Halo -ilmiö

[YoNzZu]

Voi olla, että itse menin sen väärällä meiningillä läpi. Se tuntui lähinnä pakkopullalle. Siksi siitä varmaan jäi paha makukin. Vois tässä joku kerta mennä kaverin kanssa sen uudestaan läpi, niin jäisi Halostakin mukavampi tunne sitten vanhoille päiville vanhainkotiin.

 

[Karfield]

Odotan Halo 2 syyhyävin käsin. Joskus xboxin julkaisuaikoina pelasin halon kaverin luona kaikilla vaikeustasoilla läpi, nyt viikko sitten sain oman boxin ja silti jaksan pelata haloa. Joku siinä vain pitää pihdeissään : Sisä kentät vielä menivät mutta zombiet jotenkin pilasivat tunnelman

Edit: Kun tuosta Primestäkin puhuttiin niin puran oman vihanikin
Cubelle ostin suurin odotuksin...pelasin läpi pitkin tauoin :/
Ensinnäkin kontrollit olivat kamalat, olisin toivonut monipuolisempaa ampumista, aseita liian vähän(missä Samuksen perinteinen "konekivääri" ja eniten tympäisi edestakaisin ramppaus)
Tämä jäikin viimeiseksi pelikseni cubelle ja myin pettyneenä koko kuution pois ja ostin boxin enkä kadu ollenkaan

 

[Paavi]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan DemonWithin
Itse hypetin haloa aivan älyttömästi ennen sen tuloa. Tuli varmaan katseltua jokaikinen video, joka siitä julkaistiin useampaan kertaan. Ja oi sitä hetkeä kun sitä ensimmäisen kerran pääsin Gameworldissa pelaamaan.

Olen yrittänyt eritellä Halon hyvät ja huonot puolet, mutta ajaudun yleensä aina umpikujaan. En pystykään selittämään, mikä siinä niin vetoaa. Siinä on vaan se jokin Je Ne Sais Quoi .

Nykyään taaksepäin katsottaessa peli ei ole edes kummoisen näköinen ja juoni ja viholliset ovat vain niin geneerisiä kuin on mahdollista. Toisaalta kaikki on niin hyvin ja persoonallisesti ja tyylikäästi toteutettu, jotta ei voi kuin ihailla.

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Hakkiz
Kuten sanottua, meitä on moneksi. Muttei Halokaan mikään itse täydellisyys ole. Paljon olisi voitu tehdä paremmin, mutta minua viehättä siinä se universumi (varsinkin Halo-rinkula) ja käsinkosketeltava tunnelma. Ei ehkä heti Halosta uskoisi, mutta kerran olen jopa säikähtänyt pelin parissa, kun yömyöhään pelasin Dolbyt pauhaten ja satun tulemaan kohtaan, jossa oli mahdollista heittää hieman hiiviskelyä peliin (energiaa ei ollut nääs liiemmälti, joten en ehdoin tahdoin halunnut alkaa tappelemaan suurimpien ökkiäisten kanssa). Muuten se menikin hyvin, mutta sattui sellainen keltainen eliitti-covenant (vai mikä lieneekään) yllättämään takaapäin (hih). Takakajareista kuulunut örinä säpsähdytti...

Itse voin yhtyä molempiin mielipiteisiin. Halossa todellakin viehättää se tunnelma. Halo-renkaan rakennelmien ja maisemien luoma muinaisuuden tunnelma sekä se maailman paras soundtrack (IMHO). Isoveljen kanssa tuli pelattua peliä paljolti, joten nyt kun kuuntelee musiikkia tietsikalla tai pelailee peliäkin tulee tippa silmään (oikeasti siis), kun muistelee kaikkia niitä mahtavia hetkiä mitä pelin parissa on yksin ja veljen kanssa viettänyt, varsinkin kun isoveli on jo pois muuttanut eikä varmaan ikinä enää hänen kanssaan mitään pelaamaan päästä kunnolla. Olisin niin kovin halunnut Halo 2:n Co-oppia pelata hänen kanssaan, mutta tuskin sekään on mahdollista

