Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)

[m_vierimaa]

Vaikka mustia on vain 13-15% USA:n väestöstä, niin on heitä siellä kuitenkin suurehkon Eurooppalaisen valtion verran. Mutta he ovat kyllä edelleen paljon vähävaraisempia ja/tai pienituloisempia verrattuna valkoisiin tai aasialaisiin. Markkinatutkimusten mukaan Disney+ -tilaajista n. 10% olisi (USA:ssa) afroamerikkalaisia, eli väestöjakaumaan verrattuna tilaajia pitäisi olla 50% enemmän, jotta heidän edustus vastaisi väestönjakaumaa.

En nyt tiedä mistä tuon 15% nappasit kun esim. wiki puhuu 13%, mutta niin tai näin joka tapauksessa vähintään 33% enemmän, jos väestöosuutta seurataan. Tästä ollaan samaa mieltä.

Mutta voidaanko tästä tehdä johtopäätös että Disney+ ei ole tarpeeksi inklusiivinen tai sen pitäisi olla vielä nykyistä enemmän? Pienemmät tulot voivat viitata siihen että Disney+ koetaan liian kalliiksi, toisaalta afroamerikkalainen väestö on keskimäääräistä nuorempaa, ei paljon, mutta kuitenkin. Ja voi olla että heitä kiinnostavat aivan muut asiat kuin tv-sarjojen tai elokuvien katsominen. Se mikä näyttää prosenttien valossa epätasa-arvolta ei välttämättä aina ole sitä.

Tunnustan etten ole aiheeseen enempää perehtynyt (tuskin moni muukaan täällä), mutta tässä yksi tutkimustuloksen analysointi, minkä bongasin, sen mukaan itse asiassa erityisesti miehet kokevat Disneyn tuputtavan politiikkaa. Lopputulos inklusiivisuuden lisäämisestä voi siis olla tilaajien väheneminen, eikä tilaajamäärän kasvu.

Disney Has Lost Over 30% of its Audience Due to Embrace of Divisive Identity Politics According to Survey, Audiences Have Had Enough of the Mouse House!

A recent survey confirmed that the Disney Company's embrace of divisive identity politics has cost the company big in reputation and money.

thatparkplace.com

Ratkaisuksi esitetään elokuvia jotka yhdistävät yli poliittisten puoluerajojen:
"For Disney, the path forward is clear. To regain its audience and restore its legacy, the company must return to its roots—creating magical, universally appealing content that transcends political divides with an entirely new leadership team. The alternative is to continue down a path of diminishing returns, alienating the families that once made it a global entertainment powerhouse until all but the most loyal investors jump ship."

 

[Dragonfly]

Mutta eikö tässäkin keskustelussa olla kummallakin puolella tunnustettu että sitä agendaa on? Esim itse olin tietämätön enkä tiennyt Aliens-leffoissa olevan agendaa, mutta minua korjattiina asiassa. Tämä keskustelu on tosin ollut hieman ristiriitaista. Viime vuosituhannen leffojen agendan olemassaoloa oikein korostetaan, mutta nykyleffojen kohdalla vähätellään.

Voiko agendan olemassaolossa/puskemisessa olla sävyeroja? Ehkä näen tämän nyt liikaa nostalgialasien tai jonkun muun sumuverhon läpi, mutta kyllä minusta sillä on eroa onko joku elokuva- tai pelisarja tehty alusta asti niin, että siinä on esimerkiksi voimakas naispääosa, kun taas jos sarjan kolme ensimmäistä osaa on pelkkää miesmaskuliinisuutta ja sitten yhtäkkiä neljännessä osassa nainen tulee kyykyttämään kaikkia ja kertomaan kuinka miehet on tyhmiä eivätkä osaa mitään.

Varmaan suurin osa (agendaa ajavista) viihdetuotteista tippuu jonnekin näiden esimerkkien välimaastoon. Tuntuu että isoimmat kohut nousee silloin, kun jotain olemassa olevaa perinteistä sarjaa/tuotetta lähdetään liian radikaalisti muuttamaan.

