Vastaus: GM Connected-liigan kalenteri (Greatest show on Earth)
Dynastia on rakentumassa - Washington Capitals voittaa Stanley Cupin kaudella 2013-2014!
Vaikka täällä jo ollaan vauhdilla menossa seuraavaan kauteen niin käydään silti finaalisarja läpi myös Washingtonin näkökulmasta.
Game 1
Stanley Cup finaalit alkavat Washingtonin kotiluolassa. Vierasjoukkue on vetänyt mitä ilmeisimmin hyvän alkulämmön ja valmistautuminen on kohdillaan, Capitalsin poikien kurvatessa hallille milloin kukakin sattuu kerkeämään. Tämä näkyy avauserässä pienenä uneliaisuutena ja vieraat vievät laukaukset 6-1 tulostaulun pysyessä silti nollilla. Toisessa erässä Washington avaa sarjan maalinteon ylivoimalla T. J. Oshien ryöstäessä kiekon Bluesin puolustajalta kulmassa ja tekemällä yksin maalin edestä maalin. Ilo on lyhyt, kun pian hässäkän päätteeksi St. Louis kuittaa pelin tasoihin nopealla rannelaukauksella etuyläkulmaan. Parikymmentä sekuntia ennen erän loppua Capitalsin ykköskenttä saa mainion pyörityksen aikaan, jonka päättää kaarten välistä Jonathan Huberdeaun onetimer yläputken kautta kun kuusi sekuntia on kellossa jäljellä. Kolmannessa erässä Washington saa otteen pelistä ja St. Louis joutuu jäähyilemään.
Ikävämpänä asiana Pietrangelo vetää kulmauksessa Beaglen kylmäksi kiekon ollessa vielä kaukana ja vatsavamma pitää Capsien alivoimaspesialistin loppukauden sivussa, sairaslistalla kyseessä on jo jäsen numero neljä. Blues ei saa erikoista kiriä aikaan jäähyjen johdosta, Capitals pelaa fiksusti lopun ja korjaa voiton taskuun. Ryan Miller piti ajoittain kotijoukkuetta yksin pystyssä, eikä virkaveli Bryzgalovkaan huono ollut.
Game 2
Toisen ottelun kotijoukkue vetää melkolailla vihkoon. Stamkos ottaa heti alussa tyhmän hyökkäyspään jäähyn ja Bluesin ylivoima hyödyntää tilaisuuden Wayne Simmondsin toimesta. Pian Brent Seabrookin lämäri vie vierailijat jo kahden maalin karkumatkalle ja kotiyleisö on hämillään. Washington herää peliin mukaan ja luo loistavia maalintekopaikkoja usean kappaleen seuraavan vartin aikana, mutta vedot kilpistyvät joko päätypleksiin tai huippuottelun pelanneeseen Bryzgaloviin. Toisessa päässä Patrick Kanen syöttö pomppii Capitalsin pakista reppuun ja ottelu on käytännössä ohi. Washington suojelee ykköskassarinsa itseluottamusta lisämaaleilta ja vaihtaa Holtbyn maalille. Molemmat tekevät vielä yhdet maalit ja sarja tasoittuu 1-4 lukemin. Positiivista on, että toisen erän tappelussa Orlov veti Seabrookia nenään.
Game 3
Sirkus siirtyy länteen ja Capitals lähtee peliin hieman rauhallisemmin. Bluesia kiinnostaa kotiyleisön edessä pelaaminen, mutta Capitalsin onneksi Ryan Miller on keskittynyt hyvin edellisen ottelun jälkeen ja on maaginen. Washingtonin vaaralliset paikat torjuu myös Bryzgalov mainiosti. Maalin pelin ratkaisu tapahtuu viimeisellä minuutilla Capitalsin kolmosketjun toimesta Vladislav Namestnikovin vapauttaessa Tom Wilsonin vastakkain Mr. Universen kanssa ja Wilsonhan laittaa kiekon kämmeneltä verkkoon. Näin ollen tärkeä 1-0 voitto vierasjoukkueelle.
