Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)

Näytä liitetiedosto 15602
Näytä liitetiedosto 15601

Tuo viritys tuossa poistetun oven edessä lattialla, kenelläkään tietoa mistä aparaatista on kyse? Juuri tuossa kohdassa se kosteusmittaaja nimittäin sanoi olevan se ongelma
Veikkaisin levykuivain. Vuosia sitten sattui vesivahinko, suunnilleen tuon näköisiä käyttivät silloin meilläkin. Periaatteessa ihan sähköpatteri.
 
Dodii. Pohjustukseksi, olen tehnyt etätöitä noin 10v jollain 95% asteikolla. Eli olen melko sementoitunut tähän paritalon puolikkaaseen missä me asustetaan.

2-3 Viikkoa sitten vaimo sanoi että kengät tuulikaapissa on märät. Kyljellään kun oli siinä maton päällä.
Katsastin, ja tottahan, mattokin oli ihan märkä. Tuulikaapin patterin venttiilistä tipotteli vettä. Ihan vaan pari pisaraa minuutissa mutta kuitenkin. Nooh, laitetaan astia alle jotta sentään tästä edespäin menee veden muualle kun tuulikaapin laattalattialle.

Huoltomies paikalle, tulikin asianluonteen huomioiden hätähälytyksellä perjantaina (siis silloi 2-3 vko sitten) illlalla ja totesi ettei pysty korjaamaan, tarttee putkimiehen.
Putkimies tuli heti Maanantaina aamulla, korjasi, ja sanoi että on laitettava raporttiin että kosteusmittaaja tarvitaan arvioimaan onko päässyt vettä paikkoihin mihin ei kuulu.
Saman viikon perjantaina tuli kosteusmittaaja, tuulikaapin oven toiseltapuolelta, parkettia mitatessaan sai melkoisia lukuja noin neliön alueelta siitä listan toiselta puolelta. Sanoi että märkää on ja vaihtoon menee. Hassu juttu sinällään etten omalla silmällä oikein nähnyt tai tuntenut mitään tuommoista siinä.. Mutta kyllä katselin kun se ukko hääräs sen vehkeen kanssa ja antoi lukemia yli sadan siinä missä parketin normit on noin 40.. Kertoi että laittaa isännöitsijälle raportin asiasta ja sitten siitä edetään miten edetään.

Pari viikkoa oltu ja eletty ja odoteltu, kunnes tänään sitten tuli ilmoitus että ylihuomenna tullaan purkamaan vanha parketti, kuivattamaan mahdolliset kosteusvauriot ja vaihtamaan teidän parketti koko alakertaan, semmonen 3-4 viikkoa menee. Nyt täytyy sanoa että tuli vähän shokkina. Siis ei siinä, on meillä paikkoja mihin mennä mutta jotenkin kuvittelin asian etenevän niin että olisi aikaa valmistautua.. Onneksi alakerrassa ole kovinkaan paljoa mitään sälää tai isompaa tarviketta. Huomenna vakuutuksen piikkiin noi isommat huonekalut viedään 'jonnekin' säilöön, irtosälä helppoa siirtää yläkertaan makkareihin jne.

Mutta nämä 3rd world problems - tuntuu tosi häijyltä että minut heitetään ulos omasta asunnosta näinkin lyhyellä varo ajalla :D:D hahah ei pitäisi varmaan valittaa kun tässä minnekään taivasalle joudu mutta, siis, hitto. Evakkoon.. Onneksi sentään pääsee takaisin vielä joskus sitten. Meillä on toi edesmenneen sukulaispojan kämppä edelleen kuolinpesän hallussa niin siellä varmaan tän viikon ja vuokrattiin pariksi viikoksi mökki missä mahdutaan olemaan vähän tilavammin

