Vastaus: FIFA 15 - Ultimate Team (Kolikkokauppa kielletty)
Kerronpa tarinan vanhasta luokkatoveristani. Tämä viesti on suunnattu kaikille, joiden kohdalla voi enemmän tai vähemmän assossioida sanat "päteminen", "idiotismi" tai "v##tumaisuus".
Vanha luokkatoverini Dan-Per Korhonen (nimi muutettu) oli mukiinmenevä poika, joskin vähän erilainen. Hänellä oli tapana usein päteä - jopa asioissa, joista hän ei mitään tiennytkään! Silloin tällöin hän etsi tietoa eri lähteistä, jotka sisälsivät hienoja sanoja ja olivat niin pitkiä tekstejä, etteivät muut jaksaneet niitä lukea. Jos olisivat, he olisivat huomanneet, että Dan oli huijari. Huijari, joka ei tiennytkään niin paljon. Pian Danista paljastui toinenkin puoli: hän muuttui hyvin nöyräksi, kun tarvitsi itse apua. Hän kyseli paljon - ja tyhmiä. Muut auttoivat minkä jaksoivat. Sitten taas, kun joku muu tarvitsi apua tai Dan oli eri mieltä muiden kanssa, muuttui Dan täysin. Hän oli aggressiivinen, puhui alentavasti toisia kohtaan ja päti. Hän esiintyi ikään kuin tietäisi jostakin jotakin. Todellisuudessa hän ei tiennyt mistään mitään, ja paljastui se ajan myötä muillekin.
Viimeinen niitti oli varmaankin se, kun Matillakin paloi päreet Daniin. Matti, joka tähän asti oli auttanut ja jopa puolustanut Dania. Dan jäi totaalisen yksin. Eikä siinä vielä kaikki. Muut alkoivat juonitella Dania vastaan. He halusivat hänestä eroon. Opettajatkaan eivät olleet puuttuneet tilanteeseen, vaikka oli selvää, että tilanne oli "kaikki vs Dan". Danin luonteenpiirteet ärsyttivät jopa opettajia.
Dan luuli olevansa hyvä jalkapallossa, vaikka hävisikin aina. Hän saattoi ryhtyä neuvomaan kuudesluokkalaisia, vaikka oli itse kolmosluokalla. Siitä eivät isommat pitäneet. He takloivat Dania - ikään kuin varoituksena, että pahempaa on luvassa - mutta Dan jatkoi pätemistään. Kutosten pääjoukkio - Tuula, Matti, Arto ja eräs kova Saxon-fani - löivät päänsä yhteen. He kehittivät suunnitelman. Ja toteuttivat sen. He kutsuivat Danin mukaan peleihinsä. Ja raiskasivat kuvaannollisesti Dania (siis pyörittivät mennen tullen). He raiskasivat, raiskasivat ja raiskasivat yhä uudelleen ja uudelleen. Dan ei löytänyt pian edes kotiinsa, mutta vieläkin hän sisukkaasti jatkoi. Häntä pyöriteltiin edestakaisin, häntä vedettiin kuin pulkan narua. Hän valitti, että vika on tuulessa. Että vika on kentässä. Että vika on futisjumalissa, jotka ovat kääntäneet hänelle selkänsä. Joskus vika oli opettajissa, joskus vastustajissa. Mutta koskaan ei hänessä itsessään. Ja jälleen hänet raiskattiin. Kunnes vihdoin hän ymmärsi, että oli parempi mennä kotiin harjoittelemaan ja pysymään vaiti niin pitkään, että hänellä oli jotain meriittejä, joiden kautta hän uskaltaisi taas avata suunsa. Dania ei sen koommin nähty, mutta sekös kutosille kelpasi.
Loppu.