Toisaalta on vaikea selittää mikä muu siinä "sen jonkin" luo. Musiikki siis tietenkin on se mahtava, mutta ei sitä varsinaisesti osaa selittää, miksi sitä vieläkin jaksan usein pelailla. Palan halusta päästä pelaamaan Halo 2:sta ja nähdä miten pelin tarina jatkuu, sillä Halo: First Strike jätti tarinan hyvin jännittäviin asetelmiin. Olisi niin kovin mukava nähdä kirjoista tutu hahmot pelissä Olenkin tässä ajatellut, että jos vaikka tekisi koulussa esitelmän kyseisestä ilmiöstä, kun se niin kiehtovalta tuntuu. Ja eikös pelistä ollut puhe tulla elokuvakin, ellen väärin muista.

Esimerkkinä pelitilanteesta, joita Halossa on täynnä ja joiden takia sitä oikeastaan siis pelailen yhä, käy tuo Hakkiksen (miten tuo taipuu? ) kertoma hetki. Tässä on omaani: Astun sillalle korkealla ilmassa ja edessä näkyy vielä minusta tietämättömiä vihuja, jotka kuljeskelevat omilla reiteillään vartioiden. Otan sniperin esiin ja lahtaan nopeasti muutaman Eliten kaukaa ja vielä muutaman Jackalinkin. "Huh, sehän helpotti", ajattelin (tyhmyyttäni). Edessä on vain gruntteja joten syöksyn täysiä kimppuun, kun ei niistä minulle vastusta ole Yht'äkkiä rynnäkköni keskeyttää valtava vihreä valopallo joka iskee kylkeeni ja napsauttaa suojat saman tien pois sekä tönäisee minua palan matkaa. Huntereita! Hetken ihmeteltyäni älyän katsahtaa toiselle sillalle, jossa näenkin 2 Hunteria, joista toinen lataakin jo oman tykkinsä laakin päin, enkä ehdikään väistää vaan laaki vie hengen.

Muutamia todella hienoja tilanteita ovat esimerkiksi Truth and the reconsiliationin avaruusaluksen painovoimahissin valtaaminen ja aluksen sisälle saapuminen. Varsinkin aluksen sisälle saapuessa oli ensimmäisillä kerroilla hieman ihmettelemistä. Hiljaista. Yht'äkkiä jostain kolosta syöksyy näkymätön vihollinen miekka heiluen ja teurastaen kaikki toverini. IIh! Toinen hieno taistelu sijoittuu samassa kentässä avaruusalusten "satamaan", jossa ilmestyy hunttereitakin jälleen. Oli siinäkin huudossa pitelemistä kun Two betrayalissa floodi hyppää päin näköä toiselta sillalta asti ja vetäisee turpaan! Kunhan tälläisiä hienoja tilanteita Halo kakkoseen tungetaan niin olen tyytyväinen. Ja tietenkin tarina saisi paljastaa arvoituksia. Forerunnerit? Spartalaiset? Covenantit? Profeetat? Kaikkiin liittyy arvoituksia.

Nyt kun olen pelaillut Halon yksinpeliä jälleen legendaryllä, mikä on Halon suola ja kaikkien aikojen parasta räiskintää IMHO. Peli suorastaan muistuttaa kirjaa taisteluiden tiukkuudessa. Olen yrittänyt säilyttää mahdollisimman paljon taistelutovereita elossa, sillä oppihan Master Chiefkin arvostamaan tavallisten Mariinien taistelutaitoja ja henkiä. Niin minäkin.

 

[Paavi]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan VeroKarhu
Juuri tuota yritin sanoa Ei missään nimessä pilaa, välillä jopa mukava 'aivot nollalle' kenttä. Ja kaverin kanssa se toimii vielä ihan hyvin olkoon vaikka kuinka putki.

