Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Final Fantasy VII Remake

kaikki hyvä loppuu ainakaan eli eilen illalla tuli lopputekstit ruutuun (130h) ja tippahan siinä linssiin tuli, olihan huikea seikkailu.

Tarinaltaan peli on todellinen mestariteos FF7 tapaan, melkoista tunteiden vuoristorataa ja varsinkin viimeinen Chapter oli monestakin syystä yksi pelimaailman upeimmista. Pelin ehdoton MVP on Nobuo Uematsu oikeastaan hän ja hänen musiikki on se mikä teki lähes jokaisesta Cut scenestä huikean, Legenda Nobuo Uematsun soundtrack on todellinen mestariteos ja yksi pelimaailman parhaimmista eli top 5 soundtrack of all time kamaa

Voice casting jatkoi siitä mihin jäi Remakessa ja Voice Acting on totutun loistava, uusista nimistä erityismaininta Max Mittelmanin RedXIII, melkoinen hahmo, Scotti Caith veti myös hyvin, Matt Mercer on myös sopiva ääni tuolle eräälle hahmolle. Olin myös lähes varma että eräs G:lla alkanu vihreäpukuinen pahis, olisi itse Troy Baker koska niin samantyylinen ääni ja habitus häneltä löytyi, kävi ilmi että kyseessä on kumminkin Jonah Scott, joka on ennenkin sekoitettu Troy Bakeriin.

Open World ominaisuudet jättivät tosiaan parantamisen varaa, ja aika paljon siellä lopulta olikin sitä toistoa, mutta tekemistä ainakin riitti, Joten siitä plussaa. Sidequestit olivat omasta mielestäni hyviä, ei nyt mitään Witcher tasoa mutta parempia kun Remakessa, minipeleistä myös pidin kovasti ja niitähän riittää, Kirsikkana kakun päälle tuo Queen's blood.

Taistelusysteemi pidin kovasti overal mutta olisin silti siihen kaivannut vielä jotain ehkä lisää, varsinkin 1vs1 Fightit eivät kokonaisuudessaan päässeet ihan sille tasolle, mille olisin toivonut, onneksi niitä ei hirveen monta tosin ole. Pakko myöskin sanoa, että myöskin tässä sekä Remakessa, en pidä kummankaan pelin Parry systeemistä, se on jotenkin omaan makuun liian kankea ja hidas ehkä johtuu siitä että kun on pelannut Team ninjan pelejä ja sitten Lies of P:ita niin on tietynlaiseen parryyn, tässä kun se parry tulee vähän viiveellä, no tämä onkin party Combat game ja onneksi partyn kanssa tuota parryä ei tarvitse hirveän useasti käyttää. Haastetta peli tosiaan tarjosi myös ihan sopivasti koko playtrought:n pelasin tuolla dynamicilla ja viimeisessä fightissa hahmot olivat levelille 51.

Olisin ehkä kaivannut Quality of life ominaisuuksia peliin lisää esim Loadout Materioihin olisi ollut enemmän kun tarpeellinen. En tykänny myöskään siitä että viimeisessä fightissa ja parissa muussa fightissa jossa on niin sanotusti in game cutscenejä et pysty skippaamaan niitä jos kuolet.

Mestariteoksen part 3:sta saadaan odotella näillä näkymin sinne 2028-2029, olen edelleen sitä mieltä että pelin nimi tulee olemaan se Reunion vaikka Crisis coren remakessa tuo Reunion liite esintyykin, no joka tapauksessa odottavan aika on pirun pitkä, jossain vaiheessa lähtee se Hard Playtrought mutta nyt ei ole sen aika, aika ottaa pelistä vähän etäisyyttä kun tuon 130 tunnin jälkeen on takki aikalailla tyhjänä pelin suhteen, voi olla että palaan tekemään post game contenttia ja muuta ja levutan hahmot max levelille jossain vaiheessa, mutta uutta playtroughta en ole vähään aikaa aloittamassa.
 
Viimeksi muokattu:
FINAL FANTASY VII REBIRTH

61h ja läpi meni.

