Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)

[Sähköfakiiri]

Valitettavasti koulutus/lukeminen vaikuttaa miten sinä näet asioita. Jos tiedät jonkin käsitteen ja näet taulun missä se esitetään niin varmasti näet sen täysin eri tavalla verrattuna siihen jos et tietäisi kyseistä käsitettä.

Jos näkisit taideteoksen nyt vaikka sotilaasta joka kuvataan kärsivän PTSD:stä niin varmasti näkisit ja kokisit kyseisen teoksen täysin eri tavalla verrattuna siihen jos et tietäisi mitään PTSD:stä.

No eikös tuo käsite ole jo itsessään sellainen joka sinun mielestäsi tai taidepiireissäsi on jo valmiiksi sinulle määritelty ja sitä sitten pussailet reunoja myöden sellaiseksi joka myös esittelijäänsä miellyttää ja suollat omaa näkemystäsi sen myötä myös muille pitäen sitä ainoana mielipiteenä?

 

[Traddash]

No eikös tuo käsite ole jo itsessään sellainen joka sinun mielestäsi tai taidepiireissäsi on jo valmiiksi sinulle määritelty ja sitä sitten pussailet reunoja myöden sellaiseksi joka myös esittelijäänsä miellyttää ja suollat omaa näkemystäsi sen myötä myös muille pitäen sitä ainoana mielipiteenä?

Käytin nyt sitä vaan yleisenä esimerkkinä että tietämyksellä on väliä miten taidetta kokee ja ymmärtää loppujen lopuksi. Tietämättömyys johtaa siihen että ei ymmärrä mitä esitetään loppujen lopuksi.

Mutta toivon että kaikki käsitteet on määritelty jotta niitä sitten voi käyttää ihan suoraan sellaisinaan eikä määritellä sitä uudestaan jotta jatkossakin kaikki voi hyödyntää sitä käsitettä koska sen merkitys ei ole muuttunut välissä.

Mutta en nyt ymmärrä tuota sinun mietettä että jos jossakin maalauksessa on selkeitä teemoja ja asioita niin miten ne pitäisi muka tulkita tekijää miellyttävällä tavalla? Mielestäni en myöskään sanonut mitään siitä että minun mahdollinen oma mielipide olisi se ainoa jolla on väliä vaan se että jos ei ymmärrä maalauksessa olevia selkeitä teemoja ja asioita niin tietysti sen näkee täysin eri valossa ja ehkä jopa tulkitsee sen virheellisesti.
Jos nyt vaikka näkisit maalauksen Batmanin Jokerista jakelemassa ilmapalloja lapsille puistossa ja et tietäisi mitään Batmanista niin näkisitkö maalauksen positiivisena tilanteena missä klovni ilahduttaa lapsia vai mahdollisesti uhkaavana tilanteena että tässä on selkeästi jotakin hämärää taustalla?

Pienempänä en ymmärtänyt esim. Starship Troopersin (elokuva) satiiria fasismia kohtaan mutta vanhempana sen ymmärsi paremmin.
Sitten kun tietää vielä miten Venäjällä käytetään vastaavia tapoja ihan oikeasti televisiosta nuorisotapahtumiin asti niin näkee kuinka fasismia ylläpidetään ja sen hallintoa vahvistetaan.

 

[Sähköfakiiri]

Ei eli puhuin vaan viihteestä yleisesti ja niistä asioista mitä itse kokenut

Käytin nyt sitä vaan yleisenä esimerkkinä että tietämyksellä on väliä miten taidetta kokee ja ymmärtää loppujen lopuksi. Tietämättömyys johtaa siihen että ei ymmärrä mitä esitetään loppujen lopuksi.

Mutta toivon että kaikki käsitteet on määritelty jotta niitä sitten voi käyttää ihan suoraan sellaisinaan eikä määritellä sitä uudestaan jotta jatkossakin kaikki voi hyödyntää sitä käsitettä koska sen merkitys ei ole muuttunut välissä.

Mutta en nyt ymmärrä tuota sinun mietettä että jos jossakin maalauksessa on selkeitä teemoja ja asioita niin miten ne pitäisi muka tulkita tekijää miellyttävällä tavalla? Mielestäni en myöskään sanonut mitään siitä että minun mahdollinen oma mielipide olisi se ainoa jolla on väliä vaan se että jos ei ymmärrä maalauksessa olevia selkeitä teemoja ja asioita niin tietysti sen näkee täysin eri valossa ja ehkä jopa tulkitsee sen virheellisesti.
Jos nyt vaikka näkisit maalauksen Batmanin Jokerista jakelemassa ilmapalloja lapsille puistossa ja et tietäisi mitään Batmanista niin näkisitkö maalauksen positiivisena tilanteena missä klovni ilahduttaa lapsia vai mahdollisesti uhkaavana tilanteena että tässä on selkeästi jotakin hämärää taustalla?