 

[Murdoc]

Ompa yllättävää ketkä täällä taas häiriintyy jostain Gears of Warin naisista ja kaivelee agendoja sun muita taas esiin. En olisi ikinä uskonut! Ihan syystäkin pysyy nämä tyypit jatkossakin sivuutettuina.

 

[Dragonfly]

Ompa yllättävää ketkä täällä taas häiriintyy jostain Gears of Warin naisista ja kaivelee agendoja sun muita taas esiin. En olisi ikinä uskonut! Ihan syystäkin pysyy nämä tyypit jatkossakin sivuutettuina.

Tietysti keskustelussa on sitäkin, mutta minusta tässä on nyt keskusteltu tulenarasta aiheesta yllättävän sivistyneesti. Tai vähintäänkin niin että asioita ja mielipiteitä on perusteltu.

 

[FleeingNevada]

kun taas jos sarjan kolme ensimmäistä osaa on pelkkää miesmaskuliinisuutta ja sitten yhtäkkiä neljännessä osassa nainen tulee kyykyttämään kaikkia ja kertomaan kuinka miehet on tyhmiä eivätkä osaa mitään.

Näinhän ei siis ole tapahtunut missään muualla kuin tiettyjen miesten mielikuvituksissa.

 

[FleeingNevada]

En nyt tiedä mistä tuon 15% nappasit kun esim. wiki puhuu 13%, mutta niin tai näin joka tapauksessa vähintään 33% enemmän, jos väestöosuutta seurataan. Tästä ollaan samaa mieltä.

Mutta voidaanko tästä tehdä johtopäätös että Disney+ ei ole tarpeeksi inklusiivinen tai sen pitäisi olla vielä nykyistä enemmän? Pienemmät tulot voivat viitata siihen että Disney+ koetaan liian kalliiksi, toisaalta afroamerikkalainen väestö on keskimäääräistä nuorempaa, ei paljon, mutta kuitenkin. Ja voi olla että heitä kiinnostavat aivan muut asiat kuin tv-sarjojen tai elokuvien katsominen. Se mikä näyttää prosenttien valossa epätasa-arvolta ei välttämättä aina ole sitä.

Tunnustan etten ole aiheeseen enempää perehtynyt (tuskin moni muukaan täällä), mutta tässä yksi tutkimustuloksen analysointi, minkä bongasin, sen mukaan itse asiassa erityisesti miehet kokevat Disneyn tuputtavan politiikkaa. Lopputulos inklusiivisuuden lisäämisestä voi siis olla tilaajien väheneminen, eikä tilaajamäärän kasvu.

Disney Has Lost Over 30% of its Audience Due to Embrace of Divisive Identity Politics According to Survey, Audiences Have Had Enough of the Mouse House!

A recent survey confirmed that the Disney Company's embrace of divisive identity politics has cost the company big in reputation and money.

thatparkplace.com

Ratkaisuksi esitetään elokuvia jotka yhdistävät yli poliittisten puoluerajojen:
"For Disney, the path forward is clear. To regain its audience and restore its legacy, the company must return to its roots—creating magical, universally appealing content that transcends political divides with an entirely new leadership team. The alternative is to continue down a path of diminishing returns, alienating the families that once made it a global entertainment powerhouse until all but the most loyal investors jump ship."

Koska keskustelu taas alkaa käydä tätä samaa kehää, niin muistutan jälleen kerran, että näitä ääriöyhöttajien sivuja ei jaeta täällä minkäänlaisena faktana.

Mutta eikö tässäkin keskustelussa olla kummallakin puolella tunnustettu että sitä agendaa on? Esim itse olin tietämätön enkä tiennyt Aliens-leffoissa olevan agendaa, mutta minua korjattiina asiassa. Tämä keskustelu on tosin ollut hieman ristiriitaista. Viime vuosituhannen leffojen agendan olemassaoloa oikein korostetaan, mutta nykyleffojen kohdalla vähätellään.

