Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Hermot Kireällä

Viimeksi tais lamppu hajota kun Stuntmanis jauhasin yhtä kohtaa 2h. Ensimmäinen kerta ku jotai hajos.. ja toivottavasti viimene =)
 
hermot menee kun ei pääse pelaaman!
tyttäret tahkoo mariota ihan innoissaan
13v. 15v. ne tyttäret ja hifi prkl niistä väylöiostä näpit irti
 
MGS2:ssa (PS2) meni hermot kun "hard" vaikeustasolla lopussa hengityksen pidättäminen nappia räpläämällä oli lähes mahdoton tehtävä...Tuli mieleen että oliko siitä pakko tehdä noin vaikea kun on ensin pelannut kokonaan pelin ja sitten loppua ei pääse kun sormien pitää käydä valonnopeudella.:mad:
 
Mnjoo-o, ensimmäiseksi tulee tietysti mieleen moninpelit neljän kaverin kesken, kun yrittää epätoivoisesti voittaa monen tappion jälkeen. Siinä lentelee ärränpäätä suuntaan jos toiseenkin.

Ja autopelit kuuluvat myös samaan kastiin. Tosi fantsua hävitä ihan loppumetreillä kun on pelannut jotain 120 kierrosta viimeisessä kilpailussa jossain Champion Cupissa. Siis ei jumalauta, sanon.

Isosiskoni on muuten kerran heittänyt NESin alas portaita johtoineen kaikkineen. :D
 
Yhden DC:n arcade stickin olen tuhonnut Street Fighter 3: Third Striken kanssa. Loppuvastus eli Gill on ehkä maailmanhistorian ärsyttävin vastustaja. Heti kun yrittää liikauttaa tikkua pois taka-asennosta --> sweep. Sitten tulipallo joka on tietenkin parryttava kaksi kertaa ja jos yrität jump-iniä niin --> kuolema. Sitten supereista aina yhtä mukavat koko screenin täyttävät jotka tekee block damagea 25%. Tai kaikista mukavin eli Resurrection jolla se riuhtaisee itselleen täydet elämät kun sen viimein on saanut tapettua.

Hakkasin tuota pelatessa arcade stickin aivan p-ksi ja osansa sai myös seinä, kirjahylly, pöytä, tuolit ja kaikki muukin liikkuva. Mahtoi naapurit ihmetellä. Rystyset oli loppujen lopuksi verillä ja duunissa porukka ihmetteli että "ootko ollu tappelussa" . No tavallaan...

Nykyään menee ihan helposti Gill läpi eikä paljon enää vituta. Että harjoitus tekee mestarin.
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Rainman
Hakkasin tuota pelatessa arcade stickin aivan p-ksi ja osansa sai myös seinä, kirjahylly, pöytä, tuolit ja kaikki muukin liikkuva.

En tiedä kumpi on huolestuttavampaa: se, että saat Dreamcastin arcade stickin p-ksi, vaiko se että seinäsi, kirjahyllysi, pöytäsi ja tuolisi liikkuvat... :D
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Tonppa
En tiedä kumpi on huolestuttavampaa: se, että saat Dreamcastin arcade stickin p-ksi, vaiko se että seinäsi, kirjahyllysi, pöytäsi ja tuolisi liikkuvat... :D

Hehhe, päivän naurut taas... okei, seinää lukuunottamatta kaikki kyllä liikkuivat nyrkin vaikutuksesta :) :).

Pitäisi varmaan joskus lueskella mitä tuleekaan kirjoitettua...
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Tonppa
En tiedä kumpi on huolestuttavampaa: se, että saat Dreamcastin arcade stickin p-ksi, vaiko se että seinäsi, kirjahyllysi, pöytäsi ja tuolisi liikkuvat... :D
:D Siinäs taas kerran näette miten videopelit vaikuttavat turmelevasti ihmisiin. Seinät liikkuvat...harhoja, harhoja. Älkää pelatko noin paljon.
 
Team buddiessa meni hermot siihen pingviinin johdatus tehtävään

Pelasin sitä muutaman tunnin.Kun oon just saamassa kaikki 4 pingviiniä perille yks päättää lähteä takasin.Lähdin perään ja vastaan tulee näkymätön ukkeli jota en aikasemmin ollut huomannut ja se tappaa vikan pingviinin! AARGH!!
 
Mun pahin raivokohtaus oli Snes aikoina Nhl 96 (vai oliko se 97) pelaessani.Mulle oli syntynyt tällänen perfektionistinen juttu, että oli pakko voittaa vähintään 5-0 tai jotain.Syynä helpot maalit jotka sai aikaan vähän veivattuaan "vasenoikeevasen ja maali" tyyliin.
Joka tapauksessa jotain matsia pelatessani johdin tietenki joku 6-0 ja eiköhän tietokonevastustaja tehnyt maalin siniviivalta viimeisillä sekunneilla ja rikkonut nollapelin.
Siinä meni pinna.Ohjain lensi seinään, revin pelin irti konsolista, vaikka virta oli päällä ja heitin sen lähimpään lämpöpatteriin.Vähän aikaan tyynnyttelin hermoja ja jatkoin pelaamista.Ohjaimelle ei tapahtunut mitään, naarmuja lukuunottamatta, mutta pelikasetti helisi sitä heiluttaessa.Toimi kumminkin.
Tosta hetkestä lähtien oon hillinnyt riehumistani johtuen siitä, että pelit ja ohjaimet maksaa mansikoita. Ja ennemmin lyön seinään tai tyynyyn nurkillä ja huudan ärräpäitä.Tosin vanhempana osaa jo hillitä raivonpuuskia.
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan WeePee
Mun pahin raivokohtaus oli Snes aikoina Nhl 96 (vai oliko se 97) pelaessani.Mulle oli syntynyt tällänen perfektionistinen juttu, että oli pakko voittaa vähintään 5-0 tai jotain.Syynä helpot maalit jotka sai aikaan vähän veivattuaan "vasenoikeevasen ja maali" tyyliin.
Joka tapauksessa jotain matsia pelatessani johdin tietenki joku 6-0 ja eiköhän tietokonevastustaja tehnyt maalin siniviivalta viimeisillä sekunneilla ja rikkonut nollapelin.
Siinä meni pinna.
Olen näköjään kohdannut voittajani.En mäkään nyt NOIN raivoksi tule,vaikka lyhyt pinna muuten on.
Maali sinne tänne.Ehkä tämä olisi ollut parempi sanoa 6 vuotta sitten.
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Razoc
Oottekos joskus Raivostuneet jonkin pelin kanssa,siis oikein kunnolla?.

Kerran kun pelasin Waveracea jäin toiseksi. Siitä hermostuneena murskasin Gamecubeni vasaralla.
Tämän jälkeen lähdin kadulle ja röystin jalokivi liikkeen, sekä ammuin noin 40 ihmistä vanhalla haulikollani. Lopulta hengästyin ja sain hillittyä hermoni.
Lähdin väsyneenä takaisin kotiin ja rupesin pelaamaan Snessiä!;)
 
Vice Cityssä poltin pinnani lopullisesti, kun 6 tunnin pelaamisen jälkeen peli kaatui enkä näin ollen voinutkaan tallentaa --> Dualshock 2 lensi seinään ärräpäiden saattelemana.
:mad:
 
Ylös Bottom