidemmän korren.

 

[Unreal-Hawk]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Sarine
Muuten, ne jotka on nähnyt Heron, niin voi varmaan kertoa minulle vastaako se Crouching tiger Hidden dragon leffan laatua vai onko parempi? Pitänyt lainata se jo vähän aikaa mutta aina joku japsileffa vetänyt pidemmän korren.

Mielestäni parempi. Kerrassaan huikea leffa jota on vaikea pukea sanoiksi, se täytyy nähdä itse.

 

[Leo Stenbuck]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Sarine
Muuten, ne jotka on nähnyt Heron, niin voi varmaan kertoa minulle vastaako se Crouching tiger Hidden dragon leffan laatua vai onko parempi? Pitänyt lainata se jo vähän aikaa mutta aina joku japsileffa vetänyt pidemmän korren.

Hero on aivan loistava elokuva, mielestäni jopa parempi kuin Crouching Tiger. Taiteellisessa mielessä ehkäpä hienoin näkemäni elokuva. Kannattaa ehdottomasti katsoa.

PS. Kannattaa tsekata tuota Mulholland Driven DVD:tä Anttiloista. Itse poistin tuon viime vuoden lopulla halpiksena Unelmien sielunmessun ja Crouching Tigerin kanssa, yhteishintaan n. 25 . Mulhollandin yksittäishinta oli muistaakseni jotain 8-9 euroa.

Eilen tuli taas ostettua pari DVD:tä Anttilan halpahinnoilla. E.T. Collector's Edition Box Set 14.95 (sisältää kummatkin uudelleenryssityn- ja alkuperäisversion). Filmifriikki myy tuota E.T. -boxia hintaan 31.90 . Ostin myös Hideo Nakatan Dark Waterin hintaan 7.95 .

 

[Legomancer]

Pidin Donnie Darkosta todella paljon. Viiden tähden pätkä siis. Se sekoittaa hyvin fantasiaa, sci-fiä ja trilleriä sekä välillä mustaa huumoriakin. Kaunis elokuva, tuntuu paikoitellen hiukan Lynchimäiseltä. Tämäkin pitäisi bongata DVD:nä jostain alelaarista.

Mietin aikoinaan Mulholland Driveä katsoessani niiden ilmeitä, jotka olivat menneet elokuvateatteriin katsomaan sen. Itse jouduin katsomaan sen kolme kertaa ennen kuin aloin päästä jyvälle. Sitä ei millään, siis MILLÄÄN, pysty käsittämään ensimmäisellä kerralla, vaan se pitää katsoa uudestaan, mieluiten heti putkeen. Piinaavan jännittävä elokuva, saa lopussa ihan psykoottisen pelottavia piirteitä ja musiikit sen kuin lisäävät fiilistä entisestään.

 

[Ronkka]

Enki Bilalin sarjiksia diggailevat huomio: Immortal

Nuo parit trailerit kannattaa tsekata, hienolta näyttää.

 

[Sarine]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Leo Stenbuck
PS. Kannattaa tsekata tuota Mulholland Driven DVD:tä Anttiloista. Itse poistin tuon viime vuoden lopulla halpiksena Unelmien sielunmessun ja Crouching Tigerin kanssa, yhteishintaan n. 25 . Mulhollandin yksittäishinta oli muistaakseni jotain 8-9 euroa.

Katselin itsekin jouluna tuota mulhollandia, mutta päädyin sitten Battle Roayaleen, joka on sekin loistava. Uudenvuoden yönä katselin Unelmien sielunmessun, siinä n. klo. 05.00 joten uudestaan katselu olisi kyllä aika asiaa.

 

[Neonomide]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Sarine
Muuten, ne jotka on nähnyt Heron, niin voi varmaan kertoa minulle vastaako se Crouching tiger Hidden dragon leffan laatua vai onko parempi? Pitänyt lainata se jo vähän aikaa mutta aina joku japsileffa vetänyt pidemmän korren.

Ne ovat erilaisia elokuvia. CTHD on popularisoidumpi, tehty enemmän kansainvälisille markkinoille, kun taas Hero on tehty Kiinan valtion tuella. Itse pidin paljon molemmista suurena honkkarifanina, mutta Hero oli ehkä sanomaltaan näppärämpi. Herossa oli myös 2000- luvun upein elokuvakaksintaistelu Jet Lin ja Donnie Yenin välillä. Uusintamatsi kahden ilmiömäisen kungfu-tähden välillä oli koko leffan hinnan arvoinen elämys. ja epärealismista urputtavat peelot voivat ennen kritisointia miettiä miten helpolla autot oikeasti räjähtävät noissa jenkkileffoissa...

 

[nakkerton]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Neonomide
Ne ovat erilaisia elokuvia.

Jep, vertailu leffojen paremmuudesta on tuossa mielessä täysin hyödytöntä. CTHD on selvästi draamaa, kun Hero keskittyy puhtaasti kuvataiteelliseen esitykseen upeiden taistelukohtauksien valossa.

 

[Zanis Dust]

Mitä mieltä porukka on The Passion Of The Christista? Kävin katsomassa sen lauantaina hirveässä krapulassa ja se oli parempi kuin odotin, mutta siinä oli kuitenkin muutama seikka, jotka häiritsivät paikoitellen.
Gibson käytti vähän liikaa dramaattisia hidastuksia, jotka menettivät tehonsa juuri sen liikakäytön vuoksi - etenkin loppupuolella elokuvaa se alkoi häiritä. Toinen häiritsevä seikka oli musiikin liiallinen käyttö, myöskin loppupuolella - moni kohtaus olisi ollut tehokkaampi joko hillitymmällä musiikilla tai sitten ilman musiikkia. Välillä myös tuntui (etenkin siinä ruoskintakohtauksessa), että Jeesuksesta yritettään hieman tehdä perinteisempää hollywoodilaista sankaria, joka kestää melkein mitä vain.
Näyttelijävalinnat oli melko onnistuneita ja elokuvan ensimmäinen tunti toimi melko hyvin. Pääasiassa kuitenkin jäi melko positiivinen maku, vaikka se ei ihan paras valinta ollut krapulapäivälle.

