Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Hades

Minä olen ymmärtänyt että tarinaa aukeaa nimenomaan pelaamalla eikä välttämättä (vain/yksinomaan) tarinan läpäisemällä. Jatkuvasti tulee uutta dialogia ja hahmoa vastaan kun vetää uusia rundeja. Jos tuon olisi läpäissyt ekalla kerralla ja vaihtanut seuraavaan peliin niin varmaan 90% pelistä olisi jäänyt välistä :D Tämä siis oma arvio, nyt on takana alle 20 kierrosta ja nämä mutuilut perustuu tähän sekä aiemmin luettuun ja ymmärrettyyn.

Lisäksi kun puhutaan että näissä menettää etenemistä niin eihän asia näin ole. Eteneminen vain tapahtuu omissa taidoissa ja/tai hahmon pysyvissä kyvyissä. Hyvin paljon samaa kuin Soulseissa, joissa voi hakata päätä seinää yhdellä alueella tuntikausia mutta hahmo ja oma ymmärrys/osaaminen kehittyy kuitenkin jatkuvasti ja pian huomaakin jonkin naksahtavan kohdalleen onnistuen ja saaden upean onnistumisen tunteen.

Oma kiinnostus rogueliteen on ainakin huomaamatta kasvanut ja alussa minäkin vierastin, ehkä jopa inhosin proseduaalisuutta. Tajusin kuitenkin että se kenttien proseduaalisuus ei ole näissä se juttu vaan tosiaan eteneminen on muualla kuin perinteisessä "pääsit nyt tähän kohtaan kentässä"-menossa. Toisaalta myös rogueliteissä on usein myös kenttäpohjaista etenemistä, sillä esim. Hadeksessa pääsee eri alueille vaikka huoneet ovatkin aina hieman erilaisia eri vihollisilla varustettuna.

Parhaat esimerkit todella loistavista proseduaalisista peleistä omilla listoilla: Prey: Mooncrash, Dead Cells ja nyt näiden pelituntien perusteella myös Hades. Void Bastards myös imaisi mukaansa mutta meni jo turhan vaikeaksi loppua kohden ja pelaaminen jäi yhteen läpäisyyn, joka sekin kyllä oli pitkä aika ja monia kuolemia. Spelunky taas taisi olla ensimmäinen tai ensimmäisiä roguelikejä (se kai se on eikä roguelite?) ja siitäkin lopulta tykkäsin.

Parasta näissä on se että voi aina pikaisesti vetäistä rundin siellä ja täällä ja vaikka ei sillä kertaa pääsisikään juuri mihinkään niin aina sitä jotain säilyvää resurssia kuitenkin kerää, joilla hahmoja kehittää tai kenttiä muokkaa. Tosin ne "pikaiset" rundit yleensä menee siihen että "jatkanpa vielä hetken" ja pian on istunut tunnin tai pari siinä pelaamassa.

Ja ai niin, oma Game Passailu meni tämän kanssa siihen että testasin (joka meni ihan muuksi kuin pelkäksi testiksi) ja hain pari päivää myöhemmin pelin PS5:lle kaupasta. Pitihän se hyllyyn saada. Tässä taas todiste että ainakin itse juuri GP lisää ostoksia. En olisi sokkona ostanut peliä vaikka sitä niin kovasti onkin kehuttu.
Soulsit ovat toki haastavia ja sanoisinkin, että joitain roguelike-pelien elementtejä niissä on. Mutta iso ero on kuitenkin siinä, että pelimaailmassa eteneminen tallentuu paljon armollisemmin. Yleensä on bonfiret, joihin voi kohtuullisien etäisyyksien välein tallentaa pelissä etenemisen. Tämä onkin itselleni todella merkittävä juttu.

Ehkä lähimmäs roguelike-konseptia pääsee Demon’s Souls, jossa on sen verran armoton systeemi, että kuoleman koittaessa joutuu aloittamaan kyseisen pelimaailman alusta ilman siellä etenemisen tallentumista. Toki nerokkaat oikoreitit tuovat tuohonkin peliin tiettyä armollisuutta ja reiluutta. Itse koen, että näissä roguelikeissä ja rogueliteissäkin puuttuu järjestään nämä armollisuuden rippeetkin ja sitä kautta reiluuskin.

