Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Täytyy sanoa että tuo Gongagan alue on ensimmäinen missä tullut mieleen että jaksaako tätä kokonaan koluta. Ei sen takia että olisin kyllästynyt sivutekemiseen vaan se alue on todella ärsyttävä tutkia. Labyrinttimainen viidakko mihin Chocobo ei kunnolla sovellu mutta silti sitä tarvii vähänväliä. Täytyy nyt ainakin tuo relic tehtäväsarja yrittää tehdä mutta muuten saatan jättää myöhemmälle. Moogle tehtäväkin meni jo niin ärsyttäväks että taidan jättää tekemättä. Ollut myös huonoimmat sivutehtävät ja minipelit. Kaikinpuolin heikko alue ja ainut paikka mikä tuntuu turhakkeelta.
Samaa mieltä. Varmaan kyllä koluan silti kaiken läpi.
Tuota edeltäneessä alueessa jo ärsytti hieman se miten vaikea siellä oli välillä liikkua, kun oli niin paljon korkeuseroja. Vielä enemmän kuitenkin ärsytti se miten jäykäksi kulkupeliin meneminen oli tehty, kun vertaa siihen miten näppärästi aiemmilla alueilla Chocobon kyytiin pystyi hyppäämään.
Pieniä juttuja, mutta kun näin massiivisessa pelissä tuollaiset asiat toistuu kymmeniä kertoja, niin alkaahan se ärsyttämään. Olisivat edes lisänneet jonkun vaihtoehdon asetuksiin, että animaation voisi skipata. Yhtälailla ne Chadleyn puhelut voisi vain siirtää ruudun yläkulmaan ilmestyväksi laatikoksi. Ei tarvitsisi joka kerta käyttää aikaa sen aparaatin esiin kaivamiseen ja pois laittamiseen .
Samaa mieltä. Varmaan kyllä koluan silti kaiken läpi.
Tuota edeltäneessä alueessa jo ärsytti hieman se miten vaikea siellä oli välillä liikkua, kun oli niin paljon korkeuseroja. Vielä enemmän kuitenkin ärsytti se miten jäykäksi kulkupeliin meneminen oli tehty, kun vertaa siihen miten näppärästi aiemmilla alueilla Chocobon kyytiin pystyi hyppäämään.
Pieniä juttuja, mutta kun näin massiivisessa pelissä tuollaiset asiat toistuu kymmeniä kertoja, niin alkaahan se ärsyttämään. Olisivat edes lisänneet jonkun vaihtoehdon asetuksiin, että animaation voisi skipata. Yhtälailla ne Chadleyn puhelut voisi vain siirtää ruudun yläkulmaan ilmestyväksi laatikoksi. Ei tarvitsisi joka kerta käyttää aikaa sen aparaatin esiin kaivamiseen ja pois laittamiseen .
Itse pidin siitä autolla ajamisesta ja sen alueen tutkimusesta. Mutta Chadleysta olen samaa mieltä joko realiaikainen puhe tai antais sen neidon edes puhua kun paljon viehättävämpi En jaksa joka kerta kuunella että olen avannut jonkun eeppisen monsterin tai uuden sivutehtävän.
Minua on alkanut suuresti rassaamaan se, että joka ikinen juttu pitää avata jollain typerällä minipelillä. Ja kun näitä pakotettuja minipelejä tulee vielä vastaan ihan tarinaa seuraamalla. Costa Del Solissa se oli ärsyttävää, ja Gold Saucerissa vielä enemmän. Nyt tässä Chocobon ruokkimisessa meinaa jo ohjain lentää seinään.
Squarella on kyllä ollut todella halpamainen taktiikka saada lisätunteja tähän peliin. Juuri nuo jatkuvasti toistuvat jutut isoimmilla kartoilla. Jaksoin kaikki tehdä grasslandissa, mutta muuten olen avanut vain ne tornit, jotka on tullut matkalla vastaan. Ei vaan jaksa.
Muuten peli on ollut ihan hyvä. En ehkä allekirjoita ihan kaikkea ilotulitusta mitä muut, täällä hehkuttavat mutta kait tämän kerran jaksaa pelata läpi, ja myyntiin.
Läpi meni +90h jälkeen ja kyllä tämä omiin kirjoihin mestariteoksena jää. Remake oli jo todella loistava teos ja Rebirth aikalailla parantaa joka osa-alueella.