Se, että jokin on poliittista, ei ole sama asia kuin täällä esitetyt "agendat" kuohimisesta ja maskuliinisuuden tuhoamisesta. On täysin eri asia tunnustaa taiteen poliittisuus, sen kontekstit ja historia, kun taas ulvoa sitä, että naiset käyttäytyvät "väärin" fantasiamaailmassa, jossa taistellaan örkkejä vastaan. Tämä sama kaava toistuu täällä aina pari kertaa vuodessa, kun tietyt samat tyypit käyvät valittamassa agendasta ja länsimaisen konservatiivisen kulttuurin tuhosta, sitten ottavat nokkiinsa, jos heitä haastetaan aiheesta, ja jälleen kerran toistavat samat valitukset uudelleen, kun heidän käyttämänsä oikeistolaislähteet tarjoavat jotain uutta, mistä suuttua.

Samalla joka kerta saadaan muistuttaa faktoista ja siitä, että kaikki, mitä he ovat kuluttaneet lapsesta asti, on sisältänyt politiikkaa ja yleensä juuri sellaista kamaa, mistä he nyt ovat tulistuneet.

 

[Dragonfly]

Näinhän ei siis ole tapahtunut missään muualla kuin tiettyjen miesten mielikuvituksissa.

Juu, se oli sellainen ääriesimerkki.

 

[Darth Vader]

Voiko agendan olemassaolossa/puskemisessa olla sävyeroja? Ehkä näen tämän nyt liikaa nostalgialasien tai jonkun muun sumuverhon läpi, mutta kyllä minusta sillä on eroa onko joku elokuva- tai pelisarja tehty alusta asti niin, että siinä on esimerkiksi voimakas naispääosa, kun taas jos sarjan kolme ensimmäistä osaa on pelkkää miesmaskuliinisuutta ja sitten yhtäkkiä neljännessä osassa nainen tulee kyykyttämään kaikkia ja kertomaan kuinka miehet on tyhmiä eivätkä osaa mitään.

Varmaan suurin osa (agendaa ajavista) viihdetuotteista tippuu jonnekin näiden esimerkkien välimaastoon. Tuntuu että isoimmat kohut nousee silloin, kun jotain olemassa olevaa perinteistä sarjaa/tuotetta lähdetään liian radikaalisti muuttamaan.

On sävyeroja ilman muuta. Ja kuten aiemmin mainitsinkin, siinäkin on iso ero sanooko jostain ryhmästä, esim naisista, jotain positiivista vai lyttääkö jonkin toisen ryhmän tai piirteen, esim maskuliinisuuden. Jälkimmäinen luonnollisesti herättää enemmän tunteita. Ja kuulostaa hyvin uskottavalta, että pitkään olemassaolleiden sarjojen muuttaminen nykystandardien mukaiseksi saa aikaan enemmän meteliä. Ehkä miesasiamiehet saa joskus aikaan sen, että Lara Croftista tulee mies?

Nykyäänhän tämä inklusiivisuus liittyy lähinnä sukupuoleen ja etniseen taustaan. Jos tulevaisuudessa aletaan keksiää uusia muodikkaita identiteettejä, esim liittyen mielenterveyteen, pop-kulttuuri ottaa tuon varmasti omaan käyttöön - kunnes sekin alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää kaikkia. Viime vuosituhannen leffojen poliittisuushan ei liittynyt niin paljoa identiteetteihin, vaan siellä oli muita aiheita, esim Vietnamin sodan kritiikki, kommunismin vastaisuus jne. Voisi kuvitella, että kun identiteetit on käyty läpi, nähdään jokin uudenlainen poliittinen aalto.

 

[P33RO]

Erinomainen kommentti! Todella valikoivaahan tämä agendan olemassaolon tunnustaminen tuntuu todellakin olevan. Joko se on kai sitten ihan foliohattuilua tai sitten muuten vaan hattuilua näköjään! Mutta sehän riippuu asian esittäjistä. Onneksi meidät on palautettu asiassa ruotuun…

Kaikessa taiteessa ja teoksissa on toki jotain sanomaa ja ajatusta taustalla. Sitä en kiellä. Itse en vain näe mikä se agenda on, mitä kaikki niin vastustavat. Maskuliininen nainen tai vähemmistöt videopelissä johtavat mihin?