Tuntikausia olen jo useita roguelike-pelejä yrittänyt tahkota ja antaa niille mahdollisuutta, mutta valitettavasti jokaisen kohdalla lopputulemana on ollut äärimmäistä turhautumista ja pelin muuttuminen vastenmieliseksi ja lopulta pelin kesken jääminen. Vastaavia tuntemuksia minulle ei ole tullut Soulsborne-peleissä, Sekiroa lukuunottamatta.
 
Ehdottomasti tulee tämä ostettua, niin paljon tätä peliä on hehkutettu. Roguelike pelit ovat itselleni aika tuntemattomia, joten saa nähdä onko omaan makuun. Nyt tuntuu, että on vain sen verran paljon pelattavaa, että saa nähdä koska tämä sitten tapahtuu.
 
Tänään tuli tätä sentään jatkettua, enkä ainakaan vielä turvautunut God Modeen. Lähti pelaaminen rullaamaan kyllä yllättävän hyvin, ja löytyi itselleni aika mukavasti toimivia kombinaatioita. Damagen lisääminen dashiin, ja siihen liittyvien ominaisuuksien kehittäminen on kyllä kova juttu, varsinkin kun samalla lisää tehoa muihinkin hyökkäyksiin vähitellen.

Ainoa ongelma on ajoittainen lisähealthin saamisen vähyys. Mutta nyt tuli tosiaan heti ekalla runilla lähes tunti pelattua putkeen kuolematta ja päästyä neljänteen bossiin suhteellisen kivuttomasti. Kieltämättä tässä on hahmon kehittämiseen joitakin mahdollisuuksia, jotka tuovat peliin armollisuutta. Tosin aika armottoman grindauksen takana tuo hahmon pysyvä kehittäminen on.

Kyllä tämä omaan makuuni on paljon miellyttävämpi ja kiinnostavampi peli kuin Returnal. Ainakin toistaiseksi jatkan varmaan vielä ilman God Modea. Paria tuntia enempää tuskin jaksan tätäkään putkeen pelata, kun sen verran tulee tuota saman toistoa, mitä en peleissä jaksa pidempään jauhaa. Mutta on tässä vaan jotain upeaa ja koukuttavaa. Mestarillista suunnittelutyötä ovat pelin kehittäjät kyllä tehneet!
 
Viimeksi muokattu:
Pelailinpa tässä vielä kerran ja sitä tuli päästyä suoraan vihoviimeiseen pomoon asti. Herttinen. Tuli vastaan niin järkyn hyvät kyvyt, että puolet pelistä tuntui hupaisan helpolta.

Käytössä jousi sekä 1) kyky ampua nuolia jatkuvalla syötöllä pitämällä hyökkäysnappia pohjassa 2) ammu yhden nuolen sijasta yhtä aikaa kolme eri suuntiin eteenpäin 3) vihollisiin osuvat hyökkäykset heittelevät salamaa muihin läheisiin vihulaisiin 4) jokin vahinkoa tekevä ominaisuus dashissa

Parhaimmillaan pienemmissä tiloissa olevat yhteenotot olivat ohi sekunneissa. Ei varmaan toista kertaa yhtä hyviä booneja osu matkan varrelle, mutta noilla pelaaminen oli kyllä hupaisaa kuin mikä.
 
Samankaltaisesti käynyt minullekin. Pääsin kerran viimeiseen biomiin (tms) ja tuntui todella helpolta mutta sen jälkeen on jäänyt leikki kesken usein jo toisen biomin lopussa tai sitten kolmannen ärsyttävissä vihuissa. Viimeisessäkin silloin kerran kuolin juuri johonkin todella rasittavan oloiseen vihuun.

Voi tuo viimeinen alue maustaa aika negatiivisesti peliä jos se o niin ärsyttävä minkä kuvan siitä olen ainokaisella pikaisella visiitilläni saanut. Tosin jos hahmo ja omat kyvyt on parantuneet (ja tuuri sattuu vielä lykästämään) niin voi hyvinkin olla että tuntuukin taas helpolta.

Itse asiassa ne pomot ja/tai välipomot toisen jälkeen meni sillä pisimmällä yrityksellä ihan älyttömän helposti. Harmi kun ei muista yhtään edes millä aseella silloin pelasi. Tullut vaihdeltua nyt melkeinpä joka rundilla asetta - koska pelistä löytyy sille hyvä kannustin.
 