Tarinankerronta ja hahmot ovat luotu loistavasti, laadukas ääninäyttely ja dialogi tekee paljon, ja Ihan nuo pienet asiat kun teet sivutehtäviä ja hahmot juttelevat matkan varrella tavallisista asioista esim. mistä ruoasta pitävät, tuovat jo kivasti elävyyttä.
Itselle isoin huoli ennen pelaamista oli miten maailma on rakennettu, ja hämmästyin miten saumaton se on. Avoimet alueet ovat onnistuneita, erottuvat selvästi toisistaan ja niissä löytyy tekemistä, mutta eivät myöskään ole täyteen ahdettuja. Se 4. alue Gongaga oli hiukan tympeä, kun loppuja tehtäviä sieltä sokkelosta yritti löytää. Nuohosin lopulta varmaan 95% aluiesta, 3 sivutehtävää ilmeisesti jäi tekemättä.
Kaupungit ovat todella upeita ja huomaa miten rakkaudella tätä on tehty, kun pieniä (ja isompiakin) juttuja alkuperäisestä pelistä bongaa.
Minipeleistä jäi hyvät fiilikset, olihan siellä muutama heikompi mukana. Queen's Blood ehdoton suosikki ja hakkaa 100-0 kasin triple triadin, jossa musiikki oli ainoa hyvä asia.
Combatia ei voi kehua liikaa, aivan älytöntä miten sujuvaksi tuo on hiottu Remakesta. Partylaisia mielellään vaihtoi, kun jokainen erottui joukosta. Cloud-Tifa-Yuffiesta muodostui kuitenkin suosikki main party. Materioiden selaus alkoi loppua kohden käydä turhan työlääksi, kun niitä vaan tuli kokoajan uusia vastaan. Vihollisvariaatio on mukavan monipuolinen vrt. FF16 ja Remake. Ainoa asia mitä Remakesta jäin kaipaamaan oli aseiden päivitystapa, ärsytti isosti kun sai uuden aseen, mutta siinä ei ollut materiapaikkoja tai kombotus puuttui, eikä siihen itse saanut niitä päivittää. Summonien käyttö edelleen ei kiinnostanut, niitä vastaan oli kyllä siisti taistella.
Musiikki oli odotetusti upeaa läpi pelin, täytyi muutama bossitaistelu laittaa tauolle kun semmoista tykitystä taustalla alkoi soida. Tutut kappaleet, niistä eri variaatiot ja muutama uusikin iski todella lujaa. Mutta sitten taas joissain sivutehtävissä soi aivan älyttömän täysillä "hassuja" renkutusbiisejä.
Ärsyttävin asia Rebirthissä on sama mikä Remakessakin eli hahmojen kankea liikkuminen tietyissä kohdissa; kiipeäminen, kärryjen tms. liikuttaminen ja tietyissä tarinaosuuksissa ihan kävely. Onneksi latausruudut missä hahmo ryömii hitaasti romukasan alta tms. tästä puuttuu tai ei ainakaan pistänyt silmään. Teknisellä puolella peli myös välillä yskii, monesti näkee kuinka taustojen tekstuurit eivät lataudu, nauratti isosti kun eräässä kohtauksessa hahmo sanoo: "hey, look at this!" ja näyttää jotain putkea mikä on suoraan ps3 ajalta. Ja harmittavasti performance moden suttuisuutta ei ole vielä saatu korjattua, pelasin tosiaan pääsääntöiseti 30fps modella, paitsi tiettyihin minipeleihin vaihdoin 60fps. Pieni valitus on myös Menu, miksi pitää löytyä erikseen party ja combat settings, ja sitten weapon upgradessa ei käytännössä pysty tekemään mitään.
Tarinasta/hahmoista mietteitä.
Monet ikimuistoiset kohtaukset olivat luotu uudelleen todella hyvin ja jopa laajennettu hienosti; käärme, Junonin marssi, Dyne, Cave of Gi...
Suosikkialue pelissä on kyllä Corel; Gold Saucer on huikea paikka introineen, samoin kuin Costa Del Sol erittäin nätti mesta. Buggy on tehty hyvin ja sillä mylläys erittäin hauskaa. Myös se Corel mine, minne Yuffien johdolla mentiin jäi mieleen hyvänä kenttäsuunnitteluna, mitä harvoin Squaren pelistä voi sanoa. Corel Prisonin pomo funkki musiikkeineen myös ikimuistoinen hahmo.
Caith Sithistä olivat saaneet tehtyä pidettävän hahmon, kiitos skottiaksentin. En uskonut että noin oudon hahmon onnistuisivat tähän istuttamaan. Cid ja Vincent tuntuivat irtonaisilta hahmoilta, kun vaan loppupelin hengasivat eteellä ja tietyissä kohdissa pöllähtivät paikalle. Cidin ääni myös ensimmäinen päähahmoista, joka ei kuulostanut alkuun oikealta.
