Joo, en minäkään esim. vaikeustaso-säädintä halua valikoihin souls-peleihin koska koen että sen puuttuminen on osa visiota mutta en toisaalta näe miksei mahdollisimman paljon asetuksia voisi olla säädettävissä. Nykyäänhän peleissä on voinut mm. valita eri vaikeustason taistelulle ja puzzleille ja ties mitä.Niin, voishan sitä laittaa mihin tahansa peliin vaikka minkälaisia vipuja ja säätöjä, että aivan varmasti on kaikki tyytyväisiä. Tai sitten vain annetaan tekijöiden visioida sellainen peli, kun haluavat ja sitten tykätään siitä tai ei tykätä riippuen omista mieltymyksistä.
Kovasti minulle tuosta souls-hommasta on vastailtu että "eihän se ole keneltäkään pois". Olisiko tässä kohtaa? Itsehän sen jokainen valitsee että pelaako "visiolla" vai jollain omalla sopallaan.
En tiedä oletko ainoa mutta ei minulla ole mitään hyvin toteutettua romanttista sisältöä vastaan. Eri asia täysin jos se on vain kiusaannuttavaa tai väkinäistä, mitä se voi olla muuallakin kuin peleissä.Dazedin artikkelista:
"But GTAVI is very consciously staged as “a Bonnie and Clyde-type narrative”, says Rupert Humphries, senior vice president of narrative at Rockstar. The trailers alone feature a slew of intimate cutscenes... For some gamers, the story might even serve as one of their earliest encounters with a romantic (albeit crime-ridden) relationship..."
Ugh. Olenko ainoa, joka ei kaipaa tällaista peleihin? Paitsi että ne ovat aina jotenkin äärimmäisen korneja ja vaivaannuttavia (cringe, kuten sanotaan), eivät tuo mitään lisää immersioon tai tarinaan. Tulee mieleen vaikkapa nyt "pahimpana" joku Cyberpunk 2077.
Enkä kyllä muista että CP2077 olisi ollut tuossa jotenkin erityisen "paha".