No todellakin. Minulle nuo kaikki on "joku souls-vaikutteinen miekkaheilunta japanista/kiinasta" ja se on tarpeeksi lähelle. Osa on kai enemmän Niohia mutta sekin menee minulla "souls-vaikutteisiin" teoksiin.
Ei myöskään kiinnosta ottaa selvää mikä noista on pelaamisen arvoinen, ainakaan niin kauan kuin on Shadow of the Erdtree hankkimatta. Sen jälkeen jos on yhä "souls-nälkää", niin voi lähteä katselelmaan. Tosin olisihan sitä myös Lies of P:kin vaihtoehtona, kaikkien muiden ohessa, joten ei soulslikeistä pulaa olisi. Aika vähän on tullut pelattua muita kuin Fromin itsensä pelejä tästä kategoriasta.
Sinulla on siis jäänyt aika yksipuolinen ja väärä kuva noista peleistä. Todella laadukkaita ovat kaikki, ja jos souls-pelit ovat ylipäätään osuneet hyvin makuhermoon, niin kyllä ainakin Wukongin ja Wuchangin pitäisi maistua oikein hyvin. Jo Wukong oli itselleni mieletön yllätys, ja on itselleni edellisen vuoden parhaita pelejä. Ainoana pienenä miinuksena, että on mielestäni lievästi kuitenkin liian putkenomainen, vaikkei ihan totaalista putkea olekaan. Joitain bossrush piirteitä tulee myös sen myötä, mikä ei myöskään ole suosikkijuttujani.
Wukongissa on kuitenkin kiinalainen mytologia ja tunnelma aivan huippuluokkaa ja myöskin taistelu ja hahmon kehittäminen toimivat aivan erinomaisesti. Pelissä on myös itselleni riittävästi mielekästä tekemistä, eikä se ole mikään muutaman tunnin rykäisy, joka jää ainakin itseäni harmittamaan, varsinkin jos peli on minulle todella mieleinen muuten.
Wuchang on sitten, jos mahdollista, vieläkin isompi positiivinen yllätys itselleni. Graafisesti todella hyvän näköinen, pelattavuus ja hahmon kehittäminen ovat todella huippuluokkaa. Kummassakin on mielettömästi monipuolisuutta ja vaihtoehtoja ja pelitavat voi valita ihan omien mieltymystensä mukaan, eivätkä pelin kehittäjät yritä pakottaa pelaajaa johonkin heidän määrittelemään ahtaaseen muottiin, vaan antavat monia eri polkuja mahdollisuuksiksi - tämä vertauskuvallisesti, mutta myös kirjaimellisesti, koska pelimaailma on täynnä kaikenlaisia sivupolkuja ja risteyspaikkoja, joista voi löytyä ihan omanlaisiaan pieniä maailmoja. Tulee hiukan Dark Soulsin maailman suunnittelu mieleen, mutta vain massiivisemmassa mittakaavassa.
Peli huokuu pelisuunnittelussaan aivan poikkeuksellista laatua. Ja myös lore sekä pelimaailman tunnelma huokuvat tekijöidensä paneutumista ja rakkautta peligenreä sekä kiinalaista mytologiaa kohtaan.
Huikea peli kaikkiaan, ja on jo nyt tuntunut niin hyvältä, ettei ihan hirmuisesti jää Elden Ringistä pelikokemuksena. Ja Elden Ring on itselleni edelleen maailman kaikkien aikojen paras peli. Wuchang taistelee nyt ainakin ihan tosissaan tämän vuoden parhaan pelin tittelistä itselleni. Ja jo nyt näyttää siltä, että kyseessä on yksi parhaista peleistä mitä olen koskaan pelannut. Pieksee itse asiassa useimmat aidot Souls-pelitkin mennen tullen, jos vaan loppuun asti pysyy yhtä laadukkaana, kuin on tähän mennessä ollut. Ei nyt ehkä ohita Dark Souls 3:ea ja Bloodbornea sentään, mutta saattaa nousta ihan tasapäisesti kisailemaan niiden kanssa, kun toiseksi parasta Souls-peliä/soulslikeä alan miettimään.
Wolong on sitten näistä kolmesta pelistä se, joka uppoaa itselleni vähiten. Aika paljon kehittäjänsä aikaisempien Nioh-pelien kaltainen peli, johon on tuotu Sekiron armotonta ja yhteen muottiin puristettua parry-mekaniikkaa aivan liikaa omaan makuuni. Toki jos on pitänyt Niohista ja Sekirosta molemmista, niin Wolongkin varmasti maistuu. Laadukas teos siinäkin on toki kyseessä.