Pienempänä en ymmärtänyt esim. Starship Troopersin (elokuva) satiiria fasismia kohtaan mutta vanhempana sen ymmärsi paremmin.
Sitten kun tietää vielä miten Venäjällä käytetään vastaavia tapoja ihan oikeasti televisiosta nuorisotapahtumiin asti niin näkee kuinka fasismia ylläpidetään ja sen hallintoa vahvistetaan.

Miten taidetta voi ylipäätään tulkita virheellisesti?! Jokainenhan meistä tulkitsee sitä tavallansa itse

 

[shamaniac]

Miten taidetta voi ylipäätään tulkita virheellisesti?! Jokainenhan meistä tulkitsee sitä tavallansa itse

Ehkä samalla tapaa kuin jos ei tiedä liikennemerkeistä ja pitää vain päästä keksiä mitä ne väkkyrät, nuolet ja numerot meinaa? Pitää olla se ymmärrys niistä käsitteistä että osaa tulkita mitä niillä käsitteillä sanotaan.

Sama pätee myös kirjaimiin ja numeroihin, nekään ei tarkoita mitään jos niitä ei ymmärrä. Pitää olla se pohjatieto, jonka kautta vaikka maalausta voi sitten "ymmärtää".

Kyllähän maalaajalla kuitenkin työtään tehdessä on ne omat ajatukset siitä, mitä ja miksi asiat on kuvassa ja millä tavalla. Hyviä esimerkkejä esimerkiksi tuo Batmanin Jokeri: jos tietää vain pellen käsitteen, niin tilanne voi olla ihan eri kuin jos tietää myös Batman Jokerin käsitteen ja hahmon.

Mielestäni aika selvä juttu että mitä enemmän asioita ja käsitteitä ymmärtää, sitä enemmän asiat myös avautuu. Pätee ihan kaikessa eikä vain taiteessa.

Tulkinnanvaraisempia on sitten teokset, joissa ei äkkiseltään ole mitään olemassa olevia käsitteitä, vaan vaikka vain eri värisiä musteläikkiä ja siveltimen vetoja siellä täällä. Joskin niistäkin voi vetää vaikka värien ja muotojen symboliikasta vaikka ja mitä. Eri asia tosin että onko maalaaja itse maalatessaan tiennyt näistä symboliikoista vai onko vain vedellyt sinne tänne.

Itse en väitä että olisin ymmärtänyt moniakaan narri-taulun yksityiskohtia ja toisaalta vähän tympeää että taidetta ymmärtääkseen pitää ensin lukea monista asioista, joten ymmärrän myös sen että taidetta on mukava kokea myös "tyhmänä". Ehkä paras tapa olisikin kokea ensin taide itse, ilman apuja, ja sitten lukea mitä siihen on "piilotettu".

 

[Doctor Pepper]

Taidetta voi helposti tulkita virheellisesti suhteessa tekijän intentioon varsinkin, jos ei ymmärrä kontekstia. Toki saa tulkita mitä haluaa ja miten haluaa, mutta sillä ei ole juurikaan merkitystä taideteoksen suhteen. Esimerkiksi, jos tulkitsee aarian sian vinkumiseksi, se ei ole kovin laadukas tulkinta eikä sen pohjalta synny yleensä kiinnostavaa keskustelua.

 

[P33RO]

Ja siis tietenkin taidetta ja viihdettä voi myös katsoa ilman että edes yrittää miettiä teoksen sanomaa. Sekin on ihan ok.

Kiitos kaikille suht rakentavasta keskustelusta. Itse ainakin yritän vain ymmärtää mikä tietyissä jutuissa triggeröi ja ehkä olen taas hieman viisaampi.

 

[kissanpoika]

Ehkä samalla tapaa kuin jos ei tiedä liikennemerkeistä ja pitää vain päästä keksiä mitä ne väkkyrät, nuolet ja numerot meinaa? Pitää olla se ymmärrys niistä käsitteistä että osaa tulkita mitä niillä käsitteillä sanotaan.