Tässä mäkin iloisesti browsailen konsolifinin fooriumia vaikka pitäisi varmaan alkaa siirtelemään irtaimistoa yläkertaan ja hakemaan matkalaukut evakkoa varten

p.s. tuota varmaan yritin sanoa kuinka tuntuu pahalta joutua lähtemään omasta kotoaan vastentahtoisesti - varsinkin kun on kasvanut tavallaan sisään tähän kämppään.. Enpä ole kokenut moista ennen, just tossa kun alkamassa näitä kaikkea paskoja (irtaimistoa) täällä pakkailemaan ni kelasin että tuo suitsuketeline suitsukkeineen ainakin tulee mukaan eikä mene yläkertaan säilytykseen. Ja sitten toi meidän lemmikkihämähäkki, tiedän että sillä tee lainkaan pahaa olla kuukautta keskenään mutta vienkö hänet yläkertaan vai riskeeraanko ottamalla mukaan? Se ei kuitenkaan sinällään nauti mistään matkustamisesta missä sen koko elämä huljuu ja tärisee kuten automatkoilla nyt tuppaa tekemään. Noi on aika herkkiä otuksia
Oli näköjään 13.2. kun lähdettiin evakkoon. Elelty mökillä käytännössä siitä saakka.
Tuntunut lomalta vaikka töissä onkin ollut ja ollaan alkaneet ymmärtää ettei tuo kaupunkielämä ole millään tavalla välttämätöntä. Jos sinne kauppaan on 20 min autolla niin onko sillä mitään väliä onko se 5min vai 20 min? Jos bonuksena saa täydellisen rauhan luonnon keskellä?
No taas, toisaalta, toi reilu kk mökillä ja nyt tultiin Ikaalisten kylpylään kikkailemaan tämän viikonlopun ajaksi niin onhan se kiva mennä ihmisten ilmoillekin, ravintolaan syömään jne vaikka pientähän tämä on Vantaa Flamingoon verrattuna mikä on käytännössä meidän takapihalla - kivenheiton päässä. (pari kilsaa)

Anyway, ensi viikolla päästään kotiin :) @Lebe80 8 viikkoahan on kyllä aika lähellä :D Jospa kotosalle päästyäni sen Helldivers 2 ottaisin työn alle, tuntuu olevan pidetty peli :)

434429528_1128556095121806_7079713581324648218_n.jpg
 
Oli näköjään 13.2. kun lähdettiin evakkoon. Elelty mökillä käytännössä siitä saakka.
Tuntunut lomalta vaikka töissä onkin ollut ja ollaan alkaneet ymmärtää ettei tuo kaupunkielämä ole millään tavalla välttämätöntä. Jos sinne kauppaan on 20 min autolla niin onko sillä mitään väliä onko se 5min vai 20 min? Jos bonuksena saa täydellisen rauhan luonnon keskellä?
No jaa, tässä taas huomaa miten eri asioihin ihmiset voi olla tottuneet. 20 minuuttia kauppaan - tai oikein mihinkään - ei minulle ole matka eikä mikään. Väittäisin että aika monille ei ole. Ainakaan siis täällä pohjoisemmassa. Tuohan on käytännössä kaupungissa asumista jo jos on noin lyhyt matka kauppaan :D

Eli melkoisen suhteellista siis on tuo enkä kyllä itse jaksaisi edes vertailla jotain 15 minuutin eroa kun ei se ole käytännössä mitään. Tietysti se on prosentuaalisesti 300 % enemmän kuin mihin on tottunut, eli se 5 min, jos siis haluaa asian saada isolta vaikuttamaan.

Töissä on myös tullut huomattua ero etelän ja pohjoisen ihmisissä. Toisille joku 6 tunnin matka pelkkään "pakolliseen" kokoukseen on perusjuttuja kun tuntuu että toiset on "helisemässä" jo parista ylimääräisestä tunnista. Ei siis sillä että kauheasti nauttisin pitkistä työmatkoista ja vastaavista mutta tuntuu vain että kauhean suhteellista mikä on kenellekin paljon tai ylipäänsä merkittävä määrä, mitä tulee matkoihin ja aikoihin.
 
No jaa, tässä taas huomaa miten eri asioihin ihmiset voi olla tottuneet. 20 minuuttia kauppaan - tai oikein mihinkään - ei minulle ole matka eikä mikään.
Jos matka on enemmän kuin 30min, niin se on pitkä matka. :) Välillä joutuu tunnin päähän menemään, niin se on jo ihan tajuttoman pitkä matka.
 
Eikö muiden mielestä nämä kaikenlaiset ilmiselvät aprillipilat ole vähän typeriä? Vai onko medialla velvollisuus tehdä ne ilmiselviksi ettei johda porukkaa harhaan?