Game 4
Tässä taas peliin valmistautumisessa on ero kuin yöllä ja päivällä, jälleen Bluesin eduksi. Washington odotti saavansa Selänteen mukaan peliin, mutta lääkärit ilmoittivat Teemun olevan pelivalmiudessa vasta mahdollisessa kuudennessa ottelussa. Kotijoukkue avaa maalihanat ansaitusti hallittuaan peliä. Wilson tuo pelin tasoihin tökkäämällä oman laukauksensa reboundin verkkoon, mutta kotijoukkue vie ottelua käytännössä miten haluaa ja puolustaa Capsin pois paikoilta. 3-1 lukemissa mennään viimeisille hetkille asti, jossa Omark laittaa vielä kerran kiekon maaliin, mutta tasoitus yritys jää torsoksi.
Game 5
ISO peli. Tätä koitosta kumpikaan joukkue ei halua hävitä, ja se näkyy. Tiukasti väännetään taas edelleen Bluesin hallitessa kiekkoa, mutta myös tekopaikkojen ollessa tasan. Ratkaisu nähdään 0-0 tilanteessa 1,5 minuuttia ennen loppua St. Louisin Marleaun lähtiessä boksiin kampituksesta. Washingtonin vaarallinen ylivoima jauhaa mallikkaasti, mutta ei saa kiekkoa maaliin. Viimeisessä hyökkäyksessä Orlov tuo kiekon alueelle, jättää Bäckströmille joka levittää edelleen Oshielle toiseen laitaan, mistä T. J. laittaa kiekon takatolpalle takaisin Orlovin lapaan. Four passes breaks any defense, kuten hyvin tiedämme ja Verizon Center repeää huutoon 13 sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua. Tässä ottelussa Washingtonilta loukkaantui Linus Omark ja näin ollen Capitalsin sairaslistalla oli väkeä täysi kentällinen.
Game 6
Tuttu paikka Capitalsin miehistölle, kuudes peli vieraissa ja sarjan katkaisumahdollisuus. Kahden kauden aikana tämä tilanne on jo neljäs kerta. Ensimmäinen vaihto mennään tasalukemin, kunnes sairastuvalta kevään ensimmäistä peliään pelaamaan päässyt Selänne kurvaa kaukaloon. Pari piirtoa jäähän ja ensimmäisellä kosketuksella kiekko verkkoon! Eikä aikaakaan kun Selänne-Stamkos-Parise kolmikko on taas pahanteossa ja Washington hiljentää St. Louisin areenan täysin Selänteen osuessa jo toistamiseen.
Peli aaltoilee mukavasti ja heti toisen erän alussa Capitals on jäänyt koppiin ihmettelemään lajin helppoutta ja Marleau karkaa läpiajoon heti. Eihän tämä mies näistä paikoista erehdy. Bluesin toivonkipinää sammuttaa heti perään kuitenkin loistavat finaalit pelannut 19 vuotias Tom Wilson rannelaukauksellaan yläriman kautta ohi Bryzgalovin. Alfredsson tuo Bluesin taas maalin päähän aloituksen jälkeisellä terävällä rannelaukauksellaan. Vierasjoukkue saa kolmannessa erässä taas vapauttavan osuman Huberdeaun laukoessa 2vs1 hyökkäyksen päätteksi Bäckströmin syötöstä lötän häkkiin ja 4-2 alkaa tuntua ratkaisevalta erolta. St. Louis on kova joukkue, eikä tietenkään luovuta. Kotijoukkueen hyökkäyspään aloituksen hässäkän jälkeen Vladimir Sobotka tuo joukkueensa jälleen maalin päähän laukomalla kiekon Millerin jalkojen välistä maaliin.
Tämän jälkeen mm. Marleaulla ja Pavelskilla on huippupaikat lyödä peli tasoihin, mutta nämä miehet eivät ole vielä tarpeeksi isoja tällaisiin peleihin. Teemu Selänne sen sijaan on, ja Finnish Flash sinetöi Washingtonin mestaruuden viitisen minuuttia ennen loppua hattutemppunsa täydentyessä. Lopun jäähyt eivät menoa haittaa ja Washington pääsee juhlimaan toistamiseen mestaruutta! Kannu matkaa Yhdysvaltojen pääkaupunkiin 5-3 loppulukemien turvin, sarjan päättyessä 4-2. Washingtonin kapteni Karl Alzner nostaa pytyn ilmaan ja näin ollen moni täksi kaudeksi Capitalsin paitaan vaihtanut pelaaja sai sen mitä tuli hakemaan. Uusia mestareita ovat mm. uransa tähän toiseen Stanley Cupiin päättävä Teemu Selänne (iso käsi hänelle), Zach Parise, Tyler Bozak ja T.J. Oshie.