 

[Esa Mäkijärvi]

Toissapäivänä ja eilen tuli sitten jälleen tapitettua kaksi elokuvaa iltojen ratoksi. Haaviin tarttuivat Master & Commander ja Life of David Gale. Hyviä molemmat, joskin hieman erilaisin ansion.

Russell Crowe ja Kevin Spacey ovat molemmat tutun loistavia rooleissaan. Master & Commander on viihdyttävä elokuva, kun taas David Galen Elämä herättää tarpeellisia mietteitä oikeasta ja väärästä.

Katsokaapa pois, nuokin.

- Esa

 

[Byte]

Jäi noista alkupään Kill Bill keskusteluista sellainen mielikuva, että lopun mustavalkoisuus olisi muka Tarantinon suunnittelema tehokeino?! Kysehän on vain siitä, että länsimaalaiset ovat sen verran herkkä porukkaa, ettei tuollainen verellä ja ruumiinosilla lotraaminen käy päinsä ja loppua on sensoroitu muuttamalla se mustavalkoiseksi. Aasiassahan koko elokuva on värillinen.

 

[feldon]

Lost in Translationin kävin katsomassa heti ensi-illan jälkeen ja nautin suuresti. Kaltaiselleni Japania ymmärtämättömälle länsimaalaiselle leffa tarjosi monet naurut, mutta kenties sen suurin valttikortti oli kuitenkin konstailematon tunnelmallisuus, joka oli saatu aikaan pienillä yksityiskohdilla. Leffasta puuttui "se jokin", joka erottaa hyvät elokuvat loistavista, mutta omalla hupsulla tavallaan se on silti parhaita tänä vuonna katsomiani pätkiä. Suosittelen varauksella.

 

[Leo Stenbuck]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Byte
Jäi noista alkupään Kill Bill keskusteluista sellainen mielikuva, että lopun mustavalkoisuus olisi muka Tarantinon suunnittelema tehokeino?! Kysehän on vain siitä, että länsimaalaiset ovat sen verran herkkä porukkaa, ettei tuollainen verellä ja ruumiinosilla lotraaminen käy päinsä ja loppua on sensoroitu muuttamalla se mustavalkoiseksi. Aasiassahan koko elokuva on värillinen.

Ok, kävi kyllä mielessä, että olisiko asia noin... Mutta siltikin tuo mustavalkoisuus oli kuin valettu tuohon kohtaukseen ja sopi Kill Billin tyyliin kuin rasvattu. Se teki mielestäni kohtauksesta vieläkin absurdimman ja ikimuistettavan, värin vaihtuessa mustavalkoiseen ja älyttömän poppisbiisin pärähtäessä käyntiin. Ja varsinkin se silmänräpäytyksessä mustavalkoisesta värilliseen muuttuva leikkaus oli mielestäni loistava.

 

[Leo Stenbuck]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan feldon
Lost in Translationin kävin katsomassa heti ensi-illan jälkeen ja nautin suuresti. Kaltaiselleni Japania ymmärtämättömälle länsimaalaiselle leffa tarjosi monet naurut, mutta kenties sen suurin valttikortti oli kuitenkin konstailematon tunnelmallisuus, joka oli saatu aikaan pienillä yksityiskohdilla. Leffasta puuttui "se jokin", joka erottaa hyvät elokuvat loistavista, mutta omalla hupsulla tavallaan se on silti parhaita tänä vuonna katsomiani pätkiä. Suosittelen varauksella.

Itsekin kävin katsomassa tänään tuon LIT:n ja se oli kyllä aivan loistava elokuva. Muutenkin on jo vuosien ajan tehnyt mieli käydä Japanissa, mutta ei ole ikinä ollut rahaa lähteä. Tämän elokuvan nähtyäni teki mieleni lähteä vielä kahta kauheammin. Jonakin päivänä sinne on kyllä lähdettävä, hinnalla millä hyvänsä.

Vaikka elokuvassa ei tapahtunutkaan juonellisesti paljon mitään, oli se siltikin varmasti yksi parhaimpia elokuvia mitä olen nähnyt ja varsinkin Bill Murray oli elementissään. Japanilaisen kulttuurin ystävänä elokuva upposi minuun kuin sulaan voihin ja siitä irtosi monet naurut. Elokuvan jälkeinen tunne oli yksi parhaista jonka olen kokenut. Suosittelen ehdottomasti, varsinkin kaikille Japanin ystäville.

 

[Leo Stenbuck]

Tuli eilen käytyä katsomassa Kill Bill vol. 2. Pitää vielä vähän sulatella elokuvaa, mutta täytyy kyllä sanoa, että kokonaisuudessaan kerrassaan mahtava elokuva, mukaan lukien vol. 1.
Tyylilajiltaan elokuvat poikkesivat toisistaan paljon. Vol. 1:n keskittyessä lähes silkkaan mättöön, oli kakkonen ehkäpä se tarantinomaisempi ja henkilökeskeisempi osa.
DVD-boxin ilmestyttyä näemme, miten nämä kaksi elokuvaa muodostavat yhdessä saumattoman kokonaisuuden.
QT rox on!