Olen jo vuosia lähinnä huokaillut näiden huonoudelle ja itsekin jättänyt pilat tekemättä kun/jos en ole mitään oikeasti hyvää keksinyt.

Mitä näitä nyt peleihin liittyen on ollut? Metroidin "hassu" golf-versio, GTA VI yllärijulkaisu, yritysostot... Melko sumeat lasit päässä saa kulkea että menee aikuiselle läpi tai ei hetken mietittyään hoksaa asiaa.
 
Eikö muiden mielestä nämä kaikenlaiset ilmiselvät aprillipilat ole vähän typeriä? Vai onko medialla velvollisuus tehdä ne ilmiselviksi ettei johda porukkaa harhaan?
Olen tylsä ja jättäisin tuosta 'ilmiselvät' pois. Typerä päivä, joka jatkuu pidempään kun eivät ne jutut netistä poistu päivän päättyessä.
Toki se Metroid Prime golf oli tavallaan hauska, tulihan sitä joskus Metroid Pinballkin DS:lle.
 
Olen tylsä ja jättäisin tuosta 'ilmiselvät' pois. Typerä päivä, joka jatkuu pidempään kun eivät ne jutut netistä poistu päivän päättyessä.
Toki se Metroid Prime golf oli tavallaan hauska, tulihan sitä joskus Metroid Pinballkin DS:lle.
Itseäni tympii se että ei edes yritetä mitään uskottavaa vaan pyritään tekemään mahdollisimman överiä kamaa ihmisiä "hauskuuttamaan".

Siellä on sitten niinkin "vaikeasti" tunnistettavia aprillipiloja kuin "suomalaisten vuosikymmeniä salassa pidetyn avaruusohjelman yllätysensilento aurinkoon" jne.

No, saahan noista taas hyvin klikkejä kerääviä artikkeleita: "tässä hulluimmat aprillipilat" jne.
 
Eikai näitä nyt niin vakavasti ja tosissaan kannata ottaa. Vähän ny poijjaat huumoria mukaan ja pipoa löysemmälle! :D
 
No jaa, tässä taas huomaa miten eri asioihin ihmiset voi olla tottuneet. 20 minuuttia kauppaan - tai oikein mihinkään - ei minulle ole matka eikä mikään. Väittäisin että aika monille ei ole. Ainakaan siis täällä pohjoisemmassa. Tuohan on käytännössä kaupungissa asumista jo jos on noin lyhyt matka kauppaan :D

Eli melkoisen suhteellista siis on tuo enkä kyllä itse jaksaisi edes vertailla jotain 15 minuutin eroa kun ei se ole käytännössä mitään. Tietysti se on prosentuaalisesti 300 % enemmän kuin mihin on tottunut, eli se 5 min, jos siis haluaa asian saada isolta vaikuttamaan.

Töissä on myös tullut huomattua ero etelän ja pohjoisen ihmisissä. Toisille joku 6 tunnin matka pelkkään "pakolliseen" kokoukseen on perusjuttuja kun tuntuu että toiset on "helisemässä" jo parista ylimääräisestä tunnista. Ei siis sillä että kauheasti nauttisin pitkistä työmatkoista ja vastaavista mutta tuntuu vain että kauhean suhteellista mikä on kenellekin paljon tai ylipäänsä merkittävä määrä, mitä tulee matkoihin ja aikoihin.
Kai sitä itse olen ajatellut että ideaalitilanteessa matkustamiseen tarvitsisi käyttää aikaa riippumatta minne on menossa.
Tuntuu että se on pois 'omalta ajasta' sikäli kun en ole ainakaan vielä löytänyt mitään keinoa käyttää tuota matka-aikaa 'omaksi ajaksi'. Kai se jotenkin jollain äänikirjoilla tms voisi tuokin onnistua. Kaikki matkustustamiseen käytetty aika tuntuu ajanhukalta toistaiseksi.
 
