Vastaus: Guitar Hero World Tour [PS3]
moi, kumpi olisi parempi? RB2 vaiko GH IV? Rumpujen soitto kiinnostaa, sekä myös olisi tarkotus harjotella kitaraakin (pelin kitaraa siis
). Kummassa siis paremmat soittimet ja kummassa parempi pei?
Riippuu keneltä kysyy
Avaudutaanpa ketjuun nyt, kun peliä on jonkun verran tullut jo hakattua.
Itse olen sitä mieltä, että GHWT:n kitaranuotitukset ovat päin helvettiä, eikä peli tunnu yhtään kitaransoitolta, samaa vikaa oli jo kolmosessa havaittavissa. GH 1&2 sekä Aerosmith ovat paaaljon hauskempia pelata.
Rummutukset ovat omituisia ja vaikeustasojen tasapaino täysin päälaellaan: medium ja vielä hard-tasollakin on jätetty vähintään puolet bassarin sekä haitsun iskuista pois nuoteista, mikä tekee soittamisesta hieman hankalaa (ja tylsää), jos on oikeaa rumputaustaa - varsinkin kun taustalla kuuluu koko ajan kappaleen oikea rumpuraita, joka menee täysin eri tavalla kuin mitä peli vaatii sinun soittavan. Kompit jäävät siis "vajaiksi". Expertillä (ja joissain kappaleissa hardillakin) taas fillit ovat sitä luokkaa, että kappaleet on pakko hinkata harjoitusosiossa hidastettuna osio kerrallaan läpi ja osattava ulkoa, jotta ne pystyisi soittamaan kunnolla. Tämä korostuu kovempien vaikeustasojen anteeksiantamattomuuden myötä: ei tarvitse montaa väärää iskua, kun mittari lyö kp punaiselle ja hops, peli päättyyy.
Tärkein, eli bändin yhteispeli on vesitetty täysin. Jos joku ei pysy mukana, lyödään peli poikki kuin seinään, ilmoittamatta kuka kämmäsi. Eikä muut pysty "pelastamaan" kaveria, kuten RB:ssa. Ei vastaa minun käsitystäni hauskanpidosta, eikä juuri kohota bändin yhteishenkeä, kun kämmi tulee viimeisessä kertosäkeessä.
Varsinkin pelin alkupuolella on settejä, joissa ei ole yhtäkään kappaletta, jota olisi hauska soittaa. Ja jotta saa esimerkiksi Tool-setin auki, pitää tienata paljon valuuttaa. Tämä tarkoittaa siis noiden ei niin hyvien settien jauhamista tuntitolkulla. Mainittakoon vielä, että yhden setin pelaaminen voi venyä helposti puoleen tuntiin, jos joutuu ottamaan kappaleita pari kertaa uusiksi. Sitä ennen ei uusi setti aukene. Toki nämä easylla läpäisee kerralla, mutta normaalisti hardilla pelaavalle liian helpolla vaikeustasolla pelaaminen on tylsää kuin mikä.
Lisäksi perusbiisilistalla on korkeintaan kolmasosa hyviä kappaleita, kolmasosa mitäänsanomattomia ja loput pelkkää roskaa, jolla on yritetty saada muutkin kuin rockin ystävät pelin pariin. Siinä missä ensimmäisten Guitar Herojen rock-kliseillä ilveily sekä rehdisti raskaalle rockille kumartava biisilista iski kuin miljoona volttia, on World Tourin kohdalla lopputulos identiteettikriisinen, muovinen, keinotekoinen ja rahalta haiseva. Taidan laittaa RB2:n tilaukseen, nyt kun GHWT:n rummutkin siinä toimivat.
Vuoden kovin pelillinen pettymys Far Cry 2:n ohella.