Tämä vertaus ei nyt ihan toimi. Liikennemerkit kun eivät ole jokaisen oman tulkinnan varassa, vaan niillä on selkeä lakeihin perustuva toimintaa ohjaava tarkoitus. Ei nopeusrajoituskyltti ole kuljettajan vapaasti tulkittavissa, mistä syystä näistä virhetulkinnoista saattaa tulla palkinnoksi sakkolappu.

Taiteen erilaisesta tulkinnasta on seurauksena erilainen mielipide.
---
Totta kai taiteeseen, kuten muuhunkin elämään saa enemmän lihaa luiden ympärille, jos tuntee ilmiöitä laajemmin. Minusta on myös ihan mielenkiintoista kuulla tarinoita teosten takaa. En kuitenkaan usko sellaiseen, että taidetta voi tulkita oikein vain kouluttautunut eliittiryhmä monokkeliensa kanssa. Tämä sotii myös sitä inklusiivista ajatusta vastaan, jossa kaikilla on oikeus osallistua. Taiteen tulkintaan liittyy kuitenkin katsojan oma elämänkokemus ja näkökulma. Jos taidenäyttelyssä on seinään teipattu banaani, voi sitä omasta puolestani pitää ihan paskana ideana tai nerokkaimpana oivalluksena koskaan. Samoin vaikka sodan traumoja käsittelevä näyttely voi iskeä sotaveteraaniin vähän eri tavalla kuin 200 opintopisteen taidetuntijaan, jolla ei ole opintopisteiden lisäksi mitään kosketusta aiheeseen. En tiedä, että millä perusteella mikään näistä näkemyksistä olisi enemmän väärin kuin toinen. Ja siihen väliin mahtuu aika monta lievempää näkemystä.

Juuri näiden eriävien mielipiteiden vuoksi asioista keskustelu on ylipäätään mielenkiintoista. Mitä mielenkiintoista sellaisessa olisi, jos kaikilla olisi sama näkemys ja kaikki aika menisi toiselle nyökytellessä? Totta kai usein tuntuu siltä, että toisen mielipide on aivan hakusessa syystä x tai y. Otan sellaisen maailman paljon mieluummin kuitenkin vastaan kuin toisenlaisen vaihtoehdon.

Videopelien osalta tätä asiaa voi tarkastella vaikka sitä kautta, että meillä on aika monia eri arvostelusivustoja ja kriitikoita. Arvosanat voivat vaihdella todella rajusti, eikä kaikkea todellakaan tarkastella saman linssin kautta. Jos nyt ylipäätään pelejä pitää taiteena, meillähän riittäisi yksi sivusto, joka latelisi totuuden peleistä ja niiden syvällisestä merkityksestä meidän moukkien saataville. Näin ei tietenkään ole, ja ihan hyvästä syystä.

 

[shamaniac]

Tämä vertaus ei nyt ihan toimi. Liikennemerkit kun eivät ole jokaisen oman tulkinnan varassa, vaan niillä on selkeä lakeihin perustuva toimintaa ohjaava tarkoitus. Ei nopeusrajoituskyltti ole kuljettajan vapaasti tulkittavissa, mistä syystä näistä virhetulkinnoista saattaa tulla palkinnoksi sakkolappu.

Toimii se koska pointtina oli vain sanoa että jos ei ymmärrä jonkin symboliikkaa tai merkitystä, saa siitä vähemmän irti eikä täten välttämättä sitä, mitä tekijä on tarkoittanut.

Toki olet oikeassa siinä että liikennemerkeissä, kuten myös vaikkapa kirjaimissa ja numeroissa, ei ole tulkinnanvaraa, mutta se ei tosiaan ollut pointtini tuossa kohtaa vaan se, että mitä enemmän ymmärtää (käsitteitä, symboliikkaa, yms.), niin sitä enemmän ymmärtää.

En myöskään sanoisi että taidetta voi tulkita väärin mutta sen sanon että tekijän sanomasta voi jäädä merkittäviä asioita ymmärtämättä, jos ei ymmärrä asioita, joilla niitä on yritetty sanoa. Edelleen se Batman Jokeri jakamassa ilmapalloja on loistava esimerkki. Eikö ole melko "hutitulkinta" jos hahmoa tietämätön kokee kuvassa olevan vain puhtaasti iloinen tapahtuma pallojen jaosta? Toki se voi sitäkin olla ja vaikkapa kannanotto siihen, että "pahatkin voi tehdä hyviä asioita" (tms.) mutta tuota monitulkintaisuutta asiasta ei edes saa "auki" jos ei tiedä hahmoa.