Jäihän siitä lopusta aika haikea fiilis vaikka pieni pettymys oli miten kaksi vikaa chapteria oli hoidettu. Eikä tuossa odotetussa lopussa ollut samanlaista voimaa kun silloin aikoinaan.

Tarinaltaan, hahmoiltaan, maailmaltaan, ääninäyttelyltään ihan huikea peli, samaa tasoa kuin Final Fantasy XVI. Sivutekemistä riittääkin sitten paljon enemmän kuin XVI mutta se on hyvin äkkiä itseääntoistavaa ja en suosittele kyllä kaikkea tekemään aina kun uudelle alueelle pääsee koska kun se ähky tulee ne alkaa vain ärsyttämään. Pelissä oli paljon huikean hienoja hetkiä ja sitten oli paljon myös sellaisia joissa piti miettiä että mitähän nyt taas on liikkunut kehittäjien päässä, varsinkin loppuakohden oli liikaa kaikkea turhaa. Parempi peli tämä on kuin Remake joka osa-alueeltaan mutta ei edelleenkään se täydellinen napakymppi ja mestariteos mitä alkuperäinen. Ehkäpä 3 osa viimein natsaa kohdalleen ja saadaan jotain ikimuistoista myös pelattavuuden puolella kun tarina on jo kahden pelin verran ollut hanskassa.

Pienoinen pettymys on mielessä mutta silti loistava peli jota suosittelen kaikille ARPG peleistä pitäville, ei tämä silti pääse samalle tasolle imo kuin kiistaton kuningas Xenoblade 3. Ehdottomasti GotY materiaalia yhdessä Yakuza 8 kanssa, vuosi on silti vielä pitkä ja en ihmettelisi jos joku menee niiden edelle. Mitään haluja ei ole peliä jatkaa tällä erää, katsotaan sitten PC versiota joskus vuoden päästä uudestaan.
 
Huhhuh, että oli vaikea tuo viimeinen summon taistelu. En vetänyt sitä edes täysillä voimilla, mutta silti meni varmaan 1-2 tuntia siinä. Vaikean siitä teki kyseisen summonin isku nimeltä Zantetsuken. Lopulta eri ryhmäkomboja kokeillen löysin lopulta voittavan taktiikan.
 
Kaikeks onneksi näissä remakeissa ei oo lähteny Square nykylinjalle vaan kunnioittaneet perinteitä. Hyvin maistuu se on näin että Tifa on sitä parasta viagraa. Tästä jos tajuaa ottaa länsimaiset koppia niin saadaan kuin saadaankin vielä syntyvyys nousuun. Toivon vähintään että japanilaiset jatkaa ylpeinä pelejä joissa naisellisuus saa vielä näkyä.
 
Väliaika fiilistelyitä tänne! Tuli viikonloppuna pelattua FFVII Remake uudestaan loppuun ja samalla pelasin ensimmäistä kertaa Yuffien DLC:n.

Yleisesti ottaen pidin tästä toisesta läpipeluukerrasta paljon enemmän kuin ensimmäisestä. Vaikka luulin aloittaneeni pelin alunperin ilman odotuksia, kyllä niitä selkeästi oli ja petyin silloin kovasti. Nyt tiesi mitä odottaa niin koko kokemus oli paljon nautinnollisempi. Olen tämän saman huomannut myös muissa peleissa ja jopa TV-sarjoissa. Cyberpunk 2077:n ensimmäinen pelikerta oli pettymys ja suorastaan tylsä, mutta toka ja kolmas pelikerta ovat olleet aivan mahtavia. Fargon toinen ja neljäs kausi oli aikamoisia pettymyksiä ensimmäisellä katsomiskerralla, mutta myöhemmin olen niitäkin osannut arvostaa.

Yuffien DLC olikin aikamoinen nostalgiapläjäys. En jotenkin ajatellut yhtään että Dirge of Cerberus linkitettäisiin tähän Remake sarjaan myös, mutta niinhän siinä vain kävi. Kun näin nämä pari hahmoa niin hetken aikaa ajattelin että onpa tuttuja, mutta sitten yhtäkkiä muistinkin mistä he ovat. Täytyy nyt sanoa että odotankin aika innolla että näkee kuinka näiden eri lisäpelien tarinat nyt lopulta linkitetään tähän Remake sarjaan.