Näin on. Kyseisen kentän läpäiseminen legendarylla kysyy todellista taistelutahtoa

 

[plator]

Vastaus: Halo -ilmiö

En yhtään ihmettele miksi PC:llä Halo ei ollut niin suosittu: Xboxin Halon mahtavat grafiikat tipahtivat pc:llä paljon huonommiksi, peli oli raskas ja tökkivä sekä se Xboxin Halon valopilkku, co-op, puuttui kokonaan.

Netissäkin tuo Halo oli aika hirveä tekele, mieluummin pelaan Xboxilla sitä perinteistä 2 vs. 2 Blood Gulchissa ja Side Winderissa.

PC grafiikat ovat ihan täysin yhtähyvät kuin XBOXillakin. Ja monitorilla niistä saa mielestäni enemmän irti kuin TV-ruudulta, mutta tuossa tökkimisessä olet aivan oikeassa, PC-versio on hieman raskas. Nettipelistä en tiedä kun en ole sitä paljoa pelannut.

Ja onhan tuossa paljon parempi tunnelma kun pelaa isolta ruudulta 5.1 äänillä kuin pienellä monitorilla.

 

[pelle]

Vastaus: Halo -ilmiö

itse ainakin odotan kakkosta ihan vaan sen takia että pääsee klaaniporukalla liveen pelaamaan...ja oishan se ihan kiva jos se yksinpelikin ois parempi tällä kertaa.

 

[Poistettu jäsen 3222]

Vastaus: Halo -ilmiö

Itselläni on ainakin hyviä muistoja Halon ensimmäisestä osasta. Kun tuota nyt on Slipknotin ja Paavi^:n kanssa tultu pelattua.

 

[Hakkiz]

Vastaus: Halo -ilmiö

Tässä voisi vähän ihmetellä tuota Halon myyntiä. Se ei nimittäin ota loppuakseen. Pohjois-Amerikassa peli myi lähes 90 000 kopiota elokuussa ollen Xboxin parhaiten myyviä pelejä. Ninja Gaidenia, Riddickiä tai vastaavia ei näkynyt missään. Samalla Halo myi paremmin kuin yksikään GameCube-peli kyseisenä aikana. Ei paha saavutus kohta jo kolme vuotta täyttävältä peliltä.

 

[Nisupulla]

Vastaus: Halo -ilmiö

Tässä voisi vähän ihmetellä tuota Halon myyntiä. Se ei nimittäin ota loppuakseen. Pohjois-Amerikassa peli myi lähes 90 000 kopiota elokuussa ollen Xboxin parhaiten myyviä pelejä. Ninja Gaidenia, Riddickiä tai vastaavia ei näkynyt missään. Samalla Halo myi paremmin kuin yksikään GameCube-peli kyseisenä aikana. Ei paha saavutus kohta jo kolme vuotta täyttävältä peliltä.

Myyntilukuja vääristää oletettavasti se, että peli tulee bundlena uuden äxboksin mukana. Todellinen klassikko myyntiluvuilla ja vuosilla mitattuna on PC:n Half-Life.

 

[Hakkiz]

Vastaus: Halo -ilmiö

Myyntilukuja vääristää oletettavasti se, että peli tulee bundlena uuden äxboksin mukana. Todellinen klassikko myyntiluvuilla ja vuosilla mitattuna on PC:n Half-Life.

Elokuussa Halosta saatavat tulot (=myyntihinta) myytyä kopiota kohden olivat hieman alle 30 USD. Tähän ei kovin paljon bundlausta mahdu, koska peliä myydään yleisesti puoleen hintaan.

Itseasiassa jotkut väittävät, että bundle-paketeissa menevät kopiot eivät edes näkyisi tässä pelimyyntitilastossa. Tiedä sitten miten asian laita oikeasti on...

Halo on roikkunut tuolla Top10:ssä Xboxin julkaisusta asti. En tiedä yhtäkään kuukautta, milloin se olisi sieltä pois pudonnut. Jos joku tietää, kerro mikä kuukausi ja vuosi.