Shinran heppujen juonitteluja oli hauska nähdä tarinan edetessä. Elena/Rude combo Yuffien ohella antoi parhaat naurut. Renon osuus oli valitettavan pieni, johtuen kai ääninäyttelijän kuolemesta.
Uudet WEAPONit oli mielenkiintoinen twisti, ja tuo Gongaga reaktori kohtaus oli itselle uusista tarinaosuuksista suosikki. Hiukan olin jopa huolissani että tappaako ne Tifan oikeasti.
Zack tuntui puhtaalta fan serviceltä, olihan se älyttömän siistiä kun Cloud ja Zack yhdessä pieksi Sephirothia, mutta muuten tuo vaihtoehtoinen maailma jäi vähän valjuksi. Myös tämä Ever Crisisin hahmo Glenn tuntui turhalta lisältä peliin, vaikka EC:tä olenkin pelannut, niin mukana olo vain aiheutti hämmennystä. Miksi Sephiroth manipuloisi Rufusta ukolla johon Rufus ei edes luota?
Cissnei taas oli positiivinen lisäys, vaikka eihän sekään päätarinaan mitään tuonut, mutta mukava nähdä että hahmo on olemassa vielä.
Lopusta en ole ihan varma mitä tapahtui (tai oliko siinä mitään twistiä); Aerith kuoli niinkuin pitikin, mutta Cloud (kun täysin sekopää on) ei tajunnut tätä tai näkee edelleen lifestream-Aerithin? Ja Zack elätteli toiveita että palaa vielä 3. peliin? Rebirthin loppu tuntuu kuitenkin selkeämmältä mitä Remaken.
10/10. 3-4 vuoden päästä toivottavasti saadaan päätösosa mikä olisi tätä samaa laatua. Varmasti Rebirth lähtee uudelleen peluuseen jossakin kohtaa, mutta näin vajaan 100 tunnin jälkeen tuntuu että tältä osin on kaikkensa pelille antanut.
Läpi meni +90h jälkeen ja kyllä tämä omiin kirjoihin mestariteoksena jää. Remake oli jo todella loistava teos ja Rebirth aikalailla parantaa joka osa-alueella.
Lopusta en ole ihan varma mitä tapahtui (tai oliko siinä mitään twistiä); Aerith kuoli niinkuin pitikin, mutta Cloud (kun täysin sekopää on) ei tajunnut tätä tai näkee edelleen lifestream-Aerithin? Ja Zack elätteli toiveita että palaa vielä 3. peliin? Rebirthin loppu tuntuu kuitenkin selkeämmältä mitä Remaken.
Pakko kommentoida ja vastata pelin loppuun liittyen:
Juuri näin itsekin tulkitsen tuon lopun, että kuolemakohtaus nähtiin vain Cloudin perspektiivistä. Todellisuudessa tässä kävi juuri niinkuin vanhassakin. On melko rohkeaa muuttaa tuota kohtausta monitulkintaiseksi; kohtaus joka on yksi viihdemaailman tunnetuimmista kohtauksista. Ja sitten se vesitetään ja pehmitetään. Jopa niin ettei Aerithin saattamista viimeiseen lepoon näytetty.
Toivon todella että tämä iskee vielä takaisin siinä vaiheessa kun Cloud tulee lopulta tolkkuihin. Mutta saadaanko tästä sen kaltaista draaman kaarta kuin haetaan?
Nimittäin pelin aiemmatkaan surulliset kohtaukset (Dyne tai Seto) eivät olleet ihan niin vaikuttavia. Jotenkin tuntui ohjauksen suhteen että oli hirveä kiire lähteä jo seuraavaan hetkiseen kohtaukseen. Jotenkin näille olisi suonut vähän herkempää otetta.
Saa nähdä, saako kolmasosa naulattua lopulta kaiken kuosiin, vai jääkö pannukakuksi. Nyt on panoksia!
Voi herranperse, että minä sitten vihaan tätä korttipeliä. Ei tässä tunnu olevan mitään logiikkaa miten voitto ratkeaa. Vaikka kuinka saisin enemmän korttia vastustajan suuntaan niin sitten sieltä isketään joku perkeleen megakortti pöytään joka pöllyttää sit mut. Millä hemmetin perusteella nuo pisteet jaetaan pelin päätteeksi? Ihan puhtaalla tuurilla olen päässy korttipeleissä etenemään eikä vieläkään mitään käryä miten tätä pelataan.