Rebirthin pääsin eilen myös aloittelemaan ja kyllähän se aika mukavalta tuntuu. Ainoa asia mikä vähän iski vastaan on että pelissä hahmot näyttää ehkä hieman huonommilta kuin aiemmassa osassa. Sinänsä outoa, mutta ehkä nämä avoimet alueet vaativat konsolilta sen verran enemmän niin grafiikat ei ihan samaan yllä. Tai ehkä se vika on vain omissa silmissä.
 
On kyllä ollu loistava peli tähän asti, 30h ja chapter4, kolusin 100% noi alueet ku tuntu kivalta. En ymmärrä näitä performance keskusteluja, millähä ruuduil jengi pelaa, mulla näyttää ja pyörii upeesti! Ei tulis kuulonkaa toi 30fps ku suttaa maisemat liikkuessa
 
On kyllä ollu loistava peli tähän asti, 30h ja chapter4, kolusin 100% noi alueet ku tuntu kivalta. En ymmärrä näitä performance keskusteluja, millähä ruuduil jengi pelaa, mulla näyttää ja pyörii upeesti! Ei tulis kuulonkaa toi 30fps ku suttaa maisemat liikkuessa
Näytöllä tosiaankin on merkitystä siihen miltä peli näyttää. Digital Foundry oli tätä testannut ja erot näyttöjen välillä oli selkeitä. Ilmeisesti 1440p näytöillä performance mode ei näytä ollenkaan niin suttuiselta, kuin 4K näytöillä. Tietysti myös näytön koko ja etäisyys vaikuttaa siihen kuinka selkeästi tuon huomaa.
 
Näytöllä tosiaankin on merkitystä siihen miltä peli näyttää. Digital Foundry oli tätä testannut ja erot näyttöjen välillä oli selkeitä. Ilmeisesti 1440p näytöillä performance mode ei näytä ollenkaan niin suttuiselta, kuin 4K näytöillä. Tietysti myös näytön koko ja etäisyys vaikuttaa siihen kuinka selkeästi tuon huomaa.
Voin kyllä vahvistaa tän. Siirrän välillä pleikkaria toiseen huoneeseen kun mun pelihuone on mun pojan huone samalla, nii saan iltaisin pelailtua pojan nukkuessa. Pelihuoneessa on 4k töllö ja muualla vähän vaatimattomampi ruutu. 4k töllöllä kuva on tosi suttuinen ja ruudulla jos minkälaista sumua ja untuvaa. Pienemmällä ruudulla paljon paremmin pyörii.
 
Kaikeks onneksi näissä remakeissa ei oo lähteny Square nykylinjalle vaan kunnioittaneet perinteitä. Hyvin maistuu se on näin että Tifa on sitä parasta viagraa. Tästä jos tajuaa ottaa länsimaiset koppia niin saadaan kuin saadaankin vielä syntyvyys nousuun. Toivon vähintään että japanilaiset jatkaa ylpeinä pelejä joissa naisellisuus saa vielä näkyä.
Taas tämä logiikka putkahti jostain esiin. Vaikea nähdä että pelitissien tuijottaminen jotenkin saisi ihmiset lastentekoon. Siinä kun pitäisi se nainenkin hankkia eikä sitä varmaan ehdi tehdä jos pelaa jotain FF Rebirthiä, joka vie helposti sata tuntia elämästä. Sitten kun se nainen sattuu löytymään, niin kannattaa ehkä lastentekoa ajatellen jättää pelaaminenkin ajoittain vähemmälle, sillä ei niitä lapsia digitissejä tuijotellen ole ennenkään tehty. Eli missä kohtaa ne digitissit siis lastenteossa tulee mukaan? Jos ei ilman niitä saa lapsia aikaiseksi niin en kyllä tiedä miten niitä saisi vaikka olisi joka peli täynnä tissejä. Ja jos se oma nainen ei kiinnosta ilman että pitää olla jotkin digitissit mielessä, niin ei se sekään kauhean terveeltä kuulosta.