Kaikki ylimääräinen aika jossain epämukavassa tilassa on perseestä. Joukkoliikenteessä ahdistaa muut ihmiset, autoillessa joutuu tarkkailemaan koko ajan, että ei tule onnettomuutta. Ei voi kehua kumpaakaan mukavaksi tavaksi viettää aikaa. Siksi työmatkat pääkaupunkiseudulla ovat stressaavaa elämän tuhlausta. Työmatkoihin menee helposti 2-3 tuntia päivässä vaikka asuisi täällä "suurkaupungissa". Itse optimoin niin, että työskentelen lähellä kotiani aina kuin vain mahdollista. Alle puolen tunnin yhdensuuntainen työmatka vaatii jo aika paljon tuuria tai muuttamista. Ei tule kyllä vapaa-ajalla mieleenkään yleensä lähteä jonnekin matkustelemaan. Ainoa hauska liikkumismuoto on kävely, jota tulee tehtyä ihan ilman muuta tarkoitustakin. On siis jossain määrin mielekästä kävellä kauppaan, koska saa samalla liikuntaa, eli koko homma ei mene miinuksen puolelle. Jos kävelee lähikauppaan ja saa siinä 20-30 minuuttia liikuntaa, se on tavallaan tuplasti hyödyllistä, kun saa samalla ostettua välttämättömät elintarvikkeet. Kaikki asiat, mistä saa kertoimen hyötyyn, on aina innostavia. Jos on kolme eri syytä tehdä jotain asiaa, siinä tavallaan saisi jo kolminkertaisen hyödyn ajalliselle investoinnille. Lähijunassa matkustamisessa hyöty on melkeimpä negatiivinen, koska sen synnyttämät negatiiviset tuntemukset ohittavat paikasta toiseen siirtymisestä saatavat hyödyt helposti. Harmi, että sinne on kuitenkin eri syistä mentävä. Inhoan oikeastaan kaikkia liikummisvälineitä, joissa ollaan suljetussa tilassa. Pahin on ehkä lentokone, koska siellä suljetun paikan kammo on tuskallista, kun ei ole edes teoreettista poispääsykeinoa ilman laskuvarjoa. Jos saisin valita liikkuisin vain mönkijällä, prätkällä, moottorikelkalla, polkupyörällä, veneellä tai kävellen. Veneen pitää olla kuitenkin sellainen, jota saa itse ohjata. Avoautoa tai traktoria voisin harkita. Molemmista on kuitenkin aika vähän kokemuksia.
 
Kaikki ylimääräinen aika jossain epämukavassa tilassa on perseestä. Joukkoliikenteessä ahdistaa muut ihmiset, autoillessa joutuu tarkkailemaan koko ajan, että ei tule onnettomuutta. Ei voi kehua kumpaakaan mukavaksi tavaksi viettää aikaa. Siksi työmatkat pääkaupunkiseudulla ovat stressaavaa elämän tuhlausta. Työmatkoihin menee helposti 2-3 tuntia päivässä vaikka asuisi täällä "suurkaupungissa". Itse optimoin niin, että työskentelen lähellä kotiani aina kuin vain mahdollista. Alle puolen tunnin yhdensuuntainen työmatka vaatii jo aika paljon tuuria tai muuttamista. Ei tule kyllä vapaa-ajalla mieleenkään yleensä lähteä jonnekin matkustelemaan. Ainoa hauska liikkumismuoto on kävely, jota tulee tehtyä ihan ilman muuta tarkoitustakin. On siis jossain määrin mielekästä kävellä kauppaan, koska saa samalla liikuntaa, eli koko homma ei mene miinuksen puolelle. Jos kävelee lähikauppaan ja saa siinä 20-30 minuuttia liikuntaa, se on tavallaan tuplasti hyödyllistä, kun saa samalla ostettua välttämättömät elintarvikkeet. Kaikki asiat, mistä saa kertoimen hyötyyn, on aina innostavia. Jos on kolme eri syytä tehdä jotain asiaa, siinä tavallaan saisi jo kolminkertaisen hyödyn ajalliselle investoinnille. Lähijunassa matkustamisessa hyöty on melkeimpä negatiivinen, koska sen synnyttämät negatiiviset tuntemukset ohittavat paikasta toiseen siirtymisestä saatavat hyödyt helposti. Harmi, että sinne on kuitenkin eri syistä mentävä. Inhoan oikeastaan kaikkia liikummisvälineitä, joissa ollaan suljetussa tilassa. Pahin on ehkä lentokone, koska siellä suljetun paikan kammo on tuskallista, kun ei ole edes teoreettista poispääsykeinoa ilman laskuvarjoa. Jos saisin valita liikkuisin vain mönkijällä, prätkällä, moottorikelkalla, polkupyörällä, veneellä tai kävellen. Veneen pitää olla kuitenkin sellainen, jota saa itse ohjata. Avoautoa tai traktoria voisin harkita. Molemmista on kuitenkin aika vähän kokemuksia.
Pääkaupunkiseudulla töitä tekevänä täytyy kiittää onneani, että voin tehdä noin 95% etätöitä. Se julkisilla liikkuminen ja noin 2 tunnin tuhlaaminen per päivä työmatkoihin on ihan perseestä. Kesällä pääsee onneksi pyörällä, kun toimistolla silloin tällöin täytyy käydä, mutta muuten etätöiden tarjoama ajansäästö ja julkisen liikenteen välttäminen on todella jees.