Voi herranperse, että minä sitten vihaan tätä korttipeliä. Ei tässä tunnu olevan mitään logiikkaa miten voitto ratkeaa. Vaikka kuinka saisin enemmän korttia vastustajan suuntaan niin sitten sieltä isketään joku perkeleen megakortti pöytään joka pöllyttää sit mut. Millä hemmetin perusteella nuo pisteet jaetaan pelin päätteeksi? Ihan puhtaalla tuurilla olen päässy korttipeleissä etenemään eikä vieläkään mitään käryä miten tätä pelataan.
Se kummalla on enemmän pisteitä kullakin kolmesta rivistä saa sen rivin pisteet. Eli jos sulla on rivillä 1 ja 3 enemmän pisteitä mutta rivillä 2 vähemmän, saat pisteet riveistä 1 ja 3 vastustaja rivistä 2.
Myöskin ne pisteet mitä sulla on sillä rivillä niin saat itsellesi. Eli jos sulla on vaikka rivillä 1 kaksikymmentä pistettä, voittaessasi sen rivin saat 20 pistettä siitä. Tällä tavalla voit taktikoida että vaikka vastustaja voittaisi 2/3 rivistä, mutta sulla on siinä yhdellä rivillä enemmän pisteitä kun vastustajalla noilla kahdella, sinä voitat.
Se kummalla on enemmän pisteitä kullakin kolmesta rivistä saa sen rivin pisteet. Eli jos sulla on rivillä 1 ja 3 enemmän pisteitä mutta rivillä 2 vähemmän, saat pisteet riveistä 1 ja 3 vastustaja rivistä 2.
Myöskin ne pisteet mitä sulla on sillä rivillä niin saat itsellesi. Eli jos sulla on vaikka rivillä 1 kaksikymmentä pistettä, voittaessasi sen rivin saat 20 pistettä siitä. Tällä tavalla voit taktikoida että vaikka vastustaja voittaisi 2/3 rivistä, mutta sulla on siinä yhdellä rivillä enemmän pisteitä kun vastustajalla noilla kahdella, sinä voitat.
Pakko kommentoida ja vastata pelin loppuun liittyen:
Juuri näin itsekin tulkitsen tuon lopun, että kuolemakohtaus nähtiin vain Cloudin perspektiivistä. Todellisuudessa tässä kävi juuri niinkuin vanhassakin. On melko rohkeaa muuttaa tuota kohtausta monitulkintaiseksi; kohtaus joka on yksi viihdemaailman tunnetuimmista kohtauksista. Ja sitten se vesitetään ja pehmitetään. Jopa niin ettei Aerithin saattamista viimeiseen lepoon näytetty.
Toivon todella että tämä iskee vielä takaisin siinä vaiheessa kun Cloud tulee lopulta tolkkuihin. Mutta saadaanko tästä sen kaltaista draaman kaarta kuin haetaan?
Nimittäin pelin aiemmatkaan surulliset kohtaukset (Dyne tai Seto) eivät olleet ihan niin vaikuttavia. Jotenkin tuntui ohjauksen suhteen että oli hirveä kiire lähteä jo seuraavaan hetkiseen kohtaukseen. Jotenkin näille olisi suonut vähän herkempää otetta.
Saa nähdä, saako kolmasosa naulattua lopulta kaiken kuosiin, vai jääkö pannukakuksi. Nyt on panoksia!
Mua ehkä eniten jäi häiritsemään et tästä on kokonaan leikattu Cloudin dialogi Sephirothille Aerithin kuoleman jälkeen, ja samalla se saattaminen veden pohjaan jätettiin myös kokonaan pois. Ehkä tolle on syynsäkin, ehkä se nähdään sit myöhemmin kolmososassa kun Cloud ja Tifa tipahtaa sinne lifestreamiin. Vähän viittauksia tohon kuitenkin löytyy, koska lopputaistelun jälkeen kaikki kuitenkin istuu just sen nimenomasen veden äärellä johon se Aerith alkuperäsessä laskettiin. Ehkä se tarkotus olikin näyttää asiat vaan nimenomaan Cloudin perspektiivistä niin hyvässä kun pahassakin, ja pikkasen alkuperäsestä poiketen siitä on tehty vielä enemmän sekasin oleva. Olihan se orkkiksessakin yks juonenpiirteistä et Cloud oli yksinkertasesti sanottuna epäluotettava kertoja, ja tää mahdollisesti nojaa siihen asiaan vielä tiukemmin, siinä mielessä siis ton lopun sekavuuden vois selittää.