 

[m_vierimaa]

Viime vuosituhannen leffojen poliittisuushan ei liittynyt niin paljoa identiteetteihin, vaan siellä oli muita aiheita, esim Vietnamin sodan kritiikki, kommunismin vastaisuus jne. Voisi kuvitella, että kun identiteetit on käyty läpi, nähdään jokin uudenlainen poliittinen aalto.

Näinhän tämä on aina mennyt. Teesi ja antiteesi. Ja kehä jatkaa kiertoaan.

 

[FleeingNevada]

Ehkä miesasiamiehet saa joskus aikaan sen, että Lara Croftista tulee mies?

Nathan Drake tai lukemattomat muut Croft-kloonit?

Nykyäänhän tämä inklusiivisuus liittyy lähinnä sukupuoleen ja etniseen taustaan. Jos tulevaisuudessa aletaan keksiää uusia muodikkaita identiteettejä, esim liittyen mielenterveyteen, pop-kulttuuri ottaa tuon varmasti omaan käyttöön - kunnes sekin alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää kaikkia. Viime vuosituhannen leffojen poliittisuushan ei liittynyt niin paljoa identiteetteihin, vaan siellä oli muita aiheita, esim Vietnamin sodan kritiikki, kommunismin vastaisuus jne. Voisi kuvitella, että kun identiteetit on käyty läpi, nähdään jokin uudenlainen poliittinen aalto.

Tämäkään ei pidä millään tasolla paikkaansa, jos puhutaan esimerkiksi elokuvista, vaan osoittaa jälleen kerran valikoivaa muistia historian suhteen. Jo pelkästään Die Hardin olemassaolo oli valtava harppaus 80-luvun toimintasankareista, joka muutti käsityksen maskuliinisuudesta valtavirrassa. Sama ohjaaja aloitti muutokset jo Predatorin aikana tekemällä pilkkaa Uber-äijäilystä. Die Hardin tarkoitus oli puhua miehisyyden identiteetistä uudella vuosikymmenellä, minkä vuoksi rooliin valittiin romanttisista komedioista ponnistanut Willis. Sama kävi Batmanin kanssa, johon valittiin nörtti Mr. Mom -sarjasta, eli Michael Keaton. Ohjaaja Tim Burton halusi käyttää sarjisleffoja mahdollisuutena keskustella niin mielenterveydestä kuin seksuaalisuudesta tavalla, jota ei nähty kankaalla.

90-luvun merkittävimpiä elokuvia, American Beauty, käsitteli eksklusiivisesti keski-ikäisen miehen pelkoja, kun taas Michael Douglasin Falling Down käänsi peilin valkoisen miehen ahdinkoon, kun tämä ei enää ollut maailman keskipiste. Tuotantoyhtiö Miramax rikkoi raja-aitoja Velvet Goldminella, New Line puolestaan My Private Idahon parissa ja lopulta yhdistyneesti Shakespeare in Love muistutti koko maailmaa siitä, että teatterissa sukupuolet ovat vähintäänkin eteerinen käsite. 2000-luvulla nähtiin valtaisa harppaus LGBTQ-elokuvien suhteen ja ensimmäiset progressiiviset kuvaukset mielenterveydestä, jotka eivät olleet vastenmielisiä Rain Man -karikatyyrejä.

Tämä ei edes kosketa 60–80-lukujen ääripoliittisia kuvauksia tai sitä, miten 80-luvulla Reaganismi yritti kääntää kelloja taaksepäin oikeistolaiskuvauksilla, joissa demonisoitiin kaikkia, jotka eivät olleet valkoisia heterokristittyjä.

Ongelma on, että valtaosa esimerkiksi YouTuben huutajista ei omaa minkäänlaista taide- tai elokuvahistorian ymmärrystä, joten nämä valitukset nykypäivän politiikasta ovat yleensä täysin vailla meriittiä.