Autoilusta sen sijaan tykkään. No siis sen verran kun siitä nyt voi tykätä. Pääsee kuitenkin oman aikataulun mukaisesti paikkaan kuin paikkaan - niin sanotusti ovelta ovelle.

Pidemmät työmatkat tai hupimatkat sen sijaan eivät tunnu niin pahalta. Silloin se ajan tuhlaus ei ainakaan omassa päässä käänny samalla tavalla tuhlaamiseksi kuin perusarjen tympeä työmatka. Jos siis tiedän että olen reissussa vaikka kolme päivää.
 
Autoilu olisi mukavaa, jos se ei tapahtuisi tässä ympäristössä, varsinkaan samaan aikaan, kun tosi moni muu haluaa autoilla. Kyllähän sitä jossain mukavassa ja rauhallisessa ympäristössä ajaa mielellään.
 
Itellä tulee sellanen 10km päivässä kävelyä koska menen kävellen työmatkat. Joskus bussilla jos ihan kauhea keli. Ja töissä sitten myös yleensä kävelyä.

Itsellä ahtaanpaikankammo tai paniikkihäiriö autossa/bussissa/lentokoneessa joten kaikki mikä näihin liittyy stressaa aika paljon.

Katon myös että kävellen sitä sitten pääsee periaatteessa halvemmalla ja saa samalla liikuntaa. Eipä yleensä lenkillä tule erikseen käytyä kun liikkuu päivän aikana muutenkin.
 
Itsellä menee työmatkoihin parhaimmillaan 20 min ja pyörällä. Autolla ei tule käytyä kuin kaupassa kerran viikossa.

Autolla ajaminen on kuitenkin minulle ihan ok, varsinkin jos se on jonkinlaista "hupiajelua" mutta aina kun se on jollain tapaa pakollista niin se voi tympiä helpommin. Tosin siinä kun laittaa hyvää musaa soimaan niin kyllä se ajaminen sitten ihan viihdyttävää on. Eniten tykkään ajella yksinään niin voi laittaa musiikin täysille ja huutaa mukana.

Kiireessä sitten on jo ihan sama miten on liikkeellä kun ärsyttää joka tapauksessa.

Junassa en tykkää matkustaa. Enkä bussissa. Enkä lentokoneessa. Se on yksinkertaisesti tylsää. Autolla ajaessa sentään saa itse tehdä jotain ja vaikuttaa muutenkin enemmän asioihin kuin vain ollessa matkustajana. Tosin ei vaikka bussi lyhyillä matkoilla ole mitenkään ikävä mutta joukkoliikenne on yleensä itsellä käytössä vain pitkillä matkoilla, joten liitän ne aina sen takia tylsyyteen ja puuduttavuuteen.

Joku lomareissu omalla autolla vaikka Suomen päästä päähänkään ei ole niin puuduttavaa kun voi itse pysähtyä missä ja milloin haluaa ja ottaa rauhassa. Kesälomareissuilla tulee aina valittua matkan varrelta mielenkiintoisia pysähdys- ja uimapaikkoja, jolla olen pyrkinyt tekemään matkasta osan lomaa eikä pelkkää pakollista pahaa.

Ja mitä lomareissuihin tulee, niin meillä ei mitään puhelimia, tabletteja ja muita tungeta lapsille käteen. Samat rajat on kuin normisti eli tunnin puhelinajan voi kyllä käyttää mutta muu aika täytyy tottua tylsyyteen ja muun perheen kanssa olemiseen. Se on mielestäni vain hyväksi nykylapsille.

