Vastaus: Headbanger's society
Minä olen näin vanhemmiten tullut melko krantuksi ja valikoivaksi musiikin suhteen, mutta kyllä vuonna 2011 tuli sentään hyviäkin levyjä.
Absu - Abzu
Mitä tästä Texasilaisesta bläkkisbändistä nyt voi sanoa? Musiikki on kekseliästä, tiukasti soitettua mustaa metallia hervottomasti yli hilseen menevillä astraali-kosmos-lisää-tähän-haluamasi-esoteerinen-adjektiivi sanoituksilla. Edellinen levy Absu oli mielestäni parempi, sitä edeltävästä Tarasta nyt puhumattakaan, mutta kyllä tämäkin vaan on kova. Erityismaininta laulaja/rumpali Proscriptorille, jonka omintakeinen ääni ja melko lailla kohkaava mutta kiistatta mielenkiintoinen soittotyyli ovat pisteenä i:n päällä.
Jasta - Jasta
Hatebreedin nokkamiehen sooloalbumi, joka jatkaa (vähemmän yllättäen) Hatebreedin linjoilla. Ja tämä taas ei haittaa alkuunkaan, koskapa Hatebreed on yksi parhaista. No, kyllähän Jasta tuo levyyn omiakin mausteita, kuten hieman melodisempaa materiaalia, puhtaita lauluja jne. olematta kuitenkaan pätkääkään vähempää aggressiivinen. Aitoon HC-tapaan platalla feattaa useampiakin kaveri, mm. Zakk Wylde, Phil Labonte (All That Remains), Randy Blythe ja Mark Morton (Lamb of God) sekä Tim Lambesis (As I Lay Dying). Pähkinänkuoressa Jastan soolo on tiukkaa ja vihaista HC/metal-tuuttausta - sitä paljon puhuttua dynamiikkaa unohtamatta - loistavilla vokaaleilla varustettuna.
Primordial - Redemption at the Puritan's Hand
Niin. Onko tämä nyt parempi kuin edeltävä To the Nameless Dead? Vaikea sanoa, mutta yhtä kaikki ainutlaatuisia levyjä molemmat. Sellaista tunteen paloa vokalisti Nemtheangan johdolla tämä Irkkubändi esittää että hyvin harvoin pääsee kuulemaan vastaavaa, ja silloin kyseessä on aina Tapaus.
Morbid Angel - Illud Divinum Insanus
Itse diggaan tästä yleisesti haukutusta ja teilatusta levystä (usein olen törmännyt perusteluun "kuulematta paskaa") kuin hullu puurosta. Wanhana DM-miehenä en voi kuin ihmetellä moista dissausta. Toki levyn alku- ja loppubiisit ovat turhaakin turhempaa konepörinää mutta väliin mahtuukin sitten loistavaa musiikkia. Joitain DM-puristeja varmasti hiertää vanhan suosikkibändinsä koneiden käyttö, mutta se on voi voi ja kyynel. Uusi rumpali Tim Yeung näyttää kaapin paikan aika monelle muulle kannuttajalle, ja D. Vincent osoittaa taas olevansa parhaimpia DM-vokalisteja ikinä. On nimittäin nyanssia poikineen herran ulosannissa, ei vaan sitä perusördäystä jota liian usein kuullaan. Esim. joku Existo Vulgore-biisi pyyhkii lattiaa aika halvatun monella DM-veisulla joita viime vuonna kuulin.
EDIT. Miten saatoinkaan unohtaa levyn Sepultura - Kairos??
Sepulturan ensimmäistä kertaa livenä jo Kulttuuritalolla '93 nähneenä ja nyt siis yli 20 vuotta sitä ehkäpä maailman parhaana bändinä pitäneenä olen taas tyytyväinen. Nimittäin Sepulturan tasoon. Joo, Max lähti bändistä silloin '96 ja joo, sen jälkeen se on ollut suuren yleisön mielestä pashaa. Olen tyystin eri mieltä, nimittäin herra Derrick Greenin aikana bändi on ulostanut todella hyviä levyjä, viimeisimpänä tämä Kairos. Thrashaavaa ja groovaavaa, melkolailla täydellisillä soundeilla, ja vieläpä kun se tärkein, eli biisit, ovat loistavia ja itse asiassa parhaita sitten vuoden '96 Rootsin, ei voi valittaa. Myös nyky-Sepulturaan isketyt HC-vivahteet toimivat allekirjoittaneelle täydellisesti. Onko tämä viime vuoden paras levy? Luultavasti, tai sitten Jasta.
Minä olen näin vanhemmiten tullut melko krantuksi ja valikoivaksi musiikin suhteen, mutta kyllä vuonna 2011 tuli sentään hyviäkin levyjä.