Täten laajempi ymmärrys asioista avaa varaa laajemmille tulkinnoille ja myös sille, mitä tekijä on kenties itse halunnut teoksellaan sanoa.

Starship Troopers oli myös hyvä esimerkki, että lapsena leffan voi katsoa vain toimintarymistelynä ymmärtämättä yhtään mitään siitä, mitä elokuva oikeasti yrittää sanoa. Satiiri, ironia ja sarkasmi menee varsinkin lapsilla aika usein ohi kun ihminen ei vielä niitä ymmärrä, vaan kokee asiat "sellaisenaan".

 

[Strooper12]

Meillä on seinää koristamassa Displatesta hankittu Saturn Devouring His Son.
Opin vasta tuon hankinnan jälkeen yhtä ja toista itse taiteilijasta!
Hänellä oli mielenkiintoinen ja loppua kohden hiukan draaginenkin elämä.

Että kyllä se voi mennä myös toiseen suuntaan Ensin näkee ja kokee taidetta - ja vasta sen jälkeen opiskelee ja kasvattaa tietämystä. Itseasiassa - omalla kohdalla se menee melkein poikkeuksetta näinpäin.

 

[kissanpoika]

En myöskään sanoisi että taidetta voi tulkita väärin mutta sen sanon että tekijän sanomasta voi jäädä merkittäviä asioita ymmärtämättä, jos ei ymmärrä asioita, joilla niitä on yritetty sanoa. Edelleen se Batman Jokeri jakamassa ilmapalloja on loistava esimerkki. Eikö ole melko "hutitulkinta" jos hahmoa tietämätön kokee kuvassa olevan vain puhtaasti iloinen tapahtuma pallojen jaosta? Toki se voi sitäkin olla ja vaikkapa kannanotto siihen, että "pahatkin voi tehdä hyviä asioita" (tms.) mutta tuota monitulkintaisuutta asiasta ei edes saa "auki" jos ei tiedä hahmoa.

Tämähän on hyvä esimerkki siitä, että tuollaisenkin ilmiselvältä vaikuttavan kuvan voi tulkita monin eri tavoin. Hahmon taustoja voi tuntea tai sitten ei. Sarjakuvahahmoille on varmasti tapahtunut erikoisempaakin kuin täyskäännös persoonallisuudessa. Kuten itsekin kirjoitat, tästä voi tehdä jo erilaisia olettamuksia. Vaikka meillä ei ole konkreettista kuvaa tai sanomaakaan tiedossa. Monitulkintaisuus pohjautuu monesta muustakin tekijästä kuin taustojen tuntemisesta.

Starship Troopers oli myös hyvä esimerkki, että lapsena leffan voi katsoa vain toimintarymistelynä ymmärtämättä yhtään mitään siitä, mitä elokuva oikeasti yrittää sanoa. Satiiri, ironia ja sarkasmi menee varsinkin lapsilla aika usein ohi kun ihminen ei vielä niitä ymmärrä, vaan kokee asiat "sellaisenaan".

Tämä ja aiemmin esimerkkinä käytetty Predator ovat hyviä esimerkkejä monella tapaa. Totta kai on mielenkiintoista kuulla taustoja ja se, mitä tekijätiimi on yrittänyt viestittää elokuvallaan. Se ei poista sitä seikkaa, että nämä voi nähdä myös "pinnallisemmin" erittäin toimivina toimintarymistelyinä. Sekin on ihan ok, vaikkei lapsi olisikaan. Joskushan sitä kaipaa viihteeltään juuri sellaista yksiulotteisuutta, kun muu maailma painaa päälle. Siitähän sitä sitten päästään niihin mielenkiintoisiin keskusteluihin.

"Hei näitkö sen leffan x, siinähän oli taustalla sellainen ajatus..."

a) - Aijaa, en minä sellaista huomannut, mielenkiintoista!
b) - No niin mä olin kans kattovinani...
c) - vmp! *pier*"

Jne.

 

[Darth Vader]

Paljon mielenkiintoisia pointteja taiteesta! Itse ajattelen, ettei taideteokset (jos puhutaan maalaustaiteesta) ole kuva-arvoituksia, jotka pitää ratkaista. Ne voivat sisältää symboliikkaa, mutta jos se ei aukea kunnolla, ei se tee siitä kokemuksesta silti väärää tai huonoa. Kaipa taidetta voi yrittää objektiivisesti arvioida, mutta enemmän se on subjektiivista.