Yhteenveto
St. Louis oli kova vastustaja, mutta vielä ei ollut heidän aikansa. Pelien hallinnat menivät pääosin Bluesille, mutta tekopaikat menivät lopulta kohtalaisen tasan game1 ja game4 lukuunottamatta. Kiitokset Hirmulle sarjasta, sekä kaikille muillekin kaudesta! Erityiskiitos lähtee jälleen komissaarille, hienosti vedetty
Washingtonin mestaruuden takuumiehinä olivat:
Nicklas Bäckström - Osoitti miksi Steven Stamkos on tämän joukkueen kakkossentteri. Loistava kausi päättyi Stanley Cupiin + pudotuspelien arvokkaimman pelaajan Conn Smythe palkintoon. Ruotsalainen on tämän seuran kasvot.
Ryan Miller - Ei ollut aivan niin hyvä kuin viime keväänä, mutta antoi joukkueelle mahdollisuuden kannun uusimiseen. Ensi kesänä vapaa agentti, sopimusasioita katsellaan myöhemmin.
Tom Wilson - Loukkaantumisten johdosta pleijareihin mukaan päässyt Wilson vastasi huutoon. Finaalisarjassa kolme maalia. Mahdollisesti vakiokokoonpanossa ensi kaudella.
Teemu Selänne - Pelasi ehdottomasti yhden uransa parhaista peleistä. Tarina hakee vertaistaan, kun "veteraani" kuntouttaa itsensä vielä kerran ja ratkaisee kevään ainoassa ottelussaan mestaruuden hattutempulla. Selänne lopettaa uransa tähän kauteen.
Soppareita katsellaan sitten huomenna, ei ollut ihan yksinkertaisen näköistä kesää tiedossa kun yksi jos toinenkin kaipaa tuplamestaruus-bonusta palkkaansa
Kehittymiset:
Miller 92 --> 90
Holtby 75 --> 78
Alzner 85 --> 86
Carlson 84 --> 85
Orlov 77 --> 79
Siemens 68 --> 72
Wilson 58 --> 62
Vallerand 66 --> 79 (lämäri 92/97, rannelaukaus 93/97)
Huberdeau 86 --> 90
Dynastia on rakentumassa - Washington Capitals voittaa Stanley Cupin kaudella 2013-2014!
Vaikka täällä jo ollaan vauhdilla menossa seuraavaan kauteen niin käydään silti finaalisarja läpi myös Washingtonin näkökulmasta.
Game 1
Stanley Cup finaalit alkavat Washingtonin kotiluolassa. Vierasjoukkue on vetänyt mitä ilmeisimmin hyvän alkulämmön ja valmistautuminen on kohdillaan, Capitalsin poikien kurvatessa hallille milloin kukakin sattuu kerkeämään. Tämä näkyy avauserässä pienenä uneliaisuutena ja vieraat vievät laukaukset 6-1 tulostaulun pysyessä silti nollilla. Toisessa erässä Washington avaa sarjan maalinteon ylivoimalla T. J. Oshien ryöstäessä kiekon Bluesin puolustajalta kulmassa ja tekemällä yksin maalin edestä maalin. Ilo on lyhyt, kun pian hässäkän päätteeksi St. Louis kuittaa pelin tasoihin nopealla rannelaukauksella etuyläkulmaan. Parikymmentä sekuntia ennen erän loppua Capitalsin ykköskenttä saa mainion pyörityksen aikaan, jonka päättää kaarten välistä Jonathan Huberdeaun onetimer yläputken kautta kun kuusi sekuntia on kellossa jäljellä. Kolmannessa erässä Washington saa otteen pelistä ja St. Louis joutuu jäähyilemään.
Ikävämpänä asiana Pietrangelo vetää kulmauksessa Beaglen kylmäksi kiekon ollessa vielä kaukana ja vatsavamma pitää Capsien alivoimaspesialistin loppukauden sivussa, sairaslistalla kyseessä on jo jäsen numero neljä. Blues ei saa erikoista kiriä aikaan jäähyjen johdosta, Capitals pelaa fiksusti lopun ja korjaa voiton taskuun. Ryan Miller piti ajoittain kotijoukkuetta yksin pystyssä, eikä virkaveli Bryzgalovkaan huono ollut.