Plus että syntyvyyden laskulle löytyy paljon loogisempiakin syitä kuin joku pelitissien väheneminen. Jos ei hoksaa, niin olisiko tämä maailman tila, joka on ollut synkkä jo aika kauan eikä tulevaisuus näytä juurikaan valoa tunnelin päässä. Mietin jo ennen omien lasten tekoa että kannattaako lapsia tähän maailmaan tehdä ja se oli jo ennen nyt olemassa olevien "maailmanlopun" tapahtumien tapahtumista/eskaloitumista.

Suoraan sanottuna välillä miettinyt minkä karhunpalveluksen on tehnyt lapsilleen kun heidät on tällaiseen maailmaan tuonut. Niin en yhtään ihmettele että syntyvyys siis laskee.

Mutta joo. Saahan siitä naisellisuudesta ja suloista tykätä mutta joku raja millaista logiikkaa ja argumentointia siinä ympärillä käyttää.

Itse pidän enemmän siitä että nainen on tyylikäs (siis myös muuten kuin ulkoisesti). Se on seksikkäämpää kuin vaikka tissivako tai että tissit on isot. Joku FF XVI:n Jill on paljon esteettisempi ja mielenkiintoisempi tapaus kuin hahmo, jolla on minishortsit, isot tissit ja näkyvä tissivako. Eikä Tifa nyt hahmona sekään missään nimessä ole huono (mitä siitä nyt muistan) mutta näkisin että hahmossa kannattaisi nähdä vähän muutakin kuin ulokkeiden koko.
 
Viimeksi muokattu:
Taas tämä logiikka putkahti jostain esiin. Vaikea nähdä että pelitissien tuijottaminen jotenkin saisi ihmiset lastentekoon. Siinä kun pitäisi se nainenkin hankkia eikä sitä varmaan ehdi tehdä jos pelaa jotain FF Rebirthiä, joka vie helposti sata tuntia elämästä. Sitten kun se nainen sattuu löytymään, niin kannattaa ehkä lastentekoa ajatellen jättää pelaaminenkin ajoittain vähemmälle, sillä ei niitä lapsia digitissejä tuijotellen ole ennenkään tehty. Eli missä kohtaa ne digitissit siis lastenteossa tulee mukaan? Jos ei ilman niitä saa lapsia aikaiseksi niin en kyllä tiedä miten niitä saisi vaikka olisi joka peli täynnä tissejä. Ja jos se oma nainen ei kiinnosta ilman että pitää olla jotkin digitissit mielessä, niin ei se sekään kauhean terveeltä kuulosta.

Plus että syntyvyyden laskulle löytyy paljon loogisempiakin syitä kuin joku pelitissien väheneminen. Jos ei hoksaa, niin olisiko tämä maailman tila, joka on ollut synkkä jo aika kauan eikä tulevaisuus näytä juurikaan valoa tunnelin päässä. Mietin jo ennen omien lasten tekoa että kannattaako lapsia tähän maailmaan tehdä ja se oli jo ennen nyt olemassa olevien "maailmanlopun" tapahtumien tapahtumista/eskaloitumista.

Suoraan sanottuna välillä miettinyt minkä karhunpalveluksen on tehnyt lapsilleen kun heidät on tällaiseen maailmaan tuonut. Niin en yhtään ihmettele että syntyvyys siis laskee.

Mutta joo. Saahan siitä naisellisuudesta ja suloista tykätä mutta joku raja millaista logiikkaa ja argumentointia siinä ympärillä käyttää.

Itse pidän enemmän siitä että nainen on tyylikäs (siis myös muuten kuin ulkoisesti). Se on seksikkäämpää kuin vaikka tissivako tai että tissit on isot. Joku FF XVI:n Jill on paljon esteettisempi ja mielenkiintoisempi tapaus kuin hahmo, jolla on minishortsit, isot tissit ja näkyvä tissivako. Eikä Tifa nyt hahmona sekään missään nimessä ole huono (mitä siitä nyt muistan) mutta näkisin että hahmossa kannattaisi nähdä vähän muutakin kuin ulokkeiden koko.
Ja Japanissa syntyvyys on ollut laskussa 70-luvun alkupuolelta lähtien. Ei taida Tifa tai muutkaan naiset nyt kyllä auttaa tässä syntyvyysongelmassa ainakaan siellä naisellisten naispelihahmojen luvatussa maassa. Kyllä se syntyvyys on parhaimmillaan kun teknologian taso ja ihan yleisesti elintaso ovat matalalla.