Taideteos on aina tekijälle hyppy tuntemattomaan, taiteilija ei itsekään tiedä mitä sieltä on tulossa, vaikka olisikin etukäteen hahmotellut joitain ideoita. Esim miksi Nietzsche on filosofi ja Dostojevski romaanitaiteilija. Nietzsche kirjoitti hyvin runolliseen tyyliin, kun taas Dostojevski käsitteli syvällisiä filosofisia aiheita. Ero on siinä, että Nietszchellä oli aina valmiiksi muotoutunut ajatus, jonka hän laittoi kirjalliseen muotoon. Dostojevskilla asia ei mennyt noin, vaan hänellä oli pelkkiä keskeneräisiä ajatuksia ja hän kehittyi itse ajattelussaan sitä mukaa kun hän kirjoitti romaaneja.

 

[FleeingNevada]

Tämähän on hyvä esimerkki siitä, että tuollaisenkin ilmiselvältä vaikuttavan kuvan voi tulkita monin eri tavoin. Hahmon taustoja voi tuntea tai sitten ei. Sarjakuvahahmoille on varmasti tapahtunut erikoisempaakin kuin täyskäännös persoonallisuudessa. Kuten itsekin kirjoitat, tästä voi tehdä jo erilaisia olettamuksia. Vaikka meillä ei ole konkreettista kuvaa tai sanomaakaan tiedossa. Monitulkintaisuus pohjautuu monesta muustakin tekijästä kuin taustojen tuntemisesta.


Tämä ja aiemmin esimerkkinä käytetty Predator ovat hyviä esimerkkejä monella tapaa. Totta kai on mielenkiintoista kuulla taustoja ja se, mitä tekijätiimi on yrittänyt viestittää elokuvallaan. Se ei poista sitä seikkaa, että nämä voi nähdä myös "pinnallisemmin" erittäin toimivina toimintarymistelyinä. Sekin on ihan ok, vaikkei lapsi olisikaan. Joskushan sitä kaipaa viihteeltään juuri sellaista yksiulotteisuutta, kun muu maailma painaa päälle. Siitähän sitä sitten päästään niihin mielenkiintoisiin keskusteluihin.

"Hei näitkö sen leffan x, siinähän oli taustalla sellainen ajatus..."

a) - Aijaa, en minä sellaista huomannut, mielenkiintoista!
b) - No niin mä olin kans kattovinani...
c) - vmp! *pier*"

Jne.

Jos taiteen kanssa ei halua lähteä reflektoimaan tai syventymään, silloin myöskin kaikki valitukset agendoista ja siitä, että jokin on pilalla, kun se on nyt poliittista, ovat myös olemattomalla pohjalla.

Joko taidetta opiskelee, tutkii kontekstia ja tuntee sen historian ja pohtii, mihin suurempaan kuvaan kaikki mahtuu, tai sitten vaatii, että oma vajavainen ja lähteetön näkemys on yhtä validi kuin se, joka omaa faktat. Nytkin tässä ketjussa on väitetty laajalti, että on olemassa jokin uusi agenda, joka nyt pilaa pelejä, leffoja ja sarjakuvia, mutta joka kerta, kun on osoitettu näiden olevan olleen osa taidetta satojen, tuhansien vuosien ajan, on palattu takaisin tuohon ympäripyöreään "no ei mun tulkinnassa" menoon. (Tai sitten tiettyjen tyyppien tapauksessa on vaan keksitty asioita, jotka eräässä uudessa pelijulkaisussa ei edes tapahdu, mutta se on ihan oma matopurkkinsa.)

Starship Troopers on hyvä esimerkki, sillä se on alusta pitäen käsikirjoituksesta alkaen luotu satiiriksi. Se ei edes ole hienovarainen huumorinsa suhteen. Silti osa katsojista vaatii, että sitä pitäisi katsoa vain viihdyttävänä ja siistinä toimintaleffana, mikä tietenkin huolestuttaa elokuvan tekijää, joka kasvoi natsisaksan vallan aikana ja on koko uransa ajan tehnyt elokuvia fasismin vaaroista. Vastapuolena taas on mieletöntä, että joku sinisilmäisesti väittää, että nykyään tehdään enemmän poliittista elokuvaa tietyistä aiheista, mutta jos hänelle huomauttaa pitkän historian samanlaisia elokuvia, niin vastaus on täydellinen kieltäytyminen, sillä se vaatisi taiteen uudelleentulkintaa ja kontekstointia.