Samankaltaisesti käynyt minullekin. Pääsin kerran viimeiseen biomiin (tms) ja tuntui todella helpolta mutta sen jälkeen on jäänyt leikki kesken usein jo toisen biomin lopussa tai sitten kolmannen ärsyttävissä vihuissa. Viimeisessäkin silloin kerran kuolin juuri johonkin todella rasittavan oloiseen vihuun.

Voi tuo viimeinen alue maustaa aika negatiivisesti peliä jos se o niin ärsyttävä minkä kuvan siitä olen ainokaisella pikaisella visiitilläni saanut. Tosin jos hahmo ja omat kyvyt on parantuneet (ja tuuri sattuu vielä lykästämään) niin voi hyvinkin olla että tuntuukin taas helpolta.

Itse asiassa ne pomot ja/tai välipomot toisen jälkeen meni sillä pisimmällä yrityksellä ihan älyttömän helposti. Harmi kun ei muista yhtään edes millä aseella silloin pelasi. Tullut vaihdeltua nyt melkeinpä joka rundilla asetta - koska pelistä löytyy sille hyvä kannustin.
Juuri vastaavat kokemukset itsellänikin. Hiukan syö kyllä peli-iloani se, että RNG:llä voi olla niin suuri osuus siihen kuinka hyvin pelissä etenee, mutta sellaisiahan nämä rogueliket hyvin pitkälle tuntuvat olevan. Se tosiaan on tässä ollut kuitenkin mukavaa, että sitä hahmon ja aseiden pysyvää kehittämistä pystyy kuitenkin suhteellisen hyvin tekemään, vaikka se vaatiikin toki aika paljon grindaamista.
 
Joo, kyllähän tähän varmasti aikaa menee että pääsee edes läpi. Saati sitten että saa kaikki achievementit keräiltyä, mikä itselläni on ajatuksena. Senkin vuoksi ei ole niin kiire tarinallisella läpäisyllä kun joka kerta joka tapauksessa kerää jotain, joka on tuota päämäärää edistävää.
 
No niin, pääsin itsekin testaamaan tätä noin kymmenisen runin verran ja on kyllä selkeästi laadukas peli kyseessä. Ja samalla myös haastetta riittää, kun itse en päässyt edes toista pomotaistelua pidemmälle yhdelläkään kerralla. Sinänsä kuitenkin vaikuttaa sellaiselta peliltä, jossa myös pelaajan omat taidot karttuvat ja se edesauttaa etenemistä, mutta katsotaan nyt onko allekirjoittaneesta tämän haasteen taittamiseen edes sitten joskus tuntien grindaamisen jälkeenkään. Parhaalla yrityksellä sain kyllä myös sellaiset kyvytkin alle, että se jo itsessään teki pelaamisesta paljon helpompaa, joten ehkäpä taidon ja onnen yhdistelmällä mennään aikanaan pitkälle.

Mutta en ihmettele, että GOTY-palkintoa tälle viime vuonna tyrkyteltiin. Peli huokuu laatua heti alusta saakka.
 
Nyt on mennyt kahdesti läpi ja 22 runia takana. Jokaisesta Supergiantin pelistä olen tykännyt, mutta tämä taitaa olla heidän paras ja hyvä ehdokas vuoden parhaaksi peliksi. Koko ajan aukeaa uusia asioita, pelissä on paljon kokeiltavaa ja gameplay aivan timanttia. Shown kyllä silti varastaa ulkoasu ja varsinkin musiikit. Todella koukuttava ja tähän tulee tällä hetkellä käytettyä kaikki aika mitä pelaamiseen irtoaa.
 
Mitähän tuota on tehnyt väärin kun yli 30 runia takana ja kerran päässyt viimeiseen pomoon yrittämään.

Ei silti tunnu että olisi jotenkin jumissa, toisin kuin Soulseissa joskus aloittelija-aikoina :D Koko ajan tässä jotain saa kerättyä ja tehtyä. Ehkä tämä kaikkeen keskittyvä tyylini on se joka hankaa vastaan kun en keskity mihinkään yhteen asiaan vaan teen kaikkea. Joka rundille vaihtuu esimerkiksi ase, joten en ole yhdenkään kanssa mitenkään mestariksi oppinut. Kilpi tuntuisi tähän mennessä olevan se omin juttu mutta välillä tulee niin kovia modeja muihinkin aseisiin että hankala sanoa mitään suosikkia jos nekin ottaa mukaan laskuihin.
 