montakohan lasta @Ganken meinasi nyt laittaa uuniin Tifan inspiroimana? ;)
 
Nyt tuli itselle ensimmäinen sietokyvyn ylittänyt minipeli vastaan kuntoilun muodossa. Muuten tuossa ei ole mitään erityisen vaikeaa, mutta liipaisimen painaminen osittain pohjaan kesken kaiken tuntuu vähän turhan vaikealta. Yleensä en pidä noita liipaisinten erikoisominaisuuksia päällä, mutta tässä kokeilin ne laittaa. Ja kyllähän ne tätä minipeliä heti helpottavat, mutta eivät tarpeeksi. Tämä jää nyt ensimmäisenä välistä, vaikka muut ovat maistuneetkin. Tässä ei auttanut edes se, että Tifan puki syntyvyydennostatusbikineihin.
Itseä auttoi, että asetin sen liipaisin sensitivityn 1 (eli alimpaan) ja äänet kokonaan pois. Mutta kyllähän sitä sai hinkata jonkun aikaa.
 
Nyt tuli itselle ensimmäinen sietokyvyn ylittänyt minipeli vastaan kuntoilun muodossa. Muuten tuossa ei ole mitään erityisen vaikeaa, mutta liipaisimen painaminen osittain pohjaan kesken kaiken tuntuu vähän turhan vaikealta. Yleensä en pidä noita liipaisinten erikoisominaisuuksia päällä, mutta tässä kokeilin ne laittaa. Ja kyllähän ne tätä minipeliä heti helpottavat, mutta eivät tarpeeksi. Tämä jää nyt ensimmäisenä välistä, vaikka muut ovat maistuneetkin. Tässä ei auttanut edes se, että Tifan puki syntyvyydennostatusbikineihin.
Eikö syntyvyys noussut? Nyt on kyllä Tifa aikamoinen pettymys!
 
Noniin n. 75h meni läpäisyyn ja karvan päälle 100h omaan 100% läpäisyyn eli joka alueen kaikki pallerot 100% ja yhtä lukuunottamatta kaikki sivutehtävät tehtynä mutta Queens Bloodia vaan ekan alueen osuus joka siis pakollinen yhteen sivutehtävään ja kaikki normi Chadleyhaasteet (Hard vaikeimpiin haasteisiin ei tälläkään kertaa mitään saumaa onnistua) Olipahan loistava seikkailu!
 
Viimeksi muokattu:
Läpi meni täälläkin, reilut 90 tuntia se otti ja lähes kaikki tuli tehtyä. Joitain endgame juttuja ja Gold Saucer highsoreja jäi saamatta, mutta kaikki alueet ja sivutehtävät tuli tehtyä. Oli tämä kyllä kaiken sen odotuksen arvoinen ja pitkästä aikaa on lopputekstien pyörimisen jälkeen sellainen haikea olo. Pelin loppu ei täysin osunut maalitauluun, siitä lisää spoilereissa, mutta kun ottaa askeleen taaksepäin ja katsoo peliä kokonaisuutena, niin kyllä tämä on yksi viime vuosien parhaista peleistä ja ehdottomasti GOTY suosikki itselleni.

Tätä olen paljon muiltakin kuullut, mutta peli muistuttaa vahvasti Yakuza pelejä. Se yhdistelee todella taidokkaasti absurdia komediaa ja tunteikkaita hetkiä. Minipelejä unohtamatta.

