Vastaus: FlatOut 4: Total Insanity
Kolme turnausta takana ja mitähän tästä sanoisi...
Ei mikään täysi pannukakku kuin mitä kolmonen kuulopuheiden mukaan oli, mutta tunnelma jää silti kovin vaisuksi. Vaikka ajettavuus on periaatteessa ok, eivät autot tunnu yhtä eläväisiltä kuin Bugbearin tekeleissä. Mieleen tulee lähinnä PS2-aikakauden kaahaukset, kun menopelit kääntyivät näkymättömän keskiakselinsa ympärillä tarkemman mallinnuksen sijaan. Samantyyliset moitteet ympäristöille: erilaista krääsää ja silppua lentää kiitettävästi, mutta silti ne vaikuttavat enemmän päälleliimatulta ekstralta kuin aidosti rataan kuuluvilta tykötarpeilta.
Bugbearin peleissä oli muutoinkin tyystin omanlaisensa tunnelma, kun pienikin este saattoi johtaa kaoottisin hetkiin ahtailla radoilla loistavien fysiikoiden ansiosta. Tästä se jäi toistaiseksi uupumaan: alkuluokankin romut kiitävät huimaa vauhtia, eivätkä kertaalleen jo maahan osuneet esteet juuri menoa hidasta. Ryhmä hajoaa nopeasti, kun kärkeen painaa ehkä pari tyyppiä ja muut jäävät heti kättelyssä jälkeen. Osallistunpa myös suureen kuminauhakeskusteluun: omien kokemusten perusteella nauhaa ei käytännössä ole ennen kuin vasta viimeisellä kierroksella, eli se genren typerin variaatio. Suurin osa kisasta paahdetaan tylsästi kärjessä, kunnes parin viimeisen mutkan aikana joku konekuskeista paahtaa yli-inhimillisellä nopeudella konttiin kiinni. Raivostuttavaa.
Nuristavaa riittäisi myös ailahtelevasta teknisestä toteutuksesta (Xbox Onella ainakin) sekä turhista aseista ja niiden hämmentävästä käyttölogiikasta. Mutta ei tuomita vielä, vaan annetaan mahdollisuus. Muun muassa räsynukkeilu ja verkkomöhinät täysin korkkaamatta