Mitähän tuota on tehnyt väärin kun yli 30 runia takana ja kerran päässyt viimeiseen pomoon yrittämään.

Ei silti tunnu että olisi jotenkin jumissa, toisin kuin Soulseissa joskus aloittelija-aikoina :D Koko ajan tässä jotain saa kerättyä ja tehtyä. Ehkä tämä kaikkeen keskittyvä tyylini on se joka hankaa vastaan kun en keskity mihinkään yhteen asiaan vaan teen kaikkea. Joka rundille vaihtuu esimerkiksi ase, joten en ole yhdenkään kanssa mitenkään mestariksi oppinut. Kilpi tuntuisi tähän mennessä olevan se omin juttu mutta välillä tulee niin kovia modeja muihinkin aseisiin että hankala sanoa mitään suosikkia jos nekin ottaa mukaan laskuihin.
Itselläni vähän samankaltainen tilanne. Muutaman kerran olen hieman alle 30:ssä runissa nyt päässyt lopputaisteluun, mutta sen toisessa
vaiheessa tulee aina noutaja. Ei vaan riitä hiparit ja väistelytaidot. Itsekin teen vähän kaikkea, eikä varsinaista suosikkiasetta ole löytynyt.

Sanoisin melkeinpä, että suosikkiaseeni on Poseidonin boonilla moneen kertaan vahvistettu dashi, ja sen kanssa on melkeinpä sama mitä asetta siihen toissijaisen daman tekemiseen käyttää. Dionysoksen lob-castin olen myös usein todennut varsin toimivaksi.

Paikalleen olen kuitenkin viime aikoina jäänyt polkemaan pelissä etenemisessä. Hahmon pysyvä kehittäminenkin on kyllä nyt entistä armottomamman grindaamisen takia, joten Godmoden houkutus on taas alkanut ikävästi kiusaamaan takaraivossa… :D
 
Minulta löytyy kaksi niitäkin että voin kuolla ja nyt olen säästellyt rahaa kolmanteen. Eiköhän se niillä jo mene vaikka väkisin läpi :D

Unohdin muuten kuinka kovaa damagea se pelkkä dash voi tehdä. Itse asiassa taisikin olla että sillä tuli päästyä se yksi pitkä "runi" silloin kerran. Nyt olen keskittynyt ottamaan aina niitä apuja, joita en ole vielä käyttänyt että saan niitä "ennustuksia" täytettyä. Vai mitä kohtaloita ne nyt olivatkaan. Eli keskityn siis moneen asiaan kerralla enkä varsinaisesti siihen että pääsisin läpi. Otan jonkun avun vain sen takia että en ole aiemmin ottanut sen sijaan että ottaisin jonkun epicin, jonka tiedän loistavaksi mutta jonka olen jo joskus ottanut.

Tässä taisi tullakin vastaus siihen kysymykseeni että mitä teen väärin :D
 
Mitähän tuota on tehnyt väärin kun yli 30 runia takana ja kerran päässyt viimeiseen pomoon yrittämään.

Ei silti tunnu että olisi jotenkin jumissa, toisin kuin Soulseissa joskus aloittelija-aikoina :D Koko ajan tässä jotain saa kerättyä ja tehtyä. Ehkä tämä kaikkeen keskittyvä tyylini on se joka hankaa vastaan kun en keskity mihinkään yhteen asiaan vaan teen kaikkea. Joka rundille vaihtuu esimerkiksi ase, joten en ole yhdenkään kanssa mitenkään mestariksi oppinut. Kilpi tuntuisi tähän mennessä olevan se omin juttu mutta välillä tulee niin kovia modeja muihinkin aseisiin että hankala sanoa mitään suosikkia jos nekin ottaa mukaan laskuihin.
Helppo tässä huudella, mutta kaikilla vihollisilla on selvät animaatiot ennen jokaista hyökkäystä. Bossit on hyvin dark soulsmaisia. Kun oppii väistämään ne hyökkäykset niin ei ole juurikaan väliä millä aseella pelaa.