Mut samalla se on ehkä se syy miks toi kohtaus ei läheskään samalla tavalla toimi kun alkuperäsessä. Alkuperänen ei jättäny arvailun varaa, tää jättää liiankin paljon. Mikä on sinänsä ristiriidassa pelin teemojen kanssa tietyllä tavalla. Just aiemmin siellä temppelissä käytiin yksittäin läpi et minkälaisia menetyksiä jokanen hahmo on kokenut, tai ainakin suurin osa. Peli tuntuu laittavan painotusta sille faktalle ettei menneisyyttä voi muuttaa, vaan se täytyy hyväksyä ja jatkaa eteenpäin. Toki siinä on se aspekti et Cloud on nykyhetkellä ainut hahmo joka ei välttämättä tota pysty hyväksymään ja sitä kautta näkee sen vielä elävänä, siihen pisteeseen asti et pystyy sen kanssa juttelemaan. Mut vaikka tossa olis mitä twistiä vielä taustalla sen suhteen et jossain vaiheessa tulee tolkkuihinsa ja tajuaa realiteetit, niin kyllä toi kohtaus silti vesitettiin pettymykseen asti. Eli vähän oon sitä mieltä et ei siinä sitten saada samanlaista efektiä mikä alkuperäsessä varsinaisesti oli, mikäli tarkotus on nyt jättää touhu löysään hirteen ja mahdollisesti myöhemmin yrittää mattoa vetästä alta.
Mä oon kanssa sitä mieltä et on aika massiivinen virhe laittaa molempien pelien loppuun se Sephiroth viimeiseksi bossiksi. Se vie niin jäätävsti panoksia pois siltä kun se jatko-osassa kohdataan viimesen kerran. Oot jo aiemmin kaks kertaa ottanu sen kanssa matsia ihan helvetin pitkissä segmenteissä, niin se ei oikeastaan jätä enää mitään yllätyksiä, ellen myöskään ihan väärässä ollu niin yks niistä formeista oli orkkiksen tokavika bossi. Etenkin kun tän Rebirthin loppumittelö kesti aivan liian pitkään omasta mielestä. Pelkkä Jenova olis riittänyt nykysessä muodossansa mun mielestä, ei sitä kansikuvapoikaa tarvi jokasen pelin loppuun väkisin tunkea. Se Jenova Lifeclingerin aikana soiva kappale oli kyllä ihan yhtä upea mikä alkuperäsenkin Jenova Lifen aikana soiva Aerithin theme.
Tuntuu et toi on tehty vähän tarkotuksella sellaseks et lopetukselle löytyy monia selityksiä ja kaikki jätetty avoimeks, mut ei se kyllä mitään palveluksia myöskään tee. Remaken lopetus myös anto ymmärtää et tarina lähtee täysin eri raiteille, mutta Rebirth kulkee 95% ajasta tismalleen samaa reittiä kun alkuperänen, loppua lukuunottamatta jollon mukaan tuodaan noi multiversehärdellit jotka on oikeasti aika köyhiä selityksiä ja aiheuttaa sen aika todennäköisenkin ongelman että juonesta tulee aivan liian sekava. Se on myös vähän turhan kätevä turvaverkko kirjottajille kääntää laivaa ihan mihin suuntaan haluaa, kun lähestulkoon kaiken voi jatkossa selittää sillä et "höhö se tuli sieltä rinnakkaistodellisuudesta hengissä tänne toiseen, ihan vaan koska se nyt on mahdollista lmao"
Aikalailla sanomattakin selvää et kolmannella osalla on aika isot saappaat täytettävänä ja sen on oikeastaan onnistuttava saamaan homma jotenkin siististi nippuun. Suunta ei vaan näin Rebirthin jäljiltä oo mun mielestä ihan se optimaalinen, riskejä ehkä vähän liikaa ja tapa millä tän osan lopetus hoidettiin ehkä enemmänkin antaa itelle sellasen vaikutelman et kirjottajat ei oikeastaan uskaltanu tai halunneet päättää et kummin ne haluaa tehdä, tappaa sen Aerithin vai säilyttää hengissä. Lopputuloksena saatiin sitten tällänen aika hajuton ja mauton lopetus joka ei varsinaisesti kumpaankaan suuntaan vie, sekä väläyttää molempia vaihtoehtoja ilman et varsinaisesti sit oikeasti kertoo yhtään mitään. Tavallaan toivon et kyse on todellakin tosta Cloudin pääkopan vippaamisesta ja kykenemättömyydestä hyväksyä realiteetteja, koska se vaihtoehto et Aerith pystyy maailmojen välillä hyppimään on ehkä sit sellanen plot point mitä en varsinaisesti halua nähdä realisoitavan. Vaikka ne multiverset tähän tuotiinkin ja Sephirothikin oletettavasti niiden välillä pomppii jo, niin todennäkösesti vähän turhaa uskottelua itelleen.