Absu - Abzu
Mitä tästä Texasilaisesta bläkkisbändistä nyt voi sanoa? Musiikki on kekseliästä, tiukasti soitettua mustaa metallia hervottomasti yli hilseen menevillä astraali-kosmos-lisää-tähän-haluamasi-esoteerinen-adjektiivi sanoituksilla. Edellinen levy Absu oli mielestäni parempi, sitä edeltävästä Tarasta nyt puhumattakaan, mutta kyllä tämäkin vaan on kova. Erityismaininta laulaja/rumpali Proscriptorille, jonka omintakeinen ääni ja melko lailla kohkaava mutta kiistatta mielenkiintoinen soittotyyli ovat pisteenä i:n päällä.
Jasta - Jasta
Hatebreedin nokkamiehen sooloalbumi, joka jatkaa (vähemmän yllättäen) Hatebreedin linjoilla. Ja tämä taas ei haittaa alkuunkaan, koskapa Hatebreed on yksi parhaista. No, kyllähän Jasta tuo levyyn omiakin mausteita, kuten hieman melodisempaa materiaalia, puhtaita lauluja jne. olematta kuitenkaan pätkääkään vähempää aggressiivinen. Aitoon HC-tapaan platalla feattaa useampiakin kaveri, mm. Zakk Wylde, Phil Labonte (All That Remains), Randy Blythe ja Mark Morton (Lamb of God) sekä Tim Lambesis (As I Lay Dying). Pähkinänkuoressa Jastan soolo on tiukkaa ja vihaista HC/metal-tuuttausta - sitä paljon puhuttua dynamiikkaa unohtamatta - loistavilla vokaaleilla varustettuna.
Primordial - Redemption at the Puritan's Hand
Niin. Onko tämä nyt parempi kuin edeltävä To the Nameless Dead? Vaikea sanoa, mutta yhtä kaikki ainutlaatuisia levyjä molemmat. Sellaista tunteen paloa vokalisti Nemtheangan johdolla tämä Irkkubändi esittää että hyvin harvoin pääsee kuulemaan vastaavaa, ja silloin kyseessä on aina Tapaus.
Morbid Angel - Illud Divinum Insanus
Itse diggaan tästä yleisesti haukutusta ja teilatusta levystä (usein olen törmännyt perusteluun "kuulematta paskaa") kuin hullu puurosta. Wanhana DM-miehenä en voi kuin ihmetellä moista dissausta. Toki levyn alku- ja loppubiisit ovat turhaakin turhempaa konepörinää mutta väliin mahtuukin sitten loistavaa musiikkia. Joitain DM-puristeja varmasti hiertää vanhan suosikkibändinsä koneiden käyttö, mutta se on voi voi ja kyynel. Uusi rumpali Tim Yeung näyttää kaapin paikan aika monelle muulle kannuttajalle, ja D. Vincent osoittaa taas olevansa parhaimpia DM-vokalisteja ikinä. On nimittäin nyanssia poikineen herran ulosannissa, ei vaan sitä perusördäystä jota liian usein kuullaan. Esim. joku Existo Vulgore-biisi pyyhkii lattiaa aika halvatun monella DM-veisulla joita viime vuonna kuulin.
EDIT. Miten saatoinkaan unohtaa levyn Sepultura - Kairos??
Sepulturan ensimmäistä kertaa livenä jo Kulttuuritalolla '93 nähneenä ja nyt siis yli 20 vuotta sitä ehkäpä maailman parhaana bändinä pitäneenä olen taas tyytyväinen. Nimittäin Sepulturan tasoon. Joo, Max lähti bändistä silloin '96 ja joo, sen jälkeen se on ollut suuren yleisön mielestä pashaa. Olen tyystin eri mieltä, nimittäin herra Derrick Greenin aikana bändi on ulostanut todella hyviä levyjä, viimeisimpänä tämä Kairos. Thrashaavaa ja groovaavaa, melkolailla täydellisillä soundeilla, ja vieläpä kun se tärkein, eli biisit, ovat loistavia ja itse asiassa parhaita sitten vuoden '96 Rootsin, ei voi valittaa. Myös nyky-Sepulturaan isketyt HC-vivahteet toimivat allekirjoittaneelle täydellisesti. Onko tämä viime vuoden paras levy? Luultavasti, tai sitten Jasta.
Viimeksi muokannut moderaattori:
Ainut mikä pelottaa on tuo "albums" kohta, toivottavasti se vaan tarkoittaa 2 cd:n julkaisua, koska tavaraa on niin rutosti. Mutta Jarihan on joskus sanonut, että kappaleita olisi kolmanteen ja neljänteenkin levyyn 