28 runia takana ja kuusi voittoa. Muilla aseilla paitsi miekalla olen päässyt läpi. Miekan move set on jotenkin hankala. Kolmanteen pomoon on kertynyt eniten kuolemia tai tilanteita josta ei enää elämät riittäneet neljänteen koitokseen.
 
Helppo tässä huudella, mutta kaikilla vihollisilla on selvät animaatiot ennen jokaista hyökkäystä. Bossit on hyvin dark soulsmaisia. Kun oppii väistämään ne hyökkäykset niin ei ole juurikaan väliä millä aseella pelaa.

28 runia takana ja kuusi voittoa. Muilla aseilla paitsi miekalla olen päässyt läpi. Miekan move set on jotenkin hankala. Kolmanteen pomoon on kertynyt eniten kuolemia tai tilanteita josta ei enää elämät riittäneet neljänteen koitokseen.
Se on se kolmas bossitaistelu, jossa ei auta liikkeiden katseleminen. Pelanneet voivat arvata/tietää syyn. Samoin viimeinen tyyppi periaatteessa on hankala samasta syystä. Laitan spoileriin ihan varmuuden vuoksi vaikka ei nyt mikään ihmespoileri olekaan:

koska niitä on useita. Mino ja ukkeli, joka nakkelee niitä helvetin keihäitä ja sitten se isipappa, joka spawnaa kavereita kentälle. Toisen kentän käärmes kavereineen ei tuota ongelmia koska näillä on selvästi omat alueet, joissa riittää että väistelee ammukset mitä tulee alueen ulkopuolelta. Tosin muistin että onhan ekassakin niitä minioneita mukana mutta ei niitä yleensä edes muista kun alue on niin paljon isompi ja muutenkin eivät ole kummoinenkaan uhka. Toisin kuin parivaljakko ja isin spawnit.

Ehkä osa ongelmaani on se että ahnehdin liikaa. Vähän kun pitäisi taukoa eikä takoisi liikaa kerralla niin ehkä edistyisi paremmin. Varsinkin kakkospomoa tulee piestyä niin että antaa mennä vaan sen enempiä katselematta mitä se aikoo. Yleensä tämä toimiikin ongelmitta.

Mutta joka tapauksessa se kolmosbossi on ärsyttävin. Sama ongelma tulee joskus peruskentissäkin vastaan mutta harvemmin niissä.
 
Se on se kolmas bossitaistelu, jossa ei auta liikkeiden katseleminen. Pelanneet voivat arvata/tietää syyn. Samoin viimeinen tyyppi periaatteessa on hankala samasta syystä. Laitan spoileriin ihan varmuuden vuoksi vaikka ei nyt mikään ihmespoileri olekaan:

koska niitä on useita. Mino ja ukkeli, joka nakkelee niitä helvetin keihäitä ja sitten se isipappa, joka spawnaa kavereita kentälle. Toisen kentän käärmes kavereineen ei tuota ongelmia koska näillä on selvästi omat alueet, joissa riittää että väistelee ammukset mitä tulee alueen ulkopuolelta. Tosin muistin että onhan ekassakin niitä minioneita mukana mutta ei niitä yleensä edes muista kun alue on niin paljon isompi ja muutenkin eivät ole kummoinenkaan uhka. Toisin kuin parivaljakko ja isin spawnit.

Ehkä osa ongelmaani on se että ahnehdin liikaa. Vähän kun pitäisi taukoa eikä takoisi liikaa kerralla niin ehkä edistyisi paremmin. Varsinkin kakkospomoa tulee piestyä niin että antaa mennä vaan sen enempiä katselematta mitä se aikoo. Yleensä tämä toimiikin ongelmitta.

Mutta joka tapauksessa se kolmosbossi on ärsyttävin. Sama ongelma tulee joskus peruskentissäkin vastaan mutta harvemmin niissä.
Jos sen Theseuksen tähtäimen koko olisi vähän isompi niin se jo auttaisi huomattavasti seuraamaan kumpaakin yhtä aikaa
 
No kaatuihan se iso paha iskä lopulta yllättävän helpostikin 30:llä runilla. Death defiencyja minulla oli tuohon taisteluun mennessäni kaikki neljä, ja vain yksi niistä lopulta meni taistelun aikana. buildin rakensin tällä kertaa käytännössä pelkästään Athenan, Dionysoksen ja Zeuksen booneista. Pääpaino kuitenkin Athenan ja Dionysoksen booneissa. Zeuksen boonit sitten mukavina lisätukielementteinä. Ja lisäksi hyödynsin aina Chaos altarit sekä Daedaluksen hammerit, kun niitä tuli vastaan. Aseena hieman titan bloodilla viritetty railgun. Tuli kyllä erittäin toimiva setti.