Kai sitä itse olen ajatellut että ideaalitilanteessa matkustamiseen tarvitsisi käyttää aikaa riippumatta minne on menossa.
Tuntuu että se on pois 'omalta ajasta' sikäli kun en ole ainakaan vielä löytänyt mitään keinoa käyttää tuota matka-aikaa 'omaksi ajaksi'. Kai se jotenkin jollain äänikirjoilla tms voisi tuokin onnistua. Kaikki matkustustamiseen käytetty aika tuntuu ajanhukalta toistaiseksi.
Ihan samaa mieltä tästä mutta tosiaan näkemys- ja tottumiseroja kuitenkin siinä, mikä on kenellekin paljon tai pitkä aika.
 
Kyllä tuo lentokone on pahin perkele mitä on olemassa itsellenikin. En ennen ole moista kokenut mutta viime syksynä espanjan lento, sain jonkun ihme kohtauksen siinä jo ennenkuin kone edes lähti liikkeelle - varmaan jonkinasteinen paniikkikohtaus? En tiedä mutta olin lähellä menettää tajuntani siinä ja tuntui että verisuonet koko kehossa räjähtää. Ihan pimeä juttu, kuitenkin alla ainakin sen sata lentoa jos ylikin niin ei mitään sinällään uutta puuhaa ole. Kaippa sitä alkaa tulemaan vanhaksi ja mökkihöperöityy omaan kotiinsa tms :D
Vähän niinko jarruttanut lomia minnekään kaukoitäänkin tuon takia.

Mutta joo - hyvällä fiiliksellä ajella autolla mökille, no problems täälläkään :)

@shamaniac skidit ja matkustaminen? Juu, meidän skidit kanssa joutui kärsimään meidän ihanan tylsästä seurasta ollessaan vielä lapsia kun ei ollut moisia hilavitkuttimia vielä olemassakaan! :D Ihan suoraan ovat he kasvaneet :)
 
skidit ja matkustaminen? Juu, meidän skidit kanssa joutui kärsimään meidän ihanan tylsästä seurasta ollessaan vielä lapsia kun ei ollut moisia hilavitkuttimia vielä olemassakaan! :D Ihan suoraan ovat he kasvaneet :)
Minun mielipide lapsista ja nykymeiningistä on se, mikä monissa tutkimuksissakin todettu, että täytyy edes johonkin väliin saada hetkiä, jolloin lapsella on tylsää ja mahdollisuus katsella muutakin kuin ruutua.

Olen sitten "tiukkis" tai whatever mutta noista aion pitää kiinni. En tahdo mitään sekuntien keskittymiskyvyn omaavaa jälkikasvua, joka ei jaksa katsoa edes minuuttia pidempää videota kun tottuu johonkin IG:n ja TikTokin sekuntivideoihin.

Tuo homma pitää myös lähteä mahdollisimman nuoresta lähtien tai peli on äkkiä menetetty.

Ja kyllä minulla siis ymmärrystä riittää sille että "sorrutaan" helppoihin ratkaisuihin mutta siinä on tosiaan se vaara että kohta ei muita ratkaisuita ole kun on antanut sen pikkusormen "paholaiselle". Ainakin meidän lapset oppii heti hyödyntämään jos huomaavat että jossain kohtaa ja/tai jollain tapaa antaa periksi.

Tietysti myös paljon sovitaan yhdessä asioita ja olen opettanut yhtä lailla molemmin puolista joustamista. En katso sekuntikellolla peli- tai puhelinaikoja vaan pyrin muistuttamaan kun aika on loppumassa, niin saa asiat päätökseen. Pelaajana sen tietää hyvin että aina ei ole sopiva hetki lopettaa. Samoin osaa lukea pelejä hyvin ja tietää kyllä jos on hyvä tai huono hetki lopettamiseen. Varsinkin kun lapsi pelaa pelejä, joita on itsekin pelannut.

Tänään tuli muuten pyyntö että haluaa pelata Fortnitea. Siinä on 12 v. ikäraja mutta kun kaverit pelaa ja koen ettei pelin kuvasto ole ikäiselleen erityisen raakaa (oli kai ne 90-luvun piirretytkin verisempiä/karumpia?), niin joustan sinänsä suuren määrän ikärajassa. Lapsi siis kesällä täyttää yhdeksän.