Vaikka mä paljon tätä lopun sekamelskaa kritisoin ja vingun asiasta, niin mä pidin ja edelleenkin pidän tästä Rebirthistä. Huomattavasti enemmän kun Remakesta. Mut en mä oikeastaan voi sanoa et olisin sit kuitenkaan loppujenlopuks kovin tyytyväinen siihen et Remake anto niin selvän signaalin siitä et tarina jatkuu Rebirthissä sit tuntemattomilla vesillä, vaikka todellisuudessa mentiinkin sit ihan tismalleen samaa polkua kun alkuperänen. Sekään ei sinällänsä haittaa, mut nykyseltään tuntuu et tässä ei oikeen osata päättää et mikä on sit lopullinen määränpää. Rehellisesti sanottuna uskon et seuraavassakin osassa mennään alkuunsa tiukasti alkuperäsen raiteilla, kunnes taas lopussa kuviot menee taas uusiks, toivottavasti tahdikkaammin kun tässä.
Laitoin tän nyt hetkeksi tauolle, alkoi tulemaan tosi paha ähky vaikka en pelannukkaan kuin muutaman tunnin illassta. Liian iso maailma, liian paljon samaa tutkittavaa. Huomasin että Gongagasta eteenpäin tuli vedettyä päätarinaa ihan autopilootilla easy vaikeusasteella kun halusi vaan eteenpäin. Parempi pitää pieni breikki. Jäi chapter 11 alkuun.
Tää ei oo sinänsä omalla kohdalla yllättävää. Valhalla oli tauolla varmaan vuoden enkä vieläkää oo sitä läpäissy, Witcher 3 oli kans aika kauan paussilla.
Laitoin tän nyt hetkeksi tauolle, alkoi tulemaan tosi paha ähky vaikka en pelannukkaan kuin muutaman tunnin illassta. Liian iso maailma, liian paljon samaa tutkittavaa. Huomasin että Gongagasta eteenpäin tuli vedettyä päätarinaa ihan autopilootilla easy vaikeusasteella kun halusi vaan eteenpäin. Parempi pitää pieni breikki. Jäi chapter 11 alkuun.
Tää ei oo sinänsä omalla kohdalla yllättävää. Valhalla oli tauolla varmaan vuoden enkä vieläkää oo sitä läpäissy, Witcher 3 oli kans aika kauan paussilla.
En tauolle laita mutta kyllä skippasin kaksi viimeistä open world aluetta kokonaan koska ei vaan jaksa enään. Ei se kuitenkaan tarjoa mitään uutta enään ja on selkeästi pelin heikoin lenkki. Pelkästään se viimeinen Chocobo minipeli oli niin ärsyttävä että jäi tekemättä ainakin toistaiseksi.
Liikaa on ollut myös kaikkea laatikoiden heittelyä ja tavaroiden siirtelyä. Aivan tarpeetonta pelaajan hidastusta ja peliajan pitkittämistä. Laskin myös vaikeustason normaalilta easylle kun Nibelheimin jälkeen peli tuntui nostavan vaikeustasoa aivan järjettömästi kun siihen mennessä ollut suht helppo.
Pelin kuitenkin pelaan mielelläni loppuun koska hahmot, tarina, maailma, musiikit on edelleen ällistyttävän korkeatasoista. Pelissä vaan on liikaa turhaa täytettä.