 

[Ippenator]

Kaikessa taiteessa ja teoksissa on toki jotain sanomaa ja ajatusta taustalla. Sitä en kiellä. Itse en vain näe mikä se agenda on, mitä kaikki niin vastustavat. Maskuliininen nainen tai vähemmistöt videopelissä johtavat mihin?

Maskuliininen nainen besserwisseröimässä pelisarjassa, jossa miehet ovat kouliintuneita ja viimeisen päälle harjaantuneita sotilaita. 1, 2 ja 3 Gearseissa ei näitä maskuliinisia naissotilaita sitten kuitenkaan jostain syystä ollut, mutta nyt niiden prequel-versiossa niitä yhtäkkiä onkin, ja vieläpä niin, että vain vuoden armeijan palveluksessa ollut maskuliininen nainen yhtäkkiä alkaa komentelemaan ja määrittelemään näille Gears-pelien keskeisille ja rintamalla kouliintuneille mieshahmoille mitä heidän pitää missäkin tilanteessa tehdä, ja ottaa käsittämättömän keskeisen roolin, vaikka ei sitten kuitenkaan muissa Gears of War-peleissä ole sitten koskaan mukana ollutkaan.

Edelleenkin on itselleni hieman hämmentävää, että moni ei täällä lukuisaan kertaan asian selventämisen jälkeenkään ymmärrä, tai ei ehkä halua ymmärtää, että kysehän ei todellakaan ole siitä, että naisia, eri etnisen taustan ihmisiä tai minkään vähemmistöjen edustajia ei voisi peleissä olla. Vaan kyse on niistä tavoista ja tarkoitusperistä, millä tietynlaisia hahmoja tietyn taustan omaaviin peleihin väkisin tuodaan. Syytähän ei tuollaiseen voi olla muita kuin tietty agenda. Ja miksi tuoda väkisin agendaa sellaisille pelaajille, jotka ovat enemmistönä pelaamassa kyseistä pelisarjaa, eivätkä halua näitä poliittisia ylikorostettuja hahmoja?

No taustalla on toki se tietty politiikka ja sen levittämistä harjoittavat tahot, jotka ovat ottaneet pelibisneksen (ja noin ylipäätään monenlaisen viihteen) omakseen, ensisijaisesti ideologiansa ja politiikkansa levittämisen välineenä. Ikävä kyllä alkuperäisten pelien fanit sekä tuottavaan bisnekseen pyrkivät pelifirmat tässä tuppaavat häviämään, joten ei tässä hommassa ole ainakaan niiden näkökulmista oikein järkeä. Hetken tätä varmaan tapahtuu vielä, mutta kyllä tässä väistämättä tulee käymään niin, että asiakkaat äänestävät lompakollaan, ja pelifirmat alkavat reagoimaan mm. irtisanomisten kautta jolloin näitä hyvän bisneksen tekemisen näkökulmasta liian politisoituneita pelisuunnittelijoita jää jatkossa useammin ainakin tuottoja hakevien pelfirmojen kuvioiden ulkopuolelle.

 

[Darth Vader]

Nathan Drake tai lukemattomat muut Croft-kloonit?

Tuossa tuskin oli takana mitään poliittista. Hahmon oli varmaankin pakko olla mies, ettei olisi liikaa kopioitu Tomb Raideria?

Tämäkään ei pidä millään tasolla paikkaansa, jos puhutaan esimerkiksi elokuvista, vaan osoittaa jälleen kerran valikoivaa muistia historian suhteen. Jo pelkästään Die Hardin olemassaolo oli valtava harppaus 80-luvun toimintasankareista, joka muutti käsityksen maskuliinisuudesta valtavirrassa. Sama ohjaaja aloitti muutokset jo Predatorin aikana tekemällä pilkkaa Uber-äijäilystä. Die Hardin tarkoitus oli puhua miehisyyden identiteetistä uudella vuosikymmenellä, minkä vuoksi rooliin valittiin romanttisista komedioista ponnistanut Willis. Sama kävi Batmanin kanssa, johon valittiin nörtti Mr. Mom -sarjasta, eli Michael Keaton. Ohjaaja Tim Burton halusi käyttää sarjisleffoja mahdollisuutena keskustella niin mielenterveydestä kuin seksuaalisuudesta tavalla, jota ei nähty kankaalla.