Tärkeimpänä koen kuitenkin lasten suhteen että pidetään kommunikaatio avoinna. Aina voi ja saa neuvotella eikä mitään ole selvistä rajoista huolimatta kirjoitettu kiveen. Eikä voisikaan olla kun lapset kehittyvät ja kasvavat koko ajan. Toivottavasti hyvään suuntaan, johon ainakin itse yrittää parhaansa mukaan ohjata.

Sekin tietty että oppii sitä itsekin. Ekaa kertaahan sitä jokainen on vanhempi. Siis vaikka minullakin on kaksi lasta niin silti oppii myös nuoremman kanssa uusia asioita jo sen takia että ovat sen verran erilaisia ihmisiä. Olen jopa todennut lapsille itselleen että meillä on vanhempina heistä vastuu ja me yritetään huolehtia niin hyvin kuin pystytään, mutta että ovat meidän ensimmäiset lapset.

En tiedä sitten pitäisikö lapsille jonkun mielestä luoda jokin "supervanhemman" kuva, joka on kuolematon, voittamaton ja kaikkitietävä mutta itse olen jotenkin luonnollisesti ottanut rehellisemmän linjan siinä, että kerron asioita ikätason mukaisesti kuin ne on. Minä en tiedä tai osaa kaikkea mutta aina voi oppia ja tarkistaa. Minusta tuon ymmärtäminen on tärkeämpää kuin se, että lapsi saisi kuvan että aikuiset on jotain puolijumalia.

Mutta joo, menipä vähän jaaritteluksi vaikka aiheena oli vain lapset ja matkustus :D Ehkä se on sitten sitä elämässä matkustamista.
 
Minun mielipide lapsista ja nykymeiningistä on se, mikä monissa tutkimuksissakin todettu, että täytyy edes johonkin väliin saada hetkiä, jolloin lapsella on tylsää ja mahdollisuus katsella muutakin kuin ruutua.

Olen sitten "tiukkis" tai whatever mutta noista aion pitää kiinni. En tahdo mitään sekuntien keskittymiskyvyn omaavaa jälkikasvua, joka ei jaksa katsoa edes minuuttia pidempää videota kun tottuu johonkin IG:n ja TikTokin sekuntivideoihin.

Tuo homma pitää myös lähteä mahdollisimman nuoresta lähtien tai peli on äkkiä menetetty.

Ja kyllä minulla siis ymmärrystä riittää sille että "sorrutaan" helppoihin ratkaisuihin mutta siinä on tosiaan se vaara että kohta ei muita ratkaisuita ole kun on antanut sen pikkusormen "paholaiselle". Ainakin meidän lapset oppii heti hyödyntämään jos huomaavat että jossain kohtaa ja/tai jollain tapaa antaa periksi.

Tietysti myös paljon sovitaan yhdessä asioita ja olen opettanut yhtä lailla molemmin puolista joustamista. En katso sekuntikellolla peli- tai puhelinaikoja vaan pyrin muistuttamaan kun aika on loppumassa, niin saa asiat päätökseen. Pelaajana sen tietää hyvin että aina ei ole sopiva hetki lopettaa. Samoin osaa lukea pelejä hyvin ja tietää kyllä jos on hyvä tai huono hetki lopettamiseen. Varsinkin kun lapsi pelaa pelejä, joita on itsekin pelannut.

Tänään tuli muuten pyyntö että haluaa pelata Fortnitea. Siinä on 12 v. ikäraja mutta kun kaverit pelaa ja koen ettei pelin kuvasto ole ikäiselleen erityisen raakaa (oli kai ne 90-luvun piirretytkin verisempiä/karumpia?), niin joustan sinänsä suuren määrän ikärajassa. Lapsi siis kesällä täyttää yhdeksän.

Tärkeimpänä koen kuitenkin lasten suhteen että pidetään kommunikaatio avoinna. Aina voi ja saa neuvotella eikä mitään ole selvistä rajoista huolimatta kirjoitettu kiveen. Eikä voisikaan olla kun lapset kehittyvät ja kasvavat koko ajan. Toivottavasti hyvään suuntaan, johon ainakin itse yrittää parhaansa mukaan ohjata.

