1. Battlefield V. Omaan pelimakuun täydellinen tekele. Hieno toteutus upeissa maisemissa, rehellistä maajoukkojen sotimista, jossa ilmavoimat ja ajoneuvot ovat sopivasti tasapainossa jalkaväen kanssa. Jo beta-ajan kokeilut herättivät toivoa hyvästä pelistä, odotukset ylitettiin reippaasti. Kerrassaan huvittavaa, että esim. Metacriticissä peli on lytätty aivan täysin pelaajien toimesta (keskiarvo tätä kirjoitettaessa 2.2/10).
2. Divinity: Original Sin 2. Näin laadukkaasti tehtyjä vuoropohjaisia seikkailupelejä toivoisi olevan markkinoilla enemmänkin. Teknisesti lähellä täydellistä toteutusta, laaja maailma monivivahteisine tehtävineen ja mahdollisuus valita oma tyylinsä maailman tutkimisen osalta. Valtava uudelleenpeluuarvo myös läpäisyn jälkeen. Jos kaksi peliä saa valita samaan kohtaan, niin Pillars of Eternity 2 olisi toinen. Sitä en ole kuitenkaan pelannut.
3. A Way Out. Vaikea olla mainitsematta vuoden yhtä parhaimmista yhteistyöpeleistä. Elävästi toteutettu tarina monien käänteiden kanssa. Erittäin pelattava ja toteutukseltaan älykäs, tilannetajua vaativa peli. Palaset kohdallaan.
4. The Forest. Tämän yllättäjän haluan nostaa esiin. Mainio ja tunnelmallinen kehityspeli, jonka seikkailupitoinen ja kauhun sävyttämä sisältö ylitti odotukset hintaansa nähden. Mainiota puuhastelua etenkin moninpelinä.
Kun katselen listojanne, niin olen tänä(kin) vuonna missannut ties kuinka monta hyvää peliä. Esimerkiksi Detroit: Became Human, Spiderman, Shadow of the Tomb Raider, God of War ja ennen kaikkea Red Dead Redemption 2. RDR2:n omistan, mutten ole ehtinyt pelaamaan sitä kuin pintaraapaisun verran. Online-puoli on liian tärkeä omassa pelimaailmassa.
Yksittäinen peli on silti pakko nostaa esiin vanhan Socom-veteraanin näkökulmasta ja se on aivan ylivoimaisesti Firewall Zero Hour. Uskomattoman hieno taktinen yhteistyöpeli loistavalla teknisellä toteutuksella varustettuna ja VR:n viemistä tyystin uudelle tasolle. Bubbling under -osastoon taas kuuluu In Death, joka on sisällöltään kuin Dark Souls VR. VR:ää en (vielä) omista, mutta jo näiden kahden pelin ansiosta sitä on tullut harkittua moneen kertaan. Tässä kuussa se olisi viimein mahdollista.
Lukuisten loistavien pelien vuotena voin jo tässä kohtaa tehdä uudenvuodenlupauksen ja olla hukuttamatta liikaa aikaa sellaisiin ajan kanssa itseään toistaviin peleihin kuin esimerkiksi Fortnite on ollut. Typerää osoittaa huomiota sellaista peliä kohtaan, joka ei tarjonnut enää mitään positiivista viimeisinä kuukausina. Tällaisen masokismin sijaan tutustun pelimaailman parempiin tekeleisiin ensi vuonna nykyistä laajemmin.
2. Divinity: Original Sin 2. Näin laadukkaasti tehtyjä vuoropohjaisia seikkailupelejä toivoisi olevan markkinoilla enemmänkin. Teknisesti lähellä täydellistä toteutusta, laaja maailma monivivahteisine tehtävineen ja mahdollisuus valita oma tyylinsä maailman tutkimisen osalta. Valtava uudelleenpeluuarvo myös läpäisyn jälkeen. Jos kaksi peliä saa valita samaan kohtaan, niin Pillars of Eternity 2 olisi toinen. Sitä en ole kuitenkaan pelannut.
3. A Way Out. Vaikea olla mainitsematta vuoden yhtä parhaimmista yhteistyöpeleistä. Elävästi toteutettu tarina monien käänteiden kanssa. Erittäin pelattava ja toteutukseltaan älykäs, tilannetajua vaativa peli. Palaset kohdallaan.
4. The Forest. Tämän yllättäjän haluan nostaa esiin. Mainio ja tunnelmallinen kehityspeli, jonka seikkailupitoinen ja kauhun sävyttämä sisältö ylitti odotukset hintaansa nähden. Mainiota puuhastelua etenkin moninpelinä.
Kun katselen listojanne, niin olen tänä(kin) vuonna missannut ties kuinka monta hyvää peliä. Esimerkiksi Detroit: Became Human, Spiderman, Shadow of the Tomb Raider, God of War ja ennen kaikkea Red Dead Redemption 2. RDR2:n omistan, mutten ole ehtinyt pelaamaan sitä kuin pintaraapaisun verran. Online-puoli on liian tärkeä omassa pelimaailmassa.
Yksittäinen peli on silti pakko nostaa esiin vanhan Socom-veteraanin näkökulmasta ja se on aivan ylivoimaisesti Firewall Zero Hour. Uskomattoman hieno taktinen yhteistyöpeli loistavalla teknisellä toteutuksella varustettuna ja VR:n viemistä tyystin uudelle tasolle. Bubbling under -osastoon taas kuuluu In Death, joka on sisällöltään kuin Dark Souls VR. VR:ää en (vielä) omista, mutta jo näiden kahden pelin ansiosta sitä on tullut harkittua moneen kertaan. Tässä kuussa se olisi viimein mahdollista.
Lukuisten loistavien pelien vuotena voin jo tässä kohtaa tehdä uudenvuodenlupauksen ja olla hukuttamatta liikaa aikaa sellaisiin ajan kanssa itseään toistaviin peleihin kuin esimerkiksi Fortnite on ollut. Typerää osoittaa huomiota sellaista peliä kohtaan, joka ei tarjonnut enää mitään positiivista viimeisinä kuukausina. Tällaisen masokismin sijaan tutustun pelimaailman parempiin tekeleisiin ensi vuonna nykyistä laajemmin.