Oli ihan hyvä dokkari, vaikka jäi näkemättä ensimmäiset puol tuntia.
Kyllähän pelaamisesta saa itselleen ongelman kehitettyä, kuten juuri toimittajan oma poika oli saanut, vaikke hän sitä ehkä itse tiedostanut. Kyllä elämään on sovittava muutakin kuin pelaamista. En minäkään anna pelaamisen häiritä omaa opiskelua. Luokallani on kavereita joiden opiskelua häiritsee aika pahasti nämä, "noppanappi"-roolipelit, sekä PES2/3:n pelailu. Kouluun tullaan jos jaksetaan, aikaisintaan ruokailuun.
Mitään pahaa en nähnyt niissä pojissa jotka olivat siellä pelikisoissa. Päinvastoin minusta se oli oikein positiivista toimintaa. Niitä poikia ei voi leimata epäsosiaalisiksi.
Joku hätäinen vois kuvitella, että moisissa tapahtumissa tapeltais oikeasti, kun pääsevät tapaamaan pahimpia kilpakumppaneita oikeassa elämässä.
Olihan dokkarissä tämä peinteinen huolestunut äiti, joka oli huolissaa pojastaan, jonka käytös oli muuttunut selvästi pelattuaa paljon väkivaltapelejä. Minä taas olin huolissaan siitä äidistä. Ymmärrätte varmaan miksi, olen huolissaan siitä äidistä.