Huhuh, olipahan huikeaa settiä Gold Saucerin toinen vierailu. Upea taistelu minipeli, Aerith laulamassa ja lopun kruunasi herkkä hetki Tifan kanssa. Final Fantasy VII sai vihdoin laulun joka nousee samalle tasolle VIII ja IX kanssa. Tämä oli puhdasta PS1 ajan magiaa.
itsellläkin peli oli muutaman päivän tauolla, kun vietin leffa päiviä, mutta tänään sitten jatkuu/jatkui olen tosiaan itsekkin chapter 12:ssa chapter 12 alku puolella oikeastaan kehotetaan tekemään kaikki mahdolliset sidequestit mitä peli pitää sisällään, jos haluaa itselleen mahdollisimman hyvän kokemuksen Dateista, ja niitä onkin jonkun aikaa tullut tuossa itse tehtyä, ja on kyllä pakko sanoa kyllä ne kannattaa tehdä, eikä Rushia vaan menemään kun höyryveturi, pelkästään storyn rushimalla pelikokemus jää aika pahasti vajaaksi, jää todella paljon asioita näkemättä ja kokematta, ihan jopa tarinallisesti koska tosiaan mitä pidämälle mennään zoneissa niin oikeastaan sitä henkilökohtaisemmiksi sidequestit ja esim relic questit menevät. Canyonin Relic questi onkin tähän mennessä pelin parhaita, siinä jopa nähdään cutscenejä jotka voisi ihan hyvin olla mukana pelin mainquestissa ja minipeli siinä on todella hauska. tuo Canyonin Photorelic missionit on omistettu cutsceneiltään aikalailla eräällä Groupille ja sen muille jäsenille.
Nyt on setämiehellä asiaa. Pohjustan sen verran, että olen alkuperäisen FF7 suuri fani. Olen pelannut pelin monta kertaa läpi ja yhä pidän peliä yhtenä parhaana mitä on tehty. Odotin uusioversioita kuin kuuta nousevaa ja olenkin niistä innoissani. Rebirth on aivan timanttisen koukuttava peli ja haluaisin rakastaa sitä enemmän kuin mitään MUTTA vituiksi tämä on mennyt mitä isoimman kautta. Minipelit on kiva lisä peliin ja joskus jopa hauskoja. Harvoin mutta edes joskus. Kuka kusipää keksi laittaa minipelin voittamisen edellytykseksi, että pääset pelissä eteenpäin. Et voi hävitä. Et voi skipata. Yritä vain uudestaan. En halua! Vituttaa jos peli päättyy mun osalta tähän. Puhun korttiturnauksesta josta en pääse etenemään vaikka mitä yritän. Menee aivan juuri hermo ja peli poistoon. Ei tämmöistä paskaa saa laittaa pakkopelattavaksi! No niin. Avautuminen ohi. Kohta lentää ohjain seinään ja peli menee poikki..
Edit: noin 40 yritys ja pääsin eteenpäin. Nyt on mentävä jääkaapille ja ehkä työnnettävä pää sinne viilentymään. Sitten voikkoleipää ja takaisin tonttumetsälle!
Chapter 10 paketissa ja pientä taisteluväsymystä täälläkin havaittavissa noiden alueiden kanssa. Ei sillä, vielä on 100 % kaikki höylätty, mut kyllähän tää toisto alkaa korvista tulla ulos. Photorelic- ja muut sivutehtävät on kyllä ihan mielekkäitä olleet, vaikkei nyt mitään megahienoa olekaan tarjonnut.
Cosmo Canyonissa lentely oli kyl kirjaimellisesti hanurista. Muuten alue oli kyl mieleen kovasti.
Ja päätarina on kyl huikee kokemus ollu. Eihän tässä kyllä malttaisi seuraavia käänteitä odotella.
Nyt on setämiehellä asiaa. Pohjustan sen verran, että olen alkuperäisen FF7 suuri fani. Olen pelannut pelin monta kertaa läpi ja yhä pidän peliä yhtenä parhaana mitä on tehty. Odotin uusioversioita kuin kuuta nousevaa ja olenkin niistä innoissani. Rebirth on aivan timanttisen koukuttava peli ja haluaisin rakastaa sitä enemmän kuin mitään MUTTA vituiksi tämä on mennyt mitä isoimman kautta. Minipelit on kiva lisä peliin ja joskus jopa hauskoja. Harvoin mutta edes joskus. Kuka kusipää keksi laittaa minipelin voittamisen edellytykseksi, että pääset pelissä eteenpäin. Et voi hävitä. Et voi skipata. Yritä vain uudestaan. En halua! Vituttaa jos peli päättyy mun osalta tähän. Puhun korttiturnauksesta josta en pääse etenemään vaikka mitä yritän. Menee aivan juuri hermo ja peli poistoon. Ei tämmöistä paskaa saa laittaa pakkopelattavaksi! No niin. Avautuminen ohi. Kohta lentää ohjain seinään ja peli menee poikki..
Edit: noin 40 yritys ja pääsin eteenpäin. Nyt on mentävä jääkaapille ja ehkä työnnettävä pää sinne viilentymään. Sitten voikkoleipää ja takaisin tonttumetsälle!