 

[m_vierimaa]

Sinänsä mielenkiintoinen keskustelu jonka voisi siirtää melkein omaksi ketjukseen "Ovatko pelit taidetta?" vai jokohan sellainen ketju olikin.

Tuli vain keskustelusta mieleen, että useinhan jälkikäteen tupataan monenlaisia kokeiluja selittää systemaattisuudella, ja uskoisin että taitelijatkin (jos puhutaan vaikkapa maalaustaiteesta) voivat puolivahingossa tömätä johonkin, jota sitten jälkikäteen taidearvostelijat tai elämänkerran kirjoittajat ylistävät visionääriseksi. Vertailukohtana vaikkapa musiikki, missä eräs bändi 70-luvulla (jätän hienotunteisiidesta nimen poies) kirjoitteli kaikenlaista monimutkaista (käytännössä siansaksaa) ja tunnusti sitten 90-luvulla että olivat ihan tahallaan lisänneet sanoituksiin kaikkea sekavaa että lauulu vaikuttaisi todellisuutta ihmeellisemmältä. Näitä sanoituksia aikalaisfanit purkivat innokkaana ja pyrkivät muodostamaan mitä hienoimpia ja mutkikkaimpia yhteyksiä yhden laulun ja useammankin laulun tarjoamaksi selitykseksi.

 

[Strooper12]

Kuten todettu, tätä on ollut aina, koska kaikki taide on poliittista.

Tää on ihan pelkkää paskapuhetta. Ellei näe maailmaa muuten kun politiikan kautta. (kyklooppi - yksisilmäinen)
Kirjoittaja voi varmaan täsmentää mitä tarkoitti.

Minä saatana soitan nokkapilliä kotona ajatellen teletappeja. Miten se tekee siitä poliittista?

Vai onko teletapit politisoitu värien perusteella? onhan noitakin punaisia ja vihreitä.

Kyllähän salaliittoteorikko näkee niitä salaliittoja ihan missä vaan halutessaan.

 

[Ippenator]

Paljon mielenkiintoisia pointteja taiteesta! Itse ajattelen, ettei taideteokset (jos puhutaan maalaustaiteesta) ole kuva-arvoituksia, jotka pitää ratkaista. Ne voivat sisältää symboliikkaa, mutta jos se ei aukea kunnolla, ei se tee siitä kokemuksesta silti väärää tai huonoa. Kaipa taidetta voi yrittää objektiivisesti arvioida, mutta enemmän se on subjektiivista.

Taideteos on aina tekijälle hyppy tuntemattomaan, taiteilija ei itsekään tiedä mitä sieltä on tulossa, vaikka olisikin etukäteen hahmotellut joitain ideoita. Esim miksi Nietzsche on filosofi ja Dostojevski romaanitaiteilija. Nietzsche kirjoitti hyvin runolliseen tyyliin, kun taas Dostojevski käsitteli syvällisiä filosofisia aiheita. Ero on siinä, että Nietszchellä oli aina valmiiksi muotoutunut ajatus, jonka hän laittoi kirjalliseen muotoon. Dostojevskilla asia ei mennyt noin, vaan hänellä oli pelkkiä keskeneräisiä ajatuksia ja hän kehittyi itse ajattelussaan sitä mukaa kun hän kirjoitti romaaneja.

Samoilla linjoilla olen. Itse vierastan aika voimakkaastikin sellaista ajatusta, että taide pitää nähdä jollain tietyllä tavalla, tai sen kokemiseen ”oikein” pitää olla lukenut oikeita asioita. Aika elitistinen ja puristinen näkemys tuollainen on mielestäni. Elitismiä ja purismia toki itse vierastan ihan viimeisen asti, joten tuollaiseen ajatteluun en pääse mitenkään siksikään mukaan.

