Koska aloitit pelaamisen? Mitä pelikoneita olet omistanut? Mitkä pelit ovat jääneet mieleen? Mitä muita legendaarisia muistoja on jäänyt mieleen menneisyydestäsi?
Oma taival alkoi jossain 1988-1989 vuosien paikkella. Menin kaverille kylään ja pelasin esimmäistä kertaa 8-bittisellä Nintendolla Super Mariota. Innostuin Mariosta sen verran että sain kinuttua vanhemmilta oman 8-bittisen Nintendon. Pettymys oli kuitenkin suuri kun en saanut Mariota käyntiin, vaikka yritin hiki otsalla monta tuntia. Lopulta huomasin pelikasetissa pienen "lommon". Posti oli kai viskonut pakettia sen verran että peli ei toiminut. Jouduin odottamaan ehjää peliä vielä pari viikkoa, mutta odotus palkittiin. Nitendolle tuli vuokrattua ja lainattua paljon pelejä. Pelasin varmaan 150 peliä läpi. Kaikki tunnetuimat pelit kuten Mariot, Zelda yms. Nintendo on minulla vieläkin. 8-bittisen Nintendon aikakaudella tuli myös käytyä kavereilla pelaamassa paljon Commadore 64:ta, Amiga 500:ta ja Super Nintendoa. Segan konsoleilla en juurikaan ole pelannut. Commadorella oli paljon hyviä pelejä. Rambot, tipi, summer games, lotus, platoon ja vaikka mitä. Hauskinta oli pahimmillaan odottaa jopa 1,5h että peli latautuisi. Amigalla tuli myös pelailtua paljon. Lähinnä toiminta ja seikkailu pelejä. Mutta paras pelikone tuohon aikaan oli Super Nintendo. Silmät tippuivat päästä kun DKC tuli. Apinat olivat uskomattoman hienoja. Maisemat olivat väririkkaitä ja täynnä yksityiskohtia. Apinat tekivät kaikkea hauskaa kun seisoi paikallaan. Aivan uskomaton peli. Tuolloin palvoin Rarea. Myös Medroid ja Mariot tuli tahkottua läpi. Todellinen pelaajan taivas. Sitten jossain 1994-1995 vuosina tuli aika hommata uusi pelikonsoli. Vaihtoehtoina olivat Sega Saturn ja Sony Playstation. Valitsin Pleikkarin varmaan siksi koska monilla kavereistani oli Pleikkari. Sydäntä sykähdyttäviä ensimmäisiä pelejä olivat Loadet, Twisted Metal ja Resident Evil. Pleikkarille tuli jatkuvasti hyviä pelejä. Siitä sitten jatkoin PS2:seen ja loput tiedättekin.
Oma taival alkoi jossain 1988-1989 vuosien paikkella. Menin kaverille kylään ja pelasin esimmäistä kertaa 8-bittisellä Nintendolla Super Mariota. Innostuin Mariosta sen verran että sain kinuttua vanhemmilta oman 8-bittisen Nintendon. Pettymys oli kuitenkin suuri kun en saanut Mariota käyntiin, vaikka yritin hiki otsalla monta tuntia. Lopulta huomasin pelikasetissa pienen "lommon". Posti oli kai viskonut pakettia sen verran että peli ei toiminut. Jouduin odottamaan ehjää peliä vielä pari viikkoa, mutta odotus palkittiin. Nitendolle tuli vuokrattua ja lainattua paljon pelejä. Pelasin varmaan 150 peliä läpi. Kaikki tunnetuimat pelit kuten Mariot, Zelda yms. Nintendo on minulla vieläkin. 8-bittisen Nintendon aikakaudella tuli myös käytyä kavereilla pelaamassa paljon Commadore 64:ta, Amiga 500:ta ja Super Nintendoa. Segan konsoleilla en juurikaan ole pelannut. Commadorella oli paljon hyviä pelejä. Rambot, tipi, summer games, lotus, platoon ja vaikka mitä. Hauskinta oli pahimmillaan odottaa jopa 1,5h että peli latautuisi. Amigalla tuli myös pelailtua paljon. Lähinnä toiminta ja seikkailu pelejä. Mutta paras pelikone tuohon aikaan oli Super Nintendo. Silmät tippuivat päästä kun DKC tuli. Apinat olivat uskomattoman hienoja. Maisemat olivat väririkkaitä ja täynnä yksityiskohtia. Apinat tekivät kaikkea hauskaa kun seisoi paikallaan. Aivan uskomaton peli. Tuolloin palvoin Rarea. Myös Medroid ja Mariot tuli tahkottua läpi. Todellinen pelaajan taivas. Sitten jossain 1994-1995 vuosina tuli aika hommata uusi pelikonsoli. Vaihtoehtoina olivat Sega Saturn ja Sony Playstation. Valitsin Pleikkarin varmaan siksi koska monilla kavereistani oli Pleikkari. Sydäntä sykähdyttäviä ensimmäisiä pelejä olivat Loadet, Twisted Metal ja Resident Evil. Pleikkarille tuli jatkuvasti hyviä pelejä. Siitä sitten jatkoin PS2:seen ja loput tiedättekin.
Total Drivin maistui kuin GT3 konsanaan, vaikka onkin nykymittapuussa äärimmäisen surkea peli. Pleikkarilla pelailtiin 3 vuotta ja sinä aikana kertyi monta kymmentä peliä (piratismia tuettiin vielä silloin).. 24.11.2000 julkaistiin PS2, ja taas oli iskä vauhdissa ja sai kuin saikin 6 kpl erästä meille oman koneen. Mukaan lähtivät hyvin muualla maailmassa myyneet lanseerauspelit Tekken Tag Tournament ja Ridge Racer 5. Jälkimmäinen tuotti ankaran pettymyksen, sillä pidin aikaisempia Ridge Racereita hyvinä peleinä. TTT oli puolestaan ihan hyvä peli, vaikka ei ollutkaan täysverinen jatko-osa. Ensimmäisinä kuukausina PS2:n hankkimisen jälkeen sorruin ostamaan huonoja pelejä, jotka johtivat siihen, että pelaaminen vähentyi vähäksi aikaa huomattavasti ja sama jatkuu tälläkin hetkellä. Silloin kun ilmestyy oikein hyvä peli ja ei ole muutakaan tekemistä niin kipaisen kaupungille ostamaan sen, ja pelailen sitä silloin kun on aikaa ja kiinnostusta. Luulenpa, että GameCube tuo tullessaan sitä uutta innostusta peliuralleni, vaikka nykyään aikaa tuntuu löytyvän entistä vähemmän pelaamiselle. Asia saa luvan korjaantua, sillä pelaaminen on parasta huumetta, eiks j00? 
Itseäni eivät nuo taistelu/seikkailu/rooli/jne. -tyyliset paljon kiinnosta (= liian monimutkaisia tällaiselle vanhukselle).