Tämä otti aivoon todella pahasti täälläkin, mutta tuon turnauksen pystyy skippaamaan! Siinä samalla tiskillä missä tehdään se turnaukseen ilmoittautuminen, niin olikohan oikeanpuolimmainen tyyppi jolle voi sitten ilmoittaa kohteliaasti että jättää leikin sikseen. Todellakin jätin, oli vähällä koko varoketaulu kärähtää.
Alkoi juuri Chapter 13, ja suoraansanoen vähemmälläkin puuhastelulla olisi pärjätty. Gongagan kohdalla iski aivan täysi tympääntyminen päälle, mutta jaksoin kuitenkin ährätä ja nuohota alueet läpi. Moni tykkää että pelit olisi pituudeltaan ikuisuusprojektin luokkaa, mutta minusta vähemmälläkin pärjää kun keskityttäisiin laatuun jonninjoutavan juoksentelun sijasta. Tuntuu ikävältä sanoa, että FF7 Rebirth viipyy pidempään mitä olisi tervetullut, sillä peli on kuitenkin niin kaunis, upean kuuloinen ja kaltaiselleni naavaparralle mukavan nostalginenkin kokemus. Kaikkea vain on liikaa.
Erityismaininta Rochelle ja Maille. Heittämällä ärsyttävimmät hahmot mihin olen missään pelissä törmännyt vuosiin, ja soisin molempien tulevan ammutuksi aurinkoon.
Nyt on setämiehellä asiaa. Pohjustan sen verran, että olen alkuperäisen FF7 suuri fani. Olen pelannut pelin monta kertaa läpi ja yhä pidän peliä yhtenä parhaana mitä on tehty. Odotin uusioversioita kuin kuuta nousevaa ja olenkin niistä innoissani. Rebirth on aivan timanttisen koukuttava peli ja haluaisin rakastaa sitä enemmän kuin mitään MUTTA vituiksi tämä on mennyt mitä isoimman kautta. Minipelit on kiva lisä peliin ja joskus jopa hauskoja. Harvoin mutta edes joskus. Kuka kusipää keksi laittaa minipelin voittamisen edellytykseksi, että pääset pelissä eteenpäin. Et voi hävitä. Et voi skipata. Yritä vain uudestaan. En halua! Vituttaa jos peli päättyy mun osalta tähän. Puhun korttiturnauksesta josta en pääse etenemään vaikka mitä yritän. Menee aivan juuri hermo ja peli poistoon. Ei tämmöistä paskaa saa laittaa pakkopelattavaksi! No niin. Avautuminen ohi. Kohta lentää ohjain seinään ja peli menee poikki..
Edit: noin 40 yritys ja pääsin eteenpäin. Nyt on mentävä jääkaapille ja ehkä työnnettävä pää sinne viilentymään. Sitten voikkoleipää ja takaisin tonttumetsälle!
Tämä otti aivoon todella pahasti täälläkin, mutta tuon turnauksen pystyy skippaamaan! Siinä samalla tiskillä missä tehdään se turnaukseen ilmoittautuminen, niin olikohan oikeanpuolimmainen tyyppi jolle voi sitten ilmoittaa kohteliaasti että jättää leikin sikseen. Todellakin jätin, oli vähällä koko varoketaulu kärähtää.
Alkoi juuri Chapter 13, ja suoraansanoen vähemmälläkin puuhastelulla olisi pärjätty. Gongagan kohdalla iski aivan täysi tympääntyminen päälle, mutta jaksoin kuitenkin ährätä ja nuohota alueet läpi. Moni tykkää että pelit olisi pituudeltaan ikuisuusprojektin luokkaa, mutta minusta vähemmälläkin pärjää kun keskityttäisiin laatuun jonninjoutavan juoksentelun sijasta. Tuntuu ikävältä sanoa, että FF7 Rebirth viipyy pidempään mitä olisi tervetullut, sillä peli on kuitenkin niin kaunis, upean kuuloinen ja kaltaiselleni naavaparralle mukavan nostalginenkin kokemus. Kaikkea vain on liikaa.
Erityismaininta Rochelle ja Maille. Heittämällä ärsyttävimmät hahmot mihin olen missään pelissä törmännyt vuosiin, ja soisin molempien tulevan ammutuksi aurinkoon.
Siis pelissä voi aina tehdä milloin mitäkin haluaa ja kaikkea ei ole pakko suorittaa jos ei halua ja silti pärjää ja kuitenkin juoni sujuvasti etenee siitäkin huolimatta
.