Muutoinkin sellaisessa ajatusmaailmassa on kyllä aika erikoisesti vieraannuttu siitä, mikä mielestäni taiteesta tekee niin hienon ja yksilöllisesti koettavan asian. Ei taidetta voi määrätä koettavaksi tietyllä tavalla tai määritellä oikeaksi tai vääräksi jotenkin objektiivisesti. Enkä näe oikein järkeä siinäkään, että omaa subjektiivista näkemystä taideteokseen liittyen pitäisi todistella jotenkin oikeaksi. Ihan mielenkiintoista keskustelua, mutta jossain määrin hämmentävää tämä elitismi ja purismi, jota jotkut tähän yhteyteen haluavat tuoda. Saahan taiteen niin kokea, mutta itse en silti sellaisia näkemyksiä ole sen enempää kiinnostunut kuulemaan, koska ne ovat ristiriidassa omien arvojeni kanssa.

 

[FleeingNevada]

Tää on ihan pelkkää paskapuhetta. Ellei näe maailmaa muuten kun politiikan kautta.
Kirjoittaja voi varmaan täsmentää mitä tarkoitti.

Minä saatana soitan nokkapilliä kotona ajatellen teletappeja. Miten se tekee siitä poliittista?

Miksi ajattelet teletappeja etkä esimerkiksi Leniniä? Teet tietoisen päätöksen. Samalla tavalla jokainen teos on kokoelma tietoisia päätöksiä siitä, mitä taiteeseen on laitettu tai ei laitettu, koska se on heijastus tekijöiden omasta maailmasta. Mikään ei synny tyhjiössä, joten esimerkiksi toinen soittelija, joka on vaikka maahanmuuttaja tai eri seksuaalivähemmistössä tai mielenterveydeltään järkkynyt, soittaisi samaa soitinta samasta aiheesta ihan eri tavalla.

Jos jatketaan tämän koko jutun aloittaneella Gears of Warilla, niin se sarja lähti Cliffy B:n halusta luoda ensin fantasiapeli, jossa sota oli siistiä. Sitten Irakin sota jatkui ja hänen asenne muuttui, jolloin pelin koko tyyli ja teemat kääntyivät synkemmäksi ja tarinaan lisättiin emulsion-litku, joka perustui öljystä sotimiseen. Peliin alettiin tietoisesti lisäämään entisestään poliittisempia aiheita, jotka levisivät lopulta sarjakuviin ja muihin sovituksiin. CliffyB on myöhemmin monta kertaa joutunut toteamaan, että sarja on ollut vahvasti poliittinen, mutta he joutuivat myymään sitä puhtaalla väkivallalla 2000-luvun ilmapiirin vuoksi.

Vaihtoehtoisesti voidaan hypätä johonkin vanhempaan: Mozartille sanottiin, että tee nyt jumalauta vaan jotain, mikä viihdyttää, tai rahat loppuvat ja sinut heitetään kadulle, sillä siihen aikaan taiteilijat elivät mesenaattien rahoilla. Yleensä nämä olivat kuninkaita tai muita hovin suuria vaikuttajia. Mozart teki Figaron häät, joka perustui pannassa olevaan kirjaan ja käsitteli yhteiskunnan suurimpia ongelmia, kuten luokkaeroja ja vallankumouksia. Mutta koska koko homma oli kääritty komediaan, Mozart pääsi kuin koira veräjästä.

Molemmissa tapauksissa kumpaakin voi katsoa ilman minkäänlaista reaktiota tai yritystä olla miettimättä, mitä taide sanoo tai tekee, mutta se ei muuta sitä, mitä se on. Sen vuoksi joka kerta, kun tulee näitä "no nyt tästä tehtiin poliittista" valituksia, täytyy huomauttaa, että mikään ei ole tullut puskista. Se tarkoittaa enemmänkin sitä, että katsoja on viimein havahtunut siihen, mikä aina on ollut.

 

[Strooper12]

Miksi ajattelet teletappeja etkä esimerkiksi Leniniä? Teet tietoisen päätöksen. Samalla tavalla jokainen teos on kokoelma tietoisia päätöksiä siitä, mitä taiteeseen on laitettu tai ei laitettu, koska se on heijastus tekijöiden omasta maailmasta. Mikään ei synny tyhjiössä, joten esimerkiksi toinen soittelija, joka on vaikka maahanmuuttaja tai eri seksuaalivähemmistössä tai mielenterveydeltään järkkynyt, soittaisi samaa soitinta samasta aiheesta ihan eri tavalla.

