Vastaus: Grand Theft Auto IV [PS3]
Noniin, aloitetaanpa omakin olemassaolo tällä forumilla viimein.
Nyt vihdoin opiskeluiden ja intistä pääsemisen jälkeen on ollut taas aikaa tutustua peleihin ja GTA4 on ollutkin nyt sitten työn alla tässä.
Edellisen kerran olen GTA-sarjaa pelannut Vice Cityn aikoihin, San Andreasta jaksoin vain nopeahkosti aikonaan testailla, peli oli aikamoinen pettymys turhine roolipeliominaisuuksineen.
Alkureaktio GTA4:stä oli, että onpa siistin oloinen ja varmasti mielenkiintoisia hetkiä tarjoileva osa sarjaan. Tehtävät tuntuivat kuljettavan juonta eteenpäin luontevasti ja kaupunkiin tutustuminen oli mukavaa.
Harmi vain, nyt melko loppupäässä peliä voin todeta, että peli on törkeä pettymys. Tehtävät toistavat itseään, grafiikka ei ole niin vetovoimaista kuin se voisi olla eikä samanlaista jälleenpeluuarvoa tunnu oikein löytyvän kuin aikoinaan Vice Cityssa oli, joka oli jopa sopivan kokoinen pelialueeltaan.
Pelaaja-lehden arviossa hehkutettiin pelin "realismia", esim. juuri ystäviä, joiden kanssa voi viettää aikaansa sekä mahdollista huonoa omatuntoa joka tulee ellei näin tee. Pitää kyllä rehellisesti sanoa, että missään vaiheessa ei ole tullut huonoa omatuntoa siitä, että jonninjoutava rastapää tai joku muu päläri soittaa ja vaatii lähtemään pelaamaan kanssaan biljardia tai katsomaan stripteasea. En koko pelin aikana ole löytänyt järkeviä perusteita käydä sosialisoimassa tyyppien kanssa. Lähinnä se tuntuu ajanhaaskaukselta ja lapsellilselta yritykseltä kopioida jotain virtuaalielämää. Lisäksi en missään vaiheessa tuntenut itseäni "osaksi kaupungin väestöä", kuten monissa arvosteluissa on mehusteltu.
Häiritsikö ketään muuta pelin todella raivostuttavat skriptaukset? Peli tuntui niin loppuun asti käsikirjoitetulta mössöltä, että meinasi alkaa itkettää. Takaa-ajotehtävät olivat kaikkein raivostuttavimpia. Saatoin tykittää uzilla takaa-ajettavaa prätkän selästä takaraivoon eikä sillä ollut mitään vaikutusta ennenkuin saavutti tietyn kohdan matkaa. Mikäli tarkoituksena on ollut tehdä ns. "hiekkalaatikkopeli", on siinä epäonnistuttu täydellisesti.
On pelissä toki paljon hyvääkin. Pidin hyvin paljon salamurhaajan tehtävistä, rauhallinen sihtailu talojen katolta kohteen naama tähtäimessä oli sairaalla tavalla todella antoisaa. Lisäksi pankkiryöstö oli kaikessa kaoottisuudessaan aivan loistava. Pidin myös mahdollisuudesta käyttä takseja kulkuvälineinä. Autoon istuutuminen oli kuitenkin turhauttavaa joka kerta, kun halusi mennä kohteeseensa. Lisäksi takseja oli välillä ärsyttävän vaikeaa saada, vaikka kuinka vislasi perään ja juoksi pää kolmantena jalkana niiden perässä. Pikku moka kuitenkin siihen nähden, että enää ei tarvitse käyttää miljoonaa tuntia paikasta A paikkaan B ajamiseen. Lisäksi suojautumis- ja tähtäyssysteemi oli kohtuullisen toimiva ja säästi monelta harmilta pelin edetessä.
Hahmona Niko Bellic oli jokseenkin tympeä. Hahmoon oli vaikea samaistua eikä hänellä ollut vastaavanlaista mukaansatempaavaa taustatarinaa kuin aiemmissa peleissä. Muutenkin äijä tuntui jotenkin ärsyttävän neutraalilta.
Menipä haukkumiseksi, harmi vain. Jatketaan tästä, kunhan tulee lisää mieleen.
