Itsekin tykkäsin vitosesta itse asiassa todella paljon. Siinä oli oma tärähtänyt ja painostava tunnelmansa juurikin noiden kulttilaisten takia. Amerikan luonto ja maaseutu toimivat myöskin todella hyvin juuri tuollaisen kulttiporukan kanssa. Kaappauksetkaan eivät juurikaan päässeet haittaamaan, kun tajusin, että niitä tulee vasta siinä vaiheessa, kun olet tarpeeksi vallannut tiettyä aluetta, eli se kaappaus oli vain ns. alueen lopputaistelualueelle vieminen. Toki sinänsä pakottaen, mutta näinhän nämä usein peleissä menevät, kun tarpeeksi etenet. Tämän kun tosiaan tajusin, menin suosiolla kaappauksen alkaessa vangittavaksi, jotta pääsin alueen lopputaisteluun pian ja taas siitä eteenpäin pelissä.
Kutonen on ollut itselleni selvästi huonoin Far Cry-peli. Noiden ammusten vaihtelu vihollistyypin mukaan on niin typerä aivopieru, että pilaa jo omalta osaltaan peliä itselleni. Lisäksi hahmot ovat jotenkin tönkköjä ja tylsiä vihollisia ja päähahmoa myöten. Tämä on asia, jota en Far Cry-peleissä ole kolmosesta lähtien ja sen jälkeen kokenut - kunnes nyt kutosessa siis. Olen kutosta toki edelleen jatkanut pikkuhiljaa, mutta mitään aikaisempien Far Cry-pelien tyyppistä koukkua ei ole päässyt muodostumaan, vaan peli jää aina pian tauolle, kun alkavat muut pelit kiinnostaa enemmän.