Game 2
Toisen ottelun kotijoukkue vetää melkolailla vihkoon. Stamkos ottaa heti alussa tyhmän hyökkäyspään jäähyn ja Bluesin ylivoima hyödyntää tilaisuuden Wayne Simmondsin toimesta. Pian Brent Seabrookin lämäri vie vierailijat jo kahden maalin karkumatkalle ja kotiyleisö on hämillään. Washington herää peliin mukaan ja luo loistavia maalintekopaikkoja usean kappaleen seuraavan vartin aikana, mutta vedot kilpistyvät joko päätypleksiin tai huippuottelun pelanneeseen Bryzgaloviin. Toisessa päässä Patrick Kanen syöttö pomppii Capitalsin pakista reppuun ja ottelu on käytännössä ohi. Washington suojelee ykköskassarinsa itseluottamusta lisämaaleilta ja vaihtaa Holtbyn maalille. Molemmat tekevät vielä yhdet maalit ja sarja tasoittuu 1-4 lukemin. Positiivista on, että toisen erän tappelussa Orlov veti Seabrookia nenään.
Game 3
Sirkus siirtyy länteen ja Capitals lähtee peliin hieman rauhallisemmin. Bluesia kiinnostaa kotiyleisön edessä pelaaminen, mutta Capitalsin onneksi Ryan Miller on keskittynyt hyvin edellisen ottelun jälkeen ja on maaginen. Washingtonin vaaralliset paikat torjuu myös Bryzgalov mainiosti. Maalin pelin ratkaisu tapahtuu viimeisellä minuutilla Capitalsin kolmosketjun toimesta Vladislav Namestnikovin vapauttaessa Tom Wilsonin vastakkain Mr. Universen kanssa ja Wilsonhan laittaa kiekon kämmeneltä verkkoon. Näin ollen tärkeä 1-0 voitto vierasjoukkueelle.
Game 4
Tässä taas peliin valmistautumisessa on ero kuin yöllä ja päivällä, jälleen Bluesin eduksi. Washington odotti saavansa Selänteen mukaan peliin, mutta lääkärit ilmoittivat Teemun olevan pelivalmiudessa vasta mahdollisessa kuudennessa ottelussa. Kotijoukkue avaa maalihanat ansaitusti hallittuaan peliä. Wilson tuo pelin tasoihin tökkäämällä oman laukauksensa reboundin verkkoon, mutta kotijoukkue vie ottelua käytännössä miten haluaa ja puolustaa Capsin pois paikoilta. 3-1 lukemissa mennään viimeisille hetkille asti, jossa Omark laittaa vielä kerran kiekon maaliin, mutta tasoitus yritys jää torsoksi.
Game 5
ISO peli. Tätä koitosta kumpikaan joukkue ei halua hävitä, ja se näkyy. Tiukasti väännetään taas edelleen Bluesin hallitessa kiekkoa, mutta myös tekopaikkojen ollessa tasan. Ratkaisu nähdään 0-0 tilanteessa 1,5 minuuttia ennen loppua St. Louisin Marleaun lähtiessä boksiin kampituksesta. Washingtonin vaarallinen ylivoima jauhaa mallikkaasti, mutta ei saa kiekkoa maaliin. Viimeisessä hyökkäyksessä Orlov tuo kiekon alueelle, jättää Bäckströmille joka levittää edelleen Oshielle toiseen laitaan, mistä T. J. laittaa kiekon takatolpalle takaisin Orlovin lapaan. Four passes breaks any defense, kuten hyvin tiedämme ja Verizon Center repeää huutoon 13 sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua. Tässä ottelussa Washingtonilta loukkaantui Linus Omark ja näin ollen Capitalsin sairaslistalla oli väkeä täysi kentällinen.
Game 6
Tuttu paikka Capitalsin miehistölle, kuudes peli vieraissa ja sarjan katkaisumahdollisuus. Kahden kauden aikana tämä tilanne on jo neljäs kerta. Ensimmäinen vaihto mennään tasalukemin, kunnes sairastuvalta kevään ensimmäistä peliään pelaamaan päässyt Selänne kurvaa kaukaloon. Pari piirtoa jäähän ja ensimmäisellä kosketuksella kiekko verkkoon! Eikä aikaakaan kun Selänne-Stamkos-Parise kolmikko on taas pahanteossa ja Washington hiljentää St. Louisin areenan täysin Selänteen osuessa jo toistamiseen.