Jos jatketaan tämän koko jutun aloittaneella Gears of Warilla, niin se sarja lähti Cliffy B:n halusta luoda ensin fantasiapeli, jossa sota oli siistiä. Sitten Irakin sota jatkui ja hänen asenne muuttui, jolloin pelin koko tyyli ja teemat kääntyivät synkemmäksi ja tarinaan lisättiin emulsion-litku, joka perustui öljystä sotimiseen. Peliin alettiin tietoisesti lisäämään entisestään poliittisempia aiheita, jotka levisivät lopulta sarjakuviin ja muihin sovituksiin. CliffyB on myöhemmin monta kertaa joutunut toteamaan, että sarja on ollut vahvasti poliittinen, mutta he joutuivat myymään sitä puhtaalla väkivallalla 2000-luvun ilmapiirin vuoksi.

Vaihtoehtoisesti voidaan hypätä johonkin vanhempaan: Mozartille sanottiin, että tee nyt jumalauta vaan jotain, mikä viihdyttää, tai rahat loppuvat ja sinut heitetään kadulle, sillä siihen aikaan taiteilijat elivät mesenaattien rahoilla. Yleensä nämä olivat kuninkaita tai muita hovin suuria vaikuttajia. Mozart teki Figaron häät, joka perustui pannassa olevaan kirjaan ja käsitteli yhteiskunnan suurimpia ongelmia, kuten luokkaeroja ja vallankumouksia. Mutta koska koko homma oli kääritty komediaan, Mozart pääsi kuin koira veräjästä.

Molemmissa tapauksissa kumpaakin voi katsoa ilman minkäänlaista reaktiota tai yritystä olla miettimättä, mitä taide sanoo tai tekee, mutta se ei muuta sitä, mitä se on. Sen vuoksi joka kerta, kun tulee näitä "no nyt tästä tehtiin poliittista" valituksia, täytyy huomauttaa, että mikään ei ole tullut puskista. Se tarkoittaa enemmänkin sitä, että katsoja on viimein havahtunut siihen, mikä aina on ollut.

Hei, you are cherry picking.

Tottakai on taidetta missä on poliittisia vinkkeleitä.
Takerruin viestiisi missä väitit kaiken taiteen olevan poliittista. Tuo on niin sekopäinen väite minkä varmasti voit ottaa takaisin? Yes?

Ei se satu kovasti ottaa sanoja takaisin. Riippuen egon koosta.

 

[FleeingNevada]

Hei, you are cherry picking.

Tottakai on taidetta missä on poliittisia vinkkeleitä.
Takerruin viestiisi missä väitit kaiken taiteen olevan poliittista. Tuo on niin sekopäinen väite minkä varmasti voit ottaa takaisin? Yes?

Ei se satu kovasti ottaa sanoja takaisin. Riippuen egon koosta.

Annoin sinulle juuri vastauksen esimerkkien kera. Jos aiot vaan tapella, niin voit tehdä sen muualla.

 

[Strooper12]

Poistit viestini? mitä vittua? Reilu peli. joo, no laittakaa mut jäähylle - ihan validi argumentti oli. Taide ei tarvitse olla poliittista kuten väitit. Se voi olla ihan omaa luomisen tuskaa.

Luomisen tuska - on semmoinen käsite että se voi kummuta monista asioista - toki politiikka voi olla joillekin taiteilijoille moinen motivaattori. Mutta niin voi olla miljoona muutakin motivaattoria.

Otanpa ihan screeshotin tästä postista (jos ehdin ennenkuin 'joku' sen poistaa)

 

[FleeingNevada]

Poistit viestini? mitä vittua? Reilu peli. joo, no laittakaa mut jäähylle - ihan validi argumentti oli. Taide ei tarvitse olla poliittista kuten väitit. Se voi olla ihan omaa luomisen tuskaa.

Luomisen tuska - on semmoinen käsite että se voi kummuta monista asioista - toki politiikka voi olla joillekin taiteilijoille moinen motivaattori. Mutta niin voi olla miljoona muutakin motivaattoria.

Otanpa ihan screeshotin tästä postista (jos ehdin ennenkuin 'joku' sen poistaa)

Turha tappeleminen otettiin pois. Jos et pysty käymään keskustelua ilman vittuilua, niin sitten otat taukoa ja mietit miksi näin on.

Tuossa sinulle jo kerrottin ja annettiin esimerkkejä. Voit toki niistä jutella. Ketjussa on muitakin, jotka ovat tätä samaa avanneet useamman sivun verran. Voit olla eri mieltä, mutta sitten anna omia esimerkkejä ja perusteluja muuten kuin "tälle nauretaan" ja henkilökohtaisuuksiin käyviä hyökkäyksiä.