90-luvun merkittävimpiä elokuvia, American Beauty, käsitteli eksklusiivisesti keski-ikäisen miehen pelkoja, kun taas Michael Douglasin Falling Down käänsi peilin valkoisen miehen ahdinkoon, kun tämä ei enää ollut maailman keskipiste. Tuotantoyhtiö Miramax rikkoi raja-aitoja Velvet Goldminella, New Line puolestaan My Private Idahon parissa ja lopulta yhdistyneesti Shakespeare in Love muistutti koko maailmaa siitä, että teatterissa sukupuolet ovat vähintäänkin eteerinen käsite. 2000-luvulla nähtiin valtaisa harppaus LGBTQ-elokuvien suhteen ja ensimmäiset progressiiviset kuvaukset mielenterveydestä, jotka eivät olleet vastenmielisiä Rain Man -karikatyyrejä.

Tämä ei edes kosketa 60–80-lukujen ääripoliittisia kuvauksia tai sitä, miten 80-luvulla Reaganismi yritti kääntää kelloja taaksepäin oikeistolaiskuvauksilla, joissa demonisoitiin kaikkia, jotka eivät olleet valkoisia heterokristittyjä.

Ongelma on, että valtaosa esimerkiksi YouTuben huutajista ei omaa minkäänlaista taide- tai elokuvahistorian ymmärrystä, joten nämä valitukset nykypäivän politiikasta ovat yleensä täysin vailla meriittiä.

Pakko nostaa hattua, saisit varmaan Van Goghin viljapelto-maalauksetkin näyttämään poliittisilta. Mutta jos jälleen oletetaan, että olet 100% oikeassa ja mainitsemasi elokuvat todella ovat poliittisia, niin nuo leffathan ovat siinä tapauksessa tehneet jotain hatunnoston arvoista ja keksineet jotakin uutta. Ja tehneet sen vieläpä hienovaraisella taidolla, niin etteivät herkkäsieraisimiset mielensäpahoittajat ole haistaneet mitään! Tuossa on politiikkaa jota minäkin arvostan. Nykyajan leffathan näyttää siltä, että niiden käsikirjoituksen on laatinut minkäänlaista makua vailla oleva poliittinen byrokraatti.

 

[FleeingNevada]

Maskuliininen nainen besserwisseröimässä pelisarjassa, jossa miehet ovat kouliintuneita ja viimeisen päälle harjaantuneita sotilaita. 1, 2 ja 3 Gearseissa ei näitä maskuliinisia naissotilaita sitten kuitenkaan jostain syystä ollut, mutta nyt niiden prequel-versiossa niitä yhtäkkiä onkin, ja vieläpä niin, että vain vuoden armeijan palveluksessa ollut maskuliininen nainen yhtäkkiä alkaa komentelemaan ja määrittelemään näille Gears-pelien keskeisille ja rintamalla kouliintuneille mieshahmoille mitä heidän pitää missäkin tilanteessa tehdä, ja ottaa käsittämättömän keskeisen roolin, vaikka ei sitten kuitenkaan muissa Gears of War-peleissä ole sitten koskaan mukana ollutkaan.

Kaiken tämän höpinän seasta täytyy nostaa tämä esille, sillä näin ei käy Gearsin uusimmassa osassa missään vaiheessa, eli Ippe sepittää jälleen kerran täysin omiaan. Samalla unohdetaan, että alkuperäisissä peleissä olivat mukana Anya, Samantha, Alicia ja Sofia, mutta tästä on kohta 20 vuotta aikaa, joten eihän se tietenkään laske. Nyt on kaikki pilalla, kun pelissä on yksi sivuhahmo.