Sekin tietty että oppii sitä itsekin. Ekaa kertaahan sitä jokainen on vanhempi. Siis vaikka minullakin on kaksi lasta niin silti oppii myös nuoremman kanssa uusia asioita jo sen takia että ovat sen verran erilaisia ihmisiä. Olen jopa todennut lapsille itselleen että meillä on vanhempina heistä vastuu ja me yritetään huolehtia niin hyvin kuin pystytään, mutta että ovat meidän ensimmäiset lapset.

En tiedä sitten pitäisikö lapsille jonkun mielestä luoda jokin "supervanhemman" kuva, joka on kuolematon, voittamaton ja kaikkitietävä mutta itse olen jotenkin luonnollisesti ottanut rehellisemmän linjan siinä, että kerron asioita ikätason mukaisesti kuin ne on. Minä en tiedä tai osaa kaikkea mutta aina voi oppia ja tarkistaa. Minusta tuon ymmärtäminen on tärkeämpää kuin se, että lapsi saisi kuvan että aikuiset on jotain puolijumalia.

Mutta joo, menipä vähän jaaritteluksi vaikka aiheena oli vain lapset ja matkustus :D Ehkä se on sitten sitä elämässä matkustamista.
Hyvää pohdintaa, me vaimon kanssa ollaankin keskenään naureskeltu että onneksi oltiin sinällään ajoissa liikkeellä ettei joutunut tuota miettiä sen enempää! Olisi lapsiparat varmaan kasvanut ruutu naamaan kiinni :D

//Edit:: allekirjoitan tuon huolen mitä ilmaiset yllä.
 
Kaikki ylimääräinen aika jossain epämukavassa tilassa on perseestä. Joukkoliikenteessä ahdistaa muut ihmiset, autoillessa joutuu tarkkailemaan koko ajan, että ei tule onnettomuutta. Ei voi kehua kumpaakaan mukavaksi tavaksi viettää aikaa. Siksi työmatkat pääkaupunkiseudulla ovat stressaavaa elämän tuhlausta. Työmatkoihin menee helposti 2-3 tuntia päivässä vaikka asuisi täällä "suurkaupungissa"

Jos oikein ahdistaa asiat, niin eikös silloin kannattaisi harkita muuttamista "väljemmille vesille" vaikka tänne maalle. Omastakin verkostosta osa muuttanut Helsinkiin ja joskus kun tästä puhutaan möötteissä, että kannattaisiko paluumuuttaa_kuten osa onkin tehnyt, niin pääasiallinen argumentti siellä pysymiseen on yleensä just tuo kun on kaikkee ja näppärästi lähellä, joukkoliikenne jne. Mutta tuo nyt tietty on vähän ikävää, että jos nimenomaan ne vahvuudet ahdistaa, niin vähän menee sitten pointti hommasta. Nojoo totta kai on aika iso yhtälö mistä näistä sitten tietää mikä kenelläkin on menossa, työt, perhe, verkosto jne. niin sitten pitää asua siellä missä pitää. Mutta tuli vain mieleeni kun itse olen tällaisen päätöksen 10 vuotta sitten tehnyt, että paaluumuutin isommalta kylältä takaisin pikkukaupunkiin. Ei todellakaan ole ikävä takaisin isolle kylälle, silloin kun siellä käy niin kyllä se liikennekin on ihan perseestä kuten sanoit. Näin videopeli-termein se on vähän sellaista "CODia" kun taas täällä maalla sitten mennään kuin hidastestussa elokuvassa. Mutta pikkukaupungissa mikään palvelu ei ole koskaan kovin kaukana, joku kymppi mina on ihan maksimi minne tahansa autolla_eikä ahdista liikenteessä, koska se ole CODia :D
 
Ite tykkään kuunnella podcasteja aina autoillessa. On tullut opittua paljon hyödyllisiä asioita ja ties mistä ihmejutuista. Tänään opin, ettei tauteihin liittyvillä laboratorioilla ilmeisesti ole minkäänlaista tiukkaa politiikkaa ja statistiikkaa niissä tapahtuvista onnettomuuksista.

Jordan Harbringer podcast kyseessä.
 
Ylös Bottom