Siirtyminen putkijuoksusta avoimeen maailmaan oli kaikinpuolin onnistunut. Alueet on kauniita, jokainen erilainen toisestaan. Avoimessa maailmassa toistuu "Ubisoft" tornit sun muut, mutta itseäni tämä ei häirinnyt, koska pystyit itse hyvin tätä kautta rytmittämään peliä päätarinan kanssa. Päätarina nimittäin oli kokoajan todella intensiivistä ja mielenkiintoista, eikä tarjonnut juuri tilaisuuksia hengähtää, johon maailman tutkiminen tarjosi hyvää vastapainoa. Tietysti viimeisessä osassa tätä itseään toistavien alueiden formaattia voisi miettiä yhtenä kehityskohteena. Sivutehtävät olivat myös selkeästi parempia aiempaan osaan verrattuna. Ei tehtävät sisällöltään edelleenkään kummoisia olleet, mutta nyt jokainen tehtävä oli sidottu johonkin tiettyyn ryhmäläiseen, jonka kanssa suhdetta syvennettiin tehtävän avulla.

Visuaalisesti peli on todella kaunis. Täytyy mainita vielä erikseen kaupungit, esimerkiksi under-Junon oli itselleni todella pysäyttävä hetki. Se miten tarkasti ja rakkaudella kaikki paikat on tehty on todellakin hatun noston arvoinen suoritus. Pelasin (joitain minipelejä lukuun ottamatta) quality modella, joka on itselleni hyvin poikkeuksillista. Performance mode näytti kuitenkin todella suttuiselta ja quality mode taas näytti todella kauniilta. Kyllähän siihen 30 fps sitten lopulta jollain tasolla tottui.

Mikä tästä pelistä kuitenkin teki niin erityisen? Tietysti ne hahmot. Se miten erinomaisesti hahmot ja niiden väliset kemiat tässä on rakennettu on jotain poikkeuksellista, josta monet pelit voisivat ottaa oppia. Jokainen hahmo on erilainen, omalla tarinallaan, taustoillaan ja tunteillaan. Suhteita edellisestä osasta tuttuihin tiimiläisiin syvennettiin entisestään ja uudet tuttavuudet tulivat vähintään yhtä erinomaisesti osaksi porukkaa. Jokaiselle tiimiläiselle on myös annettu omat hetkensä, joissa he pääsevät loistamaan ja tutustumaan toisiinsa. Mikä lisäksi on vielä erityisen hienosti toteutettu on tiimiläisten suhteet toisiinsa, eikä vain Cloudiin. Aerithin ja Tifan välinen ystävyys, Barretin ja Yuffien välisen suhteen kehittyminen. Näiden hahmojen välisten suhteiden takia myös ne tornien availut sun muut, ei niin mielenkiintoiset tehtävät halusi tehdä, koska ne lyhyetkin dialogit joita nuo tehtävät avaavat ovat puhdasta kultaa.

Ne minipelit. Niitähän pelissä riittää. Itse en normaalisti ole mikään minipelien ystävä, mutta edellä mainituista syistä uppouduihin myös näihin totaalisesti. Jos edellistä kappaletta ei allekirjoita, niin ymmärrän sen, että ne voi helposti alkaa tuntua turhauttavilta. Itse koin kuitenkin, että ne sopivat hyvin pelin rytmitykseen, eivätkä olleet mitenkään ärsyttäviä. Missään kohtaa päätarinaa ne eivät jarruttaneet tarinaa liiallisuuksiin. Jos jotkut minipelit olivat ärsyttäviä, niin ne olivat aina täysin valinnaisia (vatsalihaspeli..).

Taistelusysteemi on yhtä erinomainen kuin aiemmassa osassakin ja sitä on entisestään paranneltu. Intermissionissa mukaan tuodut synergiat tuovat taisteluihin mukavasti lisämaustetta. Täytyy myös korostaa miten mahtavaa se on, kun RPG elementit ovat aidosti osana taistelusysteemiä, joissa eri iskujen/taikojen käytöllä on oikeasti merkitystä, kuten myös se miten varustat tiimisi. Tässä ehkä pieni piikki FF16 suuntaan. Allekirjoitan kuitenkin tietynlaisen "kankeuden" taisteluissa, joka näkyy erityisesti 1vs1 taisteluissa kuten @DestiZ nosti esiin.

Musiikit.. Bow wow wow. Niiden tiedettiin olevan erinomaiset, mutta se miten niihin on tuotu uutta eloa uudenlaisilla miksauksilla on taas kerran hatun noston arvoinen suoritus. Kun Midgardsormr taistelun viimeinen phase lähti käyntiin ja rummut alkaa hakkaamaan, niin eihän siinä voinut olla kuin suu ammollaan.