Pakko nostaa hattua, saisit varmaan Van Goghin viljapelto-maalauksetkin näyttämään poliittisilta. Mutta jos jälleen oletetaan, että olet 100% oikeassa ja mainitsemasi elokuvat todella ovat poliittisia, niin nuo leffathan ovat siinä tapauksessa tehneet jotain hatunnoston arvoista ja keksineet jotakin uutta. Ja tehneet sen vieläpä hienovaraisella taidolla, niin etteivät herkkäsieraisimiset mielensäpahoittajat ole haistaneet mitään! Tuossa on politiikkaa jota minäkin arvostan. Nykyajan leffathan näyttää siltä, että niiden käsikirjoituksen on laatinut minkäänalista makua vailla oleva poliittinen byrokraatti.

Batmanista ja Die Hardista tuli aikanaan kovaakin valitusta, että nyt on kaikki pilalla. Leffoja on boikotoitu ja niiden on sanottu tuhoavan yhteiskunnan monta kertaa. My Private Idahon -julkaisu yritettiin estää, Ken Russellin The Devils oli pannassa 60 vuotta, ja John McTiernan on joutunut vuosikymmeniä muistuttamaan väkeä siitä, että Predator ei ole ylistyslaulu maskuliinisuudelle. Taide tekee yhä sitä, mitä se on ennenkin tehnyt. Nyt vaan huijareilla on helpompi tienata rahaa levittämällä videoita siitä, miten "agenda" tuhoaa länsimaat.

 

[kissanpoika]

Elokuvat ja (ehkä) pelit, siinä missä muukin taide ovat lopulta subjektiivinen kokemus. Taidenäyttelyssä saatat katsella taulua, jonka tekijä seisoo vieressä. Kun kysyt, että mitä se esittää, sen tekijä saattaa heittää takaisin: "Mitä se SINUN mielestäsi esittää?"

Taide on siinäkin mielessä mielenkiintoinen keskustelunaihe, ettei se vaadi koulutusta. Voit vain kertoa, että miten juuri sinä sen koit. Ehkä joku toinen on samaa mieltä, ehkä ei. Taideteoksen tekijät voivat kertoa teoksen taustoja ja päämääriä, mutta ne eivät välttämättä välity sellaisena teokseen saakka. Lopulta yksilötasolla merkitystä on vain sillä, että mitä siinä taulussa tai filmikelalla juuri sinun aivoihisi välittyy. Vaikka puhuttaisiin yhdestä ainoasta teoksesta, kaikki olisivat samaan aikaan sekä oikeassa että väärässä.

Tämä on myös syy siihen, minkä vuoksi tämä keskustelu ei tule koskaan kaikkia tyydyttävään lopputulokseen. Tai oikeastaan ketään tyydyttävään.

 

[LännenMies]

jotka ovat enemmistönä pelaamassa kyseistä pelisarjaa, eivätkä halua näitä poliittisia ylikorostettuja hahmoja?

No taustalla on toki se tietty politiikka ja sen levittämistä harjoittavat tahot, jotka ovat ottaneet pelibisneksen (ja noin ylipäätään monenlaisen viihteen) omakseen, ensisijaisesti ideologiansa ja politiikkansa levittämisen välineenä. Ikävä kyllä alkuperäisten pelien fanit sekä tuottavaan bisnekseen pyrkivät pelifirmat tässä tuppaavat häviämään, joten ei tässä hommassa ole ainakaan niiden näkökulmista oikein järkeä. Hetken tätä varmaan tapahtuu vielä, mutta kyllä tässä väistämättä tulee käymään niin, että asiakkaat äänestävät lompakollaan, ja pelifirmat alkavat reagoimaan mm. irtisanomisten kautta jolloin näitä hyvän bisneksen tekemisen näkökulmasta liian politisoituneita pelisuunnittelijoita jää jatkossa useammin ainakin tuottoja hakevien pelfirmojen kuvioiden ulkopuolelle.

Edelleenkin jaksaa tämä sinun jatkuva vinkuminen agendojen ajamisesta ihmetyttää varsinkin kun itse teet täällä foorumilla aivan samaa.