Tuosta sitten intouduin vielä heti perään vetämään uuden runin noilla nyrkkirautahanskoilla, ja sehän sitten paukahti maihin heti perään uudelleen tuo iso paha isukki. Tällä kertaa oli jo hieman tiukempaa, mutta yksi Death defiency jäi kuitenkin käyttämättä. Kyllä tuohon on jo aika mukava tatsi tainnut tulla, ja toki vielä kiinnostaa jatkaa, koska tarinakin vielä kuitenkin jatkuu. Hieno ja koukuttava peli kyllä kertakaikkiaan!

Muuten, jos joku ei ole sattunut huomaamaan, niin Hades tallentaa aina pelin juuri uuteen huoneeseen tullessa autosavella. Jos tulee tilanne, että on pakko lopettaa, niin peliä pystyy seuraavalla kerralla jatkamaan sitten juuri tuon viimeisimmän huoneen autosavesta. Tässä tallennusmekaniikka, joka olisi Returnalissakin saanut olla. Vai joko siihen on vastaavanlainen systeemi lisätty ajan myötä?

Ei ole tullut Returnalin pariin enää aikoihin palattua, kun oli niin pahuksen vaikea ja turhauttava peli. Onneksi Hades on sentään ollut aikalailla eri maata.
 
Viimeksi muokattu:
Muuten jos joku ei ole sattunut huomaamaan, niin Hades tallentaa aina pelin juuri uuteen huoneeseen tullessa autosavella. Jos tulee tilanne, että on pakko lopettaa, niin peliä pystyy seuraavalla kerralla jatkamaan sitten juuri tuon viimeisimmän huoneen autosavesta. Tässä tallennusmekaniikka, joka olisi Returnalissakin saanut olla. Vai joko siihen on vastaavanlainen systeemi lisätty ajan myötä?
Jep, tämä on juurikin se tapa kuinka Returnalissakin olisi pitänyt tallennus hoitaa. Olisi ollut vieläpä paljon tärkeämpää siinä pelissä, kun ne runit voi venyä paljon pidemmiksi, kun tässä Hadesissa. Tuntuu vain, että siellä on Housemarquella annettu pölyn laskeutua ja unohdettu koko homma vaikka lupailtiin jonkinlaista ratkaisua tallennusongelmaan julkaisun aikoihin.
 
Viimeksi muokattu:
Jep, tämä on juurikin se tapa kuinka Returnalissakin olisi pitänyt tallennus hoitaa. Olisi ollut vieläpä paljon tärkeämpää siinä pelissä, kun ne runit voi venyä paljon pidemmiksi, kun tässä Hadesissa. Tuntuu vain, että siellä on Insomniacilla annettu pölyn laskeutua ja unohdettu koko homma vaikka lupailtiin jonkinlaista ratkaisua tallennusongelmaan julkaisun aikoihin.
Housemarqueta varmaankin tarkoitit. Toki sinänsä samaa mieltä asiasta kanssasi.
 
Niin se vaan on mennyt jo neljä kertaa putkeen tuo viimeinen taistelu läpi. Viimeisimmällä kerralla taas vain yhden Death defiencyn menetyksellä. Aikaakaan ei tuohon koko runiin mennyt kuin hiukan yli puoli tuntia. Aika paljon nopeutunut meno, kun ensimmäisellä läpäisyllä meni kuitenkin n. 54 minuuttia. Todella tehokkaita komboja on löytynyt ja myös joitakin pysyviä parannuksia, jotka parantavat erityislaatuisten boonien ilmaantumismahdollisuutta. En olisi kyllä vielä kymmenen runia sitten uskonut, että runin 33 jälkeen olisi peli läpäisty jo neljään kertaan. Hienosti tässä pelissä pystyy todellakin havaitsemaan konkreettista kehittymistä.
 
Ylös Bottom