Miten voikaan peli olla niin erinomainen 95 % matkasta ja lopussa kompuroida. En haluaisi osoittaa syyttävää sormea Nomuran suuntaan, mutta hieman kuitenkin osoitan. Tätä samanlaista sekoilua on nähty Kingdom Heartsissa ja itselläni, kuten myös monella muulla, oli se pelko, että tässä tullaan näkemään samaa.

Remaken lopussa tiesi, että tässä on riski kun lähdetään leikkimään aikajanoilla ja multiversumilla. Loppu oli todella sekava, josta varmasti kenenkään on vaikea ottaa mitään tolkkua ja varmasti mitään selkeää "näin se meni" vastausta ei ole edes olemassa. Jokainen voi tehdä omanlaisiaan tulkintoja siitä mitä tapahtui.

Ehkä merkittävin miinus itselleni oli kuitenkin se miten isot ja tunteelliset hetket saatiin tuntumaan todella laimeilta, kun niitä venytettiin ja venytettiin, käännettiin ja väännettiin. Omasta mielestäni, ja myös mitä olen muualta lukenut, niin tässä oltiin esimerkiksi Dynen ja Seton tarinoista saatu tehtyä paljon syvemmät ja koskettavammat mitä ne OG:ssa oli. En tiedä haettiinko lopussa samaa Aerithin kanssa, mutta se kyllä itselleni ainakaan toiminut sitten yhtään. Se minkä olisi pitänyt olla pysäyttävä ja tunteellinen kohtaus jäi vain todella epämääräiseksi ja huonosti toteutetuksi. Tietenkään samanlaista efektiä kuin OG:ssa on mahdotonta saada aikaan, koska yllätysmomentti on poissa, mutta erilaisella toteutuksella kohtauksesta olisi silti voinut saada tunteikkaan ja koskettavan. Aivan kuten esimerkiksi Dynen kanssa. Täytyy lisätä tähän kohtaan, että se Aerithin trial tehtävä oli puolestaan äärimmäisen koskettava.

Muuten erinomaiseen peliin saatiin heikot viimeiset pari chapteria. Tarinankerronnan lisäksi myös pelillisesti viimeiset chapterit oli ehdottomasti pelin huonoimmat. Siinä kohtaa alkoi tuntua siltä, että nyt vain ihan turhaan pitkitetään tätä. Toivottavasti se kenen idea oli pistää Cait Sith heittelemään laatikoita ei ole enää mukana Part 3:ssa.

No, oli miten oli lopulta lähtökohdat viimeiseen osaan saatiin kuitenkin rakennettua ihan mielenkiintoiseksi. Viimeinen cutscene oli mielestäni erinomainen, jossa tuli tietynlainen Kaksi tornia/Imperiumin vastaisku fiilikset, missä lähdetään kohti finaalia tietynlaisissa surun ja epävarmuuden, mutta myös toivon tunnelmissa.

Kuten alussa totesin, olihan tämä kokonaisuudessaan aivan käsittämättömän hieno peli. Kaiken odotuksen arvoinen. Toivottavasti peli myös myynnillisesti menestyy hyvin, kun ainakin joitain uutisia olen nähnyt, että peli ei olisi sillä saralla vastannut odotuksiin. Ettei Square vain ota tästä mitään vääränlaista signaalia, sillä tämä on kyllä Final Fantasya parhaimmillaan.
 
Mulla 42h ja chapter7. Huikee peli ollut, harvoin nykypäivänä tulee pelejä mitä ei malta lopettaa ja haluaa jatkaa heti kun mahdollista, ja samaa mieltä tosta yhestä minipelistä ainakin, karseen turhauttava ja annoinki olla.
 
Huomatkaa että uudessa patchissä on tullut asetus jolla saa parin minipelin vaikeustasoa laskettua erikseen, aikaisemmin siihen vaikutti pelin kokonais vaikeustaso. Myöskin uusi performance grafiikka modi on tullut patchissä.
 
Ylös Bottom