Peli aaltoilee mukavasti ja heti toisen erän alussa Capitals on jäänyt koppiin ihmettelemään lajin helppoutta ja Marleau karkaa läpiajoon heti. Eihän tämä mies näistä paikoista erehdy. Bluesin toivonkipinää sammuttaa heti perään kuitenkin loistavat finaalit pelannut 19 vuotias Tom Wilson rannelaukauksellaan yläriman kautta ohi Bryzgalovin. Alfredsson tuo Bluesin taas maalin päähän aloituksen jälkeisellä terävällä rannelaukauksellaan. Vierasjoukkue saa kolmannessa erässä taas vapauttavan osuman Huberdeaun laukoessa 2vs1 hyökkäyksen päätteksi Bäckströmin syötöstä lötän häkkiin ja 4-2 alkaa tuntua ratkaisevalta erolta. St. Louis on kova joukkue, eikä tietenkään luovuta. Kotijoukkueen hyökkäyspään aloituksen hässäkän jälkeen Vladimir Sobotka tuo joukkueensa jälleen maalin päähän laukomalla kiekon Millerin jalkojen välistä maaliin.
Tämän jälkeen mm. Marleaulla ja Pavelskilla on huippupaikat lyödä peli tasoihin, mutta nämä miehet eivät ole vielä tarpeeksi isoja tällaisiin peleihin. Teemu Selänne sen sijaan on, ja Finnish Flash sinetöi Washingtonin mestaruuden viitisen minuuttia ennen loppua hattutemppunsa täydentyessä. Lopun jäähyt eivät menoa haittaa ja Washington pääsee juhlimaan toistamiseen mestaruutta! Kannu matkaa Yhdysvaltojen pääkaupunkiin 5-3 loppulukemien turvin, sarjan päättyessä 4-2. Washingtonin kapteni Karl Alzner nostaa pytyn ilmaan ja näin ollen moni täksi kaudeksi Capitalsin paitaan vaihtanut pelaaja sai sen mitä tuli hakemaan. Uusia mestareita ovat mm. uransa tähän toiseen Stanley Cupiin päättävä Teemu Selänne (iso käsi hänelle), Zach Parise, Tyler Bozak ja T.J. Oshie.
Yhteenveto
St. Louis oli kova vastustaja, mutta vielä ei ollut heidän aikansa. Pelien hallinnat menivät pääosin Bluesille, mutta tekopaikat menivät lopulta kohtalaisen tasan game1 ja game4 lukuunottamatta. Kiitokset Hirmulle sarjasta, sekä kaikille muillekin kaudesta! Erityiskiitos lähtee jälleen komissaarille, hienosti vedetty
Washingtonin mestaruuden takuumiehinä olivat:
Nicklas Bäckström - Osoitti miksi Steven Stamkos on tämän joukkueen kakkossentteri. Loistava kausi päättyi Stanley Cupiin + pudotuspelien arvokkaimman pelaajan Conn Smythe palkintoon. Ruotsalainen on tämän seuran kasvot.
Ryan Miller - Ei ollut aivan niin hyvä kuin viime keväänä, mutta antoi joukkueelle mahdollisuuden kannun uusimiseen. Ensi kesänä vapaa agentti, sopimusasioita katsellaan myöhemmin.
Tom Wilson - Loukkaantumisten johdosta pleijareihin mukaan päässyt Wilson vastasi huutoon. Finaalisarjassa kolme maalia. Mahdollisesti vakiokokoonpanossa ensi kaudella.
Teemu Selänne - Pelasi ehdottomasti yhden uransa parhaista peleistä. Tarina hakee vertaistaan, kun "veteraani" kuntouttaa itsensä vielä kerran ja ratkaisee kevään ainoassa ottelussaan mestaruuden hattutempulla. Selänne lopettaa uransa tähän kauteen.
Soppareita katsellaan sitten huomenna, ei ollut ihan yksinkertaisen näköistä kesää tiedossa kun yksi jos toinenkin kaipaa tuplamestaruus-bonusta palkkaansa
Kehittymiset:
Miller 92 --> 90
Holtby 75 --> 78
Alzner 85 --> 86
Carlson 84 --> 85
Orlov 77 --> 79
Siemens 68 --> 72
Wilson 58 --> 62
Vallerand 66 --> 79 (lämäri 92/97, rannelaukaus 93/97)
Huberdeau 86 --> 90
