Vastaus: Finreactor bustattu
Suomen lainsäädännön mukaan esim. musiikin lataaminen netistä on edelleen sallittua ja jos on itse pakko jakaa jotain, niin sitten jaetaan vaikkapa omatekemää musiikkia (copyraitit itsellä), DJ:den itsensä vaikkapa klubitus.orgiin upittamia settejä, jotka ovat vapaassa levityksessä sekä animea, joka on fanien itsensä kääntämänä levityksessä tasan niin kauan kunnes virallinen englanninkielinen versio ilmestyy.
Korjatkaa, jos olen nyt metsässä, mutta tietääkseni japanilaisten firmojen suhtautuminen copyraitteja kohtaan on hyvin erilainen verrattuna jenkkilään. Kärjistettynä:
Jenkit: "Meidän leffa. Katsoit sen. Maksa meille leffan hinta tai raastuvassa nähdään!"
Japsit: "Meidän animea. Katsoit sen. Kerro kavereillesikin sarjastamme! Saamme lisää julkisuutta. Ostakaa porukalla sarjan virallisia fanituotteita ja DVD-versio!"
Tämä mielipiteiden eroavaisuus mahdollistaa muun muassa hentai-doujinshin valmistamisen ja kaupallisen levittämisen japanissa.
Cyrus1 sanoi:
Itsekin olen lataillut netistä jonkin verran tavaraa. Mitään en kuitenkaan olisi ostanut kaupasta, joten en näe toiminnastani seuranneen mitään haittaa kenellekään. Sitten tulee se "no miksi sitten lataat, jos et kerran ostaisi?". Vastaus: koska minulla on siihen mahdollisuus, koska voin saada joitain tuotteita ladattua netistä. En kuitenkaan ole mikään suurwarettaja, silloin tällöin vaan tulee joitain levyjä mieleen, jotka lataan kun tekee mieli kuunnella tai haluan tutustua johonkin uuteen bändiin tai sarjaan ym. Enemmän minulla aitoja CD-levyjä (about 100 aitoa levyä), DVD-levyjä (pari sataa) ja pelejä (tällä konsolisukupolvella ei yhtään piraatteja eikä waretettuja, PSonelle ostin aikoinaan jonkin verran) on kuin waretettuja tai katukaupasta ostettuja.
Entäpä sellaiset tuotteet, joiden saaminen netin ulkopuolelta on mahdotonta:
-animea fanien tekemillä englanninkielisillä subeilla
-rajoitetun dvd-version ekstrat, jonka valmistaminen on lopetettu
-DivX-version lataaminen leffasta, joka on julkaistu vain DVD:llä, etkä voi katsoa virallista kopiota koska et omista DVD-soitinta (vielä, opiskelijabudjetti on hyvin heikko) mutta jonka pystyt katsomaan koneillasi olevilla codeceilla
-elokuva, joka on teatterilevityksessä ja jonka olisit käynyt katsomassa elokuvatatterissa ~8e, mutta se ei koskaan tullut esitykseen Suomessa (esim. Cowboy Bebop: the Movie), mutta josta et halua maksaa täyttä hintaan japanin tai USA:n import-DVD:nä (~50e)?
Onko tämäkin warettamista? Entä kuinka määritellään arvo sellaiselle tuotteelle, jota ei myydä kaupassa vaan jonka voi saada ainoastaan netin kautta imuttamalla?
Mikä on waretuksen tarkka määritelmä ja onko se missään olosuhteissa hyväksyttävää?
Dr Evil sanoi:
Mutta eihän se imuroiminen ole laitonta, ainoastaan levittäminen. Mielestäni on todennäköisempää, että jos levyä ei saisi netistä niin ei sitä haettaisi kaupastakaan. Suosikki levyt ostetaan eikä imetä, tietysti on poikkeuksiakin.
Tästä periatteesta on syytä pitää kiinni ja lujasti! Minulla on menossa projekti "ostan kymmenen parasta warettamaani leffaa laillisina VHS-kopioina". Toistaiseksi 4/10 hankittu, mutta japanilaisen ja ranskalaisen tuotannon kanssa hapuilee pahasti. Mistä suomenkieliset subit VHS-kasettiin?
Toisinaan olen käynyt katsomassa hyviä leffoja uudelleen elokuvateatterissa ihan vain sen takia, että ne ovat niin hyviä ja haluan antaa rahani heille, jotka ovat minua viihdyttäneet. Lisäksi leffateatterissa on paremmat katseluolosuhteet kuin kämäisen tietokonepäydän ääressä.